Ylen työntekijät kritisoivat johdon niskurointia

Yleisradion budjetin indeksikorotusten peruutusten on väitetty johtaneen niin sanottuun Washington Monument -ilmiöön (esimerkki, toinen ja kolmas). Se tarkoittaa sitä, että julkisesti rahoitettu organisaatio aloittaa menojensa supistamisen tärkeimmistä tehtävistä sen sijaan, että se pyrkisi kohdistamaan ne vähiten vahinkoa aiheuttaviin toimintoihin. Ja toivoo näin kiristävänsä poliitikkoja perumaan päätöksensä.

Tänä aamuna saimme sitten kuulla hätkähdyttävän uutisen, jonka mukaan Ylen työntekijöiden ammattijärjestö (YOT) kritisoi kovasanaisesti yhtiön johdon toimintaa muutosneuvottelujen jälkeisissä toimissa. Sen mukaan "valheet ovat ilmaisia, uutisten teko maksaa... Yhtiö, jonka arvoihin on aina kuulunut ihmisten arvostaminen, ei toimi nyt arvojensa mukaisesti".

Kritiikin kohteena on Ylen johdon päätös maakunnallisten toimitusten kutistamisesta, joka on YOT:n mukaan tekemässä mahdottomaksi yhteiskunnallisten asioiden seuraamisen aluetasolla. Lisäksi kritisoitiin myös johdon digitaalisuuteen keskittyvää visiota, jonka ammattijärjestö sanoo palvelevan vain osaa suomalaisista.

YOT:n mukaan "kaikilla ei ole pääsyä saati kykyä käyttää pelkästään verkossa julkaistavaa sisältöä. Lisäksi maakunnallisten radiolähetysten alasajo heikentää huoltovarmuutta".

* * *

Nämä ovat luonnollisesti kovia syytöksiä, joten on syytä katsoa, mitä kaikista muista puolueista kuin Liike Nytistä koostunut parlamentaarinen työryhmä on linjannut Yle-päätöksessään. Seuraavassa on otteita siitä.

Yksi. "Työryhmä pitää tärkeänä, että julkisen palvelun tehtävää toteuttaessaan Yle ottaisi huomioon toimintansa vaikutukset median moniäänisyyteen ja kaupallisten toimijoiden kilpailuedellytyksiin mediamarkkinoilla."

Kaksi. "Työryhmä esittää, että Ylen tulisi lisätä kotimaisten tuotantojen ostoja riippumattomilta tuottajilta, sekä tuotantopalveluiden ja kotimaisten muiden esitys- ja käyttökorvausten hankintoja 15–20 prosentilla vuoteen 2030 mennessä."

Kolme. "Työryhmä pitää myös ensisijaisen tärkeänä, että Ylen valtakunnallinen ja maakunnallinen uutistoiminta ja lähetykset turvataan monimuotoisen tiedonvälityksen varmistamiseksi."

Näistä kohta yksi tarkoittaa selkosuomeksi sitä, että Yle kohdistaa säästötoimensa kaupallisen median kanssa kilpailevaan toimintaan. Siis sellaisiin tuotantoihin kuin "Pillupäiväkirjat" tai "Sohvaperunat" - sikäli kuin niille ylipäänsä löytyy katsojia.

Kohta kaksi taas linjaa selkeästi, että yhtiön tulee ohjelmistossaan suosia kotimaista tuotantoa. Eli kohdistaa säästötoimensa kussakin ohjelmistolajissa ulkomaisiin ohjelmiin, jotka näin jäisivät kaupallisen median hyödynnettäväksi ilman resursseiltaan ylivoimaisen kotimaisen valtionyhtiön kilpailua.

Kohta kolme on selkeästi ristiriidassa sen kuvan kanssa, jonka yleläisten ammattijärjestö on antanut. Eikä siten missään tapauksessa linjassa parlamentaarisen työryhmän linjauksen kanssa.

* * *

Varsinainen syy tälle kirjoitukselle oli kuitenkin se, että sain lukea yleläisten ammattijärjestön kannanotosta Ylen oman uutistoimituksen sijaan kaupallisen median sivustolta. Näin siitä huolimatta, että parlamentaarinen työryhmä linjasi välttämättömäksi sen, "että Yle yhteiskunnallisesti merkittävänä toimijana, julkisen palvelun tuottajana ja verovaroin rahoitettuna yhtiönä näyttää esimerkkiä rahankäytön avoimuudessa ja läpinäkyvyydessä. Työryhmä esittää, että Yle avaisi aktiivisesti omaa toimintaansa ja talouttaan mahdollisimman laajasti."

Ylen toiminta tässä asiassa on lievästi sanottuna käsittämätöntä niskurointia eduskuntaa vastaan. Ja osaltaan vahvistaa sitä, ettei yhtiön johto edes aio hoitaa tehtäväänsä eli Ylen toiminnan ohjaamista omistajan tahdon mukaisesti.

On selvää, että pörssiyrityksessä tällainen toiminta johtaisi välittömiin irtisanomisiin. Vieläpä ilman irtisanomisajan työvelvoitetta. Ylen johdon kohdalla tällaista riskiä ei ilmeisesti ole?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtamediat mainitsivat SDP:n ja Keskustan otsikoissaan - ymmärtääkö Donald Trump Vladimir Putinia
Journalistit kaivavat Ylen hautaa olemalla vihervasemmiston asialla
Onko BBC:n rasistis-feministinen henkilöstöpolitiikka leviämässä Yleisradioon?

Suurin osa ehdokkaista kannattaa monikulttuurista yhteiskuntaa

Lähes neljä viidestä aluevaalien ehdokkaista on täysin tai jokseenkin samaa mieltä kuin vaalikoneen väittämä ”suhtaudun myönteisesti ajatukseen siitä, että omalla hyvinvointialueellani olisi tulevaisuudessa nykyistä enemmän maahanmuuttajataustaista hoitohenkilökuntaa”. Täysin tai jokseenkin eri mieltä on 16 prosenttia ehdokkaista. Viisi prosenttia ei osaa sanoa.

Lähes yhtä suuri osa ehdokkaista on myös täysin tai jokseenkin samaa mieltä kuin väittämä "suhtaudun myönteisesti ajatukseen siitä, että kotikuntani olisi tulevaisuudessa entistä monikulttuurisempi".

Näyttää siis siltä, että äänestäjän kannattaa selvittää tarkasti ehdokkaiden ajatukset tästä aihepiiristä, jotta tulee äänestäneeksi ehdokasta, jonka näkemykset yhteiskunnan käynnissä olevasta muutoksesta vastaa hänen omiaan. Näin siksi, että väärän valinnan seuraukset saattavat olla varsin ikävät.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen
Ruotsalaismiehiä, ihmiskauppaa ja islamia ylioppilaskirjoituksiin
Vältä epärehellisiä poliitikkoja!

Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista

MTV3 julkaisi eilen kyselyn, jossa oli tiedusteltu SDP:n piiripäättäjiltä mieluisinta hallituskumppania. Vastauksissa ylivoimaiseksi ykköseksi nousi suomalainen laitavasemmisto eli Minja Koskelan Vasemmistoliitto. Seuraavaksi sijoittui Sanna Marinin (sd) vasemmistohallituksen aisankannattajapuolue eli Keskusta. 

Näin ollen demareiden johtoporrasta kiinnostaisi juuri nyt punamultahallitus, jossa määräysvalta olisi sosialistista talouspolitiikkaa ja arvoliberaalia sosiaalipolitiikkaa tavoittelevilla puolueilla. Lisäksi siinä olisi mausteena aluepoliittisia painotuksia, etenkin jos RKP tulisi - kuten on syytä uskoa - mukaan vartioimaan suomenruotsalaisten etuja. 

Jokainen voi tietenkin pohtia mielessään minkälaista tulevaisuutta tällainen hallitus rakentaisi 2020-luvun lopulle ja 2030-luvun alulle. Ei ainakaan samanlaista kuin valtion menoja sen tulojen mahdollistamiin rajoihin ajava ja katastrofaalisia maahanmuuton lajeja suitsimaan pyrkivä Petteri Orpon (kok) kabinetti. 

* * *

MTV3:n kyselyn toinen yllätys oli se, ettei demareiden piiripäälliköistä juuri kukaan katsonut Vihreitä hallituskumppanuuteen sopivaksi puolueeksi. Se oli nimittäin demaripäälliköille jopa Kokoomusta vastenmielisempi hallituskandidaatti. 

Syitä tähän voi tietenkin vain arvailla, mutta tämä tulos toi kuitenkin mieleeni Timo Soinin taannoiset sanat: "nyt tuli iso jytky" - tosin Vihreiden kannalta käänteinen sellainen. Eikä se lupaa hyvää etenkään kannatuksensa jo muutenkin suurelta osin menettäneelle ja yhä feminiinisemmäksi muuttuvalle poliittiselle vihreistölle, joka näyttäisi näin ajautuvan yhä kauemmaksi poliittisista vallan kammareista. 

Tosiasia kuitenkin on, että tulevan hallituspohjan ratkaisee vain kaksi asiaa. Niistä ensimmäinen on vuoden 2027 eduskuntavaalien tulos ja toinen puolueiden puheenjohtajien kyky sopia yhteisestä hallitusohjelmasta. 

