Jani Kokko kysyi sosiaalisessa mediassa, että "oletko kylähullu vai lapsiinsekaantuja?"

SDP:n kansanedustaja Jani Kokko kirjoitti sosiaalisessa mediassa toiselle ihmiselle seuraavan virkkeen: "Kaksi kuukautta sitten sovittu työreissu vastuunpakoilua? Oletko kylähullu vai lapsiinsekaantuja?" Kyse oli vastauksesta kommenttiin, jossa ihmeteltiin Kokon katoamista ulkomaille kesken viime aikoina esillä ollutta häirintäkohua. 

Tänään – edelleen sosiaalisessa mediassa – tiedusteltiin tämän epäasiallisen kommentin hyväksyttävyyttä SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Tytti Tuppuraiselta. Tätä kirjoitettaessa hän ei ole vastannut. 

* * *

Minun nähdäkseni kyse on laajemmaltikin SDP:n vaikeuksista kohdata kritiikkiä. Siitä on kertonut esimerkiksi Helsingin sanomat, jossa ihmeteltiin sitä, ettei puolueella ole ohjenuoraa tilanteeseen, jossa sen jäsen on toiminnallaan rikkonut yleisiä käyttäytymissääntöjä esimerkiksi ahdistelemalla työtovereitaan. 

On myös huomionarvoista, ettei SDP:n johto – omien sanojensa mukaan – ollut millään tavalla tietoinen kohua herättäneen pikkujoulun tapahtumista, vaikka kaiken järjen mukaan sellainen olisi pitänyt olla. Puolueen sisälle on kuitenkin rakennettu – tai ainakin sanotaan rakennetun – käsittelyketju, joka ehkäisee tapauksiin liittyvän tiedon etenemisen puolueen tai eduskuntaryhmän johdolle. 

Niin tai näin, tekisi SDP:n eduskuntaryhmä nyt palveluksen puolueelle ja koko suomalaiselle poliittiselle kentälle käsittelemällä Marko Asellin, Kim Bergin ja Jani Kokon tapaukset avoimesti ja perinpohjaisesti sekä rankaisemalla heitä sopivaksi katsomallaan tavalla, joka kestää myös yleisemmän tarkastelun.

Tässä yhteydessä olisi hyvä tuoda julkisesti esille myös puolueen näkemys tämän viestin alussa kuvaamaani kansanedustaja Jani Kokon kirjoitteluun sosiaalisessa mediassa. Erityisesti olisi syytä linjata, kuuluuko ihmisten nimitteleminen kylähulluksi tai lapsiinsekaantujaksi Suomen Sosialidemokraattisen puolueen hyväksyttyihin viestintätapoihin.

Päivän aiempi merkintä:
Ihmissalakuljettajille elinkautinen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Häirintää
Täysjärkinen demari
Faktatietoa pääministeri Petteri Orpon ja kansanedustaja Teemu Keskisarjan välisen debatin arvioimiseksi

Amazonin pedofiiliset seksilelut

Ihmettelin eilisiltana sitä, ettei Yle vihjannut millään tavalla sitä, minkälainen ihminen oli syyllistynyt viiteentoista alaikäisiin kohdistuneeseen seksuaalirikokseen. Tänä aamuna huomasin myös Uutissuomalaisen tehneen asiasta jutun, joka niin ikään vaikenee tämän rikollisen taustoista. 

Lisäksi Uutissuomalainen näytti julkaisseen artikkelin, jonka mukaan Ruotsin hallitus on nostanut esille kansainvälisen nettikaupan jättiläisen Amazonin kauppaamat lasta esittävät seksinuket. Tämän toimenpiteen taustalla oli lasten oikeuksia ajavan ChildX-järjestön rikosilmoitus, jonka mukaan nukkekauppa normalisoi lasten hyväksikäyttöä.

* * *

Jäin jälkimmäisen uutisen huomattuani itsekseni miettimään, että mitä on mahtanut liikkua niiden ihmisten parissa, jotka ovat osallistuneet siihen prosessiin, joka johti näiden seksilelujen ottamiseen Amazonin myyntivalikoimaan.

Tässä pohdinnassani päädyin kolmeen mahdollisuuteen. Ensimmäinen on se, että nämä ihmiset ovat itsessään pedofiileja - tai ainakin tuntevat kiinnostusta lapsiseksiin. Toinen on kiilusilmäinen ahneus, jonka seurauksena minkäänlaisesta moraalista ei ole väliä silloin, kun kauppatavaralle löytyy ostajia.

Kolmas mieleeni juolahtanut vaihtoehto on silkka tyhmyys. Ehkäpä nämä ihmiset - tai ainakin jotkut heistä – ovat niin ymmärtämättömiä, etteivät he ole ymmärtäneet seksilelujen esittävän lapsia – tai ainakaan sitä, että sellaiset lelut edistävät pedofiliaa. 

* * *

Tosiasia taitaa kuitenkin olla, että kaupaksi käyvä tavara löytää aina myyjänsä ja myyjä ostajansa. Ja siksi lasta imitoivien seksilelujen valmistajat ja myyjätkin epäilemättä löytävät asiakkaansa myös tulevaisuudessa täysin riippumatta siitä, mitä Ruotsin hallitus tai Amazon tekevät. 

Tästä huolimatta Amazonin lapsiseksilelu-episodi johti omalla kohdallani siihen, että tein päätöksen olla hankkimatta puheena olevasta verkkokaupasta yhtään minkäänlaisia tuotteita. Ymmärrän kyllä, etten näin toimimalla – moraaliposeerauksella – pysty estämään lasten hyväksikäyttöä, mutta ainakin voin tuntea mielihyvää siitä, että vältyn päätökseni seurauksena tukemasta sellaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Pojat seksuaalisen väkivallan kohteena
Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen
Vihreää kauhukomediaa

Pojat seksuaalisen väkivallan kohteena

Minun käsittääkseni suurin osa ihmisistä ajattelee tyttöjä silloin, kun puhutaan lapsiin kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta. Tosiasia kuitenkin on, että myös pojat ovat pedofiilien kohteena. 

Tällaisten uhrien määrä ei ole vähäinen, sillä pojista joka seitsemäs on kokenut lapsuudessaan seksuaaliväkivaltaa. Se on usein alkanut alle kymmenvuotiaana genitaalialueiden kosketteluna ja/tai heidän peniksensä suuhun ottamisena tai jopa hyväksikäyttäjän penetraationa vastineeksi alkoholista tai muusta palveluksesta. 

Vaaran paikkoja poikien kokemaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön ovat aiemmin olleet kirkon, koulun tai urheiluharrastusten kaltaiset instituutiot tai harrastukset, mutta nykyisin lähestymiset ovat siirtyneet yhä enemmän digitaalisiin ympäristöihin. Tyypillinen tekijä on asunut samassa taloudessa tai on ollut pojille jostain muusta syystä ennestään tuttu mies, mutta he joutuvat myös naisen tai alaikäisen tekijän uhriksi useammin kuin tytöt.

