Miksi Yle korosti akselerationistisen satanistin ex-perussuomalaisuutta?

Yle teki jutun sekopäästä, jonka epäillään julkaisseen sosiaalisessa mediassa aineistoa, jonka perusteella hän on suunnitellut satanistista rituaalimurhaa ja lähetellyt ääriradikaalin akselerationistisen aatteensa hurmaamana valepommeja muutamien puolueiden toimistoihin. Yksi keskeisistä uutisoinnin sisällöistä oli se, että epäillyn miehen tiedetään olleen Perussuomalaisten jäsen ja kirjoitelleen aikanaan jopa puolueen nettilehteen. 

Perusuomalaiset ovat joukolla (ainakin tässä ja tässä) kiittäneet poliisia sen tekemistä tutkimuksista sekä harmitelleet, että puolueeseen on liittynyt henkilöitä, jotka eivät kunnioita demokratiaa. Sisäministeri Mari Rantanen (ps) totesi myös, että "kaikesta toiminnasta, jossa etuliite on ääri, tulee olla huolissaan, eikä sellaista pidä hyväksyä". 

On tietenkin hyvä asia, että mies joutui poliisin haaviin ennen kuin hän ehti tehdä valepommien lähettämistä vakavampia rikoksia tai aiheuttaa ihmisille todellista vaaraa. Sen sijaan Ylen päätöstä kytkeä mies entiseen puolueeseensa voidaan pitää jossain määrin outona.

Tapaus nimittäin poikkeaa esimerkiksi niin ikään ääriradikaaleista ajatuksista kiinni jääneen Hussein Al-Taeen (sd) tapauksesta siinä, että tämä oli omia edesottamuksiaan käsiteltäessä - ja on edelleenkin - puolueensa jäsen. Lisäksi Al-Taee oli kansanedustajana ihan oleellisesti merkittävämmässä yhteiskunnallisessa asemassa kuin nyt esillä ollut henkilö. 

Siksi ei voi välttyä ajatukselta, että Ylen toimituksen yhtenä tarkoituksena tässä käsiteltävää tapausta uutisoidessa on vaikuttaa Perussuomalaisten kannatukseen suomalaisten äänioikeutettujen parissa. Siis toimia vähän samaan tapaan kuin Helsingin sanomat toimi kesän aikana kirjoitellessaan juttuja Wille Rydmanista (ps), mikä saattoi vaikuttaa siihen, että puolueen kannatus lähti laskuun. 

Nähtäväksi jää, onnistuuko Ylen toimitus tavoitteessaan. Samoin kuin se, säilyykö hallituksen yhtenäisyys tällä kertaa paremmin kuin kesällä nähdyssä mediavetoisessa teatterikappaleessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Journalisti vääristelee, mutta kansa ymmärtää
Journalismin periaatteita noudattava media
SDP:n on erotettava Hussein Al-Taee

Keskustan petos mahdollisti arvottoman kesänäytelmän

Helsingin sanomien kirjoittelu Wille Rydmanin (ps) entiselle - mutta sitäkin kostonhimoisemmalle - tyttöystävälleen lähettämistä viesteistä on saavuttanut ainakin osittain tavoitteensa. Tämä tapahtui, kun RKP:n puheenjohtaja katsoi asialliseksi toivoa Rydmanilta julkista anteeksipyyntöä tämän yksityisissä viesteissä käyttämistä sanoista. 

Tarkoitan tällä sitä, että RKP:ssa katsottiin edelleen tärkeämmäksi jatkaa hedelmätöntä keskustelua vanhoista asioista, joita ei ole edes tarkoitettu julkisuuteen sen sijaan, että puolue asettuisi yksiselitteisesti hallituksen yhtenäisyyden taakse. Ymmärrän toki puheenjohtaja Henrikssonin vaikean tilanteen, sillä hänen puolueessaan vaikuttaa monenlaisia klikkejä, joista yksi hakeutui juuri julkisuuteen vaatimalla puolueen eroa hallituksesta. 

Pääministeri sen sijaan asettui tässä(kin) asiassa hallituksensa yhtenäisyyden puolelle, vaikkei malttanutkaan olla kommentoimatta Rydmanin käyttämiä sanavalintoja. Oleellista on kuitenkin se, että hän totesi selkeästi, että "hallitusohjelma ei pelkästään pistä Suomen asioita taloutta kuntoon, vaan se pitää sisällään erittäin hyvät linjaukset myös tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamiseen ja oikeusvaltion vahvistamiseen".

Tämän näytelmän oikeudellisen ongelman lausui eilen tutkija Markku Ylisipilä, jonka mukaan "Perustuslakimme 10 § toteaa, että ´jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu´ ja että ´kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton´. Minusta on kestämätöntä, että tiedotusväline asettaa oman journalistisen harkintansa näiden perustuslain periaatteiden yläpuolelle." 

Jos HS:n nyt jatkamaa linjaa jatketaan, on edessä kalteva pinta, jolla - edelleen Jokisipilän mukaan "kenen tahansa sellaisen henkilön, joka joskus nousee riittävän merkittävään asemaan, on syytä varautua omien luottamuksellisten yksityisviestiensä julkaisuun. Tämä koskee myös vanhoja, vuosikausia ennen tuohon asemaan nousemista lähettyjä viestejä."

Itse kukin voi pohtia, lisääkö vai vähentääkö tällainen kalteva pinta ihmisten halua hakeutua poliittisiin tai muihin yhteiskunnallisesti merkittäviin asemiin. Ja olisivatko sellaiset ihmiset, jotka olisivat valmiit tekemään näin, juuri sellaisia, joiden haluamme päättävän yhteisistä asioistamme?

Omalta osaltani muistutan vielä siitä, että nyt nähdyltä kesänäytelmältä olisi todennäköisesti vältytty, mikäli Keskusta ei olisi vaalien jälkeen jälleen kerran pettänyt suomalaisia ilmoittaessaan jo ennen hallitusneuvotteluita jäävänsä oppositioon. Näin siksi, että mikäli puolue olisi ottanut toisen kannan, ei oppositiolla tai suomalaisen lehdistön vihervasemmistolaisella enemmistöllä olisi ollut toivoakaan hallituksen kaatamisesta nyt nähdyllä tavalla. Eikä nyt nähtyä arvotonta näytelmää olisi siitä syystä edes nähty. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten vanhat tekstiviestit vaikuttavat Rydmanin, hallituksen ja Helsingin sanomien tulevaisuuteen?
Perussuomalaiset eivät voi luottaa RKP:n lojaaliuteen hallituksessa
Kepun petokselle on tulossa kova hinta

Hyväksyttävää rasismia ja sovinismia?

Viime päivien poliittisen kiehunnan yksi omituisuus on ollut vihervasemmiston kyvyttömyys lähettää sähköpostia eduskunnan puhemiehelle. Tästä esimerkkinä Antti Kurvinen (kepu) vaati eilen Twitterissä, että "eduskunnan pitää ylimpänä valtioelimenä päästä arvioimaan hallituksen luottamusta ja hallituksen toimintakykyä case @ir_rkp  #purra rasismikohun osalta. Tilanne on vakava. Puhemiehen tulisi kutsua eduskunta koolle. @keskusta  eduskuntaryhmä esittää, että istuntotauko keskeytetään."

Tähän vaatimukseen puhemies vastasi ohjeistamalla Kurvista "Hyvä! Pankaa vaikka sähköpostia tulemaan, niin päätyy kirjoihin ja kansiin. Pelisäännöistähän meillä on yhteisymmärrys: viestit kulkevat suoraan, eivät julkisuuden välityksellä."

Kansanedustaja Kurvinen on istunut eduskunnassa vuodesta 2015 eli kahdeksan vuotta. Siitä ei ole enää kuin noin seitsemän vuotta täyteen kansanedustajan eläkkeeseen. Nähtäväksi jää, ehtiikö hän siihen mennessä oppia eduskunnan menettelytavat, jotka vastaavat yhteiskunnan yleisiä käytäntöjä. 

Tätä voidaan verrata vaikkapa tilanteeseen, jossa haluan työnantajani vaihtavan käytössä olevaa matkalaskujärjestelmää. Arvoisan lukijani tehtävänä on arvata, mikä on se menettelytapa, jolla voin saada asian organisaation harkittavaksi.