Siinä mielessä nyt nähty mielipidekysely on sittenkin vain mukavaa poliittista viihdettä. Vaikka tällä kertaa onkin myönnettävä, että harvinaisen mielenkiintoista sellaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki
Sosialisteja - onko niitä?

EU:n komission ja Kanada metsäpalojen välinen yhteys

Maaseudun tulevaisuudessa oli pari päivää sitten juttu Kanadan metsäpaloista. Sen mukaan jättiläisvaltiossa on palanut metsiä peräti neljä miljoonaa hehtaaria. Samojen palojen seurauksista on raportoitu muissakin medioissa (esimerkki). 

Pinta-alaa voi verrata Suomen koko metsäalaan, joka on 26,3 miljoonaa hehtaaria. Toisin sanoen Kanadassa tänä kesänä palaneiden metsien koko on noin kuudesosa meidän metsiemme pinta-alasta. Melkoinen roihu siis.

Tämän aiheen valitsin tähän blogiin kuitenkin suomalaisen metsäkeskustelun takia. Eli siksi, että meillä vaaditaan yhä suurempaa osuutta metsistä pois talouskäytöstä. 

MT:n jutussa haastateltu tutkija nimittäin kertoi, että Suomessa ei esiinny jättimäisiä metsäpaloja siksi, että maamme metsissä on pieni kuviokoko, tiheässä metsäautoteitä sekä joka notkelmassa suurempia tai pienempiä asutuksia ja niissä vapaapalokuntia - kaikki nämä asiat ovat toisin kuin Kanadassa, jossa lähes kaikki ihmisasutus on keskittynyt kapealle vyöhykkeelle maan eteläosaan.

Jos nyt Suomessa sitten luovuttaisiin suuresta osasta metsätaloutta ja turvemaiden peltojakin entisöitäisiin kovalla kädellä, muuttaisivat asukkaat pois etenkin pohjoisimmasta Suomen syrjäseuduilta, joissa maaperä on suurelta osalta turvepohjaista. Samalla häviäisivät ajan myötä niin metsien pienet kuviokoot kuin kulkukelpoiset metsäautotietkin.  

Tämän taas voi olettaa näkyvän jossain vaiheessa metsäpalojen sammuttamisen vaikeutumisena ja siten metsäpalojen oleellisena laajentumisena nykyisestä. Toisin sanoen, tämä on yksi osa sitä tulevaisuudenkuvaa, joka on edessämme, mikäli EU-parlamentin oikea laita epäonnistuu komission ennallistamisvaatimusten torppaamisessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Europarlamentin tulisi kaataa von der Leyenin komissio
30 prosenttia maapallon pinta-alasta suojellaan
Halla-aho twiittasi metsäpalojen syistä

Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet

Päijät-Hämeen hyvinvointialuejohtaja astui esiin ja totesi sen yksinkertaisen tosiasian, ettei Suomi pysty ylläpitämään nykyisiä sote-palveluja. Sen estävät sekä taloudelliset että henkilöstön määrään liittyvät seikat. 

Hänen mukaansa "fakta on se, että meidän henkilöstömme ei riitä sen palvelun tuottamiseen, johon jopa rahamme riittäisivät. Meidän on pakko alkaa saneerata sellaista palvelua, joka on vähemmän vaikuttavaa."

Tätä työvoimapulaa on siis vaikeuttanut erityisesti hyvää tarkoittanut hoitajamitoituspäätös. Se on esimerkiksi pakottanut palvelunjärjestäjiä ohjaamaan hoitajia erityisesti ympärivuorokautiseen hoivaan, jolloin käsiä ei ole riittänyt kaikkiaan muihin tehtäviin - ja pahimmassa tapauksessa sairaalahoitoa tarvitsevia ihmisiä on jouduttu lähettämään kotiinsa potemaan vaivojaan.

* * *

Kuten Paasikivi aikanaan totesi on tosiasioiden tunnustaminen viisautta. Niin tässäkin tapauksessa. 

Poliitikkomme ovat viime vuosina halunneet perustaa maakuntien laajuiset hyvinvointialueet, joissa työskentelevien palkkataso on harmonioitu parhaiten ansaitsevien mukaan kysymättä onko yhteiskunnalla siihen varaa. Samoin he ovat päättäneet hoitajamitoituksesta kysymättä onko siihen käytettävissä käsiä. 

Edellä linkittämäni jutun mukaan viime tammikuun aluevaalien alla käydyissä keskusteluissa palvelujen karsiminen ei saanut puolueilta kannatusta. Pikemminkin puhuttiin palvelutason parantamisesta. Ja nyt Siperia näyttäisi opettaneen - kuten hyvinvointipalvelujohtajan ulostulo osoittaa.

Tässä tilanteessa - siis rajallisten resurssien todellisuudessa - suomalaisen vaalikarjan on syytä jäädä miettimään, kuinka tärkeänä se pitää terveydenhuoltoa. Toisin sanoen sen tulee kevään vaaleissa ottaa kantaa siihen, mihin rajallisia julkisia resurssejamme käytetään: onko varmasti niin, että haluamme edelleen syytää vuosittain yli miljardi euroa kehitysmaiden gepardihatuille ja tahdomme huolehtia maahamme pyrkivien elintasopakolaisten hrmh... elintasosta. Tai näemmekö yhä maksamisen väärteiksi kaikki Etelä-Euroopan maiden vaatimat varainsiirrot? 

Vai onko sittenkin parempi, että terveydenhuoltomme tasoa lasketaan nykyisestä. Tai jätetään vaikkapa tietyn iän ylittäneiden tai huonoja elintapoja noudattaneiden ihmisten sairaudet hoitamatta.

* * *

Lopuksi vaihdan aihetta. Moitiskelin nimittäin eilen Vihreitä sen metsäpolitiikasta. 

Tänä aamuna luin kuitenkin uutisen siitä, että Vihreiden "puoluevaltuusto kannattaa geenimuunneltuja organismeja (GMO) koskevan sääntelyn purkamista". Tämä on järkevä kannanotto, sillä nykyaikaisten maatalouskasvien jalostusmenetelmien hylkimisellä EU:n maatalous jää kustannustehokkuudessaan vuosi vuodelta yhä enemmän muun maailman jälkeen - ja täällä tehtävä tutkimus jopa auttaa muuta maailmaa kasvattamaan tätä eroa. 

Tosin vajaan kymmenyksen kannatuksen omaavan suomalaispuolueen mahdollisuudet vaikuttaa asiaan rajoittunevat lähinnä muille annettavan esimerkin asteelle. Mutta hyvä edes niin, sillä ehkäpä vihreiden päätös saa myös poliittisen kenttämme muut - vielä moderneja kasvinjalostusmenetelmiä vierastavat - puolueet nyt tehdyn linjauksen taakse. Ja näin syntyvä yhteinen näkemys saadaan leviämään aikanaan myös muihin Unionin poliittisiin päättäjiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marinin kabinetti päätti olla pihtailematta
Hallitus haluaa terveydenhoitopalvelut maassa luvatta lorveksiville
Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista

Timo Harakka valaisi demokratian alennustilan syitä

Viime viikonvaihteessa pidettyjen aluevaalien voittajapuolueiden poliitikkojen alhainen rehellisyysaste ilmeni varsin nopeasti vaalien jälkeen. Tarkoitan ministeri Timo Harakan (sd) ilmoitusta siitä, biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen nostaminen nykyisestä 18 prosentista 30 prosenttiin vuoteen 2029 mennessä tulee olemaan keskeinen keino Suomen tieliikennepäästöjen puolittamisessa vuoteen 2030 mennessä.

Korotus tietenkin vaikuttaa etenkin haja-asutusalueilla asuvien ihmisten liikkumiskustannuksiin ja sitä kautta heidän elintasoonsa. Lisäksi suomalaisen tavaraliikenteen kustannukset ovat jo nyt nousseet jopa 500 miljoonaa euroa kallistuneen dieselin ja polttoaineen tiukentuneen jakeluvelvoitteen vuoksi. Nämä kustannukset valuvat lopulta kaikkiin tuotteisiin ja palveluihin, joten kyse ei ole mistään pienestä asiasta inflaation ja koko Suomen talouden kannalta.

On tietenkin totta, etteivät hyvinvointialueiden valtuustot päätä bensiinin hinnoista. Mutta se ei tarkoita etteikö kyseessä olisi noilla alueilla elävien ihmisten kannalta erittääin merkittävästä asiasta. Jopa niin oleellisesta, että maaseudun kansan, kuljetusyritysten omistajien ja työntekijöiden sekä niiden palvelusten käyttäjien olisi kannattanut antaa hallitukselle viesti omalta osaltaan. 

Mutta ehkäpä juuri tuon viestin välttääkseen hallituspuolueet kieltäytyivät vaalien alla järjestetyissä väittelyissä keskustelemasta polttoaineiden hinnoista asiaa esille nostaneiden perussuomalaisten kanssa. Vaalien jälkeen tähän ei kuitenkaan enää ole estettä, koska kansan muisti on lyhyt - eikä Harakankaan ilmoitusta muista juuri kukaan enää vuoden 2023 eduskuntavaaleissa. 

