Miksi Suomi on joukosta poissa?

Tuoreen uutisen mukaan Saksa, Hollanti, Kreikka, Itävalta ja Tanska ovat edenneet palautuskeskusten perustamisessa muita EU-maita nopeammin ja pääsevät vuoden loppuun mennessä sopimukseen sellaisten perustamisesta Unionin ulkopuolelle. Keskuksiin voitaisiin lähettää kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita maahanpyrkijöitä.

Suomi ei ole tuossa joukossa, vaan selvittelee palautuskeskuksen perustamista yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. Sisäministeri Mari Rantasen (ps) mukaan tämä johtuu siitä, ettei hallituksessa ole tehty linjausta suhtautumisesta palautuskeskuksiin, vaikka sellaiset sopisivat yhtenä työkaluna erinomaisesti ainakin Perussuomalaisille.

Syynä lienee se, että hallituksessa on muita puolueita tai ainakin ministereitä, jotka vastustavat laittoman maahanmuuton torjuntaa. Jag säger inte att jag vet, mutta epäilen sellaiseksi ainakin yhtä hallituksen pienpuoluetta. Toki voi olla, ettei se ole ainoa.

* * *

Palautuskeskuskysymys nostaa jälleen kerran esille sen, että suomalaisen politiikan pirstoutuneisuus peräti yhdeksän eduskuntapuolueen teemmellyskentäksi vaikeuttaa monien tärkeiden asioiden hoitamista. Näin siksi, että jokainen niistä luonnollisesti vahtii omia erityisiä intressejään, ja hallitukseen päästessään estää niiden kanssa ristiriitaisten uudistusten tekemisen. 

Siten demokratiamme toimii tavallaan toinen käsi selän taakse sidottuna, koska enemmistöhallitusten pystyyn saaminen edellyttää aina useamman puolueen koalitiota. Tässä tilanteessa erityisen menestyksellisiä ovat yhden asian pienpuolueet, jotka omien pääintresseidensä ajamiseksi ja säilyttämiseksi ovat valmiita tukemaan melkein mitä tahansa itselleen tärkeitä politiikan linjauksia. 

Merkittävin – mutta ei ainoa – tällainen puolue on RKP, jonka poliittisena päätavoitteena on menneisyydestä periytyvä suomenruotsalaisten erityisoikeuksien säilyttäminen. Ja sitä tukevan kaikenkarvaisen yhteiskunnallisen monimuotoisuuden puolustaminen jopa silloin, kun se on ilmiselvästi haitallista suomalaiselle yhteiskunnalle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu
Poliittinen peli
Perussuomalaisten ja RKP:n välinen suhde

Punamultahallitusta pukkaa

Yle julkaisi uuden puoluekannatuskyselyn. Sen merkittävintä antia olivat asiasta kertoneen uutisen mukaan Perussuomalaisia kannatuksen laskun putoaminen Keskustan suosiota vähäisemmäksi sekä Vihreiden kannattajien jatkuva siirtyminen Vasemmistoliiton taakse. 

Jälkimmäinen tarkoittaa vasemmistoblokin siirtymistä kohti äärivasemmistoa, mikä ei tietenkään ole hyvä uutinen Suomelle. Samalla hallituspuolueiden suosio on laskenut 39,3 prosenttiin, kun taas vasemmiston takana seisoo 44 prosenttia suomalaista. Punamultavaihtoehdon – mukaan luettuna RKP – kannatus on sen sijaan noussut jo peräti 62,1 prosenttiin.

Jos nämä lukemat toteutuisivat ensi vuoden eduskuntavaaleissa, olisi varsin todennäköistä, että Suomi saisi Antti Lindtmanin vetämän punamultahallituksen. Tämän seurauksena Suomen julkisen sektorin sopeuttaminen maamme taloudellisiin realiteetteihin jäisi tekemättä. Ja Suomen tie kohti takavuosien Kreikasta tuttua EU-vetoista saneerausta varmistuisi. 

Samalla Suomen maahanmuuttopolitiikka palautettaisiin entisille uomilleen, jolloin uussuomalaisten määrän kasvu nopeutuisi jälleen, koska tuleva hallitus pyrkisi epäilemättä edistämään etenkin humanitaarista maahanmuuttoa. Näin Suomen niin sanottu väestönvaihto kiihdyttäisi vauhtiaan. 

Onneksi vaaleihin on kuitenkin edelleen aikaa ja voimme siten toivoa, että hallituksen tekemät toimenpiteet alkaisivat näkyä maamme talouselämän virkistymisenä. Tätä uskoa vahvistaa se, että sellaisesta on viime aikoina ollut nähty pieniä merkkejä, jotka toteutuessaan saattavat hyvinkin johtaa talouskasvun pikaiseen käynnistymiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työpaikkojen synnyttämisestä
Ilmeisen harhaanjohtava johtopäätös
Demokratia toimii Britanniassa, vaikka etujaan menetettävät järjestöt kitisevät

Ihmissalakuljettajille elinkautinen?

Välimeren taksiliikenne ei ole loppunut, sillä tuoreen tiedon mukaan tämän vuoden aikana meren yli on ennättänyt 18. tammikuuta mennessä jo 3 495 tulijaa, pääosin miehiä.

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että Kreikan maahanmuuttoministeriö on vienyt maan parlamenttiin käsiteltäväksi uuden lakiesityksen, jossa salakuljettajille esitetään enimmillään elinkautista vankeutta. Lisäksi tulijoita avustaneet maahanmuuttajat voisivat joutua karkotettaviksi.

Toivoa tietenkin sopii, että ministeriön lakiesitys hyväksytään ja otetaan käyttöön. Näin siitä huolimatta, että puolensataa järjestöä – mukana tietenkin "Lääkärit ilman rajoja" – on asettunut vastustamaan sitä. 

* * *

Suomessa jätettiin vuoden 2025 jälkipuoliskolla 1302 turvapaikkahakemusta. Niistä 219 oli afgaanien, 112 irakilaisten ja 107 somalien tekemiä. Heidän jälkeensä suurimpia hakijaryhmiä olivat venäläiset (94), turkkilaiset (64), iranilaiset (56), nigerialaiset (38) ja syyrialaiset (38). 

Samalla aikajaksolla Suomessa hyväksyttiin 1309 turvapaikkahakemusta ja 1011 hakijaa sai kielteisen päätöksen, 354 jätettiin tutkimatta ja asia raukesi 239 kohdalla. Hyväksytyistä suurimpia ryhmä olivat somalit (267 sai turvapaikan), afgaanit (193), venäläiset (111), turkkilaiset (84), irakilaiset (72), iranilaiset (58), syyrialaiset (49) ja nigerialaiset (17). Lisäksi myönnettiin jonkin verran toissijaisen suojeluun ja muihin syihin perustuvia oleskelulupia. 

Toivoa siis sopii, että kreikkalaisten parlamentti hyväksyy rangaistuksen tiukennukset ja että se vaikuttaa sitä kautta Välimeren yli tulevien ihmisten määrään. Ja että Petteri Orpon (kok) hallituksen tekemät tiukennukset maahanmuuttopolitiikkaan vähentäisivät Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määriä – riippumatta siitä, miten he ovat Eurooppaan päätyneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tanskalainen neuvoi suomalaisia
Laittomat turvapaikanhakijat kolmansiin maihin
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista

Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua

Suomalaisten usko siihen, että Petteri Orpon (kok) hallitus onnistuisi taittamaan maamme velkaantumisen on varsin kehno - edes hallituspuolueiden kannattajien enemmistö ei pidä sitä todennäköisenä. Tästä huolimatta valtioneuvosto kokoontuu tänään ja huomenna päättämään noin miljardin euron leikkauksesta valtion ensi vuoden menoihin, jotta ylikasvaneen Suomen julkisen sektorin taloudelle aiheuttamaa taakkaa saataisiin pienennetyksi edes vähän. 

Ihmisten epäluottamuksesta huolimatta on syytä toivoa, että hallitus saa nämä leikkauksensa sovituksi suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla. Ja että sen seurauksena maamme yksityinen sektori uskaltaisi jälleen investoida - sillä ilman sitä Suomen jo kohta kaksi vuosikymmentä jatkunut talouden pysähtyneisyys ei käänny kasvuksi. 

* * *

Pääministerin mukaan budjettiriihessä käsitellään lisäksi Perussuomalaisten johdon viimeaikaisia puheita, erityisesti varapuheenjohtaja Teemu Keskisarjan näkemyksiä maahanmuuttajista. Aihe on hallitusta repivä, sillä sekä Kokoomuksen arvoliberaali siipi että etenkin RKP haluavat nöyryyttää hallituskumppaniaan - ellei muuten, niin vaikka olkinukkea hakkaamalla. 

Siksi olisi hyvä, että kaikissa hallituspuolueissa rauhoituttaisiin ja hoidettaisiin - mahdollisimman siististi - asia pois päiväjärjestyksestä. Ja muistettaisiin mikä olisi hallituksen kaatumisen vaihtoehto. 