1. Kirjoittamalla Twitterissä, että haluan sitä.

2. Kirjoittamalla blogiin, että haluan sitä.

3. Lähettämällä organisaatiossani asiasta päättävälle henkilölle viestin, että haluan sitä.

4. Etsimällä sanomalehden toimittajan ja pyytämällä tätä kirjoittamaan, että haluan sitä.

Aivan oikein. Melko tarkasti 100% lukijoistani näyttäisi valinneen vaihtoehdon 3. Se on siis ilmeisesti myöskin se tapa, jolla asioita hoidetaan suomalaisissa organisaatioissa. 

Näin myös eduskunnassa - siitä huolimatta, että Kurvinen näyttäisi kannattavan kohtaa 1. Ja Tarja Filatov (sd) puolestaan kohtaa 4. 

Se tosin jää avoimeksi, että ovatko nämä henkilöt todellakin näin tyhmiä, vai ovatko he vain olevinaan sitä, koska haluavat päästä paistattelemaan päivälehtien otsikoihin? 

* * *

Samaan aikaan jatkuu myös lehdistön työ Petteri Orpon hallituksen kaatamiseksi. Tällä kertaa keppihevosena on valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) muutaman vuoden takaisen kirjoituksen väittäminen rasistiseksi. 

Kyseisessä kirjoituksessa on Ilta-Sanomien mukaan sanottu, että "pääkaupunkiseudulla kävelee tunnistamattomia mustia säkkejä, jotka tunnistaa ihmisiksi vain siitä, että ne yleensä vetävät perässään pieniä ihmisiä. Espoolaisessa kirjastossa yksi musta säkki asettelee kirjoja hyllyyn. Kirjastossa – meidän hyvinvoinnin ja tasa-arvon instituutiossamme."

Kun etsii kyseisen blogimerkinnän, huomaa, että IS on jättänyt - jälleen! - tekstin viitekehyksen pois. Siteerattua kohtaa edeltävät nimittäin seuraavat kaksi lausetta: "Suomessa on aivan pieniä tyttöjä, jotka joutuvat käyttämään huivia. Päiväkodeissa, kouluissa, kaduilla." Sen samasta aiheesta tehty Helsingin sanomien uutinen sentään nosti esille. 

Sen sijaan myös HS jätti kertomatta Purraan varsinaisen asian, eli seuraavat kysymykset: "miksi meidän pitäisi hyväksyä tällaista erilaisuutta? Miksi erilaisuus siitä, että nainen ei ole vapaa, nainen on huonompi, heikompi, tahdottomampi, kykenemättömämpi ja vaaraksi, pitäisi hyväksyä? Puhumattakaan, että sitä pitäisi korostaa, juhlistaa, suosia, kannattaa? Täällä, Suomessa?"

Niin, miksi Ilta-Sanomat, Helsingin sanomat, maamme poliittinen vasemmisto, Keskusta sekä arvoliberaali oikeisto haluavat suosia ja kannattaa uskonto- ja kulttuuriperusteista naisten alistamista? Eikä edes pääministeri näytä ymmärtävän toistuvan irtisanoutumisensa Purran teksteistä tukevan juuri tätä. Maahanmuuttajanaisten alistamista.

Vai kuvitteleeko hän tosissaan, että musliminainen on niin erilainen kuin valkoihoinen nainen, että hän pukeutuu kesähelteellä vapaaehtoisesti mustaan kaapuun samalla kun kantaväestön kauniimpi sukupuoli vähentää ihoaan peittävää vaatetusta sitä vähäisemmäksi, mitä korkeammalle elohopea kiipeää lämpömittarissa? 

Näitä juttuja lukiessani tuli mieleeni, että mahtoivatkohan Petteri Orpo - tai erkkomedian toimituskunta, vihervasemmisto ja Keskusta - ymmärtää, että heidän harjoittamalleen etnis-kulttuuriseen erotteluun perustuvalle ihmisten poikkeavalle kohtelulle on olemassa myös nimi. 

Sen kolme ensimmäistä kirjainta ovat r, a ja s, ja kyse on eräästä ismistä. Lisäksi siihen liittyy toinenkin sana, jonka ensimmäiset kirjaimet ovat s, o, v, i ja n ja siinäkin on kyse ismistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Burkini, hygienia ja naisten alistaminen
Tyttöjen katselu ennen ja nyt
Miksi vihervasemmisto kannattaa musliminaisten huivittamista

Toiko Suomen itsenäisyys mukanaan punavankileirit ja nationalistiset ääriliikkeet?

Helsingin sanomat julkaisi arvostelun Tampereen työväenteatterin uudesta musikaalista, jonka tapahtuvat sijoittuvat vuoteen 1900. En olisi yleensä ottaen lukenut moista juttua lainkaan, mutta lehden kirjoitukselleen antama otsikko herätti kiinnostukseni. 

Se nimittäin julisti, että "Suomen itsenäisyys toi mukanaan punavankileirit ja nationalistiset ääriliikkeet, muistuttaa TTT:n juhlamusikaali". Itse kirjoituksessa todetaan, että nämä aiheet liittyvät musikaalin kehystarinaan, joka "muodostaa kovin yksinkertaistetun kuvan Pariisissa koetun suuren kansallisen hetken seurauksista typistäessään sen punavankileireihin ja nationalistisiin ääriliikkeisiin".

En tiedä, miksi HS:n juttu oli otsikoitu siten kuin se oli otsikoitu. Sikäli ratkaisu oli kuitenkin onnistunut, että kaltaiseni historiaa kohtuullisen hyvin tunteva henkilö tarttui kirjoitukseen - mitä ei olisi käynyt ilman otsikon räikeästi virheellistä väitettä. 

Tosiasiahan on, että Suomen itsenäisyyden ensimmäisiä todellisia seurauksia oli poliittisen vasemmiston kapina laillista hallitusvaltaa vastaan. Ja vasta sen jälkeen - ja nimenomaisesti kapinan seurauksena - syntyivät punavankileirit. Sekä nationalistiset ääriliikkeet, joiden suosion takana oli kapinaan positiivisesti suhtautuneiden kommunistien soluttautuminen ammattiyhdistysliikkeeseen ja sen kautta tapahtuva vallankäyttö. 

Siten HS:n jutun - ja ehkäpä TTT:n musikaalinkin - olisi kannattanut pysyä totuudessa ja painottaa sitä, että väkivaltaisella kapinalla on aina ikäviä seurauksia. Ja jättää vihjailematta, että niiden syynä olisi ollut Suomen itsenäistyminen - varsinkin kun itse kapinankin todellisena syynä oli Venäjän keisarin kukistumisen myötä syntynyt valtatyhjiö, johon vasemmiston tänäkin päivänä hellimät yhteiskunnalliset epäkohdat eivät juurikaan liittyneet, vaan toimivat ainoastaan vasemmistopropagandistien keinona saada ihmiset liikkeelle.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äärioikeiston kapina
Verinen sisällissota
Teatterikoululaisten vahva usko totalitarismiin

Johanna Vehkoon ja Junes Lokan tapaus sai ratkaisunsa - entä sitten?

Toimittaja Johanna Vehkoon ja oululaisen paikallispoliitikko Junes Lokan välisen sananvaihdon johdosta käyty oikeusistuimia kuormittava teatterinäytelmä sai päätöksensä korkeimmassa oikeudessa. Sen seurauksena Vehkoo saa jatkossa kutsua Lokkaa tunnetuksi rasistiksi, natsiksi ja natsipelleksi.

Korkeimman oikeuden mukaan "provosoivia tai vihamielisiä kannanottoja julkisuudessa esittänyt taikka ääriajattelusta tunnettu poliitikko tai julkisuuden henkilö altistaa itsensä kovallekin kritiikille ja hänen sietokynnyksensä tulee tämän vuoksi olla tavanomaista korkeampi". Nähtäväksi jää, missä tilanteessa näitä sanoja lähdetään koeponnistamaan oikeusteitse. 

Siis testaamaan sitä, millaiset kannanotot johtavat siihen, että poliitikkoa tai julkisuuden henkilöä saa altistaa oikeuden mainitsemalle kovallekin kritiikille. Tai keitä kaikkia voidaan jatkossa kutsua päätöksen mukaisiksi poliitikoiksi tai julkisuuden henkilöiksi. 