En olisi muuten tästä kirjoittanut, mutta Harakan esilletulo juuri vaalien jälkeen kertoi suorastaan poikkeuksellisen räikeästi karua kieltä niistä syistä, joiden vuoksi aluevaalien äänestysaktiivisuus jäi luokattoman heikoksi. Mutta eipä kai suomalaisen demokratian alennustila häiritse niitä, jotka siitä hyötyvät.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreä siirtymä Kazakstanista Saksaan
Valtiokorruptiota
Vihreän politiikan uhri(t)

Aluevaalien tuloksesta

Eilinen päivä oli historiallinen, sillä maassamme järjestettiin historian ensimmäiset aluevaalit. Niiden ylivoimaisesti merkittävin seikka oli se, ettei kansaa kiinnostanut. 

Tai sitten äänioikeutetut eivät ymmärtänyt, että nyt äänestettiin kaikkien suomalaisten kannalta erittäin tärkeän hallintoportaan luomisesta. Ja että neljän seuraavien vuoden kuluessa rakennettava himmeli tulee tästä eteenpäin olemaan meidän kaikkien ilona tai kiusankappaleena, joka syö paljon verotuloja, mutta jota on jälkikäteen hankala muuttaa.

Joka tapauksessa on kiistaton tosiasia, että mitä alhaisemmaksi äänestysaktiivisuus jää, sitä vähemmän voidaan puhua toimivasta demokratiasta. Nyt vaikuttamisesta kiinnostuneiden määrä jäi 47,5 prosenttiin, mikä tarkoitti sitä, että vaaleissa menestyivät ne puolueet, joiden kannattajille äänestäminen on syystä tai toisesta tärkeä periaate. 

Tämä näkyi vaalituloksessa, joka nosti Kokoomuksen maamme selväksi ykkösaluepuolueeksi ja palautti Keskustan suurten puolueiden joukkoon. Myös Sosialidemokraateista tuli suuri aluepuolue.

Muista puolueista Vasemmistoliitto RKP ja Kristillisdemokraatit menestyivät peruskannatukseensa nähden erinomaisesti, mutta epävarmemman äänestäjäkunnan parissa suurta suosiota nauttivat Perussuomalaiset, Vihreät ja Liike nyt saivat heikon äänisaaliin. 

Sallittakoon muutama muukin huomio. Ensinnäkin poliittinen vihervasemmisto sai vain 34,7 prosentin kannatuksen. Sen toivoisi tarkoittavan, ettei hyvinvointialueita rakennettaisi vasemmistolaisten prinsiippien mukaisesti pöhöttyneeksi, byrokraattiseksi ja siten heikosti toimivaksi monumentiksi, vaan kustannustehokkaaksi kansalaisia hyvin palvelevaksi järjestelmäksi. 

Oleellista tässä on huomata, ettei Suomeen syntynyt yhtään vihervasemmiston määräysvallassa olevaa hyvinvointialuetta. Siten missään päin maatamme ei ole odotettavissa aivan holtitonta rahanmenoa ja äärimmäisen kankeaa hallintohimmeliä, eikä edes laittomien maassaoleskelijoiden palveluita lisätä. Eivätkä paineet kokonaisveroastetta kasvattavan maakuntaveron luomiseksi nousseet merkittäviksi, vaikka Keskusta onkin arvaamaton tämän seikan suhteen.

Näitä toiveita vastaan puhuu kuitenkin nykyisten hallituspuolueiden kokonaisuudessaan hyvä menestys Keskustan ja RKP:n saadessa hyvän äänisaaliin, joka nosti hallituksen kannatuksen yhteensä 58,8 prosenttiin. Näin ollen maamme hallitus ja sen politiikka sai vaaleissa vankan tuen, vaikkei sen kannatuksesta sinänsä äänestettykään. Nykyisen jakopolitiikan nauttimasta tuesta äänioikeuttaan käyttäneiden parissa kertoi jotain sekin, että aluevaltuustojen jäsenistä 53 prosenttia tulee olemaan naisia. 

Toisaalta Keskustan vahvistuminen ja Vihreiden heikko vaalimenestys saattavat luoda ristivetoa hallituksen sisälle. Sen seurauksena valtakunnantason poliittinen päätöksentekokyky saattaa heiketä - eikä asiaa ainakaan muuta se, että Sanna Marin (sd) on osoittautunut varsin heikoksi pääministeriksi. 

Lopuksi on todettava Suomen hyvinvointialueiden jakautuminen erilaisiin ryhmiin. Keskinen ja pohjoinen Suomi tulevat olemaan keskustavetoisia, mikä tarkoittaa kovaa painetta nykyiselle ja seuraavalle hallitukselle hyvinvointialueiden rahoituksen jatkuvaksi kasvattamiseksi.

Pohjanmaan rannikolla RKP sai yksinvallan, joten sen hyvinvointipalveluita tullaan kehittämään ruotsinkielisen väestön ehdoilla. Myös Itä-Uusimaalla RKP oli suurin puolue, mutta siellä se joutuu tekemään kompromisseja muiden puolueiden kanssa. 

Länsi-Uusimaalla Kokoomus ja RKP saivat yhdessä yli 50 prosentin kannatuksen, joten siellä toteutettavat hyvinvointipalvelut tultaneen jakamaan julkisten ja yksityisten toimijoiden kesken. Sen osalta olisi erityisen tärkeää, että järjestelmä saadaan siellä toimimaan siten, ettei palveluiden laadusta tingitä eivätkä niiden hinnat karkaa käsistä. 

Jääköön analyysit tässä vaiheessa tähän. Seuraavat neljä vuottahan vasta näyttävät, mihin hyvinvointialueilla edetään ja minkälaiseksi niiden rahoituspohja lopulta muodostuu. Ehkäpä silloin myös kansa on tämänkertaista kiinnostuneempi vaikuttamaan asiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaksi viidestä vihreiden äänestäjästä tukee väärää puoluetta
Äänestyskopissa on syytä huomioida aluetason palveluiden ja valtakunnanverotuksen välinen yhteys
Sote-uudistuksen kustannus unohtui laskea

 

Sairaanhoitajille lisää liksaa

Sairaanhoitajat ovat tänä vuonna olleet olleet poikkeuksellisen tiukkoina omien palkkaneuvotteluidensa suhteen. Ja tällä kertaa heidän vaatimuksiaan tukee se, että alalle koulutetut henkilöt ovat äänestäneet työehtojensa ja -palkkojensa puolesta jaloillaan eli hakeutumalla töihin muualle: tilastojen mukaan koulutetuista hoitajista noin viisi prosenttia on vaihtanut alaa ja viimeisen yhdeksän vuoden aikana on heistä muuttanut muihin maihin noin prosentin verran eli reilut 1 000 sairaanhoitajaa, joista suurin osa on naisia. 

Nyt käytävissä neuvotteluissa hoitajat ovat vaatineet muita palkansaajia suurempia korotuksia tuloihinsa, mihin kuntatyönantajat ovat vastanneet, ettei heillä ole sellaisia varoja. Tämä on sikäli puolitotuus, että tarvittaessa varat löytyvät esimerkiksi supistamalla muiden kunnan palveluksessa olevien palkkoja - minkä OAJ:n puheenjohtaja jo totesikin - tai kiristämällä verotusta. 

Jälkimmäinen vaihtoehto olisi kuntien kannalta sikäli käypä vaihtoehto, että palkan tulevat maksamaan hyvinvointialueet eivätkä kunnat. Ja koska nämä saavat rahansa valtiolta, menisi lasku viime kädessä valtiolle. 

Niinpä pallo jäisi nykyiselle hallitukselle ja sen seuraajille. Ottaisiko Sanna Marinin (sd) kabinetti jälleen lisää velkaa hoitaakseen asian, kiristäisikö se valtion tulo- tai välillisiä veroja - polttoaineiden hinta varmasti houkuttelisi ainakin vihreitä ja vasemmistoliittolaisia ministereitä - vai luopuisiko se kenties joistakin valtion muista menoista.  

Asian mittasuhteista saa käsityksen kun tietää, että maassamme on noin 78 000 (1,3 prosenttia suomalaisista) sairaanhoitajaa, joiden keskipalkka on jonkin verran yli 3 000 euroa kuukaudessa eli noin 38 000 euroa vuodessa. Jos heidän palkkoihinsa lisätään ylimääräinen prosentin korotus, tarkoittaa se reilun 30 miljoonan euron lisäkuluja veronmaksajille. 

Nyt teollisuuden linjaksi muodostuneen noin kahden prosentin palkankorotusten kanssa tulisi hallituksen siis kaivaa jostain vajaa 100 miljoona ylimääräistä euroa. Se ei ole valtion lähes 65 miljardin euron budjetissa mikään järisyttävä menoerä, vaan pikemminkin pisara meressä. Mutta kuitenkin sen verran, että budjetin alijäämä nousisi 6,9 miljardista 7,0 miljardiin, mikäli asia hoidettaisiin lisävelalla. 

