Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi

Vanhan suomalaisen viisauden mukaan ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi. Tämä tuli jälleen todistetuksi, kun Suomen kansalaisuuden saanut venäläinen oli toimittanut kiellettyä teknologiaa Venäjän sotateollisuuden käyttöön. Kaverina hänellä oli ollut serbialainen slaavi.

Outoa tässä tapauksessa on vain se, että Yle uutisoi tapauksen siten, että itse juttuun perehtymätön voisi kuvitella Putinin kätyreiden olleen suomalaisia. Otsikoksi oli nimittäin pantu sanat "kaksi suomalaista tarjosi apua Venäjän sotakoneistolle". 

* * *

Hyvää tässä on tietenkin se, että kansainvälisten sopimusten perusteella kielletyn tavaran toimittamisesta Moskovan hallinnolle on jääty kiinni ja asiasta ylipäätään kerrottiin meille suomalaisille. Sekä ennen kaikkea se, että kielletyn tavaran kauppa Suomesta Venäjälle on loppunut – kiitos amerikkalaisen tiedustelutoiminnan, joka pääsi Luumäellä asuvan venäläismiehen puuhastelun jäljille.

Näin edellytykset Vladimir Putinin kolmen päivän erityisoperaation menestymiselle ja ukrainalaisten siviilien terrorisoimiselle ovat taas hiukan heikommat. Sen sijaan ukrainalaisten sotilaallisesti perustellut iskut ovat jälleen tuottaneet tulosta: eilisten uutisten perusteella Pietariin on tehty erityisen onnistunut isku, joka tuhosi sikäläisen jättimäisen datakeskuksen, öljyterminaalin ja logistiikkakeskuksen. 

* * *

Itse rintamatilanteessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia eli kumpikaan osapuoli ei ole kyennyt laajoihin valloituksiin. Siitä huolimatta on syytä huomata, että Ukraina on jälleen päässyt niskan päälle, sillä sen hallitsema alue laajeni syyskuun aikana 122 neliökilometriä – eli noin puolet Turun tai kuudesosan Helsingin maapintalasta. 

Tämä ei tietenkään ole paljon, mutta muutos saattaa kuitenkin olla merkki sitä, että Ukrainan viimeaikaiset onnistuneet iskut venäläisen sotakoneiston infrastruktuuriin yhdistettynä ukrainalaisten oman sotateollisuuden kehitykseen olisivat tuottamassa toivottua tulosta. Eikä asiaa ainakaan paranna – venäläisten kannalta – se, että ukrainalaisilla on pian käytössään vieläkin vaikeammin torjuttavia aseita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin järjetön sota
Suomen on valmistauduttava Kiinan vaikutusvallan kasvuun itärajan takana
Sodankäynnin suuri muutos

Pekka Poudan ennuste ja pohjoinen merijää

MTV3:n käyttämä meteorologi Pekka Pouta kertoi, että Suomessa jatkuu edelleen joissakin paikoissa niin sanottu terminen kesä. Se tarkoittaa, että vuorokauden keskimääräinen lämpötila pysyttelee pääosin kymmenen asteen yläpuolella. 

Tämä on poikkeuksellista, sillä elämme jo lokakuuta eli olemme keskellä kalenterin mukaista syksyä. Lisäksi Suomeen saapuu – Poudan ennusteen mukaan – myös lähipäivinä lämpimiä ilmavirtauksia, joten suviset säät sen kuin jatkuvat. 

* * *

Tämän perusteella voisi kuvitella, että pohjoisen jäämereen jääkenttien sulaminen jatkuisi niin ikään nopealla vauhdilla. Näin ei kuitenkaan ole, vaan viimeisten päivien aikana arktinen merijää on laajentunut nopealla vauhdilla siten, että sen laajuus oli tuoreimman tiedon (toissapäivänä) mukaan ajankohtaan nähden suurempi kuin kertaakaan vuoden 2014 jälkeen. 

Itse asiassa pohjoinen napajää alkaa vuosittain – myös kuluvana vuonna – kasvaa syyskuussa. National Snow and Ice Data Centerin mukaan pohjoisen merijään syyskuinen keskipinta-ala oli suurin sitten vuoden 2022, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. 

Kuvasta näkee myös sen, ettei arktisen merijään syyskuinen keskipinta-ala ole käytännössä sen enempää kasvanut kuin supistunutkaan sitten vuoden 2007. Ja siten – etenkin venäläisten – into käyttää koillisväylää tavarakuljetuksille ei näyttäisi olevan helpottumassa, ellei merijään laajuuden kehitys palaa vuosina 1995-2007 nähdylle lasku-uralle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rahat vedonlyöntitoimistoon vaiko ei – kas siinäpä vasta pulma
Maailman valtameret ovat kuin Riku Illukka tai Pekka Haavisto
Luvassa on pitkä ja kuuma kesä

Putinin järjetön sota

Ainakin minulle on ollut vaikeaa ymmärtää, mitä Ukrainan ja Venäjän välisessä sodassa on tarkalleen ottaen tapahtunut kuluvana vuonna. Toki on selvää, että ukrainalaiset ovat tuhonneet venäläistä infrastruktuuria droonihyökkäyksillä ja venäläiset ovat jatkaneet ukrainalaissiviilien tuhoamista Kiovassa ja muissa suurissa kaupungeissa. 

Sen sijaan silmiini on osunut vähemmän tietoa rintamatilanteen kehityksestä. Tänä aamuna huomasin kuitenkin sosiaalisessa mediassa Volodymyr Zelenskyin kertoneen, että "tällä hetkellä vihollinen on vallannut 990 neliökilometriä vuoden alusta lähtien, kun taas me olemme saaneet takaisin hallintaamme 820 neliökilometriä. Vuoden 2026 loppuun mennessä saavutamme kuitenkin tasapainon näiden pinta-alojen suhteen."

* * *

Näyttää siis siltä, että taistelevien armeijoiden menestys vaihtelee eri rintamanosilla. Kokonaisuuden suhteen muutokset ovat kuitenkin pieniä, elleivät suorastaan minimaalisia, sillä Ukrainan koko pinta-ala on 603 628 km². Toisin sanoen venäläiset ovat onnistuneet valloittamaan vajaan kahdeksan kuukauden aikana kokonaista 0,213 prosenttia uhrinsa pinta-alasta, mutta ukrainalaiset ovat ottaneet toisaalla takaisin 0,177 prosenttia. 

Siten venäläisten etenemisen nettomäärä tänä aikana on 0,037 prosenttia Ukrainan pinta-alasta. Tai toisin ilmaistuna: näillä luvuilla venäläiset saisivat koko Ukrainan haltuunsa 2731 vuoden kuluttua eli vuonna 3757. Toki se tapahtuisi "jo" vuonna 2495, mikäli Putinin armeija onnistuisi estämään Zelenskyin joukkojen tekemät takaisinvaltaukset. 

* * *

Minun nähdäkseni tämä kaikki alleviivaa Euroopassa vuosikausia käydyn sodan järjettömyyttä. Yhtä lailla sitä todistavat sotaan osallistuvien armeijoiden tappioluvut: Wikipedian mukaan venäläisiä on kuollut tai haavoittunut lähes 1,5 miljoonaa ja ukrainalaisiakin lähes puoli miljoonaa.  

Se tarkoittaa, että yli prosentti sekä Venäjän kansalaisista että ukrainalaisista on kuollut Putinin erityisoperaation seurauksena. Ensin mainitut vieraalle maalle tehdyllä ryöstöretkellä ja jälkimmäiset kotiaan ja perhettään puolustaakseen.

Siksi on kysyttävä, että millä ihmeellä Vladimir Putinin saisi ymmärtämään kaiken tämän hirveyden, kun kukaan tuskin uskaltaa – ainakaan Venäjällä – edes esittää tähän kirjaamiani lukuja hänelle? Riittäisikö edes se, jos Zelenskyin tämän kirjoituksen alussa kertomani lupaus tilanteen tasoittumisesta vuoden loppuun mennessä toteutuisi?