Miehet salaavat lapsuudenkokemuksensa useammin kuin tytöt, mutta kertovat myös naisia useammin itsemurhayrityksistä, haasteista arkeen sopeutumisessa tai elintapojen epävakaudesta, sosiaalisista haasteista ja päihteiden väärinkäytöstä. He myös syyttävät tapahtumista usein itseään, sekä saattavat eristäytyä tai muuten vältellä tekojen käsittelyä.

* * *

Edelle kirjoittamiani ongelmia ei ole juurikaan käsitelty suomalaisessa yhteiskunnassa, ei ainakaan julkisuudessa. Näin siitä huolimatta, että ne ovat aivan yhtä vakavia rikoksia kuin tyttöjen ja naisten kokemat seksuaalirikokset. 

Siksi on tärkeää, että myös poikien hyväksikäytöstä puhutaan yhteiskunnassa ja se tuomitaan yhtä selkein sanoin kuin tyttöjen ja naisten kokema seksuaaliväkivalta. Näin siksi, että jokainen tapaus on inhimillinen tragedia ja äärimmäisen vakava rikos.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laillistettu lapsenraiskaus
Eva Biaudet ja oululaiset lapsenraiskaajat
Kiitokset Turun hovioikeudelle

Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen

Kirjoitin helmikuun lopulla demaripoliitikosta, jonka nimen Yleisradio salasi tämän jäätyä kiinni hallussaan olleesta lapsipornosta. Eilen verorahoitteinen mediamme sitten palasi asiaan, mutta vaikeni edelleen kyseisen poliitikon puoluetaustasta.

Näin siitä huolimatta, että SDP:n pitkäaikaisella vaikuttajalla, Riku "Pirisellä oli puhelimessaan 264 pornografista tiedostoa. Niistä 49 oli lapsipornoa esittäviä kuvia ja 215 lapsipornoa esittäviä videoita. Tiedostot sisälsivät muun muassa vauvoihin ja pieniin lapsiin kohdistuvaa törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä eri muodoissaan."

Arvoisalle lukijalleni lienee yhtä selvää kuin minulle itsellenikin, että kyse on Ylen poliittisesta vaikuttamisesta. Kunta- ja aluevaalit ovat jo lähellä, joten vasemmistolainen toimituskunta ei halua gallupien mukaan tulossa olevan SDP:n vaalivoiton sulavan ainakaan omaan uutisointiinsa. 

Siksi olisi vähintäänkin kohtuullista, että demareiden johto kiittäisi vaalien jälkeen reilulla tavalla Ylen toimitusta siltä saamastaan tuesta. 

* * *

Gallupeista sen verran, että minua ihmetyttää Keskustan kannatuksen nousu viime aikoina. Tänään julkaistun mittauksen mukaan puolue olisi säilyttämässä neljän vuoden takaisen kannatuksensa sekä kunta- että aluevaaleissa huolimatta siitä, että se toimi viime hallituskaudella Suomen taloutta ja sisäistä turvallisuutta kovalla kädellä tuhonneen poliittisen vihervasemmiston apupuolueena. 

Keskustan kannatus näyttää olevan erityisen korkea juuri aluevaaleihin liittyen. Niissä lähes joka viidennen suomalaisen aikeena on äänestää sitä - sen sijaan kuntavaaleissa Antti Kaikkosen joukkojen kannatus olisi jäämässä noin viiteentoista prosenttiin. 

Mielenkiintoista on myös SDP:n korkea kannatus: se on saamassa melkoisen vaalivoiton ja nousemassa maan suurimmaksi alue- ja kuntapuolueeksi. Lisäksi Vasemmistoliitto näyttäisi olevan ottamassa aiempaa suuremman osan laitavasemmiston äänisaaliista niistä kilpailevien Vihreiden kustannuksella. 

Sen sijaan molempien päähallituspuolueiden kannatus olisi putoamassa selvästi neljän vuoden takaisesta. Se todistaa jälleen kerran sen, ettei kansa palkitse vastuullisesta talouspolitiikasta vaan elää mieluummin velaksi vaikka julkisen sektorin konkurssiin asti. 

Toki tämä on tiedetty aina. Onhan meillä siihen liittyvä sanontakin eli "kiittämättömyys on maailman palkka". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen toimitus salasi pedofiilidemarin, mutta paljasti perheriitelijäpersun puolueen
Myyräntyötä Ylestä vai myyräntyötä Ylessä?
Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä

Mitä maan hallitus aikoo tehdä nuorisoväkivallalle?

Eilinen uutistarjonta kertoi kolmesta ajatuksia herättävästä tapauksesta. 

Yksi. Jyväskylässä alle 15-vuotias henkilö oli puukottanut alle 15-vuotiasta teiniä. Läsnä oli ollut myös muita nuoria, joista osa oli kuvannut puukotuksen. Poliisi on pyytänyt videoita itselleen, mutta ei oman ilmoituksensa mukaan tule kertomaan asiasta sen enempää.

Kaksi. Tuusulassa sadat nuoret juhlivat taiteiden yötä, kunnes poliisi ajoi heidät pois. Syynä oli se, että paikalla olleessa aggressiivisessa joukkiossa - silminnäkijän kertomuksen mukaan - "oli ilmeisesti lyöty jotain nuorta ja toinen henkilö meni väliin. Häntä iskettiin puukolla." 

Kolme. Vantaalla yksi henkilö joutui - poliisin mukaan - ryöstön ja tapon yrityksen kohteeksi. Poliisi epäilee syylliseksi kolmea naamioitunutta ja melko lyhytkasvuista nuorta miestä, joista se toi julkisuuteen linkistä löytyvää valvontakamerakuvaa sekä tuntomerkit. 

Uhri oli yrittänyt paeta paikalta, mutta kaatunut ja joutunut maassa ollessaan lyödyksi teräaseella. Sen jälkeen hän kuitenkin pääsi pakenemaan.

Neljä. Helsingissä tatuoitu mies oli yrittänyt kaapata kymmenvuotiaan tytön autoonsa. Tämä pääsi kuitenkin pakenemaan purtuaan häntä käteen. Pääkaupungissa on linkittämäni uutisen mukaan tapahtunut vähän aikaa sitten toinenkin samankaltainen tapaus.