On nimittäin matemaattinen tosiasia, että nyt vallassa oleva nelikko on ainoa poliittinen kokoonpano, jonka voi odottaa edes teoriassa pystyvän keventämään julkista sektoriamme ja sitä kautta kääntämään Suomen velkaantuneen talouden terveelle pohjalle. Onhan koko poliittisen vihervasemmistomme – SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton – perimmäisenä tarkoituksen valtiollisen keskusjohtoisuuden kasvattaminen sekä tulonjaon tasaaminen; ja Keskustan eduskuntaryhmän koko taas on liian pieni Perussuomalaisten korvaamiseksi enemmistöhallituksessa. 

Toisin sanoen Orpon hallituksen kaatuminen johtaisi turmiollisen jakopolitiikan palaamiseen ja sitä kautta ennemmin tai myöhemmin Suomen joutumiseen ulkopuoliseen ohjaukseen. Eikä se olisi hyväksi sen enempää rikkaille, keskiluokkaisille kuin köyhillekään suomalaisille – ei ainakaan ennen, kuin talous olisi saatu käännetyksi.

Tämä voidaan päätellä siitä, mitä tapahtui kreikkalaisille heidän jouduttuaan vuoden 2010 jälkeen IMF:n, EU:n ja EKP:n ohjaukseen. Maassa nimittäin supistettiin reippaalla kädellä julkisia menoja, leikattiin palkkoja ja eläkkeitä sekä nostettiin veroja. Työttömyys nousi yli 25 prosenttiin - nuorilla jopa yli 50 prosenttiin - ja monilla perheillä tulot romahtivat siten, että köyhyys ja jopa kodittomuus lisääntyivät.

* * *

Tässä tilanteessa oma neuvoni pääministerille onkin se, että hän yhdessä muiden hallituspuolueiden puheenjohtajien kanssa toteaa, että koko maahanmuuttokohussa on ollut kyse vain varapuheenjohtaja Keskisarjan helposti tunteisiin käyvästä ja siitä syystä väärinymmärryksiin johtavasta retoriikasta. Siten hallituksella ei ole asiallisia erimielisyyksiä hallitusohjelmaan kirjatusta Suomessa harjoitettavasta maahanmuuttopolitiikasta, mihin kaikki puolueet ovat sitoutuneet.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?
Petteri Orpo moraaliposeerasi
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa

Seksuaalirikollisten aateli löytyy pohjoismaista!

MTV3 julkaisi Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) tekemään kyselyyn perustuvan jutun, jonka mukaan "Eurooppa ja Suomi keikkuvat naisiin kohdistuvan väkivallan tilastoissa surullisen korkealla... Suomessa asuvista 18–74-vuotiaista naisista 53 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa, seksuaalista väkivaltaa ja/tai psykologista väkivaltaa parisuhteessaan elämänsä aikana...  EU-maista vain Unkarissa vastaavat kokemukset ovat yleisempiä kuin Suomessa".

Myös lääkärilehti on kirjoittanut samasta aiheesta. Sen mukaan yliopistonlehtori Heli Siltala Oulun yliopistosta on kertonut, että "esiintyvyysluvut ovat kasvaneet, kun henkisestä väkivallasta on alettu kysyä väestöpohjaisissa tutkimuksissa... Suurella osalla ei ole fyysisiä vammoja, vaan epämääräisempää oireilua kuten vatsakipuja, pääsärkyä tai unettomuutta". 

* * *

Kaivoinpa siis kyseisen raportin esille ja löysin sieltä taulukon, johon oli koottu eri maista saadut tulokset. Sen mukaan naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on yleisintä Ruotsissa (41,0 %), Suomessa (37,3%) ja Tanskassa (33 %). 

Toisin sanoen juuri pohjoismaiset miehet ovat EIGE:n raportin mukaan varsinaisia seksuaalisen väkivallan hirviöitä. Sen sijaan fyysisen väkivallan tai sen uhan suhteen he eivät erotu muiden EU-maiden uroista. 

Tämä on sikäli mielenkiintoista, että  samaisen instituutin tekemän tasa-arvokyselyn mukaan naiset ovat Unionin tasa-arvoisimpia Ruotsissa ja Tanskassa ja Suomikin on kahdeksantena. Tarkoittaako tämä siis sitä, että naisten tasa-arvo johtaa seksuaaliseen väkivaltaan ja sen uhkaan? 

Vai voisiko sittenkin olla niin, että Euroopan tasa-arvoisimmat naiset kokevat seksuaaliseksi väkivallaksi sellaiset teot, jotka epätasa-arvoisemmissa maissa ohitetaan olan kohautuksella? 

* * *

Tähän asiaan kysely ei anna vastausta, mutta sen mukaan naisten kohtaama seksuaalinen väkivalta on vähäisintä Bulgariassa (3,4 %), Puolassa (5,0 %) ja Portugalissa (6,4 %). Siis maissa, jotka sijoittuvat tasa-arvokyselyn mukaan sijoille 18, 19 ja 16 eli Euroopan alempaan keskikastiin. 

Sen sijaan EU:n epätasa-arvoisimmissa maissa Romaniassa (13,9 %), Unkarissa (17,9 %) ja Kreikassa (18,1 %) naiset eivät ole kertoneet erityisen alhaisista - jos ei korkeistakaan - seksuaalisen väkivallan määrästä. 

Lopuksi todettakoon, että suomalaiset ovat EU-maiden kansalaisista tyytyväisimpiä elämäänsä. Ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat puolestaan sijoilla 11 ja 9 (linkin kuvassa näyttää olevan virhe eli Saksa on siinä kahteen kertaan, karttakuvan perusteella sija 9 näyttäisi kuitenkin kuuluvan Tanskalle). 

Toisaalta naisten kokeman seksuaalisen väkivallan suhteen paras kansa - eli bulgarialaiset - on koko listan viimeisenä ja portugalilaisetkin sijalla 23. Sen sijaan puolalaiset ovat varsin tyytyväisiä elämäänsä eli sijalla kahdeksan. 

Näyttäisi siis siltä, että olipa selitys Euroopan tasa-arvoisimpien pohjoismaisten naisten kyselyssä antamalle kuvalle miestensä hirvittävästä väkivaltataipumuksesta mikä tahansa, se ei ainakaan näyttäisi heijastuvan heidän yleiseen tyytyväisyyteensä omaan elämäänsä. Ja hyvä näin, sillä olisihan se järkyttävää, mikäli pohjoismaiset miehet onnistuisivat tuhoamaan heidän onnellisuutensa seksuaalisella väkivallalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoret naiset äänestävät seksuaalirikosten lisääntymistä ajavia puolueita
Laitavasemmiston intohimo on johtanut suomalaisten turvallisuuden heikkenemiseen
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia

Ottawan sopimus ja ihmisoikeudet

Pääministeri Petteri Orpo (kok) kutsui Lappiin muutamia EU-maiden johtajia keskustellakseen heidän kanssaan Unionin yhteisistä asioista. Mukana olivat Ruotsin, Kreikan ja Italian pääministerit sekä EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. 

Heistä viimeksi mainitsemani virolainen Kaja Kallas totesi yksiselitteisesti, että jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautuminen on EU:n jäsenmaiden oma päätös. Sekä kertoi, että myös muissa EU-maissa käydään keskustelua samasta aiheesta. 

Hän arveli myös, että miinat ovat sodassa tehokkaita, mutta voivat rauhan aikana vahingoittaa eläimiä tai lapsia. Paitsi että Suomessa jalkaväkimiinat ovat rauhan aikana miinavarastoissa pois lukien ne yksittäiset tapaukset, joissa niiden tehoa testataan eli demonstroidaan esimerkiksi varusmiehille. Ne eivät siten aiheuta rauhan aikana koskaan vahinkoa lapsille tai eläimille. 

Miinat eivät ylipäänsä aiheuta vahinkoa kenellekään sen enempää kuin autotkaan ajavat itsekseen väkijoukkoihin Saksassa. Sen sijaan vastuuttomat käyttäjät saattavat aiheuttaa vahinkoja autojen tai miinojen avulla, kuten esimerkiksi Pekka Haavisto (vihr) on todennut. 

Siksi olisi hyvä, joskin epätodennäköinen asia, että Ukrainassa vastuutonta sodankäyntiä harjoittanut Venäjä lopettaisi miinojen valmistuksen ja käytön sekä liittyisi Ottawan sopimukseen. Ja vastaavasti miinojen riskit sivullisille huomioon ottava Suomi irtautuisi siitä mahdollisimman nopeasti.

* * *

Orpon palaverissa Italian Giorgia Meloni totesi Venäjän uhan EU-maille olevan paljon kuviteltua laajempi. Hänen mukaansa "se koskee demokratiaamme, julkiseen mielipiteeseen vaikuttamista, Afrikan tapahtumia, raaka-aineita ja maahanmuuton välineellistämistä... Pitää ymmärtää, että rauha ja turvallisuus kuten olemme sen vuosia ymmärtäneet ja jota on pidetty itsestään selvänä, ei ole sitä enää."

Tämän näkemyksen ilmaisivat jakavansa sekä Kreikan pääministeri että EU:n Kaja Kallas. Sekä toivottavasti myöskin kaksi muuta palaveriin osallistunutta eli Petteri Orpo ja Ruotsin Ulf Kristersson. 

* * *

Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, sillä juuri nyt ja ensi vuonna Euroopan keskeinen haaste on edelleen Ukrainan sota. Sen viimeisimpänä käänteenä ukrainalaiset tuhosivat Kazanilaisen pilvenpiirtäjän, minkä seurauksena Venäjän presidentti ryhtyi jälleen uhoamaan kuin mentaalisesti häiriintynyt pikkulapsi. 