* * *

Ihan toivoton tilanne ei kuitenkaan ole. Ehkäpä ukrainalaisten iskut venäläiseen infrastruktuuriin johtavat lopulta – niiden takia lisääntyvän ihmisten jokapäiväisen kurjuuden seurauksena – vallankumoukseen Venäjällä. Eikä kai olisi mahdotonta, että Ukrainassa kuolleiden venäläissotilaiden omaiset saisivat jossain vaiheessa tarpeekseen jälkeläistensä tapattamisesta. 

Valitettavasti muistan tässä yhteydessä aina vanhemman virolaisen kollegani näkemyksen, jonka mukaan venäläiset eivät koskaan nouse kapinaan. Näin siksi, että he ovat aivan liian tottuneita kehnoon elämäänsä ja lisäksi heillä on perunapalstat turvaamassa välttämättömän ravinnonsaannin. Niinpä Putinkin voi – kollegani mukaan – luottaa kansansa tukeen myös järjettömän sotaretkensä aikana, vaikka se kestäisikin kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia vuosia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen on valmistauduttava Kiinan vaikutusvallan kasvuun itärajan takana
Putinin harhautus, eskalaatio vai kuolema?
Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa

Putinin Venäjän tulevaisuus

Euroopan Unioni on lopultakin herännyt siihen, että monet ukrainalaiset miehet käyttävät sen pakolaispolitiikkaa sotilaskarkuruuden välineenä. Ja siksi komissio on – Uutissuomalaisen mukaan – ehdottanut, ettei asevelvollisille ukrainalaismiehille myönnettäisi jatkossa tilapäistä suojelua EU:ssa.

Toivoa sopii, että ehdotus käsitellään EU:n byrokraattisessa apparaatissa nopeammin kuin vaikkapa kellonaikojen vääntelemisen lopettamisesitys. Ja lopputuloksena Ukrainan miehistöpula helpottaisi juuri nyt, kun sotatilanteet ovat muutenkin kääntymässä ukrainalaisille niin suosiollisiksi, että jopa venäläisten sotilaat tunnustavat olevansa lopussa ja haluavat varoittaa Putinia mahdollisesti tulossa olevasta "suurkatastrofista". 

* * *

Venäläisten sotilaiden esille tuleminen sekä krimiläisten reaktiot ukrainalaisten menestykseen osoittavat Moskovan hallinnon pitäneen kansalaisensa uutispimennossa erityisoperaation kohtaamista ongelmista. Tämä palauttaa mieleeni vuoden 1940, jolloin suomalainen sensuuri piti huolen siitä, että kansalaisilla oli liian optimistinen kuva talvisodan tilanteesta ja sen seurauksena he kokivat sodan lopputuloksen vieläkin epäreilumpana kuin se todellisuudessa oli.

Sama ongelma on nyt käsissä myös Vladimir Putinilla ja hänen hallinnollaan. Heidän on todella vaikea selittää alamaisilleen, miksi ukrainalaiset kykenevät tuhoamaan venäläistä infrastruktuuria siihen mittaan, ettei tavallisella kansalla ole edes polttoainetta autoihinsa. 

Jos ja kun kapinahenki leviää myös jatkossa venäläisten sotilaiden parissa, on hallinnolla käsissään akuutti kriisi, joka heikentää maan armeijan toimintaedellytyksiä ennestään. Ja siten heikentää sen sotilaallista menestystä vielä nykyisestäkin. 

* * *

Tällä kaikella voi olla suorastaan dramaattinen vaikutus Putinin hallinnon toimintaedellytyksille, jota tälläkään hetkellä ei taida suojata mikään muu kuin varteenotettavan opposition puuttuminen. Seikka, jota tekee myös Venäjän tulevaisuuden ennakoimisen vaikeaksi. 

Näin ollen Putinin erityisoperaation lopputuloksena voi olla mitä tahansa palatsivallankaappauksesta täydelliseen anarkismiin ja jopa Venäjän valtakunnan hajoamiseen. Toki todennäköisin vaihtoehto on ensiksi mainitsemani, mutta tuskinpa kukaan ennusti vuoden 1917 alussakaan, että bolshevikit syrjäyttäisivät ja murhaisivat Venäjän tsaarin perheineen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa

Sodankäynnin suuri muutos

Ukraina nolasi Vladimir Putinin

Sodankäynnin suuri muutos

Eilisen päivän uutinen kertoi, että ukrainalaisjoukot olisivat tuhonneet hiljattain tehdyssä iskussa Venäjän uusimpaan kalustoon lukeutuvan BMPT ”Terminator” -panssariajoneuvon. Kyseisen sotakoneen hintalapuksi on arvioitu noin 2,6 miljoonaa euroa, joten sen tuhoamiseen käytetyllä 400 euron räjähdedroonilla oli melkoinen taloudellinen hyötysuhde.

Toinen – niin ikään eilisen päivän uutinen – mainitsi, että käynnissä olevassa NATO:n sotaharjoituksessa oli suomalaisia Leopard 2 panssarivaunuja "tuhottu" muutamassa sekunnissa drooneilla ja tykistöiskuilla. Onneksi kyse ei ollut todellisesta iskusta, vaan simuloidusta harjoituksesta. 

Tämä tapaus kuitenkin osoitti, että Suomen puolustusvoimien on syytä sopeutua mahdollisimman nopeasti droonien, tekoälyavusteisen maalittamisen ja uudenlaisten sensorien hallitsemaan taistelukenttään. Siellä eivät enää toimi toisen maailmansodan kokemukset, eivätkä edes Gazan äskettäisten taisteluiden opit.

* * *

Nämä jutut tulivat mieleeni kun luin sosiaalisesta mediasta tämän päivityksen. Sen mukaan Ukrainan torjuntadronet pystyvät nyt ampumaan alas venäläisiä Shahed-drooneja autonomisesti.

Tämän on mahdollistanut ukrainalaisten kehittämä uusi teknologia, joka automatisoi 95 % torjuntaprosessista – laukaisusta aina kohteen tuhoamiseen asti. Eikä kyse ole enää paperilla toimivasta unelmasta vaan järjestelmä on läpäissyt onnistuneesti taistelukokeet Harkovan alueella. Eli osoittanut olevansa automatisoitu droonintappaja.

Käytännössä operaattori seuraa kohteita reaaliajassa, valitsee kohteen ja antaa luvan iskuun. Tämän jälkeen järjestelmä ohjaa dronen itsenäisesti kohteeseen, tunnistaa kohteen automaattisesti ja suorittaa torjunnan.

Ukrainan puolustusministeriön edustajan Mykhailo Fedorovin mukaan "autonomia on yksi nykyaikaisen ilmapuolustuksen kehittämisen keskeisistä suuntauksista. Tällaiset teknologiat mahdollistavat nopeamman reagoinnin laajamittaisiin hyökkäyksiin ja auttavat suojelemaan Ukrainan kaupunkeja tehokkaammin."

* * *

On onneksi selvää, että myös suomalainen ja NATO:n sotilasjohto ovat panneet merkille nämä samat asiat. Eikä suinkaan ole merkityksetöntä, että länsimailla on lähtökohtaisesti teknologinen ylivoima verrattuna venäläisiin. 

Lisäksi länsimaiden Ukrainallle toimittama sotilaallinen ja taloudellinen apu viimeisten vaikeiden vuosien aikana on epäilemättä luonut hyvää tahtoa myös Kiovan hallitsijoille. Eli nykyajan sotilaallista drooniteknologiaa suvereenisti käyttävälle Ukrainan armeijalle ja maan poliittiselle johdolle. 

Toivon mukaan tätä osataan arvostaa maamme poliittisessa johdossa. Ja hyödyntää armeijamme sotilaallisen strategian ja taktiikan kehittämisessä siten, että voimme käynnissä olevan sodankäynnin suuren muutoksen aikana – ja sen ansiosta – suhtautua luottavaisesti kykyymme torjua Venäjän mahdolliset aggressiot nyt ja tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putin ja taisteleva leijona
Peskov reagoi Venäjän erikoisoperaation heikkoon edistymiseen
Höpöpuhetta ja moraaliposeerausta

Ukraina nolasi Vladimir Putinin

Presidentti Vladimir Putinin oli tarkoitus kiillottaa omaa ja maansa mainetta samanmielisten kanssa pidettävässä talousfoorumissa. Hänen kannaltaan kaikki meni kuitenkin pieleen, koska Venäjän armeija ei kyennyt estämään ukrainalaisten iskua kaupunkiin, ainakin yhteen öljysäiliöön ja merkittävään sotalaivaan. Noloa, vai mitä?