Toivoni on, ettei tätä pelleilyä enää jatkettaisi, eikä kukaan lähtisi kuormittamaan oikeuslaitoksia koeponnistusretkillä, vaan antaisi niille aikaa ratkoa todellisia rikostapauksia. Ja ymmärtäisi sen - kuten lapsille aikanaan opetettiin - ettei haukku haavaa tee. 

* * *

Noin muuten olen sitä mieltä, että koska oikeustieteen tutkinto on yksi halvimmista yliopistojen koulutuksista, tulisi sen opiskelijamäärät kaksinkertaistaa siten, ettei juristeista olisi jatkossa pulaa. Näin heidän ylitarjontansa johtaisi oikeuden tuomareiden ja asianajajien nykyisin huimien palkkojen laskuun siten, että myös tavallisella palkansaajalla olisi varaa oikeudenkäynteihin. Ja oikeusistuimilla olisi varaa rekrytoida enemmän tuomareita ratkomaan ihmisten kiistoja. 

Nykyisinhän oikeuden ratkaisuja voivat hakea käytännössä vain kaikkein rikkaimmat - joilla on riittävästi raahaa - sekä köyhimmät - joiden kulut kuittaa veronmaksaja. Tämä ei ole kunniaksi suomalaiselle oikeusvaltiolle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eikö kiihottamis­pykälän tarkoituksena ole suojata ilmaston­muutoksen kieltäjiä eikä natseja?
Lainsäädäntömme on vajonnut lasten ymmärryskyvyn tasolle
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo

Pääsylippu lakien kiertämiselle

Yksi suomalaisen demokratian omituinen piirre on oikeuden päätösten halventaminen työmarkkinaneuvotteluiden yhteydessä. Siitä on tänä talvena antanut esimerkin Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto, joka asetti yksityisen yrityksen - Keitele Groupin - viennin saartoon suomalaisissa satamissa tukeakseen Teollisuusliittoa palkkaneuvotteluissa. 

Tämän seurauksena käräjäoikeus määräsi AKT:n lopettamaan toimintakieltonsa sakon uhalla eli totesi sen laittomaksi. Siitä huolimatta kiistan tämän riidan suhteen ulkopuolisen työntekijäliiton pamput päättivät jatkaa aloittamallaan linjalla. Tänään on sitten vuorossa AKT:n yhden päivän lakko koko Suomen viennin pysäyttämiseksi eli tilanteen eskaloiminen riidan ulkopuolisten yritysten haitaksi. 

Erityisen omituiseksi tilanteen tekee se, että Keitele Groupin työntekijöistä reilusti alle puolet kuuluu Teollisuusliittoon. On siis kysyttävä, että millä valtakirjalla AKT katsoo olevansa oikeutettu uhkailemaan yritystä - jopa oikeuden päätöstä uhmaten - kun edes sen tukema liitto ei edusta suurinta osaa kiistan keskiössä olevan yrityksen työntekijöistä.

Lisäksi yritys on hallituksensa puheenjohtajan mukaan maksanut henkilökunnalleen vuosittain suurempia palkankorotuksia kuin mitä yleissitova työehtosopimus olisi edellyttänyt - enkä ole nähnyt tätä kiistetyn missään. Eikä kiista ilmeisesti siksi koskekaan palkkoja vaan vapaapäivien lukumäärää.

Nähtäväksi jää, minkälaiseksi tilanne lopulta muodostuu. En luonnollisesti ota tässä kantaa neuvottelujen lopputulokseen - se on yrityksen ja työntekijöiden välinen asia - mutta totean, että oikeuden päätöksen noudattamatta jättäminen ei kuulu demokraattisen valtioon. 

Siksi nyt nähdyn näytelmän - ja takavuosina niin ikään nähtyjen samanlaisten teatteriesitysten - pitäisi johtaa sekä oikeuslaitoksen että myös hallituksen ja eduskunnan toimenpiteisiin, joilla huolehditaan siitä, että oikeuden päätöksiä noudatetaan. Nykyinen käytäntö uhkasakosta ei näytä toimivan, vaan on muodostunut ikään kuin pääsylipuksi lakien kiertämiselle. Sellaisia pääsylippuja oikeusvaltio ei kuitenkaan tarvitse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raju ratkaisu vientiteollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi
Työtaistelulainsäädäntö olisi uudistettava
Laittomat lakot ovat valtiovallan erityisessä suojelussa

Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi

Hyvä Renaz Ebrahimi,

Ylen Sannikka-ohjelmassa 19. 11. osallistuit Esko Valtaojan kanssa äärimmäisen mielenkiintoisesta aiheesta käytyyn keskusteluun. Tuota ohjelmaa on analysoitu jo paljonkin tavallisessa (esimerkki) ja sosiaalisessa mediassa (esimerkki), joten tahdon tällä kirjeellä viestiä sinulle vain muutaman ohjelman katsottuani mieleeni nousseen asian.

Ensinnäkin sain käytöksestäsi sellaisen vaikutelman, ettet sinä joutunut yllättäen turvattomaan tilaan, vaan olit suunnitellut fanaattisen kohtauksesi etukäteen ja odotit vain sopivaa tilaisuutta käynnistääksesi nähdyn performanssin ja saadaksesi sitä kautta julkisuutta mielipiteellesi. Esityksesi oli sinänsä varsin onnistunut, minkä osoittaa jo sekin, että ohjelman juontaja pahoitteli vielä jälkikäteenkin sinun saattamistasi fanaattisen raivon tilaan.  

Toki saatoin saada väärän vaikutelman raivostumisesi syistä. Jos näin on, pyydän anteeksi, mutta siinä tapauksessa sinun on syytä harkita mielenterveyspalveluihin hakeutumista tai ainakin osallistumista käytöksen hallinnan kurssille, sillä nähdyn kaltainen raivostuminen asiallisessa keskustelussa ei ole minkään kriteerin mukaisesti tervettä aikuisen ihmisen käytöstä.

Toiseksi hämmästyin ohjelman lopussa esittämääsi vaatimusta ihmisen synnynäisiin ominaisuuksiin perustuvasta sananvapauden kieltämisestä. Et ehkä itse ole asiaa tarkemmin pohtinut, mutta sellainen vie sinut ja aatetoverisi vähemmän kunniakkaaseen seuraan, johon liittyminen osoittaa näköalan historiattomuutta. 

Esimerkiksi 1930-1940-luvulla Adolf Hitlerin johtamassa Saksassa juutalaisilla ei ollut oikeutta puhua puolestaan tai ainakaan heitä ei kuunneltu. Sen sijaan heidät vietiin kaasukammioon vain, koska heidän esivanhempansa olivat juutalaisia. Tässä asiassa heitä ei auttanut edes juutalaisuuden kieltäminen tai sen kiroaminen. 

Jo hiukan aiemmin oli Venäjän keisarikunnan raunioille syntynyt Neuvostoliitto, jossa Leninin ja myöhemmin Josif Stalinin kommunistit pitivät valtaa. Siellä Stalinin valta vaiensi murhaamalla henkilöt, jotka diktaattorin mielestä uhkasivat hänen valtaansa. Siinäkään prosessissa ei syytetyllä ollut oikeutta puhua tai ainakaan heidän puheestaan ei ollut apua.

Edellä mainittujen fanatismissaan sinua ja aatettasi muistuttavien - mutta toki monin verroin merkittävämpien - historiallisten tapahtumien lisäksi sananvapauden kieltämistä on harrastettu muutenkin. Esimerkiksi Euroopassa tuomittiin ihmisiä keskiajan lopulta 1700-luvulle asti noituudesta. Siinäkään yhteydessä syytettyjen puheilla ei ollut merkitystä, vaan syyllisyyttä selvitettiin kiduttamalla ja kuulemalla muita ihmisiä. 

Myöskään suomalaisilta ei kyselty mielipiteitä 1700-luvun alussa kun heitä vietiin orjiksi Venäjälle ja sieltä edelleen Lähi-itään ja Keski-Aasiaan. Sen sijaan Suomessa ei ole koskaan ole ollut orjina - sinun ihmisluokitteluasi käyttääkseni - ruskeita ihmisiä. 

