"Ruotsinegyptiläinen naisvanki" haastoi todellisuuden

Eilen uutisoitiin PT-mediassa ja Suomen uutisissa ruotsinegyptiläisestä murhamiehestä, joka oli vaihtanut virallisen sukupuolensa – muttei poistattanut miehisiä sukupuolielimiään – ja päässyt sen jälkeen naisten vankilaan häiriköimään ja ahdistelemaan naisvankeja. Tämän oli mahdollistanut maan uusi translaki, jonka mukaan miehet ja naiset sijoitetaan eri laitoksiin juridisen – eikä tosiasiallisen – sukupuolensa perusteella.

Tapaus kertoo omaa karua kieltään siitä, kuinka järjettömiin ratkaisuihin johtaa tosiasioista piittaamaton wokeltava maailmankuva, mikäli sitä sovelletaan todellisessa elämässä. Ja noiden ratkaisujen hinnan maksavat useimmiten naiset.

* * *

Tästä huolimatta juuri naiset ovat kaikista innokkaimmin ajamassa länsimaisiin yhteiskuntiin erilaisia wokeltavia ratkaisuja. Näin myös Suomessa, missä tätä aatesuuntaa politiikassa vahvimmin ajavien puolueiden – Vihreiden ja Vasemmistoliiton – kannattajista selvä enemmistö on naisia: ensin mainittua viime eduskuntavaaleissa äänestäneistä kaksi kolmasosaa ja jälkimmäisenkin kannattajista selvä enemmistö kuului kauniimpaan sukupuoleen.

Jotain kertoo wokelluksen voimasta Ruotsissa myös se, ettei viranomaisilla ole riittävän yksityiskohtaisia ohjeita tilanteisiin, joissa vangin juridinen sukupuoli ja fyysiset ominaisuudet poikkeavat toisistaan. Ja niinpä vankilanjohtaja on kertonut, että "olemme nyt päättäneet, että kyseessä on nainen. Hän on nainen, ja naispuolisella henkilötunnuksella istutaan naisvankilassa". 

* * *

Toivoa tietenkin sopii, että ruotsalaiset löytävät asialle ratkaisun ennen kuin ruotsinegyptiläinen ehtii raiskata jonkun kanssavangeistaan. Ja uskoa, ettei sama hulluus leviäisi Suomeen vaan täällä ymmärrettäisiin tosiasioiden tunnustamisen ja järjen käytön tuottavan turvallisimman ympäristön myös naisvangeille. 

Samoin olisi positiivista, mikäli ruotsinegyptiläisestä "naisvangista" olisivat kertoneet Suomen uutisten ja PT-median lisäksi myös koko Suomen kansan kustantaman Yleisradion toimittajat. Olihan jutun juurena kuitenkin ruotsalainen valtamedia ja uutisella on merkitystä suomalaisen yhteiskunnan pitämiselle turvallisena myös naisille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päähallituspuolueiden kannattajat luottavat hallitusyhteistyöhön
Raiskaus, tilastot ja naisten suosikit
Nuoret naiset äänestävät seksuaalirikosten lisääntymistä ajavia puolueita

Tampereen uimahallit kumosivat vanhat valheet

Tänä aamuna minulla on hyviä uutisia. Nyt on nimittäin Suomessa – tai ainakin Pirkanmaalla – päästy wokelluksessa niin pitkälle, etteivät yleisiin uima-altaisiin hien mukana päätyneet mikrobien ravinteet (kuten typpiyhdisteet) ja/tai itse mikrobit ole enää haitallisia. 

Ei myöskään ole syytä epäillä, etteivätkö nämä uimavedessä ei-toivotut ainekset katoaisi suihkussa, vaikka uimahallin asiakkaalla olisikin uikkarit tai burkini päällään. Eikä sovi kuvitella, etteivätkö ihmiset riisuisi uima-asuaan saunan jälkeisen pesun ajaksi – jotta tulisi puhdasta jälkeä – ja pukisi sitä sitten takaisin ylleen ennen uima-altaaseen menoa. 

* * *

Niin se on, Eskoseni... ei kun arvoisa lukijani. Kuten meille on aiemminkin kerrottu, niin kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä. Eikä niitä siksi sovi arvostella. Sen sijaan on – Arja Alhon (sd) vanhaa viisautta lainatakseni – opeteltava uimaan. 

Siellä likavedess... ei kun uima-altaassa molskiessaan voi samalla hämmästellä, että vielä seitsemän vuotta sitten meille valehdeltiin, että "uimaveteen joutuu paljon hiuksia, karvoja, bakteereita, hiekkaa ja ihoa mikäli uimapukua ei riisuta ja peseydytä kunnolla". Enää ei valehdella – tai vaikka valehdeltaisiinkin vielä jossain perähikiällä, niin ei ainakaan monikulttuurisella Tampereella. 

Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tamperelaistyyppinen empatia johti Donald Trumpin valtaannousuun
Tieteellistä tietoa wokelluksesta
Janni Tikkanen, translaki ja luvallinen tirkistely

Johanna Vuorelman mielikuvat ja todellisuus

Politiikan tutkija Johanna Vuorelma kirjoitti kolumnin, jossa hän arveli monien eurooppalaisten poliittisten päättäjien toimineen – ja toimivan edelleen – sen perusteella, millainen on heidän mielikuvansa Yhdysvalloista. Tämän seurauksena läntisen maailman voimakkainta valtiota on pidetty "demokratian lähettiläänä, vaikka se rikkoo kansainvälistä oikeutta ja on säilyttänyt kuolemanrangaistuksen".

En toki kiistä Vuorelman näkemystä siitä, että poliitikot toimivat mielikuviensa pohjalta. Enkä edes sitä, että vanhat käsitykset säilyvät usein silloinkin, kun niille ei enää ole perusteita. 

* * *

On kuitenkin selvää, ettei Yhdysvaltain ongelma suinkaan kulminoidu kansainvälisen oikeuden rikkomiseen tai kuolemanrangaistuksen säilyttämiseen, vaan sikäläisen vapaan yhteiskunnan ajautumiseen historiallisen syviin poliittisiin taisteluhautoihin. Yhtäällä on vuosi vuodelta yhä absurdimmaksi käynyt arvoliberaali vasemmisto ja toisaalla sen vastareaktiona vahvistunut uuskonservatiivisuus.  

Tämän polarisoitumisen tuote on Vuorelman mainitsema Donald Trump, jonka mahdollisuudet nousta valtaan ilman amerikkalaisen yhteiskunnan syvää jakautuneisuutta olisivat olleet olemattomat. Enkä usko, että mahdollisuuksia suurvallan johtoon olisi ollut myöskään Barack Obamalla, joka nousi valtaan – ohi perinteisemmän Demokraattisen puolueen edustajan Hillary Clintomin – kahtia jakautuneen yhteiskunnan vasemmalta laidalta saamallaan kannatuksella.

* * *

Obamasta alkaen Yhdysvaltoihin näyttäisi syntyneen tilanne, jota hallitaan vuorotellen yhteiskunnallisten aatteiden äärilaidoilta, mikä on tietenkin monella tavalla ongelmallista. Ja siksi yhdyn Vuorelman näkemykseen siitä, ettei eurooppalaisten länsimaiden tule luottaa amerikkalaisiin etenkään oman turvallisuutensa äärimmäisinä takaajina, vaan huolehtia siitä itse.

Sen lisäksi Atlantin tällä puolella on syytä herätä huomaamaan USA:n tapahtumien pohjalta, ettei hyvää yhteiskuntaa luoda äärimmäisten aatteiden pohjalta, vaan käyttäen tervettä järkeä. Tämä koskee sekä sotilaallista että yhteiskunnallista turvallisuutta, joissa molemmissa pätee presidentti Juho Kusti Paasikiven näkemys, jonka mukaan tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. 

Tämä koskee paitsi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, niin ennen kaikkea talous- ja sisäpolitiikkaa. Ja siksi myös jälkimmäisen osalta olisi Suomessa syytä siirtyä idealismin sijasta pragmaatismiin, jossa tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin tosiasiat ja toimittaisiin niiden mukaisesti.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tamperelaistyyppinen empatia johti Donald Trumpin valtaannousuun
Yle, tosiasioiden peittäminen ja seuraukset
Tapaus Charlie Kirk

Maahanmuuttopolitiikka rajoittaa ihmisten valinnanvapautta

Suojelupoliisin tiistaina julkaiseman kansallisen turvallisuuden katsauksen mukaan kotiopetuskoulut voivat pidemmän päälle lisätä yhteiskunnan eriytymiseen liittyviä turvallisuusuhkia. Tätä riskiä kasvattaa se, että viranomaisten on erittäin vaikea valvoa kotiopetuksessa ja epävirallisissa kotiopetuskouluissa tapahtuvaa opetusta.

Myös eduskuntapuolueet jakavat huolen näistä turvallisuusuhista. Niiden ratkaisut vaihtelevat kotikoulujen nykyistä tehokkaammasta valvonnasta yksiselitteiseen koulupakkoon, johon myönnettäisiin poikkeuksia vain erittäin painavista syistä.

Siten lienee todennäköistä, että seuraavaan hallitusohjelmaan kirjataan enemmän tai vähemmän radikaaleja rajoituksia lasten kotiopetukseen. Ja samalla vähennetään ihmisten valinnanvapautta lastensa kasvatuksen suhteen. 

Käytännössä tämä muutos tapahtuu Suomessa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena, koska sen myötä yhteiskuntaamme on ilmaantunut sekä radikaali-islamismia että sen – sekä muun wokelluksen – vastareaktiona äärioikeistolaisuutta. Siis teemoja, jotka ovat Supon päällikön Juha Marteliuksen mukaan sellaisia ei-toivottuja asioita, joita edistetään yhä useammassa kotikoulussa.

Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka hyvin suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa tunnistetaan maahanmuuton negatiivinen vaikutus ihmisten vapauteen. Siis siihen perustuslaissa säädettyyn oikeuteen, jonka mukaan "jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen".

Edellä kuvaamani koulupakkokeskustelu on toki vain osa tätä prosessia. Lisäksi siihen liittyvät esimerkiksi – etenkin naisten, mutta myös nuorten – turvallisuuteen liittyvät uhat ja pelot, sekä sananvapauden rajoittaminen orwellilaisen kielikäsityksen mukaisesti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ensimmäinen muslimirehtori on Suaad Onniselkä
Naistaksi
Suojelupoliisin Juha Marteliuksen mukaan lapsia radikalisoidaan kotiopetuksessa

Onko Päivi Räsänen Suomen maineen likaaja?

Nyt kun on noussut kova meteli Päivi Räsäsen (krist) piipahduksesta Yhdysvaltain kongressissa, on tullut pohtia tapahtunutta myös tässä blogissa. Aloitetaan siis alusta. 

Kaikki alkoi siitä, kun Päivi Räsänen tuli kirjoittaaneeksi sanat "psykoseksuaalisen kehityksen häiriö", joilla hän tarkoitti ihmisen seksuaalisuuden suuntautumista omaan sukupuoleensa. Siihen tarttui suomalainen syyttäjälaitos tulkiten sanat kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. 

On kuitenkin biologinen tosiasia, että eliöiden seksuaalisuus on kehittynyt juuri siksi, että niiden geenit voisivat sekoittua eli rekombinoitua niiden jälkeläisissä. Siksi seksuaalisuus kohdistuu luontaisesti toiseen sukupuoleen, vaikka myös omaan sukupuoleen liittyvät käyttäytymistavat ovat luonnossa yleisiä. 

Tässä mielessä homoseksuaalisuus – erityisesti pääasiallisena seksuaalisena käyttäytymistapana – on tosiaan jonkinlainen kehityshäiriö. Se ei kuitenkaan tee ihmistä sen paremmaksi tai huonommaksi kuin muitakaan, eikä Räsänen ole niin väittänytkään.  

* * *

En tiedä onko edelle kirjoittamani ymmärretty käräjä- ja hovioikeudessa, mutta on joka tapauksessa oikein, että ne vapauttivat Räsäsen syytteistä. Selvää lienee silti, ettei syyttäjä ole ymmärtänyt asiaa sen enempää ennen syytteiden nostamista kuin oikeuden päätösten jälkeenkään, vaan jatkaa prosessia korkeimpaan oikeuteen jatkaen samalla edelleen Räsäsen sananvapauden loukkaamista. 

Näin Päivi Räsänen ja Suomi ovat epäilemättä saaneet huonoa kansainvälistä mainetta sellaisten ihmisten parissa, jotka pitävät sananvapautta arvokkaana asiana. Sellaisia on erityisesti Yhdysvalloissa, mutta toki myös muualla kuten Suomessa. 

* * *

Tässä puheena oleva tapaus muistuttaa itse asiassa tilannetta, jossa väkivaltaisessa parisuhteessa elävä nainen astuu julkisuuteen kertomaan miehensä tekemisistä, minkä jälkeen tämän sukulaiset moittivat häntä perheensä ja puolisonsa kunnian likaamisesta. Tässä analogiassa "väkivaltainen parisuhde" = "sananvapauden kieltämisvaatimus", "nainen" = "Räsänen", "mies" = "syyttäjä", "sukulaiset" = "Räsästä moittiva media".

En usko, että juuri kukaan järkevä ihminen ajattelisi edellä olevassa analogiassa naisen olevan kunnian likaaja. Siitä huolimatta suomalaisella toimittajakunnalla ei ole vaikeuksia syyttää Räsästä maamme maineen likaamisesta hänen kertoessaan kokemastaan jatketusta  sanavapauden rajoittamisyrityksestä Yhdysvalloissa. 

Syitä siihen voin vain arvailla, mutta epäilen, että kyse on toimittajakuntaamme pesiytyneestä wokellushenkisestä maailmakatsomuksesta, joka estää journalisteiltamme kyvyn loogiseen ajatteluun erityisesti silloin, kun vastakkain ovat kristillinen ja arvoliberaali maailmankatsomus. Tätä näkemystäni tukee muun muassa juuri popularisoitu tutkimustieto.  

Päivän aiempi merkintä:
Punamultahallitusta pukkaa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeuttaako Päivi Räsäsen tapaus vääräuskoisten veren vuodattamisen?
Käräjäoikeus ratkaisi Räsäsen tapauksen, mutta Lehtimäen kiirastuli jatkuu
Omituista

Tieteellistä tietoa wokelluksesta

Helsingin sanomissa oli juttu, jossa puhuttiin oikeistolaisesta ja vasemmistolaisesta wokelluksesta. Siinä haastetellun Turun yliopiston erikoistutkijan – Oskari Lehtisen – mukaan oikeistolaisia wokeltajia (jollaisista en totta puhuen ole ennen kuullutkaan) yhdistivät näkemykset siitä, että heidän kotimaansa väestöä vaihdetaan suunnitellusti, yhteiskunta syrjii valkoihoisia ihmisiä, hyvä hallitsija rikkoo sääntöjä kansallisten etujen turvaamiseksi, konservatiivisten arvojen tulisi määrätä, mitkä ilmaisut ovat sallittuja ja mitkä kiellettyjä sekä tavalliset ihmiset tietävät paremmin, mikä on maalle hyväksi, kuin koulutetut asiantuntijat.

Vasemmistolaisia wokeltajia puolestaan yhdistivät näkemykset, joiden mukaan tuloerot valkoihoisten ja tummaihoisten ihmisten välillä selittyvät enimmäkseen rasismilla, transnaisten tulisi saada osallistua urheilukilpailuissa naisten sarjaan, yhteiskunnassa tulisi olla enemmän turvallisempia tiloja, rasismi on enemmän rakenteellinen kuin yksilöiden toiminnassa näkyvä ilmiö ja ihonväriin keskittyminen on yleisesti ottaen tarpeellista ihmisoikeuksien edistämiseksi.

HS:n jutussa oli linkki muutaman vuoden takaiseen testiin, jonka tekemällä saattoi mitata oman wokeltuneisuutensa. Uteliaana ihmisenä tein sen, ja sain lopputulokseksi 3/30 pistettä ja kommentin, jonka mukaan "et ole kovin woke". Tämä ei ollut minulle yllätys. 

* * *

Tuon testin yhteydessä kerrottiin mielenkiintoisia asioita. Yksi sellainen – joskin vähemmän yllättävä – oli se, että yliopistolaisten keskuudessa vahvimmat woke-asenteet olivat humanistisissa ja sosiaalitieteissä sekä psykologiassa. Opiskelijoista wokellus oli vähäisintä luonnontieteiden opiskelijoiden keskuudessa kun taas opettajien puolella tähän aatteeseen vähiten hurahtaneita olivat kauppatieteilijät. 

Sekään ei ollut ainakaan itselleni yllätys, että wokeltavan maailmankuvan omaavat ihmiset ovat muita masentuneempia ja ahdistuneempia. Lisäksi he ovat muita vähemmän onnellisia. Woke-tutkijan mukaan kyse on kuitenkin korrelaatiosta, eikä syy-seurausssuhteesta, joten emme tiedä johtaako wokellus mielenterveyden ongelmiin vai päinvastoin. 

* * *

Olisi hienoa, mikäli Lehtisen jatkotutkimukset tuottaisivat jatkossa tietoa myös wokeltavan maailmankuvan ja mielenterveyden välisestä syy-seuraussuhteesta, sillä se olisi varsin hyödyllistä. Onhan selvää, että jos wokeltaminen tuottaa masennuksen ja ahdistuksen kaltaisia mielenterveyden ongelmia sekä niiden lisäksi vähentää myös ihmisten onnellisuutta, olisi se perusteltu syy lopettaa tämän aatteen positiivisessa valossa tapahtuva esille tuominen suomalaisissa medioissa. 

Jos taas jatkotutkimukset osoittaisivat syy-seuraussuhteen olevan toisin päin – eli wokellus on mielenterveydestä kärsivien ihmisten tapa nähdä maailmaa – voitaisiin sitä kannattavat ihmiset tunnistaa helposti ja ohjata mielenterveyspalveluihin. Sekä tarjota heille tarvittaessa sellaista psykiatrista tukea, jonka avulla he voisivat elää nykyistä onnellisempaa elämää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sukupuoli-identiteetti on tunneasia, joka vaikuttaa tulevaisuuden suomalaisuuteen
Mika Meranon kritiikki ja Suomen Akatemian velvollisuus
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia

Mika Meranon kritiikki ja Suomen Akatemian velvollisuus

Perussuomalaisten helsinkiläinen varavaltuutettu Mika Merano julkisti eilen pamfletin, jossa arvioidaan suomalaisen – lähinnä Suomen Akatemian – tiedepolitiikkaa. Sen perimmäinen sanoma on, että lähinnä, mutta ei pelkästään, humanististen tieteiden julkiseen rahoitukseen on sekoittunut wokeltavaa politiikkaa, minkä seurauksena rahoitettavaksi on päätynyt kelvottomia hankkeita. 

Koska pamfletti herätti jo etukäteen keskustelua, jonka seurauksena Suomen Akatemia lähetti jopa jonkinlaisen varoituskirjeen tutkijoille, ajattelin nostaa tässä esille Meranon oman pääviestin suomalaiselle tiedeyhteisölle. Minun ymmärtääkseni se kuuluu näin: tiede on erittäin tärkeää ja siksi tutkijoiden tulisi ottaa vastuu omien tieteenalojensa uskottavuudesta vaatimalla poliittisesti värittyneiden agendatutkimusten poistamista julkisen rahoituksen piiristä.

Lisäksi Merano vaati, että tutkimusrahoituksen viime kädessä veroistaan kustantavalla tavallisella kansalla tulee olla mahdollisuus ymmärtää, mitä heidän rahoillaan on tehty ja saavutettu. Ja siksi jokaisen rahoitetun hankkeen tuloksista ja merkityksestä tulisi saattaa julkisesti nähtäväksi kansantajuinen raportti. 

* * *

Nähtäväksi jää, onko Meranon pamfletilla vaikutusta Suomen Akatemian toimintaan. Omalta osaltani totean, että hänen ulostulonsa on hyvin perusteltu ja sellaisena sen soisi tulevan huomioiduksi suomalaisessa tiedepolitiikassa. 

Siksi pamfletissa listatuksi tulleiden – kelvottomiksi väitettyjen – hankkeiden vetäjillä ja rahoituspäätökset tehneellä Suomen Akatemialla on suorastaan velvollisuus tulla puolustamaan tekemisiään. Siis kertomaan miksi rahoitetut hankkeet olivat tärkeitä suomalaiselle ja kansainväliselle tiedeyhteisölle, minkälaista tieteellistä tietoa niillä haluttiin saavuttaa ja miten niiden löydöksiä oli tarkoitus hyödyntää. Tai vaihtoehtoisesti tunnustaa, että Meranon kritiikki oli aiheellista. 

Ihan lopuksi totean, että olen johtanut Suomen Akatemian rahoittamia projekteja, joten tiedän, että ainakin minua rahoittaneet toimikunnat ovat aina vaatineet tuomaan esille edellä mainitsemani asiat sekä tutkimussuunnitelmaan että myös hankkeen loppuraporttiin. Siten tämän tehtävän, eli näiden asioiden viestiminen kansantajuisella kielellä, ei pitäisi olla kenellekään tutkijalle – tai edes Suomen Akatemian toimihenkilöille – kovin vaativa tehtävä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkijatohtori Daria Krivonos, kansanedustaja Wille Rydman ja Suomen Akatemian tehtävä
Tieteestä ja sen tarpeellisuudesta
Suomen Akatemian roolista tieteen rahoittajana

Janni Tikkanen, translaki ja luvallinen tirkistely

Ylen uutisen mukaan Janni Tikkanen on naiseksi identifioituva biologinen mies, joka on hankkinut itselleen juridisen naisen statuksen. Niinpä hän ei ole enää halunnut käyttää uimahallissa miesten pukuhuonetta vaan päästä biologisten naisten joukkoon. 

Kajaanilaisesta uimahallista Jannille oli kuitenkin annettu ohje, jonka mukaan hänen tulisi vaihtaa vaatteensa siellä käytettävissä olevassa, sermillä eristetyssä tilassa, josta pääsee sermilliseen suihkuun. Lisäksi hänelle annettiin lupa saunoa uimapuku päällä. 

Janni ei kuitenkaan tyytynyt tähän erityisjärjestelyyn, vaan vaati pääsyä naisten joukkoon vaihtamaan vaatteitaan, suihkuttelemaan ja saunomaan. Hänen mukaansa hänelle tehty erillisjärjestely oli törkeää ja lainvastaista. 

Niinpä Janni väitti loukkaantuneensa asiasta ja tehneensä asiasta rikosilmoituksen. Tosin sellaista ei löytynyt Oulun poliisilta Ylen kysyttyä asiasta. 

* * *

Tapaus kertoo niistä ongelmista, joihin parin vuoden takainen translain muutos on johtanut. Sen mukaan uuden sukupuolen vahvistamiseen riittää pelkkä kirjallinen hakemus eli täysi-ikäisen ihmisen oma ilmoitus sukupuolen vaihtamisesta. Lisäksi transhenkilöksi ilmoittautunut voi jälleen palata alkuperäiseen sukupuoleensa vuoden kuluttua.

Toisin sanoen sukupuolisen identiteetin vaihtamiseen ei nykyisin enää vaadita minkäänlaisia leikkauksia eikä myöskään psykologisia tai muita lääketieteellisiä arvioita. Siten laki antaa sairaalloisille miespuolisille tirkistelijöille luvallisen mahdollisuuden tunkeutua naisten pukuhuoneisiin ihailemaan näiden suloja. 

* * *

En toki väitä asiaa enempää tuntematta, että Janni olisi edellä kuvaamani kaltainen pervertikko eikä kokisi itseään oikeasti naiseksi. Enkä tietenkään tiedä, onko häneltä leikelty jalkojen yläpäästä tiettyjä strategisia osia pois. Enkä usko, että sitä tiesivät myöskään uimahallin työntekijät. 

Sen sijaan uimahallin työntekijät ymmärsivät uuden lain antavan erilaisille pervertikoille mahdollisuuden väärinkäytökseen. Ja tästä syystä he pyrkivät estämään sellaisen mahdollisuuden järjestämällä transihmiselle mahdollisuuden käyttää katseilta suojattua erillistilaa pukeutumiseensa sekä luvan vartalon strategiset osat peittävän vaatteen käyttämiseen miesten saunassa. 

Tämä ei kuitenkaan käynyt Ylen jututtamalle Jannille, vaan hän ei joko ymmärtänyt vaatimuksensa sisältämää ongelmaa tai on juuri kuvaamani kaltainen pervertikko. Tällä asialla ei kuitenkaan ole oleellista merkitystä itse ongelman kannalta, vaan se on pikemminkin periaatteellinen.

Yhteiskunnan kannalta tapaus on sikäli merkityksellinen, että se osoittaa yksiselitteisesti uuden lain kelvottomuuden. Ja siksi hallituksen ja eduskunnan olisi syytä palata asiaan ja korjata laki mahdollisimman nopeasti sellaiseksi, ettei se tarjoaisi pervertikoille luvallista väärinkäytön mahdollisuutta. Yksinkertaisimmin se kävisi lisäämällä Kajaanin mallin itse lakiin tai siihen liittyvään asetukseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielenterveysongelmaisia
Wokellus vastatuulessa
Selvennystä sukupuolivähemmistöihin

Päivi Arvonen, kenialaiset naiset ja feministinen todellisuus

Tulipa luetuksi merkillinen kolumni. Siinä minulle tuntematon journalisti, Päivi Arvonen, kertoi kenialaisista naisista. Hänen mukaansa he ovat ihailtavan ylpeitä naiseudestaan. 

Kirjoituksen mukaan kenialaiset naiset ovat henkisesti ja fyysisesti vahvoja ja tekevät etenkin maaseudulla fyysisesti raskaita töitä - kuten veden kuljettaminen pitkiäkin matkoja. Myös talojen rakentaminen ja kunnossapito ovat hänen mukaansa ainakin maasailaisten naisten vastuulla. 

Kenian maaseudulla naiset avioituvat Arvosen mukaan nuorena ja alkavat myös saada lapsia, eikä kenellekään tulisi edes mieleen kyseenalaistaa tätä käytäntöä. Kaupungeissa tosin naiset saattavat haluta pelkästään lapset - eikä siis miestä. 

Tällaisista eroista huolimatta - kolumnistin mukaan - "naiseuden korostaminen, olipa sitten kyse kampauksista, manikyyristä, ehostuksesta tai vaatteista, ei ole Keniassa asia, jota kukaan kyseenalaistaisi saati moittisi. Olipa kenialainen nainen minkä kokoinen, näköinen tai muotoinen tahansa, hän kantaa kehonsa ylpeydellä, pystypäin."

Lopuksi journalisti tähdentää, että hän on jo pitkään ihaillut afrikkalaisten ja lähi-itäläisten ihmisten kykyä elää hetkessä ja iloita elämän pienistä iloista. Lisäksi hän kehuu näiden hyvää itsetuntoa ja itsensä arvostamista, joka ei tarkoita ylpeyttä tai ylimielisyyttä vaan tervettä asennetta itseään ja muita kohtaan. Ja tätä korostaakseen päättää kirjoituksensa kertomalla, että kenialaisnaisilla on "naistenpäivä joka päivä".

* * *

Kolumnin luettuani jäin miettimään, että mitähän ihka oikea kenialaisnainen mahtaisi ajatella Arvosen näkemyksestä. Onkohan hänen maailmansa tosiaan niin valoisa, kuin suomalaisjournalisti antoi ymmärtää?

Vai kaipaisiko hän sittenkin enemmän tasa-arvoa ja miesten osallistumista perheen elämään muutenkin kuin lasten siittäjänä. Näin lienee ajateltu ainakin suomalaisen kehitysavun parissa työskentelevien joukossa, koska sen tavoitteena Keniassa vuosina 2021-24 oli "pääasiassa naisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseen, naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen, nuorten teknisen ja ammatillisen koulutuksen kehittämiseen sekä säällisten työpaikkojen lisäämiseen". 

Eikä tässä yhteydessä voi olla nostamatta esille sitäkään, että Yle julkaisi viime tammikuun 23. päivänä jutun, jonka mukaan Keniassa oli siihen mennessä eli runsaassa kolmessa viikossa murhattu ainakin 15 naista. Ja kai jotain kertoo myös kymmenen vuoden takainen uutinen siitä, kuinka kenialainen tuomioistuin oli koventanut koulutytön raiskanneiden kolmen miehen saamia tuomioita, ruohonleikkausta poliisilaitoksella - mutta vasta kansainvälisten protestien jälkeen.

Nämä helposti löytämäni esimerkit saivat minut epäilemään, että journalisti Arvosen ajatus on kulkenut pikemminkin wokellus-tyyppisen arvomaailman mukaisesti kuin tosiasioita seuraten. Siis kaikkea erilaisuutta ihailevaa ja perinteistä länsimaista elämäntapaa halveksivaa nykyfeminististä agendaa toteuttaen. Ja realisoitunut sitten absurdiksi kolumniksi, jossa jopa suuret yhteiskunnalliset epäkohdat kääntyvät kritiikittömän ihailun kohteeksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelihimo ja takapiru 
Onko BBC:n rasistis-feministinen henkilöstöpolitiikka leviämässä Yleisradioon?
Elon Musk palautti mieleemme sen, että joka 72. vastaan kävelevä afgaani on tuomittu seksuaalirikoksesta

HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta

Helsingin sanomissa oli juttu puoliksi filippiiniläisestä Perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtajasta, Lauri Laitisesta. Kirjoitus valaisi hänen ajatteluaan puolueessa, jonka kyseinen Erkkomedian päätuote on viime vuosina näyttänyt mielellään negatiivisessa valossa.

Juuri tässä suhteessa HS:n artikkeli olikin blogimerkinnän ansaitseva. Se nimittäin valaisi poikkeuksellisen mehukkaasti journalistista vaikuttamista. 

Laitisen sitaatit ja näkemykset oli kirjattu juttuun sinänsä asiallisesti ja ne noudattelivat yleistä perussuomalaista linjaa. Siten lukija sai tietää, että hoitoallalle opiskeleva nuorisopoliitikko katsoo, ettei alipalkattu työ olisi filippiiniläishoitajankaan etu ja vastustaa siitä syystä itäaasialaisten hoitajien laajamittaista houkuttelua Suomeen. 

Sivumennen sanoen Laitinen on tässä asiassa enemmän kuin oikeassa, sillä tuoreen uutisen mukaan Akavan Piia Rekilä on kertonut, että "sairaanhoitajien työttömyys lähti reippaaseen kasvuun viime syksynä. Huhtikuun lopussa työttömänä oli 1 638 sairaanhoitajaa, mikä on 560 henkilöä enemmän kuin vuosi aiemmin."

Mutta palataan Helsingin sanomien juttuun, jossa Laitisen kerrottiin todenneen, että "meillä ei ole velvollisuutta pitää Suomessa ihmisiä, jotka eivät arvosta yhteiskuntaa tai ihmisten koskemattomuutta". 

Artikkelissa kerrottiin myös, että PS-nuorison puheenjohtaja pitää Euroopan Unionia Suomelle kalliina yleiseurooppalaisena rahanjakokoneena, joka pyrkii sääntelemään sitä, mitä ihmiset saavat sanoa. Ja juuri tässä kohtaa toimittaja aloitti journalistisen vaikuttamisensa. 

Hän nimittäin ryhtyi tulkitsemaan Laitisen tarkoitusperiä itsevaltaisesti ja kirjoitti, että "sillä hän viittaa cancel-kulttuuriin ja woke-piireihin, jotka ovat oikeistopopulismille niin rakkaita vihollisia, ettei aate ehkä selviytyisi ilman niiden vetoapua". Ja pyrki näin nollaamaan EU-eliitin parissa ja yleisemminkin vanhan politiikan puolueissa suositut sananvapauden rajoittamispyrkimykset.

Laitinen sen sijaan osoitti todellista demokratian merkityksen ymmärtämisestä toteamalla Vaihtoehto Saksalle puolueen eli AfD:n kohtelusta Saksassa, että "puolueet radikalisoituvat entisestään, kun ne ajetaan paitsioon. Ne kuitenkin keskittyvät ihan oikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin."

Tässä yhteydessä Laitinen osoitti myös oman sananvapautensa syvyyden toteamalla Sinimustasta liikkeestä, että "vaikka en itse pystyisi kannattamaan Sinimustia niin kai niilläkin täytyy olla oikeus harjoittaa poliittista toimintaa". 

Seuraavaksi toimittaja kysyi Laitiselta myös sitä, voisiko Perussuomalaiset olla tulevaisuudesta nykyistä monikulttuurisempi. Siihen Laitisella ei ollut vastausta, mutta hän kuitenkin huomautti, että Sebastian Tynkkysen noin kymmenestä avustajasta yksi on maahanmuuttaja. 

Tässä kohtaa seurasikin sitten toimittajan kynästä peräisin oleva lause, jossa todetaan "se on epäilemättä monikulttuurisuuden taso, jonka puolueen kenttä kestää." Ja näin vesitettiin Laitisen järkiperäinen kommentti vihjaamalla, että puolue olisi pikemminkin maahanmuuttajavastainen kuin -kriittinen. 

Näin siitä huolimatta, että Laitisen PS-nuorison puheenjohtajuus ja Chico Muyan asema puolueen europarlamentaarikon avustajina kertovat kiistatta, että kyse on nimenomaisesti maahanmuuttokriittisyydestä. 

* * *

Kirjoitin tämän tekstin siksi, että sen pohjana ollut HS:n juttu valaisi niin kirkkaasti sitä, miten journalistinen vaikuttaminen on tehokkainta. Pari pientä vihjausta ei tee artikkelista taistolaistyylistä lukijan karvat pystyyn nostavaa propagandaa, vaan soljuu lähes huomaamatta lukijan silmien ohi kylväen kuitenkin epäilyksen siemenen ja vahvistaen ennakkoluuloja etenkin silloin, kun sen lannoitteena on kirjoituksen kohteena olevaan puolueeseen jo aiemmin pitkäjänteisellä työllä liitetty negatiivinen narratiivi. 

Siksi en voi olla ihailematta Erkkomedian toimittajan kynän jälkeä. Onhan kommentoimani teksti kuin suoraan hienovaraisen piilovaikuttamisen oppikirjasta. Siis kerrassaan ihailtavan tehokasta propagandaa, joka uppoaa lehden urbaaniin lukijakuntaan kuin kuuma veitsi voihin!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Journalismin periaatteita noudattava media
Poliittisen oikeaoppisuuden alttari
Politiikan ensimmäinen uhri

USA:ssa on jatkossa kaksi sukupuolta ja sananavapaus

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump antoi heti valtaan tultuaan monenlaisia määräyksiä. Yksi mielenkiintoisimmista oli sukupuolten rajaaminen kahteen, mieheen ja naiseen. 

Näin maailman johtava suurvalta tunnusti biologisen tosiasian, jonka mukaan ihmiset jakaantuvat kahteen sukupuoleen, joista poikkeavat henkilöt eivät ole sukupuolia vaan... hmm... poikkeamia pääsäännöstä. Samalla liittovaltion virastoissa lopetetaan monimuotoisuus-, tasa-arvo- ja osallisuusohjelmat tarpeettomina.

Päätöksellä on monenlaisia seurauksia, kuten julkisten varojen käytön lopettaminen sukupuolenkorjauksiin liittyvään terveydenhuoltoon sekä ihmisten sijoittaminen heti syntymän jälkeen todetun sukupuolensa mukaisesti vankiloihin ja turvakoteihin. Tämän seurauksena wokeltaminen vähenee amerikkalaisessa yhteiskunnassa.

Nähtäväksi kuitenkin jää, vaikuttaako tämä myös sukupuolenvaihdosten määrään Yhdysvalloissa. Tai seurataanko hänen linjaansa Euroopan Unionin jäsenvaltioissa kuten Suomessa. 

* * *

Toinen erityisen mielenkiintoinen Trumpin linjaus koski sananvapautta. Näin siksi, että sen tila on ollut Yhdysvalloissa muutenkin selvästi parempi kuin Euroopassa. Käytännössä tämä tarkoittaa kaikenlaisten sosiaaliseen mediaan kohdistuvien vaatimusten lopettamista. 

Tämän voi halutessaan nähdä piikkinä erityisesti Iso-Britannian pääministerille, Keir Starmerille, joka on rajoittanut sosiaalisissa medioissa kirjoittelua vankeusrangaistusten ohella. Sekä saanut näkemykselleen tukea maan oikeuslaitokselta. 

Siten jatkossa on jännittävää seurata, eriytyvätkö amerikkalaisten ja eurooppalaisten mahdollisuudet ilmaista näkemyksiään sosiaalisessa mediassa entistä enemmän. Vai ottavatko EU-maat aikalisän ja sallivat - ainakin toistaiseksi - laajan sananvapauden myös omille kansalaisilleen.

Itse toivon luonnollisesti jälkimmäistä, koska olen jo ajat sitten huomannut, että niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Trump säätää maahanmuuttoa, mutta joutuuko EU maksamaan?
Britannian pääministeri otti yksipuolisen kannan maansa mielenosoituksiin
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa

Elokuvasäätiön rahoitus kannattaisi puolittaa

Katja Gauriloffin ja Hannaleena Haurun Parvet-niminen elokuva sai veronmaksajien tukea puoli miljoonaa euroa. Ensi-iltaviikonloppuna sitä kävi katsomassa vain 88 katsojaa. En kuitenkaan kirjoita nyt siksi, että h on aakkosten kahdeksas kirjain, joten 88 saattaa elokuvan tekijöiden mielestä hyvinkin tarkoittaa jonkinlaista natsien salaliittoa.

Sen sijaan ihmettelen Suomen elokuvasäätiön päätöstä elokuvan tukemisesta. Näin siksi, että Finnkinon nettisivu kertoo siitä seuraavia asioita, joiden on ainakin pääpiirteissään pitänyt olla säätiön päätöksentekijöiden tiedossa ennen rahan jakamista.

"Menestyvä afrosuomalainen jalkapalloilija Valeria valitaan joukkueen uudeksi kapteeniksi. Uusi asema luo paineita ja epämukavia tunteita, kun hän etsii omaa totuuttaan muiden odotusten ristipaineessa. Ei-binääri duunari Aurora haluaisi löytää oman paikkansa ja tulla kohdatuksi, mutta kokee itsensä näkymättömäksi.

Rakkautta etsivä Nora kokee, että hänet nähdään vain hänen tumman ihonsa ja kiharan tukkansa kautta. Rasistiset kommentit kaikuvat läheisiin ihmissuhteisiin ja saavat Noran epäilemään uuden ihastuksensa tarkoitusperiä. Valkoisissa tiloissa kasvanut Selma jää harjoituksissa kuoronsa kanssa lukkojen taakse maanalaisiin tunneleihin. Selma joutuu etsimään omaa tietään ulos ja kohtaa pimeydessä oman painajaisensa suomalaisuuden muotista.

Nuori aktivisti Piera Niillas haaveilee sorrosta vapaasta yhteiskunnasta. Yhdessä oman saamelaisyhteisönsä kanssa hän osallistuu omia oikeuksiaan koskettavaan poliittiseen keskusteluun. Hiljainen mies on mietteliäs kulkiessaan kaupungin kaduilla. Hän näkee viitteitä monien muiden kokemuksista."

Tekstin luettuani sanoisin, että elokuvasäätiössä olisi pitänyt ymmärtää jo etukäteen, ettei tällaista umpiwokeltavaa elokuvaa lähde katsomaan juuri kukaan. Ei ainakaan elokuvan rahoittajista eli suomalaisista nettoveronmaksajista. 

Omalta osaltani totean, että elokuvasäätiö näyttäisi päätöksensä valossa olevan oiva kohde budjettisäästöjen tekemiselle. Ja siksi ehdotan, että elokuvasäätiön tukea supistetaan kuluvasta vuodesta 50 prosentilla eli 12 880 500 eurolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Etu-Töölön lukion rehtori Joanna Ovaskan vierasvalinnat ovat tunkkainen tuulahdus suomettumisen ajalta
Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen

Työpaikka, jossa väkivalta, kiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja syrjintä ovat jokapäiväistä arkea?

Etelä-Suomen sanomat kertoi, että "Suomessa lähes joka kolmas väitöskirjatutkija tai vastikään väitellyt kertoo kohdanneensa kiusaamista tai väkivaltaa akateemisessa työympäristössä vähintään joskus". 

Eikä siinä kaikki, sillä saman jutun mukaan "yhtä moni väitöskirjatutkija tai vastikään väitellyt kertoi kohdanneensa syrjintää. Seksuaalisesta häirinnästä kertoi hieman yli kymmenesosa vastaajista. Lisäksi useampi kuin joka viides koki joutuneensa esihenkilön, ohjaajan tai muun vanhemman henkilön syrjinnän, kiusaamisen tai väkivallan kohteeksi."

Tämä kaikki kuulostaa enemmän kuin huolestuttavalta, ellei suorastaan järkyttävältä. Eikä vastaa lainkaan omaa käsitystäni ja kokemustani tiedemaailmasta.

Siksi päätin katsoa asiaa tiedon sylttytehtaalta eli Tieteentekijöiden liiton kotisivuilta. Sieltä löytyikin nettisivu, jolla kerrottiin tästä kyselystä hiukan pidemmin. 

Ja löytyihän sieltä myös se mitä etsinkin. Nimittäin selvitys siitä minkälaiseen kyselyyn uutinen perustui. 

Sen mukaan "tiedot kerättiin helmi–maaliskuussa 2024 sähköisellä lomakekyselyllä". Tästä voidaan päätellä - kuten arvelinkin - että lehtijutussa ilmaistut väkivallan, syrjinnän, seksuaalisen häirinnän ja kiusaamisen määrät ovat todellisuutta suurempia. 

Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin epäasialliseen kohteluun liittyvään sähköinen kyselylomake täytetään ja palautetaan epäilemättä todennäköisemmin silloin, kun ihminen on joutunut sellaisen kohteeksi. Ja päinvastoin, mikäli kohtelu on ollut asiallista, jäävät tuollaiset kyselyt vastaamatta. 

Toiseksi kyselyyn vastaajat ilmaisivat omia tulkintojaan ja tuntojaan saamastaan kohtelusta. Uskon toki, että väkivallan osalta ilmoitukset ovat hyvinkin luotettavia, mutta varsinkin syrjinnän ja todennäköisesti myös seksuaalisen häirinnän osalta joukossa on paljon ihmisten kanssakäymiseen liittyviä väärinkäsityksiä. 

Tällä en tarkoita sitä, etteikö tiedeyhteisössä esiintyisi mainittuja ongelmia tai etteivät sellaisen tapaukset olisi vakavia. Enkä myöskään sitä, ettei sellaisiin pitäisi puuttua silloin kun niitä havaitaan. 

Sen sijaan tartuin tähän asiaan siksi, että uutinen perustui nimenomaisesti tieteentekijöiden etujärjestön tiedotteeseen. Siis viestiin, jonka on laatinut juuri se ihmisryhmä, jonka pitäisi ymmärtää kyselytutkimusten sudenkuopat paremmin kuin muiden ihmisten. Ja osata tuoda ne selkeästi esiin uutisoinnissaan.

Näin ei kuitenkaan ollut, vaan tutkijoiden edunvalvojat syöksyivät sudenkuopan pohjalla olleeseen seipääseen suorastaan päätä pahkaa. Ja tulivat samalla tahranneeksi koko tutkijakunnan maineen muuta yhteiskuntaa luotettavampana tiedontuottajana. 

Ja samalla leimanneeksi heikoin perustein koko tiedeyhteisön hirvittäväksi työpaikaksi, jossa väkivalta, kiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja syrjintä ovat jokapäiväistä arkea. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa
Wokeltajat harhateillä

Sitä saa, mitä tilaa

Kuten arvoisa lukijani muistaa, sai Venezuelan sosialistinen johtaja Nicolas Maduro presidentinvaalin virallisten tulosten mukaan voiton haastajastaan, mutta yleisen käsityksen mukaan vain väärentämällä äänestystuloksen. Asiaa on protestoitu sekä maailmalla että maan sisällä. 

Asiaa on nyt käsitelty maan ylimmässä oikeuslaitoksessa, jonka päätöksen mukaisesti Maduro on kuin onkin voittanut vaalit. Oman lausuntonsa mukaan Venezuelan Korkein oikeus on nimittäin varmistanut vaalimateriaalit, mutta jätti julkaisematta piiritason erittelyn äänestystuloksista sellaisen kyberhyökkäyksen vuoksi, jota kukaan muu ei ollut havainnut. 

Näyttäisi siis siltä, että Venezuela jatkaa Maduron valitsemalla tiellä kohti yhä syvällisempää sosialismia, joka lienee yksi maailmanhistorian tehokkaimmista poliittisista järjestelmistä kokoamaan valtakunnan varallisuutta harvojen käsiin. Siis käytännössä maan johtajalle ja hänen lähipiirilleen.

Tämä on tietenkin harmi venezuelalaisille, mutta toki heilläkin olisi peiliin katsomisen paikka. Nousihan Maduro presidentiksi kansan tuella - ilmeisesti rehellisissä vaaleissa - vuonna 2013 lupaamalla jatkaa edeltäjänsä sosialistista politiikkaa. 

Eikä sellaisesta ole koskaan seurannut millekään maalle mitään hyvää. Ei sen enempää Venezuelassa, Kuubassa kuin Neuvostoliitossakaan, joten venezuelalaiset voivat lohduttautua sillä, että nyt he ovat saaneet juuri sitä, mitä ovat tilanneetkin. Sosialistisen diktaattorin.

Tämä olisi hyvä muistaa myös Suomessa, vaikka meillä sosialistit ovatkin kunnioittaneet demokratiaa vuoden 1918 vallankumousyrityksensä jälkeen. Toivottavasti näin on myös jatkossa, vaikka sosialismi aatteena saakin tasaisin välein uusia muotoja - viimeisimpänä versiona rasistis-sovinistisen wokeltamisen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sananvapauden itsesensuurin perustelut, käytännöt ja seuraukset
Maailmanpolitiikan pilkkeitä
Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?

Yleisradio ja feministinen dramaturgi

Sattuipa silmiini Ivan Puopolon viesti sosiaalisessa mediassa. Sen mukaan "WIFT-järjestön (Women in Film & Television Finland) mukaan Yle Draama tilasi vuonna 2020 'käsikirjoitustyökalun, jonka tarkoituksena on kehittää tulevaisuuden elokuva-, TV- ja radiotuotantoja tasa-arvoisemmaksi ja tiedostavammaksi´. Työkalun nimi on Feministinen taskudramaturgi."

En puutu tässä itse työkalun sisältöön, vaikka Puopolo esittikin siitä valittuja paloja. Sen sijaan totean, että Yle näyttäytyy veronmaksajalle yhä oudompana ilmiönä, joka näyttäisi vapaan tiedonvälityksen ja taiteen sijaan suosivan jonkinlaista sensuuria ellei suorastaan ennakkosensuuria. 

Kun huomioidaan viime aikoina esille tulleet muut omituisuudet Ylen toiminnassa, lienee syytä - siis erittäin paljon syytä - Ylen hallituksen herätä syvästä unestaan ja ottaa tarkasteluun toimitusjohtaja Merja Yli-Anttilan pätevyys ja kyvykkyys tehtävänsä hoitamiseen. Sekä tehdä sen jälkeen päätös hänen erottamisestaan, mikäli esille ei nouse erittäin painavia syitä tämän tekemättä jättämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle, yhdenvertaisuuslaki ja perussuomalaisia kannattavat työntekijät

Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?
Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun

Britannian pääministeri otti yksipuolisen kannan maansa mielenosoituksiin

Maahanmuuttajataustaisen henkilön puukkohyökkäys lasten tanssitilaisuuteen on johtanut Isossa-Britanniassa laajeneviin mielenosoituksiin. Niistä saa melko monipuolisen kuvan tästä sosiaalisen median ketjusta. 

Väkivaltaan ovat sen mukaan syyllistyneet ainakin maahanmuuttoa kritisoivat mielenosoittajat - joista ainakin osa on äärioikeistoa - ja muslimimaahanmuuttajat. Lisäksi väkivaltaan on ilmeisesti syyllistynyt myös wokeltavaa vasemmistoa. 

Tämän ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, ettei suurin osa mielenosoittajista ole osallistunut minkäänlaiseen väkivaltaan, vaan on halunnut tuoda esille tyytymättömyytensä kotimaassaan harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan. Nämä ihmiset ovat mitä todennäköisimmin aivan tavallisia brittejä.

* * *

Oma lukunsa ovat kahteen turvapaikanhakijoita majoittaneeseen hotelliin kohdistuneet hyökkäykset. Niiden sijaintipaikoista noin 80 000 asukkaan Tamworthissa on esiintynyt raiskauksia, joista osa on maahanmuuttajataustaisten henkilöiden tekemiä, mutta eivät kaikki. 

Rotherham on hiukan isompi kaupunki, joka tunnetaan noin 30 vuotta toimineesta brittityttöjen raiskausringistä. Sen aikana pakistanilaistaustaiset miehet tekivät seksuaalista väkivaltaa noin 1 400 tytölle ja naiselle. 

Viranomaisilla on tieto tästä touhusta viimeistään vuodesta 1990 alkaen, mutta sen toiminta lopetettiin vasta 23 vuoden kuluttua. Tämä johtui useiden tekijöiden yhdistelmästä, joihin kuuluivat rotu, luokka, uskonto ja sukupuoli. 

Niihin kuului pelko siitä, että tekijöiden etnisyys aiheuttaisi syytöksiä rasismista, mutta myös halveksivat ja seksistiset asenteet pääasiassa työväenluokkaisia uhreja kohtaan. Lisäksi viranomaiset halusivat suojella kaupungin mainetta ja myös heidän koulutuksessaan oli puutteita. Eikä resurssejakaan asian tutkimiseksi tahtonut löytyä. 

Siksi on äärimmäisen mielenkiintoista, että nyt nähdyissä tapahtumissa on esille noussut juuri Rotherham ja siellä maahan pyrkivillä kehitysmaalaisilla bisnestä tekevään hotelliin kohdistunut hyökkäys. Ja ymmärrän hyvin ne syyt, miksei kaupungissa pidetä elintasoperusteisista maahanmuuttajista.

* * *

Briannian tuore työväenpuoluelainen pääministeri Keir Starmer on luonnollisesti ottanut kantaa tapahtumiin. Hänen mukaansa "ihmisillä tässä maassa on oikeus olla turvassa, ja silti olemme nähneet, kuinka muslimiyhteisöjä on kohdistettu, moskeijoihin on hyökätty, muita vähemmistöyhteisöjä on vainottu, natsitervehdyksiä on tehty kaduilla, poliisiin on hyökätty, ja perusteetonta väkivaltaa on käytetty rasistisen retoriikan rinnalla. Joten ei, en epäröi kutsua sitä siksi, mitä se on: äärioikeistolaista huliganismia."

Viitaten alussa linkittämääni sosiaalisen median viestiketjuun, olisi kuitenkin yleisesti ottaen ollut parempi, mikäli pääministeri ei olisi valinnut tässä vaiheessa puoltaan, vaan olisi tuominnut kaikenlaisen väkivallan. Näin siitä huolimatta, että sen epäilemättä aloittivat maahanmuuttovastaiset nuoret miehet, joita Starmer lienee tarkoittanut termillä "äärioikeistolainen". 

Kantaa on toki otettu neutraalimmallakin tavalla. Näin teki Hampshiren poliisin ja rikosten ehkäisyn komissaari sekä konservatiivipoliitikko Donna Jones joka mellakoitsijoiden tuomitsemisen lisäksi kritisoi pääministerin toimintaa. 

Jonesin mukaan Starmerin toimet ovat "johtaneet syytöksiin kaksitasoisesta poliisitoiminnasta, mikä on yllyttänyt mielenosoittajia, jotka väittävät taistelevansa Britannian itsemääräämisoikeuden, identiteetin ja laittoman maahanmuuton pysäyttämisen puolesta." Lisäksi hän kertoi "puhuneensa ihmisten kanssa molemmilta puolilta" ja vaati hallitusta tunnustamaan levottomuuksien perimmäiset syyt, "jotta ne saataisiin loppumaan".

Nähtäväksi siis jää, minkälaisiin poliittisiin ratkaisuihin Britanniasa päädytään. Ja johtavatko ne sikäläisen maahanmuuttopolitiikan muutoksiin vai toimivatko jopa rakennusaineina tuleville - vieläkin rajummille - väestörakenteen muutoksen ajamille yhteiskunnallisille kriiseille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Britannia kuohuu!
Huono, huonompi ja huonoin - sekä yksi hyvä - muslimiuutinen
Irlantilaiset ovat kyllästyneet turvapaikkasirkukseen

Jokaisella on oikeus

Eilisen päivän urheilu-uutinen oli algerialaisen nyrkkeilijän voitto italialaisesta naisnyrkkeilijästä. Näin siksi, että algerialainen todettiin kesken vuoden 2023 naisten MM-kisoja mieheksi. 

Jokaiselle normaalille ihmiselle on tietenkin selvää, että miehen nyrkkeilyttäminen naista vastaan on epäeettistä ja pikemminkin pahoinpitelyn sallimista kuin kamppailu-urheilua. Eikä sellaista pidä missään tapauksessa sallia. 

Eilen asiaan otti kantaa myös algerialaisen nyrkkeilemisen naisia vastaan sallinut kansainvälinen olympiakomitea. Sen mukaan "kaikki Pariisin 2024 olympialaisten nyrkkeilyturnaukseen osallistuvat urheilijat noudattavat kilpailun kelpoisuus- ja osallistumissääntöjä sekä kaikkia sovellettavia lääketieteellisiä määräyksiä, jotka Pariisin 2024 nyrkkeily-yksikkö on asettanut". 

Tähän asti tämä kuulostaa hyvältä, mutta sen jälkeen seuraa pommi, sillä olympiakomitean viesti jatkuu seuraavasti: "kuten aiemmissakin olympialaisten nyrkkeilykilpailuissa, urheilijoiden sukupuoli ja ikä perustuvat heidän passitietoihinsa". Kyllä - arvoisat lukijani - luitte oikein, algerialaisen oletettu sukupuoli perustuu passitietoihin.

Toisaalta tekstissä mainitaan myöhemmin, että kansainvälisen nyrkkeilyliiton "IBA:n verkkosivuilta saatavilla olevien pöytäkirjojen mukaan tämä päätös" - siis algerialaisen hyllyttäminen - "tehtiin alun perin yksinomaan IBA:n pääsihteerin ja toimitusjohtajan toimesta. IBA:n hallitus vahvisti sen vasta jälkikäteen ja pyysi vasta myöhemmin menettelytavan laatimista vastaavien tapausten käsittelemiseksi tulevaisuudessa, mikä olisi sisällytettävä IBA sääntöihin. Pöytäkirjoissa todetaan myös, että IBA:n tulisi 'luoda selkeä menettely sukupuolitestaukselle'".

Toisin sanoen kansainvälinen olympiakomitea alleviivasi sitä, ettei myöskään sen oma päätös sallia puheena olevan algerialaisen nyrkkeileminen naisten sarjassa perustu tämän sukupuolen asialliseen testaamiseen. Sen sijaan se perustui - vain ja ainoastaan - epäilyyn siitä, että algerialaisen hyllyttäminen MM-kisoista olisi ollut vailla asiallista perustetta. 

Siksi on vähintäänkin kornia lukea - edelleen samasta tiedotteesta - että kansainvälinen olympiakomitea "KOK on sitoutunut suojelemaan kaikkien olympialaisiin osallistuvien urheilijoiden ihmisoikeuksia perustuasiakirjansa, KOK:n eettisen koodin ja KOK:n ihmisoikeuksia koskevan strategisen kehyksen mukaisesti. KOK on pahoillaan näiden kahden urheilijan tällä hetkellä kokemasta häirinnästä."

Tämän ulostulon perusteella kansainvälinen olympiakomitea näyttää - ihan tosissaan - katsovan, että on asiallista sallia naisten pahoinpitely henkilölle - mahdollisesti miehelle - jonka sukupuolesta on olemassa varteenotettava epäily. Ja jättää asian selvittäminen jonnekin tulevaisuuteen eli ajalle, jolloin kyseinen henkilö - mahdollisesti mies - on ehtinyt pahimmillaan pahoinpidellä viisi naista kansainvälisen olympiakomitean tuella ja suostumuksella. 

Lopuksi on todettava, että edelle kirjoittamani tarkastelun seurauksena kansainvälisen tiedotteen wokeltava alkulause kuulostaa suorastaan irvokkaalta ja sovinistiselta. Siinä nimittäin sanotaan, että "jokaisella on oikeus harrastaa urheilua ilman syrjintää". 

Mitähän tästä - ja etenkin omasta - oikeudestaan mahtaa ajatella algerialaisen hakkaama italialaisnainen? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistreatment of Women at the Olympics?
Wokellus vastatuulessa
Testosteronia pullistelevat naiset

Osmo Soininvaara ja Ylen tarkoitus

Osmo Soininvaara kirjoitti eilen otsikolla "Yleisradion puute tuhoaa Yhdysvallat". Itse tekstissä hän puhuu yksisuuntaisesti - mutta sinänsä todenmukaisesti - niin sanotusta laitaoikeistosta ja sen salaliittoteorioiden aiheuttamista ihmishenkien menetyksistä. Mutta unohtaa aivan yhtä haitallisen laitavasemmistolaisen wokeltavan disinformaation seurauksista. 

Tästä puutteesta huolimatta Soininvaara on sikäli oikeassa, että luotettavan ja puolueettoman median puute on Yhdysvalloissa vakava ongelma, koska mediakenttä on jakautunut kahteen osaan, joista yhtä - ja vain yhtä - seuraa republikaaninen ja toista - ja pelkästään sitä - demokraattinen kansanosa. Näin syntymättä jäävä yhteisen amerikkalaisen näkemyksen puute on johtanut maan vakavaan jakautumiseen kahteen leiriin. 

Soininvaara astuu kirjoituksessaan toisellekin harhatielle ryhtyessään yhdistämään Ylen tarvetta sen rahoituksen suuruuteen. Ja syyttämällä perussuomalaisia siitä, että he haluaisivat Suomeen "samanlaista tiedotusilmapiiriä kuin on Yhdysvalloissa. Haluavat, että ilmaiseksi on tarjolla vain valeuutisia."

Ongelmanahan meillä Suomessa on nimenomaisesti se, ettei Yle ole pysynyt roolissaan koko kansaa palvelevana poliittisesti puolueettomana mediana, vaan on vääristänyt toimintaansa vuosi vuodelta yhä enemmän laita- ja jopa äärivasemmistoon kallistuvaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii toimittaja Sanna Ukkolan julkaisema tietovuoto, jonka mukaan Yle on järjestänyt henkilöstölleen kymmeniä monimuotoisuuteen ja inkluusioon liittyviä propagandatapahtumia, tehnyt toimittajien valinnoista outoja tilastoja sekä lisäksi vielä salannut tämän kaiken hinnan.

En ryhdy tässä referoimaan syntynyttä keskustelua muuten, kuin toteamalla Ylen johdon pyrkineen ensin kiistämään Iltalehteen kolumneja kirjoittavan Sanna Ukkolan esittämät asiat, mutta jääneen niin sanotusti rysän päältä kiinni valehtelusta, koska selvästikin joku Ylen sisältä on vuotanut tietoa tälle. Siis tietoa, jonka esille tuomisen koko yhtiön toiminnan kustantaville veronmaksajille pitäisi kaiken järjen mukaan olla itsestäänselvyys.

Palatakseni Soininvaaran kirjoitukseen. Oleellista siinä on - puutteistaan huolimatta - sen oivaltaminen, että pystyäkseen toimimaan yhteiskunnan jakautumista ehkäisevänä voimana, olisi Ylen kyettävä tuottamaan tosiasioihin perustuvaa uutisointia, jossa yhtiön omat - tai sen työntekijöiden henkilökohtaiset - intressit eivät vaikuta tulkintaan. Ja lisäksi juontamaan ihmisten ajattelua avartavia keskusteluohjelmia, joihin on kutsuttu tasapuolisesti kuhunkin asiaan perehtyneitä eri poliittisten suuntausten edustajia.

Myöskään yhtiön esittämän ja tuottaman muun ohjelmiston ei pitäisi olla poliittisesti motivoitunutta. Tai ei ainakaan kansaa hajottavaa, vaan kaikkia suomalaisia ja heidän muodostamansa yhteiskunnan toimivuutta ja ihmisten keskinäistä ymmärrystä parantavaa ohjelmaa. Eikä sen enempää yhden ideologian pakkosyöttöä kuin toisen mustamaalaamistakaan. 

Se on nimittäin juuri tämä asia, joka on nostattanut perussuomalaisissa ja muissa ajattelevissa ihmisissä tyytymättömyyttä Yleä kohtaan. Siis ei jonkinlainen kaipuu valeuutisten kuulemiseksi vaan toive Ylen poliittisesti tasapuolisesta toiminnasta. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää - ja tunnustaa - kaikkien asiasta keskustelua käyvien tahojen parissa. Ja enemmän kuin kenenkään muun juuri Ylen vastaavien päätoimittajien, joiden eilen iltapäivällä julkaisemassa puolustelutekstissä tämä asia näytti unohtuneen kokonaan.

Lopuksi. Mitä tulee Ylen kustannuksiin, tulee sen tietenkin laskea samassa suhteessa kuin valtion muidenkin toissijaisiksi katsottavien toimintojen. Tämä tietenkin edellyttäen, että yhtiön toiminta täyttää edellä puheena olleet yhteiskunnallisen tasapuolisuuden vaatimukset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun
Toverituomioistuin
Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?

Wokellus vastatuulessa

Wokeltajilla oli eilen huono päivä. Ensinnäkin Urheilun kansainvälinen vetoomus­tuomioistuin päätti, ettei transuimari Lia Thomas pääse kyykyttämään oikeita naisia olympialaisissa samaan tapaan kuin hän on tehnyt amerikkalaisissa yliopistokilpailuissa.

Kyse on siis urheilijasta, joka ei ole menestynyt uimarina ollessaan vielä mies, mutta vaihdettuaan sukupuolta on pystynyt polskimaan voitosta voittoon. Ja saanut samalla muun muassa uimarityttöjen vanhemmat valittamaan lastensa kohtalosta. 

Toiseksi kävi niin, että Suomessa Kansaneläkelaitos on päättänyt vetäytyä ainakin täksi vuodeksi Helsinki Pride -tapahtuman kumppanuudesta, eikä pulita sille suomalaisilta kerättyjä rahoja aiempien vuosien tapaan. Tämä harmittaa Helsinki Priden toiminnanjohtajaa, joka olisi luonnollisesti kaivannut tapahtuman järjestämiseen nyt puuttumaan jääviä euroja. 

Hän kuitenkin toivottaa kaikki organisaatiot tervetulleiksi Pride-kulkueeseen, vaikka ne eivät osallistuisikaan sen kustannuksiin. Mutta huomauttaa, ettei omia yrityslogoja pitäisi käyttää, ellei ole lahjoittanut rahaa. Niinpä niin.

Luettuani aamulla näistä tapauksista heräsi mielessäni ajatus, että olisikohan järki lopulta ottamassa niskalenkkiä wokelluksesta. Ja sen pahimmista ylilyönneistä oltaisiin vähitellen pääsemässä eroon niin kansainvälisessä urheilussa kuin Suomessakin. Ainakin sellaista voisi näin kauniin aamun kunniaksi toivoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Wokeltavat puolestaloukkaantujat
Feministinen paljastus
Vakaa kallio ja turvallinen tila paljastivat sekä tietämättömyyden että tietoisen valinnan

Wokeltavat puolestaloukkaantujat

Eilen kohistiin kovasti siitä, että Ylen toimittaja oli nostanut esille Pekka Haaviston (vihr) seksuaalisen suuntautumisen kysymällä miten asia vaikuttaa tämän kampanjointiin. Lisäksi saman mediatalon politiikka ja yhteiskunta -toimituksen päällikkö oli todennut monella kansalaisella voivan nousta harkintaan, että voiko presidenttipari olla "homopari heteroparin sijaan".

Näistä puolestaloukkaantui toimittaja Marja Hintikka, joka oli avautunut sosiaalisessa mediassa kirjoittamalla "tuntuu suorastaan käsittämättömältä, että korkeasti koulutetut, kokeneet toimittajat ottavat presidenttiehdokkaiden seksuaalisen suuntautumisen aiheeksi vaaleihin liittyvissä keskusteluissa. Se on paitsi täysin sopimatonta ja sivistymätöntä – myös vastoin kaikkia yhdenvertaisuussopimuksia. Yhdenvertaisuus koskee ihan jokaista ihmistä, jopa presidenttiehdokkaita."

Lisäksi hän kertoi näkevänsä "jo sieluni silmin, miten lapset katsovat näitä keskusteluja 10 vuoden päästä miettien, millainen takapajula Suomi olikaan vielä vuonna 2024". 

Lisäksi kaksi - minulle aivan tuntematonta - naista otti kantaa samaan asiaan sosiaalisessa mediassa. Heistä "tuntui aivan absurdilta kuunnella, miten toimittajat eilen useaan otteeseen nostivat esiin Haaviston seksuaalisen suuntautumisen asiana, joka voi ´mietityttää äänestäjiä´". 

Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa on ihmisiä, joiden äänestyspäätökseen Haaviston homoseksuaalisuus vaikuttaa. Varmasti sekä negatiivisessa että luultavasti myös positiivisessa mielessä. Ja siksi siitä keskusteleminen ilman ennakkosensuuria on täysin relevantti aihe valittaessa Suomelle presidenttiä. 

* * *

Eilisen päivän aikana esille nousi toinenkin kuohuttava aihe. Se liittyi Haaviston - Alexander Stubbin kanssa käymänsä keskustelun aikana - toimittajalle antamaan vastaukseen, jonka mukaan hän ei Vladimir Putinin soittaessa "antaisi sitä puhelua Presidentinlinnan siivoojalle".

Tähänkin kommenttiin löytyi puolestaloukkaantujia, joiden mukaan lausunto oli siivoojia halventava. Siksi on kysyttävä, että olisiko ollut samalla tavalla halventavaa todeta, ettei presidentti antaisi puhelua puolisolleen tai kansliapäällikölleen? Vai kertoiko puolestaloukkaantujien lausunto sittenkin enemmän heidän omista kuin Haaviston asenteesta siivoojia kohtaan?

* * *

Kertovat nämä kaksi kohua vesilasissa sitten mistä tahansa, on syytä panna merkille, että nyt käynnissä olevalla presidentinvaalin toisella kierroksella käytävä keskustelu poikkeaa aivan oleellisesti siitä, mitä näimme vaalin edellisessä vaiheessa. Eikä suinkaan positiivisella tavalla, vaan siten, että wokeltavan sensuurin ruma pää on noussut pimeästä kolostaan iltapäivälehtien otsikoihin - vähän kuin noitavainojen aikaan, jolloin varomaton puhe saattoi johtaa noidaksi julistamiseen kaikkine seurauksineen.

On toki myös mahdollista, että puolestaloukkaantujat ovat tahtoneet vaikuttaa vaalin lopputulokseen viemällä ihmisten huomion asiakysymyksistä epäoleellisuuksiin. Ja sitä kautta pyrkineet estämään äänestäjiä luomasta selkeää kuvaa ehdokkaiden keskinäisestä paremmuudesta. 

Minä itse kuitenkin toivon täältä näppäimistön takaa, etteivät ehdokkaiden väittelyitä juontavat toimittajat ja vastauksia antavat ehdokkaat tai niitä kommentoivat ihmiset alistuisi sananvapauden rajoituksiin - tai vaatisi sellaisia - vaan jatkaisivat asialinjalla ja ilman kansalaisten mielipiteenmuodostusta rajoittavaa ennakkosensuuria. Eivätkä ainakaan sortuisi amerikkalaisesta hihhulivasemmistosta peräisin olevaan epä-älylliseen ja rasistis-sovinistiseen wokellukseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekka Haavisto on naisten, yksineläjien ja lapsettomien parien presidenttisuosikki
Sano reilusti vaan, mitkä ihmisryhmät ovat rasistisia, tyhmiä tai rikollisia
Sananvapaus sallii sekä viisaat että tyhmät mielipiteet