Ehkä sotilaallista häpeää enemmän naapurimaamme presidenttiä lienee kuitenkin korvennut se, että iskujen seurauksena Pietarin kaupungin internetyhteydet olivat – tai todennäköisemmin ne pidettiin – kokouksen aikana poissa käytöstä. Tunne oli varmaankin samanlainen kuin sadun keisarilla silloin, kun mielestään loisteliasta hallitsijaa katsomassa ollut pikkupoika ilmoitti, ettei tällä ole päällään rihmankiertämää. 

* * *

Ukrainan isku alleviivasi varsin osuvasti vuonna 2022 alkaneen sodan käännettä, jossa yliote on viime viikkoina siirtynyt yhä enemmän venäläisiltä ukrainalaisille. Tämä aiheuttaa Putinille melkoisen päänvaivan, sillä tappio sodassa suistaisi hänet lähes varmasti vallasta. 

Toisaalta Putinilla on edelleen yksi valttikortti hihassaan eli mahdollisuus julistaa liikekannallepano armeijansa vahvistamiseksi. Sellaisesta on liikkunut jopa huhuja, mutta on vielä auki, että toteutuuko se, sillä pahimmassa tapauksessa miesten määrääminen drooninruuaksi saattaisi aiheuttaa venäläisten parissa sellaisen vastustuksen, että se saattaisi johtaa samaan tulokseen kuin tappio ilman liikekannallepanoa – siis diktaattorin kukistumiseen. 

* * *

Totta puhuen, melkein käy sääliksi Vladimir-poikaa, joka meni tyhmyyksissään hyökkäämään "pikkuveljensä" kimppuun ja sai todeta, ettei tämä luovuttanutkaan isompansa edessä. Antautumisen sijaan Ukraina puolustautui päättäväisesti sekä pyysi ja sai apua "pihan" muilta sälleiltä. 

Toistaiseksi tätä tarinaa ei kuitenkaan ole vielä kirjoitettu loppuun, joten tulevat päivät, viikot, kuukaudet ja ehkä vuodetkin vasta näyttävät kuinka Putinin käy. Siitä huolimatta jo nyt on selvää, ettei hänen Venäjänsä ole sellainen suurvalta, jollaista Vladimir-poika haluaisi johtaa suuren esikuvansa Josif Stalinin tavoin. Vai voisiko joku kuvitella, että isä aurinkoinen olisi turvautunut Pohjois-Korean apuun sotatoimissa tai kerjännyt kiinalaisia auttamaan talouden tasapainottamisessa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putin ja taisteleva leijona
Mitä siitä, että Putinin hallinnon suurin uhka on Venäjän kansa?
Kestääkö Venäjä oman hyökkäyksensä?

Erityisoperaation henki ja ihme

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuoden 2022 helmikuussa. Kuten kaikki tiedämme, ei sen menestys ole ollut sellaista, kuin presidentti Vladimir Putin ja hänen kenraalinsa olisivat toivoneet. 

MTV3 julkaisi uutisen, jonka mukaan tiedustelupalvelu GCHQ:n on arvioinut lähes puolen miljoonan venäläissotilaan kuolleen Ukrainassa kuluneiden reilun neljän vuoden eli noin 50 kuukauden aikana. Tämä tarkoittaa venäläisten menettäneen keskimäärin lähes 9 800 sotilasta kuukaudessa. 

* * *

Suomessa muistetaan edelleen talvisodan ihme. Tuo sota kesti noin 3,5 kuukautta ja siksi on mielenkiintoista verrata venäläisten menetyksiä puna-armeijan kokemiin tappioihin talvella 1939-40. 

Wikipedia-sivuston lainaamien venäläislähteiden perusteella silloin kuoli tai katosi joko 126 875 tai 167 976 puna-armeijan sotilasta. Nämä luvut tarkoittavat noin 36 000 tai 48 000 kuollutta tai kadonnutta kuukautta kohden.

Tästä voidaan päätellä, että päättäväisesti puolustautuneet talvisodan suomalaiset olivat noin 3,6 tai 4,8 kertaa nykypäivän ukrainalaisia tehokkaampia taistelussaan Moskovasta johdettua hyökkäystä vastaan. Näin siitä huolimatta, että ukrainalaiset ovat nykyisessä Ukrainan sodassa listineet noin 2,5 kertaisen määrän venäläissotilaita verrattuna omiin tappioihinsa.

* * *

Edelle kirjoitettua tekstiäni voidaan tietenkin kritisoida siitä, että talvisota oli poikkeuksellinen kerätessään lähes kaikki suomalaiset yksituumaisesti puolustamaan maatamme. Siksi on hyvä laskea edellä käyttämäni vertailuluvut myös jatkosodalle eli vuosille 1941-44. 

Wikipedian mukaan siinä kuoli 39 kuukauden aikana noin 63 204 suomalaista ja 201 000 venäläistä sotilasta. Laskutoimitusten jälkeen nähdään, että suomalaiset onnistuivat listimään kuukautta kohden "vain" reilut 5 000 puna-armeijan sotilasta. Selitys lienee tähän sotaan liittynyt pitkä asemasotavaihe, jonka aikana taistelut olivat vain pieniä kahakoita. 

* * *

Siksi on hyvä laskea vielä vertailuluvut nykyisen sodan ukrainalaisille, sekä talvi- ja jatkosodan suomalaisille jakaen heidän tappioidensa suuruus kuolleiden venäläisten/puna-armeijalaisten määrillä. Siihen tarvitaan tiedot ensin mainituista: ne olivat Wikipedia-artikkeleiden mukaan Ukrainassa vajaat 200 000, talvisodassa noin 26 000 ja jatkosodassa hiukan yli 63 000.

Kun nyt jaetaan moskoviittien tappioluvut ukrainalaisten tai suomalaisten tappiolukuihin, päästään seuraaviin vertailulukuihin. Ukrainan sodassa venäläisiä on kuollut noin 2,5 jokaista ukrainalaista kaatunutta kohti. Talvisodassa puolestaan kaatui tai katosi noin 5-6,5 ja jatkosodassa noin 3,2 puna-armeijan taistelijaa jokaista kuollutta suomalaista kohti. 

* * *

Näistä luvuista näemme, että talvisota poikkeaa kahdesta muusta puheena olevasta sodasta aivan oleellisesti. Tämä viittaa siihen, ettei talvisodan henki pelkästään kannustanut suomalaissotilaita tekemään päättäväistä vastarintaa, vaan johti myös aivan oleellisesti heidän tehokkuutensa kasvuun verrattuna jatkosodan heikommin motivoituneeseen suomalaisarmeijaan.

Siksi on syytä kysyä – olettaen että venäläiset ja ukrainalaiset ovat lähtökohtaisesti suunnilleen samanarvoisia taistelijoita – että selittyvätkö Putinin armeijan oleellisesti ukrainalaisia suuremmat tappioluvut nykyisessä sodassa heidän sotilaidensa heikolla motivaatiotasolla? Ja onko tämä ilmiö luomassa talvisodan henkeä ja ihmettä vastaavat ukrainalaiset "erityisoperaation hengen" ja "erityisoperaation ihmeen"? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putin ja taisteleva leijona
Kestääkö Venäjä oman hyökkäyksensä?
Erilainen joulu

Uutta väkeä, mutta minkälaista?

Suomen väkiluku kasvoi viime vuonna 16 910 henkilöllä. Samalla myös Suomen kansalaisuuden saaneiden määrä saavutti uuden ennätyksen, sillä sellainen myönnettiin 14 168 Suomessa vakinaisesti asuneelle ulkomaiden kansalaiselle. Määrä on edellisvuoteen verrattuna 2 656 suurempi.

Uusien kansalaisten joukossa on eniten irakilaisia: kokonaista 1 960 henkilöä. Seuraavana tulivat 1 494 venäläistä, 1 282 syyrialaista ja 1 075 afgaania. Ja heidän jälkeensä somalit, turkkilaiset, virolaiset, ukrainalaiset, thaimaalaiset ja iranilaiset. 