Kolmanneksi toivon sinulle aikuistumisen mukanaan yleensä tuomaa näkökentän laajentamista yksisilmäisestä fanatismista kohti ihmisten moninaisuutta ymmärtävää ja tosiasioista ponnistavaa objektiivisuutta sekä mielipiteiden moniarvoisuuden ja sananvapauden hyväksymistä. Ja sen myötä hyvää elämää Suomessa, joka maailmanlaajuisessa vertailussa on kerta toisensa jälkeen osoittautunut yhdeksi maailman parhaista paikoista elää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Sanna Marin ja Juha Kärkkäinen
Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Esko Valtaoja hämmensi soppaa

Aisankannattajan uikutusta

Vihervasemmistohallituksen aisankannattajan eli Keskustan suunnasta kuultiin jälleen jämäkän kuuloista uikutusta. Nimettömän keskustalähteen mukaan "ajattelimme, että tässä olisi vielä punamullan henkeä rakentumassa, mutta on osoittautunut, että tiukassa paikassa pääministeri valitsee punavihreän porukan. Se on tullut esille budjettineuvotteluissa ja kulttuurirahoissa."

Kritiikin mukaan on selvää, että "jos pääministeri lipeää ensimmäisenä yhteisistä päätöksistä, se aiheuttaa moraalikadon. Tässä oli ilmeinen yhteys omaan kaveriporukkaan ja sieltä tulleeseen negatiiviseen palautteeseen."

Ja edelleen nimettömien kepulaisten mukaan "olisi eri asia, jos hän ymmärtäisi, että on peiliin katsomista, mutta pahin juttu on se, että hän etsii syyllisiä muualta". 

Jotkut puolueen edustajat ottavat kantaa myös nimellään. Yhden sellaisen mukaan "talouden isoja raameja on paukuteltu, ei meidän kannattajakunta tule sietämään tällaista kovin pitkään. Meillä on sellaisia hallituskavereita, jotka eivät ole ollenkaan huolissaan velanotosta, siitä joutuu vääntämään melkein joka päivä kättä."

Ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta uskooko joku, että Keskusta ihan tosissaan lähtisi kaatamaan hallitusta vielä tässä vaiheessa kun vaaleihin on lähes puolitoista vuotta? Ja EU:lla on ennenäkemätön halu ryöstää eli sosialisoida keskustan uskollisimpien peruskannattajien omaisuuden käyttöoikeus.

Ainakaan minä en usko. Sen sijaan pidän mahdollisena, että puolue lähtee hallituksesta sopivasti ennen vaaleja nostaakseen pohjamudissa matelevaa kannatustaan. Ja kannatuksen nostamisteatteristahan nytkin kuullussa uikutuksessa on kyse - näin siitä huolimatta, että Keskustan suunnasta tuleva kritiikki on nähdäkseni täsmällistä ja oikeutettua.

Vaihtoehtona maalaisliittolaisille olisi kuitenkin joko oppositio tai pienpuolueen asema Kokoomuksen ja Perussuomalaisten vetämässä hallituksessa, joissa sillä ei olisi likimainkaan samanlaista vaikutusvaltaa kuin Marinin kabinetissa. Eikä se edes hallitukseen päästessään saisi nyt nähdyllä tavalla kiillotettua kuvaansa omien kannattajiensa puolustajana, koska myös Kokoomus ja Perussuomalaiset näkevät monet asiat samoin kuin Keskusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Komissio hamuaa määräysvallan suomalaisiin metsiin
Matkalla mitättömyyteen
Annika Saarikko maalasi kuvan hallituksen kyvyistä

Pelin politiikkaa sosiaalisessa mediassa

Yle julkaisi uuden kuntavaaligallupinsa. Siinä Kokoomus nousi selvästi suosituimmaksi puolueeksi. Perussuomalaisten kannatus puolestaan laski lähes prosenttiyksiköllä, mutta he säilyivät edelleen toisena. Myös äskettäisen teatteriesityksen järjestäneen Keskustan kannatus laski, mutta nähdyn draaman merkitystä sille voimme vain arvailla.

Hallituspuolueista huomattavin muutos oli Vihreillä, joka luisui selvään alamäkeen. Vaikka SDP:n ja Vasemmistoliiton kannatus nousikin hiukkasen, viittasi gallup koko vihervasemmiston kannatuksen oleelliseen putoamiseen. Olisiko kansa siis saamassa kyllikseen jakopolitiikasta ja sitä seuraavasta julkisen sektorin velkaannuttamisesta. 

Vaaleihin on kuitenkin vielä aikaa, joten kannatusvaihteluita on odotettavissa. Näin jo siitäkin yksinkertaisesta syystä, että varsinaiset kampanjat ovat vielä edessä ja niillä on ollut tapana vaikuttaa ihmisten poliittisiin valintoihin.

* * *

Anteeksi nurkkakuntaisuuteni, mutta satuin huomaamaan myös Helsingin uutisten tekemästä gallupista kertovan jutun. Sen mukaan SDP olisi putoamassa pääkaupungin viidenneksi suurimmaksi puolueeksi. 

Vielä mukavammaksi kyselyn tuloksen teki se, että jos jätetään laskuista pois ryhmä "muut", vaihtuisi Helsingin vihervasemmistoblokin edellisissä vaaleissa saama äänimääräenemmistö tulevissa vaaleissa vähemmistöksi. Ero keskustaoikeiston hyväksi olisi tosin vain 1,3 prosenttiyksikköä, kun se viime kunnallisvaaleissa oli vihervasemmiston eduksi 0,5 prosenttiyksikköä.

Tämän gallupin mukaisen äänestystuloksen voisi toivoa johtavan siihen, että ainakin kaikista hulluimmista pääkaupunkimme vihervasemmistolaisista "kehitysideoista" luovuttaisiin ja niiden sijaan siirryttäisiin tekemään rationaalisia päätöksiä pääkaupunkimme pitämiseksi toimivana sekä sen asukkaille että koko Suomen kansalle. Varmaa tämä ei kuitenkaan ole.

* * * 

Bongasin Helsingin  uutisten jutun itse asiassa Twitteristä. Siellä oli asiasta kertonutta viestiä seuraavassa keskustelussa parikin näiden vaalien luonnetta mainiosti kuvaavaa kommenttia. 

Niistä ensimmäisessä nimimerkillä esiintynyt henkilö teki pelin politiikkaa väittämällä, että "Kokoomuksen johto saisi olla kyllä hieman suurempi. Nyt on suuri vaara, että joudun äänestämään kokoomusta, jotta Anni Sinnemäestä ei tule pormestari."

Kommentti saattaa toki olla rehellinenkin, mutta itselleni tuli kyllä ensimmäisenä mieleen, että sen kirjoittajalla oli ketunhäntä kainalossa. Eli että hän tulee äänestämään Kokoomusta varmuudella, mutta pyrkii henkilökohtaiseksi muotoillulla viestillään puhuttelemaan erityisesti Perussuomalaisten äänestämistä harkitsevia. 

Tähän vastasi toinen nimimerkkiä käyttänyt henkilö, joka puolestaan lienee Perussuomalaisten kannattaja. Hän nimittäin väitti, että "ei ole väliä kumpaa äänestät, samaa sakkia" tarkoittaen Kokoomusta ja Vihreitä, minkä hän vahvisti toisessa viestissään.

* * *

Nähtäväksi jää, miten Helsingin kunnallisvaaleissa käy. Joka tapauksessa on kuitenkin selvää, että pormestarikysymyksen sotkeminen itse vaaleihin on johtanut paikallisten valtapuolueiden ja/tai heidän kannattajiensa pyrkimyksiin hyödyntää tätä kytköstä. Ja siten heikentää muiden puolueiden asemaa pääkaupungimme valtuustossa.

Omalta osaltani suosittelen mahdollisille helsinkiläisille lukijoilleni pidättäytymistä tällaisesta valtapoliittisesta pelistä. Eli äänestäkää pormestarikytköksestä huolimatta edelleen sitä ehdokasta ja puoluetta, jonka näette hoitavan Helsingin asioita parhaiten. Vain siten toteutuu aito demokratia, jossa kukin näkemys saa kannattajiensa määrää vastaavan painoarvon päätöksentekijöiden joukossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laittomat maahanmuuttajat veronmaksajien piikissä
Nykysuomalaista suvaitsevaisuutta ja demokratian kunnioitusta
Tiedostava etujoukko ei välitä kansan tahdosta

Pettäjän tie on helppo nakki

Kirjoitin 20. päivänä huhtikuuta eli reilu viikko sitten näin: "on todennäköistä, että saarikkolaiset saavat läpi joitakin vähemmän merkittäviä vaatimuksiaan - kuten vaikkapa turvetuottajien jonkinlaisen alasajo-avustuksen".