Onhan nimittäin aivan selvää, että Putin tekee jo nyt kaikkensa voittaakseen käynnistämänsä sodan. Eikä hän siksi pysty lisäämään kuin kaikkien mahdollisten kansainvälisten sopimusten vastaista terroria, josta viimeisimmäksi puhuttanut aihe koskee venäläisten ottamien sotavankien murhaamista. 

Siksi Putinin kommentti alleviivaa sitä, että hänen johtamansa Venäjä on vain halveksuttava roistovaltio, jolle sivistyneiden kansojen ei tule antaa minkäänlaista sotilaallista etua. Ei etenkään niin sanottujen ihmisoikeuksien varjolla. 

Tästä syystä Suomen irtautuminen Ottawan sopimuksesta ei olisi pelkästään hyväksyttävää vaan oikea ja jopa välttämätön päätös myös ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Onhan maallamme Venäjän kanssa noin 1 300 kilometriä pitkä raja, jonka puolustaminen ilman miinoja olisi vaikeaa, mikäli Putinin tai jonkun hänen seuraajansa hallinto päättäisi jatkaa Ukrainan sodan jälkeen naapurimaidensa terrorisoimista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottawan sopimuksesta irtautuminen olisi vaikuttava teko rauhan puolesta
Pietari Suuren reinkarnaatio, Pohjois-Korea ja NATO-optio
António Guterres on tehnyt YK:sta hyödyttömän

Afrikasta Albaniaan ja chileläisistä jengiväkivaltaan

Italia on alkanut siirtää turvapaikanhakijoita Albaniaan. Se tapahtuu maan merivoimien laivalla, jonka kyydissä on kymmenen bangladeshilaista ja kuusi egyptiläistä miestä, jotka olivat lähteneet veneellä Libyasta kohti saapasmaan rannikkoa.

Turvapaikanhakijoita kuljettavan Italian laivaston aluksen on tarkoitus saapua perille keskiviikkona, minkä jälkeen kehitysmaalaiset siirretään jonkinlaiseen keskukseen. Heidän hakemuksensa käsitellään kuitenkin Italiassa, mutta ilman heidän fyysistä läsnäoloaan. Sen sijaan miehet pääsevät ääneen videolinkin kautta. 

Niin sanotut ihmisoikeusaktivistit ovat protestoineen Italian järjestelyä vastaan ja väittäneet epäilevänsä näiden turvallisuutta Albaniassa. Väite on ihmeellinen, sillä vastaanottokeskuksen henkilökunta on italialaista, joten miehet eivät joudu albanialaisten kanssa tekemisiin kuin omasta tahdostaan eli poistumalla sijoituspaikkansa ulkopuolelle.

Toivon mukaan Italian järjestelyllä on hillitsevä vaikutus Välimeren yli tulevaan kehitysmaalaisten toiviomatkailuun. Liikenne käy nimittäin varsin kuumana, sillä kuluvan vuoden aikana Italiaan on saapunut yli 52 000, Kreikkaan yli 42 000, Espanjaan lähes 12 000 ja Kyproksellekin yli 5 000 kotiseutuaan korkeampaa elintasoa vaativaa ihmistä. 

* * *

Suomessa on julkaistu kirja, jonka mukaan maassamme ei ole ruotsalaistyyppisiä katujengejä. Sen sijaan täällä on kaveripiirejä, joiden kokoonpanot vaihtelevat. Ja joihin kuuluvien verivihollistenkin äiditkin saattavat tuntea toisensa.

Näillä usein 1990-luvulla Suomeen muuttaneilla henkilöillä on syviä ulkopuolisuuden ja rasismin kokemuksia. Ja siksi epäluuloa valkoisia suomalaisia kohtaan. 

Yksi kirjan kirjoittajista kertoi, että "vaikka nämä miehet ovat olleet rikollisuudessa tosi pitkään ikäänsä nähden, kaikki he haluavat lopulta elää tavallista elämää". Eivätkä he enää ihannoi jengimaailmaa.

Kirjasta kertoneen jutun luettuani jäin miettimään mistä johtui, ettei aikanaan maahamme saapuneilla chileläisillä tai vietnamilaisille ollut sellaisia ulkopuolisuuden ja rasismin kokemuksia kuin 1990-luvulla saapuneilla - siis lähinnä somaleilla. 

Enkä usko, että se johtuisi pelkästään siitä, että Suomen taloustilanne oli vietnamilaisten saapuessa 1980-luvulla parempi kuin seuraavalla vuosikymmenellä. On nimittäin niin, että chileläisten saapuessa 1970-luvulla Suomi oli köyhä maa, joka muiden valtioiden tavoin kärsi öljykriisistä, jonka aikana kansalaisia kehotettiin muun muassa alentamaan asuntojensa lämpötila 20 asteeseen ja moottoriteiden valaistus sekä kauppojen ikkunat pimennettiin yön tunneiksi sähkön säästämiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasistisen väkivallan juurisyyt

Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli
Välimerellisiä tunnelmia Lampedusalta

Peli kovenee

Euroopan Unioniin suuntautuva massamaahanmuutto on saanut uuden piirteen Kreikan ja Turkin välisellä rajalla. Yle nimittäin kertoi, että kreikkalaiseen rajavartijaan osui Turkin puolelta ammuttu luoti. Ampujaksi arveltiin kehitysmaalaisilla ihmisillä rahaa tekevää salakuljettajaa. 

On aivan selvää, ettei rajavartijoiden ampumista voi hyväksyä millään tasolla. Ei sen enempää salakuljettajan kuin salakuljetettavan tekemänä. Eikä se ole minkään ihmisoikeussopimuksen mukaista.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla EU reagoi tapaukseen. Katsotaanko sekin sormien välitse - kuten maahanmuuttajien Unionin alueilla tekemät muut rikokset - vai ryhdytäänkö kehitysmaalaisten kansainvaellukseen lopultakin suhtautumaan vakavana uhkana koko eurooppalaiselle kulttuurille. 

Venäläiset ovat puolestaan huomanneet, ettei sotiminen Ukrainassa ole riskitöntä kotirintamalle. Ilta-Sanomien välittämän Meduzan uutisen mukaan sodasta palanneet ovat nimittäin syyllistyneet monenmoisiin rikoksiin. Näin erityisesti ne, jotka ovat jo aiemmin harjoittaneet rikollisuutta ja liittyneet armeijaan vapaaehtoisina päästäkseen vankilasta.

Kremlissä uskotaan jutun mukaan jopa niin, että Ukrainasta palaavat sotilaat ovat maan suurin poliittinen ja sosiaalinen riskitekijä Vladimir Putinin valtakauden aikana. Olisi tietenkin hienoa, mikäli tämä johtaisi lopulta mainitun diktaattorin kaatumiseen ja Venäjän vetäytymiseen Ukrainasta. 

Itse kuitenkin epäilen, ettei venäläisistä ole nousemaan Putinin hallintoa vastaan. Hehän ovat tottuneet satojen vuosien aikana siihen, ettei maan johtajia kiinnosta kansan hyvinvointi, vaan pelkästään oman maineen ja omaisuuden kartuttaminen. 

Kaikesta huolimatta edellä mainitsemani uutiset kertovat, että peli kovenee sekä kehitysmaista Eurooppaan kohdistuvan maahanmuuton että Venäjän niin sanotun erikoisoperaation suhteen. Nähtäväksi siis jää, mikä vaikutus sillä on maanosamme tulevaisuuteen. 

Tällä asialla on myös Suomen kannalta suuri merkitys, koska se on Ukrainan lailla Venäjän naapuri, ja Vladimir Putin on harjoittanut sitä vastaan kehitysmaalaisia aseina käyttäviä hybridioperaatioita. Parhaassa tapauksessa venäläiset säikähtävät sotimisensa seurauksia kotirintamallaan ja lopettavat koko hybridioperaationsa Suomen rajoilla. 

Toisaalta sekään ei liene mahdotonta, että järjenkäytön sijaan venäläiset soveltaisivat Kreikan ja Turkin rajalla nähtyä rikollista toimintaa vaarantaen suomalaisten rajavartioiden turvallisuuden. Myös tähän on syytä varautua rajavartijoiden koulutuksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Impotenssi, häpeä ja nöyryytys
Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli
Frontexin ja Kreikan tuomiot on hyödynnettävä juuri nyt

Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli

Suomen uutiset kertoi maaliskuisen kyselyn kertoneen, että eurooppalaisia nuoria huolestuttaa eniten maanosaamme kohdistuva massasiirtolaisuus. Sitä pitää suurimpana murheenaan 36 prosenttia tutkimukseen vastanneista 5 874 saksalaisesta, ranskalaisesta, puolalaisesta, kreikkalaisesta, espanjalaisesta ja italialaisesta 16-26-vuotiaasta nuoresta. 

Huoli massamaahanmuutosta on erityisen suuri Saksassa, jossa sitä pitää suurimpana peräti puolet kyselyyn vastanneista. Maahanmuuton rajoittamista taas kannatettiin eniten puolalaisten ja kreikkalaisten nuorten parissa. 

Kyselyssä oli toki paljon muitakin kysymyksiä, mutta nostan tässä esille vain maahanmuuton. Näin siksi, että se osoittaa Suomen nykyisen hallituksen suunnittelemien turvapaikan hakemiseen liittyvien tiukennusten vastaavan maanosan nuorison näkemyksiä. 