* * *

Uusien Suomen kansalaisten suhteen oleellista ei ole määrä vaan laatu. Siksi nyt tehtyjen päätösten kannalta oleellinen kysymys on se, että kokevatko kansalaisuuden saaneet ihmiset olevansa suomalaisia sanan kulttuurisessa ja henkisessä merkityksessä. Ja ovatko he omaksuneet suomalaisen arvopohjan ja elämäntavat. 

Jos asia on näin, ei meillä vanhoilla suomalaisilla ole mitään hätää. Mutta mikäli uudet kansalaisemme tuntevat ja kokevat edelleen olevansa irakilaisia, venäläisiä, syyrialaisia, afgaaneja, somaleita ja niin edelleen, saattaa heille myönnetty kansalaisuus johtaa yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Tässä suhteessa oli mielenkiintoista, että suurin osa maamme uusista kansalaisista halusi säilyttää myös vanhan kansalaisuutensa. Syyt siihen vaihtelevat varmasti, mutta saattaa olla, että – ainakin osalla uusista suomalaisista – se tarkoittaa, että he kokevat identiteettinsä edelleen joksikin muuksi kuin suomalaisiksi. 

* * *

Tässä yhteydessä on todettava, että hallituksen lanseeraama uusi kansalaisuuslaki astui voimaan viime joulukuun 17. päivänä, joten se ei ole ehtinyt juurikaan vaikuttaa uusiksi suomalaisiksi halunneiden henkilöiden hakemusten käsittelyyn. Sen tarkoituksena on joka tapauksessa parantaa kansalaisiksi hyväksyttyjen henkilöiden laatua edellyttämällä muun muassa selvästi aiempaa korkeampaa nuhteettomuutta sekä osoitettua kykyä huolehtia omasta toimeentulostaan.

Nähtäväksi jää, miten uusi laki vaikuttaa kuluvana vuonna Suomen kansalaisuuden saavien ulkomaalaisten määrään ja lähtömaiden järjestykseen. Ja aikanaan myös siihen, sopeutuvatko uuden lain mukaan kansalaisuuden saaneet henkilöt yhteiskuntaamme edeltäjiään paremmin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomi on maailman vähiten kurja maa
Tytti Tuppuraisen maahanmuuttopoliittiset näkemykset eivät edusta suomalaisia eivätkä eurooppalaisia arvoja
Al-Holin "suomalaiset" ja Syyrian tulevaisuus

Ihmissalakuljettajille elinkautinen?

Välimeren taksiliikenne ei ole loppunut, sillä tuoreen tiedon mukaan tämän vuoden aikana meren yli on ennättänyt 18. tammikuuta mennessä jo 3 495 tulijaa, pääosin miehiä.

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että Kreikan maahanmuuttoministeriö on vienyt maan parlamenttiin käsiteltäväksi uuden lakiesityksen, jossa salakuljettajille esitetään enimmillään elinkautista vankeutta. Lisäksi tulijoita avustaneet maahanmuuttajat voisivat joutua karkotettaviksi.

Toivoa tietenkin sopii, että ministeriön lakiesitys hyväksytään ja otetaan käyttöön. Näin siitä huolimatta, että puolensataa järjestöä – mukana tietenkin "Lääkärit ilman rajoja" – on asettunut vastustamaan sitä. 

* * *

Suomessa jätettiin vuoden 2025 jälkipuoliskolla 1302 turvapaikkahakemusta. Niistä 219 oli afgaanien, 112 irakilaisten ja 107 somalien tekemiä. Heidän jälkeensä suurimpia hakijaryhmiä olivat venäläiset (94), turkkilaiset (64), iranilaiset (56), nigerialaiset (38) ja syyrialaiset (38). 

Samalla aikajaksolla Suomessa hyväksyttiin 1309 turvapaikkahakemusta ja 1011 hakijaa sai kielteisen päätöksen, 354 jätettiin tutkimatta ja asia raukesi 239 kohdalla. Hyväksytyistä suurimpia ryhmä olivat somalit (267 sai turvapaikan), afgaanit (193), venäläiset (111), turkkilaiset (84), irakilaiset (72), iranilaiset (58), syyrialaiset (49) ja nigerialaiset (17). Lisäksi myönnettiin jonkin verran toissijaisen suojeluun ja muihin syihin perustuvia oleskelulupia. 

Toivoa siis sopii, että kreikkalaisten parlamentti hyväksyy rangaistuksen tiukennukset ja että se vaikuttaa sitä kautta Välimeren yli tulevien ihmisten määrään. Ja että Petteri Orpon (kok) hallituksen tekemät tiukennukset maahanmuuttopolitiikkaan vähentäisivät Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määriä – riippumatta siitä, miten he ovat Eurooppaan päätyneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tanskalainen neuvoi suomalaisia
Laittomat turvapaikanhakijat kolmansiin maihin
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista

Huoli tulevaisuudesta kasvaa Venäjällä

Venäjän presidentti Vladimir Putin piti jokavuotisen mediaspektaakkelinsa, johon sisältyneestä propagandistisesta höpötyksestä suomalaismediat kertoivat vaihtelevasti (Yle, HS). Tänä aamuna törmäsin sitten sosiaalisessa mediassa näkemyksistään kertovan ukrainalaisen Anton Gerashchenkon viestiin, jonka sisältö saattoi olla tärkeämpi kuin minkään suomalaisten lehtitalon välittämä tieto. 

Hänen mukaansa ohjelmaa varten lähetetyistä kysymyksistä peräti kahdeksan prosenttia koski Venäjän talouskriisiä, mikä teki siitä kolmanneksi suosituimman aiheen – aiemmin se ei ole ollut edes kymmenen listalla. Ihmiset halusivat tietää, milloin talouden "huono jakso" päättyy, milloin hintojen nousu pysähtyy ja miksi hallitus korottaa arvonlisäveroa.

Venäläisistä 16 prosenttia halusi myös tietää, että milloin heidän elintasonsa paranee, ja 21 prosenttia oli kiinnostunut siitä, milloin sota päättyy. Nämä lienevät varsin ikäviä kysymyksiä Putinille.

* * *

Gerashchenko kertoi samassa viestissään myös, että tuoreen kyselytutkimuksen mukaan 39 prosenttia venäläisistä arvelee alueidensa taloudellisen tilanteen heikkenevän, kun vastaava luku oli vuosi sitten 33 prosenttia, vuonna 2023 34 prosenttia ja vuonna 2022 29 prosenttia. Myös niiden venäläisten osuus, jotka uskovat elämän Venäjällä huononevan ensi vuonna, on saavuttanut korkeimman tasonsa sitten vuoden 2022 (17 %) .  

Toisin sanoen Ukrainan sodan seuraukset alkavat näkyä venäläisten arjessa yhä enemmän, vaikka toistaiseksi näkyvissä ei olekaan ollut – ainakaan vakavia – mielenosoituksia sotaa vastaan. Nähtäväksi kuitenkin jää, missä vaiheessa tavallisten venäläisten huoli omasta tilanteestaan johtaa näkyvään vastarintaan Putinin sotapolitiikkaa vastaan. 

Vai johtaako koskaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille
Ukrainan rintamilta ei mitään uutta, mutta taustalla tapahtuu
Venäjän hyökkäyskiilan tuhoutuminen edistäisi rauhaa Ukrainassa

Rasismia Pohjois-Karjalassa ja muualla

Yleisradio teki jutun Rustik-hankkeeseen sisältyneestä kyselystä jonka mukaan Pohjois-Karjalassa asuvat maahanmuuttajat ovat kohdanneet rasimia. Näin oli kertonut 30 prosenttia vastanneista. 

Rasismilla oli monenlaisia ilmenemismuotoja. Ylen juttuun oli kerätty seuraavia esimerkkejä.

"Minun päälle kaadettiin likaista vettä liikkuvasta autosta ja minua kutsuttiin apinaksi".

"Autoin erästä henkilöä nostamaan hänen hattunsa maasta, mutta hän kieltäytyi ottamasta sitä minulta".

"Ihmiset huutavat, että et kuulu tänne ja niin edelleen".

"Kaupassa esimerkiksi huomaan, että ihmiset irvistävät, kun seisot heidän takanaan jonossa. Enimmäkseen vanhat ihmiset".

