Onko Yleisradion toimituksella juttupula?

Nyt on Ylellä paikka näyttää ja tehdä syväluotaava juttu siitä, miksi tummahipiäisten nuorten joukko pahoinpiteli itselleen tuntemattoman valkoihoisen nuorukaisen. Vieläpä erittäin raa´asti.

Ja samalla haastatella niiden puolueiden edustajia, jotka ovat ilmaisseet poliittisin teoin tahtonsa sen puolesta, että maahamme saapuisi yhä enemmän tummahipiäisiä nuoria. Sekä kysyä erityisesti heidän perusteluitaan, koska ongelmaan liittyvät tilastotiedot ovat olleet selkeät jo ainakin kymmenen vuoden ajan.

* * *

Tai voisihan Yle kertoa siitä järisyttävästä vaalituloksesta, joka nähtiin eilen Iso-Britannian paikallisvaaleissa. Nousihan kahden puolueen temmellyskenttänä tunnetun saarivaltion suosituimmaksi puolueeksi aiemmin lähes merkityksetön Reformi-liike. 

Ylen tutkivan journalismin harjoittajat voisivat ottaa ja selvittää mistä tässä vallankumouksessa on oikein kyse. Minua kiinnostaisi esimerkiksi valtavasti kuulla syy sille, miksi vanhat valtapuolueet jäivät Reformi-jyrän alle. 

* * *

Koska valtionmediamme ei ole tarttunut näihin aiheisiin – vaan on niiden sijaan tehnyt viime päivinä jo melkoisen määrän juttuja (yksi, kaksi, kolme, neljä) ilmeisen epäonnistuneesta teekkarihuumorista – ajattelin, että yleläisillä vaikuttaisi olevan äärimmäisen paha pula vakavammista uutisoinnin aiheista. Ja siksi ehdotan tässä maamme näkyvimmälle tarttumista esimerkiksi nuorten harjoittamaan – ihonvärin perusteella tapahtuvaan – pahoinpitelyyn tai eurooppalaisen suurvallan poliittiseen muutokseen. 

Saa nyt sitten nähdä, tarttuuko Ylen toimituskunta ehdotuksiini vai katsooko se paremmaksi julkaista vielä viidennen jutun lappeenrantalaisesta teekkariporukasta. Olihan se – Ylen mukaan – vuosia sitten keksinyt kirjoittaa SSK (Skinnarilan SikaKlupi) tunnuksen kaksi ensimmäistä kirjainta natsi-Saksan puolisotilaallisten SS-joukkojen tai Kiss-nimisen amerikkalaisen orkesterin tapaan. Ja päättänyt jo myös luopua siitä.

JK kello 19:00. Tätä tekstiä kirjoittaessani Yle näytti julkaisseen jutun Iso-Britannian vaaleista. Se ei kuitenkaan edes vihjannut niistä syistä, miksi kansa hylkäsi vanhat valtapuolueet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho muistutti arvojemme ja sananvapauden tärkeydestä
Poliitikkojen puheet ja Tampereen mielenosoitukset
Yhteiskunnallisen keskustelun sävy

Ano Turtiainen asetti kielensä syvälle Putinin peräsuoleen

Venäjälle vapaata demokratiaa paennut entinen kansanedustaja Ano Turtiainen on kertonut, että "jos olisin nuorempi niin jopa lähtisin taistelemaan. Ja jopa rintamalle jos tarvii suomalaisia vastaan lähteä, niin lähden. Se on ihan varma juttu, että natseja vastaan niin lähden."

Lisäksi hän on väittänyt, että Suomi rakensi raja-aidan itärajalle, jotta suomalaiset eivät lähtisi Venäjälle hyvinvoinnin perässä. Tästä päätellen Turtiainen elää vielä vuoden 1918 jälkeisiä tapahtumia, jolloin tosiaan suomalaisia kommunisteja lähti joukolla Venäjälle uskottuaan leninistien propagandaa. Tällä oli hyvin tunnetut seuraukset, jotka lienevät tutuimpia suomalaisille elokuvan "Ikitie" ansiosta.

Turtiaiselle toki suotakoon sanan-, vai pitäisikö sanoa valehtelunvapaus – vaikka on häntä jo maanpetoksestakin syytetty. Siitä huolimatta täytyy todeta, että aika syvälle Putinin peräsuoleen hän on kielensä työntänyt. 

Miehen kielenkäytön motiiveja voimme toki vain arvailla, sillä syynä saattaa olla yhtä hyvin hänen järkensä lopullinen sekoaminen, pelko siitä, että Putin aikoisi lähettää hänet Ukrainaan tai yksinkertaisesti vain pyrkimys saavuttaa suosiota putinistisen hallintokoneiston silmissä. Mene ja tiedä.

Täällä Suomessa Turtiaisen vaikutusvalta lienee kutakuinkin nollassa, joten voimme suhtautua hänen höpötyksiinsä kaikessa rauhassa. Siitä huolimatta on tunnustettava, että niillä on oma absurdi viihdearvonsa, joka sijaitsee jossain Pentuliven ja Euroviisujen välimaastossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halusiko Ano Turtiainen juhlistaa Venäjän alennustilaa?
Perinteinen vasemmisto on edelleen rähmällään itään - mutta Vihreät ei
Koronahörhöille on tulossa oma puolue - mutta mitä muuta Valta kuuluu kansalle-puolue haluaa

Helsingin sanomat ja jatkosodan alun tapahtumat

Sallittakoon pieni kommentti yhdestä eilisen ja tämän päivän aiheesta. Tarkoitan sitä kun Helsingin sanomat teki jutun otsikolla, jonka mukaan "Elina Valtonen unohti jatkosodan televisiossa". 