Tämä on sinänsä hyvä asia, mutta osoittaa myös sen, että nuorten aatteet vaihtuvat edelleen sukupolvittain siinä kuin muukin muoti. Oleellista tässä onkin ymmärtää, että nyt vallalla oleva pelko tulevaisuudesta tulee - vain - seuraavan kymmenen vuoden ajan ohjaamaan väestöpolitiikkaa samaan tapaan kuin edellisen nuorison sukupolven pelko ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista on muokannut poliitikkojen toimia viimeisten vuosien aikana. 

Tällä perusteella Euroopan Unionin väestöllinen tulevaisuus - ja sen myötä yhteiskunnallinen kehitys - näyttää jonkin verran valoisammalta kuin aiemmin. Parhaassa tapauksessa nuorison murhe, yhdistettynä heikkenevään huoltosuhteeseen, tulee johtamaan jopa pitkään alentuneen syntyvyyden kääntymiseen kasvavaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielipidetiedustelu paljasti vihreän ajattelun vähäisen suosion
Kuplasta kurkistajia
Puhdistus ja väkivallan uhka

Nuoret ja naiset haluavat Kreikan tielle

Yleisradio julkaisi uuden puolueiden kannatuskyselyn. Sen mukaan suuri joukko suomalaisia naisia ja nuoria on siirtynyt maan suosituimmaksi puolueeksi nousseen SDP:n kannattajiksi. 

Toisin sanoen heillä on tahto velkaannuttaa Suomea entistä enemmän aina siihen asti, kunnes Euroopan Unioni ottaa meidät holhoukseensa. Ja samalla jättää yrittämisen ja työnteon kannusteet nykyiseen heikkoon taloustilanteeseen johtaneelle tolalleen, jonka seurauksista antoi viimeisimmän esimerkin SSAB:n päätös jätti-investointinsa tekemisestä Ruotsin Luulajaan suomalaisen Raahen sijasta.

Tämä naisten ja nuorten käyttäytyminen on sikäli mielenkiintoista, että juuri he tulevat kärsimään eniten siitä, jos Suomi joutuu Unionin holhoukseen. Sehän tarkoittaisi nimenomaisesti hyvinvointivaltion raakaa alasajoa, kuten siihen tilanteeseen aiemmin ajautuneesta Kreikasta on nähty. 

Siellä julkisen alan työntekijöiden palkkoja jäädytettiin, minimipalkkaa laskettiin, palkanlisiä leikattiin, veroja korotettiin, eläkeikää nostettiin, etuuksia leikattiin ja näistä toimenpiteistä huolimatta valtio myi omaisuuttaan. Tämä ei ilmeisesti kuitenkaan ole vasemmiston kelkkaan lähteneiden naisten ja nuorten tiedossa tai he eivät vain välitä siitä jos vaihtoehtona on kulutusjuhlan jatkuminen vielä muutamalla vuodella.

Kaiken kaikkiaan on siis erittäin hyvät syyt toivoa, että hallitus ei anna nyt nähtyjen galluptulosten vaikuttaa liiaksi politiikkaansa. Näin siksi, että Suomen talous on joka tapauksessa saatava kuntoon, eikä se käy perinteisen vasemmiston harjoittamalla jakopolitiikalla. Ei edes silloin, jos sitä harjoittaisivat poliittisen kentän keskiviivan oikealla puolella olevat puolueet.  

* * *

Hallituspuolueista Kokoomus menetti eniten kannattajiaan ja sitä seurasivat järjestyksessä Perussuomalaiset ja Ruotsalainen kansanpuolue. Vain Kristillisdemokraattien kannatus nousi hiukan. Siten hallituspuolueiden yhteenlasketuksi kannatukseksi jäi 46,7 prosenttia.  

Oppositiossa menestyi vanha työväenliike eli SDP:n lisäksi myös Vasemmistoliitto nosti kannatustaan jonkin verran, mutta Vihreiden laski. Koko vasemmiston kannatus kasvoi 39,5 prosenttiin. 

Muista oppositiopuolueista Keskustan ja Liike Nytin kannatus laski. Tämä osoittaa, ettei ensin mainitun puolueen väistyvä puheenjohtaja ole onnistunut erityisen hyvin. Tai sitten keskustalaisen - ja myös vihreän - politiikan kulta-aika Suomessa alkaa olla ohi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylekö vihervasemmistolaisen opposition edunvalvoja?
Maahanmuuttoidealismi karilla Suomessa ja Ruotsissa
Kuinka sukupuolet eroavat toisistaan?

Ennallistamisasetus kaatui epäreiluun taakanjakoon

Vuonna 2011 käytiin kovaa keskustelua konkurssiin ajautumassa olevan Kreikan pelastamisesta. Siinä pelissä oli näkyvästi mukana myös Suomi silloisen valtiovarainministerinsä Jutta Urpilaisen (sd) johdolla.

Kirjoitin elokuussa 2011 seuraavasti: "tänään aamulla minulle sitten selvisi, että suomalaisten lainojen takauksiksi olisi tulossa kreikkalaisten pankkien osakkeita. Muuten hyvä, mutta ongelman muodostaa se, ettei Kreikka mitä todennäköisimmin selviä kuiville edes euromaiden tuella. Sen annettaneen mennä konkurssiin välittömästi, kun saksalaisten ja ranskalaisten pankkien omistajien riskit on sosialisoitu eurooppalaisten veronmaksajien maksettavaksi.

Tässä yhteydessä saattaa sitten käydä niin, että Kreikan valtion ohella selvitystilaan joutuvat myös maan pankit, jolloin Suomen takuut muuttuvat arvottomiksi. Nähdäkseni siis varsin arveluttavia takuita meille nyt tarjotaan."

Olin onneksi väärässä eikä Kreikka ole suistunut selvitystilaan eivätkä Suomen saamat vakuudet ole menettäneet koko arvoaan. Sen sijaan - Iltalehden pääkirjoituksen mukaan - "vuonna 2011, kun Suomi vaati silloisen valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen johdolla ainoana euromaana Kreikka-vakuuksia, oli lopputulos heikko. Vakuuden sijoitustuotto on pakkasella ja pankin palkkiot ovat nousseet 1,5 miljoonaan euroon."

Onni onnettomuudessa on se, että Kreikka tulee ilmeisesti selviämään tilanteestaan ja pystyy loppujen lopuksi maksamaan Suomelta saamansa lainan takaisin. Ikävää siinä on parhaassakin tapauksessa kuitenkin se, että Suomi saa vakuuksiensa takia lainaosuudestaan alempaa korkoa kuin muut lainanantajat.

* * *

Edelle kirjoittamani historia on sikäli ajankohtaista, että yllä linkittämäni Iltalehden pääkirjoituksen mukaan Suomi on herännyt puolustamaan omia etujaan EU:ssa. Tämä näkyi muun muassa siinä, että maamme asettui vastustamaan komission Greenpeace-myyrän eli Frans Timmermansin johdolla junailtua ennallistamisasetusta yhdessä muutaman muun jäsenmaan kanssa. 

Vastustuksen taustalla ei ole se, ettei Suomi haluaisi suojella ympäristöään, vaan meille kaavaillun maksuosuuden kohtuuttomuus. Ministeri Kai Mykkäsen (kok) mukaan Suomen osuudeksi olisi tullut 700 miljoonaa euroa, joka olisi ollut asukaslukuun nähden Unionin korkein, vaikka ympäristömme tila on lähes kaikkia muita jäsenmaita parempi. 

Tätä taustaa vastaan on outoa se yksisilmäisyys, jonka Suomen päätös on herättänyt ympäristöväessä. Tämä on näkynyt esimerkiksi Helsingin sanomien yleisönosastolla ja etenkin sosiaalisessa mediassa. 

Jälkimmäisestä esimerkkinä käyköön Suomen ympäristökeskuksen Seppo Knuuttilan kannanotto, jonka mukaan "Meillä toden totta on #hallitus, jota #ympäristö'n tila ei voisi vähempää kiinnostaa" ja Jyväskylän yliopiston lehtori Panu Halmeen kommentti siitä, että "Mikä on ennallistamisasetuksen hylkäämisen merkittävin seuraus? Se, että EU menettää loputkin natsansa siinä, että voisi puhua indonesian ja Brasilian hallituksille sademetsien pelastamisesta."

Eivätkö nämä ihmiset ymmärrä, ettei sille tule ikinä loppua, jos ryhtyy maksamaan asioita toisen puolesta. Näin siksi, että kyllä vastikkeettomalle irtorahalle on aina ottajia - niin ihmiselämässä kuin valtioiden kesken.

Siksi myös ympäristöväen tulisi ymmärtää, että jos EU:n komissio haluaa ihan oikeasti viedä läpi ennallistamisasetuksen, sen tulisi jakaa kustannukset oikeudenmukaisesti. Eli suurimmat maksuosuudet tulisi kohdistaa niille, joiden ympäristössä on eniten korjattavaa - ja Suomen kaltaisten kuitenkin suhteellisen hyvin asiansa hoitaneiden maiden kustannusten tulisi jäädä vähäisemmiksi. 