"Kun puhuin toisella kielellä kahvilassa, viereisessä pöydässä istuva nuori nainen kutsui minua ryssäksi".

"Minulle on sanottu, ettei venäläisiin voi luottaa".

"Minua ei palkata, koska olen venäläinen".

Ei käy kieltäminen, etteikö jokainen näistä kokemuksista kuulostaisi ikävältä. Tosin pari noista vaikuttaa sen verran ihmeellisiltä, että ne saattavat hyvinkin olla vailla todellisuuspohjaa, sillä kyselyissä saattaa helposti käydä näin.

Toisaalta 30 prosenttia vastaajista on niin suuri osuus, ettei pohjoiskarjalaisen rasismin olemassaoloa ole syytä epäillä. Tämä pätee siitäkin huolimatta, että ainakin itsestäni tuntuu todennäköisemmältä, että rasismia kokemaan joutuneet ovat vastanneet kyselyyn todennäköisemmin kuin muut.

Toisaalta on positiivista, ettei 70 prosenttia vastanneista ollut joutunut kokemaan rasismia. Siitä voidaan päätellä, ettei etnisyyteen perustuva syrjintä, huutelu tai kaltoinkohtelu ole Pohjois-Karjalassa mitenkään jokapäiväistä vaan pikemminkin poikkeus.

* * * 

On myös syytä huomata, ettei Ylen artikkeliin sisältyneissä kuvauksissa ollut mitään niin vakavaa kuin vaikkapa Itä-Helsingin tyttöjengin tai Pasilan 40-henkisen maahanmuuttajajengin touhut. Hyvä niin, sillä sellainen käytös olisi häpeäksi Pohjois-Karjalan etnisesti suomalaisille ihan yhtä lailla kuin itähelsinkiläisen ja pasilalaisen nuorisoporukan teot ovat Helsingin maahanmuuttajayhteisölle.

Edellä ilmaistut rasistiset teot eivät myöskään ole – onneksi – yhtä iljettäviä ja vakavia kuin esimerkiksi Abdul Azizin tai Milan Jaffin tekemiset suomalaisessa yhteiskunnassa. Tosin jälkimmäisiä ei jostain syystä kutsuta rasimiksi, vaikka ne kohdistuvatkin tekijästään etnisesti poikkeavaan ihmisryhmään tavalla, joka toisin päin tapahtuneena luokiteltaisiin ilman muuta sellaiseksi – ja vieläpä täysin anteeksiantamattomaksi.

* * *

Tällä kirjoituksellani en tietenkään halua vähätellä Pohjois-Karjalassa asuvien maahanmuuttajien kokemuksia. Päinvastoin, tarkoitukseni on pikemminkin muistuttaa siitä, että rasismi ja muu erilaisiin ihmisiin kohdistuva syrjintä ja väkivalta on ehdottomasti tuomittavaa. 

Lisäksi halusin muistuttaa siitä, ettei rasismi – kutsuttiin sitä sitten sillä nimellä tai oltiin kutsumatta – ole valitettavasti minkään ihmisryhmän etuoikeus, vaan sitä esiintyy läpi yhä monimuotoisemmaksi muuttuvan yhteiskuntamme. Eikä minkään kansanosan kannata siksi syytellä toisia ihmisryhmiä rasismista. Ei etenkään silloin, jos samalla jää huomaamatta omaan viiteryhmän kuuluvien ihmisten rasistinen käytös.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mustamaalausta liike-elämässä ja eduskunnassa
Rasismia Kontiolahdella
Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset tasa-arvoisempia kuin toiset?

Poliisi julkaisi poliittisen perusteen

Poliisin mukaan ulkomaalaisten epäiltyjen osuus Helsingin kaikissa seksuaalirikoksissa on noin 33 prosenttia ja raiskausten osalta noin 40 prosenttia. Näitä lukuja voi verrata siihen, että vuoden 2024 lopussa joka viides helsinkiläinen oli ulkomailla tai Suomessa syntynyt ulkomaalaistaustainen tai niin sanottu vieraskielinen. 

Tässä yhteydessä on syytä kuitenkin huomata, että Helsingissä yleisimmät vieraskielisten ryhmät puhuvat  – kokojärjestyksessä – venäjää, somalia, arabiaa, englantia, kiinaa ja viroa. Ja että niistä vain kaksi liittyy poikkeuksellisen korkeaan seksuaalirikollisuuden tasoon. Siten somalin- ja arabiankielisten osalta puhutaan merkittävästi korkeammasta yliedustuksesta kuin poliisin tiedotteesta voisi päätellä.

Mainitut kaksi ryhmää ovat Suomessa suuria lähinnä niin sanotun humanitaarisen maahanmuuton seurauksena. Tästä syystä edelle linkittämäni poliisin tiedote olisi ymmärrettävä erittäin painavana poliittisena perusteena vähentää pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamista maahamme. Sekä edistää heidän palauttamistaan takaisin kotimaihinsa silloin, kun turvapaikalle ei ole enää tarvetta tai he ovat epäonnistuneet suomalaisen elämäntavan omaksumisessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijoiden kustannuksissa yli viisinkertainen ero
Onnea Keski-Suomen poliisille konnajahdissa!
Irakilaisinaisella oli asiaa

Viro tarvitsee omat ilmavoimat

Suomen ilmavoimien toimintaa maan rajojen ulkopuolella rajoittaa – rauhan aikana – kansallinen sääntely, jonka mukaan hävittäjät eivät  – ilman erillistä päätöstä – lennä muiden valtioiden ilmatilassa. Nyt virolainen poliitikko Kalev Stoicescu on kuitenkin pyytänyt Suomea muuttamaan käytäntöjään tässä suhteessa. 

Taustalla on se, ettei Virolla itsellään ole varsinaisia ilmavoimia, vaan sen ilmatilan puolustamisesta huolehtivat Ämarin tukikohtaan sijoitetut muiden NATO-maiden hävittäjät. Erityisesti Itämeren alueella saattaa kuitenkin käydä niin, että suomalaishävittäjät ehtivät reagoida venäläisten rajaloukkauksiin nopeammin kuin Ämarista lähtevät. 

Suomen kannalta ongelmana on se, että meillä on 1340 kilometrin pituinen raja Venäjän kanssa. Ja siten aivan riittävästi tarkkailtavaa – ja tarvittaessa torjuttavaa – ilman valvottavan alueen laajentamista Suomenlahden eteläpuolelle.

Siksi olen sitä mieltä, että virolaisten kannattaisi pikemminkin harkita oman hävittäjälennoston perustamista kuin kysellä suomalaisilta apua. Toki sellainen maksaa, eikä Viron kansantalouden koko mahdollista kovin suuren lennoston kustantamista, eikä siten myöskään tositilanteen tullen Venäjän ilmavoimien torjumista omin voimin.

Toisaalta virolaisen lentueen ei tarvitsisi toimia yksinään, vaan se pikemminkin täydentäisi sitä tukea, mitä maa saa jo nykyisellään NATO:lta. Ja sitä kautta myös Viron ilmatilan varjeleminen tunkeutujilta tehostuisi oleellisesti nykyisestä.  

Päivän aiempi merkintä:
Suomalaismedioiden on syytä ottaa Markku Ruotsilan vastine vakavasti

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä
Puolustusvoimain komentaja Janne Jaakkola arvioi venäläisten kykyjä
Venäläinen koettelee, mutta miten sille pitäisi vastata?
Venäjän haasteisiin vastaaminen on tärkeää

Höpöpuhetta ja moraaliposeerausta

Avasin tänä aamuna tavalliseen tapaani Yleisradion nettisivut. Niissä pisti silmääni otsikko, jonka mukaan Putin on sanonut, että Venäjä heikentää tietoisesti talouskasvuaan. Juttua lukiessani selvisi, että tarkoituksena on hidastaa maan kasvavaa inflaatiota. 

Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka moni venäläinen ottaa Vladimir Vladimirinpojan höpötykset tosissaan. Ja kuinka moni ymmärtää, että Ukrainan jatkuvat iskut maan energiateollisuutta ja liikenneyhteyksiä vastaan alkavat tuottaa tulosta, jonka lopputuloksena on mitä todennäköisimmin olojen kurjistuminen kautta laajan Venäjänmaan.