Siinä väitettiin, että Suomi olisi hyökännyt Neuvostoliittoon vuonna 1941 eli jatkosodan alussa. Tämä herätti monella taholla parranpärinää ja ehkä huulipunan roiskettakin, koska on kiistaton tosiasia, että jatkosodan sotatoimet aloitti Neuvostoliitto.

* * *

Wikipedian kertoo asiasta  – heti väliotsikon "Sota alkaa" alla – näin. "Neuvostoliiton hyökkäykset Suomea vastaan alkoivat 22. kesäkuuta 1941 kello 6.05 aamulla, jolloin Neuvostoliitto aloitti tykistötulituksen Hangon tukikohdasta suomalaisiin kohteisiin saaristossa ja mantereella sekä lentoiskut suomalaisia laivoja vastaan merellä. Samana päivänä Neuvostoliitto suoritti useita tykistöiskuja itärajalla.

Saman lähteen mukaan "tämän jälkeen samana päivänä Suomi osallistui eteläisen Suomenlahden miinoittamiseen. Saksa oli aloittanut Operaatio Barbarossan kello 3.00 ja Itä-Preussista Leningradin alueelle miinoituslentoja suorittaneet saksalaiskoneet lensivät paluumatkalla Utin lentokentälle tankkaukseen. Neuvostoliitto jatkoi ilma- ja tykistöiskuilla suomalaisiin sotilaskohteisiin Suomessa. Suomi pidättäytyi vastaamasta tuleen ja yritti vakuutella puolueettomuutta uudessa sodassa."

Sekä edelleen Wikipediaa lainaten: "kesäkuun 25. päivänä 1941 Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Helsinkiä, Turkua, Heinolaa ja Porvoota sekä tusinaa muuta paikkakuntaa noin 500 koneella, joista ammuttiin alas Suomen alueelle 27 konetta. Näiden pommitusten ja aiempien tapahtumien perusteella eduskunnalle antamassaan tiedonannossa hallitus oli tehnyt sen johtopäätöksen, että maa oli joutunut sotatilaan. Tämän kannanoton eduskunta hyväksyi. Vielä samana päivänä 25.6. pääministeri Jukka Rangell totesi radiossa, että Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa.... Sota julistettiin 26. kesäkuuta 1941. Suomen armeija ja Suomessa olleet saksalaiset joukot aloittivat maahyökkäyksen."

* * *

Tänään HS on sitten pyrkinyt korjaamaan virheensä lisäyksellä, jonka mukaan "Suomi julisti sotatilan vasta Neuvostoliiton pommitettua Suomea, mutta Suomi oli tehnyt jo ennen tätä laajoja hyökkäysvalmisteluja liittyäkseen sotaan Saksan rinnalla. Suomen tavoitteena oli miehittää laajoja alueita Neuvostoliitosta myös talvisodassa menetettyjen alueiden ulkopuolella."

Tämä oikaisu on kyllä oikean suuntainen, mutta edelleen harhaanjohtava. Olihan Neuvostoliitto se, joka yksiselitteisesti aloitti jatkosodan. Ja sivumennen sanoen teki ainakin nykyajan mittapuulla vakavan rikoksen ihmisyyttä vastaan, sillä terroripommitukset – edes sotaan väitetysti varustautuvien valtioiden – siviiliväestöä vastaan ovat kiistatta sellaisia. 

Puna-armeijan ilmavoimien pommitukset 25. kesäkuuta olivat kuitenkin kiistatta juuri sellaisia – siis valtiollista terrorismia. Ja yhtä kiistatonta on, että Suomi aloitti omat hyökkäystoimensa vasta niiden jälkeen. 

Sodan kolmen ensimmäisen päivän ajan kaikki suomalaisten sotatoimet olivat olleet puolustuksellisia. Eikä siinä kaikki, sillä – kuten edelle lainaamistani Wikipedia-teksteistäkin näkee – jopa sellaisista oli osin pidättäydytty.

* * *

On toki todettava kiistattomaksi se, että Suomeen oli saapunut saksalaisia sotilaita. Samoin on hyvin tunnettua, että monilla Suomen silloisista poliittisista johtajista oli halu ottaa revanssi talvisodan tappiosta. 

Itse pidän varsin todennäköisenä Heikki Ylikankaan näkemystä, jonka mukaan tähän ajatukseen oli päädytty – Hermann Göringin taivuttelun tuloksena – jo talvisodan lopulla. 

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä totuutta, että Suomi ei ollut jatkosodan hyökkääjä, vaan se oli Stalinin Neuvostoliitto. Tosiasia on myös se, että koska historia ei ole kokeellinen tiede, emme voi kääntää aikaa taaksepäin ja katsoa olisiko Suomi hyökännyt Neuvostoliittoon ilman Stalinin aloittamaa sotaa. 

