Putin ja taisteleva leijona
Mitä siitä, että Putinin hallinnon suurin uhka on Venäjän kansa?
Kestääkö Venäjä oman hyökkäyksensä?
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Jouduin eilen jotenkin nettisivulle, jossa esiteltiin äänestystulosta. Tarkemmin sanottuna kyseisellä sivulla raportoitiin ihmisille tehdystä kyselystä, jossa etsittiin niin huonoa puujalkavitsiä, ettei sille viitsi nauraa edes kohteliaisuudesta.
Ykköseksi nousikin melkoinen huumoripläjäys: "mikä pingviini oli ennen kuin tapasi Jeesuksen? Pingvesi."
Innostuin aiheesta ja rupesin itse keksimään yhtä huonoja puujalkavitsejä. Eikä se tuntunut lainkaan vaikealta, vaan esittelin oivalluksiani kuin liukuhihnalta puolisolleni.
Hämmästykseni oli kuitenkin suuri, kun huomasin hänen naurahtavan niistä useammallekin. Niinpä päätin jakaa osan tuotoksistani luettavaksi myös teille - arvoisat lukijani - vaikka toki ymmärrän, että niin puujalkavitsit kuin kaikki muukin huumori on parhaimmillaan kerrottuna tai ainakin kuunneltuna pienessä sievässä.
Siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi. Olkaapa hyvät näin maanantai-aamun ratoksi: toivottavasti edes yksi keksimistäni puujalkavitseistä saa pienen hymykareen huulillenne, vaikka nyt onkin maanantai-aamu.
Omalta osaltani lupaan kantaa häpeän näiden puujalkojen huonoudesta. Näin myös siinä tapauksessa, etten olisi kaikkien kohdalla ensimmäinen, jolle kyseinen kasku on tullut mieleen.
1. Mitä bambu teki entiseen aikaan, kun se tahtoi nähdä maailmaa? Ryhtyi sauvaksi.
2. Miten mies ajoi ojaan? Hän käänsi rattia.
3. Kuka keksi rakkauden? Toinen keksi.
4. Miksei Jumalaa voi nähdä? Koska hän asuu taivaassa.
5. Kannatatko tekoälyä? En, koska siitä ei saa pitävää otetta.
6. Miksi puujalkavitsit naurattavat? Koska ne ovat naurettavia.
Huomenna palaan jälleen vakavampaan asiaan. Eikä tämä ole tarkoitettu vitsiksi, vaan lupaukseksi.
JK kello 7:55. En sitten malttanut odottaa huomista, vaan kirjoitin saman tien toisenkin merkinnän.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainan sodan synnyttämää huumoria
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät
Olin pudota tuoliltani kun töistä palatessani lueskelin professori Anna Rotkirchin aiemmin Tiede-lehdessä julkaistua haastattelua, jossa todettiin yksinkertaiset tosiasiat erilaisista parisuhteista. Niiden perusteella on helppo ymmärtää, miksi suomalaiset eivät enää saa lapsia, vaan maatamme uhkaa tulevina vuosikymmeninä järkyttävä kestävyysvaje, jossa pieni määrä nuoria joutuu elättämään vanhempia sukupolvia - elleivät he sitten yksinkertaisesti sorru taakan alle ja lopulta jätä näitä heitteille.
Juttu oli niin hyvä, ettei se kaipaa minun selityksiäni. Ja siksi en niitä tämän enempää jaakaan, vaan ainoastaan kopioin tämän päivän toiseksi kirjoituksekseni (tässä ensimmäinen) muutaman erityisen tärkeän kohdan Rotkirchin parisuhdenäkemyksistä sekä niihin liittyvistä ongelmista.
"Yksiavioisuus hyödyttää useimpia naisia ja lapsia. Se hyödyttää oikeastaan melkein kaikkia muita kuin tiettyjä helposti partnereita saavia miehiä."
"Monogamia vähentää miesten välistä eriarvoisuutta ja hierarkkisuutta. Monivaimoisissa kulttuureissa on enemmän väkivaltaa niin yhteiskunnassa kuin perheiden sisällä, ja lasten kasvuolot ovat huonommat."
"Kaikenlaisen suhdeanarkian taas oletetaan tuovan onnellisuutta. Tutkimusten valossa vakaus ja pitkät liitot ovat kuitenkin yhteydessä terveyteen, pitkäikäisyyteen ja onnellisuuteen."
"Nuorilla ja etenkin nuorilla naisilla ruutuajan kasvaminen lisää heikkoja suhteita ja vähentää vahvoja. Tämä on luultavasti yksi syy nuorten kasvavien mielenterveysongelmien taustalla Suomessakin."
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Dosentti Hanna Wass, 29-vuotias uutispäällikkö ja toissijaiset sukupuoliominaisuudet
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Moniavioisuuden korkea hinta
Helsingin sanomissa kerrottiin, että kolmannes suomalaislapsista liikkuu tarpeeksi. Toisin sanoen kaksi kolmannesta liikkuu liian vähän.
Myös sukupuolten välillä oli oleellinen ero, sillä kaikista pojista suosituksen mukaisesti liikkui 43 prosenttia, kun tytöistä näin teki vain 24 prosenttia. Nähtäväksi jää, miten tämä näkyy myöhemmin näiden tulevien aikuisten elämässä.
Toisaalta kovin paljon ei ole kehumista aikuistenkaan liikkumisessa. THL:n mukaan he kyllä saavat tarpeellista arjen liikettä päivittäisistä kotiaskareista kuten siivoamisesta ja kodin kunnostustöistä, mutta peräti 26 prosenttia miehistä ja 30 prosenttia naisista ei harrasta vapaa-ajallaan lainkaan liikuntaa. Nähtäväksi siis jää myös se, miten liikunnan puuttuminen vaikuttaa nykyisten aikuisten vanhuuteen.
Edelle kirjoittamaani taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea tutkimusta, jossa oli selvitetty TV:n katselun ja tietokoneajan vaikutusta yli 60-vuotiaisiin ihmisiin. Sen taustana oli tieto, jonka mukaan passiivinen elämäntapa liittyy sydän- ja verisuoni- sekä aineenvaihduntasairauksiin sekä ennenaikaiseen kuolleisuuteen, mutta sen sijaan sen vaikutukset dementiaan ovat epäselviä.
Tutkimukseen tarkasteltiin 146 651 UK Biobankin 60-vuotiasta tai vanhempaa ihmistä, joilla ei oltu havaittu dementiaa ennen tutkimuksen aloittamista. Osallistujat ilmoittivat itse, kuinka paljon aikaa he käyttivät kahteen istumiseen liittyvään aktiviteettiin - televisio-ohjelmien katseluun ja tietokoneen käyttöön - sekä aikaan, jonka he käyttivät fyysiseen aktiivisuuteen.
Keskimäärin lähes 12 vuoden seurannan jälkeen 3 507 osallistujaa sai dementiadiagnoosin. Tutkijat poistivat tuloksistaan lihavuuden, alkoholin kulutuksen ja työnteon tyypin vaikutuksen, koska on vaikutusta asiaan. Mutta sen jälkeenkin he havaitsivat yhteyden televisio-ohjelmien katselun ja dementian ilmaantumisriskin kasvun välillä. Tämä riski pieneni hieman korkealla fyysisen aktiivisuuden tasolla.
Lisäksi he havaitsivat, että tietokoneella vietetty aika vähensi hiukan dementian ilmaantumisriskiä, Myös tätä vaikutusta lisäsi - mutta vain hiukan - korkea fyysinen aktiivisuus.
Toisin sanoen tutkimustulokset viittasivat vahvasti siihen, että passiivinen TV:n katselu lisää dementiariskiä enemmän kuin tietokoneen käytön kaltainen hiukan enemmän aktiivisuutta vaativa ajankäyttö. Ja joka tapauksessa liikunta vähentää molemmissa tapauksissa ennenaikaisen höperöitymisen riskiä, joskin vain vähän.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehopositiivisuus on kaksiteräinen miekka
Hyttysiä ja sarvettomia lehmiä
Ponsse ja menestyksen salaisuus