* * *

Samaan aikaan ukrainalaiset ovat – ensitietojen mukaan – saavuttaneet merkittävän voiton Dobropillian alueella, jonne venäläiset tunkeutuivat loppukesästä. Myöhemmin kävi kuin Suomussalmella 1940 eli syvälle rintamalinjan taakse tunkeutuneet venäläiset motitettiin. Ja nyt he ovat siis ryhtyneet antautumaan ja luovuttamaan aseitaan suurina joukkoina.

Nähtäväksi jää, miten Vladimir leningradilainen selittää tämän hallintoalamaisilleen. Eli vaikeneeko tsaarintekele, vai kehitteleekö tavalla tai toisella tarinan, kuinka mukaan Dobropillianinkin taistelu meni juuri niin kuin on suunniteltu. Ja että kolmen päivän erityisoperaatio etenee siten täsmälleen vuonna 2022 laaditun strategian mukaisesti. 

 * * *

Ukrainan sota tullaan tulevaisuudessa muistamaan parhaiten siitä, että se toi sotakentille mukaan miehittämättömien aseiden laajamittaisen käytön. Eli muutti sotakentät sellaisiksi, että niitä hallitsevat erilaiset ilmassa, maalla ja vedessä liikkuvat droonit ja robotit. 

Tässä mielessä oli ilo lukea uutista siitä, että Suomessa on hyvät valmiudet osallistua droonisotaan. Ja samalla huomata, että Israel on kehittänyt laseraseen, jonka avulla drooneja voidaan tuhota kustannustehokkasti. 

Siksi on hyvä, että suomalaispoliitikot ovat pitäneet järjen päässään ja nähneet tarpeelliseksi käyttää puolustusmenoja – poliittisen hyvesignaloinnin sijaan – sellaisiin aseisiin, jotka ovat parhaita saatavilla olevia. Ja siksi en ihmettelisi, vaikka Suomi hyvinkin nopeasti ilmoittautuisi israelilaisaseiden hankintajonoon – jonka pituutta onneksi lyhentää se, että eräissä muissa valtioissa moraaliposeerauksen tarve näyttää olevan Suomea suurempi.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän haasteisiin vastaaminen on tärkeää
Ukrainan rintamilta ei mitään uutta, mutta taustalla tapahtuu
Moraaliposeerauksen sijaan rautaa rajalle

Maahanmuuton harvoin mainittu kuluerä

On ollut jo kauan hyvin tiedossa, että maahanmuutto aiheuttaa Suomessa monenlaisia ongelmia. Tänä aamuna huomasin kuitenkin yhden sellaisen, josta en ole huomannut juurikaan puhuttavan. 

Iltalehti nimittäin kertoi, että Vantaan vankilassa on vakavia ongelmia siksi, että vankien määrä on selvästi suurempi kuin sen kapasiteetti, sillä laitos on suunniteltu maksimissaan vain noin 205 rangaistustaan kärsivälle. Sen päivittäinen vankiluku on kuitenkin noin 300.

Niinpä pulaa on sekä tilasta että henkilöstöstä. Eikä ongelmaan ole olemassa nopeaa ratkaisua, vaikka vankilaan on yritetty saada rekrytoiduksi lisää henkilöstöä. 

Juuri tälläkin hetkellä Vantaalle on haettavana seitsemän vartijan virkaa, kaksi erityisohjaajan virkaa, psykologin virka, sosiaalityöntekijän virka, opinto-ohjaajan virka sekä kaksi rikosseuraamusesimiehen virkaa. Lisäksi vankilarakennusta on remontoitu siten, että vankikapasiteetti voidaan loppuvuodesta nostaa noin 345:een.

* * *

Iltalehti ei kertonut syytä vankien määrän nopeaan kasvuun. On kuitenkin selvää, että – jos ja kun – vankiloissamme oli heinäkuussa peräti 834 ulkomaalaista, mikä vastaa 24 prosenttia koko vankimäärästä, on Suomessa harjoitettu maahanmuuttopolitiikka yksi perussyy myös edellä kuvaamaani Vantaan vankilan ylitäyttöön. 

Ongelma ei kuitenkaan koske pelkästään kehitysmaataustaisia vankeja, sillä ulkomaalaistaustaisista vangeista 112 oli virolaisia, 65 irakilaisia, 64 ruotsalaisia, 44 albanialaisia, 43 liettualaisia, 42 romanialaisia ja 29 somaleita. Venäläisiä vankeja oli 23, iranilaisia 20 ja nigerialaisia 20. 

Toisin sanoen ulkomaalaisissa vangeissa korostuvat kolmannen maailman tulijoiden lisäksi myös naapurimaamme. Tosin luulen tilastoitujen "ruotsalaisten" joukossa olevan paljon tosiasiallisesti kehitysmaataustaisia henkilöitä. 

Tämä tarkoittaa, että Suomen ulkomaalaistaustaisen väestönosan kasvaessa kehitys tulee olemaan sen suuntainen, että myös vankiloihimme sijoitettavien ihmisten määrät kasvavat nopeasti. Ja siksi heille tarvitaan yhä lisää sekä vankipaikkoja että vartijoita. Eikä tämä tietenkään tapahdu ilmaiseksi, vaan kaiken tämän rahoittaminen jää lähinnä meidän tavallisten kantasuomalaisten veronmaksajien kuitattavaksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimeihin kohdistuvaa syrjintää, lasten salakuuntelua ja imaamin ratkaisu
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
Kielitilastot paljastavat positiivisen yllätyksen, mutta alleviivaavat tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kelvottomuutta

Mikä on Haitin satoja vuosia jatkuneen kurjuuden perimmäinen syy?

Haiti on ollut yksi niistä valtioista, joiden kehitystä olen seurannut jonkinlaisena koeasetelmana väestön vaikutuksesta maan talouden ja hyvinvoinnin kehitykselle. Tuoreen Ylen uutisen mukaan nyt on tultu sellaiseen tilanteeseen, että 90 prosenttia tästä läntisen pallonpuoliskon ainoasta afrikkalaisperäisen väestön hallinnoimasta maasta on päätynyt rikollisten käsiin ja yksistään viime vuonna siellä kuoli tuhansia ihmisiä jengiväkivallan seurauksena. 

Nämä siis merkittäköön välihuomautukseksi ennen seuraavia Haiti-uutisia.

* * *

Haitista kirjoittaessani on usein huomautettu siitä, että sen asukkaat määrättiin Ranskan ja ranskalaisten vetäytyessä maksamaan valtavat korvaussummat menetetystä omaisuudesta. Tämä tapahtui vuonna 1825, mutta maksettavaa summaa kohtuullistettiin 90 miljoonaan frangiin jo vuonna 1838. 

Tämän summan arvoa on tietenkin vaikea arvioida nykyrahassa, mutta ChatGPT:n mukaan yksi vuoden 1838 frangi oli ostovoimaltaan noin 4 euroa nykyrahassa tai kultakannan perusteella laskettuna noin 20 euroa. Siten Haitin velan suuruudeksi tulisi jotain 360 miljoonaa euron ja 1 800 miljoonan euron väliltä. 

Näitä summia voi tietenkin verrata myös Suomen sotakorvauksiin jatkosodan jälkeen. Niiden suurus oli nykyrahassa noin viisi miljardia euroa, jotka Suomi maksoi vuoteen 1952 mennessä. Eli seitsemässä vuodessa. 

Haitilaiset puolestaan maksoivat velkaansa kokonaista 122 vuotta, kunnes Ranska antoi loput anteeksi vuonna 2016. Siten näiden velkojen poistumisesta on nyt kulunut yhdeksän vuotta. Eikä Haitin tilanne ole sen jälkeen muuttunut ainakaan paremmaksi.

Näistä syistä en usko Haitin surkeuden johtuvan sille lähes kaksi vuosisataa sitten sälytetystä velkataakasta, vaan jostain aivan muusta. Ja siksi sen muusta Amerikasta poikkeava väestö - yhdistettynä afrikkalaisten hallitsemien valtioiden yleiseen takapajuisuuteen - on varteenotettava vaihtoehto kurjuuden perimmäiseksi syyksi.  