Ilmeisesti tämä on myös isojen EU-maiden poliitikoille liian vaikea ymmärtää. Tai ainakin toteuttaa, sillä tällainen oikeudenmukainen ja hyvin perusteltu ratkaisu maksaisi niiden asukkaille paljon enemmän kuin nyt esitetty taakanjakomalli.

Tämä on sikäli ikävää, että minun nähdäkseni EU olisi paljon parempi kokonaisuus asukkailleen, yrityksilleen ja jäsenmailleen, jos sen toiminta perustuisi asiasta riippumatta oikeudenmukaisuuteen. Tämä olisi myös paras vaihtoehto koko Unionin tulevaisuuden kannalta - eikä pelkästään tässä vaan kaikissa muissakin vastaan tulevissa asioissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten ahdistuneisuus ja USA:n metsäpalot
Europarlamentin tulisi kaataa von der Leyenin komissio
Onnea ja ohjeita komissaarillemme vaikeaan tehtävääänsä

Olli Rehn tarjoaa poliitikoille karvasta lääkettä

Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn vaati Suomelle lakisääteistä velkakattoa. Taustalla lienee se tosiasia, etteivät Suomen hallitukset ole vuoden 2008 jälkeen halunneet rajata julkisia menoja tulojen mukaan, vaan maamme on elänyt tämän ajan suurelta osin velaksi. 

Tilanne on pahentunut vuosi vuodelta ja kuluvan vuoden 87,6 miljardin euron budjetista katetaan velalla 11,5 miljardia euroa eli noin 13 prosenttia. Kuten arvoisa lukijani ja Petteri Orpon (kok) hallitus hyvin ymmärtävät, ei kehitys voi jatkua samanlaisena ilman, että maamme joutuu Kreikan tavoin holhoukseen. 

Positiivista tässä tilanteessa on se, ettei Suomen velka ole - vielä - bruttokansantuotteeseen suhteutettuna yhtä suuri kuin 1990-luvun laman aikana. Mutta - ja se on iso mutta - nykyisellä kehityksellä tuo taso saavutettaisiin vielä tällä vuosikymmenellä, kuten alla olevasta kuviosta näkyy.

Tästä syystä on välttämätöntä, ettei Suomen taloudessa jatketa elämistä vanhaan malliin eli viime vuosikymmenen "business as usual" on saatava käännetyksi. Se voi tapahtua kolmella tavalla tai niiden yhdistelmällä. 

Niistä ensimmäinen ja paras on talouselämän tuottojen - ja sitä kautta verotulojen - kasvattaminen. Tähän hallitus pyrkii tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovaatioihin sekä työelämään liittyvillä muutoksilla. Näistä jälkimmäiset ovat saaneet ay-liikkeen ja poliittisen vihervasemmiston takajaloilleen ja tekemään kaikkensa, jotta Suomen velkakehitys jatkuisi tai jopa kiihtyisi.

Toinen mahdollinen keino voisi olla verotulojen kasvattaminen sosialisoimalla yrityksiltä ja työntekijöiltä entistä suurempi osa heidän työnsä tuloksista. Jos Suomessa olisi alhainen veroaste, tämä vihervasemmiston lempikeino saataisi hyvinkin olla käyttökelpoinen, mutta valitettavasti maassamme on jo valmiiksi yksi maailman korkeimmista veroasteista. 

Siten tämän keinon käyttämisellä ei ole mahdollista saavuttaa suuria tuloja. Ja pahimmassa tapauksessa seurauksena voisi olla jopa talouden aktiivisuuden heikentyminen yrittäjien ja työntekijöiden riskinottoon ja ahkeruuteen kannustavan ekonomisen insentiivin heiketessä entisestään. Siis joutuminen ojasta allikkoon.

Kolmas keino korjata tilannetta olisi katsoa julkisen sektorin toimintoja ja poistaa sieltä turhia kustannuksia aiheuttavat osat. Sellaisesta saimme yhden esimerkin tuoreesta uutisesta, jonka mukaan neljän vuoden ajan toiminnassa olleella elintarvikemarkkinavaltuutetun toimistolla ei ole ollut mitään sovittuja valvonnan tuloksellisuus- tai vaikuttavuustavoitteita, eikä se ole tehnyt yhtään päätöstä. Valtuutetun kuukausiansio on noin 9 000 euroa kuukaudessa.

Toisen hyvän esimerkin löydämme terveydenhuollosta, jossa toimivat lääkärit toivat äskettäin esille sen, kuinka hyvinvointialueille rakennettu tolkuton byrokratia syö leijonanosan heidän ja muun henkilöstön työajasta. Näistä esimerkeistä huolimatta on selvää, että jokainen julkisen sektorin toiminto ja työpaikka on syntynyt jonkinlaisin perustein ja tarkoitettu täyttämään jonkinlainen tarve. Tai ainakin kuviteltu sellainen.

Joka tapauksessa liika on liikaa ja Suomen julkisen sektorin toiminnot tulisi perata kaikilta osiltaan läpi sillä ajatuksella, että saadaanko niissä tehdyille töille kustannukset ylittävä hyöty. Ja ellei saada, onko noiden toimien ylläpitämiselle jokin muu välttämätön syy. Tämän tarkastelun lopuksi tulisi vielä poistaa julkisista budjeteista kaikki tarpeettomiksi tai kannattamattomiksi osoittautuneet toimet ja toimijat. 

Tämän kaiken voisi kuvitella olevan itsestäänselvää, mutta näin ei näytä olevan. Ja ilmeisesti tämä on nyt selvinnyt myös Suomen pankin pääjohtajalle, kun hän ehdotti valtion menoille lakiin säädettävää velkakattoa. Näin tulevat hallitukset ja eduskunnat pakotettaisiin noudattamaan edes jonkinlaista rotia yhteisten varojemme käytössä. 

Tällainen velkakatto on käytössä Ruotsissa. Ja sen seurauksena länsinaapurimme velkasuhde suhteessa bruttokansantuotteeseen on noin 30 prosenttia - toisin kuin Suomessa - jossa se on yli 75 prosenttia.

Siten pääjohtaja Rehnin esitys näyttää tosiasioiden valossa varsin hyvältä, vaikka epäilemättä vallan riistäminen poliitikoilta olisikin näille varsin karvasta lääkettä. Näin siitä huolimatta, että riistämisen syynä olisi heidän ilmeinen kyvyttömyytensä käyttää tuota valtaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Velkakatto vai neliraajajarrutus: siinäpä vasta kysymys vihervasemistolle
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen
Vakaa kallio ja turvallinen tila paljastivat sekä tietämättömyyden että tietoisen valinnan

Kreikan talous, maahanmuuttokriittinen vasemmisto ja houkuttelevasti pukeutuva adonis

Brittiläinen lehti the Economist sijoitti Suomen viimeiseksi vertaillessaan 35 maan talouden tilaa. Listauksen kärkeen ylsi Kreikka, mikä kertoo siitä, että mitattavana ei ollut talouden absoluuttinen tila, vaan pikemminkin sen suhteellinen asema. 

Aiheeseen tarttui myös Yleisradio, joka avasi vertailua toteamalla Kreikan yllättävän sijoituksen perustuvan ennen kaikkea valtionvelan hallintaan. Maa on nimittäin onnistunut pienentämään massiivista velkavuortaan jo vuodesta 2021 lähtien. 

Hintana maan sijoittumiselle on 30 prosentin työttömyys, taloudellinen ja sosiaalinen kurjuus sekä maan nettotulojen siirtyminen luotottajille vielä vuosikymmenien ajan - ja pikanttina yksityiskohtana alistuminen kuljettamaan venäläistä öljyä, johon muut eivät tahdo koskea Ukrainan tapahtumien takia. Niinpä meidän suomalaisten tulisi ymmärtää se, ettei Kreikan tilanne ole edelleenkään millään tavalla kadehdittava. 

Sen sijaan se toimii edelleen varoittavana esimerkkinä siitä, mihin holtiton julkinen kulutus johtaa ennemmin tai myöhemmin. Ja sen takia tukee Petteri Orpon (kok) oikeistohallituksen näkemyksiä Suomen julkisen talouden supistamisesta. 

* * *

Ylen nettisivuilla oli tänään myös juttu siitä, kuinka "Euroopan vasemmistopomot kalastelevat äärioikeiston ääniä". Se tapahtuu artikkelin mukaan haukkumalla maahanmuuttoa ja sukupuolivähemmistöjä. 

Jutussa oli haastateltu tutkijaksi opiskelevaa Riku Löfiä Helsingin yliopistosta. Tämän mukaan Suomen perussuomalaiset eivät enää edes yritä perustella leikkauksia hyvinvointivaltion suojelemisella, vaan vihjaavat haluavansa purkaa sen kokonaan. 

Väite on lievästi sanottuna outo, sillä Perussuomalaisten puheenjohtajan, valtionvarainministeri Riikka Purran, mukaan hänen puolueensa ja hallituksen politiikan tarkoituksena on nimenomaisesti pelastaa suomalainen hyvinvointivaltio siltä kohtalolta, johon Kreikassa jouduttiin valtiontalouden romahdettua. 