Edelle kirjaamani tapaukset antavat aiheen kysyä, että onko Suomi enää turvallinen nuorille ja lapsille. Ja mitä maan hallitus aikoo tehdä asialle, jotta meidän tavallisten kansalaisten ei jatkossa tarvitsisi pelätä omien ja muiden lasten turvallisuuden takia näiden liikkuessa kodin ovien ulkopuolella? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen ja MTV3:n uutisissa Oulun uudesta puukotuksesta on arveluttavia piirteitä
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa
Kehitysmaalaistuminen etenee

Auttaako kenialaisten johtama monikansallinen joukko?

Läntisen pallonpuoliskon ainoa Saharan eteläpuolisesta Afrikasta peräisin olevien ihmisten johtama valtio - Haiti - on saanut uuden pääministerin, Garry Conillen. Hän on entinen Haitin pääministeri, jonka valtakausi alkoi vuonna 2011 ja loppui jo 2012.

Connillen lähtökohta jengirikollisten riivaaaman Haitin nostamiseksi sekasorrosta ja kurjuudesta ei kuitenkaan vaikuttaisi lupaavalta, sillä Haitin terveydenhoito­järjestelmä on romahduksen partaalla, miljoonia ihmisiä uhkaavat nälänhätä ja tarttuvat taudit. Lisäksi yli 362  000 haitilaista on joutunut jättämään kotinsa väkivaltaisuuksien vuoksi.

Tehtävää pitäisi kuitenkin helpottaa Kenian johtamien monikansallisten joukkojen saapuminen maahan. Niiden tehtävänä on riisua jengiläiset aseista. Nähtäväksi siis jää, onnistuuko uusi pääministeri vai jatkuuko maan sekasorto myös hänen kaudellaan ja jälkeen. 

* * *

Edelle kirjoitetun tekstin tiedot ovat yhtä seikkaa lukuun ottamatta peräisin Ilta-Sanomien julkaisemasta jutusta. Lisäsin siihen itse ainoastaan tiedon haitilaisten muista Amerikan mantereen asukkaista poikkeavasta etnisestä taustasta. Tein sen siksi, että tiedolla saattaa olla merkitystä Haitin vuosien mittaisen ahdingon taustalla ottaen huomioon Saharan eteläpuolisten valtioiden yhteiskunnallisen menestyksen yleisen tason. 

Kiinnitin itse huomiota Haitiin ensimmäisen kerran yhdeksän vuotta sitten. Tuolloin viisi vuotta aiemmin sattunutta maanjäristystä oli seurannut ryöstelyaalto, jonka taltuttamiseksi tarvittiin länsimaisia sotilaita. 

Lisäksi kiinnitin arvoisten lukijoideni huomiota siihen, että silloisessa Haitissa jopa 12-vuotiaat tytöt myivät itseään pedofiileille saadakseen ruokaa ja tavaroita. Toivottavasti näin ei ole nyt käsillä olevassa tilanteessa. 

Tuolloin en vielä huomioinut Haitin väestön etnistä alkuperää, vaan kiinnitin siihen huomiota vasta seitsemän vuoden takaisessa kirjoituksessani. Ilta-Sanomien toimitusta asia ei kuitenkaan näytä kiinnostavan vielä tänä päivänäkään. Ei edes siksi, että maan väestön erikoisuuden taustalla on yksi historian onnistuneimmista etnisistä puhdistuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orwellilainen tulkinta pakolaissopimuksista
Vuoden saldo: 2 400 väkivaltaan kuollutta
Parlamenttitalo paloi, mutta salamurha jäi vain yritykseksi

Vastenmielisiä ihmisiä ja Rydman

Ensimmäinen tämän kirjoituksen vastenmielinen tapaus on 21-vuotias Nino Anton Casimir Kirvesoja, joka on mm. Helsingin sanomien mukaan syyllistynyt lukuisiin törkeisiin lapsen seksuaalisiin hyväksikäyttöihin ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavien kuvien levittämiseen. Kaikkiaan häntä syytetään 250 rikoksesta. 5 - 13-vuotiaita uhreja tällä pedofiilillä on yhteensä 132. 

Tapaus on ollut mahdollista vain siksi, että uhriksi joutuneet lapset ja varhaisteinit ovat olleet internetissä ja tulleet siellä houkutelluiksi paljastamaan itseänsä. Uutinen ei kerro, kuinka moni heistä on saanut nettikasvatusta vanhemmiltaan - mutta jokainen tapaus, jossa näin ei ole toimittu, olisi voitu todennäköisesti välttää.

Toinen tapaus koski miestä, jonka tytär puukotti hänet kuoliaaksi. Mahdollinen tappo johtui ilmeisesti siitä, että isä ensin raiskasi tyttären ja kävi myöhemmin vielä uudelleen tämän päälle, jolloin fyysisesti alivoimainen tytär puolustautui puukon avulla. 

Uutisen luettuani en jäänyt kaipaamaan miestä, joka raiskaa oman tyttärensä. Enkä myöskään kaipaa tyttärelle tapauksesta rangaistusta - en ainakaan kovin kovaa. Siis mikäli tapauksen kulku on sellainen kuin HS:n artikkelissa on kuvattu. 

Edellä kuvatut kaksi tapausta saivat ajatukseni hakeutumaan siihen pahuuteen, jota maailma on pullollaan. Tuota pahuutta on monessa mittakaavassa: aikamme suurin perkelehän on Vladimir Putin - jonka armeija pyrkii tarkoituksellisesti tuhoamaan ukrainalaisia siviilejä - mutta kuten yllä olevat tapaukset osoittavat, myös turvallisena pidetyssä Suomessa asuu vastenmielisiä ihmisiä. 

* * *

Tätä taustaa vastaan on palattava myös Wille Rydmanin (kok) tapaukseen, josta - niin ikään - HS julkaisi pienen jutun. Sen mukaan KRP ei ota hänen tapaustaan uudelleen tutkintaan, koska sen tietoon ei ole tullut mitään sellaista, jonka perusteella päätöstä pitäisi arvioida uudelleen. 

Rydmanin tapauksen uudelleentutkintaa oli pyytänyt Kokoomus, mutta jutussa haastatellun poliisin mukaan "asiassa ei ole syytä epäillä rikosta ja siltä osin asian selvittely on päättynyt". Se tarkoittaa selkokielellä, ettei Rydmania epäillä rikoksesta, eivätkä hänen mahdolliset tekonsa ole millään tavalla yhteismitallisia edelle kirjaamieni tapausten kanssa.

Tulee siis olemaan varsin mielenkiintoista, miten käy Wille Rydmanin HS:n aiempaa artikkelia koskevalle tutkintapyynnölle. Sehän maalasi miehestä varsin vastenmielisen kuvan. Tämän osoittaa esimerkiksi se, että hän tuli mainituksi tässä vastenmielisiä ihmisiä käsittelevässä blogimerkinnässä. 

