Kielet alkoivat kadota tuhansia vuosia sitten, mutta katoaako myös suomi?

Maailman kielidiversiteetti on vähenemässä, sillä nykyisin katoaa yli neljä kieltä vuosittain. Tästä asiasta on saatu uutta tietoa amerikkalais-saksalaisesta tutkimuksesta.

Siinä oli selvitetty millä tavoin kielellinen monimuotoisuus on muuttunut holoseenin aikana eli viimeisen jääkauden jälkeen. Tutkimuksen mukaan ennen kasvien ja eläinten kesyttämistä kielten määrä oli nykyistä noin 7 500 kieltä pienempi eli vain 4 500–6 000 kieltä. 

Maailmanlaajuisen väestönkasvu johti kuitenkin kielellisen monimuotoisuuden lisääntymiseen, joka huipentui noin 3 000–1 000 vuotta sitten. Silloin maailmassa oli kymmeniä tuhansia kieliä. 

Sen jälkeen kielellisen monimuotoisuus alkoi vähentyä jo ennen eurooppalaisten siirtomaavaltojen laajentumista. Tämä johtui monikansallisten imperiumeiden kuten esimerkiksi Kiinan, Persian, Rooman, Arabien ja Mongolien valtakunnan leviämisestä ympäristöönsä. 

Samalla levisivät niiden kielet, taudinaiheuttajat ja kulttuurit tuhoten pienten ihmisryhmien itsenäisen elämänmenon. Tutkijoiden mukaan sukupuuttojen merkitys kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden muovaajana onkin todennäköisesti ollut huomattavasti suurempi kuin aiemmin on ajateltu.

* * *

Tätä tutkimusta lukiessani en voinut olla pohtimatta suomen kielen tulevaisuutta tulevaisuudessa. Vaikka äidinkieltämme pidetään elinvoimaisena, näen sille kaksi riskiä, joista ensimmäinen on ylikansallinen englanninkielinen viihde ja kulttuuri. Se asettuu suomalaiseen yhteiskuntaan vuosi vuodelta yhä vahvemmin samalla kun myös maamme väestö on nopeasti muuttumassa monietniseksi ja maassamme asuvien etnisesti ja äidinkieleltään suomalaisten osuus vähenee. 

Toinen riski äidinkielellemme on kansainvälisen talouselämän englanninkielistyminen. Johtaako ihmisten tottuminen työasioissa englantiin siihen, että ajan myötä suomi muuttuu ensin kyökkikieleksi ja vähitellen historialliseksi anekdootiksi? 

* * *

Ainakaan meitä suomalaisia ei voi syyttää oman kielemme puolustamisesta. Kuten me kaikki tiedämme, viljelee nuorisomme yhä enemmän ulkomaalaisia sanoja puheessaan, eivätkä he myöskään hyödynnä kuin osaa poikkeuksellisen rikkaan kielioppimme vivahteista: huomiota on herättänyt esimerkiksi possessiivisuffeksin katoaminen nuorisokielestä. 

Eivätkä aikuiset ole pekkaa pahempia, vaan suostuvat mukisematta hoitamaan vaikkapa ravintoloissa asiansa englanniksi. Näin siinäkin tapauksessa, että ravintola sijaitsee Suomessa.

Nähtäväksi siis jää, katoaako suomi aikanaan puhuttujen ja kirjoitettujen kielten kartalta. Lohdullista kuitenkin on, että vaikka se tekisikin niin, se ei tapahdu ennen kuin viimeinenkin nykyään elävä ihminen on kuollut – eikä sittenkään kuin vasta pitkän ajan kuluttua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Harri Englund muistutti suomalaista yhteiskuntaa rapauttavasta ongelmasta
Virheellistä kieltä
Suomenkielisen väestön suhteellinen osuus on romahtamassa

Sekasikiöitä ja turvapaikkaa hakenut talebani

Eilisen kahden suomenkielisen (yksi ja kaksi) sekä petoja koskevan englannikielisen merkinnän jälkeen on aika palata arkeen ja kirjoittaa hirviöistä. Amerikkalaiset ovat nimittäin ilmoittaneet herättäneensä henkiin jääkauden aikana eläneen hirviösuden. Tai tarkemmin sanottuna tehneensä harmaasuden ja muinaisen hirviösuden hybridin eli sekasikiön.  

Tämän mahdollisti kaksi asiaa. Ensimmäinen niistä on se, että hirviösuden genomi on onnistuttu määrittämään fossiilisesta aineistosta. Ja toinen ylipäänsä eliöiden DNA:n muokkausmenetelmien kehittyminen. 

Tapaus on ensimmäinen laatuaan ja sikäli mielenkiintoinen, että kyseinen eläinlaji ei itse asiassa ole kovin läheistä sukua sudelle, vaan kokonaan eri sukuun luokiteltu koiraeläinten heimoon kuuluva otus. Siten geneettisiä muutoksia on pitänyt tehdä melko paljon, eivätkä syntyneet eläimet välttämättä - tai edes todennäköisesti - käyttäydy alkuperäisten hirviösusien tavoin.  