Tämä ei näyttäisi kuitenkaan häiritsevän tutkijakoulutuksessa olevaa Löfiä, joka arveli Ylen jutussa hallituksen tekevän niin "oikeistolaista politiikkaa, että perussuomalaisten kannattajakunnassa on ´pakko vähän rytistä´". Ongelmaksi tälle rytinälle Ylen artikkelissa nähdään kuitenkin se, ettei Suomessa ole tällä hetkellä merkittäviä vasemmistokonservatiivisiksi laskettavia puolueita, joten vasemmistolaisempaa talouspolitiikkaa kaipaaville perussuomalaisia äänestäville ei näyttäisi olevan vaihtoehtoa.

Sellainen saattaisi muodostua eurooppalaisen esimerkin mukaisesti joko nykyvasemmiston maahanmuuttopoliittisella täyskäännöksellä tai uuden maahanmuuttokriittisen vasemmistopuolueen syntymisen kautta. Tosin Ylen jutussa jäi mainitsematta, että tällainen tällainen puolue saattaisikin syödä pikemminkin wokellukseen kyllästyneiden vihervasemmistolaisten  puolueiden ääniä, kuten Saksassa näyttäisi käyvän. Mutta voisi se myös herättää vasemmistolaisesti ajattelevia nukkuvia äänestäjiä. 

Haastateltu jatko-opiskelija ei - ehkä juuri siksi - näekään uudenlaisen vasemmistopuolueen mahdollista syntymistä hyvänä asiana, vaan arvelee, ettei suomalaisen vasemmiston tarvitse alkaa vastustaa maahanmuuttoa vedotakseen perussuomalaisten äänestäjiin, vaan se voi houkutella äänestäjiä myös viestinnällisin ja imagollisin keinoin, kuten poliitikkojensa ulkonäöllä ja pukeutumisella.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla suomalainen vasemmisto muuttuu tulevaisuudessa. Selvää kuitenkin on, että Perussuomalaiset on sekä maan suurin työssä käyvien puolue, että eduskunnan suurin yrittäjäpuolue. 

Siis sellaisten ihmisten puolue, joka edustaa ahkeruuteen ja yrittelijäisyyteen perustuvaa yhteiskuntaa, jonka rakentaminen perustuu terveeseen markkinatalouteen. Ja siksi on vaikea nähdä, miten marxilaiseen tasapäistämiseen ja himoverotukseen pohjautuva poliittinen vasemmistopuolue voisi viedä heidän kannattajiaan, vaikka suhtautuisikin kielteisesti maahanmuuttopolitiikkaan tai rekrytoisi houkuttelevasti puheutuvia adoniksia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansa haluaa Suomen talouden kuntoon veroja laskemalla
Frontexin ja Kreikan tuomiot on hyödynnettävä juuri nyt
Kreikkalaisilta odotetaan nyt työtä, työtä ja työtä

Kansa haluaa Suomen talouden kuntoon veroja laskemalla

Tämän blogin alkuaikoina yksi tärkeimmistä merkintöjen aiheista oli EU:n velkapolitiikka sen jälkeen, kun Kreikka oli ajautunut suuriin ongelmiin, joiden seurauksena sen pelastamiseksi EKP:n roolia muutettiin siten, että se ryhtyi käytännössä painamaan rahaa kuittaamalla helleenien jälkeläisten kelvottomia velkapapereita.

Tänään uutisoitiin, että Kreikan luottoluokitusta on nostettu luottoluokittaja Standard & Poor´sin listoilla. Siksi päätin palata aiheeseen katsomalla miltä maan taloudellinen kehitys nyt näyttää. 

Niinpä etsin nettisivun, josta pystyi hakemaan eri maiden valtionvelan kehityksen suhteessa niiden bruttokansantuotteeseen vuosina 1950-2022. Verrokeiksi otin Suomen ja Ruotsin, minkä jälkeen lopputulos näytti tältä.

Kuten arvoisa lukijani kuvasta näkee, oli Kreikan kehitys odotetun surkeaa koko viime vuosikymmenen, mutta sen jälkeen on saavutettu selvää edistystä. Ja siten vuonna 2010 esittämäni näkemys siitä, että kreikkalaisten auttamista voi harkita vasta siinä vaiheessa, kun he osoittavat haluavansa muutosta huonoihin tapoihinsa on kuin onkin saanut jonkinlaista katetta - vaikka sitten vain jälkikäteenkin. 

Matka Suomen tai Ruotsin tilanteeseen on kuitenkin tuskaisen pitkä, enkä epäile lainkaan, etteikö yleismaailmallinen lama voisi suistaa helleenejä entistä suurempiin ongelmiin. Toisaalta maan talousnäkymät ainakin kuluvalle vuodelle ovat olleet erittäin positiiviset - eikä luottoluokituksen nostaminen ainakaan heikennä odotusten toteutumisen todennäköisyyttä. 

Samasta kuvasta näkee myös se, että Suomen valtionvelan tilanne on Kreikkaan verrattuna lohdullinen, vaikka viimeisten 15 vuoden trendi onkin surkea. Ero helleeneihin on kuitenkin valtava, joten Petteri Orpon (kok) hallituksella on hyvin aikaa tarvittavalle oikaisuliikkeelle, vaikka ei tokikaan hukattavaksi, koska tiedämme valtion velkaantumisen jatkuvan yhä kiihtyvällä tahdilla sekä kuluvana että tulevana vuonna. 

Siksi oli erinomaista, että Orpon hallitus kuittasi opposition lievästi sanottuna omituisen välikysymyksen selvin luvuin ja pääsi jatkamaan työtään Suomen talouden vahvistamiseksi. Positiivista on myös se, että uunituoreen mielipidekyselyn mukaan suomalaisten selvä enemmistö kannattaa hallituksen toimia ihmisten taloudellisen toimeliaisuuden lisäämiseksi verotusta laskemalla. 

Tällä kannalla oli myös puolet opposition kannattajista. Siten vihervasemmiston viime aikojen räksytys hallituksen valitsemasta talouslinjasta on vastoin koko kansan selvää tahtoa ja voidaan jatkossa sivuuttaa korvaa lotkauttamatta. Toivottavasti tämän ymmärtävät myös Li Andersson (vas), Sofia Virta (vihr) ja Antti Lindtman (sd). 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila
Ex-mallioppilas on pelastettava nyt!
Kovaa peliä veronmaksajien rahoilla

HS:n Paavo Teittinen on tekemässä juttua Wille Rydmanin viesteistä vuodelta 2016

Tänä aamuna en voi olla kirjoittamatta Wille Rydmanin tapauksesta. Hän nimittäin kertoi eilen sosiaalisessa mediassa Helsingin sanomain hänestä aiemmin valheellisia väitteitä julkaisseen ja siksi rikostutkinnassa olevan toimittajan Paavo Teittisen ottaneen yhteyttä. 

Teittisen viestin sisältö oli seuraava: "olin sinuun yhteydessä pyytääkseni kommenttia mahdollista juttuani varten. Selvitän tietoja, jotka liittyvät entiselle puolisollesi vuonna 2016 kirjoittamiisi viesteihin. Näissä viesteissä olet käyttänyt muun muassa rasistista kieltä. Pyydän olemaan yhteydessä tämän päivän aikana, jos haluat kommentoida ko. viestejä ja niiden sisältöä."

Rydman totesi viestissään, että "on HS:llä pokkaa. Toimittaja ja hänen lähteensä, jotka ovat jo valmiiksi rikostutkinnassa minuun kohdistuvasta törkeästä kunnianloukkauksesta, lähtevät uuteen hyökkäykseen. Ei ole niin matalaa rimaa, ettei HS sitä alittaisi. Jos rima on maassa, Teittinen kaivaa tunnelin sen ali."

Asiaan otti kantaa myös Suomen Kuvalehden toimittaja Mikko Niemelä kirjoittamalla, että "@PaavoTeittinen saat tästä ministerin tviitistä hyvän siteerauksen juttuun. Kertoo olennaisen hänen suhtautumisestaan koko asiaan".

Nähtävästi kahden suomalaisen ns. "laatulehden" toimittajat ovat vaipuneet niin alas, että ryhtyvät jätetyksi tulleen naisen koston välikappaleiksi. Ja vielä jatkavat tässä roolissa siitä huolimatta, että nainen oli syöttänyt jo aiemmin niin paksua pajunköyttä, että tämän työkaluksi ryhtynyt Teittinen on joutunut rikostutkinnan kohteeksi - ja toivottavasti saa aikanaan myös rikostuomion.  

Ihmettelen syvästi suomalaisen ns. laatulehdistön kadonnutta tasoa. Kun ei enää osata kirjoittaa oikeista asioista, kelpaavat jopa seitsemän vuotta vanhat yksityisviestit toimittajan aiheeksi ikään kuin niiden julkaisufoorumi olisi jokin roskalehti. Säälittävää.

* * *

Ei yhtä vanhaa asiaa ilman toista, joten kirjoitan tähän loppuun myös ilmastoasiaa. Näin siksi, että Helsingin sanomat otti pääkirjoituksessaan kantaa ministeri Kaj Mykkäsen (kok) kommenttiin, jonka mukaan keskeisin ilmastotoimi Suomessa on tehtaanpiippujen tulppaaminen. Otin pari päivää sitten itsekin kantaa asiaan huomauttamalla ihmiskunnan edistyksen perustuneen tieteeseen ja teknologiaan - ja muistuttaen, että metsien hiilinieluja uhkaavat lämpenevässä ilmastossa hyönteistuhot.