JK kello 18.40. Tämän päivän aikana on ilmennyt, että poliisi aloittaa sittenkin tutkinnan Rydmanista, koska asiaan on ilmaantunut uusi todistaja. Myös Rydman on ehtinyt kommentoimaan asiaa ja kiistänyt ehdottomasti syyllistyneensä väitettyihin tekoihin. Motiiviksi hän epäilee entisen tyttöystävänsä kostoa. Jääkäämme seuraamaan tapausta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydman vastasi Helsingin sanomien juttuun - tapaus ratkaistaneen oikeudessa
Sarjaraiskaajan vapauttamisesta kokonaisena
Ovatko pedofiilin vai lasten ihmisoikeudet tärkeämpiä?

Ranskalaispappien pedofilia ei ole ainutkertaista - ja siksi siitä on syytä oppia

Viime päivien aikana on kauhisteltu ranskalaisten pappien ja kirkon työntekijöiden pedofiilisia toimia. Hehän ovat uutisten mukaan käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen peräti 216 000 ranskalaista lasta ja nuorta. Lisäksi kirkon piirissä toimineet maallikot ovat tehneet samaa yli 100 000 elämänsä alussa olleelle ihmiselle. 

Syyllisiä on ollut selvästi vähemmän mutta silti ainakin 2 900 – 3 200 pedofiiliä. Ja mikä ikävintä, Ranskan katolinen kirkko on aktiivisesti suojellut heitä. 

Tämä kaikki on tietenkin normaalia ihmistä järkyttävää. Ja niiin sen kuuluu ollakin.

Samalla on kuitenkin ymmärrettävä, ettei kyse liene varsinaisesti katolisesta uskosta, kristinuskosta tai edes uskonnosta yleensä. Niiden sijaan kyse on siitä, että osa seksuaalisesti sairaista ihmisistä toteuttaa intohimojaan silloin kun siihen avautuu tilaisuus - eli nuori on tavalla tai toisella aikuisesta riippuvainen - ja jopa aktiivisesti hakeutuu sellaisiin asemiin. 

Sama ilmiöhän on havaittu esimerkiksi urheiluseuroissa - myös Suomessa - joissa valmentajat ovat hankkiutuneet nuorten kanssa luvattomiin seksuaalisiin suhteisiin. Myös näissä yhteyksissä on jouduttu toteamaan hyväksikäyttäjän saaneen ainakin passiivista suojelua muilta samoissa piireissä pyöriviltä aikuisilta. 

On tietenkin selvää, että kaikki normaalit ihmiset kauhistelevat näitä esimerkkejä, ja ehkäpä lasten vanhemmat harkitsevat aiempaa tarkemmin lähettävätkö lapsensa sellaisiin tilanteisiin ja harrastuksiin, joissa näiden hyväksikäyttö on mahdollista. Valitettavasti näin toimien seksuaaliset hyväksikäyttäjät eivät kuitenkaan katoa maailmasta, vaan joutuvat etsimään uusia keinoja tyydyttääkseen himojaan - ja epäilemättä myös onnistuvat siinä. 

Koska yhteiskunnan sulkeminen edes lapsilta ei pitkällä aikavälillä johda mihinkään hyvään, ei sellainen ole hyvä tai edes kelvollinen ratkaisu. Sen sijaan pitäisi huolehtia siitä, että hyväksikäyttäjien saama hiljainen vertaistuki - esimerkiksi muilta papeilta tai urheiluseurojen parissa toimivilta - saataisiin loppumaan. 

Siksi on hyvä, että näitä asioita on nostettu julkisuuteen. Mutta yhtä tärkeää on myös se, että lasten kasvatuksessa jälkikasvumme opetetaan tunnistamaan väärinkäytökset ja reagoimaan niihin oikealla tavalla eli ilmoittamalla asiasta eteenpäin. 

Tämä onnistuu tietenkin monissa perheissä jo nyt. Mutta yhtä totta on se, että nuoruuteen kuuluu irrottautuminen kodista, mikä näkyy kapinointina vanhempien asettamia rajoja ja sääntöjä vastaan - jos sellaisia on siis edes ollut tässä yhä asenneliberaalimmaksi muuttuneessa yhteiskunnassamme.

Samalla on syytä huolehtia siitä, että yhteiskuntamme rakenteet tarkkailevat aktiivisesti tilannetta siellä, missä aikuisten ja nuorten välisiä riippuvuussuhteita esiintyy. Ja että poliisi ja oikeuslaitos ovat hereillä silloin, kun niiden palveluksia tarvitaan. 

Eli pedofiilien kiinnijäämisriski ja sen seuraukset ovat sellaisella tasolla, että he harkitsevat vakaasti lasten rauhaan jättämistä silloinkin, kun sellaiseen näyttäisi olevan tilaisuus. Ja että heidän hoitoon hakeutumiselleen on mahdollisimman alhainen kynnys silloin, kun omat asenteet arveluttavat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää kauhukomediaa
Ovatko pedofiilin vai lasten ihmisoikeudet tärkeämpiä?
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?

Vihreää kauhukomediaa

Lapissa paljastui pedofiilinen rikos, jossa vihreä poliitikko oli hyväksikäyttänyt kolmivuotiasta lasta. Lapsen hyväksikäyttäjä on myös asian tultua julkisuuteen - eli Lapin piirin tietoon noin viikko sitten - eronnut luottamustehtävistään.

Tapaus on tietenkin ikävä ja törkeä yksittäistapaus, eikä tekijän puolueella luonnollisesti ole mitään tekemistä sen kanssa. Enkä siksi ole myöskään kirjoittanut asiasta aiemmin.

Eilen kuitenkin Iltalehti paljasti, että Lapissa vihreät ovat lähteneet peittelemään syyllisen yhteyttä puolueeseen poistamalla sosiaalisesta mediasta jo ennen tapauksen julkituloa tiedon, että kyseinen nainen tapasi tänä vuonna vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalon etätilaisuudessa. Eli toisin sanoen puolue lähti aktiivisesti muuttamaan omaa historiaansa. 

Tämä herättää monenlaisia kysymyksiä. Tärkein niistä on se, että jos puolueella on tarve edesmenneestä Neuvostoliitosta tuttuun historian muokkaamiseen, niin oltiinko siellä sittenkään aivan tietämättömiä naisen puuhailuista. Eli ollaanko puolueessa sittenkään aivan rehellisiä. 

Vastausta tähän en luonnollisesti tiedä. Asiasta kertoneessa lehtijutussa myös Lapin Vihreiden puheenjohtaja sanoo olevansa yhtä tietämätön tästä asiasta, josta ensimmäinen tuomio on annettu jo vuonna 2019.