Eilen sitten kuulimme, että Marinin hallituksen punavihreän jakopoliittiset bileet jatkuvat ja edelle kirjoittamani turvemyönnytys annettiin sinänsä komean teatteriesityksen viime- ja tällä viikolla järjestäneelle Keskustalle. En kuitenkaan ole selvännäkijä, ennustaja, noita-akka enkä edes meedio. 

Olenpahan vain seurannut suomalaista politiikkaa, jossa Keskustan toiminta äänestäjiensä ja kaikkien muidenkin pettäjänä on jo liiankin helppo nakki arvattavaksi. Sen merkiksi soikoon siis Taisto Ahlgrenin laulu. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punavihreät vievät ja Keskusta vikisee
Jatkuvatko ekonomistien vieroksumat punavihreät bileet?
Annika Saarikko maalasi kuvan hallituksen kyvyistä

Annika Saarikko maalasi kuvan hallituksen kyvyistä

Kuten kaikki tiedämme, on parhaillaan käynnissä hallituksen sisäinen näytelmä eli kehysriihineuvottelu, jossa kannatuskriisissä kipuileva Keskusta tekee kaikkensa peittääkseen sen tosiasian, että puolue on hallituksessa vain vihervasemmiston aisankannattajana. 

Tämän poliittisen viihteen venymisen yhtenä syynä lienee ollut Keskustan puoluevaltuuston sääntömääräisen kokouksen osuminen juuri tähän viikonloppuun. Siellä puolueen ministerit olisivat mahdollisesti joutuneet vastuuseen puolivälieräriihessä tehdyistä ratkaisuista, mikäli ne olisivat valmistuneet aikataulussa. Niinpä he ryhtyivät vatkaamaan, sotkemaan ja politikoimaan, jotta nämä ratkaisut olisivat kaikkien nähtävillä vasta puoluevaltuuston kokouksen jälkeen.

Politikoimisen suuri merkitys nyt käynnissä olevassa teatteriesityksessä näkyy esimerkiksi siinä, ettei edes asiantuntijoille ole valjennut, mihin Keskusta lopulta oikein pyrkii. Tästä esimerkiksi käyvät tuoreessa uutisessa olleet valtiotieteen tohtorin kommentit, joiden mukaan 1) "ulkopuolisen on vaikea hahmottaa, mitä keskusta oikein haluaa talousasioissa ja tuskin se on heille itselleenkään kristallinkirkasta" ja 2) "neuvottelut ovat olleet vaikeat, koska keskusta ei tunnu oikein itsekään tietävän, mitä se haluaa".

Itse en edelleenkään siis usko, että Keskustan tavoitteena on hallituksen hajoaminen tai edes sen linjan oleellinen muuttaminen, vaan ainoastaan puolueen poliittisen kannatuksen nostaminen ja oman ministeripestin jatkuminen. Sitä tehdessään tuli puheenjohtaja Annika Saarikko antaneeksi myös nykyhallituksen osaamista äärimmäisen osuvasti kuvaavan lausunnon.

Sen mukaan "hallitus, joka ei pysty tekemään taloudenhoitoa koskevia päätöksiä, ei pysty huolehtimaan muistakaan tehtävistään". Niinpä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kissanhännänvetoa
Jatkuvatko ekonomistien vieroksumat punavihreät bileet?
Punavihreät vievät ja Keskusta vikisee

Kissanhännänvetoa

Hallitus käy neuvotteluita Suomen budjetin lähivuosien kehyksistä. Lehtitietojen mukaan niitä hallitsee kaksi asiaa: hallituksen pääministeri- ja aisankannattajapuolueen välinen kissanhännänveto sekä holtittoman julkisen sektorin velantoton suunnittelu.

Kaiken kaikkiaan minusta kuitenkin näyttää siltä, että menossa on vakavien neuvotteluiden sijaan suuren luokan poliittinen teatteri, jossa pääosia näyttelevät puolueiden puheenjohtajat - Sanna Marin (sd) ja Annika Saarikko (kepu) - luovat omille kannattajilleen näitä tyydyttävää kuvaa asioiden hoitamisesta. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka kauan esitys jatkuu ja mitkä asiat Keskusta saa lopulta esitellä voitonmerkeikseen, vaikka kokonaisuus johtaakin sille asiatason rökäletappioon.

Kaikkiaan on kuitenkin vaikea olla positiivisin mielin nyt nähtävästä tragediasta. Mutta lopulta on kuitenkin niin, että Marinin hallitus on jo valtakautensa puolivälissä eikä - kiitos koronapandemian - se ole pystynyt saamaan aikaa niin paljon pahaa, kuin vuoden 2019 hallitusneuvotteluiden aikana pelättiin.

* * *

Ei kuitenkaan niin synkkää, ettei jotain hyvää. Eilisen päivän positiivisiin uutisiin kuului nimittäin yllättäen tullut ilmastopaneelin puheenjohtajan, professori Markku Ollikaisen, kannanotto, jonka mukaan Suomi on riittävässä vauhdissa saavuttaakseen ilmastoneutraaliuden suunnitellussa aikataulussa. Tai oikeastaan vielä nopeammin, sillä professorin mukaan "päästöt ovat vähentyneet nopeampaan tahtiin kuin hiilineutraaliuspolku edellyttää".

Nähtäväksi kuitenkin jää, ottaako Suomi tästä eteenpäin rauhallisemmin kuin tähän asti. Ja pidämmekö me huolen siitä, ettemme joudu esimerkiksi vähentämään metsiemme hyödyntämistä muun EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Sehän tarkoittaisi käytännössä sitä, että muut EU-maat saisivat jäädä kasvihuonekaasupäästötavoitteistaan jälkeen, jos vastaavasti suomalaisten metsien hiilinielut kasvaisivat. 

Tässä tilanteessa olisikin tärkeää, että Suomi yksiselitteisesti hylkäisi EU:n ns. taksonomiasuunnitelman, jonka pohjalta edelle kuvaamani kauhuskenaario olisi mahdollinen. Jos Unioni pääsee hallitsemaan maamme vihreä kultaa, on varmaa, ettei sen hallinta enää koskaan palaa suomalaisille.

Elämme siis jälleen kerran jännittäviä aikoja. Toivon mukaan niistä selvitään siten, että voittajiksi osoittautuvat lopulta suomalaiset ihmiset säilyttäen hyvän elämän edellytykset täällä pohjoisessa kotimaassaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jatkuvatko ekonomistien vieroksumat punavihreät bileet? 
Punavihreät vievät ja Keskusta vikisee
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?

Vihreää kauhukomediaa

Lapissa paljastui pedofiilinen rikos, jossa vihreä poliitikko oli hyväksikäyttänyt kolmivuotiasta lasta. Lapsen hyväksikäyttäjä on myös asian tultua julkisuuteen - eli Lapin piirin tietoon noin viikko sitten - eronnut luottamustehtävistään.

Tapaus on tietenkin ikävä ja törkeä yksittäistapaus, eikä tekijän puolueella luonnollisesti ole mitään tekemistä sen kanssa. Enkä siksi ole myöskään kirjoittanut asiasta aiemmin.

Eilen kuitenkin Iltalehti paljasti, että Lapissa vihreät ovat lähteneet peittelemään syyllisen yhteyttä puolueeseen poistamalla sosiaalisesta mediasta jo ennen tapauksen julkituloa tiedon, että kyseinen nainen tapasi tänä vuonna vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalon etätilaisuudessa. Eli toisin sanoen puolue lähti aktiivisesti muuttamaan omaa historiaansa. 

Tämä herättää monenlaisia kysymyksiä. Tärkein niistä on se, että jos puolueella on tarve edesmenneestä Neuvostoliitosta tuttuun historian muokkaamiseen, niin oltiinko siellä sittenkään aivan tietämättömiä naisen puuhailuista. Eli ollaanko puolueessa sittenkään aivan rehellisiä. 