Ilmastonmuutosta on kommentoinut myös Petteri Taalas, jonka mukaan Kreikan saaristossa nähdään nyt ilmastotutkijoiden jo 1980-luvulla ennustamia ongelmia. Tämä sai minut jälleen kerran katsahtamaan pohjoisen merijään laajuuden kehitystä. Senhän voisi kuvitella sulavan juuri nyt todella rivakasti, koska Pohjoisen Atlantin pintavesi on lämpöisempää kuin koskaan mittaushistorian aikana. 

Yllätykseni oli melkoinen kun havaitsin, että pohjoisen merijään laajuus on ajankohtaan nähden (heinäkuun 24. päivä) tilaston kymmenenneksi pienin. Taakse jäävät vuodet 2007, 2011, 2012, 2013, 2016, 2017, 2019, 2020 ja 2021.

Totta on kuitenkin se, että kun viimeksi kirjoitin aiheesta merijää oli laajimmillaan sitten vuoden 2014 eli sen suhteellinen laajuus verrattuna lähivuosiin on pienentynyt. Sen sijaan ennätysvuoteen 2012 verrattuna pohjoisen merijään laajuus on reilut viisi prosenttia suurempi - viimeksi kirjoittaessani ero oli hiukan alle viiden prosentin - joten siihen nähden se on pikemminkin laajentunut kuin supistunut. Tämä voi toki johtua myös vuoden 2012 anomalian poikkeuksellisuudesta. 

Saa siis nähdä, virtaako Pohjois-Atlantin lämmin vesi lopultakin arktiselle alueelle ja ryhtyy sulattamaan pohjoista merijäätä. Ja sitä kautta tuo yhä lähemmäksi sitä päivää - joka ilmastotutkijoiden mukaan on väistämättä edessä - että arktinen jää sulaa kokonaan pois.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS katkeroituneen naisen työkaluna

Helsingin sanomat jatkoi valheellista uutisointiaan
Nostaako El Niño maapallon keskilämpötilan uuteen ennätykseen?

Ex-mallioppilas on pelastettava nyt!

Arvoisa lukijani muistaa varmaankin puheet Suomesta EU:n mallioppilaana, joka hoitaa omat asiansa ja pyrkii sitä kautta EU:n päätöksenteon ytimeen. Niin muistan minäkin täältä norsunluutornistani. 

Ja siksi oli ikävä lukea, että Suomi on muuttunut EU:n syvimmän paarialuokan valtioksi. Se on nimittäin viime vuonna ainoa ylivelkaantunut EU-maa, joka ei ole pystynyt kääntämään velkasuhdettaan laskuun. Edes Ranska, Kreikka tai Italia eivät olleet yhtä surkeita taloudenhoidossaan, vaikka niillä onkin vielä toistaiseksi Suomea enemmän velkaa suhteessa bruttokansantuotteeseensa.

Tämä kaikki johtuu tietenkin Sanna Marinin (sd) johtaman hallituksen talouspoliittisesta kyvyttömyydestä. Sehän jakeli rahaa avokätisesti jokaiselle, joka sitä kehtasi pyytää - ensin koronapandemian ja sitten Venäjän Ukraina-operaation tarjoaman savuverhon suojassa ja lopulta, eli kuluvana vuonna, röyhkeästi ilman mitään tekosyytä. 

Tästä syystä olisi tärkeää, että Suomeen saataisiin talouden tervehdyttämiseen vakavasti suhtautuva uusi hallitus. Ja että Suomen kansa ymmärtäisi, etteivät julkiset palvelun voi säilyä nykyisellä tasolla ilman työn tuottavuuden oleellista kasvua. Eli ainakin ensi vaiheessa niitä pitää purkaa tavalla tai toisella. 

Nähtäväksi siis jää, onnistuvatko Perussuomalaiset ja RKP sopimaan yhteisen linjan nyt käynnissä olevissa neuvotteluissa maahanmuutosta ja ilmastopolitiikasta. Maahanmuuton osalta oleellisinta on minimoida sellaisten tulijoiden määrä, jotka todennäköisimmin jäävät sosiaaliturvan varaan ja ilmastopolitiikkatoimien on keskityttävä pikemminkin yrityselämämme muutoksen tukemiseen kuin teollisuuden alasajoon. 

Och samma på svenska: När det gäller invandringen är det viktigaste att minimera antalet personer som sannolikt kommer att vara beroende av socialbidrag, och klimatpolitiken bör fokusera mer på att stödja vår företagsverksamhets omställning än nedläggningen av industrin.

Tätä ei luulisi olevan vaikea ymmärtää myöskään Säätytalolla eikä Anna-Maja Henrikssonin (rkp) tai Riikka Purran (ps) poliittisissa esikunnissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa
Petteri Orpo opasti Anna Maja Henrikssonia
Kepun petokselle on tulossa kova hinta

Kovaa peliä veronmaksajien rahoilla

Sanna Marinin (sd) vihervasemmistohallitus on ottanut kautensa aikana veronmaksajien kannettavaksi aivan tolkuttomasti velkaa. Niinpä monet - mukaan lukien minä itse - ovat olleet asiasta huolestuneita, mikä saattaa hyvinkin näkyä vaalituloksessa oppositiopuolueiden menestyksenä.

Ylen toimituskunta on tunnetusti vihervasemmistolaista, joten lienee vain luonnollista, että Pasilan mediakeskuksessa on haluttu vaikuttaa vaalien tulokseen tavalla tai toisella. Tai ilmeisesti paremminkin keinolla millä hyvänsä. 

Niinpä Ylen toimituskunta julkaisi näyttävästi uutisen, jossa kerrottiin jo otsikossa, että "vaalikampanjoiden velkapuhe on ´hysteeristä´ ja ´harhaanjohtavaa´, sanovat talousprofessorit". Ja ingressissä todettiin, että "emme kuitenkaan ole ´Kreikan tiellä´".

Omituiseksi asian tekee se, etten ollut nähnyt ensimmäisen ja päätilan saaneen professorin koskaan mainitsevan halaistua sanaa suomalaisissa valtamedioissa. Niinpä päätin tehdä Google-haun hänen nimellään.

Kyseessä oli Hannu Vartiainen Helsingin yliopistosta. Edellä mainittua Ylen juttua lukuun ottamatta en löytänyt (kolmelta ensimmäiseltä sivulta) yhtään juttua, jossa häntä olisi haastateltu suomalaisiin valtamedioihin. Toisin sanoen haastateltavaksi oli tosiaankin haettu jostain syystä "aivan uusi kasvo".

Jutussa mainittiin myös emeritusprofessori Sixten Korkman, joka oli Helsingin sanomissa sanonut, että "velkapuheissa on ollut kuultavissa oikeiston pelottelun retoriikkaa". Se jätetään kuitenkin sanomatta, että Korkman sanoi myös, että "siinä missä oikeiston edustajat pelottelevat liikaa, vasemmisto ei anna ongelmalle riittävästi painoa".

Lopuksi Yle haastatteli myös Oulun yliopiston professori Mikko Puhakkaa, jonka haastatteluja en myöskään muista aiemmin nähneeni suomalaismedioista. Ei siis muuta kuin googlaamaan. Miehen nimi oli sen verran yleinen, että jouduin liittämään sanan tutkija sen yhteyteen, ettei tuloksena ollut kaikenlaisia Mikko Puhakoita. 

Lopputulos oli kuitenkin kutakuinkin sama kuin Vartiaisen kohdalla. Hänkin oli "varsin uusi kasvo" haastateltavana, sillä löysin vain yhden Kalevan haastattelun, jossa hän moittii virkamiesten keskeistä roolia suomalaisessa päätöksenteossa.

Mitähän tästä siis sanoisi? Olisiko sopiva ilmaisu vaikkapa "Yle pelaa kovaa peliä veronmaksajien rahoilla?"

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vain Perussuomalaiset ja Liike Nyt ovat kansan linjoilla kulttuurikysymyksessä
Ei niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä
Hallituksen verotuskiima nosti kansliapäällikön kapinaan

Kansalta vahva tuki nykypolitiikan jatkamiselle myös vaalien jälkeen

Vaalien lähestyessä on politiikan seuraaminen muuttumassa yhä mielenkiintoisemmaksi. Ja sen myötä myös puolueiden väliset erot korostuvat äänestäjien havaintomaailmassa monin eri tavoin. 

Myös poliitikot profiloituvat parhaansa mukaan, kuten esimerkiksi SDP:n puheenjohtaja Sanna Marinin (sd) jälkiviisastelu vuoden 2014 tapahtumista osoittaa. 

Niinpä myös puolueiden kannatusluvut vaihtelevat. Ja niitä mittaavat gallupit muuttuvat kerta kerralta jännittävämmäksi asiaviihteeksi. Niin myös tänään julkaistun Ylen kannatusmittauksen osalta.

Kun sen tuloksia tarkastellaan, voidaan havaita, että Marinin hallituksella on edelleen kansan enemmistön kannatus. Näin ollen ei ole esteitä sille, että Suomen nykyinen politiikka jatkuisi vaalien jälkeen, vaikka toki kabinettipuolueiden kannatus on pudonnut viime vaaleista yhteensä neljä prosenttiyksikköä. 