Hiukan yllättävää on myös se, ettei Iltalehden uutista Vihreästä historianmuokkauksesta ole kopioitu maamme tärkeimpiin valtamedioihin kuten Helsingin sanomiin tai Yleisradion nettisivuille. Tai no, eihän se tietenkään oikeasti ole yllättävää, vaan pikemminkin niiden toimituksellista linjaa valaisevaa. Ellei ennalta arvattavuudessaan suorastaan viihdyttävää teatteria - lajina poliittinen kauhukomedia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo valehteli - Yle salasi ministerin arvostelun
Yle johti kuulijoitaan harhaan
Tuhoaako post-imperialistinen historia koko maapallon?

IS:n pääkirjoitus oli harhaanjohtava ja loukkaava

Ilta-Sanomat toivoi pääkirjoituksessaan, että "Jussi Halla-ahon soisi välittävän kannattajilleen viestiä siitä, että terävää kritiikkiä on mahdollista ilmaista myös niin, että samalla ei ole pakko sortua yhdenkään ihmisen tai ihmisryhmän loukkaamiseen, leimaamiseen tai uhkailuun". Toivomus on hyvä ja järkevä.

Sen sijaan jäin ihmettelemään pääkirjoittajan palaamista Halla-ahon aikanaan saamaan tuomioon kirjoittamalla, että "Halla-aho oli väittänyt blogikirjoituksessa muun muassa, että islaminusko on pedofiliauskonto ja että ryöstely sekä verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre".

Tämä väite on syytä ottaa tarkempaan käsittelyyn.

Halla-aho nimittäin totesi kyllä islamin omaan teologiaan perustuen ja virheetöntä logiikkaa käyttäen, että "Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto." Sen sijaan väitteestä somalien verovaroilla loisimisesta hän totesi erikseen, ettei käsittele sitä faktana.

Kyseessä oli nimittäin mukaelma suomalaisista esitetystä yleistävästä ja loukkaavasta väitteestä, jota julkisen sanan neuvosto ei ottanut käsittelyyn. Tarkoituksensa oli siis testata ovatko kaikki Suomessa asuvat ihmisen lain edessä yhdenvertaisessa asemassa - ja kirjoituksesta aikanaan annettu tuomio osoitti, etteivät ole.

Siten Ilta-Sanomien pääkirjoittajan muotoilu on harhaanjohtava ja - jos niin halutaan nähdä - Halla-ahoa loukkaava. Kysymykseksi jää, että kirjoittiko pääkirjoittaja tekstinsä tarkoituksella vai tietämättään. Eli eikö hän ollut tutustunut Halla-ahon kirjoitukseen vai tahtoiko hän tarkoituksella - ja ehkäpä poliittisin tarkoitusperin - mustamaalata oppositiojohtajaa antamalla väärän kuvan tämän sanomisista.

Mikäli kyse oli ensimmäisestä, ei pääkirjoittaja noudattanut journalistin ohjeiden kymmenettä kohtaa, jossa sanotaan että "tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu". Mikäli kyse oli jälkimmäisestä, toimi hän vastoin niitä ohjeita, joita sanoi haluavansa välittää Halla-aholle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puhetavalla on iso merkitys
Frankfurtilaisen ja helsinkiläisen sananvapauden ero
Sananvapaus ja jumalanpilkka

Pitäisi tehdä välikysymys Oulun raiskausringin takia

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok) on järkyttynyt Suomen "pikku-Telfordista" eli Oulussa paljastuneesta alaikäisen kantasuomalaistytön seitsenhenkisestä hyväksikäyttöringistä. Tekijät ovat olleet ulkomaalaistaustaisia, mutta osa on ehtinyt jo Suomen kansalaisiksi.

Heidän lisäkseen samasta kaupungista on paljastunut kaksi muuta niin ikään maahanmuuttajataustaisten tekemää alaikäisiin kantasuomalaisiin kohdistunutta seksuaalirikosta, joiden yhteydestä pikkutelfordilaisiin ei ole saatu selvyyttä.

Järkytyksensä seurauksena Mykkänen aikoi jatkossa korostaa nykyistä enemmän Suomen kansalaisuutta hakevien arvopohjaa, jotta Oulun kaltaiset tapaukset eivät toistuisi. Lisäksi hän haluaisi luottaa rangaistusten korottamiseen ja jo päätettyyn rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten nykyistä tehokkaampaan karkotukseen.

Samalla Mykkänen tunnusti sen tosiasian, että "ulkomaalaistaustaisia on epäillyissä selvästi enemmän kuin kantaväestöstä". Vuonna 2017 heitä oli 286 eli noin kolmannes kantasuomalaisten epäiltyjen määrästä. Aika hurja luku ottaen huomioon ulkomaalaisten osuuden maassamme elävistä.

Oleellista Mykkäsen järkytystä arvioidessa on huomata se, että vaikka hän osaa tunnistaa ongelmien lähteen, hän ei osaa tehdä siitä kuin osittain oikeita johtopäätöksiä. Tarkoitan erityisesti seuraavia kahta seikkaa.

Ensinnäkään kansalaisuuden vaihtaminen ei tehnyt Oulun pikkutelfordilaisia alaikäisten hyväksikäyttäjiksi, vaan heidän jo ennen maahan saapumistaan omaksumansa tavat ja maailmankatsomus. Siten kansalaisuuteen tai rikosten seurauksiin liittyvät keinot eivät lopeta kantasuomalaisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia, vaan niiden määrä on suoraan liityksissä seksuaalirikosherkkien tulijoiden määrään. 

Toiseksi Mykkäsen toivoisi ymmärtävän, että juuri hänen puolueensa puheenjohtaja Petteri Orpo oli ministerinä kyvytön pysäyttämään vuoden 2015 ihmisryntäyksen ja myös hän itse sen jälkeisen hieman alemmalla tasolla jatkuneen seksuaalirikosherkkien ihmisten maahanmuuton. Siten erityisesti hänen oma puolueensa Kokoomus on epäonnistunut tehtävässään - mikä on erityisen raskauttavaa siksi, että valtakunnassa oli jo vuosia aiemmin tuotu esiin myös toimivia ratkaisuja (tässä blogissa ensimmäisen kerran lokakuussa 2010, muualla jo paljon aiemmin).

Siis juuri sellaisia ratkaisuja, joiden seurauksena Mykkäsen puolue on ilmoittanut olevansa arvopohjasyistä yhteistyökyvytön niitä esittäneiden Perussuomalaisten kanssa. Samalla sisäministeri on ilmaissut haluavansa vaikeuttaa aiheeseen liittyvää vapaata tiedonvälitystä ja kansalaiskeskustelua sekä todennut naistemme ja tyttöjemme turvallisuudesta huolehtimisen liian kalliiksi.

Minusta tässä tilanteessa olisi erinomaista, mikäli maamme eduskunnassa käytäisiin näyttävä keskustelu Sipilän hallituksen sisäministereiden toiminnasta kuluneiden kolmen ja puolen vuoden aikana. Parhaiten tämä kävisi opposition tekemällä välikysymyksellä siitä, kuinka hallitus aikoo jatkossa turvata kantasuomalaisten naisten seksuaaliturvallisuuden nykyisessä monikulttuurisessa Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-ahon vertaus järkytti
Tosiasiat eivät ole vihapuhetta
Tuhannen uhrin pedofiilirinki

Ylen vastuullinen journalismi Britannian pedofiiliringin ja Ruotsin pikkuprinsessan valossa

Yleisradio ilmoitti eilen osallistuvansa vastuullisen journalismin kampanjaan. Se on julkisen sanan neuvoston lanseeraama ja Yle haluaa erityisesti tuoda esiin sen "ketkä kuuluvat julkisen sanan neuvostoon, ja mitä ne meidän noudattamat journalistin ohjeet tarkalleen ottaen pitävät sisällään".

Julkisen sanan neuvosto on puolestaan ilmoittanut, että sen tarkoituksena on valvoa journalistien ammattietiikkaa ja varmistaa lehdistönvapauden säilyminen. Siksi se on laatinut hyvän journalismin ohjeet, joiden ensimmäisen kohdan mukaan journalisti on "vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu."

Ylen eilisen ilmoituksen jälkeen on siis täysi syy uskoa, että verorahoitteinen mediamme julkaisee kaiken sen, jota se pitää yhteiskunnallisesti merkittävänä. Koska itse hätkähdin eilen aamuna Iltalehden uutisoimasta 1000 lapsen islamilaiseen maahanmuuttoon liittyvästä pedofiiliringistä niin rajusti, että kirjoitin samana aamuna peräkkäin kaksi blogipäivitystä, oletin myös verorahoitteisen mediamme tarttuvan aiheeseen.

Näin ei kuitenkaan ole tähän aamuun mennessä tapahtunut. Siksi on ilmeistä, ettei Ylen toimitus pidä tapahtunutta merkittävänä asiana sen suhteen, "mitä yhteiskunnassa tapahtuu". Näin siitä huolimatta, että se uutisoi säännöllisesti sekä maahanmuutosta että Britannian tapahtumista.

Eilisaamun jälkeen Yle on tehnyt seitsemän britteihin (yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän) liittyvää uutista. Ne kaikki liittyvät - sinänsä uutisoimisen arvoiseen - entisen vakoojan myrkytystapaukseen, mutta vanhinkin uutisista julkaistiin vasta kello 19:09, eli lähes puoli vuorokautta Iltalehden pedofiilijutun jälkeen.

Toisin sanoen vakoojan myrkytystapaus ei ole vienyt kaikkien Ylen Britanniaa seuraavien toimittajien aikaa, vaan ennen siihen keskittymistä olisi verorahoitteinen media ehtinyt hyvinkin tehdä jutun myös 1000 lapseen kohdistuneesta pedofiliasta. Tämäkin vahvistaa käsitystäni siitä, ettei Ylen piirissä nähdä tarvetta välittää tietoa tapauksesta heidän lukijoilleen, kuulijoilleen tai katselijoilleen.

Itse asiassa en ole kovin yllättynyt. Yleisradio on jo aiemmin osoittanut (esimerkki ja toinen), että sen toimituskunnalla on taipumus vääristellä asiakkaidensa tietopohjaa yhteiskunnallisista asioista. Se ei tee sitä niinkään valehtelemalla yksityiskohdista vaan valikoimalla uutisoimansa asiat. Näin se ei näennäisesti syyllisty ns. valeuutisointiin, vaikka toiminta onkin kiistatta journalistin ohjeiden ensimmäisen pykälän vastaista.

Lopuksi on vielä syytä todeta, että viimeisen 24 tunnin uutisoinnin perusteella verorahoitteisen mediamme toimituskunta näkee 1000 hengen muslimipedofiiliringin paljastumisen yhteiskunnallisesti vähemmän merkittäväksi kuin ranskalaisen muotisuunnittelijan kuolema 91 vuoden iässä tai Ruotsin pikkuprinsessan nimi. Tämä on mielenkiintoista, mutta olisi hauska kuulla Ylen toimittajien perustelevan näkemyksensä myös heidän palkkansa maksajille - eli meille tavallisille suomalaisille. Tai edes julkisen sanan neuvoston kiinnittävän asiaan huomiota.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle unohti kertoa, että kuka uhkasi lasten ja alpakoiden turvallisuutta
Poliittinen Yle
Antoiko Yle tahallaan väärän vaikutelman?

Tuhannen uhrin pedofiilirinki

Edellistä ajatustani idän itsevaltiaasta kirjoittaessani Iltalehteen ilmestyi tieto pakistanilaistaustaisten pyörittämästä Englannin Telfordissa vuosikymmeniä toimineesta paritusringistä, jolla on saattanut olla jopa tuhat lähinnä kantaväestöön kuuluvaa lapsiuhria. Siis jotain samantapaista kuin tunnettu Rotherhamin tapaus, jossa raiskausringin toimintaan ei puututtu rasistileiman pelossa.

Tähän tapaukseen minulla ei ole oikeastaan muuta sanottavaa kuin että monikulttuurinen yhteiskunta näyttäisi johtavan todellisuuteen, joka tuottaa mielihyvää vain sairaille ihmisille. Jäin siitä syystä IL:n jutun luettuani miettimään, että kannattaisikohan sellaisesta haikailevien ihmisten käydä tarkastuttamassa mielenterveytensä. Ihan oikeasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasistileiman julma seuraus?
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi
Britanniassa lähes miljoona muslimia kannattaa terrorismia

Ovatko pedofiilin vai lasten ihmisoikeudet tärkeämpiä?

Helsingin Sanomat kertoi, että Puolassa on päätetty julkaista oikeudessa tuomittujen pedofiilien nimet, kuvat, syntymäajat ja asuinalueet. Kieltämättä ikävä temppu niille ihmisille, joiden seksuaalinen teko on kohdistunut lapsiin.

Tietojen julkaisemisen taustalla on epäilemättä tieto siitä, että pedofilia itsessään luokitellaan parantumattomaksi sairaudeksi, vaikka suurin osa pedofiileistä tunnistaa taipumuksensa vaarallisuuden lapsille ja pystyy pidättäytymään himoistaan. Sekä se, että pedofiilisten rikosten uusiutumisriski on korkea.

HS:n jutussa kerrottiin myös, että päätöksen vastustajien mukaan tietojen julkaiseminen pedofiililista vaikeuttaa rikoksesta tuomitun ja rangaistuksensa suorittaneiden henkilöiden sopeutumista takaisin yhteiskuntaan. Lisäksi joku saattaa intoutua vihahyökkäyksiin heitä vastaan. Tämä kaikki on tietenkin mahdollista ja sellaisenaan ei-toivottavaa.