Sairaanhoitajien palkankorotusten osalta on syytä ymmärtää myös se, että ylimääräinen 30 miljoonaa kertautuisi jatkossa jokaisen budjetin osalta. Eli kyseessä olisi pysyvä menoerä, jonka rahoittamiseksi valtion olisi löydettävä mainittu 30 miljoona joka vuodeksi tästä maailman tappiin. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka kuntien palkkaneuvottelijat hoitavat työnsä. Asia on erityisen mielenkiintoinen siksi, että neuvottelujen kanssa samaan rakoon osuu maksajan osoitteen muuttuminen, mikä saattaa antaa pelivaraa hoitajille kuten edellä totesin. Sitä en tosin tiedä, onko asia ollut heille itselleen eli sairaanhoitajien edunvalvojille selvä - ja ovatko heidän poikkeuksellisen äänekkäät vaatimuksensa ajoittuneet tälle vuodelle juuri siksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pääsylippu lakien kiertämiselle
Jarkko Eloranta keksi oivan sloganin
PAM asetteli ehtoja yhteiskuntasopimusneuvotteluille

Sote-uudistuksen kustannus unohtui laskea

Yle julkaisi eilen tiedon, jonka mukaan sote-alueiden perustamiseen liittyvä terveydenhoitoalan työntekijöiden palkkojen harmonisointi kunkin alueen korkeimpien nykypalkkojen mukaisiksi maksaisi enemmän kuin siihen on varattu budjetissa varoja. Työntekijäpuolen sopimusasiantuntijan mukaan "suurinkaan esitetty summa, 434 miljoonaa, ei riitä". 

Itse asiassa palkkaharmonisoinnin rahoitusta pidetään sosiaali- ja terveysalan työntekijäjärjestöissä täysin riittämättömänä. Avoimeksi siis jää mikä riittää ja kuka maksaa. 

Tai no. Lisäkustannusten kuittaaja ei jää epäselväksi: se on veronmaksaja joko lisäverona tai muista palveluista tinkimisenä. Mutta varojen riittävyyttä voidaan vain arvailla, koska Ylen jutun mukaan edes valtiovarainministeriöllä ei ole siitä käsitystä. 

Tästä voidaan päätellä, että sotealueet perustettiin tietämättöminä syntyvistä kustannuksista. Jokainen arvioikoon itse, oliko tämä maan johdolta eli Sanna Marinin (sd) hallitukselta vastuullista toimintaa. 

* * *

Aina voidaan leikkiä ajatusleikkejä, joten tehdään niin. 

Jos palkankorotusten summa on kaksinkertainen verrattuna siihen varattuun 434 miljoonaan euroon, vastaa se suunnilleen kuluvalle vuodelle arvioitua perintö- ja lahjaveron tuottoa (855 miljoonaa euroa). Jos se taas olisi kolminkertainen, puhuttaisiin jo tupakkaveron arvioidusta tuotosta (1 212 miljoonaa euroa).

Menopuolella kaksinkertaistuminen tarkoittaisi suuruusluokaltaan suunniteltuun kansainväliseen kehitysyhteistyöhön budjetoituja menoja (noin 849 miljoonaa euroa). Kolminkertaistuminen puolestaan veisi rahaa yhtä paljon kuin on ajateltu käyttää koko ammatilliseen ja lukiokoulutukseen (1 281 miljoonaa euroa). 

Oman mielenkiintonsa asialle luo se, etteivät nyt aluevaaleihin valmistautuvat puolueet puhu halaistua sanaa siitä, millä keinoin ne rahoittaisivat sote-uudistuksen. Tosin eilisessä Ylen vaalikeskustelussa vihervasemmiston Jussi Saramo (vas) ja Atte Harjanne (vihr) ilmoittivat halunsa lisätä maakuntaveron julkisten varojen keruun repertuaariin. 

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla veronmaksaja maksaa hoitonsa ja muiden palveluiden kustannukset. Tapahtuuko se yleisen valtionverotuksen vai ehdotetun maakuntaverotuksen kautta? Vai päädytäänkö lopulta tinkimään joistain muista julkisista menoista - ja jos, niin mistä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksajan taksvärkkipäivä - vaiettu aihe
Hoidetaanko vai annetaanko kuolla?
Ollako sosialisti vai ei, kas siinäpä vasta kysymys!

Suurin uhka

Sekä Ilta-Sanomat että Yleisradio kirjoittivat eilen siitä, kuinka Suomen hallitus on sisäisesti hajanainen ja kiistelee monenlaisista asioista, kuten susipolitiikasta tai pelastuskoulutuksesta. Jutuista saa sen käsityksen, että ikävintä olisi, mikäli hallitus ajatutuisi täysin toimintakyvyttömäksi, mutta ei kuitenkaan jättäisi eroanomustaan.

Tällöin maa joutuisi elämään käytännössä lähes kaksi vuotta, ennen kuin sitä johdettaisiin jälleen tavoitehakuisesti. Näin yhteiskunnan uudistamistyö jämähtäisi ja sen kyky vastata tuleviin haasteisiin jäisi ramman ankan nilkuttamiseksi. 

Kuten muistamme, johtui nykyinen tilanne eli SDP:n johtaman Keskustan ja Vihreiden epäpyhän ja riitaisan allianssin valtaannousu siitä, että hallitusneuvotteluissa Kokoomus ei halunnut toteuttaa äänestäjien tahdon mukaista hallitusta, joka pohjautuisi sen ja Perussuomalaisten väliseen yhteistyöhön. Sen sijaan puheenjohtaja Orpo pyrki luomaan maahamme sinipunahallituksen, mutta ex-ay-jyrä Antti Rinne ei sitä halunnut, vaan vokotteli rökäletappion kärsineen Keskustan mukaansa muodostamaan Sanna Marinin myöhemmin johdettavakseen saaman valtioneuvoston.  

Tämän kaiken takia hallituksella on kaksi suurta ongelmaa. Ensimmäinen on yhä syvemmälle äärivasemmistoon hakeutuneiden vihreiden ministereiden ja ennen kaikkea maaseudun asioita ajavan Keskustan välinen syvä ristiriita ympäristöasioista ja aluepolitiikasta. 

Toinen - Ylen ja IS:n jutuissa vaille huomiota jäänyt - ja uskoakseni vieläkin suurempi vaikeus on siinä, ettei hallituksen Keskustasta ja RKP:stä huolimatta vihervasemmistolainen politiikka vastaa kansan vaaleissa selkeästi ilmaisemaa tahtoa (vihervasemmiston yhteenlaskettu kannatushan oli vain noin 37 prosenttia), vaikka mahdollistikin hallituksen kokoamisen Keskustan ryhdyttyä sen aisankannattajaksi. 

Tämä tekee Keskustasta vihervasemmistolle vaikean hallituskumppanin, koska sen peruskannattajat ovat vieläkin kauempana heidän poliittisista tavoitteistaan kuin kokoomuslaiset. Eivätkä keskustalaiset ministerit voi jättää tätä tosiasiaa huomioimatta ilman, että puolueen - ja siinä sivussa heidän oma - poliittinen tulevaisuus tuhoutuisi.

Samasta syystä - eli harjoitetun hallituspolitiikan kansan tahdon vastaisuudesta - minun on pakko olla eri mieltä Ylen ja IS:n toimittajien kanssa. Suurin uhka nykytilanteessa ei ole hallituksen ajautuminen toimintakyvyttömäksi, vaan sen muuttuminen toimivaksi. 

Tämähän voisi tapahtua vain ministeristön vihervasemmistolaisen enemmistön ajamalla tavalla eli ohjaamalla maatamme yhä syvemmälle sosialistisiin rakenteisiin ja ratkaisuihin, joiden jälkien korjaaminen voisi pahimmillaan olla tuleville hallituksille jopa mahdotonta. 

Tai ainakin vaatia niin radikaaleja korjausliikkeitä, ettei sellaisia ole totuttu näkemään länsimaisissa demokratioissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aisankannattajan uikutusta
Vihreät päätti pysyä vasemmalla laidalla
Vähemmistön päätöksellä verohelvetiksi

Pölhöpopulismia Saksassa ja Suomessa

Helsingin sanomat kertoi, että Saksan vaaleissa yksi tappion kärsineistä puolueista oli Vaihtoehto Saksalle eli AfD. Puolueen linjasta HS mainitsi, että "keskeisin tavoite on ollut maahanmuuton vastustaminen". Lehti totesi myös, että AfD sai vaaleissa "ensikertalaisilta vain kuuden prosentin tuen", eli ettei se ole nuorten parissa kovinkaan suosittu - toisin kuin Suomen Perussuomalaiset. 

En tiedä oliko edelle kirjaamani Perussuomalaisten ja AfD:n rinnastaminen huolella suunniteltu, mutta on syytä huomata, että AfD kampanjoi vaaleissa pölhöpopulistisesti rokotusvastaisuudella. Eikä se houkutellut Saksan sivistynyttä nuorisoa. 

Suomessa Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on sen sijaan todennut tieteellisten tosiasioiden mukaisesti, että koronarokote "kannattaa ottaa, koska se estää vaikeita tautitapauksia ja vähentää sairaalahoidon tarvetta, vaikka se ei tartuntoja täysin estäkään". Lisäksi muutamat perussuomalaisissa toimivat koronarokotteiden avulla profiloitumaan pyrkineet henkilöt on joko erotettu puolueesta tai jääneet vaille mainittavaa menestystä. 

Siten AfD:n ja Perussuomalaisten rinnastaminen on harhaanjohtavaa, vaikka puolueilla onkin samankaltainen suhtautuminen maahanmuuttoon. Ja ehkäpä juuri siksi AfD:tä kannattaa itäsaksalainen vanhempi polvi kun taas Suomessa perussuomalaisten aatteet jakaa erityisesti sivistynyt nuoriso.