Vastausta tähän en luonnollisesti tiedä. Asiasta kertoneessa lehtijutussa myös Lapin Vihreiden puheenjohtaja sanoo olevansa yhtä tietämätön tästä asiasta, josta ensimmäinen tuomio on annettu jo vuonna 2019.

Hiukan yllättävää on myös se, ettei Iltalehden uutista Vihreästä historianmuokkauksesta ole kopioitu maamme tärkeimpiin valtamedioihin kuten Helsingin sanomiin tai Yleisradion nettisivuille. Tai no, eihän se tietenkään oikeasti ole yllättävää, vaan pikemminkin niiden toimituksellista linjaa valaisevaa. Ellei ennalta arvattavuudessaan suorastaan viihdyttävää teatteria - lajina poliittinen kauhukomedia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo valehteli - Yle salasi ministerin arvostelun
Yle johti kuulijoitaan harhaan
Tuhoaako post-imperialistinen historia koko maapallon?

Teatterikoululaisten vahva usko totalitarismiin

Saska Saarikoski kertoi Helsingin Sanomissa, että teatterikoululaiset eivät enää suostu lukemaan klassikkoteoksia kuten William Shakespearen Hamletia tai Romeota ja Juliaa. Syynä kieltäytymiseen on se, että ne heidän mukaansa edustavat "raiskauskulttuuria", jonka lukemiseen pakottaminen on "opetuksen rakenteellista väkivaltaa opiskelijaa kohtaan".

Saarikosken tietojen mukaan teatterikorkeakoulussa on opiskelijoiden mielestä vain kaksi hyväksyttyä teemaa eli ilmastonmuutos ja vähemmistöjen oikeudet. Kesäkuussa taidealan oppilaitoksiin oli vieläpä lähetetty yli tuhannen entisen ja nykyisen taidealan opiskelijan adressi, jossa vaadittiin korkeakouluja ottamaan antirasistiset strategiat osaksi opetussuunnitelmaa.

Ilmaisen tässä omana mielipiteenäni, että koska teatterikoulutus on julkisin varoin kustannettua, tulee sen sisältää monipuolista opetusta, jonka sisällön määrittelee ensisijaisesti taideyliopiston toimiva johto yhdessä opetusministeriön kanssa. Ja että talon opettajakunnan on muiden oppilaitosten tapaan pidettävä huoli siitä, että tutkinnon saaneet ovat oppineet kohtuullisella tasolla opintovaatimusten mukaiset asiat. Siis myös sen, mikä liittyy siihen klassiseen kirjallisuuteen, jonka avaamalle uralle nykyinen näyttämötaide on rakentunut.

Se mikä minua tässä ihmetyttää on ainakin vuosisadan ajan jatkunut taidealan merkillinen usko yksisilmäiseen totalitarismiin ja ehdoton sitoutuminen kulloinkin ajassa olevan aatteeseen. Sillä eihän teatterikoululaisten kannanotoissa ole mistään muusta kysymys. 

Tätä trendiä eivät ole onnistuneet sammuttamaan edes historiallisesti merkittävät Hitlerin Saksa tai leniniläis-stalinistinen Neuvostoliitto - eivätkä edes nykyiset Iranin mullahit tai Pohjois-Korean Kimit. Ehkäpä teatterikoulutukseen tulisikin lisätä ripaus totalitarististen aatteiden brutaaliin todellisuuteen liittyvää opetusta, jossa paino olisi ymmärryksen lisääminen siitä jatkumosta, joka yhdistää niitä kaikkia sellaisiin liikkeisiin, joiden ummehtuneeseen kuplaan teatterikoululaiset jälleen kerran haluavat pakkautua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen
Myös John Waynesta BLM-uhri
Elina Izarra Ollikainen kyseenalaisti maahanmuuttajien karkotukset

Muutama kysymys Elokapinasta

Ilmastonmuutos on saanut valtavasti huomiota viimeisten vuosien aikana. Eikä se ole ollut ilman vaikutuksia: maailman eri valtiot ovat sitoutuneet Pariisin ilmastosopimuksissa leikkaamaan päästöjään ennennäkemättömällä tavalla.

Mediatempauksista ehkä merkittävimmät ovat liittyneet ruotsalaisteinin, joka on päässyt puhumaan jopa Maailman talouskokoukseen ja YK:n ilmastokokoukseen. Molemmat tapaukset on uutisoitu erittäin näyttävästi.

Sen sijaan, että kaikki ilmastonmuutoksesta huolissaan olevat henkilöt olisivat tyytyväisiä tapahtuneeseen, on meillä syntynyt Elokapinaksi itseään kutsuva porukka, joka on ottanut oikeuden omiin käsiinsä ja tähän mennessä pyrkinyt pysäyttämään suuren risteilyaluksen ja pannut Helsingin keskustan liikenteen sekaisin.

Yle uutisoi molemmista suomalaisporukan tempauksista varsin neutraaliin ellei suorastaan positiiviseen sävyyn. Ja ilman sen suurempaa kritiikkiä uutisoi liikkeen edustajan väitteen, jonka mukaan "klassisia ilmastomarsseja on järjestetty kymmeniä vuosia, on kirjoitettu adresseja ja vähennetty saastutusta yksilötasolla, mutta se ei ole vaikuttanut tuonne ylös. Koemme, että häiriön aiheuttaminen on valitettavasti viimeinen keino."

Koska henkilön väite - ja siis Elokapina-liikkeen peruste oikeuden ottamiselle omiin käsiin - on ilmiselvästi väärä, nousi mieleeni muutama kysymys, joihin minulla ei ole vastausta. Mutta joihin haluaisin sellaisen kuulla.

Miksei Ylen jutuissa sen toiminnasta ollut sen kummempaa pohdintaa liikkeen todellisista motiiveista oman käden oikeudelle?

Mikä on liikkeen todellinen motiivi: onko kyse todella ilmastonmuutosasioista vai kenties vain sen käyttämisestä anarkismin tai yleisen riehumisen tekosyynä?

Vai onko kyse yksinkertaisesti ns. egotrippailusta eli huomion hakemisesta omalle itselle keinolla millä hyvänsä?

Jos liikkeen motiivina on huoli ilmastonmuutoksesta, onko viime aikojen ilmastonmuutosuutisointi sekoittanut heidän mielensä ja pitäisikö heidät siten saattaa mielenterveydelliseen hoitoon?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Me suvaitsemme
Vihreiden ja taksien tulisi sanoutua irti oman käden oikeudesta
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen

Onko komissio ollut tunteiden vietävänä?

Britannian pääministerin Boris Johnsonin päätös lähettää parlamentti tavallista pidemmälle syystauolle on herättänyt kuohuntaa. On puhuttu jopa vallankaappauksesta, mikä ei tietenkään ole täysin totta, koska on toimittu maan lakien mukaisesti.

Johnsonin päätöksen taustalla lienee se umpisolmu, jonka brittiparlamentti ja EU:n komissio ovat EU-erosta päättäneen kansanäänestyksen jälkeen saaneet aikaiseksi - eli molempia osapuolia tyydyttävän sopimuksen jäämisen pelkäksi haaveeksi.

Vielä on tietenkin liian aikaista sanoa, eroaako Britannia lopulta EU:sta vai vieläkö se päätyy hakemaan lisäaikaa. Puhumattakaan siitä myöntääkö EU sellaista. Mutta ehkäpä pari sanasta nähdystä teatterista on jo nyt paikallaan.

Britannian EU-eron taustalla oli pitkälti saarivaltioon suuntautunut itäeurooppalaisen halpatyövoiman sekä myös EU:n ulkopuolisten maahanmuuttajien tulva. Näin Britannian työväestön asema heikkeni, terveydenhuoltokulut kasvoivat ja monet maahanmuuttajien aiheuttamat lieveilmiöt lisääntyivät.

Mikäli ero nyt toteutuu, jää nähtäväksi onko sillä merkitystä edelle kirjaamieni eron syiden korjaamisen kannalta: ainakaan EU:n ulkopuolisten maahanmuuttoa ei voi panna yksin EU:n syyksi. Joka tapauksessa näiden ratkaisu riippuu uudelleen itsenäistyvän Britannian tulevasta maahanmuuttopolitiikasta.

Ensi alkuun tullee vastaan kuitenkin toinen kansanäänestys ja sen seurauksena EU-myönteisen Skotlannin itsenäistyminen ja EU:n jäsenhakemus. Näin Brexit johtaisi satojen vuosien mittaisen valtioliiton purkautumiseen. Nähtäväksi jää, toimiiko Englanti siinä samalla tavoin kuin EU Britanniaa kohtaan, vai onko asenne rakentavampi.

Meidän kannaltamme Skotlannin itsenäistyminen ja liittyminen Unioniin tarkoittaisi todennäköisesti yhden uuden yhteistyökumppanin liittymistä Unioniin ja siten Suomen aseman vahvistumista. Toisaalta EU:n kannalta Brexitissä on tietenkin kyse isosta tappiosta, mutta myös Saksan ja Ranskan aseman korostumisesta.

Käytännössä Unioni saattaisi tämän kehityksen seurauksena muuttua entistäkin kankeammaksi ja byrokraattisemmaksi, eikä ainakaan vapaakaupan asema vahvistuisi. Se taas olisi Suomen kaltaisen ulkomaankaupasta elävän pikkumaan tappio. Samoin kuin yhden nettomaksajan maksamien jäsenmaksujen siirtyminen muiden - siis myös Suomen - maksettavaksi.

Entä Britannia? Sen tulevaisuus riippuisi vahvasti siitä, minkälaisen aseman se pystyisi rakentamaan erityisesti suhteessa Yhdysvaltioihin ja Kiinaan. Mikäli kauppa näiden kanssa vilkastuu, tarkoittaa se myös Britannian talouden säilymistä vahvana.

Jos näin kävisi - ja vaikkei kävisikään - on selvää, että EU:lla ja Britannialla on niin paljon yhteisiä intressejä, ettei Brexit jättäisi parantumattomia arpia. Kyllä näiden suurten talousvaikuttajien välinen yhteistyö on niin paljon molempia hyödyttävää, että yhteinen sävel löytynee muutamassa vuodessa.

Ja sitten vielä EU:n mekanismeista. Tapaus Brexit on osoittanut, ettei Unionista ole mahdollista erota rakentavasti. Sen osoitti jo se, ettei Britannialle suostuttu antamaan samanlaista asemaa kuin Norjalle, joka nauttii pitkälti samoista eduista kuin jäsenmaat. Minusta on vaikuttanut jatkuvasti siltä, että EU:n komissio on tässä asiassa ollut vähintään yhtä paljon tunteiden vietävissä kuin brittihallituksetkin.

Lopuksi. Mikäli Britannia nyt todella eroaa ilman sopimuksia, herää kysymys siitä, että olisiko EU:n lopulta kuitenkin pitänyt pyrkiä molempia tyydyttävään sopimukseen?  Eli kärsiikö EU brittien eroamisen estämiseksi harrastamastaan nihkeydestä enemmän kuin se olisi saavuttanut rakentavammalla asenteella?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kanaalin yli pyrkijät muistuttivat hallitusneuvottelijoita
Kuinka taipuu briteiltä EU:n iltalypsy
Humanitaarinen paradoksi Holmströmiläisen paradoksin valossa

Perussuomalaisilla 23 prosentin etumatka seuraavaan

Helsingin Sanomat julkaisi uuden gallupinsa tulokset. Niiden mukaan perussuomalaiset kasvattaa jatkuvasti suosiotaan ja oli mittauksen ajankohtana ylivoimaisesti maan suurimman kannatuksen saava puolue: sen kannatus oli neljä prosenttiyksikköä eli noin 23 prosenttia suurempi kuin seuraavaksi suurimman puolueen.

Tämä tilanne on poliittisen teatterin ja viihteen kannalta tietenkin hienoa Perussuomalaisten osalta. Sen sijaan puolueen 20,7 prosentin kannatus ei välttämättä vaikuta suomalaisten yhteisten asioiden hoitoon sitä eikä tätä - elleivät kilpailevat puolueet sitten hermostu halla-aholaisten kannatuksen jatkuvasta kasvusta ja reivaa sen seurauksena omaa politiikkaansa samaan suuntaan.

Jälkimmäistä ei kuitenkaan ole odotettavissa, koska maamme viherpunamultahallituksen taloudellista ja kulttuurista uhkapeliä muistuttava poliittinen linja on niin kaukana perussuomalaisesta politiikasta. Tilanne antaa kuitenkin aiheen muutamaan jos-pohdintaan.

Eli ajatelkaapa jos eduskuntavaalien jälkeen Kokoomuksella olisi ollut markkinataloutta ja kansallista taloudellista hyvinvointia ajava johto eikä suomalaisten kokonaisetua karsastavia arvopohjamiehiä. Silloin maahamme olisi syntynyt äänestäjien tahtoa vastaava porvarihallitus eikä kansan epärealistisimman kolmanneksen märkiä päiväunia toteuttava Rinteen kabinetti.

Siinä tilanteessa maamme toimisi EU:n puheenjohtajana hakien aktiivisesti ratkaisua Välimeren meritaksiliikenteen ja siitä aiheutuneiden kuolemantapausten lopettamiseksi sen sijaan, että se tukee näyttävästi ihmissalakuljettajien toimintaa.

Myös maamme talouselämän toiminta pyrittäisiin varmistamaan huomioiden asiallisesti EU:n yleiset ympäristötavoitteet sen sijaan että jälkimmäisten osalta pyrittäisiin sosiaaliposeeraamaan maailman kärkimaana. Julkisen sektorin toiminta ja maailmanparantaminen mitoitettaisiin käytettävissä oleviin tuloihin sen sijaan, että nyt rakennamme hyvien tarkoitusten hetteikköä, jonka lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat aikanaan maksamaan korkojen kera.

Niin, tai ajatelkaapa mikäli Perussuomalaisten kannatus olisi nyt 30 prosentin tietämillä ja ottaisi joka kuukausi muutaman prosenttiyksikön lisän. Kuinka sellainen vaikuttaisi maamme viherpunamultahallituksen politiikkaan? Ja etenkin punavihreiden "takuumies" Keskustaan, jonka kannatus sulaisi vieläkin nopeammin kuin nyt näyttää käyvän.

Valitettavasti jos-pohdinnat ovat vain poliittista viihdettä. Tosiasia on, ettei Perussuomalaisten kannatus ole 30 prosenttia eikä Kokoomuksen johdossa ole kansallisesta hyvinvoinnista kiinnostuneita markkinatalousmiehiä. Siksi joudumme tyytymään poliittisessa päätöksenteossa nykytilaan ja toivomaan - sekä uskonnolliset ihmiset ehkäpä rukoilemaan - ettei maamme talous ole neljän vuoden kuluttua aivan kokonaan raunioina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen politiikka on rikki
Pieni Moswana on Afrikan helmi
Kun minä kuolen...

Demarit pettivät tanskalaiset

Tanskan sosiaalidemokraatit näyttävät päässeen valtaan pettämällä äänestäjänsä. Tarkoitan sitä, että jopa meillä Suomessa on puhuttu (myös minä itse) siitä, kuinka Tanskassa vallitsee yksimielisyys tiukasta pakolaispolitiikasta, mutta nyt - Ylen uutisen mukaan - Sosiaalidemokraattien muodostama hallitus aikoo ryhtyä lisäämään Tanskan houkuttelevuutta kehitysmaissa elintasopakolaisuutta suunnittelevien joukossa. Puolueen maahanmuuttokriittisyys näyttäsisi siis olleen pelkkää hyvin näyteltyä teatteria.

Taustalla on se, että tanskalaiset hylkäsivät viime vaaleissa maahanmuuttokriittisen Kansanpuolueen, joka sai vain 8,7 % äänistä. Näin paikalliset demarit lienevät tulleet siihen johtopäätökseen, ettei näitä tarvitse enää pelätä ja ovet voi jälleen avata haitalliselle maahanmuutolle. Sen motiivia minun on tosin vaikea ymmärtää, sillä tuntuu todella uskomattomalta, että moraaliposeerauksen voima voi olla näin vahva.

Meillä Suomessa kansa ei hylännyt Perussuomalaisia, mutta valta kaapattiin siitä huolimatta poliittiselle vasemmistolle. Nähtäväksi jää, seuraako siitä myös meillä houkuttelevuustekijöiden lisäämistoimenpiteitä.

Siinä suhteessa ensimmäinen koetinkivi on ISIS-järjestön parissa viime ajat viettäneiden Suomen kansalaisten kohtelu: lähdetäänkö heitä - etenkin aikuisia - hakemaan aktiivisin toimenpitein Suomeen, vai annetaanko syyrialaisten ensin rauhassa selvittää heidän syyllistymisensä rikoksiin.

Ainakin lehdistö on ottanut tehtäväkseen hallituksen painostamisen. Viimeksi tänä aamuna Iltalehti kirjoitti pääkirjoituksessaan, että lapset on ehdottomasti saatava Suomeen ja jos se vaatii myös äitien hakemista elätettäväksemme, on meidän otettava myös heidät. Näin siitä huolimatta, että myös huostaanotolle olisi hyvät perusteet.

On valitettavan todennäköistä, että Rinteen hallitus tulee alistumaan tässä asiassa lehdistön tahtoon, vaikka kansa ei samaa mieltä olekaan eivätkä näiden lasten oikeudet ole nyt ainakaan sen heikommalla tolalla kuin ISIS-hallinnon aikana. Ainoa hyvä asia, jonka tässä yhteydessä keksin on se, että siinä saattaa demarien ja koko vasemmiston ml. Keskustan suosio pudota entisestään. Valitettavasti seuraaviin eduskuntavaaleihin on kuitenkin niin pitkä aika, että kansa ehtii unohtamaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toive Maria Ohisalolle
Tuhoaako maahanmuutto ihmisten tasa-arvon Tanskassa?
Omituisten demariotusten kerho laajenee

Onko eurooppalaisten elätettäväksi pääseminen suurin ihmisoikeus?

Helsingin Sanomat uutisoi, että Libyasta Välimeren yli Italiaan tulevien kehitysmaalaisten määrä putosi vuonna 2017 noin kolmannekselle verrattuna edelliseen vuoteen 2016. Vähennystä tuli erityisesti loppuvuonna sen jälkeen kun Italia ja Libya pääsivät yhteisymmärrykseen ihmissalakuljetusongelman hoitamisesta.

HS ei olisi HS, ellei se olisi sisällyttänyt juttuunsa kritiikkiä nähtyä ja omasta mielestäni positiivista kehitystä kohtaan. Lehden mukaan ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet sopimusta siitä, että ihmissalakuljetuksen vastainen työ Libyassa vain jättää siirtolaiset jumiin Libyaan vaikeisiin oloihin.

Näkemys vaatii muutaman kommentin. Ensinnäkin siksi, että HS:n uutisen lopussa mainittiin Välimerellä kuolleen vuonna 2017 "vain" 2 833 ihmistä, kun vielä vuonna 2016 siellä kuoli 4 581 henkilöä. Näyttäisi siltä, että Italian ja Libyan sopimus - sekä siitä seurannut muutos ihmisoikeusjärjestöjen toimintaedellytyksissä - on säästänyt vuodessa lähes 2000 ihmistä hukkumiskuolemalta.

Toiseksi lienee selvää, että jos matka Eurooppaan päättyy eurooppalaisten lihapatojen ääreen pääsemisen sijasta epäinhimillisiin oloihin Libyassa, ei kotipuoleen kantautuva tieto siitä ainakaan kannusta uusia tulijoita lähtemään vaaralliselle matkalle. Sen seurauksena myös Välimeren kuolemat vähenevät ja kantaväestön ylivoimaisen enemmistön vastustama eurooppalaisten yhteiskuntien muutosprosessi hidastuu.

Tuosta yhteiskunnan muutoksestahan saimme joulun aikaan yhden sinänsä vähäpätöisen esimerkin kun maahanmuuttajataustainen nainen syytti satojen vuosien ajan jouluumme kuulunutta tiernapoikaesitystä rasistiseksi, koska näytelmässä murjaanien kuninkaan kasvot maalataan esitystä varten mustiksi. Surulliseksi tapauksen teki se, että tavaratalo Stockmann poisti henkilökuntansa tekemän esityksen yhden kulttuurin monimuotoisuudesta ja perinteistä ymmärtämättömän maahanmuuttajan purkauksen seurauksena.

Nähtäväksi jää katoaako tiernapojat suomalaisesta kulttuuriperimästä tapahtuneen seurauksena. Pidän sitä mahdollisena, koska asialla ei juurikaan ole merkitystä useimpien suomalaisten kannalta ja ihmisten näkemyksiä ohjaileva media on täynnä perinteistä kulttuuriamme vastustavia toimittajia. Siten tälle kulttuurimme pitkälle perinteelle ei mahdollisesti löydy puolustajia senkään vertaa kuin toiselle vanhalle perinteellemme eli suvivirrelle, jota myös monet uskonnottomat ihmiset puolustivat.

Jäin miettimään, että voiko tästä kaikesta vetää sen johtopäätöksen, että ihmisoikeusjärjestöjen mielestä eurooppalaisten veronmaksajien elätettäväksi pääseminen on suurempi ihmisoikeus kuin hengissä säilyminen. Tai että se on suurempi ihmisoikeus kuin eurooppalaisten ihmisten oikeus säilyttää elinympäristönsä sellaisena kuin he itse haluavat. Tai että se on suurempi ihmisoikeus kuin kantaväestön oikeus omaan kulttuuriinsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amnesty ei yllätä eikä ymmärrä
Yhteiskunnan muutoksessa uusi askel
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa

Elina Izarra Ollikainen kyseenalaisti maahanmuuttajien karkotukset

Yleisradio kertoi tänään näytelmästä, jossa kyseenalaistettiin karkotukset Suomesta. Näytelmän kirjoittanut Elina Izarra Ollikainen sanoi kokevansa, että kansalaisilla on velvollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun siitä, millä perusteilla päätöksiä tehdään.

Olen Ollikaisen kanssa samaa mieltä siitä, että kansalaisten on hyvä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Sen sijaan olen pettynyt hänen tapaansa käsitellä aihettaan. Minusta yksi taiteen tehtävistä on nimittäin kyseenalaistaa vallitsevia käytäntöjä ja herättää ihmisiä ajattelemaan.

Ollikainen ei kuitenkaan ollut tehnyt näin, vaan oli, ainakin Ylen jutun mukaan, tuottanut puhdasoppista poliittisesti oikeaoppista jargonia. Se ei sinänsä ole yllätys, sillä eihän ole salaisuus, että suomalainen taideväki tukee maahanmuuttoasioissa lähes yksimielisesti tämän hetken poliittista korrektiutta.

Olisi kuitenkin ollut paljon mukavampaa, jos Yleisradio olisi tänään kertonut näytelmästä, joka pyrkisi herättämään keskustelua maahanmuuton epäkohdista. Sen olisi voinut tehdä vaikkapa kertomalla näytelmästä, joka olisi kyseenalaistanut sellaisia tapauksia, joissa maahanmuuttaja on tehnyt rikoksia, mutta saanut siitä huolimatta jäädä maahamme.

Tai olisihan keskustelua herättänyt myös Ollikaisen esitys, jossa moniavioiset somaliperheet nostaisivat yksinhuoltajille tarkoitettuja yhteiskunnan tukia. Tai dokumentti Suomeen tulleesta rikollisesta maahanmuuttajasta, jolle annettiin kerta toisensa jälkeen mahdollisuus parantaa tapansa, ilman että siihen löytyi halua.

Ehkä vielä edellisiäkin mielenkiintoisemman näkökulman Ollikainen olisi voinut luoda tekemällä näytelmän, jossa suomalainen nainen olisi kasvatettu poliittiseen korrektiuteen ja tullut kasvatuksensa mukaan toimimalla raiskatuksi. Vaikka ihan vain ystävällisen jutustelun seurauksena.

Valitettavasti näin ei tapahtunut, vaan Ylen uutinen vahvisti käsitystäni, jonka mukaan taiteilijakuntamme on lähes yhtenä miehenä ja naisena pelkkä vasemmalle kallellaan oleva poliittinen sätkynukke, joka ei kykene esittämään yhteiskunnallista kritiikkiä, vaan katsoo kerjäävän koiran tavoin rahoittajansa silmiin ja toivoo saavansa ennalta arvattavalla tempulla pienen palkkion.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Taideuutisia
Klovneja, knock-outeja ja taharruksia - mutta miksi?
Somalitaustainen stand-up koomikko valokeilassa