Puolan ratkaisussa onkin viime kädessä kyse siitä, kenen ihmisoikeudet ovat tärkeämmät. Eli onko lapsen oikeus turvalliseen lapsuuteen tärkeämpi kuin pedofiilin oikeus tavalliseen elämään tämän sovitettua rangaistuksensa.

Sama koskee tietenkin monia muitakin rikoksia. Kuten sitä, että onko murhaajan tai raiskaajan oikeus palata rangaistuksen jälkeen yhteiskuntaan suurempi kuin ihmisten oikeus olla turvassa häneltä?

Pohdin tätä kysymystä tässä blogissa ensimmäisen kerran heinäkuussa 2010 Porvoon hampurilaisjonoampumisen jälkeen. Silloin päädyin seuraavaan päättelyketjuun.

"Jos tietyn tyyppisen rikoksen takia vankilaan joutuneilla henkilöillä on rikoksen uusiessaan keskimäärin yksi uhri, voitaisiin tästä rikostyypistä tuomitut päästää vapaaksi vain, mikäli heidän tilastollinen riskinsä uusia teko on alle puolet. Jos taas tietynlaisen rikoksen tehneiden uusiessa rikoksen uhriluku on keskimäärin kaksi, voitaisiin kyseisen rikostyypin tehneitä vapauttaa vankilasta vain, mikäli uusijoita on tilastojen mukaan vain kolmannes vapautetuista. Ja niin edelleen..."

Duodecimissa julkaistun artikkelin mukaan pedofiileillä saattaa olla jopa kymmeniä uhreja. Lisäksi "pisimpään hyväksikäytön kohteena olleista ja tilanteen paljastuessa täysin vaille perheen tukea jääneistä huomattava osa samaistui hyväksikäyttäjään, käytti runsaasti päihteitä ja syrjäytyi sosiaalisesti. He saattoivat itse toimia vuorostaan lasten hyväksikäyttäjinä."

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella olen taipuvainen asettamaan lasten oikeuden turvallisuuteen pedofiilien yhteiskuntaan palaamisoikeuden edelle. Ja siksi hyväksymään Puolan päätöksen heitä koskevien yksityiskohtaisten tietojen julkaisemisesta.

Samaan hengenvetoon totean, että pedofiliaa sairastaville ihmisille tulisi olla aina matalan kynnyksen pääsy hoitoon. Jos pedofiili tunnistaa sairautensa ja sen ilmentämisen aiheuttaman tuhon mahdollisille uhreille, ja pyrkii hallitsemaan himojansa, on kaikkien etu, että hän saa sairautensa hallintaan mahdollisimman vahvan tuen yhteiskunnalta. 

Tämä siis jo ennen kuin yhtäkään rikosta on tapahtunut. Kuten tiedämme, on ennaltaehkäisy aina parempi kuin jälkien paikkaileminen. Näin myös pedofilian kohdalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajanuoriin kohdistuvilla vapaudenriistoilla ja väkivallalla on seurauksia
HS salailee demari-insestiraiskaajaa
Väkivaltarikollisten ja muiden ihmisoikeuksista

Yhteiskunnassamme on muutoksen merkkejä ilmassa

Iltalehti kertoi, että joissakin Helsingin päiväkodeissa isänpäivä muutetaan läheistenpäiväksi. Näin lasten ei tarvitse joutua ikävään tilanteeseen silloin, kun heillä ei ole isää. Sellainen tilannehan voi syntyä esimerkiksi isän kuoleman tai riitaisan eron takia. Eikä isää tietenkään ole myöskään silloin, jossa lapsi elää naisparin kasvattamana.

Tapaus kertoo paljon yhteiskuntamme muutoksesta. Perinteiset - jopa itsestäänselvyyksiltä vaikuttavat - tavat saavat antaa tilaa pienten vähemmistöjen tarpeille. Tosiasiahan kuitenkin on, että ylivoimainen enemmistö lapsista elää isän kanssa, tai ainakin heidän isänsä on muuten mukana heidän elämässään.

#metoo-kampanja on osaltaan tuonut esille naisten kokemia ongelmia meillä ja muualla. Niiden yhteydessä ei kuitenkaan ole puhuttu varsinaisista raiskauksista vaan vähäisemmistä - sinänsä tuomittavista - tapauksista.

Varsinaiset raiskaukset ovat yhä useammin maahanmuuttajamiesten tekemiä. Äskettäin Ruotsissa tehdyn selvityksen mukaan peräti 95,6% siellä tehdyistä raiskauksista on heidän tekemiään. Meilläkin he ovat rajusti yliedustettuina kaikissa seksuaalirikosten lajeissa.

Raiskauksista vaikeneminen #metoon yhteydessä saattaakin johtua tästä tosiasiasta, koska seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajajat jostain minulle käsittämättömästä syystä ovat myös kritiikittömän maahanmuuttopolitiikan kannattajia.

Mutta toki myös eurooppalainen kantaväestö osaa edelleen tehdä seksuaalirikoksia. Helsingin Sanomat nimittäin uutisoi aamun lehdessä, että 33-vuotias Petri Aukusti Laine saalisti 10–15-vuotiaita lapsia netin keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa, minkä seurauksena käräjäoikeus tuomitsi hänet yli kolmeksi vuodeksi vankeuteen.

On tietenkin sinänsä hienoa, että Laine pääsi kaltereiden taakse. Valitettavasti hänen uhrinsa - tai ainakin osa heistä - tulee kantamaan sisällään hänen tekojaan koko loppuikänsä aivan samoin kuin maahanmuuttajamiesten tekemien puskaraiskausten uhrit. Toivotan heille kaikille voimia omaan selviytymisprosessiinsa, ja minunkin maksamieni verovarojen käyttöä mahdollisesti tarvittavan hoidon järjestämiseen.

Lopuksi hiukan erilaisista yhteiskunnallisen muutoksen merkeistä. Ruotsissa ovat viime aikoina herättäneet huomiota poliiseihin kohdistuneet iskut.

Toinen muutoksen merkki saatiin eilen kun Skavstan lentokenttä Tukholman ulkopuolella tyhjennettiin epäillyn räjähteen vuoksi. Räjähteitä ei löytynyt, mutta on selvää, että tapahtunut kertoo omaa karua kieltään ruotsalaisten turvallisuudentunteen katoamisesta.

Kolmas muutoksen tuuli kertoi Helsingin yliopiston perutusta islamin seurausten torjuntaan liittyvästä keskustelutapahtumasta. Tilaisuuteen ei haluttu alun perin kutsuttua sveitsiläissyntyistä islamtutkijaa, professori Tariq Ramadania, koska häntä epäillään kahden ranskalaisnaisen raiskauksesta. Korostan kuitenkin, että kyse on vasta epäilystä.