* * *

Saksan Vihreät menestyivät vaaleissa mainiosti ja päässevät liittotasavallan hallitukseen ajamaan tavoitteitaan. Sen suomalainen sisarpuoluehan on parhaillaan vastaavassa asemassa ja kokee vaikeuksia suhtautumisessaan laittomaan ympäristöradikalismiin. 

Tästä saimme esimerkin viimeksi eilen, kun puolueen puheenjohtaja ja Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava sisäministeri Maria Ohisalo ei halunnut moittia julkisesti radikaaliliike Elokapinaa sen järjestäytyneen yhteiskunnan vastaisista toimista, vaan kiemurteli kiemurtelemistaan Alfa-TV:n Sanna Ukkolan haastattelussa. 

Asia on juuri nyt ajankohtainen, kun Elokapina on järjestämässä peräti kymmenen päivän mielenosoitusta Mannerheimintielle. Liikkeelle kiusallisesti joku oli luovuttanut Suomen uutisille videon, josta paljastuu heidän piittaamattomuutensa mielenosoituksiin liittyvistä laeista eli viime kädessä järjestäytyneestä oikeusvaltiosta. 

Nähtäväksi jää, kuinka näyttävästi valtamediat välittävät Suomen uutisten skuupin laajemmille kansanjoukoille. Sellaista saattaa kuitenkin ehkäistä AfD:n valitseman koronalinjan kärsimä tappio Saksassa, koska Vihreiden ja erityisesti puheenjohtaja Ohisalon ilmiselvä tuki Elokapinan toiminnalle on samalla tavalla pölhöpopulistista - ja saattaa vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti sivistyneen nuorison suhtautumiseen puolueeseen tulevissa aluevaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terroristijärjestö iski jälleen Helsingissä
Johtaako koronaviruspandemia populistien voittoon?
Valtapuolueet pohjustivat AfD:n voiton

EU:n elvytyspaketti etenee omituisin perustein kohti hyväksyntäänsä

Perustusvaliokunta katsoi, ettei EU:n elvytyspakettia saa hyväksyä eduskunnassa yksinkertaisella äänten enemmistöllä, vaan sille tarvitaan kahden kolmasosan kannatus. Näin siksi, että kyseessä olisi Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävä toimivallan siirto Euroopan unionille.

Koska tämä asia on päivänselvä, on peräti omituista, että valiokunnan päätös syntyi äänestyspäätöksen kautta. Se osoittaa, etteivät ne valiokunnan jäsenet, jotka äänestivät tätä päätöstä vastaan, ole ymmärtäneet tehtäväänsä laillisen menon vartijoina vaan toimivat yksinkertaisesti poliittisin perustein.

Sen sijaan jatkossa kansanedustajilla on lupa ratkaista kantansa poliittisten tavoitteidensa mukaan. Siksi on ollut mielenkiintoista nähdä millä kaikilla tavoilla äänestykseen suhtaudutaan.

Juuri nyt näyttää siltä, että koko vihervasemmisto yhdessä ruotsalaisten kanssa tulee äänestämään budjettivallan osittaisesta siirtämisestä unionille, sillä juuri siitähän tässä paketissa on kyse. 

Pakettia vastaan eli Suomen taloudellisen itsenäisyyden säilyttämisen puolesta äänestänevät perussuomalaiset, kristilliset, Harkimo ja Turtiainen. Kokoomus on ilmoittanut äänestävänsä tyhjää, mutta muutama puolueen jäsen liittynee itsenäisyyttä kannattaviin. Enkä ihmettelisi, vaikka myös sitä vastaan äänestäviä ilmaantuisi.  

Myös kepulaisten ylivoimainen enemmistö äänestänee paketin puolesta, mutta ainakin edustaja Hoskonen sitä vastaan. Veikkaan, että joukosta löytyy myös joku muu vastaanpanija tai ainakin tyhjän äänestäjä.

Jollain tavalla kuvaavaa on se, millä perusteella pakettia lähdettiin heti perustusvaliokunnan päätöksen jälkeen puoltamaan. Pohjanoteeraus lienee Sirpa Pietikäisellä (kok), joka ajoi poliittiseen päätöksentekoomme häpeäkulttuuria. Eli Suomelle miljardeja euroja maksava - ja samalla tulonsiirtovirran pohjoisesta etelään avaava - paketti pitäisi saada läpi, koska muuten Suomelle koituisi häpeää. Voi pyhä yksinkertaisuus.

Muilta osin Kokoomus ei halua ottaa paketista vastuuta, mutta kertoi kuitenkin puheenjohtajansa suulla, ettei se halua tulla sen esteeksi. Puolueella on tässä asiassa siten sanatarkasti vastuuton EU-politiikka. 

Valtiovarainministeri Matti Vanhanen puolestaan kauhisteli, että paketin hylkääminen olisi "maanjäristyksen kokoinen asia". Siis mitä? Pitäisikö meidän hyväksyä taloudellisen itsenäisyyteemme menetys vain siksi, että asia on merkittävä?

Kaikista traagisin peruste löytyi kuitenkin Eurooppanuorilta, joiden mukaan paketti on hyväksyttävä siksi, ettei EU:lla ole sen kaatumisen varalta varasuunnitelmaa. Tämä on normaalin EU-käytännön mukaista (esimerkki, toinen ja kolmas), eikä siten tarkoita muuta kuin uutta todistetta Unionin kelvottomasta hallinnosta. Voisi kuvitella, että olisi pöyristyttävää, jos hallinnon kelvottomuutta käytetään perusteena paketin hyväksymiselle - mutta näköjään sekin on mahdollista silloin, kun usko on vahva.

Kaikesta edelle kirjoittamastani huolimatta olisin äärettömän yllättynyt, mikäli maallemme katastrofaalinen paketti ei menisi läpi eduskunnasta. Jos kokoomus äänestäisi kahta edustajaa lukuun ottamatta kokonaisuudessaan tyhjää ja hallitus Hoskosta lukuunottamatta sen puolesta syntyisi kaikkien ollessa paikalla seuraavat päätöslukemat: 115-49 paketin puolesta. Se tarkoittaa noin 70 prosentin kannatusta. 

Siten paketin hylkääminen vaatisi melkoisia muutoksia edelle kirjoittamiini ennakkoihin. Paketti kaatuisi esimerkiksi seuraavilla vaihtoehdoilla 

1. Seitsemäntoista kyllä-puolelle odotettua äänestäjää jättää äänensä käyttämättä
2. Kymmenen kokoomuslaista (kahden jo näin ilmoittaneen lisäksi) päättää äänestää pakettia vastaan
3. Kuusi kepulaista Hoskosen lisäksi päättää äänestää pakettia vastaan.

Jätän teidät - arvoisat lukijani - näissä tunnelmissa odottelemaan Suomen taloudellisesta itsenäisyydestä ison palasen lohkaisevan äänestyksen lopputulosta. Sekä valmistaumaan samalla maksamaan tästä ikuisuuteen etelä- ja itäeurooppalaisille aluetukia lisääntyvän verotuksen kautta.

 Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko eduskunta tehdä EU:n hallintoeliitin vastaisen päätöksen?
Elvytyskysymys eduskunnassa
Julkisen salaisuuden paljastuminen aiheutti reaktioita

Mistä Halla-ahon ja kepulaisten viikonlopun sanailussa oli kyse?

Jussi Halla-aho (ps) sanoi viikonloppuna, että "me uskomme vakaasti, että maaseudulla asuvilla ihmisillä on luja halu tulla toimeen omalla työllään, eikä ketkutella kepulaisella tukipolitiikalla. Kepu ajaa tosiasiallisella politiikallaan ajaa maaseudun elinvoimaa alas ja sen jälkeen esiityy tukihanan valvojana: Äänestäkää keskustaa, tai muuten tukiaiset loppuvat."

Tämä herätti Keskustassa vahvan reaktion. Esimerkiksi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen kutsui Halla-ahoa "Helsingin tulevaksi pormestariksi" ilmeisenä tarkoituksenaan vähentää tämän suosiota puolueelleen tärkeällä maaseudulla. 

Samaan rakoon iski myös Mikko Kärnä (kepu), jonka mukaan "kaikkien on nyt syytä ymmärtää, että #perussuomalaiset vastustaa kaikkia maatalous- ja aluetukia. Kuka äänestää maaseutua vihaavaa helsinkikeskeistä puoluetta muualla kuin Helsingissä?"

Halla-aho itse kuittasi tyylilleen uskollisesti tähän Twitterissä: "Halla-aho: - Maaseudunkin ihmiset varmasti haluavat ensi sijassa pärjätä omalla työllä eivätkä kitkutella kepun säännöstelemien tukiaisten varassa... Kurvinen: - Se on aika halventavasti sanottu maaseudun ihmisistä... Kepulainen käsitys maalaisista."

Tähän vastasi Kurvinen, että "voisitko tämän jälkeen kertoa, mitä "kepulaisia tukiaisia joilla kituutellaan" haluat leikata? Luuletko maanviljelijöiden pärjäävän paremmin ilman nykyisiä maataloustukia? Haluatko viedä pk-yrittäjältä investointituet pois?" 

Tosiasiassa sanailu kertoo siitä, että nyt käydään kovaa taistelua maaseudun johtavan puolueen asemasta. Halla-ahon kommentin tosiasiallinen tarkoitus oli nimittäin EU:n budjettiesityksen ja koronatukipakettien vastustaminen eli suomalaisen päätösvallan entistä suuremman Brysseliin ulkoistamisen pysäyttäminen. 

Lisäksi hän totesi sen itsestäänselvyyden, että "meidän lähtökohtamme on se, että koko maa täytyy pitää asumiskelpoisena" ja sanoi siihen tarvittavan maan sisäisiä tulonsiirtoja. Kyse ei siis ollut kepulaisten maalailemasta maaseudun tukien lopettamishalusta, vaan tukipolitiikan päätösvallan pitämisestä omissa käsissä. 

Nyt onkin jännittävä nähdä, miten sanailu etenee tämän päivän aikana. Erityisesti kaipaisin kotimaisen journalismin raportoivan sen etenemisestä kohta kohdalta siten, että molempien puolueiden sanoma tulisi todenmukaisesti välitetyksi kaikelle kansalle. 

Juuri nyt asia ei näyttäisi olevan näin vaan keskustelu näyttäytyy julkisuudessa aivan väärän akselin suhteen polarisoituneelta. Ja sen seurauksena media tulee ajaneeksi - joko tarkoituksella tai tahtomattaan - Keskustan asiaa Perussuomalaisia vastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?
Feministinen olkinukke vai valeuutinen?
Keskustan linja pitää

Matti Vanhasen uusi vero

Työpaikkapysäköinnin veroehdotuksesta tunnettu Matti Vanhanen väläytti jälleen uudenlaista verotusmallia autoilulle. Siinä jokaista kulkuvälinettä seurattaisiin tarkasti ja järjestelmä laskisi erilaisilla teillä ajetut kilometrit. Tarkoituksena on se, että maaseudun heikosti hoidetuilla teillä voisi ajella halvemmalla kuin kaupunkien hyvin hoidetuilla kaduilla tai moottoriteillä. 

Vanhasen orwellilainen suunnitelma ei ole pelkkä haave, sillä Tampereen yliopiston apulaisprofessori kertoi tarvittavan GPS-paikannukseen perustuvan järjestelmän olevan rakennettavissa noin viidessä vuodessa. 

Samalla opimme sen mielenkiintoisen asian, että Euroopassa on jo nyt valmiina standardit liikenteen elektronisesta seurannasta. Eli orwellilaiset pelisäännöt on jo kaikessa hiljaisuudessa luotu - paino siis sanalla "hiljaisuudessa". 

* * *

Edellä toin esille lähinnä sen, että järjestelmä mahdollistaa kansalaisten entistä tarkemman seurannan, mikä on tietenkin kuin lahja hallinnolle, mikäli se jostain syystä näkee syytä kontrolloida alamaisiaan. Aiemmin historiassa tällaisia hallintoja on rakennettu erityisesti politiikan vasemmalle laidalle ja yksittäisten hallitsijoiden intressien pohjalle. 

Vanhasen ulostulon perusteella ajatus ei vaikuttaisi olevan vieras suomalaisillekaan poliitikoille, vaikka uskonkin, ettei valtiovarainministerimme ole itse oikeasti ajatellut rakentavansa totalitarismia. Sen sijaan minulla on vahva käsitys, että Marinin kabinetissa on edustettuna kaksikin sellaista tahoa, jotka suorastaan pyrkivät tiedostavan etujoukon valtaan.

On myös huomattava, että järjestelmä lisätessään fossiilisella polttoaineella käyvien autojen verotusta loisi samalla valmiuden myös ympäristöystävälliseksi katsottujen ajoneuvojen verotukselle. Näin julkinen sektori voisi säilyttää jatkossakin liikenteestä saamansa tulot ilman, että sitä varten täytyisi pystyttää uutta ja mahdollisesti kansalaisten vastustusta herättävää järjestelmää. 

Edelleen on syytä huomata, että Vanhasen ehdotuksen seurauksena valtakunta jakautuisi verotuksellisiin pienalueisiin, joissa sisäinen liikenne tapahtuisi "halvalla", mutta valtakunnan pääteillä tapahtuva liikkuminen olisi kallista. Siten ihmisten intressi työntekoon ajamalla pidempiä työmatkoja vähenisi eli työvoiman joustavan käytön edellytykset heikkenisivät. 

Lisäksi järjestelmä nostaisi raskaan liikenteen kustannuksia, ellei niitä vapautettaisi tästä Vanhasen verosta. Tämä kustannus siirtyisi teollisuudelle heikentäen Suomen houkuttelevuutta investointeihin. Näin maamme vauraus heikkenisi entisestään.

Kuten edeltä ilmenee, en kannata Vanhasen ehdotusta kahdesta syystä: periaatteellisesta enkä käytännöllisestä. Siksi soisin, että myös eduskunnasta löytyisi voimia, joka pystyisivät estämään Vanhasen haaveet. Tiedostan kuitenkin, ettei toiveeni ole realistinen Keskustan toimiessa maatamme hallitsevan politiikan punavihreän laidan hyödyllisenä idioottina.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Autoilijan uusi lisävero
Liian vaikea yhtälö professorin ymmärrettäväksi
Vähemmistön päätöksellä verohelvetiksi

Vihervasemmisto ja maaseudun kurittaminen

Iltalehden välittämän tiedon mukaan turkistarhauksen kieltäisi siirtymäajan jälkeen 37 prosenttia vastaajista. Jutun otsikkoon oli tosin kirjoitettu "Lähes 40 prosenttia kansanedustajista kieltäisi turkistarhauksen".

Tutkimuksen mukaan turkistarhauksen haluaisi säilyttää 60 prosenttia kansanedustajista. Siten tarhauksen kannatus oli laskenut aavistuksen verrattuna edelliseen eduskuntaan, mutta siitä huolimatta se nauttii edelleen parlamentaarikkojemme selvän enemmistön kannatuksesta.

Itse jäin kaipaamaan jutusta turkistarhauksen kannatuksen jakautumista puolueittain. Näin siksi, että voisin testata ennakkoluuloni siitä, mitkä puolueet haluavat ylläpitää maaseudun elinvoimaa - ja mitkä taas vaikeuttaa siellä asumista. Turkistarhaushan on edelleen merkittävä työllistäjä ja metsätalouden lisäksi ainoa perinteinen maaseutuelinkeino, joka menestyy itsenäisesti ilman merkittävää veronmaksajan tukea.

Tuo mainitsemani ennakkoluulo perustuu vuotta aiemmin tehtyyn kyselyyn, jonka mukaan turkistarhauksen haluaisi kieltää enemmistö kaikkien punavihreiden puolueiden kansanedustajista. Muissa puolueissa kansanedustajien enemmistö oli tuolloin elinkeinon puolella.

Asia liittyy parin viime päivän kuumimpaan poliittiseen keskustelunaiheeseen, joka sai alkunsa opetusministeri Li Anderssonin (vas) kimpaantumisesta oppositiojohtaja Jussi Halla-ahoa (ps) kohtaan. Tuon paskapuhe-sanastaan kuuluisan raivoisan reaktion synnytti oppositiojohtajan toteamus, jonka mukaan "Keskusta pyrkii puolustamaan alueellisia näkökohtia ja vihervasemmisto taas sellaista politiikkaa, joka käytännössä johtaa siihen, että alueet Suomessa muuttuvat vähitellen asuinkelvottomiksi ja ihmisten on pakko keskittyä".

Hauskaksi sanailun teki se, että Halla-aho nosti myöhemmin tuekseen tuoreen Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoituksella tehdyn dokumentin. Sen mukaan "kustannusten nousu ja suurin tarve investoida uusiin ratkaisuihin osuu eniten niihin, joilla on pitkät työ- ja asiointimatkat ja suuret, vanhat asunnot. Tämä voi vähentää yksityisautoiluun perustuvaa pendelöintiä ja siten pienentää työssäkäyntialueita, käytännössä ohjata ihmisiä muuttamaan maaseutukunnista kaupunkeihin".

Tutkimustiedon valossa on siis kiistatonta, että hallituksen ja erityisesti vihervasemmiston kaavailemat polttoaineiden hinnankorotukset ja nopeutettu muutos autokannassa heikentävät maaseudun elinoloja. Siten Halla-aho ei syyllistynyt paskapuheeseen, vaikka Andersson näin silmin nähden tulistuneena väittikin.

Lännen Median kyselyn puoluepoliittiset yksityiskohdat tässä yhteydessä olisivat siten tärkeitä sen ymmärtämiseksi, että sisältääkö vihervasemmiston keinovalikoima suomalaisen maaseudun autioittamiseksi myös perinteisten maaseudun elinkeinojen alasajon, vai tyytyvätkö he pelkästään vaikeuttamaan ihmisten liikkumista.

* * *

Sivumennen sanoen ja tätä Suomen lämmintä talvea kauhistellen välitän arvoisalle lukijalleni sen enempää asiaa kommentoimatta, että pohjoinen merijää on juuri nyt (helmikuun 7. päivä) ajankohtaan nähden laajempi kuin kertaakaan sitten vuoden 2009. Samalla se on jo ohittanut vuoden 2017 maksimilaajuutensa (jolloin se jäi mittaushistorian pienimmäksi) siitä huolimatta, että jääpeite on laajimmillaan keskimäärin vasta maaliskuussa eli tullee tänäkin vuonna laajenemaan vielä useiden viikkojen ajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turkistalous vakavan paikan edessä
Jaana Pelkonen ei tunne empatiaa eikä huolta
Turkistarhaus on kiellettävä!