Toisin sanoen Ylen kannatuskyselystä voidaan nähdä, että suomalaiset ovat tyytyväisiä maan talouden alasajoon ja velkaantumiseen. Ja siten samalle menolle näyttäisi juuri nyt olevan kansan tuki myös seuraavalle hallituskaudelle. 

Toinen oleellinen asia on kannatuksen muutos vihervasemmiston ja muiden puolueiden välillä. Myöskään siinä ei ole tapahtunut käytännössä minkäänlaista muutosta - vihervasemmistopuolueiden kannatus on (ryhmä "muut" pois lukien) kummassakin tapauksessa sama 42,2 prosenttia. Siten Suomen nykyinen poliittinen linja näyttäisi nauttivan muuttumatonta kansan tukea myös tässä mielessä.  

Kun sitten tarkastellaan yksittäisten poliittisten puolueiden kannatusmuutoksia nähdään, että suosiotaan ovat nostaneet Kokoomus, SDP, Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto, kun taas Keskusta on ollut ylivoimaisesti suurin häviäjä. Siten on ilmeistä, ettei Keskustan osallistuminen nykyiseen feministihallitukseen ole ollut heidän äänestäjiensä mieleen, vaan nämä ovat siirtämässä tukeaan Kokoomukselle ja Perussuomalaisille. 

Vihervasemmiston piirissä kannatustaan on menettänyt puolestaan Maria Ohisalon Vihreät. Selityksenä tälle lienee puheenjohtajan kiilusilmäinen ympäristö- ja tasa-arvopolitiikka, jonka seurauksena puolueen kannattajia on siirtynyt vasemmalta laidalta Li Anderssonin (vas) ja toiselta reunalta Sanna Marinin (sd) politiikan kannattajiksi - toki jälkimmäiseen on saattanut vaikuttaa myös perussuomalaisten kannatuksen nousu eli pelko poliittisen vasemmiston jäämisestä seuraavan hallituksen ulkopuolelle, minkä torppaaminen onnistuisi parhaiten sillä, että SDP nousisi vaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi.

Nähtäväksi jää, kuinka poliittinen kehitys kehittyy jatkossa. Suomalaisen politiikan oleellisimpia kysymyksiä seurattavaksi ovat kuitenkin myös jatkossa se, että onnistuuko Marin kaappaamaan muiden vihervasemmistopuolueiden äänet SDP:lle sekä säilyykö nykyisten hallituspuolueiden kannatus niin korkeana, että se johtaa lopulta nykyisen kaltaiseen hallitusohjelmaan ja sen seurauksena maan ajautumiseen ylivelkaantuneen Kreikan tielle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin epädemokraattiset haaveet
Pilkahdus vihreän Helsingin todellisuudesta
Petteri Orpon naisvalinta

Freudilainen lipsahdus ja teknologian taso

Vanhan suomalaisen sananlaskun mukaan totuus ei pala tulessakaan. Tämä tuli mieleen lukiessani kaksi tuoretta uutista. 

Niistä meidän suomalaisten kannalta merkittävämpi oli MTV3:n pieni uutinen jonka mukaan Kreikan edustalla on kaatunut "maahanpyrkijöiden vene". Arvoisa lukijani lienee yhtä hämmästynyt uutistoimittajan sananvalinnasta kuin olin itsekin. 

Olemmehan jo tottuneet siihen, että maahanpyrkijöitä kutsutaan siirtolaisiksi tai pakolaisiksi, mutta lieneekö MTV3:n toimittajalle sattunut freudilainen lipsahdus hänen käyttäessään harhauttavan sananvalinnan sijasta todenmukaista ilmaisua. 

Toinen uutinen oli toki lyhyellä aikavälillä tuota ensimmäistä merkittävämpi. Sen mukaan Ukraina onnistui tuhoamaan yhdessä vuorokaudessa peräti yhdeksän lentokonetta, 15 panssarivaunua ja seitsemän tykkiä Krimin niemimaalle osuneessa iskussa. Oryx-nimeä käyttävän Twitter-lähteen mukaan tuhoutuneet lentokoneet olivat Venäjän parhaaseen sotilaskalustoon kuuluvia Su-30SM hävittäjiä ja vanhempia Su-24M/MR koneita. 

Luku yhdeksän asettuu oikeisiin raameihin, kun muistamme, että Suomella on eurooppalaisittain vahvat ilmavoimat, joiden taistelukalusto koostuu noin 60 lentokoneesta. Jos niistä menetettäisiin yhdessä päivässä yhdeksän, tarkoittaisi se kaluston supistumista noin 15 prosentilla. Ja se on paljon se. 

Mutta niin, siitä totuudesta. Venäjähän on kiistänyt tappionsa eikä Ukrainakaan ole tunnustanut hyökkäystään. Tosiasia kuitenkin on, että jos ja kun Ukraina on onnistunut iskussaan ja käyttänyt niissä modernia länsimaista aseistusta, oli tämä isku vahva osoitus siitä, että nykyaikainen sota on yhä enemmän osapuolten välisen sotilasteknologisen tason mittaamista, eikä entinen itäinen suurvalta enää pärjää siinä mittelössä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka Putin joutuu lopettamaan sotansa? 
Russian army not comparable to western military services
Talvisodan seurausten opetus ukrainalaisille

  

Frontexin ja Kreikan tuomiot on hyödynnettävä juuri nyt

Euroopan petostentorjuntavirasto on selvittänyt Euroopan raja- ja merivartiosto Frontexin toimintaa Välimerellä ja raportoinut viraston auttaneen Kreikan rannikkovartiostoa peittelemään siirtolaisten ja pakolaisten huonoa ja laitonta kohtelua. Kyse on mediassa aiemminkin esillä olleista väitteistä, joiden mukaan Kreikka on työntänyt kumiveneillä saapuvia turvapaikanhakijoita takaisin merelle, jotta nämä eivät pääsisi rantautumaan EU:n alueelle. 

Frontexin synniksi lasketaan se, ettei järjestö ole puuttunut Kreikan toimiin, vaan on pikemminkin pyrkinyt salaamaan niitä estämällä tapausten tutkintaa ja salaamalla tietojaan. Tietojen salailu oli ulottunut jopa järjestön sisälle siten, ettei niitä toimitettu sen omalle laillisuusvalvojalle.

Tämän kaiken seurauksena Frontexia tapauksen aikana johtanut Fabrice Leggeri on eronnut jo huhtikuun lopussa. Kreikka taas sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta tuomion kuluvan kuun 7. päivänä. Nämä ovat sinänsä lainmukaisia seurauksia, koska oikeusvaltiossa tulee noudattaa voimassa olevia lakeja - joita on siis kiistatta rikottu. 

Ongelmalliseksi tuomiot tekee kuitenkin se, että tavallisen eurooppalaisen kannalta tuomittujen toiminta on ollut erittäin positiivista. Ilman sitä Unionin alueella olisi tänä päivänä mitä todennäköisimmin vielä nykyistäkin enemmän ongelmia aiheuttavaa elintasopakolaisväestöä, joka ei työllisty, mutta on taipuvainen seksuaali- ja väkivaltarikoksiin, eikä halua sopeutua vastaanottaviin yhteiskuntiin. Lisäksi se muodostaa jengirikollisten hallinnoimia alueita, joihin kantaväestöllä ei ole asiaa varsinkaan öiseen aikaan.

Valitettavasti nyt uutisoitu tapaus heikentää EU:n kykyä selviytyä kehitysmaalaisten elintasopakolaisten virrasta, koska Frontexin uusi johto tuskin haluaa rajoittaa heidän virtaansa. Eikä meillä ole laillisia keinoja siirtää turvapaikkaa tarvitsemattomia ihmisiä takaisin lähtömaihinsa vaikka heidän osaamiselleen ei olekaan tarvetta työmarkkinoilla. Sen sijaan he nauttivat EU-kansalaisille tarkoitetusta sosiaaliturvasta ja kuormittavat oikeuslaitosta tarpeettomasti. 

Siksi juuri nyt olisi EU:n päätöksentekijöillä viimeinen hetki ryhdistäytyä. Sen tulisi säätää pikaisesti sellaiset direktiivit, etteivät turvapaikkaa tarvitsemattomat elintasopakolaiset jää loisimaan EU:n alueelle kielteisen päätöksen saatuaan ja luoda lainsäädäntö todellisten pakolaisten palauttamiseksi kotimaihinsa sen tilanteen muututtua turvalliseksi. 

Tavoitteena tulisi olla se, ettei turvapaikanhakua käytettäisi lainkaan siirtolaisuuden kulkureittinä, vaan EU:ssa mahdollisesti ilmenevä työvoiman tarve täytettäisiin aina tarveharkinnan perusteella. Ja sen osalta vastuuta siirrettäisiin myös työvoimaa maahan tuoville tahoille, joiden tulisi ottaa vastuu työntekijöidensä elämän edellytysten täyttämisestä siten, ettei siihen tarvittaisi lainkaan yleistä sosiaaliturvaa.

Toisin sanoen Frontexin ja Kreikan tuomiot on hyödynnettävä juuri nyt, sillä ne tarjoavat validin perusteen muuttaa EU:n turvapaikanhakua koskevia direktiivejä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Autetaan Kreikan saaristoleiriläisiä
Pakolaispolitiikassa on siirryttävä suojelemaan eurooppalaista elämäntapaa
Turvapaikanhakijoiden uusintahakemukset tehdään maassaolon pitkittämiseksi