Kun koko edellä olevaa listaa katsoo, ei voi kuin todeta, että yhteiskunnassamme on tosiaankin vahvoja muutoksen merkkejä ilmassa. Aika näyttää mihin ne johtavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallinen muutos peruutti festivaalin
"Oikeusvaltion puolesta" -vetoomuksesta
Feministipuolue ja inhimillinen turvallisuus

Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?

Lapsimorsiamet ovat suomalaisessa kulttuurissa harvinainen ilmiö. Tulevaisuudessa se saattaa kuitenkin yleistyä, koska Suomeen saapuu ihmisiä kulttuureista, joissa tytöt naitetaan hyvin nuorina.

Asia tuli mieleeni lukiessani aamun lehden juttua palestiinalaisnaisten liikunnanharrastuksen vaikeuksista. Jutussa mainittiin, että Länsirannalla ja Gazassa oli vuonna 2015 yhteensä 758 14-vuotiasta morsianta.

Vuonna 2013 kansainvälisen uutiskynnyksen ylitti Jemenistä tullut tieto kahdeksanvuotiaan tytön kuolemasta häävuoteessaan. Sen seurauksena MTV3 julkaisi jutun joidenkin maiden lapsimorsiantilanteesta.

Uutisessa kerrottiin, että Iranissa meni vuonna 2010 naimisiin 42 000 alle 14-vuotiasta lasta. Heistä alle 10-vuotiaita oli 716. Ja suunta on ylöspäin. Saudi-Arabian tilanne ei saman uutisen mukaan ole yhtään parempi.

Asialla ei ole mitään tekemistä paikallisen uskonnon kanssa, sillä sen edustaja, suurmufti sheikki Abdul Aziz Al-Sheikh, on todennut lehtihaastattelussa, että 10–12-vuotiaiden tyttöjen naimisiin meno on ongelmatonta. Uskonoppineen miehen perustelu on vastaansanomaton: "ne, jotka ajattelevat, että he ovat liian nuoria, ovat väärässä".

Pakistanin tilanteesta MTV3:n juttu totesi, että YK on kertonut maan lapsimorsianten hinnan liikkuvan 1 400 - 5 000 dollarissa siten, että mitä nuorempi morsian on, sitä kovemman hinnan sulhanen joutuu hänestä maksamaan. Kauppa käy vilkkaana siitä huolimatta, että maassa on tyttöjen viralliseksi suojaikärajaksi asetettu 15 vuotta.

Tyttöjen naittaminen lapsina ja erityisesti rahaa vastaan on useimpien suomalaisten mielestä pöyristyttävää. Humanitaarisen maahanmuuton myötä joudumme kuitenkin ratkaisemaan sen, onko lapsimorsian-ilmiö pöyristyttävämpi kuin ajatus siitä, etteivät kaikki kulttuurit olisi sittenkään yhtä arvokkaita.

Onhan tyttöjen naittaminen aikuisille miehille selvästikin elimellinen osa tiettyjä kulttuureja, joten mikäli ilmiötä ryhdytään kitkemään, tulemme samalla puuttuneeksi kyseisten kulttuureiden keskeiseen osaan. Joku saattaisi jopa ajatella, että niin toimien ryhtyisimme kulttuurirasisteiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pikkutytöt seksileluina
Maahanmuuttajalasten hyväksikäyttö on loppumassa
Mistä ympärileikkaukseen kuollut egyptiläistyttö kertoo?

Loppu hyvin, kaikki hyvin: Abdiqadir palasi kotiin

Abdiqadir Osman Hussein on yksi merkittävimmistä suomensomaleista. Ainakin jos ihmisen merkittävyyttä mitataan omalla Wikipedia-sivulla tai palstatilalla lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa.

Abdiqarin julkisuus juontaa juurensa hänen ns. laajemmasta seksuaalisesta käsityksestään. Esimerkiksi Wikipedia-sivusto kuvaa sitä ja hänen muita taipumuksiaan seuraavasti.

"Abdiqadir Hussein... puukolla uhaten raiskasi Tampereella 13-vuotiaan tytön... Hussein murhasi... tamperelaisen 15-vuotiaan... silpoen... veitsellä... Mielentilatutkimuksen mukaan Hussein toimi täydessä ymmärryksessä... Husseinilla oli suomalainen vaimo ja kaksi lasta... Hussein... käytti seksuaalisesti hyväksi 4-vuotiasta lasta... Hussein pahoinpiteli Turun vankilan kuntosalilla Ramin Azimin... pahoinpitelyn motiivina oli Husseinin luulo siitä, että Azimi oli puhunut hänestä ´selän takana´".

Ensimmäisitä kolttosistaan Hussein sai elinkautisen tuomion, jolta myönnettyjen lomien aikana tapahtuivat edellä kuvatut myöhemmät sattumukset. Niistä huolimatta Helsingin hovioikeus päätti vapauttaa Abdiqadirin ehdonalaiseen, joka alkoi syyskuussa 2016.

Suomalaisten naisten ja lasten onneksi poliisi otti Abdiqadirin säilöön heti tämän ehdonalaisen alkaessa. Ja tämän aamun lehti tiesi kertoa, että tarina on saanut onnellisen lopun Abdiqadirin päästyä poliisin avustamana esi-isiensä luvattuun maahan.

Toivottavasti Abdiqadir pidättäytyy jatkossa laajemman seksuaalikäsityksensä ilmentämisestä ja osoittautuu rakentavaksi voimaksi kotiseudullaan. Mutta jos ei, toivon ettei hän selviä siitä ilman somalialaisen lainsäädännön mukaista rangaistusta tai hakeudu jälleen turvapaikanhakijaksi Eurooppaan.

Jälkimmäinen tosin olisi turhaa, sillä miehestä lienee käytettävissä niin sormenjäljet kuin DNA-pohjainen identifiointitietokin. Sen sijaan paperittomana eli laittomana maahanmuuttajana Abdiqadir saattaisi selvitä ainakin jonkin aikaa etenkin Suomessa, jonka kieli on hänelle entuudestaan tuttu.

Lisäksi hänen oleskeluaan Suomessa helpottaisi tiettyjen tahojen aiheuttama paine pidättäytyä hyödyntämästä ihmisten ulkoisia tunnusmerkkejä maahanmuuttajille tyypillisen rikollisuuden torjunnassa. Sen seurauksena hänen paljastumisensa satunnaisessa henkilöpapereiden tarkastuksessa olisi vähäinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abdiqadir palasi julkisuuteen
Abdikadirin kohtalo lienee pelkästään hänen oman hyvän tahtonsa varassa
Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä