Antti Lindtman ja Minja Koskela pärjäsivät parhaiten gallup-pornokilpailussa

Luin tänä aamuna pikkujutun kyselystä, jonka mukaan Antti Lindtman (sd) ja Minja Koskela (vas) ovat Suomen suosituimmat pääministeriehdokkaat. Uutissuomalaisen julkaisema juttu ei maininnut muita ehdokkaita, mutta kertoi Lidtmanin suosion laskeneen kuusi prosenttiyksikköä tammikuisesta mittauksesta ja olevan nyt 15 prosenttia. Koskelaa kannatti kymmenen prosenttia vastaajista. 

Nähdäkseni juttu oli eräänlaista gallup-pornoa, jolla ei ole minkäänlaista todellista merkitystä. Mainituksi tuli kaksi poliitikkoa, joista Lindtman keräsi taakseen noin kaksi kolmasosaa puolueensa kannatuksesta ja Koskela käytännössä kaikki oman laitavasemmistolaisen puolueensa fanittajat, vaikka hänestä ei pienpuolueen edustajana voi mitenkään tulla pääministeriä. 

Muutos on myös melkoinen verrattuna Maaseudun tulevaisuuden vajaat pari kuukautta sitten tekemään vastaavaan kyselyyn. Silloinkin Lindman oli ykkönen, mutta kakkossijasta kisasivat tasapäisesti Antti Kaikkonen (kepu) ja Riikka Purra (ps) perässään Petteri Orpo (kok). 

* * *

Näin suuret heilahtelut poliitikkojen kannatuksessa eivät liene todellisia, vaan kertovat vastausten heijastelevan viimeisimpiä poliittisia tapahtumia ja niistä kertovien uutisten sävyä. Tilanne on aivan toinen kuin vaalipäivänä, jolloin ihmiset – ainakin toivottavasti – pohtivat vakavasti sitä, kenelle antaisivat vallan suomalaisten asioiden hoitamiseen seuraavan neljän vuoden ajaksi. 

Silloinkaan he tuskin miettivät ensisijaisesti pääministerin henkilöä, vaan pikemminkin puolueiden poliittisia linjoja, joita nämä ovat pyrkineet tuomaan vaalikarjan tietoon vaalikampanjoissaan ja erilaisissa vaalikeskusteluissa. Pääministeri puolestaan valitaan siten, että eniten ääniä saaneen puolueen ehdokas pyrkii sopimaan halukkaiden puolueiden kanssa seuraavan neljän vuoden aikana toteutettavasta politiikasta ja valtaan nousevat ne, joiden kanssa se onnistuu. 

* * *

Siksi juuri nyt vaikuttaa siltä, että Suomen seuraava pääministeri on Antti Lindtman, jonka hallituksen politiikkaan tulee vaikuttamaan paljon laitavasemmiston ja Keskustan ensi kevään vaaleissa saama äänisaalis suhteessa Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kannatukseen. Todennäköistä nimittäin on, että mikäli ensin mainitut saavat yhdessä demareiden kanssa selkeän enemmistön eduskuntaan, tulee maata hallitsemaan ja nykyisen hallituksen toimien seurauksena tervehtymään lähtenyttä taloutta tärvelemään perinteistä jakopolitiikkaa harjoittava punamultahallitus. 

Samalla maamme maahanmuuttopolitiikkaan tehtyjä uudistuksia tullaan vesittämään, verotusta jälleen kiristämään ja valtion velkaantumista sekä rahan valumista pois Suomesta kiihdyttämään. Lopputuloksena edessämme siintää mahdollinen joutuminen Euroopan Unionin ja Kansainvälisen valuuttarahaston holhoukseen. 

Siksi olisi tärkeää, että mahdollisimman moni suomalainen pohtisi pääministerin henkilön sijaan äänestämisen vaikutusta koko yhteiskuntaan. Ja tekisi sen mukaisesti päätöksensä siitä, kenelle antaa tukensa vaalipäivänä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päähallituspuolueiden kannattajat luottavat hallitusyhteistyöhön

Antin enkelit ja vihreät vesiliskot Saharassa

Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot

Jukka Kopra avasi pelin politiikan

Jokaisen maahanmuutosta huolestuneen kannattaa huomata Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan, Jukka Kopran, eilinen linjaus. Sen mukaan: "jos kokoomus olisi yksin kirjoittanut maahanmuuttopoliittisen osuuden, se voisi olla hiukan erilainen" kuin nykyisessä hallitusohjelmassa.

Toki Kopra halusi säilyttää nykyisen hallituksen työrauhan kertomalla, ettei kokoomuksen tavoitteiden korostaminen välttämättä tarkoita irtiottoja hallitusyhteistyöstä. Mutta jätti myös kertomatta miten hän tarkalleen ottaen muuttaisi suomalaista rajapolitiikkaa.

Käytännössä kommentti voi – ainakin oman käsitykseni mukaan – tarkoittaa vain sitä, että Kopra ilmaisi olevansa valmis taipumaan maahanmuuttokysymyksissä Antti Lindtmanin (sd) ja Antti Kaikkosen (kepu) vaatimuksiin. Eli käytännössä käytännössä palaamaan takavuosien maahanmuuttopoliittiseen hurlumheihin.

* * *

Ymmärrän Kopran kannanoton siis ennen kaikkea valtapoliittiseksi ulostuloksi eli pelin politiikaksi, jonka takana on se tosiasia, että viimeisimmän puoluekannatuskyselyn mukaan Kokoomus, SDP, ja Keskusta saisivat yhteensä eduskuntaan selvän enemmistön. 

Näin Kokoomus voisi antaa periksi nykyisen Petteri Orpon (kok) hallituksen aikana – perussuomalaisten ministereiden johdolla – saavutetusta edistyksestä maahanmuutokysymyksissä sitä vastaan, että sen talouspoliittiset linjaukset toteutuisivat mahdollisimman pitkälle myös tulevalla hallituskaudella. Tällainen esitys saattaisi hyvinkin sopia Lindtmanille. Ja myös Kaikkoselle, mikäli hän saisi ohjelmaan aluepoliittisia vaatimuksiaan. 

Itse asiassa luulen, että jopa demareiden razmyarilaiset olisivat onnesta soikeana, mikäli maamme rajat avattaisiin jälleen kehitysmaalaisten hillittömälle invaasiolle. Näin siitäkin huolimatta, että kokoomuslainen talouspolitiikka maistuu Nasiman ja kumppaneiden "suussa" katkeralta kalkilta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden

Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi
Seksuaaliturvallisuus Ruotsin ja Suomen tilastojen valossa

Voisiko ensi vuonna syntyä ei-sosialistinen hallitus?

Minun nuoruudessani yksi eniten lehdistöä, muita politiikan seuraajia ja tavallisia kansalaisia kiinnostavista asioista oli sosialistien ja ei-sosialistien välinen äänten jakauma eduskunnassa. Näin siitä huolimatta, ettei vaalituloksilla ollut juurikaan merkitystä, sillä Suomea johtava ministeristö rakentui aina vuonna 1987 valtaan nousseeseen Harri Holkerin (kok) hallitukseen asti sosialistien ja kepulaisten yhteistyön eli punamullan varaan. 

Mielipidetiedusteluiden mukaan eduskunnan voimasuhteet ovat edelleen karkeasti ottaen samanlaiset kuin puoli vuosisataa sitten. Ja siksi – ellei kansalaisten poliittisissa mielipiteissä tapahdu jotain odottamatonta – vihervasemmisto jää myös ensi vuoden vaaleissa vähemmistöksi kansanedustajien määrässä, eikä pysty yksinään muodostamaan enemmistöhallitusta.

Tästä syystä olisi luontevaa – ja kansan tahtoa noudattavaa – että Suomen johtoon nousisi vaalien jälkeen hallitus, jonka ytimen muodostaisivat Kokoomus, Perussuomalaiset ja Keskusta. Samalla taattaisiin julkisen sektorin supeuttaminen yhteiskuntamme kantokykyä vastaavaksi jatkamalla nykyistä talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa. 

* * *

Tällaisen suomalaisten vaaleissa osoittamaa tahtoa noudattavan ratkaisun edessä on kuitenkin kaksi kantoa. Niistä ensimmäinen on se, että nykyisin hallitustunnustelijan tehtävä lankeaa automaattisesti vaaleissa suurimman puolueen aseman saaneen puolueen puheenjohtajalle, joka – ainakin nykyisten gallupien valossa – on Antti Lindtman (sdp).

Hänen voi odottaa pyrkivän ensisijaisesti minun lapsuudestani ja nuoruudestani tunnettuun punamultapohjaan, johon sisältyisi vähintään yksi puolue poliittisen kentän vasemmalta äärireunalta. Lindtmanilta tämä edellyttäisi samaa kuin puoli vuosisataa sitten, eli Antti Kaikkosen johtaman Keskustan maanittelemista hallitukseen sen johtohenkilöitä ja ehkä äänestäjäkuntaakin tyydyttävillä – mittavilla – lupauksilla. 

Sama luonnollisesti koskee mukaan otettavia laitavasemmistopuolueita ja jokaiseen hallitukseen janoavaa RKP:tä, jolle tosin riittänee pelkkä ruotsin kielen aseman turvaaminen.

Jos Antti Kaikkonen toimii tässä tilanteessa samoin kuin hänen edeltäjänsä puoli vuosisataa sitten kerta toisensa jälkeen teki, saamme lopputuloksena Keskustalla täydennetyn punavihreän hallituksen, jonka voi olettaa noudattavan holtintonta talous- ja maahanmuuttopolitiikkaa. Ja siten Suomen taloudellinen ahdinko sekä sisäisen turvallisuuden heikkeneminen tulee jälleen kiihtymään seuraavien neljän vuoden aikana. 

* * *

Jos kuitenkin kävisi niin, että Antti Kaikkoselta löytyisi selkärankaa ja aitoa kiinnostusta Suomen ja suomalaisten tulevaisuuden parantamiseen, hän voisi kieltäytyä Lindtmanin tarjoamista houkutuksista. Ja tavoitella punamullan sijaan nykyisen hallituksen linjauksia – keskustalaisella vivahteella – jatkavaa kabinettia, jonka johdossa olisi mitä todennäköisimmin Petteri Orpo. 

Toisin sanoen Orpon pitäisi tarjota Keskustalle jotain sellaista, mikä tyydyttäisi Lindtmanin lupauksia enemmän Kaikkosta ja puolueen muita johtohenkilöitä. Siis jotain, joka ei olisi ristiriidassa – ei ainakaan liian räikeässä – Kokoomuksen omien tai Perussuomalaisten poliittisten tavoitteiden ja suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden edellytysten rakentamisen kanssa. 

* * *

Valitettavasti tällainen asetelma on kuitenkin vinoutunut, sillä Keskusta on perinteisesti kuulunut niin sanottuihin jakopoliittisiin puolueisiin. Ja siten on todennäköistä, että – niin ikään holtittomasta rahankäytöstään tunnetun – SDP:n lienee lähtökohtaisesti Kokoomusta helpompi täyttää Kaikkosen toiveet.  

Lindtmanin kannalta ongelmana on vain se, että samalla Kaikkonen varmistaisi Suomen syöksyn sellaiseen taloudelliseen kurimukseen, jollaiseen se ei ole joutunut toisen maailmansodan jälkeen, eikä tämä ole niin tyhmä, ettei ymmärtäisi sitä. Siksi voidaan olettaa – tai ainakin toivoa – että Kaikkonen kaikesta huolimatta pyrkisi Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten yhteistyöhön nojaavaan hallitukseen. 

Näin myös Suomen seuraava hallitus voisi jatkaa maamme massiivisten ongelmien ratkaisemista jatkamalla Orpon nykyisen hallituksen vastuullista talous- ja väestöpolitiikkaa. Ja sitä kautta pelastaa suomalaisille hyvä tulevaisuus tuleviksi vuosikymmeniksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono
Ilmeisen harhaanjohtava johtopäätös
Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista

Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono

Helsingin sanomat julkaisi jutun, jonka mukaan Espanjan pääministeri Pedro Sánchez on suositellut Suomelle maahanmuuton lisäämistä. Näin siksi, että Espanjan talous on lähtenyt – BKT:n perusteella – nopeaan 2,9 prosentin kasvuun samalla kun muualla syntyneiden osuus sen  50-miljoonaisesta väestöstä on kasvanut peräti kymmeneen miljoonaan. Siten Espanjan BKT ei ole juurikaan kasvanut henkeä kohti laskettuna. 

Näin siitä huolimatta, että Espanjaan asettuneet maahanmuuttajat ovat pääosin espanjankielisiä ja kristittyjä, mikä on helpottanut oleellisesti heidän integroitumistaan yhteiskuntaan. Tosin heidänkin osaltaan ongelmia muodostaa asuntojen tarve, mikä nosti viime vuonna – yhdessä turismiin liittyvän käytön kanssa – niiden hintoja peräti 12,9 prosentilla. 

Espanjalaisten talouskasvua on lisännyt myös koronapandemian aikana sille EU:n  elpymisvälineestä suunnattu tuki, jota meillä suomalaisillakin on ollut ilo maksaa samalla kun oma taloutemme on sakannut. Lisäksi HS:n jutussa jäi mainitsematta, että Espanjan viennin ja tuonnin välinen negatiivinen ero on kasvamaan päin, mikä tuskin lupaa hyvää tuleville vuosille. 

* * *

Edellä kirjoittamani perusteella on selvää, ettei Sánchezin suositusta kannata ottaa kovin vakavasti täällä Pohjantähden alla. Pikemminkin päinvastoin, sillä viime vuoden tilastot osoittavat vientimme lähteneen kasvuun, joka jatkuessaan auttaa vetämään myös maamme julkisen sektorin siitä suosta, johon se ajettiin viimeistään Sanna Marinin (sd) kaudella.

Toki tasapainon saavuttaminen edellyttää viennin kasvun lisäksi myös valtion budjetin supistamista esimerkiksi – Sánchezin hehkuttaman – maahanmuuton kulujen osalta. Mutta se ei yksin riitä, vaan myös kaikkia muita Suomen julkisia palveluita on supistettava seuraavissa hallitusneuvotteluissa sillä ajatuksella, että niiden mitoitus olisi linjassa taloutemme kantokyvyn kanssa. 

Tässä yhteydessä on oleellista huomata, että kotimainen talouskasvu on käytännössä rahan kierrättämistä suomalaisten kesken, kun taas vienti on suomalaisessa yhteiskunnassa pyörivän varallisuuden lisäämistä – ja tuonti puolestaan sen vähentämistä. 

Siksi Espanjan tilanne ei BKT:n kasvusta huolimatta ole pidemmällä aikavälillä kovin auvoinen. Sen sijaan Suomessa viennin kasvu tarjoaa mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen – edellyttäen, että aiemmin aiheutetut julkisten palveluiden ylimitoitusongelmat saadaan ratkaistuksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suattaapi olla, vuan suattaapa olla olemattakin
Afrikasta Albaniaan ja chileläisistä jengiväkivaltaan
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?

Ilmeisen harhaanjohtava johtopäätös

Ilta-Sanomat julkaisi mielipidekyselyn eri hallituspohjien suosiosta kansalaisten parissa. Otsikon mukaan siinä tuli täystyrmäys todennäköisimmälle hallituspohjalle, joka olisi jutun mukaan Kokoomuksen ja SDP:n varaan rakennettu sinipunahallitus. 

Sen sijaan kyselyn ykköseksi kiri punavihreä, kakkoseksi kolmen suuren ja kolmanneksi perusporvarihallitus, jossa olisi mukana myös Keskusta. Nykyisen hallituspohjan suosio oli alhainen.

* * *

Tosiasia kuitenkin on, ettei punavihreä hallitus saa kannatusta käytännössä mistään muualta kuin punavihreän kolmikon – Vasemmistoliiton, Vihreiden ja SDP:n – kannattajilta. Siten siitä tuskin tulee seuraavan hallituksen pohja, koska koko vasemmiston kannatus on Suomessa jäänyt yleensä noin neljänkymmenen prosentin tasolle, eikä siltä pohjalta synny enemmistöhallituksia. 

Näin ollen IS:n jutussa asiantuntijan väite, jonka mukaan "suomalaisilla on selvä suosikki, siitä ei pääse mihinkään, se on punavihreä hallitus" on ilmeisen harhaanjohtava. Siihen en sitten ota kantaa, onko se sitä tarkoituksella vai ainoastaan asiantuntijan ymmärtämättömyyden takia.

* * *

Joka tapauksessa on syytä katsoa ennen kaikkea maamme suosituimman oikeistopuolueen eli Kokoomuksen kannattajien näkemyksiä. Heidän parissaan kaksi vaihtoehtoa menee ohi muiden: perusporvari- ja kolmen suuren hallituspohja. Ensin mainittu on myös Perussuomalaisten suosikki, ja saa kohtuullisesti kannatusta myös Keskustan ja Kristillisdemokraattien kannattajien parissa.

Näin ollen pidän kyselyn perusteella suomalaisten suosikkivaihtoehtona viiden puolueen perusporvarihallitusta, jonka neljä puoluetta saisi juuri nyt karvan verran yli 50 prosentin kannatuksen. Kun siihen lisätään hallitukseen kaikissa tapauksissa himoitseva RKP, on tällä pohjalle selvä enemmistö myös tulevassa eduskunnassa.

* * *

Kansalaisten suosikkivaihtoehto on kuitenkin merkityksetön asia silloin kun puhutaan hallitusten muodostamisesta. Sitä tärkeämpiä ovat johtavia puolueita luotsaavien puheenjohtajien näkemykset. 

Tässä suhteessa perusporvarihallitusta puoltaa se, että sellaiseen osallistuvien puolueiden lienee helpompi sopia ohjelmasta kuin kolmen suuren hallituspohjassa. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä suomalaisessa politiikassa hallituksen muodostamista pääsee yrittämään eniten kannatusta saanut puolue. Ja se tulee mitä todennäköisimmin olemaan oppositiossa kannatustaan kasvattanut SDP.

* * *

Näin ollen hallitusneuvottelut käydään luultavasti nykyisen oppositiopuolueen johdolla, eikä se sulje pois sen enempää kolmen suuren puolueen kuin SDP-Kokoomus-akselin varaan rakennettua sinipunaista kabinettia – tai edes punamultapohjaa. Suomen kannalta tämä tilanne ei ole optimaalinen, sillä SDP:n johdolla hallitusohjelmaan kirjattaisiin epäilemättä paljon kohtia, jotka vesittäisivät nykyisen hallituksen päätöksiä. 

Siksi voisi toivoa, että Kokoomus ja Keskusta ymmärtäisivät tulevissa hallitusneuvotteluissa olla tiukkana ja sitä kautta joko estää SDP-vetoisen hallituksen muodostuminen tai ainakin estämään poliittisen soutaminen ja huopaaminen. Pidän tätä kuitenkin äärimmäisen epätodennäkäisenä erityisesti Keskustan osalta.

* * *

Vaaleihin on vielä puolitoista vuotta ja sinä aikana ehtii tapahtua paljon. Erityisen merkittäviä kysymyksiä tässä suhteessa on kaksi: lähteekö Suomen talous nousuun ja mitä tapahtuu eurooppalaiselle turvallisuustilanteelle. 

Kummassakin tapauksessa negatiiviset uutiset nostavat kolmen suurimman puolueen muodostaman tai jopa – IS:n kyselyssä vain vähän suosiota saaneen – sinipunahallituksen todennäköisyyttä. Toisaalta etenkin talouteen liittyvät positiiviset saattavat nostaa nykyisten päähallituspuolueiden kannatusta merkittävästi – jopa SDP:n ohi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus sai kansalta valtakirjan kasvojen peittämisen kieltämiselle
Hallituksen kannatus lähti nousuun
SDP:llä on huikea kannatus vieraskielisten parissa

Heittääkö Sofia Virta haasteen Minja Koskelalle?

Yleisradion tuoreen gallupin mukaan Suomen suosituimpana puolueena jatkaa SDP, jota kannattaa edelleen noin neljännes maan asukkaista. Toisena jatkaa päähallituspuolue Kokoomus, jolle antaisi äänensä yli viidennes suomalaisista. 

Näillä näkymin nämä kaksi puoluetta tulevat kilpailemaan seuraavissa eduskuntavaaleissa pääministerin paikasta, sillä kolmantena majailevan Keskustan nousu jäi lyhyeksi ja puoluetta kannattaa jälleen vain alle 14 prosenttia suomalaista. Siten sille olisi ensi vaalikaudella tarjolla periaatteessa enintään hallituksen apupuolueen paikka, mutta toisaalta puheenjohtaja Antti Kaikkoselle (kepu) saattaa tarjoutua mahdollisuus valita kahdesta suuresta ja siten kiristää tulevaan hallitusohjelmaan merkittävä määrä omia tavoitteita. 

Gallupin kaksi oleellisinta tulosta olivat kuitenkin Perussuomalaisen kannatuksen putoamisen loppuminen - kuten itse ennakoin jo kaksi viikkoa sitten - sekä Vasemmistoliiton kannatuksen kasvu Vihreiden kustannuksella. Näin ollen Petteri Orpon (kok) hallituksen selvässä kasvussa olleet sisäiset jännitteet jäänevät lopulta suhteellisen pieniksi ja toisaalta suomalaisen laitavasemmiston punaväri on kirkastumassa vihreän kustannuksella. 

Tämä saattaa ärhäköittää Sofia Virtaa (vihr) entistä räväkämpään suunsoittoon ja mahdollisesti suuntaamaan taisteluhaasteita hallituksen sijasta Minja Koskelan (vas) suuntaan. Nähtäväksi siis jää, syntyykö tästä jopa pysyvä railo laitavasemmiston keskelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kompostintarkastuksista uuteen punamultahallitukseen
Hakaristiryijy

Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen

Muslimien maahanmuutto hyödyttää Putinin Venäjää

Itävallan hallitusneuvottelut päätyivät umpikujaan. On siis tullut aika katsoa, mitä tähän asti hallitusneuvotteluista ulkona pidetyllä Vapauspuolueella on tarjottavana muille puolueille. Ja tarkkailla sitä, että hyväksyvätkö maan poliitikot kansalaisten päätöksen nostaa puolue sikäläisen parlamentin suurimmaksi. 

Wikipedia muistuttaa meitä siitä, että Vapauspuolue menestyi hyvin Itävallan parlamenttivaaleissa jo vuonna 1999 saaden 26,9 % äänistä. Silloin se muodosti hallitukseen nyt parlamentin toiseksi suurimman ryhmittymän eli Kansanpuolueen kanssa. Toisin sanoen näiden kahden puolueen hallituskoalitio ei olisi mitenkään uusi asia.

Sikäli tilanne on kuitenkin muuttunut, ettei Itävalta luultavasti joutuisi nyt neljäntoista Euroopan maan julistamaan boikottiin. Eikä Suomessa olisi enää Paavo Lipposen tapaista epädemokraattista pääministeriä tekemään boikottipäätöstä yksinään ja kuulematta muita ministereitä, presidenttiä tai edes eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa, kuten neljännesvuosisata sitten tapahtui.

* * *

Tässä yhteydessä on huomattava, että muslimien ja muiden kehitysmaalaisten kansainvaelluksella on tässäkin suhteessa valtava vaikutus Euroopan kehitykseen. Näin siksi, että Itävallassa elää sen seurauksena noin 750 000 muslimia, mikä on epäilemättä tärkein syy sille, että Vapauspuolue on maan suurin poliittinen liike. 

Valitettavasti Vapauspuolue ei ole ulkopoliittisesti mikään Perussuomalaiset, vaikka vastustaakin holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa. Europarlamentissa se nimittäin kuuluu Euroopan patriootit -ryhmittymään yhdessä muun muassa Unkarin Fideszin kanssa, ja suhtautuu sen mukaisesti myönteisesti Venäjään ja vastustaa Ukrainan tukemista. 

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos Vapauspuolue onnistuu hallituksen kokoamisessa, tulee EU-maiden yhtenäisyys Venäjän hybridi- ja muita operaatioita vastaan olemaan entistäkin heikompaa. Ja se taas tulee aikanaan näkymään myös Venäjän Suomeen kohdistuvassa toiminnassa. 

Siten on selvää, että eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka on hyödyttänyt - ja hyödyttää jatkossa vieläkin enemmän - Putinin Venäjää. Eikä se ole meidän suomalaisten kannalta hyvä asia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallan vaalit muistuttivat EU:n maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta
Itävallan ympäristöministeri järjesti suomalaisille yli 700 000 000 euron vuosilaskun
Onko FPÖ:n Strache valtavirtaa vai mätä omena?

Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista

MTV3 julkaisi eilen kyselyn, jossa oli tiedusteltu SDP:n piiripäättäjiltä mieluisinta hallituskumppania. Vastauksissa ylivoimaiseksi ykköseksi nousi suomalainen laitavasemmisto eli Minja Koskelan Vasemmistoliitto. Seuraavaksi sijoittui Sanna Marinin (sd) vasemmistohallituksen aisankannattajapuolue eli Keskusta. 

Näin ollen demareiden johtoporrasta kiinnostaisi juuri nyt punamultahallitus, jossa määräysvalta olisi sosialistista talouspolitiikkaa ja arvoliberaalia sosiaalipolitiikkaa tavoittelevilla puolueilla. Lisäksi siinä olisi mausteena aluepoliittisia painotuksia, etenkin jos RKP tulisi - kuten on syytä uskoa - mukaan vartioimaan suomenruotsalaisten etuja. 

Jokainen voi tietenkin pohtia mielessään minkälaista tulevaisuutta tällainen hallitus rakentaisi 2020-luvun lopulle ja 2030-luvun alulle. Ei ainakaan samanlaista kuin valtion menoja sen tulojen mahdollistamiin rajoihin ajava ja katastrofaalisia maahanmuuton lajeja suitsimaan pyrkivä Petteri Orpon (kok) kabinetti. 

* * *

MTV3:n kyselyn toinen yllätys oli se, ettei demareiden piiripäälliköistä juuri kukaan katsonut Vihreitä hallituskumppanuuteen sopivaksi puolueeksi. Se oli nimittäin demaripäälliköille jopa Kokoomusta vastenmielisempi hallituskandidaatti. 

Syitä tähän voi tietenkin vain arvailla, mutta tämä tulos toi kuitenkin mieleeni Timo Soinin taannoiset sanat: "nyt tuli iso jytky" - tosin Vihreiden kannalta käänteinen sellainen. Eikä se lupaa hyvää etenkään kannatuksensa jo muutenkin suurelta osin menettäneelle ja yhä feminiinisemmäksi muuttuvalle poliittiselle vihreistölle, joka näyttäisi näin ajautuvan yhä kauemmaksi poliittisista vallan kammareista. 

Tosiasia kuitenkin on, että tulevan hallituspohjan ratkaisee vain kaksi asiaa. Niistä ensimmäinen on vuoden 2027 eduskuntavaalien tulos ja toinen puolueiden puheenjohtajien kyky sopia yhteisestä hallitusohjelmasta. 

Siinä mielessä nyt nähty mielipidekysely on sittenkin vain mukavaa poliittista viihdettä. Vaikka tällä kertaa onkin myönnettävä, että harvinaisen mielenkiintoista sellaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki
Sosialisteja - onko niitä?

Marxilainen laitaoikeisto ja kiusaajat

Belgia on tunnettu monenlaisista asioista, kuten kaksikielisestä väestöstä ja hyvistä oluista. Yksi uudempi tunnettuuden lähde Tanskan ja Hollannin välissä sijaitsevalle pienelle valtiolle on väkivaltainen (esimerkki ja toinen) uusbelgialainen väestönosa. 

Siksi oli mielenkiintoista lukea lehtiartikkeli, jonka otsikossa luki, että "Belgiassa äänestetään parlamenttivaaleissa – laitaoikeistolaisten separatistien odotetaan menestyvän ja tekevän hallituksen muodostamisesta tuskaista". 

Jutun mukaan vaaleissa odotetaan menestystä kahdelle puolueelle. Niistä yksi on Flanderin alueen itsenäisyyttä ajava ja Belgian maahanmuuttopolitiikkaa vastustava kansalliskonservatiivinen Vlaams Belang -puolue, joka on saamassa merkittävän vaalivoiton ja nousemassa suurimmaksi flanderilaispuolueeksi. 

Toiseksi menestyjäksi povataan koko maassa toimivaa marxilaista PTB-PVDA -puoluetta. Siis äärikommunisteja.

Artikkelin mukaan nämä kaksi puoluetta saisivat lähes kolmanneksen parlamenttipaikoista, mutta muut puolueet eivät suostuisi ottamaan niitä kanssaan hallitukseen. Ja siten sen muodostaminen vaikeutuisi. 

* * *

Jutun luettuani jäin ihmettelemään kahta asiaa. Niistä ensimmäinen oli se, että millä ihmeen logiikalla marxilainen eli kommunistinen eli äärivasemmistolainen puolue on osa laitaoikeistoa? Minä kun olin kuvitellut, että tämä politiikan toimittajien uustermi tarkoittaisi kansalliskonservatiivisia puolueita, joiden ohjelmassa on tavoitteina myös markkinataloutta vahvistavia näkökohtia. Käsittääkseni marxilaiseksi mainituilla kommunistipuolueilla ei sellaisia ole.

Toinen seikka, jota jäin ihmettelemään - vieläkin enemmän - oli se, että mikäli jotkut puolueet kieltäytyvät yhteistyöstä toisten kanssa, niin syy on jälkimmäisen. Eli analogisesti: jos kiusaava kakarajoukko jättää yhden lapsen leikkiensä ulkopuolelle, on syytä tässä eikä suinkaan heissä, jotka ovat tehneet päätöksen ulkopuolelle jättämisestä. 

Siksi on kysyttävä, että olisiko tässä käsittelemäni artikkelin kirjoittajan, ja ehkäpä kaikkien muidenkin journalistien, tarkastettava todellisuuskäsityksensä. Nyt nimittäin jäi sellainen kuva, että artikkelissa hallituksen muodostamiseen syyttömät ja syylliset julistettiin tekijän oman - ilmiselvästi harhaisen - maailmankuvan perusteella. 

* * *

Noin muuten olen sitä mieltä, että myös Suomessa kannattaa käydä äänestämässä tämän päivän eurovaaleissa - ellei ole sitä jo tehnyt - sillä äänestämättä jättäminen on tuen antamista sellaisille poliittisille tahoille, jotka vastustavat oman näkemyksen mukaista politiikkaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä
Seitsemän prosenttia muslimeita
Ahtisaari kuoli ja terroristi murhasi ruotsalaisia

Ilmastotutkimus ei oikeuta ihmisten elämän vaikeuttamista eikä nuorison ahdistamista

Kirjoitin viikko sitten Helsingin sanomien epäuskottavasta tiedejutusta, jossa kerrottiin tutkimusraporttiin perustuvista väitteistä pohjoisen napajään sulamisesta ehkä jo vuoteen 2030 mennessä - tai ainakin 2030-luvulla. Näin siitä huolimatta, ettei kyseisen jään minimikoko ole viime vuosina pienentynyt lainkaan, vaan pikemminkin kasvanut. 

Eilen satuin sitten törmäämään uuteen tutkimusraporttiin, jonka mukaan "ensimmäisen jäättömän kuukauden ilmestymisaika Arktiksella on edelleen epävarma johtuen laajasta arvioiden kirjosta arktisen ilmaston herkkyydestä ihmistoiminnan vaikutukselle". Sekä ehdotettiin ilmastomallien uudelleenkalibrointia merijään ja Grönlannin jäätikön ilmastonmuutosreaktion osalta, koska "ilmastomalleissa käytetty arktisen jääpeitteen herkkyys ilmakehän kiertoliikkeelle poikkeaa merkittävästi havaitusta herkkyydestä". 

Lisäksi tutkijat kertoivat, että jos pohjoisen jääpeitteen kehitys jatkuu todellisten havaintojen kaltaisesti myös tulevina vuosikymmeninä, napajään ja Grönlannin jäätiköiden pääosa sulavat vasta useiden kymmenien vuosien kuluttua. Eikä siis missään tapauksessa 2030- tai edes 2040-luvulla. 

* * *

Minusta näiden kahden arvostetuissa julkaisusarjoissa raportoidun tutkimuksen antama kuva pohjoisen napajään tutkimuksen - ja yleisemminkin ilmastotutkimuksen - tilasta ei ole järin hääppöinen. Siitä huolimatta juuri ilmastotutkimuksen tuloksia käytetään nykypäivänä ehkä mitään muuta tutkimusta enemmän tavallisten ihmisten elämäntapojen poliittiseen ohjailuun. 

Siksi niin ilmastotoimia vaativien poliitikkojen, medioiden kuin tutkijoidenkin olisi syytä katsoa peiliin ja todeta tosiasiat. Eli myöntää maapallon ilmaston tulevaisuuden olevan varsin epävarmalla pohjalla, eikä sitä sen vuoksi tulisi käyttää tavallisten ihmisten vapauden rajoittamiseen eikä etenkään maailman nuorison ahdistuksen lisäämiseen.

Aivan ensimmäisenä tekona tulisi valtamedioiden ympäri maailman tuoda rehellisesti esille ilmastotutkimukseen liittyvä valtava epävarmuus yksinkertaisesti tarjoamalla lukijoilleen poliittisesti neutraalia tietoa tuoreista tutkimusraporteista. Eli esimerkiksi viikon takaisen blogikirjoituksen laukaisseen artikkelin julkaissut Helsingin sanomat voisi kirjoittaa myös tämän kirjoituksen taustana olevasta tutkimuksesta - ja tehdä saman loogisen johtopäätöksen ilmastotutkimuksen tilasta kuin minäkin olen tässä tehnyt. 

Sen jälkeen poliitikot voisivat lopettaa puheensa vaihtoehdottomasta ja ankeasta tulevaisuudesta ja keskittyä sen sijaan huolehtimaan siitä, että menestyvän talouden edellytykset, ihmisten turvallisuus ja muut yhteiskunnan perusasiat ovat Suomessa kunnossa. Tässä mielessä tästä saattaakin tulla mielenkiintoinen päivä, jos Petteri Orpon johtamien hallitusneuvotteluiden lopputuloksista tiedotetaan julkisuuteen. 

Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi ennuste: pohjoinen merijää sulaa jo 2030-luvulla
Uutta tietoa ilmastomalleista
Uusi malli pohjoisen napajään kehityksestä

Veräjämäen pahoinpitely johti merkintään

Olen lyhyeen aikaan kirjoittanut kaksi merkintää liittyen suomalaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksiin. Niistä ensimmäisessä esitin perustellun näkemykseni siitä, mikseivät Vihreät tule puheenjohtajavaihdoksestaan huolimatta toimimaan tulevaisuudessa järkevän maahanmuuttopolitiikan puolesta, vaan pikemminkin päinvastoin. Eikä sitä valitettavasti tule tekemään muukaan poliittinen vasemmistomme - ei ainakaan ilman aivan oleellista valaistumista.

Toisessa merkinnässäni toivoin, että hallitusneuvotteluja käyvät poliitikkomme tunnustaisivat tosiasiat ja ymmärtäisivät hallitusohjelmaa laatiessaan puuttua riittävällä vakavuudella maahanmuuttopolitiikassamme tehtyihin virheisiin. Tarkennan nyt vielä tässä, että sanomani oli suunnattu erityisesti RKP:n ja Kokoomuksen hallitusneuvottelijoille.

Palasin aiheeseen tässä blogimerkinnässäni siksi, että Helsingin sanomat kertoi Helsingin Veräjämäessä sattuneesta väkivallanteosta, jossa nuorisojoukko pahoinpiteli perheenisän sukulaisineen. HS ei tapansa mukaan edes vihjannut rikollisten etnisestä taustasta, mutta kuten jo edellisessä kirjoituksessani totesin, tämänkaltaiset tapahtumat ovat maassamme harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurausta riippumatta tekijöiden etnisestä taustasta. 

Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Ilta-Sanomat kertoi Aseman Lapset ry:n tiimipäällikön kertoneen, että puolet nykynuorten tekemistä pahoinpitelyistä on kostoja. Siis jotain sellaista, joka oli äärimmäisen harvinaista suomalaisen nuorten käyttäytymiskoodistossa ennen 1990-luvulla alkanutta suurta kansainvaellusta.  

* * *

Tämän kirjoituksen lopuksi pyydän kaikkia blogiini kommentteja jättäviä henkilöitä jättämään kirjoittamatta kaikenlaiset rasistiset ulostulot ja ihmisiin kohdistuvat uhkaukset sekä muiden keskustelijoiden henkilöön käyvät kommentit. Asialliset asiat voi sanoa tässäkin - sinänsä tunteita kuumentavassa - yhteydessä myös ilman sellaisia. Ja väittelyssähän paremmuuden ratkaisevat aina argumentit eivätkä väitteet keskustelijoiden henkilökohtaisista ominaisuuksista.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysmaalais-tyyppinen nuorisokulttuuri vaatii keskustelun lisäksi tekoja
Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta
Hallitusneuvotteluissa on torjuttava RKP:n pyrkimykset heikentää naisten ja lasten turvallisuutta

Kehitysmaalais-tyyppinen nuorisokulttuuri vaatii keskustelun lisäksi tekoja

Helsingin Uutiset julkaisi päätoimittajan kirjoituksen, joka sisälsi runsaasti tietoa helsinkiläisnuorison edesottamuksista viime aikoina. Sen mukaan kuluvan vuoden ensimmäisen kahden ja puolen kuukauden aikana alaikäisten tekemien epäiltyjen ryöstöjen tai ryöstön yritysten määrä kasvoi noin 40 prosentilla edellisvuoden vastaavasta ajankohdasta. 

Jutun mukaan poliisi on kertonut, että tietoa näistä tapahtumista on vaikea saada, koska nuoret vaikenevat pelätessään kostoa, mikäli he "vasikoivat" virkavallalle. Toimintatavat muistuttavat siten klassisia mafian menetelmiä.

Päätoimittajan jutussa kerrottiin myös, että katuryöstöjen määrä on sitten maaliskuun vain kiihtynyt: alkuvuoden aikana poliisi on kirjannut Helsingin alueella jo 110 alaikäisten tekemää katuryöstöä, kun niitä oli koko viime vuoden aikana 160. Toisin sanoen maahanmuuttajiin vahvasti kytköksissä olevaa ryöstelyä ei ole saatu millään lailla kuriin.

Tätä kokonaiskuvaa täydensi Helsingin sanomien tämän aamun mielipidekirjoitus, jossa kerrottiin pääkaupunkimme nuorten varastelevan nykyisin myös kavereiltaan. Kirjoituksessa ei mainittu mitään varkaiden taustasta, joten en pane tätä ilmiötä suoraan maahanmuuton piikkiin. 

On kuitenkin selvää, että vaikka kavereiltaan varastelevat nuoret olisivat etnisesti suomalaisiakin, on ilmiöllä taustansa maahanmuuton muuttamassa uudenlaisessa kehitysmaalais-tyyppisessä nuorisokulttuurissa. Eikä liene epäselvää, että osia sen mukaisesta käyttäytymiskoodista siirtyy myös sitä noudattavien henkilöiden aikuisuuteen. 

Siksi on hyvä toistaa myös tässä HU:n päätoimittajan kirjoituksen loppukaneetti, jonka mukaan "asiaan pitää puuttua riittävällä vakavuudella ja siitä tulee voida myös keskustella useista eri näkökulmista, ilman, että keskustelija leimataan tai keskustelu vaiennetaan, vaikka näkemys olisikin eri kuin oma. Keskustelun lisäksi on tekojen aika."

Toivottavasti tämä viesti menee perille myös hallitusneuvotteluja käyville poliitikoillemme. Ja avaa heidän silmänsä, mikäli ne ovat tähän asti olleet tiukasti kiinni - ja korvat tosiasioiden kuulemisen estämiseksi tiukasti luimussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta
Hallitusneuvotteluissa on torjuttava RKP:n pyrkimykset heikentää naisten ja lasten turvallisuutta
Siis miksi Oulussa murhataan, Riika Nykänen?

Ismaelin ensimmäinen kiinnijääminen rikoksesta ei ollut sattuma

Minulla on vakavaa sanottavaa kaikille tyttärien vanhemmille: kertokaa heille ajoissa ja mahdollisimman selvin sanoin sekä moneen kertaan, ettei kaksilahkeisten kotiin kannata lähteä sosiaalisessa mediassa käytyjen jutusteluiden tai muuten vain lyhyen tuttavuuden perusteella, vaikka kuinka pyydettäisiin ja mitä luvattaisiin. Etenekään ei kannata lähteä sellaisten matkaan, jotka ovat peräisin kulttuureista, joissa naiset ovat alistetussa asemassa.

Tämä asia tuli mieleeni lukiessani Iltalehden juttua juuri näin toimineen teinitytön raiskanneen henkilön oikeustapauksesta. Siinä Pohjois-Karjalan käräjäoikeus ja Itä-Suomen hovioikeus katsoivat teinitytön väkisinmakuun vain ehdollisen tuomion arvoiseksi, koska teon tehnyt maahanmuuttajamies ei sitä ennen ollut jäänyt kiinni rikoksista. Lisäksi hänelle määrättiin maksettavaksi tytölle 5 000 euron korvaus tämän hyväksikäytöstä.

Nähtäväksi jää, kuinka ehdollisella teostaan päässyt Ismael menestyy elämässään jatkossa. Joutuuko hän myös tulevaisuudessa poliisin kanssa tekemisiin vai onnistuuko jatkossa välttämään kiinnijäämisen.

Riippumatta siitä, on selvää, ettei tämäkään raiskaaja ollut sen arvoinen, että kenenkään elämä olisi saanut mennä raiteiltaan hänen takiaan. Mutta koska niin on tapahtunut, toivon teinitytölle ja hänen läheisilleen menestyksellistä toipumista tapahtuneesta - ja rukoilen, ettei tekijä olisi pilannut heidän elämäänsä.

* * *

Säätytalon hallitusneuvottelijoille ja erityisesti Anna-Maja Henrikssonille (rkp) toivon selvää järkeä ymmärtää, että edellä käsittelemäni kaltaiset tapaukset eivät synny sattumalta, vaan maassa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Ja siksi tulevan hallitusohjelman linjaukset on syytä tehdä ihmisoikeuksia kunnioittaen siten, että nyt nähdyn kaltaisten tapahtumien riski olisi maassamme mahdollisimman alhainen.

Ellei edellinen virkkeeni aukea arvoisille hallitusneuvottelijoillemme, on heidän syytä lukea tämä lyhyt teksti. Erityisesti suosittelen sitä Anna-Maja Henrikssonille ja Eva Biaudet´lle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitusneuvotteluissa on torjuttava RKP:n pyrkimykset heikentää naisten ja lasten turvallisuutta
Petteri Orpon johtaman porvarihallituksen syntyminen varmistui
Neuvottelutulos, alistaminen ja uhkaus

Hallitusneuvotteluissa on torjuttava RKP:n pyrkimykset heikentää naisten ja lasten turvallisuutta

Erkkomedia kertoi, että muutamaa vuotta vanhempi nuori oli vienyt väkivallalla uhaten 12-vuotiaalta pojalta kengät linja-autossa. Tapaukseen ei ollut puuttunut kukaan matkustajista eikä myöskään kuljettaja. 

Jutussa pojan äiti kertoi, että "on pelottavaa ajatella, että uskaltaako liikkua ja kulkea ja että tuollaista voi tapahtua. Pelottaa vanhempana, kun lapset kulkevat yksin kouluun. Voiko vaikka puhelin lähteä seuraavalla kerralla?"

Lisäksi hän kertoi, että "muiltakin on viety samalla alueella kännyköitä, takkeja ja lippiksiä samalla tavalla". Alueella tarkoitettaneen Luoteis-Helsinkiä. 

* * *

Kuten arvoisa lukijani tietää, on vaatteiden varastaminen sellaista nuorisokulttuuria, joka on asettunut maahamme vuoden 2015 kansainvaelluksen jälkeen. Edellä käsittelemässäni tapauksessa ei ryöstäjästä kerrottu muita tietoja kuin viitteellinen ikä ja sukupuoli, mutta tällä ei ole merkitystä, sillä tapaus on joka tapauksessa osoitus siitä, että Suomen mainittuna vuonna vastaanottamilla kehitysmaalaisilla on ollut negatiivinen vaikutus pääkaupunkimme nuorten ja lasten elämään.

Eikä tämä koske vain pelkkiä lapsia ja nuoria, vaan myös aikuisia naisia. Siitä muistutti niin ikään erkkomedia, joka kertoi vanhasta tutustamme eli taksinkuljettaja Arian Juhana Rezajista. 

Tämä oli nimittäin saanut hovioikeudessa törkeästä raiskauksesta, kolmesta raiskauksesta, neljästä vapaudenriistosta, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, alkoholirikkomuksesta, kahdesta salakatselusta, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä, huumausainerikoksesta ja kuluttajamarkkinoilta kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon rikkomisesta kuuden vuoden ja viiden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Eli käräjäoikeuden tuomioon tuli hovioikeudessa kuuden kuukauden lisä.

* * *

Molemmat edellä käsittelemäni tapaukset alleviivaavat muutoksen tarvetta maahanmuuttopolitiikassamme - eivätkä todellakaan ole vain yksittäistapauksia. Valitettavasti käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa ovat RKP:n edustajat asettuneet vastustamaan ihmisten turvallisuutta käyttäen tekosyynä ihmisoikeuksia. Asia on linjattu selkeästi esimerkiksi puolueen vastauksissa hallitustunnustelijan alustaviin kysymyksiin.

Tästä syystä on tärkeää, että Perussuomalaiset pystyvät pitämään neuvotteluissa kiinni omista kannoistaan. Tuoreen erkkomedian tiedon perusteella hallitus­neuvotteluissa saavutetun alustavan sovun mukaan maahanmuuttoon ja Suomen kansalaisuuden saamiseen on tulossa joitakin uudistuksia kuten jonkinlainen kansalaisuustesti. 

Nähtäväksi siis jää, onnistuvatko perussuomalaiset vesittämään maamme ruotsinkielisten edunvalvojapuolueen pyrkimykset heikentää maamme naisten ja lasten turvallisuutta entisestään. Siinä suhteessa keskeinen asia on Suomen humanitaarisen maahanmuuton säännöstön ja käytännön muuttaminen sellaiseksi, ettei maamme enää jatkossa houkuttelisi sellaisia ihmisiä, joilla ei ole edellytyksiä eikä ehkä aikomustakaan sopeutua rakentavaksi osaksi yhteiskuntaamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvottelutulos, alistaminen ja uhkaus
Petteri Orpo opasti Anna Maja Henrikssonia
Arian Juhana Rezaji tarjosi oppimateriaalia Eva Biaudetille ja Erna Bodströmille

Petteri Orpon johtaman porvarihallituksen syntyminen varmistui

Perussuomalaiset ja RKP pääsivät eilen sopuun tulevan hallituksen maahanmuuttopolitiikasta. Tämä varmisti käytännössä sen, että Suomen tulevan pääministerin nimi on Petteri Orpo. 

Hallitusohjelmaa tai etenkään sen maahanmuuttopoliittista osaa ei ole julkistettu. Selvää on kuitenkin, että kyse on kompromissista, joka ei tule ratkaisemaan kaikkia maahanmuuttoon liittyviä ongelmia. 

Yhtä selvää on kuitenkin myös se, että ilman nyt nähtyä sopua suomalainen maahanmuuttopolitiikka jatkuisi yhtä vahingollisena kuin tähänkin asti. Ja siksi on erittäin hyvä, että eilinen sopu lopulta saavutettiin.

Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava myös Juha Sipilän (kepu) hallituksen maahanmuutto-ohjelman olleen järkevä, mutta jääneen toteuttamatta. Sen seurauksena asiasta suivaantuneet perussuomalaiset vaihtoivat johtoansa, mikä johti puolueen hajoamiseen ja sitä kautta jäämiseen hallituksen ulkopuolelle. 

Siksi on tärkeää, että kaikki hallituspuolueet sitoutuvat nyt saavutettuun maahanmuuttopoliittiseen ohjelmaan ja että sen toteuttaminen aloitetaan välittömästi hallituksen nimittämisen jälkeen. Näin voidaan varmistaa toimiva hallitusyhteistyö myös muissa asioissa, kuten tulevalle pääministeripuolueelle tärkeä Suomen talouden kuntoon saattaminen. 

Siksi uskoisin, että myös Petteri Orpo (kok) haluaa maahanmuutto-ohjelman toteuttamisen käynnistyvän nopeasti. Mutta ellei näin jostain syystä tapahtuisi, on Riikka Purran (ps) pystyttävä tekemään asiasta johtopäätökset ja kaadettava hallitus heti sen alkutaipaleelle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvottelutulos, alistaminen ja uhkaus
Ex-mallioppilas on pelastettava nyt!
Kaataako Halla-ahon valinta hallituksen?

Neuvottelutulos, alistaminen ja uhkaus

Hallitusneuvotteluissa on ollut kova vääntö maahanmuutto- ja ilmastoasioista. Ensin mainitun osalta kyse on ollut erityisesti työperäisten maahanmuuttajien tulorajoista. Nyt vääntö tästä asiasta on kuitenkin ohi, sillä neuvottelupöydässä on saavutettu ratkaisu (huhujen mukaan tällainen). 

Se ei kuitenkaan tarkoita, että hallitus olisi valmis, sillä RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on alistanut neuvottelutuloksen eduskuntaryhmänsä käsittelyyn. Ja siksi joudumme tänään odottamaan vastausta siihen, hyväksyykö se saavutetun neuvottelutuloksen - ja muut sovitut asiat - jotta neuvottelut voivat jatkua vähäisemmistä asioista nykyisellä neljän puolueen kokoonpanolla.  

Sitä odotellessa palautan arvoisan lukijani mieleen, kuinka suuri osa suomalaisista on nettoveronmaksajia. Se on vain noin 20 prosenttia kun taas 80 prosenttia saa enemmän tulonsiirtoja kuin maksaa veroja. Toisin sanoen suurin osa suomalaisista elelee viime kädessä parempituloisten elättinä.

Tämä tosiasia ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö suomalaiset tekisi yhteiskunnan kannalta arvokasta työtä tai etteikö Suomeen kannattaisi palkata ulkomaalaisia työntekijöitä pyörittämään taloutta huomattavasti pienemmällä palkalla kuin vaaditaan 20 suurituloisimman prosentin kerhoon pääsemiseen. Syntyyhän työntekijän työstä joka tapauksessa tulosta, josta vain osa maksetaan työntekijälle palkkana lopun jäädessä vaurastuttamaan työnantajaa. Ja molemmat joutuvat pulittamaan osuutensa veroina julkisen sektorin ahnaaseen kitaan poliittisten päätöksentekijöiden jaettavaksi.

Siten on ihan mahdollista, että vaikka työntekijä onkin omassa taloudessaan tukien saaja, voi hänen työpanoksensa hyöty kuitenkin ylittää hänen saamansa tukien määrän. Ja näin ollen hänen nettovaikutuksensa suomalaiseen talouteen saattaa hyvinkin olla positiivinen.

Ja juuri tästä on ollut kyse perussuomalaisten ja ruotsalaisten neuvotteluissa: mikä palkkatulo olisi sellainen, että sen tekijän nettovaikutus suomalaiseen talouteen olisi positiivinen. Laskelma ei ole yksinkertainen eikä luullakseni edes yksiselitteinen, joten tulkinnoille on paljon tilaa. Ja sitä vapautta ovat käyttäneet niin perusuomalaiset kuin ruotsalaisetkin tukemaan omia näkemyksiään.  

Nähtäväksi siis jää, mitä RKP:n eduskuntaryhmä päättää. Ja ellei päätös ole myönteinen, marssiiko Perussuomalaiset ulos hallitusneuvotteluista kuten puheenjohtaja Riikka Purra on uhannut. Tiedossa on siten poikkeuksellisen jännittävä poliittinen päivä.

JK kello 21:50: Näyttää siltä, että saamme neljän puolueen porvarihallituksen. Toivottavasti kansa muistaa vielä vajaan neljän vuoden kuluttua, että tulevina vuosina omalle kohdalle osuvat edunleikkaukset johtuvat siitä, että maan talous on edellisen hallituksen aikana ajettu tuhon partaalle. Eikä palauta seuraavissa vaaleissa kansantalouden tuhoamista ajavia ja sisäisen turvallisuuden kanssa venäläistä rulettia pelaavia puolueita valtaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien työllisyys lähestyy Suomessa syntyneiden työllisyysastetta
Porvarihallitusta pukkaa
Hallitusohjelmaan on kirjattava vastuullinen EU:n ulkopuolisen työvoiman ohjelma

Ex-mallioppilas on pelastettava nyt!

Arvoisa lukijani muistaa varmaankin puheet Suomesta EU:n mallioppilaana, joka hoitaa omat asiansa ja pyrkii sitä kautta EU:n päätöksenteon ytimeen. Niin muistan minäkin täältä norsunluutornistani. 

Ja siksi oli ikävä lukea, että Suomi on muuttunut EU:n syvimmän paarialuokan valtioksi. Se on nimittäin viime vuonna ainoa ylivelkaantunut EU-maa, joka ei ole pystynyt kääntämään velkasuhdettaan laskuun. Edes Ranska, Kreikka tai Italia eivät olleet yhtä surkeita taloudenhoidossaan, vaikka niillä onkin vielä toistaiseksi Suomea enemmän velkaa suhteessa bruttokansantuotteeseensa.

Tämä kaikki johtuu tietenkin Sanna Marinin (sd) johtaman hallituksen talouspoliittisesta kyvyttömyydestä. Sehän jakeli rahaa avokätisesti jokaiselle, joka sitä kehtasi pyytää - ensin koronapandemian ja sitten Venäjän Ukraina-operaation tarjoaman savuverhon suojassa ja lopulta, eli kuluvana vuonna, röyhkeästi ilman mitään tekosyytä. 

Tästä syystä olisi tärkeää, että Suomeen saataisiin talouden tervehdyttämiseen vakavasti suhtautuva uusi hallitus. Ja että Suomen kansa ymmärtäisi, etteivät julkiset palvelun voi säilyä nykyisellä tasolla ilman työn tuottavuuden oleellista kasvua. Eli ainakin ensi vaiheessa niitä pitää purkaa tavalla tai toisella. 

Nähtäväksi siis jää, onnistuvatko Perussuomalaiset ja RKP sopimaan yhteisen linjan nyt käynnissä olevissa neuvotteluissa maahanmuutosta ja ilmastopolitiikasta. Maahanmuuton osalta oleellisinta on minimoida sellaisten tulijoiden määrä, jotka todennäköisimmin jäävät sosiaaliturvan varaan ja ilmastopolitiikkatoimien on keskityttävä pikemminkin yrityselämämme muutoksen tukemiseen kuin teollisuuden alasajoon. 

Och samma på svenska: När det gäller invandringen är det viktigaste att minimera antalet personer som sannolikt kommer att vara beroende av socialbidrag, och klimatpolitiken bör fokusera mer på att stödja vår företagsverksamhets omställning än nedläggningen av industrin.

Tätä ei luulisi olevan vaikea ymmärtää myöskään Säätytalolla eikä Anna-Maja Henrikssonin (rkp) tai Riikka Purran (ps) poliittisissa esikunnissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa
Petteri Orpo opasti Anna Maja Henrikssonia
Kepun petokselle on tulossa kova hinta

Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Suomalainen peruskoulu oli aikanaan maailman paras. Sen jälkeen sitä on kehitetty vihervasemmistolaisen ideologian mukaisesti lisäämällä oppilaiden diversiteettiä, ongelmaoppilaisen inkluusiota, tietotekniikan hyödyntämistä ja lasten oikeuksia. Lopputuloksena suomalaisen peruskoulun käyneiden nuorten osaamistaso on laskenut kuin lehmän häntä, vaikka onkin vielä kohtuullisella tasolla.

Siksi oli hyvä, että Helsingin sanomat julkaisi opettajille suunnatun kyselyn tulokset. Niiden mukaan yli 90 prosenttia vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että julkisuudessa välittyvä kuva koulun ongelmista vastaa todellisuutta.

Tietotekniikan hyödyntämisen vähentämistä kaipasi 56,5 prosenttia vastanneista. Negatiivisen suhtautumisen syynä oli se, että oppilaat ovat pahasti koukussa kännyköihinsä, minkä seurauksena erilaiset sovellukset ja pelit vievät valtavan suuren osan heidän ajastaan ja energiastaan. Ja siksi opettajat haluaisivat etenkin kännykät kokonaan pois oppitunneilta.

Jutussa mainittiin myös keskisuomalainen opettaja, jonka mukaan koulujen vaatimustasoa on laskettu niin paljon, että arvosanan 5 voi saada osaamatta oikeastaan mitään. Toinen opettaja taas toteaa sen itsestäänselvyyden, että "avoimet oppimisympäristöt, itseohjautuvuus, laaja-alaiset opintokokonaisuudet ja digitaalisuus eivät voi olla kenellekään hyväksi, elleivät perusasiat ole lapsella ja nuorella ensin kunnossa".

Myös nykyisten vanhempien roolissa on toivomisen varaa. Erään opettajan mukaan nimittäin "osalla on vanhemmuus täysin hukassa. He vaikuttavat olevan lähinnä lapsen teinikavereita."

Niinpä peräti neljä viidestä kyselyyn osallistuneesta opettajasta oli sitä mieltä, että koulunkäyntiä tukevien asenteiden heikkeneminen on heikentänyt oppimistuloksia. Ja siksi kouluihin tarvittaisiin lisää kurinpidon työkaluja, jotta voitaisiin korjata lasten vanhempien aiheuttamia ongelmia.

Toki edelleen on vanhempia, jotka käyttäytyvät aikuisten tavoin. Sen suhteen on vain sellainen ongelma, etteivät nämä jakaudu tasaisesti kautta maan. Niinpä 59,2 prosenttia opettajista oli sitä mieltä, että koulujen eriytyminen on Suomessa todellinen ongelma. 

Tähän liittyvä erityisongelma ovat vieraskieliset koululaiset, joilla ei puutteellisen kielitaidon takia ole edellytyksiä suoriutua koulusta kunnialla. Siksi peräti 68,5 prosenttia opettajista oli sitä mieltä, että erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita pitäisi opettaa erillisissä ryhmissä - eikä siis inklusiivisesti osana tavallisia luokkia.

HS:n jutussa opettajat lähettivät terveisiä myös poliittisille päättäjille. Heidän mukaansa "uudistuksia tehtailevilla virkahenkilöillä on arjesta irtautunut tai jopa vääristynyt ihmiskuva". Niinpä 89,1 prosenttia kyselyyn vastanneista opettajista ei pitänyt avoimia oppimisympäristöjä hyvänä tai tarpeellisena asiana. 

Myöskään ilmiöpohjainen oppiminen ei saanut opettajilta kannatusta. Vain 54,4 prosenttia piti sitä hyvänä tai tarpeellisena uudistuksena koulutyöhön. 

Lisäksi opettajat kertoivat koulujen byrokratian ja hankehumpan vaikeuttavan perustyöhön keskittymistä. Toisin sanoen he kaipasivat vähemmän uudistuksia ja enemmän työrauhaa opetuksen antamiseen - tämä ja muut HS:n jutun esille nostamat asiat pantakoon merkille parhaillaan käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa. 

Ellei näin tehdä, saattaa käydä samoin kuin terveydenhuollon sairaanhoitajien tapauksessa - eli työoloihinsa kyllästyneet opettajat hakeutuvat muihin hommiin. On nimittäin niin, että jo nyt peräti 68,5 prosenttia opettajista on harkinnut alan vaihtoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksalaiset maahanmuuttajat monikulttuurisissa kouluissa
Erittäin valaiseva maahanmuuttaja
Kouluongelmien taustalla ovat juurisyyt, joita kukaan ei uskalla edes mainita

Petteri Orpo opasti Anna Maja Henrikssonia

Kuten arvoisa lukijani tietää, on porvarihallituksen syntyminen kiinni siitä, saadaanko perussuomalaisten ja RKP:läisten maahanmuuttopoliittiset linjaukset sovitettua yhteen. Perussuomalaisten osalta kysymys on etukäteen ilmoitetusta kynnyskysymyksestä, joten ilman siihen tulevia merkittäviä muutoksia nyt neuvottelussa olevalta pohjalta ei hallitusta synny. 

Myös pääministerikokelas Petteri Orpo (kok) tietää tämän. Ja ilmeisesti siitä syystä hän lähetti eilen RKP:n hallitusneuvottelijoille viestin. Sen mukaan vaalituloksen on näyttävä maahanmuuttoa koskevassa linjassa jollain tavalla - ja "se varmasti tuo oman lähtökohdan neuvottelulle".

Samalla Orpo nähdäkseni vihjaisi Anna-Maja Henrikssonille (rkp), ettei reilun neljän prosentin kannatuksella voi kiristää määräänsä enempää etuja hallitusohjelmaan, vaikka olisikin vaa´ankieliasemassa, kuten RKP näyttäisi olevan. Toivoa sopii, että viesti meni perille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kepun petokselle on tulossa kova hinta
Tähtääkö Eva Biaudet hallitusneuvotteluiden kaatamiseen?
Perussuomalaisten ja Kokoomuksen traumat

Kepun petokselle on tulossa kova hinta

Iltalehti kertoi, että hallitusneuvotteluiden takiaispuolue RKP suostuu tinkimään kehitysavusta vain 100 miljoonaa euroa. Toisin sanoen selvästi vähemmän kuin Sanna Marinin (sd) hallitus tätä kankkulan kaivoon rinnastettavaa menoerää nosti. 

Selvällä suomenkielellä sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että RKP haluaa vähentää mieluummin suomalaisia palvelevia julkisia menoja kuin kehitysmaiden gepardihattujen tilejä lihottavia lahjarahoja. Lisäksi hallitusneuvotteluissa on näkynyt se, kuinka RKP on turvautunut neliraajajarrutukseen maahanmuuttoasioissa. 

Tästä kaikesta en syytä RKP:tä. Se on linjannut nämä asiat selkeästi, eikä sitä voi pakottaa hallitukseen vasten tahtoaan. Eikä RKP:tä toki olisi sinne tarvittukaan, ellei Keskusta olisi pettänyt jälleen kerran suomalaisia. Eli päättänyt poliittisen vihervasemmiston kanssa liittoutumalla tehdä kaikkeansa estääkseen maatamme saamasta järkevää politiikkaa tekevää hallitusta tuleviksi vuosiksi.

Näin RKP:lle syntyi asema, jossa se voi vaatia hallitukseen osallistumisensa ehdoksi muidenkin tavoitteidensa kuin ruotsinkielen aseman turvaamista. Ja sen se todellakin näyttää tekevän.  

Tässä yhteydessä on syytä lopuksi todeta, että tuoreessa Helsingin sanomien gallupissa hallitusneuvottelujen pääpuolueet Kokoomus ja Perussuomalaiset saivat kansalaisilta vahvan tuen pyrkimyksilleen muuttaa suomalaista yhteiskuntaa tosiasioihin perustuvaksi. Siksi olisi sääli, mikäli Keskustan selkärangaton päätös vihervasemmiston kanssa liittoutumisesta johtaisi niiden asettamien tavoitteiden vesittämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tähtääkö Eva Biaudet hallitusneuvotteluiden kaatamiseen?
Terveydenhuolto tuli äärimmäiselle rajalle
Perussuomalaisten ja Kokoomuksen traumat