Onko RKP:n nuorten julkilausuma toteuttamiskelpoinen?

Ruotsalaisen kansanpuolueen nuoret haluaisivat, ettei heidän puolueensa menisi enää koskaan Perussuomalaisten kanssa hallitukseen. Tämä on niin mielenkiintoista, että päätin kirjoittaa aamuisen Ahmed-merkintäni lisäsi toisenkin tekstin.

Onhan nimittäin kaikkien suomalaisten tiedossa, että RKP:n olemassaolon oikeutus ja päätarkoitus on ruotsinkielisen väestön etujen – erityisesti toisen kotimaisen kielen – säilyttäminen ikuisesti. Ja siksi puolue on aina joustanut hallitusneuvotteluissa kaikesta muusta, jotta se olisi puolustamassa pääasiaansa maan korkeimmassa toimeenpanevassa elimessä.

* * *

Jos nyt sitten otamme todesta RKP:n nuorten tahdon ja kuvittelemme tilanteen, jossa Kokoomus, Kristillisdemokraatit ja Keskusta olisivat pystyttämässä enemmistöhallitusta Perussuomalaisten kanssa, niin mitä RKP:n pois jäämisestä voisi seurata suomenruotsalaisten tunnetuille eduille – omille kouluille, omalle kielelle, Ahvenanmaan asemalle ja niin edelleen? Tätä voinee jokainen teistä – arvoisat lukijani – pohdiskella aivan rauhassa. 

Ja sen jälkeen kun olette päätyneet  johonkin lopputulemaan, kannattaa käyttää lyhyt hetki – enempää ei tarvita – sen pohtimiseen, että minkä tason järjenjuoksua RKP:n nuorison kannanotto osoittaa. Eli onko se nerokasta, heidän äänestäjäkuntansa kannalta erinomaista tai muuten vain vakavasti otettavaa ja toteuttamiskelpoista? Vai jotain ihan muuta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Suomi on joukosta poissa?
Poliittinen peli
Perussuomalaisten ja RKP:n välinen suhde

Valitseeko kansa Kokoomukselle Atte Kalevan vai Pihla Keto-Huovisen linjan?

On ollut hienoa huomata, että järjen käyttäminen ja tosiasioiden tunnustaminen tuntuu leviävän suomalaisessa politiikassa. Tosin vain vähitellen ja gallupien säikäyttämänä. 

Tarkoitan tällä Kokoomuksen ilmoitusta, jonka sisältöä kansanedustaja Atte Kaleva kuvaili sanoilla "Suomen on voitava itse päättää, ketkä tänne tulevat ja millä ehdoilla". Tämän tosin pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille itsenäisille valtioille, mutta hyvä kuitenkin, että se on nyt ääneen mainittu. 

* * *

Valitettavasti Kalevan muotoilema periaate ei näyttäisi saavan yksimielistä kannatusta edes Kokoomuksessa, sillä kansanedustaja Pihla Keto-Huovinen (kok) jätti eriävän mielipiteensä eduskuntaryhmänsä ohjelmaan. Siten ensi kevään vaaleissa Kokoomuksen äänestäjä joutuu pohtimaan kannattaako hän Atte Kalevan vai Pihla Keto-Huovisen linjaa. 

Puhumattakaan Sirpa Pietikäisestä (kok) ja tämän ehdolla olevista opetuslapsista. Tämä europarlamentaarikkohan vastusti taannoin jopa tunnetun terroristijärjestön nimeämistä sellaiseksi – toimien yhteistyössä eurooppalaisen vihervasemmiston kanssa. 

* * *

 

Toki uskon, että Kokoomuksen ehdokkaiden näkemyksiin tutustumalla voi näiden joukosta erotella toisistaan kalevaiset ja ketohuovislaiset, ja antaa äänensä ensin mainituille. Tosin siinäkin tapauksessa ensin mainitun linjan ehdokkalle äänensä antava kasvattaa myös jälkimmäisten vertailulukuja samassa vaalipiirissä. 

Tästä huolimatta pidän Kokoomuksen – sinänsä valitettavan ristiriitaista – linjanvetoa tervetulleena. Ja toivon, että ensi kevään vaaleissa puolueen listoilta valittaisiin eduskuntaan mahdollisimman paljon kalevaisia ehdokkaita. Jopa niin useita, että Kokoomusta voisi tulevalla eduskuntakaudella pitää ennemminkin kalevaisena kuin ketohuovislaisena puolueena.

* * *

Toisaalta on selvää, etteivät Atte Kalevan ja kumppaneiden linjaukset muuta sitä, että maahanmuuton seurauksena käynnissä olevasta Suomen väestöpohjan vaihtumisesta ja/tai yhteiskuntamme kehitysmaalaistumisesta huolissaan olevien kannattaa edelleen antaa äänensä sanoin ja teoin yhtenäisen maahanmuuttolinjansa osoittaneille Perussuomalaisille. 

Jos kuitenkin äänestäjä ei kuitenkaan jostain muusta syystä halua tehdä niin, on äänen antaminen kalevaiselle kokoomuslaiselle ehdokkaalle ihan kelvollinen ratkaisu. Ainakin siinä tapauksessa, että tämä tulee myös valituksi omasta vaalipiiristään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahmed muistutti nykyisen hallituspohjan jatkamisen tärkeydestä
Elina Hiltunen ja Kokoomuksen naistenpuute
EU-parlamentti lisäsi Muslimiveljeskunnan terrorijärjestöjen listalle – suomalaismeppien vastustuksesta huolimatta

Ahmed muistutti nykyisen hallituspohjan jatkamisen tärkeydestä

Ilta-Sanomat kertoi, että Ahmed Dhaif Saadoon Al-Khalfah on tuomittu kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeuteen törkeän raiskauksen yrityksestä. Suomalaisen tavan mukaan rangaistuksen pituutta lyhennettiin miehen aiempien raiskaustuomioiden ja huumausainerikoksen takia. 

Uutena piirteenä tähän tapaukseen liittyy se, että Ahmed oli oikeudessa väittänyt ihmisten tehtailevan kuljettajista rikosilmoituksia, koska Yango-taksilla on huono maine. Perusteluksi hän oli keksinyt, että naiset voivat siten "saada rahaa ja turvata tulevaisuutensa".

Tapaus on jälleen yksi esimerkki siitä, miten Suomessa ja Euroopan Unionissa harjoitettu järjetön maahanmuuttopolitiikka on muuttanut yhteiskuntaa. Ja osoittaa, että jokainen vuosi ennen helposti nähtävän ongelman korjaamista lisää sen hintaa suomalaisille – ja erityisesti naisille. 

* * *

Ahmedin tapaus on tietenkin vain yksittäistapaus, joka osoittaa ongelman, jota suomalaisessa politiikassa on hyssytelty aina viime eduskuntavaaleihin asti. Silloin asiassa tapahtui muutos ja maahan saatiin hallitus, joka ryhtyi korjaamaan sen syitä. 

Kolmessa ja puolessa vuodessa ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi ihmeitä, vaan kyse on pikemminkin ollut vain maahanmuuton pahimpiin ongelmiin kohdistuvasta korjaussarjasta. Näin siksi, että tähän mennessä vain oleskelulupien ehtoja on kiristetty, kansainvälinen suojelu on muutettu luonteeltaan väliaikaiseksi, Suomen kansalaisuuden saamisen ehtoja on kiristetty, säilöönoton enimmäiskesto on pidentynyt, maahantulokieltoa on kiristetty, on otettu käyttöön rajamenettely ja vastaanottorahaa on pienennetty. 

Näiden lisäksi olisi syytä tehdä monia muita uudistuksia, jotka vähentäisivät heikkolaatuisten maahanmuuttajien kiinnostusta Suomeen. Sellainen olisivat esimerkiksi sosiaaliturvan ja takuueläkkeiden sitominen Suomen kansalaisuuteen ja vakavia rikoksia tehneiden maahanmuuttajien lakisääteinen karkottaminen Suomen rajojen ulkopuolelle. 

* * *

Heikkolaatuisen maahanmuuton lisäksi Suomella on myös toinen ongelma: se on julkisen sektorin kestämättömän suuri koko. Tai pikemminkin sen aiheuttama taloudellinen epätasapaino. Sen seurauksena valtio velkaantuu vuosittain noin kymmenen miljardin euron vauhdilla. 

Tämä kehitys oli syy sille, että Petteri Orpon (kok) hallitus on tehnyt valtion kuluihin paljon miesten  parranpärinää ja naisten nalkutusta ruokkineita leikkauksia. Siinäkään ei kyse ole kuin hyvästä alusta, sillä Suomen valtion velkaantuminen jatkuu edelleen. 

Onneksi – niin ikään edelleen – käytössä on myös helppoja leikkauskohteita. Tosin monet niistä, kuten kehitysapuun tuhlatut rahat, ovat sellaisia, etteivät arvoliberaalit poliitikot halua koskea niihin, vaan ottavat mieluummin lisää velkaa niiden kattamiseen.

* * *

Näistä syistä suurten hallituspuolueiden viimeaikainen keskinäinen nokittelu on ollut ikävää seurattavaa. Esimerkiksi Pia Kauma (kok) väitti, että "perussuomalaiset jumittavat nyt bensasopuakin", kun kyse oli siitä, millä tavalla se tehtäisiin. Ja toisaalta Jani Mäkelä (ps) piruili hallituskumppanilleen sanomalla ratkaisun tultua jo tehdyksi, että "hallitus näytti olevan varsin toimintakyvytön tässä asiassa ja pääministerinkin kasvot täytyi pelastaa". 

Toki näissä kommenteissa on kyse ennen kaikkea ensi kevään vaaleista. Ja etenkin siitä, että – jo aiemminkin värikkässtä retoriikastaan tunnetun –  Perussuomalaisten nousu gallupeissa ohi Kokoomuksen suosituimmaksi oikeistopuolueeksi aiheuttaa stressiä viimeksi mainittujen joukossa. 

* * *

Suomen tulevaisuuden kannalta olisi kuitenkin oleellista, etteivät suuret hallituspuolueemme keskittyisi toistensa alas painamiseen, vaan pyrkisivät keräämään suurimman mahdollisen yhteisen äänipotin tulevissa vaaleissa. Ja sitä kautta välttämään Suomen sisäisen turvallisuuden ja hyvin liikkeelle lähteneen talouskasvun vaarantamisen – ja julkisen velkavuoren kasvatettamisen – demarijohtoisella hallituksella. 

Siksi vetoan molempiin suuriin hallituspuolueisiin, että ne malttaisivat pitää keskinäisen nokittelunsa kurissa ja keskittymään edelleen tuottavaan yhteistyöhön. Ja sitä kautta viestimään suomalaisille nykyisen hallituspohjan jatkamisen tärkeydestä sekä samalla osoittamaan, ettei sitä kannata vaihtaa demareille tyypilliseen ja Suomen ongelmia entisestään syventävään holtittomaan jakopoliitiikkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti parempaa Suomea
Kehitysyhteistyön lopettaminen kattaisi 40 prosenttia valtion budjetin leikkaustarpeesta
Vasemmisto osoitti, miksei sitä kannata päästää valtaan

Elina Hiltunen ja Kokoomuksen naistenpuute

Kokoomus savusti alle kolmekymppisen turkulaisen kunnanvaltuutetun Elina Hiltusen pois puolueesta, koska tämä esitti sosiaalisessa mediassa islamia kritisoivaksi tulkittuja kannanottoja. Jatkossa tämä nuori nainen tekee politiikkaa Perussuomalaisissa. 

Tapaus ei sinänsä ole kovin merkittävä, sillä Hiltunen ei missään tapauksessa – ainakaan toistaiseksi – ole ollut erityisen merkittävä poliitikko. Sikäli hänen häätämisensä puolueesta on kuitenkin merkityksellistä, että Kokoomus on jo pitkään kärsinyt naisten puutteesta ja ehkäpä sen seurauksena myös alhaisesta suosiosta kauniimman sukupuolen joukossa. 

* * *

Asiaa ei taida myöskään parantaa se, että monet Kokoomuksen vahvimmista naispoliitikoista ovat leimallisesti arvoliberaaleja. Tarkoitan Aura Sallan ja Sirpa Pietikäisen kaltaisia naisia, joita ei arvokysymyksissä pysty erottamaan vihervasemmistolaisista. Lisäksi monet muut, kuten Elina Valtonen, Pia Kauma tai Sari Multala, sijoittuvat lähinnä konservatiivin ja liberaalin keskivaiheille.

Tässä suhteessa Elina Hiltunen arvokonservatiivina poikkesi kokoomusnaisten valtavirrasta ja tuli siksi savustetuksi ulos puolueestaan. Ja koska kyseinen nuori nainen on aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä, nousi asia esille näkyvämmin kuin hänen tähänastisilla poliittisilla meriiteillään olisi muuten käynyt. 

Lopputuloksena tästä kaikesta on todennäköisesti se, että osa Kokoomusta tähän asti kannattaneista arvokonservatiivisista suomalaisnaisista siirtyy Hiltusen mukana Perussuomalaisten kannattajiksi. Eikä Kokoomuksen kannatus tämän seurauksena ainakaan kohene naisten parissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU-parlamentti lisäsi Muslimiveljeskunnan terrorijärjestöjen listalle – suomalaismeppien vastustuksesta huolimatta
Päähallituspuolueiden kannattajat luottavat hallitusyhteistyöhön
Hallitus sai kansalta valtakirjan kasvojen peittämisen kieltämiselle

Todisteet ja toivomus

Olen viime aikoina kirjannut useammankin kerran Suomen alkaneen talouskasvun todisteita. Samaan aikaan on valtiovarainministeripuolue Perussuomalaisten kannatus ohittanut Kokoomuksen. 

Puolue saa kiittää siitä ennen kaikkea puheenjohtajaansa Riikka Purraa, joka on puolustanut tiukasti julkisen sektorin menoleikkauksia. Näin siitä huolimatta, että Suomessa poliitikot ovat vaalien lähestyessä perinteisesti lupailleet hankkia kansalaisille kaikkea hyvää ja kaunista valtion velaksi – onpa vasemmalla laidalla takavuosina julisteltu jopa sellaista valhetta, ettei otettuja velkoja tarvitsisi koskaan edes maksaa.

* * *

Vaikka tosiasiassa edes Riikka Purra tai koko Petteri Orpon (kok) hallituksen talouslinja ei todellisuudessa ole karsinut julkisia menoja mitenkään raskaalla kädellä – velkaantuminenhan jatkuu edelleen – alkaa sen realistinen politiikka näkyä taloustoimijoiden käytöksessä. Ja sen seurauksena Tilastokeskus raportoi lähes päivittäin uusista todisteista, jotka osoittavat hallituksen onnistuneen. 

Viimeksi eilen saimme lukea, kuinka rakennusyritysten ja teollisuuden työpäiväkorjatut liikevaihdot kasvoivat ja lisääntyivät 13,4 ja 11,8 prosenttia vuoden takaisesta. Ne ovat melkoisia kasvulukuja ne.

Käytännössä suomalaisten tulisi ymmärtää, että nyt olisi täysin väärä aika palata vihervasemmiston suosimalle jakopoliittiselle linjalle – tai pikemminkin huomata, ettei se ole missään tilanteessa järkevää. Mikä parasta, ainakin gallupien perusteella näyttää, että kansa myös ymmärtää tämän asian.

* * *

Edelle kirjoittamastani huolimatta on edelleen muutamia seikkoja, joita on vaikea ymmärtää. Erityisesti kehitysavun säilyttäminen miljarditasolla – ja velkarahalla – on käsittämätöntä, ellei sen takana ole jonkinlaista korruptiota. Vai kuvitteleeko joku, että niin sanottu kehitysyhteistyö tuottaisi jonain päivänä Suomelle nettohyötyjä? Puhumattakaan siitä, että se nostaisi kehitysmaita niiden köyhyydestä.

On syytä ihmetellä myös sitä, että Suomi ottaa edelleen vastaan spontaaneja turvapaikanhakijoita eli kehitysmaalaisia elintasopakolaisia. Viimeisten kuuden kuukauden aikana oleskeluluvan on saanut muun muassa 117 somalia, 66 turkkilaista ja 49 irakilaista – kaikki kehitysmaalaisittain turvallisista maista, josta lähtemiselle ei ole tosiasiallista ihmisoikeusperustetta. 

Toki vieläkin enemmän on syytä kummastella, miksei maahamme päästettyjä niin sanottuja humanitaarisia pakolaisia ole velvoitettu oppimaan ja noudattamaan suomalaista elämäntapaa. Eli luopumaan siitä kulttuurista ja niistä asenteista, joiden seurauksia he sanovat paenneensa kotimaistaan. Tai edes hankkimaan sellaista osaamista – kieltä, osaamista ja käyttäytymistä – joiden varassa on mahdollista menestyä suomalaisessa yhteiskunnassa ilman veronmaksajien loputonta rahoitusta.