Edelleen olisi ymmärrettävä jatkosodan luonteesta se, että vaikka Suomen useita päiviä puna-armeijan sotatoimien jälkeen alkanut hyökkäys Neuvostoliittoon oli kiistatta valloitussotaa, se ei ollut kommunistivaltiolle eksistentiaalinen uhka. Näin siksi, että armeijan ylipäällikkö Carl Gustaf Mannerheim kieltäytyi aktiivisesta hyökkäyssodasta Leningradiin eikä myöskään komentanut valloitusretken jatkamista Suomenlahdelta Laatokan ja Äänisen kautta Seesjärvelle ulottuneen kolmen kannaksen taakse. Tähän olisi kuitenkin ollut tuolloin hyvät edellytykset. 

* * *

Kaiken tämä perusteella minun täytyy ihmetellä syvästi sitä, miksi HS ei edes juttuaan korjatessaan antanut kesäkuun 1941 tapahtumista oikeaa kuvaa. Sen sijaan se antoi tukea Putinin Venäjän ja sen trollien viime aikoina pitkin sosiaalista mediaa levittämälle valheelliselle propagandalle (esimerkki), jonka mukaan Suomi olisi ollut natsivaltio, joka hyökkäsi viatonta Neuvostomaata vastaan. Tosiasia on, ettei Suomen eduskunnassa ole koskaan edes ollut natsipuoluetta.

* * *

Samalla on syytä korjata se käsitys – suorastaan urbaani legenda – ettei Neuvostoarmeija olisi valmistautunut Saksan hyökkäystä vastaan. Itse asiassa, sen armeijaa oli talvisodan jälkeen vahvistettu todella voimaperäisesti, joten kesällä 1941 se oli – ainakin paperilla – paljon vahvempi kuin Saksan sotavoimat. Eikä Hitlerin tiedustelu ollut saanut selville tätä tosiasiaa. 

Pidän itse jopa mahdollisena sitä, että juuri tämä seikka – Neuvostoarmeijan oletettu vahvuus – selittäisi puna-armeijan hyökkäyksen Suomeen heti Barbarossan alettua. Onhan sinänsä järjetöntä, että Stalin avasi uuden rintaman – uutta vihollista vastaan – jouduttuaan puolustussotaan saksalaisia vastaan. 

Perustelen tätä sillä, että Stalin saattoi kuvitella ennennäkemättömän vahvan puna-armeijansa kykenevän pysäyttämään ja tuhoamaan hyökkäävän Saksan armeijan toisin kuin ranskalaiset edellisenä vuonna. Ja kuten tiedämme, niinhän se lopulta tekikin – tosin vasta vuosien kuluttua ja massiivisten amerikkalaisen avustuspakettien tukemana. 

Suomen armeija sen sijaan jäi Stalinilta lyömättä ja Helsinki valloittamatta. Ja siksi historiaamme ei sisälly 50 vuoden ajanjaksoa kommunistisen diktatuurin kurjuudessa.

Päivän aiempi merkintä:
Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainalainen ja suomalainen rintamakarkuruus
Onko Suomi koskaan uhannut Venäjää?
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu

Eilinen oli Ylen uutistoimitukselle misinformaation juhlaa

Eilinen päivä oli poliittiselle vasemmistolle varsinaista vaihtoehtoisen totuuden juhlaa. Tarkoitan tietenkin Elon Muskin elettä, jossa hän pitää Donald Trumpin virkaanastujaisissa pitämänsä puheen aikana kätensä ensin sydämen päällä ja sen jälkeen nostaa sen kohti yleisöä sanoen sen jälkeen "my heart goes out here" eli "sydämeni on tässä mukana". 

Ele toki muistutti kovasti natsitervehdystä, mutta sitä seuranneet sanat osoittavat, että kyse oli kuvaannollinen liike, jossa hän ikään kuin antaa sydämensä yleisölleen. Tällä ei tietenkään ole vasemmalle kallellaan oleville ihmisille mitään merkitystä.

Sen sijaan täytyy ihmetellä Yle uutisointia asiasta. Sen toimittaja oli nimittäin keksinyt kysyä asiasta Taideyliopistolla työskentelevä dosentilta, Kimi Kärjeltä, jonka mukaan "teknisesti se oli natsitervehdys".  

Joko dosentti Kärki tai Ylen toimittaja - jutusta ei selviä kumpi - oli sen jälkeen sitä mieltä, että "vaikka kädenojennus ei ehkä ollut 1930-luvun saksalaista laatua, vaan enemmän nettifoorumeilla marinoitua edgeilyä, sen voi sanoa olevan natsitervehdys". Ja sen jälkeen juttu jatkui sillä, että Musk on ilmaissut tukeaan Saksan toiseksi suosituimmaksi nousseelle puolueelle, AfD:lle.

Toisin sanoen meidän veronmaksajien rahoilla syötettiin suomalaisille jälleen kerran misinformaatiota tuutin täydellä. Eikä asiaa ole korjattu edes sen jälkeen, kun Musk itse kommentoi asiaa ihmettelemällä, että "suoraan sanottuna he tarvitsevat parempia likaisia ​​temppuja. 'Kaikki ovat Hitleriä' -hyökkäys on niin väsynyt".

* * *

Eilinen päivä toi mukanaan toisenkin Ylen poliittisesti värjäytyneen uutisen. Tarkoitan sitä, että illan pääuutisissa kerrottiin EU:ta huolestuttavan etenkin X-viestipalvelun Elon Muskin sekaantuminen Euroopan politiikkaan - eli X:n algoritmien säätäminen sellaisiksi, että ne suosisivat äärioikeistoa. 

Näin voi tietenkin olla tai olla olematta, mutta kun asian tueksi esitettiin ensin saksalaisen vihreän ja sitten maltalaisen sosialistin näkemys heräsi itselläni vahva epäilys siitä, että onko kyseessä Euroopan Unionin vai sittenkin ainoastaan eurooppalaisen vihervasemmiston huolestuminen. Jälkimmäistä näkemystä tukee komissaari Henna Virkkusen (kok) kommentti, jonka mukaan X:n algoritmien toimintaa tutkitaan parhaillaan, eikä asiaa voi viedä eteenpäin, ellei algortmien poliittisesta puolueellisuudesta ole olemassa oikeudessa pitävää näyttöä. 

Lopuksi Ylen toimittaja kertoi, että Trumpin hallinto saattaisi pahimmillaan määrätä vastatoimia, mikäli EU ryhtyisi rajoittamaan sananvapautta. Näin saattaisi tietenkin käydä - ja hyvästä syystä etenkin siinä tapauksessa, mikäli rajoittamisen perusteeksi ei olisi antaa Virkkusen mainitsemaa vahvaa näyttöä sananvapauden väärinkäytöstä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:ssa on jatkossa kaksi sukupuolta ja sananavapaus

Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan
Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki

Elokuvasäätiön rahoitus kannattaisi puolittaa

Katja Gauriloffin ja Hannaleena Haurun Parvet-niminen elokuva sai veronmaksajien tukea puoli miljoonaa euroa. Ensi-iltaviikonloppuna sitä kävi katsomassa vain 88 katsojaa. En kuitenkaan kirjoita nyt siksi, että h on aakkosten kahdeksas kirjain, joten 88 saattaa elokuvan tekijöiden mielestä hyvinkin tarkoittaa jonkinlaista natsien salaliittoa.

Sen sijaan ihmettelen Suomen elokuvasäätiön päätöstä elokuvan tukemisesta. Näin siksi, että Finnkinon nettisivu kertoo siitä seuraavia asioita, joiden on ainakin pääpiirteissään pitänyt olla säätiön päätöksentekijöiden tiedossa ennen rahan jakamista.

"Menestyvä afrosuomalainen jalkapalloilija Valeria valitaan joukkueen uudeksi kapteeniksi. Uusi asema luo paineita ja epämukavia tunteita, kun hän etsii omaa totuuttaan muiden odotusten ristipaineessa. Ei-binääri duunari Aurora haluaisi löytää oman paikkansa ja tulla kohdatuksi, mutta kokee itsensä näkymättömäksi.

Rakkautta etsivä Nora kokee, että hänet nähdään vain hänen tumman ihonsa ja kiharan tukkansa kautta. Rasistiset kommentit kaikuvat läheisiin ihmissuhteisiin ja saavat Noran epäilemään uuden ihastuksensa tarkoitusperiä. Valkoisissa tiloissa kasvanut Selma jää harjoituksissa kuoronsa kanssa lukkojen taakse maanalaisiin tunneleihin. Selma joutuu etsimään omaa tietään ulos ja kohtaa pimeydessä oman painajaisensa suomalaisuuden muotista.

Nuori aktivisti Piera Niillas haaveilee sorrosta vapaasta yhteiskunnasta. Yhdessä oman saamelaisyhteisönsä kanssa hän osallistuu omia oikeuksiaan koskettavaan poliittiseen keskusteluun. Hiljainen mies on mietteliäs kulkiessaan kaupungin kaduilla. Hän näkee viitteitä monien muiden kokemuksista."

Tekstin luettuani sanoisin, että elokuvasäätiössä olisi pitänyt ymmärtää jo etukäteen, ettei tällaista umpiwokeltavaa elokuvaa lähde katsomaan juuri kukaan. Ei ainakaan elokuvan rahoittajista eli suomalaisista nettoveronmaksajista. 

Omalta osaltani totean, että elokuvasäätiö näyttäisi päätöksensä valossa olevan oiva kohde budjettisäästöjen tekemiselle. Ja siksi ehdotan, että elokuvasäätiön tukea supistetaan kuluvasta vuodesta 50 prosentilla eli 12 880 500 eurolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Etu-Töölön lukion rehtori Joanna Ovaskan vierasvalinnat ovat tunkkainen tuulahdus suomettumisen ajalta
Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen

Natsilla olikin afrikkalaiset juuret

Yleisradio selvitti viime viikolla, että Iso-Britannian äskettäisiä "mellakoita on suunniteltu erityisesti Telegram-sovelluksessa toimivissa ryhmissä. Yhdessä tunnetuimmista ryhmistä toimi ylläpitäjänä suomalainen mies."

Alkuperäisessä jutussa "Yle ei julkaise miehen nimeä, sillä häntä ei ole tuomittu eikä Ylen tietojen mukaan epäillä mistään vakavasta rikoksesta", eikä verorahoitteinen mediamme kertonut hänestä paljon muutakaan.

Sen sijaan se mainitsi, että "suomalaismies jakoi ryhmän muille jäsenille muun muassa ohjeita tuhopolttoon" sekä kertoi tämän siivonneen juutalaiset ryhmästä ja kehottanut "tuhoamaan kirotut juutalaiset". Hän oli myös julkaissut Hamasin propagandavideoita.

Jostain syystä Ylen toimitus päätti eilen astua askeleen kohti avoimempaa uutisointia ja kertoi, että mielenosoittajia yllyttänyt henkilö "on kertonut sosiaalisessa mediassa, että hänellä on toisen vanhempansa puolelta afrikkalaisia sukujuuria". Siksi on syytä kysyä, että onko kyseessä henkilö, joka on ajatusmaailmaltaan sekä natsi että fanaattinen muslimi. 

Onhan hyvin tunnettua, että Palestiinan muslimit olivat jo toisen maailmansodan aikana hyvissä väleissä Adolf Hitlerin johtaman Saksan kanssa, joten näillä kahdella ihmiskunnan kannalta haitallisella aatteella on pitkä yhteinen historia ja vihollinen. Joskin olen itse kuvitellut tähän asti, että tämän päivän länsimaiset uusnatsit vihaavat muslimeita vähintäänkin yhtä paljon kuin juutalaisia. 

Tämä on tietenkin pelkkää arvelua, koska Yle ei maininnut sanallakaan miehen uskonnosta tai tarkentanut edes tämän "afrikkalaisen taustan" lähtömaata. Enkä siksi ryhdy tässä spekuloimaan enempää.

Sen sijaan palaan vielä siihen, miksi Yle vastoin aiempia tapojaan otti esille natsimiehen maahanmuuttajataustan. Voisiko taustalla olla viime aikojen kritiikki yhtiötä kohtaan? Ja sen budjettiin kohdistuva paine? Eli pyrkimys lieventää kumpaakin?

* * *

Lopuksi saatan arvoisan lukijani tietoon Argentiinan presidentin Javier Milein kannanoton Ison-Britannian tapahtumista. Hänen mukaansa "Britannian hallitus vangitsee nyt ihmisiä sosiaaliseen mediaan kirjoittamisen vuoksi. Se, mitä Britanniassa tapahtuu, on esimerkki sorrosta, jota kansalaiset kohtaavat sananvapautta rajoittamaan pyrkivien hallitusten alaisuudessa."

Hyvin ja todenmukaisesti sanottu, mutta tulee tuskin koskaan kerrotuksi suomalaisessa valtamediassa. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse Suomessa pelätä virkavaltaa näiden kirjoitusteni takia ja uskallan siksi saattaa asian teidän tietoonne, arvoisat lukijani.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huolestuttavaa maahanmuuttokeskustelua
Sananvapauden itsesensuurin perustelut, käytännöt ja seuraukset
Britannia kuohuu!

12-vuotiaan puukotus johti vasemmiston poliittiseen ilakointiin

Oulussa nähtiin saman päivän aikana kaksi puukotusta. Niistä yhdessä tapauksessa maahanmuuttajan värinen henkilö puukotti kuoliaaksi aikuisen miehen. 

Toisessa tunnettu tunnetusti väkivaltainen natsi, joka useista väkivaltarikoksistaan huolimatta sai - suomalaisen oikeuskäytännön mukaisesti - kulkea vapaalla jalalla, puukotti 12-vuotiasta maahanmuuttajaa takaapäin. Lapsi on tätä kirjoituksessa hengissä ja natsi poliisin hallussa. 

Oikeuslaitos sitten aikanaan kertoo, kuinka pian hän on jälleen vapaa jatkamaan kanssakulkijoilleen vaarallista toimintaansa. 

* * *

Edellä mainitsemistani kahdesta puukotuksesta juuri jälkimmäinen tapaus on saanut suurta huomiota ja myös tekijän henkilöllisyys on poikkeuksellisesti uutisoitu, koska "kyseessä on vakava teko, jolla yhteiskunnallista merkitystä ja epäilty on tuomittu jo aiemmin äärioikeistolaiseen toimintaan liittyen". Tästä voitaneen päätellä, ettei ensimmäiseksi mainitsemani tappo/murha ollut asiasta kirjoittaneiden journalistien mielestä - uhrin kuolemasta huolimatta - vakava eikä sillä ollut yhteiskunnallista merkitystä. 

Sen sijaan toinen on sitä toden totta, sillä valtionvarainministeri Riikka Purra (ps) erehtyi vihjaamaan, että sen tekijä olisi ollut maahanmuuttajataustainen - mikä ei ole ihme ottaen huomioon maahanmuuttajataustaisten henkilöiden harjoittaman lasten ja nuorten väkivallan lisääntymisen viime aikoina. Toki hän murhaajan todellisen etnisyyden selvittyä korjasi näkemystään.

Tämä ei ole estänyt ääri-, laita- tai maltillisen vasemmiston ilakointia puukotuksen uhrin kohtalolla. Näin ovat nimittäin tehneet ainakin Li Andersson (vas), Ville Niinistö (vihr), Sofia Virta (vihr) ja Timo Harakka (sd). Heillä ei kuitenkaan näyttäisi olleen mitään sanottavaa tummahipiäisen henkilön toimittamaan aikuisen miehen hengenmenetykseen. 

* * *

Tässä tilanteessa on syytä todeta - siis totean itse - että molemmat teot olivat törkeitä, eikä niitä ole syytä puolustella millään tavalla. Tämä ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, ettei maahanmuutosta - sen hyödyistä, arkipäiväisyyksistä tai haitoista - voisi keskustella myös jatkossa. 

Sen sijaan tapaukset alleviivaavat hallituksen - ja myös opposition - oikeutta ja velvollisuutta pyrkiä maksimoimaan maahanmuutosta saatavia hyötyjä sekä minimoimaan siihen liityviä haittoja. 

Jälkimmäinen koskee sekä maahanmuuttajien omia että kantaväestön heistä motivaationsa saaneiden marginaaliryhmien tekemisiä. Siis sellaisten kuin nyt nähdyn lapsen puukotuksen tekijän viiteryhmänä toiminut Pohjoismainen vastarintaliike, jonka USA tuli juuri luokitelleeksi terroristijärjestöksi. 

Suomessa korkein oikeus määräsi PVL:n lakkautettavaksi jo vuonna 2020. 

JK kello 7:58. Tuoreen tiedon mukaan Oulussa on jälleen puukotettu. Tällä kertaa oli hyökätty porukalla yhden ihmisen kimppuun noin puoli yhden aikaan viime yönä. Sen seurauksena uhri toimitettiin sairaalahoitoon teräaseen aiheuttamien vammojen takia. Tämäkään tapaus ei liene vakava teko, jolla olisi yhteiskunnallista merkitystä, koska tekijäjoukosta ei ole julkaistu minkäänlaisia tuntomerkkejä saati henkilöllisyyksiä. Onneksi poliisi on kuitenkin ottanut heidät talteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa
Huumekaupan motivoimia jengisotia myös Suomeen?
Keskimääräisestä erottuva maahanmuuttaja on otettu kiinni

Natsikortteja, rasismia ja nimittelyä ankkalammikossa

Kuten kaikki tiedämme, on Suomessa kaksi kansalliskieltä. Niistä yleisempi on suomi, mutta myös ruotsilla on tämä status ja sitä puhuvilla oma lehdistö, jonka lippulaiva on Hufvustadsbladet.

Tästä syystä ruotsinkielisen väestönosan parissa käytävä yhteiskunnallinen keskustelu jää suurimmalle osalle kansaa vieraaksi. Ja toisaalta saa joskus sellaisia piirteitä, joita ei löydy helposti suomenkielisestä valtamediasta.

Tästä esimerkkinä vaikka runoilija Eva-Stina Byggmästarin allekirjoitettama kirjoitus, jonka katsoin kääntämisen arvoiseksi omalle lukijakunnalleni. Siinä ei kainostella argumentaatiovirheenä tunnettuja natsikortteja tai rasismileimoja eikä kainostella suoraan henkilöön käyvää nimittelyä - eikä vastaavaa voisi kukaan kirjoittaa suomenkieliseen lehdistöön menettämättä täydellisesti uskottavuuttaan.

Eli olkaapa hyvä.

"Orpon hallitus toimii erittäin vastuuttomasti Suomen kulttuurin kannalta kokonaisuutena ja erityisesti kysymyksessä siitä, onko kirjallisuutta olemassa maassamme vai ei. On kuin hallitus olisi unohtanut, että kansallislaulumme sanat on kirjoittanut runoilija, suomenruotsalainen Johan Ludvig Runeberg.

Yleinen luonnon ja niin kutsutun ihmispääoman riistäminen sekä rasismi, siitä me muistamme Orpon ja hänen kätyrinsä. Pelko vertaamisesta aikaisempiin vallanpitäjiin on usein johtanut kirjarovioihin. Kirjojen polttaminen oli pitkään symbolinen teko vallan vahvistamiseksi. Kirjaroviot ovat läpi historian olleet tehokas kirjallinen sensuurikeino sekä symbolinen teko osoittamaan absoluuttista valtaa.

Yksi modernin ajan surullisenkuuluisista kirjojen polttamisista tehtiin Adolf Hitlerin määräyksestä. Orpo ja hänen juoksupoikansa eivät polta kirjoja, eivätkö!? Mutta itäisessä naapurissamme sensuuri on kovaa, ja kirjat, jotka eivät ole Putinin hallinnon kanssa samaa mieltä, poistetaan kirjastohyllyiltä ja päätyvät paperinkeräykseen, käytännössä ne poltetaan.

Voimme hyvästä syystä kutsua sitä, mitä Orpo tekee, psykologiseksi ja henkiseksi rovioksi. Kielivähemmistöjen kirjailijat ja kulttuurityöntekijät ovat ne, jotka ensimmäisinä ja eniten kärsivät Orpon hallituksen kulttuuristrategiasta ja vallankäytöstä. Heinrich Heine kirjoitti näytelmässään ´Almansor´ (1823): ´Missä poltetaan kirjoja, siellä poltetaan lopulta ihmisiä´.

Toukokuun 10. päivänä 1933 lähes 40 000 ihmistä kokoontui Opernplatzille, nykyiselle Bebelplatzille, keskelle Berliiniä. Paikalla oli SS-sotilaita, poliiseja, puolisotilaallisen SA:n, Saksan opiskelijajärjestöjen ja Hitlerin nuorisojärjestön nuoria sekä yleisöä. He olivat kokoontuneet polttamaan kirjoja.

Propagandaministeri Joseph Goebbelsin kehotuksesta niin kutsutut ei-saksalaiset kirjat piti polttaa. Ne olivat juutalaisten tai natsihallinnon poliittisten vastustajien kirjoittamia tekstejä. Lähes 25 000 kirjaa katsottiin ei-saksalaisiksi. Vuoteen 1934 mennessä Saksassa oli kielletty 5 000 kirjaa, ja kiellettyjen kirjoittajien joukossa oli runoilija Heinrich Heine.

Vuoden 1934 kirjapoltot eivät olleet uusi ilmiö. Kirjojen polttamista on tapahtunut läpi historian, usein sodan yhteydessä. Varhaisin tunnettu kirjojen poltto tapahtui nykyisen Kiinan alueella vuonna 213 eKr, kun kiinalainen keisari Qin Shi Huang, joka rakennutti myös Terrakotta-armeijan Xianissa, vahvisti voittonsa aikaisempia hallitsijoita vastaan kirjojen poltolla. Historioitsija Lois Mai Chanin mukaan keisari halusi paitsi poistaa aiemmin julkaistut tekstit myös hallita tietoa. Ennen kaikkea hän halusi, ettei kansa voisi verrata hänen hallintoaan aikaisempiin hallitsijoihin.

Teolla itsellään on vahva symbolinen voima. Ray Bradburyn romaani Fahrenheit 451 (1953) kertoo tulevaisuudesta, jossa sensuuri on johtanut dystopiaan. Kirjassa Bradbury kirjoittaa: ´Hän, joka tappaa miehen, tappaa järkevän olennon... mutta hän, joka tuhoaa kirjan, tappaa itse järjen´.

Kuka on Orpon propagandaministeri? Onko tämä järjen kuoleman alkua, mitä nyt todistamme?

Tuki kirjastoille laadukkaan kirjallisuuden hankintaan pienistä painoksista on leikattu täysin kulttuuribudjetista. Tilanne laadukkaan kirjallisuuden osalta oli vaikea alusta asti, ja siniruskea hallitus tekee kaikkensa lyödäkseen viimeisen naulan arkkuun.

Pienelle kirjallisuudelle, kuten suomenruotsalaiselle, joka luonnollisesti julkaistaan usein pieninä painoksina, on kirjallisuustuki ollut elintärkeää. Kyse on suhteellisen vähäpätöisestä säästöstä, joka voi aiheuttaa hyvin suurta vahinkoa koko kirjalliselle kentälle, kirjailijoille, kustantajille ja kirjastoille sekä koulutukselle ja lopulta demokratialle.

Sama pätee myös suunnitelmiin kirjojen arvonlisäveron nostamisesta. Lisäksi hallitus aikoo vähentää työ- ja projektistipendejä opetusministeriön ja taiteen edistämiskeskuksen kautta, mikä vaikuttaa erityisesti suomenruotsalaisiin kirjailijoihin ja taiteilijoihin.

RKP, joka on valinnut istumisen siniruskean Orpon hallituksessa, edistää aktiivisesti suomenruotsalaisen kulttuurin, kielen ja koulutuksen köyhtymistä entistä nopeammalla tahdilla. Tämä on jotain, mitä RKP:n äänestäjät tuskin näkivät kristallipallossa, kun he viimeksi kävivät äänestämässä. Mutta Anna-Maja Henriksson on loistava esimerkki siitä, miten valta tyhmistää ja korruptoi.

Se kyynisyys, joka nyt vallitsee puolueessa, ei ole vain huolestuttavaa, se on hämmästyttävän tehotonta. RKP:llä ei ole koskaan ollut näin vähäistä tukea äänestäjiltä, joten johdon olisi syytä katsoa tarkasti peiliin.

Ainoa asia, joka voisi mahdollisesti palauttaa osan RKP:n menettämästä luottamuksesta sen osallistuttua Orpon hallitukseen, elämäni ruskeimpaan, on heittää pyyhe kehään ja sanoa, että tänne mutta ei pidempään. Jos näin ei tapahdu, RKP tulee olemaan menneen ajan parlamentaarinen puolue.

Miten sinä ja puolueesi haluatte jäädä muistoihin, Anna-Maja Henriksson, niinä jotka auttoivat kaatamaan bensiiniä kirjakasaan? Historia ei tule olemaan armollinen."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuka sopi maahanmuuttajiin liittyvästä sensuurista?
Hyväksyttävää rasismia ja sovinismia?
Lucia-neito ruotsalaisen kulttuurin muutosuhrina

Pitäisikö yhteiskuntaa uhkaavien tunnusten käyttö agitointitarkoituksiin kieltää?

Kansanedustaja Atte Kaleva (kok) kysyi sosiaalisessa mediassa, että "pitäisikö Suomessa kriminalisoida yhteiskuntarauhaa uhkaavien, rasististen, väkivaltaisten ja totalitaaristen ideologioiden tunnusten käyttö agitoimistarkoituksessa? Siis kieltää esim. hakaristi, sirppi ja vasara, Hamasin lippu jne mm. mielenosoituksissa?"

Itse näen tässä asiassa kolme hyvin erityyppistä ratkaisua. Ensimmäinen olisi kaikenlaisten tunnusten hyväksyminen katukuvaan. Tämä olisi perusteltua sanan- ja ilmaisuvapauden kannalta: jokainen näyttäköön värinsä ja sivulliset arvioikoon mitä se tarkoittaa. Toteuttamisen kannalta en näe ongelmia. 

Toinen mahdollisuus olisi hyväksyä osa tällaisista tunnuksista, mutta kieltää loput. Eli hyväksyä esimerkiksi sirpin ja vasaran käyttäminen, mutta kieltää hakaristit. Tätä voidaan parhaimmillaankin perustella vain enemmistön diktatuurilla - eli vähemmistön oikeuksien polkemisen oikeuttamisella. 

Toisin sanoen ratkaisu olisi sanan- ja ilmaisuvapauden kannalta vino ja ihmisten tasa-arvoa loukkaava. Tai Orwellia lainaten "kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset". 

Kolmas mahdollisuus on kaikkien yhteiskuntarauhaa uhkaavien tunnusten kieltäminen. Se olisi erityisesti sanan- ja ilmaisuvapautta loukkaava ratkaisu, mutta lisäksi tämä vaihtoehto olisi ongelmallinen siinä, mihin raja vedettäisiin. 

Jos Kalevan mainitsemat hakaristi, sirppi ja vasara sekä Hamasin lippu kiellettäisiin, niin miksei sitten kiellettäisi ISIS:in tai rikollisjärjestöjen tunnuksia? Entä pitäisikö kieltää islamin tai kristinuskon tunnukset, koska sekä Koraanissa että Raamatussa asetetaan oma väki muiden ihmisten edelle? Ja molempien nimissä on vuosisatojen kuluessa murhattu ainakin satoja miljoonia ihmisiä. 

Edelle kirjoittamani rivit eivät tietenkään muodosta mitään pajatson tyhjentävää syvällistä analyysiä, mutta jo ne osoittavat yhteiskunnassa yleistyneiden sanavapauden rajoittamisvaatimusten ongelmallisuuden. Ja siksi oli surullista, että kansanedustaja Kalevan kysymykseen (tätä kirjoitettaessa) vastanneista henkilöistä noin 70 prosenttia kannatti "yhteiskuntarauhaa uhkaavien, rasististen, väkivaltaisten ja totalitaaristen ideologioiden tunnusten" käytön kieltämistä agitoimistarkoituksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sano reilusti vaan, mitkä ihmisryhmät ovat rasistisia, tyhmiä tai rikollisia
Jussi Halla-aho Juho Kustin linjoilla
Kulttuurivieras tosiasioiden äärellä

Kuka taisteli ketä vastaan ja kenen puolella?

Olen ollut jossain määrin siinä käsityksessä, etteivät nykyajan ihmiset ole kovinkaan hyvin perillä ihmiskunnan historiasta. Tämä käsitykseni sai valitettavasti vahvistusta, kun kanadalais-ukrainalainen sotaveteraani sai Kanadan parlamentissa suosionosoitukset Zelenskyin vierailun aikana.

Näin kävi, koska Kanadan parlamentin alahuoneen puhemies Anthony Rota oli kutsunut veteraanin yleisölehtereille Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin vierailun ajaksi. Ja esitteli tämän siellä kertomalla, että "hän taisteli Ukrainan itsenäisyyden puolesta venäläisiä vastaan toisessa maailmansodassa. Hän tukee Ukrainan joukkoja myös tänä päivänä 98-vuotiaana".

Ilmeisesti kanadalaisella puhemiehellä ei ollut kovinkaan hyvää käsitystä toisen maailmansodan tapahtumista. Vaikka Suomen voi ehkä sanoa olleen erillissodassa Saksan rinnalla, olivat ukrainalaiset osana Neuvostoliittoa taistelemassa USA:n, Iso-Britannian ja Kanadan kanssa Hitlerin Saksaa vastaan. Ja mikäli eivät olleet - kuten kunniavieraana ollut kanadalais-ukrainalainen veteraani - taistelivat he osana natsien sotakoneistoa. 

Näin nimittäin todella tapahtui saksalaisten vallattua Ukrainan. Tällöin aiemmin juutalaisvastainen ja poliittisiin terrori-iskuihin syyllistynyt Stepan Bandera nimittäin julisti Ukrainan tasavallan uudelleen perustetuksi. Sitä saksalaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet, joten ukrainalaisten aseellinen taistelu Neuvostoliittoa vastaan jäi Hitlerin liittolaisuudeksi ja osallistumiseksi juutalaisten kansanmurhaan. 

Edelle kirjoitetuista syistä ei kanadalaisen puhemiehen ratkaisua kutsua natsien puolella neuvostoliittolaisia vastaan taistellut henkilö kunniavieraaksi demokratiaan perustuvan Ukrainan puolesta taistelevan ja juutalaisen taustan omaavan Volodymyr Zelenskyin vierailulle voi pitää mitenkään sopivana. Ei, vaikka veteraani olisikin osallistunut taisteluihin venäläisiä joukkoja vastaan.

Valitettavasti en usko, että kanadalainen puhemies olisi historiantietojensa perusteella mitenkään erityinen tapaus länsimaissa. Luultavaa on, ettei moni meikäläinenkään poliitikko - saati rivikansalainen - ole kovinkaan hyvin perillä oman kansansa vaiheista historian pyörteissä, vaikka luulenkin suomalaisten olevan tässä suhteessa varsin valistuneita verrattuna muiden maiden kansalaisiin. Sen merkkinä voi pitää vaikkapa sitä, että blogistikollega Vasarahammer tarttui jo eilen tähän samaan aiheeseen.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Venäläiset sotarikokset perustuvat älylliseen epärehellisyyteen