KHO:n päätöksellä on monia seurauksia

Kuopioon suunniteltu Finnpulpin sellutehdas olisi toteutuessaan tuonut Suomeen 3 400 pysyvää työpaikkaa, jotka olisivat sijoittuneet muuta maata vaikeammassa työllisyystilanteessa olevaan Itä-Suomeen. Tehtaan vaikutus koko Suomen BKT:hen olisi ollut 0,4 prosenttia.

Tämä osin kiinalaisella rahalla pystytettäväksi aiottu tehdas jäi kuitenkin KHO:n päätöksellä pystyttämättä. Perusteena oli tehtaan alapuolella olevan Kallaveden mahdollinen saastuminen puunjalostuksessa syntyvien päästöjen seurauksena. Näin siitä huolimatta, että tehdas olisi tuottanut sellutonneja lähes puolet pienemmillä päästöillä kuin muut nykyaikaiset suomalaistehtaat.

KHO:n päätöksellä tulee olemaan monenlaisia seurauksia. Ehkä tärkeimmän niistä lausui Finnpulpin hallituksen puheenjohtaja, jonka mukaan "suomalainen investointiympäristö ei ole tämän päätöksen nojalla houkutteleva kansainvälisille sijoittajille... Ymmärrettävästi sijoittajat arvostavat investointeja harkitessaan vakautta ja ennustettavuutta".

Nähtäväksi siis jää, kiertääkö kansainvälinen ja erityisesti kiinalainen raha Suomen jatkossa kaukaa. Hyvää siinä olisi se, että luonnonvarojemme tuottamista voitoista suurempi osa jäisi maahamme, mutta toisaalta Suomen taloudellisen kehityksen hidastuminen painaisi toisen puolen vaakakuppia raskaasti alas.

Suomessa ennestään toimivat metsäyhtiöt ovat KHO:n päätöksen voittajia ja metsänomistajat tappion kärsijöitä. Näin siksi, että teollisuuden käyttöön menevästä puusta syntyy jatkossa vähemmän kilpailua ja siten sen hintataso on alempi kuin olisi ollut Kuopion tehtaan toteutuessa. Erityisesti Metsä Groupin Äänekosken tehtaalle uutinen oli kuin lottovoitto.

Kallaveden puhtauden lisäksi päätöksellä tulee olemaan merkittävä ympäristöseuraus liittyen Suomen hiilinieluun. Hakkaammatta jäävät metsät kun lisäävät nielua ainakin lyhyellä aikavälillä. Ajan myötä päätöksen kasvihuonevaikutus kuitenkin riippuu siitä, mitä näille metsille tapahtuu: jos metsänhoitotyöt kärsivät heikkenee myös metsänkasvu ja siten hiilinielu kääntyy laskuun.

Näin käy myös siinä tapauksessa, että vähenevä puun kysyntä johtaa jatkuvan kasvatuksen suosion lisääntymiseen. Tämä johtuu siitä, että tasaikäisenä kasvatettava metsä tuottaa noin viidenneksen enemmän puuta kuin peitteinen metsä. Sivumennen sanoen onkin vaikea ymmärtää, miksi suomalaisessa hiilinielukeskustelussa jotkut tahot haluavat suosia jatkuvaa kasvatusta.

Nähtäväksi jää myös se, miten metsäteollisuus reagoi KHO:n ympäristölupapäätökseen. Luopuuko se Sisä-Suomesta investointikohteena vai satsaako tekniseen kehitykseen siten, että koko puunjalostusprosessi voitaisiin sulkea. Tätä muistan yritetyn jo 1980-luvulla huonolla menestyksellä, mutta tietenkin yleinen tekninen kehitys antaa nykyisin paremman lähtökohdan kuin tuolloin.

Isoksi kysymysmerkiksi jää kuitenkin kierron sulkemisen kustannus. Eli muodostuuko se niin kalliiksi, etteivät yritykset uskalla lähteä siihen suhdanneherkällä alalla, vaan mieluummin investoivat sellaisille seuduille, joilla ympäristöluvat irtoavat helpommin.

Taustalla KHO:n päätöksessä oli EU:n direktiivi ja sen tulkintaa ohjaava aiempi tuomio, jonka mukaan lupaa ei saa myöntää toimenpiteelle, jonka seurauksena pintavesimuodostuman tila heikkenisi. Jos asiaa tulkitaan jatkossa samalla tavalla kuin KHO eilen, ei avoimella kierolla toimivalle sellutehtailla ole asiaa muillekaan suomalaisille sisävesille.

Tämä tarkoittaisi ainakin Kemijärven ja Kainuun tehdashankkeiden kaatumista. Samalla Itä- ja Pohjois-Suomi jäisivät ilman metsäteollisuuden varaan syntyviä työpaikkoja ja verotuloja, mikä lisäisi Suomen alueellista eriarvoistumista entisestään.

Nähtäväksi jää, näkyykö päätös myös muissa suomalaista ympäristöä rasittavissa hankkeissa. Hakematta tulevat mieleen monet käynnissä olevat kaivoshankkeet, jotka Talvivaaran perusteella arvioituina tulisivat olemaan vielä paljon nykyaikaista metsäteollisuutta vakavampia ympäristön pilaajia - ovathan ne ajat jo kaukana takana kun suomalaiset metsänjalostustehtaat tuhosivat käytännössä kokonaan alapuolellaan sijaitsevat vesistöt.

Varmaa tässä asiassa on lisäksi se, ettei päätös vähennä globaalia metsäteollisuuden tuotteiden käyttöä. Ja siitä syystä Kuopion tehtaaseen aiottu kapasiteetti tullaan ennemmin tai myöhemmin rakentamaan jonnekin muualle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Metsä Group innostaa tutkijoita ja poliitikkoja
Suomen biotalous on täynnä mahdollisuuksia

Feministinen olkinukke vai valeuutinen?

Helisngin Sanomat julkaisi jutun, jossa kritisoitiin keskustanuorten vaatimusta feministisestä aluepolitiikasta. Sen teki mielenkiintoiseksi vain ja ainoastaan se, millä tavoin maan suurin sanomalehti käyttää valta-asemaansa harhauttaakseen lukijoitaan.

Oleellista jutussa olivat seuraavat lauseet: "vaikka asiaa ei ihan suoraan sanota, käytännössä kannanotossa ollaan huolissaan maaseudun nuorten miesten kohtalosta... Tiedotteen mukaan feministisellä aluepolitiikalla olisikin 'positiivinen vaikutus maamme syntyvyyden kehitykseen'. Käytännössä feminismi ilmeisesti toteutuisi sillä, että maaseudun naiset ymmärtäisivät jäädä kotipaikkakunnilleen synnyttämään."

Toimittajan muotoilu toi hakematta mieleeni ikävän kuvan maaseudun nuoresta naisesta maalaismiehensä nyrkin ja hellan välissä. Se lienee myös ollut tarkoituksena.

Itse tiedotteesta voidaan toki lukea virke, jonka mukaan "feministisellä aluepolitiikalla Keskustaopiskelijat uskoo olevan positiivinen vaikutus myös maamme syntyvyyden kehitykseen". Mutta se ei ole aloitteen varsinainen sisältö vaan pikemminkin arvioitu seuraus.

Aloitteen kannalta keskeistä ei siis ole se, että naiset jäisivät "kotipaikkakunnilleen synnyttämään" kuten toimittaja olkinukkensa muotoili. Sen sijaan siinä vaaditaan sitä, että korkeakouluissa "hankittua osaamista on opiskeluiden jälkeen oltava mahdollista hyödyntää ympäri Suomen".

Toisin sanoen keskustanuorten tavoitteena oli luoda aluepolitiikan keinoin koko maahan edellytykset korkeakoulutetuille sopivien työpaikkojen syntymiselle. Tämän onnistuessa helpottuisi luultavasti myös nuorten ns. kohtaanto-ongelma, jolla tarkoitetaan naisten yliedustusta kaupungeissa ja miesten maaseudulla. Tästä tosiasiasta eivät kärsi vain maaseudun miehet, joista pelkästään toimittaja arveli keskustanuorten olevan huolissaan, vaan yhtä lailla kaupunkien parisuhdetta vaille jäävät naiset.

Toimittaja puhui jutussaan feminismin venyttämisestä. Tämä ei kuitenkaan todellisuudessa koske keskustanuorten aloitetta, sillä sen tekee varsin perinteiseksi feminismiksi se, että aloitteen tavoitteiden toteutuessa korkeakoulutetuille naisille avautuisi mahdollisuus asua kaupunkien lisäksi myös maaseudulla näin halutessaan.

Nyt tätä mahdollisuutta ei käytännössä ole lähinnä opettajia ja lääkäreitä lukuun ottamatta. Tästä HS:n toimittaja ei kuitenkaan ollut huolissaan juttua kirjoittaessaan.