Nähtäväksi jää, mitä näille hybridieläimille tehdään jatkossa. Tuleeko niistä vapaita petoja pohjoisamerikkalaiseen luontoon vai - kuten pikemminkin luulen - rahantekoon valjastettuja näyttelykappaleita eläintarhoihin tai jopa jonkinlaisiin kiertäviin näyttelyihin. Samoin on mielenkiintoista nähdä, seuraako hirviösuden palauttamiselle jatkoa esimerkiksi mammuteista tai pussihukista.

Varmaa on kuitenkin se, että nyt synnytetyt eläimet johtavat vilkkaaseen keskusteluun tieteen etiikasta. Eikä liene pienintäkään epäilystä siitä, että sen kuumimmaksi alueeksi muodostuvat ihmisten oman sukulaiset. 

Onhan nyt onnistuneesti käytetyillä menetelmillä mahdollista palauttaa eloon - ainakin periaatteessa - myös kadonneita ihmislajeja. Siis esimerkiksi neandertalilaisia, denisovalaisia tai jopa pystyihmisiä. 

* * *

Hirviösusi ei ollut todellisuudessa mikään muita petoja kummallisempi hirviö. Sen sijaan sellaiseksi voitaneen katsoa afgaanimies, joka oli osallistunut teloituksiin Talebanin riveissä, mutta haki siitä huolimatta turvapaikkaa Suomesta.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan talibani ei kuitenkaan voi saada kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaa suojelua, koska hän oli osallistunut seitsemän henkilön surmaamiseen - eli sotarikokseen - eikä ollut toiminut pakkotilassa. Näin siitä huolimatta, että kyseinen henkilö oli - ainakin oman kertomansa mukaan - pakotettu liittymään Talibanin joukkoihin 15–16-vuotiaana syksyllä 2014.

Turvapaikkaa hakenut mies oli ollut Talebanin joukoissa noin vuoden ajan, ennen kuin hän pääsi pakenemaan taistelutilanteen yhteydessä. Hän oli sinä aikana osallistunut talibanien toimintaan noin vuoden ajan, eikä ollut - ensimmäistä koulutuksena tapahtunutta ampumistilannetta lukuun ottamatta - pyrkinyt kieltäytymään annetuista tehtävistä.

Hän myös uskoi Talebanin opetuksia ja piti niitä oikeina, eikä ollut yrittänyt paeta järjestöstä vuoden aikana. Siten - oikeuden päätöksen mukaan - hänen ei voida katsoa olleen sellaisen perustellun ja nimenomaisen uhan alla, josta kansainvälisesti määritellyssä pakkotilan käsitteessä on kysymys.

Tähän päätökseen on varmasti kaikkien suomalaisten syytä olla tyytyväisiä. Ja samalla ajatella kauhulla sitä, mitä olisi seurannut siitä, että kyseinen talebani olisi saanut pysyvän oleskeluluvan Suomeen. 

Enää onkin vain toivottava, että talebanitaistelija palautetaan takaisin kotimaahansa, eikä hän pysty jäämään Suomeen millään verukkeella. Sekä kannustettava viranomaisia hoitamaan hänen maastapoistamisensa tehokkaasti ja nopeasti. Ja pidättäytyvän käynnistämästä prosessia hänen tuomitsemisekseen oikeudenkäynnnissä, jonka kulut menisivät suomalaisten veronmaksajien piikkiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eva Biaudet vaati afgaaninaisia Suomeen - kyllä, mutta vain yhdellä ehdolla
225 miljoonan dollarin sekasikiö
Afgaaneillakin on oikeus haluamaansa hallintoon

Itkevät yliopisto-opiskelijat

Eräs kollega vinkkasi minulle sosiaalisen median viestin, jossa yliopisto-opettaja kertoi nuorten oppilaidensa olevan luontokadon ja ilmastonmuutoksen takia niin ahdistuneita, että "esimerkiksi sukupuuttoja koskevan luennon aikana usein joku itkee". Toisessa viestissään samainen yliopisto-opettaja kertoi, että hänen opiskelijansa "varsin usein kokevat, että heidän on ratkaistava ilmastokriisi ja pysäytettävä sukupuuttoaalto". 

Tämä on merkittävää siksi, että korkeakoulutetut ihmiset tulevat mitä todennäköisimmin johtamaan Suomea myös tulevaisuudessa. Eikä se ole lasten leikkiä, vaan edellyttää luovien ratkaisujen tekemistä, jotta ympäristöasiat saadaan hoidetuksi ilman kohtuutonta taloudellista hintaa. Siis kompromissien tekemistä erilaisten ihmisten kanssa mitä moninaisimmissa tilanteissa.

Onko siis niin, että olemme kasvattamassa nyt opintojaan suorittavaa sukupolvea painetta kestämättömiksi ja toimintakykynsä hukanneiksi ihmisiksi? Siis sellaisiksi, että he romahtavat itkeä pillittämään silloin, kun olisi tehtävä kaikkia intressiryhmiä tyydyttäviä ratkaisuja, joissa joutuu hyväksymään ja sovittamaan yhteen omien näkemystensä kanssa ristiriitaisia intressejä. 

* * *

Maailmanlaajuinen sukupuuttoaalto on sinänsä tieteellinen tosiasia, joka johtuu lähinnä aiemmin käyttämättömän maan/vesialueiden valjastamisesta ihmisen käyttöön sekä jo käytössä olevien alueiden entistä intensiivisemmästä käytöstä. Sitä ei kuitenkaan ratkaista viiden ja puolen miljoonan ihmisen Suomessa, vaan kansainvälisellä yhteistyöllä, jossa on huomioitava myös kaikkien ihmisten elämän edellytysten säilyminen. 

Myös ilmaston lämpeneminen 1800-luvulta tähän päivään on tieteellinen tosiasia. Tosin ainakaan pohjoisen merijään perusteella sen suhteen tilanne ei ole niin kestämätön kuin uutisvirrasta voisi päätellä, sillä juuri saavutettu tämänvuotinen napajään syyskuinen pinta-alaminimi jäi suuremmaksi kuin vuonna 2012. 

Näin siitä huolimatta, että ennätysvuodesta on kulunut jo yli vuosikymmen ja juuri nyt on ilmastoa lämmittävä El Niño-vuosi, jonka aikana vanhojen ennätysten olisi voinut olettaa tulleen lyödyiksi. Siten ainakin tällä hetkellä opiskelijoidenkin kannattaisi hiukan hengähtää ja itkuun pillahtamisen sijaan panna tyytyväisenä merkille, että sekä ilmaston lämpenemisen että luontokadon suhteen on - ainakin lähes - koko maailma herännyt tekemään asioita, joiden kautta molempien katastrofien voi olettaa jäävän lievemmiksi kuin vaikkapa vielä vuosikymmen sitten voitiin pelätä.

Siksi myös nyt opiskelevien nuorten kannattaisi keskittyä kehittämään omia kykyjään ja taitojaan löytää rakentavia ratkaisuja. Ja oppia katsomaan rohkeasti tulevaisuuden mahdollisuuksiin sen sijaan, että pelkäävät itkua tuhertaen pahimman mahdollisen skenaarion toteutumista. Tällaista kehitystä kannattaisi myös yliopisto-opettajien tukea opetuksessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutos vähentää eurooppalaisten kuolleisuutta
Ilmastotutkimus ei oikeuta ihmisten elämän vaikeuttamista eikä nuorison ahdistamista
Suomalaisten metsien tehokasta hyödyntämistä on syytä jatkaa

225 miljoonan dollarin sekasikiö

Ihmiset ovat aikojen kuluessa hävittäneet monia eläinlajeja ottaessaan uusia maita asuttavakseen. Yksi sellainen oli Mauritiuksella aikoinaan elänyt drontti eli mauritiuksendodo.

Lintu muistutti ulkonäöltään hieman kalkkunaa, kasvoi noin metrin mittaiseksi ja painoi yli 20 kiloa. Siivekkään ruumiinmuoto oli pyöreähkö ja koukkukärkinen nokka huomattavan suuri, mikä teki sen ulkonäöstä ainakin omasta mielestäni suorastaan huvittavan. 

Viime viikon Nature-lehdessä kerrottiin, että teksasilainen bioteknologiayhtiö aikoo palauttaa drontin takaisin elävien lajien joukkoon. Sitä ja parin muun lajin palauttamista varten se on saanut 225 miljoonan dollarin rahoituksen yksityisiltä rahoittajilta, joukossa mm. perijätär Paris Hilton. 

Tehtävä ei ole triviaali, sillä kaikkea tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tarvittavia bioteknisiä työkaluja ei vielä ole edes olemassa. Siksi maaliin pääsemiseksi tarvitaan huomattavaa geenisaksiteknologian tehostamista, kantasolumenetelmien kehittämistä ja eläinten kasvatuksen parantamista. Toisin sanoen tavoitteen saavuttaminen on kaikkea muuta kuin varmaa. 

Käytännössä yritys ei aio palauttaa dronttia vaan aikoo muuttaa sen lähimmän nykyään elävän sukulaisen - hartiahuivikyyhkyn - sukupuuttoon hävinneen lajin kaltaiseksi. Siihen se tarvitsee tämän kyyhkysen sukusoluja tuottavia soluja, joiden DNA:ta se aikoo muokata geenisaksien avulla samanlaiseksi kuin drontilla. Näin voitaisiin synnyttää lintujen kimeerejä eli sekasikiöitä, joissa olisi molempien lajien ominaisuuksia. 

Mutta vain, mikäli saksilla muokkaaminen osataan tehdä niihin geeneihin, jotka määrittävät sen, miten drontti poikkeaa nykyisin elävästä sukulaisestaan. Tämä ei ole helppo tehtävä, koska lintujen evolutiiviset linjat ovat eronneet jo 30 tai jopa 50 miljoonaa vuotta sitten (eli viisi tai jopa kymmenen kertaa aiemmin kuin ihmisen sukulinja erosi simpanssin esi-isistä). Tämä tarkoittaa, että niiden genomien sekvenssit ovat yksityiskohdiltaan varsin erilaisia, jolloin oleellisia muutoksia ei voida tunnistaa pelkästään genomin osien erilaisuuden perusteella. 

Tämän lisäksi on muistettava, että dodo oli iso lintu, kun taas hartiahuivikyyhkynen on... tuota... jonkin verran tavallista pulua suurempi. Siten sekasikiön muokatut - sukusoluja tuottavat - solut olisi saatava jonkin suuren linnun elimistöön siten, että ne saattaisivat hedelmöittyä ja kehittyä siellä. Eikä tällaista biotekniikkaa ole vielä edes olemassa. 

Voidaankin kysyä, että miksi tämä kaikki tehdään. Selityksiä on monta. 

Paris Hiltonista on ehkä kiehtovaa ajatella näkevänsä oikean drontin - onhan se niin hassun näköinen lintu. Luonnon köyhtymisestä kiinnostunut taas saattaa motivoitua siitä, ettei sukupuuttoon katoaminen olisi ehkä sittenkään lopullista. Ja tutkijaa itseään kiinnostaa luultavasti sekä uusien tutkimusmenetelmien kehittäminen että ajatus historiankirjoihin jäämisestä. Sekä tietenkin uteliaisuus siitä, mitä kaikkea on mahdollista tehdä. 

Tosin hassua lintua kaipaava rahoittaja saattaa pettyä, jos sekasikiödrontti ei lopulta olekaan kovin paljon entisaikojen drontin näköinen. Ja sukupuuton lopullisuuden poistamisesta kiinnostunut masentua siitä, ellei lopputulos pystykään elämään vapaana nykymaailman muuttuneissa olosuhteissa. 

Ja toki tutkijakin saattaa harmitella sitä, ellei drontin tekeminen lopulta onnistu lainkaan. Mutta toki 225 miljoonalla dollarilla syntyy varmasti suuria loikkia edellä mainittujen menetelmien kehittämisessä. Ja nehän jo sellaisenaan edistävät tieteellistä tutkimusta lukemattomilla muilla aloilla kuin dronttien eläväksi palauttamisen taiteessa. 

Siksi drontin palauttamistutkimus voi parhaimmillaan osoittautua yhtä hyödylliseksi kuin puolen vuosisadan takaiset kuulennot. Vaikka itse tavoitteen saavuttamisesta ei koituisikaan juuri minkäänlaista konkreettista hyötyä, voitaisiin sitä julkisuudessa pitää suurena askeleena ihmiskunnalle. Ja jo nyt on arvattavissa, että matkalla syntyneistä sivutuotteista koituu joka tapauksessa huomattavasti itse päätarkoitusta merkittävämpiä sovelluksia esimerkiksi lääketieteen tai eläinjalostuksen käytettäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nämä uutiset olisivat hauskoja, elleivät ne olisi totta
Negatiiviset luontouutiset pönkittävät punavihreää kuplaa
Evolutiivinen innovaatio johti tuhoon

YK:n mukaan yli miljoona kasvi- ja eläinlajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon

MTV3 teki eilen jutun otsikolla "´Ajamme lajeja sukupuuttoon 1000-kertaisella vauhdilla´, joukossa tiikeri ja sarvikuono: YK:n luontokokous yrittää sopia luontokadon pysäyttämisestä alle 10 vuodessa". Itse jutussa maalattiin hirvittävä kuva luonnon tuhoutumisesta kertomalla, että YK:n arvion mukaan "yli miljoona kasvi- ja eläinlajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon".

Jutussa siteeratun amerikkalaisprofessorin mukaan "kokous on tärkeä, koska suurin peruuttamaton muutos planeetallamme on, että ajamme lajeja sukupuuttoon tuhat kertaa nopeammin kuin ne muuten häviäisivät". Niinpä kokouksessa tavoitellaan sopimusta, jonka mukaan maailman maa-, vesi- ja merialueista pitäisi suojella 30 prosenttia. 

Jutussa annettiin myös toivoa tulevaisuudesta, sillä YK:n kehitysohjelman johtajan näkemys on, että "jos nyt etenemme noissa tavoitteissa, meillä on hieman toivoa siitä, että ehkä tulevina vuosina lopulta saavutamme tilanteen, jossa kahdeksan miljardia ihmistä voi elää maapallolla tuhoamatta elämän perusedellytyksiä."

* * *

En sinänsä lähde kyseenalaistamaan edellä esitettyjä lukuja, mutta huomautan, että jälleen kerran jäi mainitsematta muutama asia. Niistä ensimmäinen liittyy maailman kahdeksaan miljardiin asukkaaseen. 

Tuo lukumäärä - kahdeksan miljardia - tarkoittaa, että maailman nisäkkäiden biomassasta 36 prosenttia on ihmisiä ja tuotantoeläinten sekä lemmikkien määrä on peräti 60 prosenttia. Siten vain neljä perosenttia elää villieläiminä. Nämä ovat kieltämättä hätkähdyttäviä lukuja. 

On siis selvää, ettei nykyiselle ihmismäärälle riittäisi ruokaa, mikäli eläisimme ihanan villissä ja vapaassa luonnossa metsästäjä-keräilijöinä syöden vapaana eläviä kasveja, eläimiä ja raatoja. Ja siksi tarvitsemme maataloutta eli peltoja ja niiden lannoittamiseksi myös eläimiä, jotka voidaan käyttää myös ruuaksi. 

Toinen MTV3:n jutusta unohtunut seikka oli siis eläinten rooli lannoitteiden lähteenä. Se tahtoo unohtua helposti jo siitäkin syystä, että nykyset ihmiset lienevät täysin tietämättömiä siitä, että esimerkiksi pitkien talvien Suomessa lehmiä on suurimman osan historiasta pidetty pikemminkin sonnan kuin maidon tai lihan takia. Maitoahan ne eivät tuottaneet kuin pienen osan vuodesta ollessaan talvet ummessa.

Kolmas MTV3:lta unohtunut seikka on se, että maailman biodiversiteettivaje on ylivoimaisesti suurin päiväntasaajan lähellä olevissa maissa. Samoin luontokadon eteneminen on siellä nopeampaa kuin missään muualla. 

Valitettavasti on niin, ettei Suomen pinta-alan kolmanneksen suojeleminen auta tipan vertaa päiväntasaajan lähellä elävien luontokappaleiden tulevaisuutta. Pikemminkin päinvastoin, mikäli se lisää ruuan tuontia Brasilian tai Indonesian kaltaisista maista. 

* * *

En tahdo tällä kirjoituksellani sanoa, etteikö luontokato olisi todellinen tai ettei sitä pitäisi pysäyttää. Tosiasia kuitenkin on, ettei se tapahdu tosiasioita vääristelemällä tai suorastaan ne unohtamalla, vaan kohdistamalla toimenpiteet niiden mukaisesti sinne, missä hyöty on suurin. 

Enkä tahdo sanoa edes sitä, etteikö olisi tärkeää huolehtia myös suomalaisen luonnon hyvinvoinnista. Ja siksi on oikein, että meilläkin esimerkiksi metsänhoidossa otetaan monimuotoisuuskysymykset huomioon rauhoittamalla arvokkaita kohteita hakkuiden ulkopuolelle sekä jättämällä osa puista öttiäisten nakerrettavaksi. 

On myös syytä ymmärtää, ettei näitä toimenpiteitä ole tehty kovin pitkään, joten niiden kokonaishyödystä ei ole vielä selvää käsitystä. On kuitenkin syytä huomioida, että lajien uhanalaistuminen on hidastunut maamme metsissä, mikä tarkoittanee, että nykyisin tehtävät toimenpiteet ovat osuneet oikeaan. Ja siksi tilanne tulee jatkossa paranemaan jo siitäkin syystä, että esimerkiksi säästöpuiden määrä tulee kasvamaan vuosi vuodelta ja metsänhoitotoimien ulkopuolelle jätetyt puronvarret ja lehdot palautuvat ajan myötä yhä luonnonmukaisemmiksi. 

* * *

Tämän synkän kirjoitukseni lopuksi haluaisin luoda tilkkasen valoa maailman biodiversiteettikriisiin. Kirjoitukseni alussa mainitun tiikerin tilanne ei nimittäin ole aivan mahdoton. Tähän viittaa se, että näiden kissapetojen määrä kasvoi Intiassa vuosien 2014 ja 2019 välillä peräti 30 prosenttia. 

Eikä siinä kaikki. Intian positiivisesta kehityksestä kertovassa jutussa mainittiin myös, että Nepal oli onnistunut kaksinkertaistamaan tiikerikantansa ottamalla nollatoleranssin salametsästykseen. Niinpä näyttää siltä, että tiikerilläkin on vielä tulevaisuus osana maapallon eläimistöä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen demokratia toimii sittenkin
Luonnon monimuotoisuuden suojelulle saatiin hintalappu
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi

Nämä uutiset olisivat hauskoja, elleivät ne olisi totta

Joskus uutiset olisivat hauskoja, elleivät ne olisi totta. Yhdestä tällaisesta tapauksesta saatiin lukea eilisestä Ilta-Sanomista.  

Juttu alkoi seuraavilla sanoilla: "merkittävä havainto ilmasto- ja energiastrategian sukupuolivaikutusten arvioinnista on, että miesten osuus sähköautojen omistamisesta on suurempi kuin naisten oletettavasti tuloerosyistä".

Näin oli jutun mukaan todettu pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen uudessa keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa. Siinä ratkaisua pohdittiin siten, että "tukien suunnittelussa voisi selvittää, voidaanko naisten sähköautojen hankintaa mahdollista vauhdittaa esimerkiksi verotuksen keinoin". Siis mitä ilmeisimmin asettaa erilainen sähköautojen verokanta miehille ja naisille.

Lisäksi hallituslähteet olivat tulleet siihen johtopäätökseen, että sähköautojen nykyiset hankintatuet hyödyttävät naisten ja muunsukupuolisten sijasta lähinnä hyvätuloisia miehiä, joilla on kiinnostusta, tietotaitoa ja varallisuutta tehdä tarvittavat hankinnat. Tämä ei luonnollisesti lisää tasa-arvoa eikä tasoita tulonjakoa, mutta olisi ollut hyvä muistaa niiden sähköauton hankintaan kykenevien maksavan myös ne verot, joilla hankintatuet maksetaan. 

IS:n uutinen sai luonnollisesti paljon huomiota sosiaalisessa mediassa. Siellä huomattiin mm. se, että sukupuolensa voi hallitusohjelman mukaan päättää jatkossa itse, joten ehkäpä moni varakas mies ilmoittaa itsensä naiseksi, jolloin myös sukupuolten väliset tuloerot tasoittuvat. Tai ainakin kirjaisi kulkuvälineensä vaimon nimiin.

Huumoria sinänsä. Mutta todellisuudessa on haudanvakava asia, että keskellä uuden koronavirusmuunnoksen leviämistä, kiihtyvää inflaatiota ja Suomen kilpailukyvyn rakenteellista rapistumista hallituksemme puuhastelee edellä mainitun kaltaisten asioiden kanssa. 

* * *

Mietin, että mahtaisiko arvoisaa lukijaani yhtään lohduttaa, että jossain muualla päin maailmaa ollaan - jos mahdollista - vieläkin hassahtaneempia. Uuden Seelannin viranomaiset ovat nimittäin uusimassa koulujensa tiedeopetusta ottamalla länsimaisen tieteen rinnalle alkuperäisväestönsä "tavan tietää".

Tuo alkuperäiskansan tietämistapa perustuu joukkoon myyttejä, kulttuurisia tapoja, traditioita sekä käytännön viisautta ympäristönhoidossa, keinoja ottaa kiinni eläimiä ja niin edelleen. Minkäänlaista tieteellistä testausta näiden tietojen paikkansapitävyyden suhteen ei kuitenkaan ole tehty.

Tosin Uuden Seelannin alkuperäiskansan tiedontapojen tiedetään monissa tapauksissa olevan ristiriidassa nykyaikaisen länsimaisen tieteen kanssa. Tämä koskee vähemmän yllättävästi heidän myyttejään maailman synnystä mutta myös ympäristönhoidon viisautta. 

Jälkimmäisen osalta on myös hyvin tiedossa, että jo ennen eurooppalaisten saapumista oli alkuperäiskansa hävittänyt puolet koriseutunsa metsistä, suuren osan megafaunaa ja muita eliölajeja sekä  köyhdyttänyt alkeellisen maataloutensa seurauksena maaperää. Toisin sanoen kyseisen tiedontavan soveltaminen on ollut ainakin ekologisesti kestämätöntä.

Nähtäväksi jää, millä tavoin alkuperäiskansan tietämistavan kauppaaminen koululaisille länsimaisen tieteen vertaisena lähestymistapana todellisuuteen vaikuttaa tulevien uusiseelantilaisten tapaan hahmottaa maailma. Ja lisääkö se saarivaltion luonnon ympäristöarvoja, nostaako asukkaiden elintasoa tai lisääkö vaikkapa sukupuolten välistä tasa-arvoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö itsenäistä Suomea kehittää Taisto Sinisalon ja Oula Silvennoisen vai J.K. Paasikiven viitaoittamalla tiellä?
Juhannuskauheuksia
Kokemusasiantuntijuus suojaa propagandalta

Negatiiviset luontouutiset pönkittävät punavihreää kuplaa

Viime vuonna julkaistu kohututkimus sai suurta julkisuutta (esimerkki ja toinen), koska sen mukaan maailman hyönteiset olisivat vähenemässä 2,5 prosentin vuosivauhdilla. Tämä tarkoittaisi kaikkien hyönteisten katoamista vain sadassa vuodessa.

Nyt on kuitenkin julkaistu uusi selvitys, jonka aineisto on paljon kattavampi. Sen mukaan maalla elävät hyönteiset ovat kyllä vähenemässä, mutta "vain" 0,9 prosentin vuosivauhdilla. Toisaalta vedessä elävien hyönteisten määrä olisi kasvussa noin 1,1 prosentin vuosivauhdilla.

Molemmat ilmiöt lokalisoituvat lähinnä Pohjois-Amerikkaan ja muutamiin Euroopan osiin. Muualla maailmassa hyönteisfaunalle ei ole tapahtumassa sen kummempaa.

Poliittisesti oleellisinta uudessa tutkimuksessa lienee se, ettei sille ole löytynyt palstatilaa suomalaisessa mediassa. Tai sitten en ole vain huomannut. Eikä googlekaan.

Näin siitä huolimatta, että hyönteisjuttuja julkaistaan jatkuvasti. Esimerkiksi Yhdysvaltoihin Itä-Aasiasta levinnyt herhiläinen sai runsaasti palstatilaa tämän aamun Helsingin Sanomissa.

Edelle kirjoittamani kertoo siitä, että luontoon liittyvät hyvät uutiset ylittävät julkaisukynnyksen vain harvoin, mutta huonot uutiset helposti. Näin ihmisille syntyy luonnosta ja ympäristöstä vääristynyt kuva.

Sen seurauksena luonnosta vieraantunut kaupunkilaisväestö ja erityisesti nuoret ihmiset elävät uutismaailmassa, jossa ikävät luonto- ja ympäristöasiat painottuvat todellisuuttakin enemmän. Tämä ei voi olla vaikuttamatta näiden ihmisten maailmankuvaan ja selittänee osaltaan sitä, miksi erityisesti kaupunkilaisnuoriso on kallellaan ympäristönäkökulmia korostavaan vihervasemmistoon.

Tästä voinee tehdä sen johtopäätöksen, että mikäli punavihreiden kanssa kilpailevat maailmankatsomukselliset liikkeet haluaisivat rajoittaa näiden menestystä, tulisi niiden tavalla tai toisella pyrkiä tasapainottamaan eli monipuolistamaan luontomme ekologiseen tilaan liittyvää uutisointia. Enkä tässä tarkoita mitään valeuutisia, vaan olemassa olevan tutkimustiedon arvovapaata levittämistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonto on julma
Mikä on aiheuttanut selkärankaisten eläinten määrän romahduksen?
Kansalaiset haluavat ensisijaisesti metsien monimuotoisuutta - entä sitten?

Kissauutinen

Julkisuudessa on viime aikoina puhuttu paljon ihmisen aiheuttamista lajien sukupuutoista. On mainittu jopa miljoonan lajin sukupuutto. Tämän sukupuuton on sanottu johtuvan viidestä tekijästä, jotka ovat tärkeysjärjestyksessä muutos maan ja meren käytössä, organismien suora riisto, ilmastonmuutos, saasteet sekä vieraslajit.

Australiassa taas on tutkittu villiintyneiden kissojen saalistamien nisäkkäiden määriä.  Lopputulokseksi saatiin hurjia lukemia: luonnonmukaisissa ympäristöissä saaliiksi joutuu vuosittain 815 miljoonaa eläintä, joista 56 % saarimantereen alkuperäiseen lajistoon kuuluvia. Lisäksi asutuksen liepeillä kenellekään kuulumattomat kissat tappavat 149 miljoonaa ja ihmisten lemmikit 180 miljoonaa nisäkästä, jotka olivat pääosin saarimantereelle ihmisten mukana kulkeutuneisiin lajeihin kuuluvia.

Australian luonto on eurooppalaisten saapumisen eli vuoden 1788 jälkeen kärsinyt valtavasti: 10 % endeemisistä maalla elävistä lajeista on hävinnyt sukupuuttoon ja lisäksi 21 % uhkaa katoaminen. Siten huoli maanosan luontaisen lajiston säilymisestä on suuri.

Niinpä tutkijat vertasivat villien kissojen tappamien eläinten määriä siihen nisäkkäiden määrään, jonka aiheuttaa edelle kirjaamani listan ensimmäinen kokonaisuus eli maankäytön muutos. Se oli 2.1 miljoona endeemistä nisäkästä, mikä on vajaat puoli prosenttia kissojen aikaansaannoksesta.

Australialaisten tutkijoiden tuloksiin nähden on aika mielenkiintoista, että samalla kun esimerkiksi hallituspuolue Vihreät vaatii metsähakkuiden rajoittamista biodiversiteetin suojelemiseksi kovalla kädellä, en ole koskaan kuullut poliitikkojen puhuvan kissanpidon kriminalisoimisesta. En sen enempää vihreiden kuin muidenkaan.

Toki tässä yhteydessä on huomattava, ettei suomalainen talvi oikein salli villiintyneiden kissojen hallitsematonta lisääntymistä luonnossa. Mutta toisaalta on selvää, että mikäli Suomen ilmasto lämpenee jatkossa kuudella asteella, ei meillä enää parin sukupolven jälkeen ole esteitä myös suomalaisiin nisäkkäisiin kohdistuvaan villikissojen ympärivuotiseen predaatioon.

Onko niin etteivät Vihreät ynnä muut ole ymmärtäneet kissojen aiheuttamaa uhkaa luonnolle? Vai onko sittenkin niin, että urbaaneille vihreille pehmoinen kotikissa on niin paljon suloisempi kuin puita kaatava metsäkone, hakkuuaukkoa laikuttava kaivinkone tai puiden taimia istuttava metsänomistaja, ettei siitä saa puhua pahaa? Ei edes tosiasioiden perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tutkijat rakensivat uuden elämänmuodon

Kuinka paukut tulisi sijoittaa?

Kuinka kissa latkii maitoa?

Evolutiivinen innovaatio johti tuhoon

Lueskelin viime torstaista Nature-lehteä, josta jäi mieleeni surullinen tarina perhosesta, jonka evoluutiossa tapahtui innovaatio ja sitä seuraava äärimmäisen nopea - mutta sokea - muutos. Niinpä päätin jakaa sen arvoisan lukijani kanssa.

Taustaksi sen verran, että ainakin kaikille länsimaisille ihmisille on tuttu kuvasarja, jossa on peräkkäin hahmoja, joista ensimmäinen on apinan kaltainen ja viimeinen ihminen. Siitä on lukemattomia versioita, joista yhden voi katsoa täältä.

Sarja on kuitenkin sikäli harhaanjohtava, että se luo käsityksen, jonka mukaan evoluutiolla olisi jokin päämäärä eli ihminen. Näin ei kuitenkaan ole, sillä evoluutio perustuu vain ja ainoastaan sattumaan ja luonnonvalintaan, eikä sillä siten ole muuta suuntaa kuin kullakin hetkellä parhaan lisääntymismenestyksen tarjoava kehitys.

Yksi sellainen kehityspolku on maapallolla johtanut siihen älykkääseen eläimeen, joka ihmettelee omaa kehityshistoriaansa ja muita filosofisia kysymyksiä. Sekä on luonut uskonnon, jossa kaiken keskiössä on hänet itsensä omaksi kuvakseen - ja siten muun eliökunnan yläpuolelle - luonut jumala.

Lukemassani artikkelissa oli tutkittu lämmintä kasvupaikkaa vaativaa  perhosta, joka eli karjankasvatusalueella. Samalle seudulle oli levinnyt myös heinäratamo-niminen vierasperäinen rikkakasvi, joka tunnetaan myös mm. rautalehtenä.

1980-luvulla tutkijat havaitsivat, että osa kyseisistä perhosista oli alkanut munia alkuperäisen isäntäkasvinsa sijasta tulokaslajin lehdille, joilla toukista jäi henkiin suurempi osa kuin alkuperäisellä kasvilla. Tämä tarjosi valintaedun, jonka seurauksena populaation kehitys jatkui muutamia vuosikymmeniä siten, ettei yksikään perhonen enää muninut alkuperäiselle kasville, vaan sille munimaan ohjaavat geenit olivat kadonneet populaatiosta.

Mutta sitten tapahtui suuri muutos: karjankasvatus lopahti seudulla minkä seurauksena heinäkasvit villiintyivät ja varjostivat heinäratamon lehdet siten, ettei aurinko enää lämmittänyt niitä. Sen seurauksena perhoset eivät enää pystyneet lisääntymään, vaan koko populaatio kuoli sukupuuttoon.

Näin tuli jälleen kerran vahvistetuksi se, ettei evoluutiolla ole minkäänlaista ennalta määrättyä tavoitetta, vaan se toimii kulloistenkin olosuhteiden tarjoamia mahdollisuuksia optimoiden. Siten myös harha-askeleet ovat mahdollisia - ja itse asiassa epäilemättä valtavirtaa evoluution kulussa.

Onhan tosiasia, että suurin osa kaikkina aikoina eläneistä lajeista on kuollut sukupuuttoon - Wikipedian mukaan näin on käynyt peräti 95-99 prosentille maapalloa vuosimiljoonien aikana asuttaneista eliöistä. Ja sukupuuttoon on epäilemättä ajautunut vielä paljon useampia tässä käsitellyn perhosen kaltaisia lajiutumisensa alkuvaiheessa olleita populaatioita.

Ei siis ihme, että Richard Dawkins kutsui evoluutiomekanismia aikanaan sokeaksi kellosepäksi. Se rakentaa sattuman ja valinnan varaan ja tuottaa siksi paljon virheratkaisuja, mutta myös kehitystä, joka väärin ymmärrettynä näyttää kehitykseltä kohti ihmisen kaiken keskiöön nostavaa - eli sanoisinko raamatullista - päämäärää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kulttuuri muokkaa evoluutiota
Ruokaperhosesta nousi hypoteesi
Yksisarvisia