* * *

Kyse on siis korrelaatiosta, mutta kuten hyvin tunnettua, sellainen ei välttämättä tarkoita syy-seuraus-suhdetta. Lisäksi pitää muistaa, että vaikka Haiti onkin rikollisjengien hallitsema, ei se ole ainoa laatuaan nykymaailmassa. 

Vai mitä pitäisi ajatella esimerkiksi Hamasin terroristien hallitsemasta Gazan alueesta? Rikollisiahan ne ovat terroristitkin.   

Entä sitten nykyinen Venäjä, jota hallitsee ihmisiä parvekkeelta pudo(tu)tteleva Vladimir Putin. Eikö sellainenkin ole kaikkialla lakien vastaista? Enkä usko kenenkään kiistävän mainitulla diktaattorilla olevan rautaista otetta laajaan valtakuntaansa.

Oleellista näissä tapauksissa on tietenkin se, ettei Gazaa sen enempää Venäjääkään hallitse afrikkalaisperäinen ihmisryhmä, vaan ensin mainitussa valtaa pitävät arabit ja jälkimmäisessä etniset venäläiset. Eikä ainakaan viimeksi mainittuja voi mitenkään pitää muina kuin valkoihoisina eurooppalaisina.

Voisiko siis olla niin, ettei Haitinkaan ahdinko johdu sitä asuttavasta väestöstä, vaan on pelkkää sattumaa, että Amerikan surkein valtio on samalla mantereen ainoa maa, jota asuttaa ja jossa valtaa pitää afrikkalaisperäinen väestö? Ja siksi syy sen vuodesta toiseen johtuvaan kurjuuteen johtuisi jostain aivan muusta?

Jos näin on, pitäisi Haitin jatkuvalle kurjuudelle löytyä jokin muu syy kuin väestö itsessään. Koska usein esille nostettu omaisuuden korjausvelkakaan ei - edelle kirjoittamillani perusteilla - käy selitykseksi, olisi Haitin kyvyttömyydelle nousta naapurimaidensa tasolle löydettävä jokin muu syy. Mutta mikä se voisi olla?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Murheellinen kujanjuoksu jatkuu
Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla
Mustaa hallintoa

USA:n päätöksen seuraukset

Tämän aamun uutisen mukaan USA keskeyttää osan Ukrainalle luvatuista asetoimituksista. Syyksi tähän on ilmoitettu se, että maan omat asevarastot käyvät muuten liian pieniksi. 

Päätös koskee ainakin ilmapuolustusjärjestelmiä, ohjuksia ja pommeja sekä tykistöammuksia Eli Patriot-ilmapuolustusjärjestelmän ohjuksia, tarkkuustykistöammuksia sekä F16-hävittäjään tarkoitettuja ohjuksia. 

Oli USA:n - eli Trumpin hallinnon - päätöksen ilmoitettu syy tosiasioiden mukainen tai jostain muusta syystä keksitty, se tuskin muuttuu tästä. Ja siksi jää nähtäväksi, millä tavalla USA:n päätös vaikuttaa Ukrainan kykyyn vastata venäläisten hyökkäykseen. Sekä myös se, että pystyvätkö muut Ukrainaa tukevat maat tekemään jotain kompensoidakseen puuttuvat asetoimitukset. 

Joka tapauksessa on selvää, että Ukrainan uuden aseet - kuten ballistinen ohjus ja alati kehittyvät droonit - ovat tässä tilanteessa enemmän kuin tarpeellisia. Samalla eurooppalaisten antama tuki - kuten Saksan lupaama lisäapu - tulee entistäkin tärkeämmäksi. 

* * *

Samaan aikaan saattaa olla, että myös Putinille alkaa tulla kiire sodan saattamiseksi päätökseen. Tähän voisi viitata se, että hänen sotilaskuluihin väärinkäyttämänsä kansallisen hyvinvoinnin rahasto on vähitellen tyhjenemässä - asiasta kertoneen uutisen mukaan ehkä jo kuluvana vuonna. 

Jos näin käy, tulee sota näkymään entistä selvemmin tavallisten venäläisten elintason laskuna. Eikä sellainen olisi hyväksi sen enempää Putinin hallinnon tulevaisuudelle kuin Ukrainassa rämpivälle Venäjän armeijan tuelle kansan parissa. 

Valitettavasti venäläiset ovat tottuneet vähään ja ovat suurelta osin vieläpä hyvin isänmaallisia. Siksi haaveet Ukrainan sodan loppumisesta nopeasti on syytä unohtaa ainakin Euroopassa. Ja keskittyä sen sijaan pohtimaan, miten Ukrainaa voitaisiin auttaa voittamaan oma taistelunsa.  

Samaan aikaan niin sanottujen rajavaltioiden on huolehdittava oman puolustuksensa nopeasta kehittämisestä, jotta Putinille ei tulisi edes mieleen kokeilla NATO:n yhtenäisyyttä minkäänlaisella erikoisoperaatiolla Ukrainan sodan päättymisen jälkeen. Tässä suhteessa on aivan erityisen tärkeää huomioida ne opit, joita Ukrainasta on saatavilla venäläisten sotilaallisista toimintatavoista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monta kärpästä yhdellä iskulla
On toimittava nyt, kun Putin on juuttunut Ukrainaan!
Venäläisneuvottelijat voivat nyt pyyhkiä peräpäänsä

Venäläisneuvottelijat voivat nyt pyyhkiä peräpäänsä

Eilen tuskin kukaan saattoi välttyä uutiselta, jonka mukaan Ukraina oli tuhonnut tai ainakin vaurioittanut suurta osaa venäläisistä strategisista pommikoneista. Se tapahtui kuljettamalla lentokenttien lähistölle vaivihkaa drooneja ja iskemällä sitten niiden avulla lentokoneisiin. 

Tapaus oli suorastaan ennenkuulumaton, sillä näin suurta osaa suurvallan pommikoneista ei ole luultavasti koskaan tuhottu yhdellä kertaa. Eikä ainakaan toisen maailmansodan jälkeen. 

Asian tekee entistäkin merkittävämmäksi se, että Venäjän kyky korvata tuhoutuneita pommittajia on heikko, kuten europarlamentaarikko ja kenraali Pekka Toveri totesi. Se nimittäin tarkoittaa käytännössä maan ydinasepelotteen heikkenemistä epämääräisen pitkäksi ajaksi. 

Johns Hopkins-yliopiston professori Sergei Ratshenko puolestaan huomautti, että iskun ajoitus juuri ennen Istanbulissa alkavia neuvotteluita ei ollut vahinko. Hän lienee tarkoittanut sitä, että nyt nähdyn jälkeen venäläisetkin joutuvat tosissaan pohtimaan erikoisoperaationsa mielekkyyttä, koska ukrainalaisten isku osoitti Venäjän valtavien maantieteellisten etäisyyksien olevan riittämättömiä varmistamaan maan strategisen sotakaluston turvallisuuden.

Tällä tosiasialla on suora vaikutus Istanbulissa alkaviin rauhanneuvotteluihin, joissa Venäjä on aikonut tänään esitellä muistion, jossa on listattu Venäjän ehtoja rauhalle. Lienee sanomattakin selvää, että nyt nähdyn iskun jälkeen kyseisellä - mitä todennäköisimmin uhkavaatimukseen verrattavissa olevalla - paperilla venäläiset neuvottelijat voivat niin sanotusti pyyhkiä peräpäänsä. 

Yöllä saapunut tieto kertoi, että myös Ukraina on toimittanut paperin venäläisille. Se sisältää luonnoksen rauhansopimuksesta, jonka sisältö lienee kovin erilainen kuin venäläisten muistion. Eikä venäläisillä liene - edellä käyttämääni kielikuvaa mukaillen - varaa pyyhkiä siihen peräpäätänsä, kuten he olisivat varmasti tehneet ilman eilisiä iskuja.

* * *

Näistä syistä on syytä toivoa, että Istanbulin neuvotteluissa saavutettaisiin lopultakin edistystä rauhan suhteen. Näin siitäkin huolimatta, että Vladimir Putinilla tuskin on halua osoittaa heikkoutta tällaisena hetkenä, vaan pikemminkin suunnaton halu kostaa ukrainalaisten isku tavalla tai toisella. Toivottavasti ei kuitenkaan ydinaseilla. 

Siksi lienee selvää, kuten esimerkiksi Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes totesi, ettei Istanbulissa eli lähipäivinä synny minkäänlaista sopimusta edes tulitauosta. Näin siinäkin tapauksessa, että jopa Kremlissä ymmärrettäisiin sodan päättämisen olevan kaikkien kannalta järkevää - siis myös venäläisten itsensä. 

Osoittihan nyt nähty isku sen, että ukrainalaiset kykenevät yllättämään Venäjän armeijan mitä moninaisimmilla keinoilla ja missä tahansa. Sekä tekemään sellaista tuhoa, jota Putin tuskin saattoi aavistaa aloittaessaan Ukrainan sotaretkensä vuonna 2022. 

Eikä liene mitään syytä uskoa - edes Kremlissä - että Zelenskyin armeijan sotilaiden mielikuvitus jumittuisi nyt nähdyn iskun jälkeen. Päinvastoin, onnistuminen vain innostaa heitä!

JK kello 16:00. Päivän mittaan tihkuneiden tietojen (esimerkki) mukaan Ukraina olisi tuhonnut vain kymmenkunta venäläistä strategista pommikonetta. Itse kyllä laittaisin lainausmerkit sanan "vain" yhteyteen, sillä kymmenenkin tuhottua ydinaseiden laukaisualustaa on todella kova isku Venäjän sotakoneistolle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:n ja Ukrainan mineraalisopimuksen seuraukset
Ukrainasta on löytynyt kiinalaisia sotilaita - mutta löytyykö Putinin taskusta jotain?
Ottawan sopimus ei ole ainoa ongelma

Kielitilastot paljastavat positiivisen yllätyksen, mutta alleviivaavat tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kelvottomuutta

Tarkastelin tänä aamuna Suomen väestötilastoja ja tein niistä varsin yllättäviä huomioita. Koska arvelin, että ne saattaisivat kiinnostaa myös teitä - arvoisat lukijani - päätin kirjoittaa tämän aamun tekstin tekemistäni havainnoista. 

Maamme väestöstä 4 757 476 henkilöä oli vuoden 2023 tilaston mukaan suomenkielisiä. Ruotsinkielisiä oli 286 030 ja Saamenkielisiä 2 051. Lisäksi maassamme oli 558 294 muunkielistä. Toisin sanoen noin 90 prosenttia maamme asukkaista puhui äidinkielenään kotimaisia ja loppu kymmenes vierasperäisiä kieliä. 

Vieraista kielistä selvästi yleisin oli Venäjä 99 606 puhujineen (1,8 prosenttia väestöstä). Sitä seurasivat viron- (50 202) arabian- (41 311) englannin- (33 796), ukrainan- (26 519), Somalin- (25 654) farsin-/persian- (20 421), albaanin- (17 779), kiinan- (13 778) ja kurdinkieliset (15 369).

Pelkkiä lukuja mielenkiintoisempaa oli kuitenkin tarkastella eri kieliä puhuvien väestönosien kehitystä viime vuosina. Siksi laskin edellä mainittujen kieliryhmien puhujien prosentuaalisen muutoksien vuodesta 2020 vuoteen 2023. 

Eniten oli kasvanut tietenkin ukrainankielisten määrä, peräti 345 prosentilla. Sen jälkeen seurasivat englannin (44 prosenttia), albanian (40 prosenttia), farsin/persian puhujat (35 prosenttia), kiinan (27 prosenttia), arabian (21 prosenttia) ja somalin puhujat (13 prosenttia).

Ainakin itselleni albaanien määrän huikea prosentuaalinen kasvu oli melkoinen yllätys, sillä en muista kiinnittäneeni heidän määräänsä minkäänlaista huomiota vuoden 2016 jälkeen. Odottamatonta oli myös se, että farsin/persian puhujien prosentuaalinen lisäys oli suurempi kuin arabian- tai somalinkielisten. 

Ihmisten määrinä tämä tilasto avautuu hiukan erilaisena. Eniten (20 558 henkilöllä) kasvoi toki ukrainankielisten määrä, mutta toisena tulivat venäläiset (15 416). Heitä seurasivat englannin (10 363), arabian (7 029), farsin/persian (5 316), albanian (5 115) ja somalin (2 860) puhujat. 

Toisin sanoen Suomessa ainakin toistaiseksi kasvavat eniten sellaisen vieraskieliset väestöryhmät, joita ei ole totuttu näkemään suhteettoman paljon rikosuutisissa - eli pitämään ongelmallisina maahanmuuttajina. Tämä on tietenkin lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta toisaalta se alleviivaa - jos mahdollista - entistäkin enemmän sitä, kuinka kelvottomia noissa uutisissa eniten näkyvät maahanmuuttajaryhmät tosiasiallisesti ovat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt jo sveitsiläisetkin ihmettelevät meitä
Veret seisauttavia seksuaalirikostilastoja
Yli puolet Helsingin tunnistetuista seksuaalirikosepäillyistä on maahanmuuttotaustaisia

Putinin kätyriksi paljastuneesta Tarja Cronbergista tuli Vihreiden Bäckman

Jokainen suomalainen taitaa tuntea dosentti Johan Bäckmanin Putinin Venäjän kätyriksi eli suomalaiseksi maanpetturiksi. Eilinen päivä toi sitten suomalaisten tietoisuuteen toisen kaikille tutun nimen samaan kerhoon. Kyse on Vihreiden entisestä puheenjohtajasta Tarja Cronbergista, joka asuu nykyisin Ruotsissa.

Olin hiukan yllättynyt siitä, ettei Yle tehnyt eiliseen pääuutislähetykseensä juttua Cronbergin kiinnijäämisestä, vaan kuittasi tapauksen mainitsemalla, että asiasta on löydettävissä nettiartikkeli. Ehkä tämä johtuu siitä, että tämä venäläisten Vihreä kätyri asustelee nykyisin Ruotsissa.

Tapaus on sikäli yllättävää, että Vihreissä on vaikuttanut myös poliitikkoja, joilla on ollut hyvin tiukka linja suhteessa Venäjään ja sen johtoon. Toisaalta en lähtisi etsimään erityisen suurta isänmaallisuutta puolueesta, joiden kädenjälki näkyy erityisesti suomalaisessa haitallisessa maahanmuutossa, maallemme kalliiksi tulevissa ylikansallisissa ympäristöpoliittisissa ratkaisuissa sekä aivan viimeiseksi ylikansallisen verotusoikeuden ajamisessa.

Siksi oli hyvä, että puolueen näkyvät poliitikot - kuten puheenjohtaja Sofia Virta ja kansanedustaja Atte Harjanne - ymmärsivät irtisanoutua Cronbergin bäckmanilaisista touhuista. Toivon mukaan tämä asenne yhdistää kaikkia suomalaisia vihreitä.

Tapauksen surkeimman ulostulon teki Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro, joka piti Cronbergin toimintaa tutkimuksellisesti perusteltuna. Eikä asiaa suinkaan paranna - vaan pikemminkin sen sanojan tyhmyyttä korostaa se, että Cronberg on instituutin vieraileva professori. 

Lisäksi Kangaspuro totesi, että entinen Vihreiden puheenjohtaja "on hyvin avoimesti kertonut pitävänsä henkilökohtaisella puolella yhteyksiä venäläisiin tutkijoihin, niin kuin aika moni tutkija tekee". Vaikka asia lieneekin juuri näin, se ei millään tavalla oikeuta Cronbergin osallistumista Putinin propagandatilaisuuksiin, joissa yhtenä esiintyjänä on ollut itse diktaattori. 

Nähtäväksi jää, millä tavalla Cronbergin toiminta vaikuttaa suomalaiseen politiikkaan. Ainakin Vihreät puolueena on toiminut oikein, eikä entinen puheenjohtaja ole enää vuosiin osallistunut sen päivänpoliittiseen toimintaan. 

Toisaalta varsin monen suomalaisen mielissä puolue on harjoittamansa politiikan seurauksena leimaantunut lähtökohtaisesti epäisänmaalliseksi ja sellaisena epäluotettavaksi vallanpitäjäksi. Tämä käsitys lienee saanut nyt vahvistusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät ja Vasemmistoliitto hyväntahtoisina idiootteina
Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä
On surullista, että leipänsä voi ansaita näinkin