Kirjoitin tämän blogimerkintäni siksi, että halusin nostaa esille sen vallan, jota suurimmat mediat - Helsingin Sanomien lisäksi Yle - voivat kenenkään kyseenalaistamatta käyttää edistääkseen sellaisia poliittisia aatteita, joita toimituskunta kannattaa. Keinot ovat moninaiset sisältäen myös poliittisten kilpailijoiden aloitteiden vääristelyn - kuten keskustanuorten aloitteen käsittelystä erkkomediassa näimme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin

Simon Elo muunteli olkiukkoa

Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja ja populismi

153 000 euroa per käyttäjä maksava siltarumpu

Hailuoto on Perämerellä sijaitseva saaristokunta, jossa asuu 961 ihmistä. He käyvät eniten töissä terveys- ja sosiaalipalveluiden (n. 26 %) ja maa-, metsä- ja kalatalouden (22 %) toimialoilla, mutta työpaikkojen suhteellinen kasvu on ollut viime vuosina voimakkainta taiteen, viihteen ja virkistyksen toimialoilla.

Yle uutisoi eilen, että maamme hallitus on myöntämässä saarikuntaan meren yli suunnitellulle tielle lisärahaa yli 30 miljoonaa, koska sen kustannukset nousevat 147 miljoonaan euroon. Se tekee noin 153 000 euroa jokaista saarelaista kohti. Sillä rahalla urakoitusija rakentaa sillan ja huolehtii siitä 20 vuoden ajan.

On tietysti tärkeää, että valtakunnan infrastruktuuri - kuten tieverkosto - on kunnossa. Jotenkin jäi kuitenkin mietityttämään, että onko nyt aivan varmaa, että kyseinen saariyhteys on meidän liikenneyhteyksiemme polttavin ongelma tilanteessa, jossa nykyisten teiden heikko kunto aiheuttaa joka kolmannelle ammattiliikenteen toimijalle kalustovaurioita - ne kohdistuvat erityisesti jousitukseen, iskunvaimentimiin, alustaan ja renkaisiin.

Lisäksi vaurioita tulee muille tielläliikkujille. Sellaisesta olen itsekin esimerkki, koska autostani räjähti taannoin rengas ajaessani pahasti rikkonaisen asfaltin takia varovasti eli noin 20 km/h nopeusrajoitusta hitaammalla vauhdilla. Onneksi ajoin hiljaa ja sain auton pidetyksi tiellä.

Hailuodon sillasta vielä sen verran, että sen rakentamisesta päätti aikanaan Juha Sipilän (kepu) hallitus, jossa liikenneasioista vastasi Anne Berner (niin ikään kepu). Asiaan mahdollisesti vaikutti se, että Sipilä on kotoisin saarikunnan naapurista ja Hailuodon valtuustossa on Keskustalla ehdoton enemmistö.

Sillan lisärahoituksesta päättää eduskunta Antti Rinteen (sd) hallituksen esityksestä. Siten jää nähtäväksi, hyväksyvätkö äänestäjien valitsemat edusmiehet ja -naiset hallituksen esityksen, vai ollaanko valmiita luopumaan... hmh... varsin mittavasta siltarumpupolitiikan voimannäytteestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouskysymyksiä
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet
Onko valtiolla varaa hajasijoittamiseen?

Mielipidetiedustelu paljasti vihreän ajattelun vähäisen suosion

Yksi vihreästi ajattelevien ihmisten teemoista on asumisrakenteen tiivistäminen eli ihmisten pakkaaminen kaupunkeihin asumaan mahdollisimman tiiviisti. Näin erilaiset ympäristöjalanjäljet saataisiin minimoitua.

Poliittisen kartan (Vihreät + Vasemmistoliitto) perusteella tuolla ajatustavalla voisi ajatella olevan minimissäänkin parinkymmenen prosentin kannatus väestön parissa. Nyt on kuitenkin tutkittu asiasta myös ihmisten mielipidettä ja tulos on hämmentävä: kaupungistumisen edistämisellä on vain kahden prosentin kannatus väestön parissa.

Tämä kertoo osaltaan siitä, mistä olen kirjoittanut useasti aiemminkin, eli ihmisten taipumuksesta äänestää sellaisia puolueita ja ehdokkaita, jotka tavalla tai toisella ovat "muodikkaita". Mutta jotka eivät todellisuudessa aja niitä asioita, jotka näiden äänestäjien itsensä mielestä ovat tärkeitä.

Tämän on johtanut Suomessakin Vihreiden ja Vasemmistoliiton noin 20 prosentin yhteenlaskettuun kannatukseen. Vieläpä niin, että nimenomaisesti naiset äänestävät näitä puolueita, vaikka esimerkiksi tässä kaupungistumiskysymyksessä he ovat vielä miehiäkin enemmän niiden kanssa eri mieltä.

Tämä tragikomiikka sai tutkimuksesta kertoneessa jutussa kruunun asiantuntijana  haastatellun Vihreä aluesuunnittelijan arvelusta, jonka mukaan "tulos kertoo muutosvastarinnasta...  alueiden kostosta" ja että kaupungistumiseen epäilleen suhtautuvien "ihanneyhteiskunta on menneessä". Kysymys kuuluukin, että voiko asiantuntijana esiintyvä Vihreiden aktiivipoliitikko tämän enempää halveksiä ihmisten näkemyksiä?

Selvyyden vuoksi mainittakoon lopuksi, etten itse en ole veronmaksajille kalliiksi tulevan aluepolitiikan kannattaja. Pikemminkin olen perännyt maaseudun ihmisiltä rakkautta kotiseutuunsa ja aktiivisuutta sen elinkeinoelämän kehittämisessä ja ylläpitämisessä.

Niinpä näen lupaavana sen, että kapungistuminen näyttäisi saavuttaneen kulminaatiopisteensä Ranskassa, missä yhä useampi ihminen on kyllästynyt urbaaniin elämänmenoon ja siirtynyt asumaan joko pienempiin kaupunkeihin tai maaseudulle. Ehkäpä työelämän digitalisoituminen ja ihmisten vaurastuminen sekä toisaalta kaupunkien monikulttuuristuminen johtavat ennen pitkää samaan myös kotimaassamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänestäjien näkemykset käyvät parhaiten yhteen Laura Huhtasaaren kanssa
Onko valtiolla varaa hajasijoittamiseen?
Maahanmuuttajat pois maalta vai pitäisikö heidän sittenkin sijoittaa maalle?

Talouskysymyksiä

Yle kertoi, että SSAB:ssa ollaan testaamassa teräksenvalmistuksessa teknologiaa, jonka avulla maamme kasvihuonepäästöistä saataisiin pois seitsemän prosenttia. Suomessa tämä tavoite saavutettaisiin, mikäli Raahen terästehtaalle pystyttäisiin toimittamaan fossiilivapaata energiaa riittävästi. Siinä auttaisi lähistölle rakennettava ydinvoimala.

Tämä on esimerkki siitä, miten maailman kasvihuonekaasupäästöjä tulisi vähentää. Siis ei teollisuutta ja taloutta rajoittamalla vaan niitä kehittämällä.

Hiiliverot voivat toimia siinä työkaluna, kunhan ne on mitoitettu siten, ettei lopputuloksena ole puhtaan suomalaisen teollisuuden korvautuminen likaisemmalla teollisuudella esimerkiksi Kiinassa. Ja huolehtimalla yhteiskunnan perusrakenteista - Raahen tapauksessa riittävästä sähkönsaannista. Eli ydinvoimasta ja uusiutuviin energiamuotoihin perustuvasta sähköstä.

* * *

Helsingin Sanomat puolestaan kertoi Outokummussa sijaitsevasta yrityksestä, joka ei pysty houkuttelemaan osaavaa työvoimaa. Sen sijaan se on ryhtynyt etsimään hyviä tyyppejä, joista voi kouluttaa tarvittavan työvoiman.

Tämäkin on esimerkki hyvästä ratkaisusta laajaa ja harvaanasuttua maatamme vaivaavaan ongelmaan. Soisi kuitenkin, että myös valtiovalta reagoisi ongelmaan siten, että työnteon kannusteita parannettaisiin tekemällä esimerkiksi ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta nykyistä paremmin uudelleen kouluttautumiseen ja työvoiman liikkuvuuteen kannustavaa.

Viime kädessä ratkaisu haja-asutusalueiden tulevaisuuteen on kuitenkin paikallisella nuorisolla. Jos he jatkavat muuttoliikettään kohti etelän suuria kaupunkeja, ei heidän kotiseudullaan ole juuri toivoa paremmasta.

Tässä suhteessa suorastaan järisyttävä oli jossain äskettäisessä TV-ohjelmassa laulaja-poliitikko Mikko Alatalon (kepu) toteamus, että Ajolähtö-elokuvan aikaan maaseudun ongelmana oli se, että ihmiset olivat lähdössä - mutta nyt se, ettei siellä enää ole lähtijöitä. Sellaisessa tilanteessa on enää aika vähän tehtävissä.

Yhteenvetona tästä kaikesta totean, että tekemällä oikeita ratkaisuja voidaan Suomi pitää hyvinvoivana ja miellyttävänä paikkana asua. Tai ainakin parempana kuin mitä siitä tulisi, jos jatkamme nykymenolla, jossa tulonsiirroilla tosiasiallisesti vaikeutetaan tulevaisuuden kestäviä ratkaisuja. Tämä koskee niin poliittisia päättäjiä kuin myös meitä tavallisia ihmisiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jarkko Eloranta keksi oivan sloganin
Heidi Hautala ja Sirpa Pietikäinen aikovat vahingoittaa Suomen taloutta
Malttia vaurastumiseen!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: