Suomen ja Amerikan lihansyöjät

Suomessa on jokin aika sitten annettu uuden ravintosuositukset. Niiden mukaan ruokamme tulisi sisältää runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä, täysjyväviljavalmisteita, kalaa ja tyydyttymättömiä rasvoja sekä kohtuullisesti rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita, pähkinöitä, siemeniä sekä palkokasveja. 

Lihavalmisteita, sokerilla makeutettuja juomia, runsassokerisia ja -suolaisia ruokia ja vähäkuituisia viljavalmisteita taas pitäisi syödä mahdollisimman vähän. Niinpä minunkin pitäisi jatkossa viedä puolisoni juhlapäivinä syömään ravintolaan soijaa, pähkinöitä ja siemeniä tai korkeintaan kalaruokaa tähän asti tapana olleen puolikypsän naudan sisäfilepihvin sijaan. 

Mahtaisikohan hän kiittää?

* * *

Tämä juolahti mieleeni lukiessani tuoretta tutkimusta varhaisista Amerikan mantereen ihmisistä, joiden kulttuuria kutsutaan Clovis-nimellä. He olivat intiaaneja, jotka elivät Pohjois-Amerikassa noin 13 500–12 800 vuotta sitten. 

Tuoreessa James Chattersin ja kumppaneiden julkaisemassa tutkimuksessa oli tutkittu tässä kulttuurissa syntynyttä puolitoistavuotiaan lapsen fossiilia, josta otetuista näytteistä voitiin päätellä isotooppianalyysin perusteella tämän äidin ruokavalion proteiininlähde. 

Tutkimus osoitti, että äidin ruokavalion tärkein komponentti oli mammutti, jota seurasivat hirvi ja biisoni. Sen sijaan pikkunisäkkäiden osuus oli merkityksetön. 

Näin ollen Clovis-kulttuurissa eläneiden ihmisten ruokavalio muistutti eniten mammutteihin erikoistuneen Homotherium-sukuun kuuluneen sapelihammaskissan ruokavaliota ja poikkesi oleellisesti esimerkiksi susien tai karhujen ruokailutavoista. Toisin sanoen he olivat suurriistaan erikoistunutta kansaa, joka käytti hienostunutta kivikautista teknologiaa ja liikkui laajalti hyödyntääkseen korkeimman tuoton antavaa saalista. 

Tämän seurauksena kulttuuri levisi Amerikan mantereella nopeasti  Alaskasta ainakin Venezuelaan saakka. Ja katosi aikanaan samoihin aikoihin kun mantereella koettiin voimakkaita ilmastonvaihteluita ja myös suurriista katosi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallista tuontitavaraa
Solulihamarkkinat
Mammutin elämä

Kasvisruuan pakkosyötöstä on pelkkää haittaa koululaisille

Yleisradio oli selvittänyt vantaalaisten nuorten näkemyksiä kouluruuasta. Vastausten mukaan heidän lempiruokiaan ovat uunimakkara, makaronilaatikko ja muut liharuoat. Sen sijaan eläinproteiinittomista kasvisruuista ei tunnu pitävän juuri kukaan. 

Jälkimmäisiä tarjotessa nuoret jättävät ruokailun väliin ja käyvät ostamassa kaupasta muuta syötävää, joka epäilemättä on oleellisesti epäterveellisempää kuin kouluruoka. Näin kasvisruokien pakkosyöttäminen on johtanut nuorten terveyden kannalta haitalliseen lopputulokseen. 

Ilmiö ei ole mitenkään uusi, vaan tiedän näin tapahtuneen ainakin jo 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, koska muistan joidenkin vanhempien antaneen kasvisruokapäivinä jälkeläisilleen rahaa, jotta he voisivat käydä ostamassa terveellisen lounaan sen sijaan, että puputtaisivat omien rahavarojensa varassa halvinta mahdollista rasvakäärylettä. Näin erityisesti niillä nuorilla, jotka aktiiviseen liikuntaharrastuksensa takia tarvitsivat koulun kasvispöperöitä ravitsevamman lounaan.

Koska kasvisruuasta on jo pitkään ollut koululaisille pelkkää haittaa, olisi lopultakin syytä tunnustaa, ettei kouluruokailun perimmäinen tehtävä ole vihreän propagandan - kirjaimellinen - pakkosyöttö. Ja siksi epäsuositut kasvisruuat on kouluissamme korvattava sellaisilla lounailla, joita nuoret syövät. Tai ainakin tarjota niiden rinnalla aina eläinproteiinipitoinen vaihtoehto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Solulihamarkkinat
Yhden prosentin vähemmistön armoilla
Ruokafasismia Helsingissä

Dinosaurusten hampaat piiloon

Dinosaurukset ovat kiehtoneet meitä ihmisiä siitä alkaen kun niiden fossiilisia jäännöksiä on löydetty. Erityisen kiinnostaviksi on koettu teropodeihin kuuluvat suuret lihansyöjädinot, joilla on vähäiset etutassut ja valtava pää täynnä esillä olevia hampaita. Siis sellaiset kuin Tyrannosaurus rex. 

Itse asiassa lihansyöjähirmuliskojen ulkonäköä ei ole tunnettu varmasti, koska niistä jäljelle jääneet fossiilit ovat lähinnä luurankoja. Siten myös niiden hampaat on kuvattu näkyviksi vain siksi, että ne ovat valtavan kokoisia ja koska dinosaurukset olivat kaukaista sukua krokotiileille, joilla on niin ikään näkyvät hampaat.

Nyt on kuitenkin julkaistu uusi tutkimus, jossa petodinosaurusten hampaiden näkyvyyttä on tutkittu monipuolisesti erilaisilla tavoilla. Ja siinä havaittiin, että muinaisten hirmuliskojen hampaat olivat erittäin todennäköisesti kudosten peitossa silloin, kun suu oli suljettuna. 

Siten petodinosaurusten pää muistutti pikemminkin varaanin kuin krokotiilin päätä. Eikä niiden ulkonäkö siten ollut lainkaan niin hurja kuin olemme tähän asti kuvitelleet. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, siirtyykö nyt tehty uusi havainto dinosauruksiin liittyvän viihdeteollisuuden todellisuuteen, vai esiintyvätkö sen kuvaamat tyranniliskot, allosaurukset ja velociraptorit myös tulevaisuudessa paljashampaisina. Ja johtaako viihde siten myös jälkipolvet harhaan näiden muinaisten eläinten ulkonäöstä.

Aiempia ajatuksia aiemmista ajatuksista:
Kun mulkku pistää
Mammutin elämä
Kohti tylsempää maailmankuvaa