Miksi sota-aikana tarvittiin tanssikielto?

Yle julkaisi eilen kulttuuriuutisen, jossa kerrottiin Tampereen yliopiston tutkijoiden Marko Tikan ja Seija-Leena Nevalan kirjoittamasta "Kielletyt leikit" -kirjasta. Sitä en ole lukenut, enkä siksi ota kantaa itse kirjaan, vaan Ylen uutiseen.

Uutisessa väitettiin, että toisen maailmansodan aikaisen tanssikiellon syynä olisi ollut "virallisen Suomen mukaan selvä. Kun toiset taistelevat rintamalla hengestään, on väärin hyppiä ja riekkua tanssilavoilla."

Tämä perustelu lienee kyllä ollut se, jolla kieltoa perusteltiin, mutta se tuskin on ollut sen todellinen - tai ainakaan ainoa tai edes tärkein - motiivi. Sen on nimittäin täytynyt olla rintamasotilaiden taistelumoraalin ylläpitäminen.

Sodan aikanahan miehet olivat erityksissä vaimoistaan ja tyttöystävistään, mikä jo itsessään loi heidän mieliinsä pelkoja siitä, mitä kotirintamalla tapahtui. Asiaa ei myöskään helpottanut se, että vihollinen pyrki mahdollisuuksien mukaan lietsomaan näitä epäilyksiä etenkin jatkosodan aikana, kun maassa oli suomalaisten lisäksi myös saksalaisia joukkoja.

Siksi oli tärkeää minimoida niitä tekijöitä, jotka saattoivat vaikuttaa miehistön mielentilaan ja sitä kautta heidän sotilaalliseen kykyynsä vihollista vastaan. Tähän tarkoitukseen tanssikielto sopi erinomaisesti - kunhan sitä vain ei ryhdytty perustelemaan muistuttamalla sotilaita kotiin jääneiden naisten mahdollisesta uskottomuudesta kertomalla kiellon todellinen syy.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Martti Häikiö ja punainen vallankumous
Miksi Yle syyllisti suomalaisia, vaikka olisi pitänyt kehua?
Vanha elokuva HS:n propagandatyökaluna