Siksi päätän tämän kirjoitukseni siihen toiveeseen, että nämä ajatukseni löytäisivät itsensä tavalla tai toisella Suomen seuraavan hallituksen ohjelmasta. Se on: kehitysavun lopettaminen, turvallisista maista tulevien turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen lopettaminen ja tänne saapuneiden kehitysmaalaisten vastuun edellyttäminen omasta elämästään suomalaisessa yhteiskunnassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti parempaa Suomea
Kehitysyhteistyön lopettaminen kattaisi 40 prosenttia valtion budjetin leikkaustarpeesta
Vihervasemmisto murehti työllisyystilanteen kohenemista

EU-parlamentti lisäsi Muslimiveljeskunnan terrorijärjestöjen listalle – suomalaismeppien vastustuksesta huolimatta

Eilisen päivän positiivisin uutinen kuultiin EU-parlamentista. Tosin en huomannut siitä kertovaa uutisointia tämän aamun suomalaisissa valtamedioissa. 

EU-parlamentti nimittäin vaati – eilisen äänestyksen seurauksena – Muslimiveljeskunnan ja siihen liittyvän verkoston lisäämistä EU:n terroristijärjestöjen luetteloon. Lisäksi parlamentti haluaa lopettaa islamistiverkostoihin kytköksissä oleville järjestöille suunnatun EU-rahoituksen sekä saattaa ulkomaisen rahoituksen avoimeksi. Näiden lisäksi parlamentti äänesti sen puolesta, ettei kyseisille järjestöille myönnetä etuoikeutettua pääsyä EU:n toimielimiin. 

* * *

Yksi mielenkiintoinen seikka EU-parlamentin äänestyksessä oli suomalaismeppien äänestyskäyttäytyminen. Esityksen puolesta äänestivät Mika Aaltola (kok), Anna-Maja Henriksson (ruots), Elsi Katainen (kepu), Katri Kulmuni (kepu), Pekka Toveri (kok) ja Sebastian Tynkkynen (ps). 

Poliittisen islamin puolesta taas äänestivät Li Andersson (vas), Maria Guzenina (sd), Eero Heinäluoma (sd), Merja Kyllönen (vas), Ville Niinistö (vihr), Maria Ohisalo (vihr), Sirpa Pietikäinen (kok) ja Jussi Saramo (vas). Aura Salla (kok) ei äänestänyt. 

* * *

Toisin sanoen Suomen europarlamentaarikot äänestivät kokonaisuutena poliittisen islamin puolesta (!) selvin numeroin kahdeksan - kuusi. Omia silmäkulmiani kohotti erityisesti se, että Kokoomuksen edustajien äänet hajaantuivat Mika Aaltolan ja Pekka Toverin kannattaessa, mutta Sirpa Pietikäisen liityttyä vihervasemmistoon eli vastustaessa esitystä ja Aura Sallan jättäessä äänestämättä. 

Onneksi muiden maiden edustajat torppasivat suomalaisten pyrkimykset ja EU-parlamentissa saatiin hyväksyttyä edellä mainitsemani esitys eurooppalaisen kulttuurin puolesta islamismia vastaan. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten nämä päätökset etenevät EU:n muissa päätöksentekoelimissä, erityisesti tosiasiallista valtaa käyttävissä ministerineuvostossa ja komissiossa. 

Toivoa tietenkin sopii, että ne ottavat asiasta kopin, ja – toisin kuin kellonsiirtelyasiassa – hoitavat asian nopeasti päätökseen omalta osaltaan. Ja että poliittisen islamismin terroristinen luonne ja rahoituskielto kirjataan sen jälkeen pikaisesti kaikkien EU-maiden lainsäädäntöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Egyptiläistä ja suomalaista peruskoulua yhdistävät huonot oppimistulokset

Hyviä uutisia EU-parlamentilta ja hallitukselta
Sirpa Pietikäisen politiikka perustuu täydelliseen tietämättömyyteen

Kohti parempaa Suomea

Yleisradio julkaisi syyskuun puolukannatusmittauksensa, joka vahvistaa kaksi viimeaikaista trendiä. Niistä positiivisempi on Perussuomalaisten kannatuksen nousu jo 16,5 prosenttiin ja samalla Kokoomuksen ohi. Negatiivisempi on puolestaan se, että yhä suurempi osa suomalaisista kannattaa maan äärivasemmistiolaisinta eduskuntapuolueetta eli Vasemmistoliittoa, jonka kannatus nousi nyt jo 12.4 prosenttiin. 

Nähtäväksi tietenkin jää, miten puoluekannatusluvut kehittyvät seuraavien seitsemän kuukauden aikana eli huhtikuun eduskuntavaaleihin mennessä. Eli jatkuuko Perussuomalaisten ja Vasemmistoliiton nousu sinne asti – ja haastaako ensin mainittu SDP:n aseman maan suurimpana puolueena tai nouseeko jälkimmäinen jopa edeltäjänsä SKDL:n aikanaan saamiin kannatuslukemiin. 

* * *

Oleellista tässä gallupissa lienee kuitenkin se, että vihervasemmiston kannatus on edelleen selvästi pienempi kuin ei-vihervasemmistolaisten puolueiden suosio. Ensin mainittuja kannattaa 43,4 prosenttia mielipiteensä ilmaisseista ja jälkimmäisiä 54,5 prosenttia. Ryhmän "muut" kannattajiksi itsensä ilmaisi 1,9 prosenttia kyselyyn vastanneista. 

Toisin sanoen, vaikka SDP nousisikikin seuraavan eduskunnan suurimmaksi puolueeksi – ja Antti Lindtman (sd) ensimmäiseksi hallitustunnustelijaksi – se tuskin onnistuisi kokoamaan hallitusta. Siihen se tarvitsisi mukaan Kokoomuksen tai Keskustan. Niistä kumpikaan tuskin olisi halukkaita vihervasemmiston aisankannattajaksi. 

Näin siksi, että Kokoomus tulisi sellaisessa roolissa menettämään entistä enemmän kannatustaan Perussuomalaisille ja Keskustalla on puolestaan karvaassa muistissa Sanna Marinin (sd) hallituksen aika, jolloin velaksi otettua rahaa luultiin tuloiksi ja puolueen ministereitä vietiin kuin pässiä narusta kohti seuraavia vaaleja, joissa kansa rankaisi sitä kovalla kädellä.

* * *

Toisin sanoen juuri nyt näyttäisi siltä, että Suomi jatkaisi myös tulevan hallituskauden nykyisellä pohjalla, mutta pääministeriksi nousisi Petteri Orpon (kok) sijaan Riikka Purra (ps). Näin Suomen talouden kasvu saataisiin mitä todennäköisimmin entistä vahvemmalle pohjalle ja samalla jopa haitallisten maahanmuuttajien määrää saataisiin – ehkä – supistettua maassamme. 

Ei kuitenkaan pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ja siksi Orpon hallituksen on jatkettava määrätietoisesti hyväksi osoittautunutta politiikkaansa sekä tehtävä edelleen päätöksiä, jotka viitoittavat kansakuntamme tietä kohti sellaista Suomea, jossa ihmisten on nykyistä parempi yrittää, tehdä työtä ja sijoittaa – ja missä niin ulkoista kuin sisäistäkin turvallisuutta parannetaan tosiasioista johdetuilla määrätietoisilla päätöksillä ja toimilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yrittäjät positiivisella mielellä

Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä
Hallituksen kannatus lähti nousuun

Kehitysyhteistyön lopettaminen kattaisi 40 prosenttia valtion budjetin leikkaustarpeesta

Suomessa ainakin suuret oikeistopuolueet – Kokoomus ja Perussuomalaiset – ovat ilmaisseet tahtonsa leikata julkisista menoista. Tavallinen kansalainen puolestaan haluaisi kohdentaa leikkaukset siten, että ne aiheuttaisivat mahdollisimman vähän haittaa suomalaisille. 

Yksi ilmiselvästi tällainen menoleikkaus olisi kehitysyhteistyö. Niinpä Kokoomus onkin ehdottanut noin 300 miljoonan euron vähennystä maailmalle jaettavaan rahaan ja myös Perussuomalaiset on ilmaissut tahtonsa pienentää siihen käytettäviä verovaroja ensi hallituskaudella. 

Tämä sopii tietenkin erinomaisesti suomalaiselle verovelvolliselle, koska silloin leikkaukset eivät koske häntä suoraan. Lisäksi tämän aamun uutinen suomalaisten kehitysyhteistyövarojen väärinkäytöstä Tansaniassa vahvistavat käsityksen siitä, että nämä rahat – tai ainakin iso osa niistä – valuvat edelleen vääriin käsiin. 

Kaiken kaikkiaan kyse ei ole pikkurahoista, koska kehitysmaihin syydetään tänäkin vuonna 1 034 miljoonaa euroa veronmaksajien selkänahasta revittyjä rahoja, jotka olisi voinut käyttää myös suomalaisten hyväksi – tai jopa jättää ne rahat ansainneiden ihmisten omaan käyttöön. Tai no, kyllähän niistä suuri osa on aina suuntautunut pikemminkin eräänlaisen kehitysapurälssin elättämiseen etelän auringossa kuin kehitysmaalaisten elinolosuhteiden parantamiseen. 

Lisäksi veronmaksajien – eli suomalaisten äänioikeutettujen – olisi hyvä ymmärtää, että 1 034 miljoonaa euroa vuodessa on reilu prosentti valtion menoista ja toistakymmentä prosenttia yleisesti hyväksytystä valtion menojen noin kymmenen miljardin euron leikkaustarpeesta ensi vaalikaudella – eli neljän vuoden hallituskauden aikana peräti noin 40 prosenttia keskushallinnon kulujen säästötarpeesta. Siten kyse ei ole pikkurahoista, vaan suomalaisilta väkisin kerättyjen rahavarojen vastuuttomasta tuhlaamisesta, jolle olisi saatava loppu pikemminkin heti kuin joskus myöhemmin. 

Valitettavasti meidän äänestäjien vaikutusvalta realisoituu vain kerran neljässä vuodessa. Ja siksi itse kunkin on syytä harkita tarkasti kenelle antaa luottamuksensa ensi huhtikuun 18 päivän vaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talvella on luvassa tappavaa kuumuutta ja kesällä lasku

Petteri Orpon hallituksen budjetti muistuttaa Huittisten hullun miehen taloutta
Järkyttävää puhetta ja kehitysapua

Vasemmisto osoitti, miksei sitä kannata päästää valtaan

Kevään vaaleihin on aika reilut puoli vuotta, joten vähitellen on odotettavissa linjauksia siitä, mitä eri vaihtoehdot tarjoavat. Kokoomus avasi pelin julkaisemalla listan asioista, joista se olisi valmis tinkimään ensi vaalikaudella, jotta Suomen talous tasapainottuisi. 

* * *

Ensimmäisissä reaktioissaan poliittinen vasemmisto ei yllättänyt, vaan ilmaisi pöyristyksensä ilman sen suurempaa harkintaa. Esimerkiksi SDP:n kansanedustaja Eveliina Heinäluoma julkaisi tiedotteen, jonka mukaan Kokoomuksen leikkauslista on ”hyvinvointivaltion romutusoperaatio, josta romutuspalkkio maksetaan yhteiskunnan varakkaimmille, hyväosaisille ja kokoomuksen vaalirahoittajille”. 

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela puolestaan arveli, että Kokoomus on tekemässä "yhdeksän miljardin leikkaukset yhdessä vaalikaudessa niin, että saadaan maksimaalista tuhoa aikaiseksi suomalaisen hyvinvointivaltion talouden ja yhteiskunnan kannalta". 

Arvelevatkohan nämä arvoisat poliitikot, että Suomi pääsisi vuosi vuodelta yhä suuremman osan verotuloistaan syövistä syömäveloistaan ottamalla vuosi vuodelta lisää velkaa? Tai jakamalla rahaa kaikille halukkaille?

* * *

Toki on syytä huomata, että Suomen talous on jo nousussa. Viimeisten tietojen mukaan elokuun 2026 työpäiväkorjattu kansantalouden tuotanto kasvoi 2,3% edellisvuoden elokuusta, kaupan työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 elokuussa 7,9 % vuoden takaisesta, kotitalouksien ja julkisyhteisöjen nettorahoitusvarat kasvoivat yhteensä 30,9 miljardia euroa edellisestä neljänneksestä, kotitalouksien velat pienenivät 0,9 miljardia euroa vuoden aikana ja palvelualojen työpäiväkorjattu liikevaihto nousi vuoden 2026 elokuussa 6,0 % vuoden 2025 elokuusta. 

Mutta ei niin hyvää, ettei jotain pahaa. Julkisyhteisöjen nimellishintainen sulautettu bruttovelka nimittäin kasvoi vuoden toisella neljänneksellä 4,8 miljardilla eurolla ja oli vuoden takaiseen vastaavaan ajankohtaan verrattuna 13,6 miljardia euroa suurempi. 

* * *

Ehkäpä vasemmistostakin löytyisi oikein hakemalla joku, joka osaisi tehdä noista luvuista oikeita johtopäätöksiä. Ja ymmärtäisi, mitä tarkoittaa se, että valtionvelan korkomenoiksi arvioidaan ensi vuonna 4,3 miljardia euroa ja vuoteen 2030 mennessä peräti 6,4 miljardia euroa – jotka kaikki pitäisi tavalla tai toisella riistää veronmaksajien taskusta. 

Koska kukaan ei kuitenkaan lähde hakemalla hakemaan sellaista "jokua", on syytä toivoa, että Suomen talouden lähtö nousuun saisi suomalaiset äänestäjät antamaan vaaleissa tukensa nykyisille hallituspuolueille. Ellei muuten, niin vaikka vain näyttöjen takia: onhan selkeä tosiasia, että harvoin on suomalainen hallitus saanut tehtyä niin paljon toimivia ratkaisuja – talouden, maahanmuuton ja rikosten torjunnan aloilla – kuin nykyinen hallitus. 

Niistä esimerkkeinä olkoon edelle kirjaamani tuoreet taloustiedot, maahanmuuttopolitiikan suunnan muuttaminen ja vaikkapa tosiasioiden pohjalta realistiseen suuntaan reivattavat koulutuspoliittiset ratkaisut. Niiden jatkoksi tarvitaan kuitenkin edelleen viimeisten muutamien vuosien aikana harjoitetun kaltaista järkevää hallituspolitiikkaa. 

Niinpä oli positiivista huomata, että kansanedustaja Jani Mäkelä (ps) totesi kokoomuksen linjauksista, että vaikkei hän olekaan samaa mieltä kaikista sen linjauksista, ei tuleva hallitusyhteistyö perussuomalaisten kanssa näyttäisi mahdottomalta, koska "peruslähtökohtana on halu toteuttaa velkajarrun suuruusluokassa olevat säästöt ilman ainakaan valtavaa verojen korottelua. Siksi näkisin ettei neuvottelutulokseen pääseminen ole ainakaan lähtökohtaisesti mahdotonta." 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmisto murehti työllisyystilanteen kohenemista
SDP kertoi kääntäneensä maahanmuutto- ja koulutuspoliittisen linjansa
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu

Perussuomalainen maahanmuuttopolitiikka valtaa alaa: ensin SDP ja nyt Kokoomus

Vaalien lähestyessä näyttää siltä, että Perussuomalaisten jo pitkään harjoittama maahanmuuttopolitiikka saa kannatusta yhä laajemmin myös muiden puolueiden parissa. Muistamme äskettäiset SDP:n linjaukset ja nyt on avautunut myös Kokoomuksen Antti Häkkänen. 

Hänen mukaansa "Suomen ikääntyvä väestö tarvitsee lisää työntekijöitä. Sen ei kuitenkaan pidä tapahtua sinisilmäisesti. Meidän pitää varmistaa, että kyse on yhteiskuntaa hyödyttävästä työnteosta. Jos esimerkiksi henkilö tekee hyvin vähän töitä ja elää muuten sosiaaliturvan varassa, järjestelmä ei toimi tarkoituksenmukaisesti."

Sekä edelleen, että "tarvitsemme lisää ihmisiä, jotka tekevät töitä, hakevat töitä, kouluttautuvat, maksavat veroja ja osallistuvat yhteiskuntaan. Sen sijaan emme kannata sellaista maahanmuuttoa, jossa ihmiset tulevat maahan vailla realistisia mahdollisuuksia työllistyä ja päätyvät myöhemmin pysyvästi sosiaaliturvan varaan... Oikeistolaisessa maahanmuuttopolitiikassa korostuvat yksilön velvollisuudet."

* * *

Toki sekä SDP:n että Kokoomuksen linjaukset ovat edelleen heikommin jäsenneltyjä kuin Perussuomalaisten, mikä johtunee mielenmuutoksen äskettäisyydestä. Niinpä Häkkänenkin kertoi, että hän on "jo kymmenen vuotta korostanut, että maahan tulleiden vakaviin rikoksiin pitää suhtautua erittäin tiukasti. Mutta Suomi on oikeusvaltio. Ei voida toimia niin, että ihmisiä poistetaan maasta mielivaltaisesti ilman asianmukaista prosessia. Yhteiskunnan pitää perustua lakiin, poliisiin ja oikeuslaitokseen, jotka selvittävät, mitä on tapahtunut ja kuka on syyllistynyt rikokseen."

Kommentti on sikäli outo, ettei kukaan valtakunnantason poliitikko ole vaatinutkaan ihmisten mielivaltaista karkottamista. Sen sijaan Joakim Vigelius (ps) esitti aiemmin tällä viikolla, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotettaisiin automaattisesti Suomesta – oikeuden päätöksen jälkeen – eikä heille annettaisi enää mahdollisuutta vedota Maahanmuuttovirastoon välttyäkseen maasta poistamiselta. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten SDP:n ja Kokoomuksen linjaukset vaikuttavat suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan ensi vuoden vaalien jälkeen. Ovatko nyt kuulleet puheet pelkkää vaaliretoriikkaa, vai ovatko niiden uudet linjaukset todellisia? 

Jonkinlainen muutos on kuitenkin joka tapauksessa tapahtunut, sillä eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) totesi aiemmin kesällä, että hänen parin vuosikymmenen takaisissa – tuolloin radikaaleina pidetyissä blogimerkinnöissä – "puhutaan itsestäänselvyyksistä", koska "yhteiskunnallinen keskustelu on siirtynyt. Ne asiat eivät todellakaan olleet siinä vaiheessa itsestäänselviä, ainakaan yleisen tai julkisen keskustelun näkökulmasta."

Toivottavasti tämä kaikki tarkoittaa sitä, että suomalainen maahanmuuttopolitiikkaan tällä hallituskaudella tullut muutos jää pysyväksi, ja sen yhteiskunnan kannalta haitallisia käytäntöjä karsitaan edelleen, eikä tällä hallituskaudella korjattuja järjettömyyksiä edes harkita palautettaviksi. Äänestäjän kannalta on toki selvää, että varminta on edelleen äänestää sitä puoluetta, joka on saanut aikaan edellä kuvaamani laajenevan yhteiskuntapoliittisen muutoksen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaajien ja murhaajien maasta karkottaminen on äänestäjien käsissä
Vaikeuksien kautta voittoon sekä urheilussa että suomalaisessa yhteiskunnassa
Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä

SDP:llä on veret seisauttava kannatus lähi-itäläisten ja pohjoisafrikkalaisten parissa

Helsingin sanomien tilaama mielipidekysely vahvisti, että SDP on suosituin puolue maahanmuuttajien parissa. Aiemmin tämä oli havaittu Suomen perustan tekemässä kyselyssä.

HS:n kyselyssä tuli esille mielenkiintoinen ero niiden välillä, jotka ovat tai eivät ole vaalioikeutettuja. Ensin mainittujen joukossa demareiden kannatus on veret seisauttava 45 prosenttia kun kaikista maahanmuuttajista heitä äänestäisi "vain" 21 prosenttia vastanneista. Eroa selittää se, että demarit ovat suosittuja erityisesti Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa syntyneiden eli humanitaarisin perustein maahamme saapuneiden ihmisten joukossa. 

* * *

Ei siis ihme, että demarit kannattavat laajaa humanitaarista maahanmuuttoa. Ja kääntäen – ovat vastustaneet johdonmukaisesti humanitaarisen maahanmuuttopoliittisia kiristyksiä. Näin puolue varjelee suosiotaan uussuomalaisten parissa ja olettaa pitkällä aikavälillä nousevansa yhä useampina vaalikausina pääministeripuolueeksi. 

Nähtäväksi jää, ymmärtävätkö suomalaiset tämän kehityksen vääjäämättömät seuraukset ja jättävät antamatta äänensä demareille. Vai jatkavatko he edelleen demareiden – tai muiden vasemmistopuolueiden – äänestämistä. Tämä on sanottava siksi, että myös Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat maahanmuuttajien parissa suositumpia kuin Kokoomus, Perussuomalaiset tai Keskusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nykyajan kansainvaellus Keir Starmerista Etelä-Afrikan mustaan hallintoon
Harri Englund muistutti suomalaista yhteiskuntaa rapauttavasta ongelmasta
Seksuaalinen turvallisuus ei ole tärkeää suomalaisnaisille

0,039 prosenttia valtion tämän vuoden budjetista

Kokoomuksen kaverikapitalismi-yritys sai odotetun onnellisen lopun, kun eduskunta päätti olla hyväksymättä SDP:n välikysymystä Garden-areenan rahoittamisesta. Toivoa sopii, että tämä kesäteatteri ehkäisee jatkossa julkisen rahankäytön jakamista puolueiden lähipiirille. 

Sen edistämiseksi on syytä huomata muutama esille noussut seikka. Ehkä merkittävin sellainen kuultiin kansanedustaja Pia Kaumalta (kkok), joka ihmetteli sitä, kuinka "SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman on toistuvasti vaatinut ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden palauttamista, ja hän on jopa ilmoittanut sen yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteeksi seuraavalle hallitukselle, jos SDP on siinä mukana. Hän siis ajaa suoraan SDP:n vaalirahoittajan asiaa."

Demareiden toiminta ay-liikkeen poliittisena siipenä ei tokikaan ole mikään salaisuus, vaan erinomaisesti tunnettu tosiasia. Sama koskee myös Vasemmistoliittoa, vaikka kukaan ei ilmeisesti maininnutkaan siitä eilen.

* * *

Värikkäästä retoriikastaan tunnettu Teemu Keskisarja (ps) linjasi puolestaan, että "minä kestän politiikan henkilökohtaisuudet helposti, mutta en kestä kaverikapitalismia, enkä kestä kaverisosialismia ja kaverikepulaisuutta. Ne ovat paitsi markkinatalouden sukupuolitauteja myös kansantalouden kuolemantauteja".

Tämä kommentti oli luultavasti koko Garden-keskustelun rehellisin tuodessaan esille suomalaisen korruption ulottumisen läpi puoluekentän. Se kun ei rajoitu pelkästään Petteri Orpoon (kok) ja lobbari Jan Vapaavuoreen (kok), vaan ulottuu laajalle suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tästä esimerkkinä on RKP:tä rahoittavan säätiökentän pyrkimys suomenruotsalaisten etujen ajamisesta, jota tämä "yhden asian puolue" tunnetusti edistää hallituksesta toiseen. Maaseudun asioita edistäviä kepulaisia tukee muun muassa Maataloustuottajien Keskusliitto, eikä liene syytä unohtaa sen puheenjohtaja Antti Kaikkosen aikanaan saamaa vankeusrangaistusta luottamusaseman väärinkäytöstä. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten Petteri Orpon kujanjuoksu Garden-areena-teatterin läpi vaikuttaa tähän suomalaiseen korruptioon. Vaikka lieneekin turhaa toivoa sen häviämistä kokonaan suomalaisesta politiikasta, on kuitenkin syytä toivoa, että se ainakin nostaisi rimaa erilaisille suhmuroinneille.

Sinänsä Garden-kohussa oli kyse "vain" 35 miljoonasta eurosta, joka sekin olisi käytetty ainoastaan, mikäli hallin loppurahoitus olisi saatu kerätyksi kokoon. Summa vastaa 0,039 prosenttia valtion tämän vuoden budjetista, joten tästä eteenpäin niin hallituksen kuin oppositionkin on syytä keskittyä sen lopun eli 99,961 prosentin käyttöön meidän suomalaisten hyväksi. Ja ennen kaikkea siitä puuttuvan lähes kymmenentuhannen miljoonan euron rahoitusvajeen paikkaamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho kutsui eduskunnan keskustelemaan suomalaisesta korruptiosta
Historia painaa suomalaisuuden kuvassa
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu

Jussi Halla-aho kutsui eduskunnan keskustelemaan suomalaisesta korruptiosta

Hallituksen päätös 35 miljoonan euron ehdollisesta tuesta jäähallin rakentamiseksi Helsingin IFK:n jääkiekkojoukkueen pelien ja erilaisten tapahtumien pitopaikaksi suunnitellulle Garden-hallille on johtanut siihen, että eduskunnan puhemies Jussi-Halla-aho (ps) on kutsunut kansanedustajan lomalta keskustelemaan asiasta. 

Päätös on tässä tilanteessa ainoa oikea, sillä tapaus on periaatteellisesti paljon tärkeämpi kuin pelkkä 35 miljoonan euron rahasumma. Näin siksi, että sitä on syytä epäillä malliesimerkiksi suomalaisesta korruptiosta, joka ei toimi monien muiden maiden tapaan "ruskeina kirjekuorina" vaan julkisten varojen ja etujen jakelemisena poliittisen eliitin kesken. 

Asia käsitellään eduskunnassa tänään, minkä jälkeen olisi toivottavaa, että siihen on tullut selvyys. Eli hallille annettavalle tuelle löytyy kestävät perustelut, kuten myös sille, ettei tukea ole annettu muille vastaaville hankkeille – kuten Vantaan kansainvälistä rahoitusta keränneelle areenalle – tai vaihtoehtoisesti Helsinki Garden-hankkeen ehdollinen tuki perutaan. 

Pidemmällä tähtäimellä on syytä toivoa, että ratkaisu – mikä ikinä se sitten onkaan – johtaisi suomalaisen korruption läpivalaisuun ja sitä kautta poliitikkojemme moraalin kohennukseen. Eikä tämä koske pelkästään nykyistä hallitusta tai Petteri Orpoa (kok) vaan koko suomalaista poliittista kenttää. Siis aivan erityisesti veronmaksajien rahojen käytöstä itsenäisyytemme aikana eniten päättämään päässeitä vanhoja valtapuolueita SDP:tä, Keskustaa ja Kokoomusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekka Aittakumpu ja penistyöpaja

Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu
Wille Rydmanin ehdottamat STEA-avustusten kriteerit ovat tarkoituksen- ja oikeudenmukaisia

Päähallituspuolueiden kannattajat luottavat hallitusyhteistyöhön

Uutissuomalainen oli teettänyt mielipidekyselyn suomalaisille siitä mitä he äänestäisivät viimeiseksi. Kyselyn päätulokset olivat seuraavat: 

Perussuomalaiset 42 %

Vasemmistoliitto 19 %

Vihreät 12 %

Kokoomus 7 %

Kristillisdemokraatit 6 %

Ruotsalainen kansanpuolue 3 %

Sosiaalidemokraatit 3 %

Liike Nyt 2 %

Keskusta 0 %

Ei halua sanoa 6 %

Taulukosta nähdään odotetusti, että Perussuomalaiset on ylivoimainen ykkönen, jota seuraavat selvällä välimatkalla Vasemmistoliitto ja Vihreät. Tässä asiassa sukupuolella on kuitenkin suuri merkitys. 

* * *

Kauniimman sukupuolen edustajien parissa peräti 51 % kyselyyn vastanneista ei ikimaailmassa äänestäisi Perussuomalaisia, mutta Vihreitä ei vierasta kuin seitsemän prosenttia. Viimeksi mainittu on jopa yhden prosenttiyksikön vähemmän kuin Kokoomusta inhoavien määrä. Vasemmistoliittoakin vierastavien määrä on "vain" 13 %, joten laitavasemmistolainen fanatismi kohtaa varsin vähän vastustusta naisten parissa. 

Myös miesten joukossa Perussuomalaiset saavutti ykkössijan 33 %:lla, mutta vihreät seurasi melko lähellä 25 %:lla. Vasemmistoliittoa äänestäisi viimeiseksi 17 %. 

Toisin sanoen miehet näyttäisivät sijoittavan politiikan vasemmalle laidalle pikemminkin Vihreät kuin Vasemmistoliiton. Ja mikäli laitavasemmistopuolueiden yhteenlaskettu inho miesten parissa lasketaan yhteen, niitä vierastaa peräti 42 % kyselyyn vastanneista - eli heidän parissaan vihervasemmisto on kokonaisuutena selvästi vastenmielisempi joukko kuin naisten inhokki eli Perussuomalaiset. 

* * *

Lopuksi haluan vielä nostaa esille yhden mielenkiintoisen nyanssin: Perussuomalaisten inho oli nimittäin ylivoimaisesti pienintä Kokoomuksen kannattajien joukossa: heistä vain 4 % piti sitä vihoviimeisenä vaihtoehtona. Ero seuraavaan puolueeseen oli merkittävä, sillä tässä suhteessa toiseksi tulivat raportissa yhteen niputettujen pikkupuolueiden sekä Keskustan kannattajat 31 ja 33 prosentilla. 

Tämä nyanssi osoittaa kiistatta - kun vielä huomioidaan se, että Perusssuomalaisten kannattajista Kokoomusta ei vierastanut käytännössä kukaan – että nykyisten päähallituspuolueiden harjoittama politiikka nauttii varsin korkeaa luottamusta niiden kannattajien joukossa. Tämä on syytä panna merkille myös Orpon kabinetissa silloin, kun oppositiopuolueet – niitä tukevan lehdistön avulla – pyrkii aiheuttamaan hallituskriisejä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouskasvun vaikutukset
Antti Lindtmanin lista: veronkorotuksia ja Palestiinan tunnustaminen
Raiskaus, tilastot ja naisten suosikit

Talouskasvun vaikutukset

Tällä viikolla saamme luettavaksemme useiden yritysten toisen kvartaalin tulokset. Niiden perusteella voidaan arvioida sitä, miten Suomen talouden orastava toipuminen on lähtenyt liikkeelle. 

Raportteja odotellessa voidaan toki tutkailla myös muita taloustilastoja. Aloittaa voi esimerkiksi Tilastokeskuksen viime viikolla julkaisemista varsin mielenkiintoisesta tiedoista. 

Ensimmäisen mukaan teollisuuden työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 toukokuussa 10,4 % vuoden 2025 toukokuusta. Hurjinta kasvua nähtiin kemianteollisuudessa, jonka liikevaihto nousi peräti viidenneksellä. Heikoimmin meni sähkö- ja elektroniikka- sekä metsäteollisuudella, mutta niidenkin osalta kasvulukemat olivat positiivisia. 

Toinen tilasto koski jo pitkään suossa tarponutta rakennustoimintaa. Aurinko näyttäisi paistavan myös siihen risukasaan, sillä rakennusyritysten työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi peräti 9,9 verrattuna edelliseen vuoteen. 

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten teollisuutemme liikevaihdon kasvu näkyy yritysten kvartaalituloksissa. Ja mikä vielä tärkeämpää – mikä vaikutus sillä on hartiavoimin Suomen taloutta kääntämään pyrkineen Petteri Orpon (kok) hallituksen suosioon. 

Tältä osin mielenkiintoa lisää vielä se, että kuukausi sitten julkaistun Ylen gallupin mukaan hallituksen kannatus oli laskenut hieman kuukautta aiemmasta. Lisäksi Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä näyttäisi tapahtuneen kannattajien siirtymistä pääministeripuolueesta valtiovarainministeripuolueen taakse. 

Ylen gallup-analyysin mukaan ensin mainitun kannatuksen lasku johtui lähinnä sitä kannattaneiden naisten siirtymisestä muiden puolueiden kannattajiksi. Siten jäljellä olevan vaalikauden aikana on syytä seurata erityisesti liikkeelle lähteneen talouskasvun vaikutusta tähän siirtymään. 

Sekä tietenkin vihervasemmistoa kannattavien naisten enemmistön ja – aivan erityisesti – nuorten naisten poliittisten näkemysten kehittymiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historia painaa suomalaisuuden kuvassa
Fahad Firas Adday Al-Nuaimi alleviivasi suomalaisten päättäjien sinisilmäisyyden
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla

Himoverotus huolettaa suomalaisia

Elinkeinoelämän valtuuskunta julkaisi mielipidekyselyn, jonka tulokset olivat poikkeuksellisen mielenkiintoiset. Sen mukaan peräti puolet suomalaisista olisi valmiita alentamaan veroja, jotta osaajat ja omistajat eivät muuttaisi pois Suomesta. Vain runsas neljännes oli eri mieltä.

Saman kyselyn vastaajista 60 prosenttia oli myös sitä mieltä, että omistajuutta pitäisi arvostaa enemmän, koska ilman omistajia ei olisi yritysten tarjoamia työpaikkoja. Päinvastaista mieltä oli vain kymmenen prosenttia näkemyksensä ilmaisseista. Toisaalta kaksi kolmesta vastaajasta oli huolissaan omistamisen keskittymisestä harvojen käsiin. 

* * *

Kyselyn mukaan näyttäisi siltä, että Suomessa ymmärretään laajasti sekä taloudellisen toimeliaisuuden merkitys että himoverotuksen luomat riskit yhteiskunnan kestävälle kehitykselle. Tämä on tietenkin maamme tulevaisuuden kannalta erinomainen asia, mutta herättää samalla ajatuksia voittoa ensi vuoden vaaleissa odottavan vihervasemmiston tilanteesta. 

Siksi veikkaan, että talous, verotus ja yrittäjyys nousevat tavanomaista suurempaan rooliin vuoden kuluttua käytävissä vaalikampanjoissa. Ja tietenkin myös medioiden välittämissä vaalikeskusteluissa. 

Jos ja kun näin käy, on mielenkiintoista seurata miten nyt mielipidekyselyissä etenevän opposition kannatus kehittyy juuri ennen vaaleja kiihtyvän kampanjoinnin aikana. Eli pystyvätkö demarit säilyttämään tukenaan neljänneksen äänestäjäkunnasta ja nouseeko maamme kahden laitavihervasemmistolaisen puolueen kannatus yli kymmenen prosentin? 

* * *

Tässä mielessä oli hauska lukea aamun Helsingin Sanomista, että demareiden puheenjohtaja Antti Lindtman ehdotti Suomelle opin ottamista Espanjan vasemmistolaisesta talouspolitiikasta, jota on tuettu miljardeilla euroilla EU-maiden – osin suomalaisilta veronmaksajilta verotettua – rahaa. Lieneekö tämä se kortti, jolla Lindtman arvelee nousevansa kalifiksi kalif... ei kun pääministeriksi pääministerin paikalle? 

Vai käykö jälleen kerran niin, että suomalaisten mieli muuttuu vaalikeskusteluiden aikana ja eduskunnan suurimman puolueen paikasta käydään jälleen kerran tasaväkinen kamppailu? Vieläpä sellainen, jossa joko viime aikoina kannatustaan nostanut Keskusta tai Perussuomalaiset nousevat uhkaamaan SDP:n ja Kokoomuksen asemaa pääministeripuolueena. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko ensi vuonna syntyä ei-sosialistinen hallitus?
SDP vaaransi Suomen turvallisuuden
Vihreät talouskasvua vastaan

Voisiko ensi vuonna syntyä ei-sosialistinen hallitus?

Minun nuoruudessani yksi eniten lehdistöä, muita politiikan seuraajia ja tavallisia kansalaisia kiinnostavista asioista oli sosialistien ja ei-sosialistien välinen äänten jakauma eduskunnassa. Näin siitä huolimatta, ettei vaalituloksilla ollut juurikaan merkitystä, sillä Suomea johtava ministeristö rakentui aina vuonna 1987 valtaan nousseeseen Harri Holkerin (kok) hallitukseen asti sosialistien ja kepulaisten yhteistyön eli punamullan varaan. 

Mielipidetiedusteluiden mukaan eduskunnan voimasuhteet ovat edelleen karkeasti ottaen samanlaiset kuin puoli vuosisataa sitten. Ja siksi – ellei kansalaisten poliittisissa mielipiteissä tapahdu jotain odottamatonta – vihervasemmisto jää myös ensi vuoden vaaleissa vähemmistöksi kansanedustajien määrässä, eikä pysty yksinään muodostamaan enemmistöhallitusta.

Tästä syystä olisi luontevaa – ja kansan tahtoa noudattavaa – että Suomen johtoon nousisi vaalien jälkeen hallitus, jonka ytimen muodostaisivat Kokoomus, Perussuomalaiset ja Keskusta. Samalla taattaisiin julkisen sektorin supeuttaminen yhteiskuntamme kantokykyä vastaavaksi jatkamalla nykyistä talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa. 

* * *

Tällaisen suomalaisten vaaleissa osoittamaa tahtoa noudattavan ratkaisun edessä on kuitenkin kaksi kantoa. Niistä ensimmäinen on se, että nykyisin hallitustunnustelijan tehtävä lankeaa automaattisesti vaaleissa suurimman puolueen aseman saaneen puolueen puheenjohtajalle, joka – ainakin nykyisten gallupien valossa – on Antti Lindtman (sdp).

Hänen voi odottaa pyrkivän ensisijaisesti minun lapsuudestani ja nuoruudestani tunnettuun punamultapohjaan, johon sisältyisi vähintään yksi puolue poliittisen kentän vasemmalta äärireunalta. Lindtmanilta tämä edellyttäisi samaa kuin puoli vuosisataa sitten, eli Antti Kaikkosen johtaman Keskustan maanittelemista hallitukseen sen johtohenkilöitä ja ehkä äänestäjäkuntaakin tyydyttävillä – mittavilla – lupauksilla. 

Sama luonnollisesti koskee mukaan otettavia laitavasemmistopuolueita ja jokaiseen hallitukseen janoavaa RKP:tä, jolle tosin riittänee pelkkä ruotsin kielen aseman turvaaminen.

Jos Antti Kaikkonen toimii tässä tilanteessa samoin kuin hänen edeltäjänsä puoli vuosisataa sitten kerta toisensa jälkeen teki, saamme lopputuloksena Keskustalla täydennetyn punavihreän hallituksen, jonka voi olettaa noudattavan holtintonta talous- ja maahanmuuttopolitiikkaa. Ja siten Suomen taloudellinen ahdinko sekä sisäisen turvallisuuden heikkeneminen tulee jälleen kiihtymään seuraavien neljän vuoden aikana. 

* * *

Jos kuitenkin kävisi niin, että Antti Kaikkoselta löytyisi selkärankaa ja aitoa kiinnostusta Suomen ja suomalaisten tulevaisuuden parantamiseen, hän voisi kieltäytyä Lindtmanin tarjoamista houkutuksista. Ja tavoitella punamullan sijaan nykyisen hallituksen linjauksia – keskustalaisella vivahteella – jatkavaa kabinettia, jonka johdossa olisi mitä todennäköisimmin Petteri Orpo. 

Toisin sanoen Orpon pitäisi tarjota Keskustalle jotain sellaista, mikä tyydyttäisi Lindtmanin lupauksia enemmän Kaikkosta ja puolueen muita johtohenkilöitä. Siis jotain, joka ei olisi ristiriidassa – ei ainakaan liian räikeässä – Kokoomuksen omien tai Perussuomalaisten poliittisten tavoitteiden ja suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden edellytysten rakentamisen kanssa. 

* * *

Valitettavasti tällainen asetelma on kuitenkin vinoutunut, sillä Keskusta on perinteisesti kuulunut niin sanottuihin jakopoliittisiin puolueisiin. Ja siten on todennäköistä, että – niin ikään holtittomasta rahankäytöstään tunnetun – SDP:n lienee lähtökohtaisesti Kokoomusta helpompi täyttää Kaikkosen toiveet.  

Lindtmanin kannalta ongelmana on vain se, että samalla Kaikkonen varmistaisi Suomen syöksyn sellaiseen taloudelliseen kurimukseen, jollaiseen se ei ole joutunut toisen maailmansodan jälkeen, eikä tämä ole niin tyhmä, ettei ymmärtäisi sitä. Siksi voidaan olettaa – tai ainakin toivoa – että Kaikkonen kaikesta huolimatta pyrkisi Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten yhteistyöhön nojaavaan hallitukseen. 

Näin myös Suomen seuraava hallitus voisi jatkaa maamme massiivisten ongelmien ratkaisemista jatkamalla Orpon nykyisen hallituksen vastuullista talous- ja väestöpolitiikkaa. Ja sitä kautta pelastaa suomalaisille hyvä tulevaisuus tuleviksi vuosikymmeniksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono
Ilmeisen harhaanjohtava johtopäätös
Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista

Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?

Pääministeri Petteri Orpo (kok) linjasi MTV3:n haastattelussa niitä aihepiirejä, joita hänen puolueensa aikoo ajaa, mikäli se onnistuu pysymään vallassa vielä seuraavan vaalikauden. Hänen mukaansa puolueessa "mietitään tekoälyä, sen luomia mahdollisuuksia. Miten haluamme parantaa koulutusjärjestelmää, millaista perhepolitiikkaa tekisimme? Mistä rakennetaan tulevaisuuden kasvu?"

Nämä ovat tärkeitä asioita, mutta kiinnitin huomiota Orpon johtaman nykyisen hallituksen opetusministeriön linjauksiin siitä, minkälainen peruskoulun pitäisi olla vuonna 2045. Niitä kommentoi Orpon puoluetoveri Juhana Vartiainen, jonka mukaan vision voisi tiivistää kahteen virkkeeseen: "kylläpä me tässä neuvottelukunnassa olemme hyviä ihmisiä ja tietoisia planetaarisista ongelmista, jotka johtuvat liiasta yksilökeskeisyydestä. Tehtävämme on kasvattaa lapsista samanlaisia kuin me".

Asiasta kertoneen Verkkouutisten mukaan visiossa linjataan, että koulun tehtävä ei ole ainoastaan valmistaa nuoria tulevaisuuden muutoksiin, vaan valmistaa elämää varten ja antaa kyvykkyyttä muuttaa maailmaa. Vartiaisen mukaan visiossa taas "on yllättävän vähän pohdintaa siitä, miten kasvaa vahvoja, itsekuriin ja oman elämän hallintaan kykeneviä kriittisiä ja itsekriittisiä ihmisiä".

Myös Tere Sammallahti (kok) on ottanut asiaan kantaa. Hänen mukaansa "OKM:n ja OPH:n visioraportti näyttää olevan lisää juuri sitä, minkä takia koulutus on kriisissä: keskiössä ei ole oppiminen, vaan peruskoulun toiminta halutaan laajentaa konsulttitoiminnaksi kaikille elämänalueille samalla, kun valitetaan resurssipulaa".

* * *

Luettuani näiden kahden poliitikon kritiikin päätin vielä katsoa mitä raportissa itsessään sanotaan. En tietenkään aamukiireessä ehtinyt lukea sitä läpi, mutta oli kieltämättä ajatuksia herättävää huomata, että jo tiivistelmätekstissä todetaan vision rakentuvan "kolmelle toisiaan täydentävälle kokonaisuudelle: merkityksellinen elämä, elämä yhdessä ja elämä maapallolla. Keskeisiä teemoja ovat koulun kasvava yhteisöllinen rooli, oppimisen ja hyvinvoinnin vahva
yhteys, teknologian eettinen ja inhimillinen käyttö, tulevaisuususkon ja demokratian
vahvistaminen sekä ekologinen kestävyys."

Vaikuttaa siis aivan siltä, että Vartiaisen ja Sammallahden kritiikki on oikeansuuntaista. Ja siksi on syytä kysyä pääministeriltä, että onko tämä – hänen nykyisen hallituksensa muotisanahelinäksi paljastunut linjaus – sellainen, jonka pohjalta Kokoomus haluaa "parantaa koulutusjärjestelmää" myös ensi hallituskaudella?

* * *

Asia ei ole yhdentekevä, sillä suomalainen koulu on kriisissä, jonka hätkähdyttävin piirre on – kuten Helsingin sanomien nimettömässä mielipidekirjoituksessa pari päivää sitten kerrottiin – se, että tutkintoon valmentavaan "koulutukseen tulee lapsia armovitosilla, ja mikä vielä hirveämpää, armokaseilla. Meillä tuvassa on suomalaisen peruskoulun tai aikuisten perusopetuksen läpäisseitä nuoria, jotka eivät osaa kirjoittaa edes yksittäisiä kokonaisia lauseita ja jotka eivät ymmärrä normaalia arkitekstiä. Osa ei ymmärrä suomea eikä pysty juuri kommunikoimaan muuten kuin vastaamalla kyllä tai ei. Silti päättötodistuksessa reaaliaineista löytyy hyviä arvosanoja."

On selvää, ettei tämä asia korjaudu vision mainitsemalla sanahelinällä, vaan jämäkällä opetuksella ja oppimisen edellyttämisellä. Toisin sanoen raa´alla opetuksen ja oppimisen perustyöllä eli paluulla siihen koulumalliin, joka aikanaan teki Suomesta maailmalla ihaillun opetuksen – ja oppimisen (sic!) – suurvallan.

Tämä on erityisen tärkeää, sillä pienentyvien ikäluokkien Suomi voi pärjätä maailmalla vain ahkeruudella ja osaamisella. Eikä kummastakaan ole pelastajaksi, elleivät työelämän perusasiat – luku- ja kirjoitustaito, matemaattis-looginen ymmärrys sekä äidinkielen ja englannin osaaminen – ole hallussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valehtelemisella on synkät seuraukset
Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen
Koulu on oppimista varten

Punamultahallitusta pukkaa

Yle julkaisi uuden puoluekannatuskyselyn. Sen merkittävintä antia olivat asiasta kertoneen uutisen mukaan Perussuomalaisia kannatuksen laskun putoaminen Keskustan suosiota vähäisemmäksi sekä Vihreiden kannattajien jatkuva siirtyminen Vasemmistoliiton taakse. 

Jälkimmäinen tarkoittaa vasemmistoblokin siirtymistä kohti äärivasemmistoa, mikä ei tietenkään ole hyvä uutinen Suomelle. Samalla hallituspuolueiden suosio on laskenut 39,3 prosenttiin, kun taas vasemmiston takana seisoo 44 prosenttia suomalaista. Punamultavaihtoehdon – mukaan luettuna RKP – kannatus on sen sijaan noussut jo peräti 62,1 prosenttiin.

Jos nämä lukemat toteutuisivat ensi vuoden eduskuntavaaleissa, olisi varsin todennäköistä, että Suomi saisi Antti Lindtmanin vetämän punamultahallituksen. Tämän seurauksena Suomen julkisen sektorin sopeuttaminen maamme taloudellisiin realiteetteihin jäisi tekemättä. Ja Suomen tie kohti takavuosien Kreikasta tuttua EU-vetoista saneerausta varmistuisi. 

Samalla Suomen maahanmuuttopolitiikka palautettaisiin entisille uomilleen, jolloin uussuomalaisten määrän kasvu nopeutuisi jälleen, koska tuleva hallitus pyrkisi epäilemättä edistämään etenkin humanitaarista maahanmuuttoa. Näin Suomen niin sanottu väestönvaihto kiihdyttäisi vauhtiaan. 

Onneksi vaaleihin on kuitenkin edelleen aikaa ja voimme siten toivoa, että hallituksen tekemät toimenpiteet alkaisivat näkyä maamme talouselämän virkistymisenä. Tätä uskoa vahvistaa se, että sellaisesta on viime aikoina ollut nähty pieniä merkkejä, jotka toteutuessaan saattavat hyvinkin johtaa talouskasvun pikaiseen käynnistymiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työpaikkojen synnyttämisestä
Ilmeisen harhaanjohtava johtopäätös
Demokratia toimii Britanniassa, vaikka etujaan menetettävät järjestöt kitisevät

Missin silmät nostivat esille yhteiskuntamme dystooppisia voimia

On harvoja asioita, jotka kiinnostavat minua vähemmän kuin missikilpailut. Tai no, ehkä nykypäivän euroviisut. 

Päätin nyt sitten kuitenkin kommentoida sitä, että kansanedustaja Juho Eerola (ps) oli venytellyt silmiään kruununsa menettäneen missin Sarah Dzafcen tavoin. Ja julkaissut siitä kuvan Facebookissa liitettynä tekstiin "Minä olen Sarah" eli "Je suis Sarah". 

Näin siksi, että kansanedustajan viestistä on pöyristytty ainakin Kokoomuksessa, RKP:ssä ja Vihreissä. Eikä se ole hyvä asia.

* * *

Minusta oli heti selvää, että Eerolan viesti kuvan yhteydessä viittasi ranskalaiselle satiirilehdelle Charlie Hebdoon, jota taannoin tuettiin vastaavalla tavalla sen jouduttua sananvapautta vastustavan verisen terroriteon uhriksi. Siten voisi olettaa kaikkien muidenkin ymmärtäneen, että myös Eerolankin sosiaalisen median päivityksessä oli kyse sananvapauden puolustamisesta. 

Tämä asian merkityksen selitti sitten vielä rautalangasta kansanedustaja Jani Mäkelä (ps) - ja vieläpä aivan erinomaisesti – Yleisradion toimittajalle. Hänen mukaansa "tapaus johon (Eerolan) päivitys liittyy, on merkittävä yhteiskunnallinen epäkohta, johon tulee puuttua ja jota on aiheellista arvostella... Emme voi elää yhteiskunnassa, jossa ihmiset joutuvat varomaan joka sanaansa työpaikan ja maineen menetyksen pelossa, jopa väärinymmärryksen takia".

Siksi on kysyttävä sekä missiltä kruunun vieneeltä Miss Suomi -organisaatiolta että Kokoomukselta, RKP:ltä jaVihreiltä, että kun tämän asian – ilmeisesti heiltä ymmärtämättä jäänyt – yhteiskunnallinen merkitys on nyt tuotu näin selkeästi esille, niin ovatko he edelleen sitä mieltä, että juuri Mäkelän kaltainen dystopia on sellainen yhteiskuntamalli, jota he kaipaavat tänne Pohjantähden alle. 

Omalta osaltani viittaan ainoastaan tämä sivun ylälaitaan, jossa on lukenut vuodesta 2010 lähtien muuttumattomana teksti, jossa todetaan, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tapaus Charlie Kirk
Oikeus ratkaisee saako Halla-ahoa kutsua fasistiksi
HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta