Nuorison historiallisen heikot tulevaisuudennäkymät

Yleisradio arveli, eurooppalaisten nuorten riehuminen Euroopan kaupunkien kaduilla johtuisi siitä, että vanhemmat vaativat nuorilta kouluttautumista, työntekoa ja luottamusta tulevaan, mutta tarjoavat vastineeksi vain epävarmuutta, kalliita asuntoja ja poliittista sanahelinää. Ja tästä seuraa – edelleen Ylen mukaan – se, että heidän uskonsa parempaan huomiseen horjuu, eivätkä nuoret tyydy odottelemaan muutosta vaan vaativat sitä kaduilla.

Niinpä monissa Ranskan kaupungeissa on päädytty asettamaan ulkonaliikkumiskieltoja ihmisten ja yritysten suojelemiseksi. Ja Italiassa hallitus on joutunut lähettämään satoja armeijan sotilaita Milanoon pitämään yllä järjestystä.

* * *

Yleisradion selitys Euroopan viime päivien tapahtumista herättää kysymyksen siitä, että miksi esimerkiksi suomalaisnuoret eivät toimineet samalla tavalla 1600-luvun lopun suurina kuolonvuosina, kun maamme väestöstä noin neljännes tai jopa kolmannes kuoli nälkään  ja tuskinpa henkiin jääneillekään riitti kunnollisia aterioita. Sellaisten sijaan nälkää tyydytettiin kunnollisten jauhojen sijaan männyn nilaa sisältävällä pettuleivällä. 

Eikä Suomen nuoriso riehunut 1860-luvullakaan kun nälkä tappoi seitsemän prosenttia suomalaista. Voisihan sitä äkkiseltään kuvitella, ettei nuorilla olisi ollut sitäkään vähää uskoa parempaan huomiseen kuin tämän päivän eurooppalaisilla. 

Sellaista tuskin oli myöskään koko 1600-luvulla, jolloin Ruotsi – johon Suomikin kuului – kävi jatkuvia sotia pitkin Eurooppaa ja valtava osa nuorista miehistä vietiin armeijan palvelukseen, mikä tarkoitti käytännössä varsin todennäköistä kuolemaa joko taistelukentällä tai johonkin tautiin. Mutta silti Suomi pysyi varsin rauhallisena, eivätkä nuoret lähteneet polttamaan turkulaisia kirkkoja tai ryöstelemään Oulun tervaporvareiden rikkauksia. 

Eikä tarvitse ajatella edes sotia tai kriisiaikoja, sillä 1800-luvulta 1900-luvun alkuun etenkin poikien kohdalla selvästi yleisin säätykierto oli aleneva. Jos isovihan jälkeen 1700-luvun alussa ihmiset olivatkin yleisesti talonpoikia, tilan peri lähes aina vanhin poika, joten nuoremmat joutuivat tyypillisesti rengeiksi tai torppareiksi. Elleivät vanhemmat sitten onnistuneet naittamaan heitä vävyiksi sellaiseen taloon, jossa ei ollut omia poikia. 

Seuraavassa sukupolvessa mentiin jälleen yksi porras alaspäin ja torppareidenkin nuoremmista pojista tuli renkejä tai etenkin 1800-luvun lopulta alkaen työläisiä ja käsityökaluin puita kaatavia metsureita. Mutta eivät nämäkään pojat ryhtyneet sellaiseen riehumiseen kuin nyt nähdään esimerkiksi Ranskassa tai Italiassa, vaikka kaikilla oli tiedossa, että suurin osa heistä joutuu elämään elämänsä alhaisemmassa sosiaaliluokassa kuin vanhempansa.

Kapina puhkesi vasta vuonna 1918, kun Venäjällä tapahtui vallankumous, joka johti valtatyhjiöön, jota täyttämään muodostettiin kaksi militanttia organisaatiota eli puna- ja valkokaartit. Niiden yhteenotto varmistui viimeistään silloin, kun porvarien hallitsema senaatti julisti suojeluskunnat hallituksen sotaväeksi, mitä punakaartin johto ei tietenkään voinut hyväksyä ja lähti siksi omalta kannaltaan onnettomasti päättyneelle sotaretkelle.  

* * *

Vastaavia esimerkkejä löytyy myös muista Euroopan maista, sillä Suomi tai sen nuoriso eivät ole – eivätkä ole olleet – mitään poikkeuksia.  Siksi luulen, että riehuvien nuorten käynnissä olevalle riehumiselle on jokin aivan muu syy kuin nuorison heikot tulevaisuudennäkymät. 

Näin jo siitäkin syystä, että tosiasiassa ihmisten elämä on tänä päivänä helpompaa kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. Euroopassa kukaan ei kuole nälkään ja kaikilla on koulutuksen kautta mahdollisuus sosiaaliseen nousuun, jos siihen vain löytyy viitseliäisyyttä ja kykyjä. Eikä juuri kukaan myöskään kuole kulkutauteihin eivätkä nuoret miehet – länsimaissa – joudu viedyksi sotimaan sukurutsaisen kuninkaansa typerien tavoitteiden puolesta. 

* * *

Lopuksi kirjaan tähän vielä Taloussanomien ja Ilta-Sanomien toimittajan – Heidi Hagelinin – tähän asiaan liittyvän eilisen päivityksen sosiaalisessa mediassa: "Tää ilahduttaa mua aika paljon. Kyllä ne kauan katselikin hiljaa, kun tulevaisuus muuttuu epävarmemmaksi. Koti, työ ja tulevaisuus. Aika perusjuttuja. Jos tuntuu, että ne on mahdotonta saavuttaa, ni."

Tuo kyllä veti sanattomaksi. Enkä siksi kommentoi sen enempää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ranskan mielenosoitukset

Mielipiteenvapaus ja virkavastuu ristiriidassa

Geneven äärimmäisen väkivaltainen mellakka punalippujen alla

Onko RKP:n nuorten julkilausuma toteuttamiskelpoinen?

Ruotsalaisen kansanpuolueen nuoret haluaisivat, ettei heidän puolueensa menisi enää koskaan Perussuomalaisten kanssa hallitukseen. Tämä on niin mielenkiintoista, että päätin kirjoittaa aamuisen Ahmed-merkintäni lisäsi toisenkin tekstin.

Onhan nimittäin kaikkien suomalaisten tiedossa, että RKP:n olemassaolon oikeutus ja päätarkoitus on ruotsinkielisen väestön etujen – erityisesti toisen kotimaisen kielen – säilyttäminen ikuisesti. Ja siksi puolue on aina joustanut hallitusneuvotteluissa kaikesta muusta, jotta se olisi puolustamassa pääasiaansa maan korkeimmassa toimeenpanevassa elimessä.

* * *

Jos nyt sitten otamme todesta RKP:n nuorten tahdon ja kuvittelemme tilanteen, jossa Kokoomus, Kristillisdemokraatit ja Keskusta olisivat pystyttämässä enemmistöhallitusta Perussuomalaisten kanssa, niin mitä RKP:n pois jäämisestä voisi seurata suomenruotsalaisten tunnetuille eduille – omille kouluille, omalle kielelle, Ahvenanmaan asemalle ja niin edelleen? Tätä voinee jokainen teistä – arvoisat lukijani – pohdiskella aivan rauhassa. 

Ja sen jälkeen kun olette päätyneet  johonkin lopputulemaan, kannattaa käyttää lyhyt hetki – enempää ei tarvita – sen pohtimiseen, että minkä tason järjenjuoksua RKP:n nuorison kannanotto osoittaa. Eli onko se nerokasta, heidän äänestäjäkuntansa kannalta erinomaista tai muuten vain vakavasti otettavaa ja toteuttamiskelpoista? Vai jotain ihan muuta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Suomi on joukosta poissa?
Poliittinen peli
Perussuomalaisten ja RKP:n välinen suhde

Vaikeuksien kautta voittoon sekä urheilussa että suomalaisessa yhteiskunnassa

Birhinghamin EM-kilpailujen viimeinen päivä tuotti odotetun kultamitalin. Sen sijaan odotettua ei ollut, että sen voittaja – Alisa Vainio – olisi ollut niin järjettömän ylivoimainen kuin hän oli. 

Näin 28-vuotias Alisa osoitti, että kovalla tahdolla, päättäväisyydellä ja suomalaisella sisulla lähes mahdotonkin muuttuu mahdolliseksi. Enkä nyt tarkoita pelkästään sitä reilun neljänkympin taivallusta vaan hänen koko uraansa. 

* * *

Alisa Vainio oli kymmenisen vuotta sitten suomalaisen kestävyysjuoksun suuri lupaus. 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa hän saavutti pronssia ja sijoittui 5 000 metrillä neljänneksi. Alle 20-vuotiaiden SM-kisoissa elokuussa 2015 Vainio voitti 3 000 metrin estejuoksun ikäluokkansa Euroopan kärkiajalla ja voitti kultaa alle 20-vuotiaiden Pohjoismaiden mestaruuskisoissa 3 000 metrin esteissä.

Syyskuussa 2015 Vainio juoksi elämänsä ensimmäisellä maratonilla ajan, joka alitti Rion olympialaisten tulosrajan ja sijoittui Suomen kaikkien aikojen listalla kuudenneksi. Hän ei kuitenkaan voinut osallistua olympiamaratonille, koska oli sääntöjen mukaan liian nuori.

* * *

Sitten seurasivat vaikea vuodet ja moni lienee jo pitänyt Vainiota Suomelle tyypillisenä nuorisotähtenä, joka ei koskaan noussut sille tasolle, jota juniorikilpailut olisivat edellyttäneet. Edelleen varsin nuori nainen ei kuitenkaan luovuttanut ja ura lähti kuin lähtikin vähitellen nousuun. 

Siitä nähtiin välähdyksiä jo neljä vuotta sitten, mutta varsinainen läpimurto tapahtui viime vuoden MM-kisoissa Tokiossa, joissa Vainio sijoittui maratonilla viidenneksi. Hän oli kilpailun paras eurooppalainen juoksija ja sivusi Suomen kaikkien aikojen parasta naisten maratonin sijoitusta MM-kisoissa.

Kehitys ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan eilinen päivä toi mukanaan mykistävän osoituksen kehityksen jatkumisesta. Ja siksi voitaneen sanoa jo nyt, että mikäli Vainion kehitys jatkuu – ikänsä puolestahan hän on edelleen nuori maratoonariksi – voi Los Angelesin olympialaisissa kahden vuoden kuluttua olla odotettavissa sellainen suoritus, jolla vaalea suomalainen nähdään pitkästä aikaa maailman parhaana kestävyysjuoksijana. Olympiavoittajana.

* * *

Riippumatta siitä tuleeko tuoreesta euroopanmestarista olympiavoittajaa tai ei, on hän osoittanut, ettei vaikeuksien edessä kannata luovuttaa. Sisulla, periksiantamattomuudella ja päättäväisyydellä ne on mahdollista voittaa ja päästä tavoitteeseen.

Tämä olisi hyvä muistaa myös muilla elämänalueilla. Eikä vähiten politiikassa, jossa poliitikkojemme vuosikymmeniä jatkunut leväperäisyys on johtanut suomalaisen yhteiskunnan lähes voittamattomalta näyttävään velkakierteeseen ja samaan aikaan epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan seurauksena myös etnis-kulttuurisiin vaikeuksiin. 

* * *

Ratkaisu näihin ongelmiin ei löydy periksi antamisesta vaan määrätietoisesta poliittisesta tahdosta ratkaista molemmat ongelmat. Se ehkä vaatii meiltä suomalaisilta joistain eduista luopumista ja maahanmuuttajiin kohdistuvien vaatimusten kiristämistä. Mutta toki tarvittaessa myös radikaaleja ratkaisuja.

Ne kannattaa kuitenkin ottaa, sillä – kuten Vainion esimerkki meille osoittaa – hyvä lopputulos on saavutettavissa, mikäli niin halutaan. Ja itse asiassa: se on kokonaiselle yhteiskunnalle paljon helpompaa kuin yksinäiselle nuorelle naiselle, jonka tämän kesän onnistuneena (!) tavoitteena oli kukistaa kaikki muut eurooppalaiset naiset. 

Suomelle riittää hyviin se, että säilytämme perinteisen yhteiskuntamme yhtenäisyyden,  vältämme etnis-kulttuurisen segregaation ja rikollisuuden sekä tasapainotamme julkiset menot tuloja vastaaviksi. Toivon mukaan suomen kansa sekä poliitikkomme vasemmalta oikealle ja arvoliberaaleista konservatiiveihin ymmärtävät tämän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sekä Tokion paras että tyhmin selvisivät tänään
Ai, ai, Arto
Nuoria lahjakkuuksia

Kielet alkoivat kadota tuhansia vuosia sitten, mutta katoaako myös suomi?

Maailman kielidiversiteetti on vähenemässä, sillä nykyisin katoaa yli neljä kieltä vuosittain. Tästä asiasta on saatu uutta tietoa amerikkalais-saksalaisesta tutkimuksesta.

Siinä oli selvitetty millä tavoin kielellinen monimuotoisuus on muuttunut holoseenin aikana eli viimeisen jääkauden jälkeen. Tutkimuksen mukaan ennen kasvien ja eläinten kesyttämistä kielten määrä oli nykyistä noin 7 500 kieltä pienempi eli vain 4 500–6 000 kieltä. 

Maailmanlaajuisen väestönkasvu johti kuitenkin kielellisen monimuotoisuuden lisääntymiseen, joka huipentui noin 3 000–1 000 vuotta sitten. Silloin maailmassa oli kymmeniä tuhansia kieliä. 

Sen jälkeen kielellisen monimuotoisuus alkoi vähentyä jo ennen eurooppalaisten siirtomaavaltojen laajentumista. Tämä johtui monikansallisten imperiumeiden kuten esimerkiksi Kiinan, Persian, Rooman, Arabien ja Mongolien valtakunnan leviämisestä ympäristöönsä. 

Samalla levisivät niiden kielet, taudinaiheuttajat ja kulttuurit tuhoten pienten ihmisryhmien itsenäisen elämänmenon. Tutkijoiden mukaan sukupuuttojen merkitys kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden muovaajana onkin todennäköisesti ollut huomattavasti suurempi kuin aiemmin on ajateltu.

* * *

Tätä tutkimusta lukiessani en voinut olla pohtimatta suomen kielen tulevaisuutta tulevaisuudessa. Vaikka äidinkieltämme pidetään elinvoimaisena, näen sille kaksi riskiä, joista ensimmäinen on ylikansallinen englanninkielinen viihde ja kulttuuri. Se asettuu suomalaiseen yhteiskuntaan vuosi vuodelta yhä vahvemmin samalla kun myös maamme väestö on nopeasti muuttumassa monietniseksi ja maassamme asuvien etnisesti ja äidinkieleltään suomalaisten osuus vähenee. 

Toinen riski äidinkielellemme on kansainvälisen talouselämän englanninkielistyminen. Johtaako ihmisten tottuminen työasioissa englantiin siihen, että ajan myötä suomi muuttuu ensin kyökkikieleksi ja vähitellen historialliseksi anekdootiksi? 

* * *

Ainakaan meitä suomalaisia ei voi syyttää oman kielemme puolustamisesta. Kuten me kaikki tiedämme, viljelee nuorisomme yhä enemmän ulkomaalaisia sanoja puheessaan, eivätkä he myöskään hyödynnä kuin osaa poikkeuksellisen rikkaan kielioppimme vivahteista: huomiota on herättänyt esimerkiksi possessiivisuffeksin katoaminen nuorisokielestä. 

Eivätkä aikuiset ole pekkaa pahempia, vaan suostuvat mukisematta hoitamaan vaikkapa ravintoloissa asiansa englanniksi. Näin siinäkin tapauksessa, että ravintola sijaitsee Suomessa.

Nähtäväksi siis jää, katoaako suomi aikanaan puhuttujen ja kirjoitettujen kielten kartalta. Lohdullista kuitenkin on, että vaikka se tekisikin niin, se ei tapahdu ennen kuin viimeinenkin nykyään elävä ihminen on kuollut – eikä sittenkään kuin vasta pitkän ajan kuluttua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Harri Englund muistutti suomalaista yhteiskuntaa rapauttavasta ongelmasta
Virheellistä kieltä
Suomenkielisen väestön suhteellinen osuus on romahtamassa

Nykyajan kansainvaellus Keir Starmerista Etelä-Afrikan mustaan hallintoon

Iso-Britannian pääministeri vaihtui Keir Starmerista Andy Burnhamiin. Ylen mukaan ex-pääministeri kaatui yli sadantuhannen punnan edestä vastaan ottamiinsa lahjoihin ja etuuksiin, Jeffrey Epsteinin ystävän nimittämiseen USA:n suurlähettilääksi sekä kevään paikallisvaalien huonoon menestykseen.

Jostain syystä valtiollinen mediamme ei maininnut lainkaan saarivaltioon kohditunutta tolkutonta maahanmuuttoa ja sen seurauksia. Niistä erityisesti raiskausringit ja niitä esille tuoneiden ihmisten vainoaminen ovat herättäneet närää ainakin sosiaalisessa mediassa. Ja sen seurauksena maan suosituimmaksi puolueeksi on noussut maahanmuuttokriittinen Reformipuolue, jonka suosio on tosin ollut viimeiset kuukaudet laskussa.

Nähtäväksi siis jää, miten Burnham linjaa brittiläistä politiikkaa ja yhteiskuntaa. Ja samalla se, törmääkö hän samaan ansaan kuin edeltäjänsä, vai tarttuuko tosissaan saarivaltion väestöpolitiikkaan. 

* * *

Tässä suhteessa hänelle tarjoavat esimerkin yllättäen afrikkalaiset. Nimittäin mustat eteläafrikkalaiset, jotka ovat kyllästyneet afrikkalaisiin laittomiin maahanmuuttajiin. 

Tämän seurauksena maasta on poistettu joukoittain ilman papereita siellä oleskelleita ihmisiä, joiden katsotaan vieneen työt ja täyttäneen koulut ja sairaalat. Asiaa ei ole suuremmin käsitelty Yleisradiossa, vaikka se on toki mainittu lyhyesti.

Syyksi laittomiin maassaoleskelijoihin kohdistuvaan vihaan on silloin kirjattu eteläafrikkalaisen radiojuontajan aloittama kampanja "paperittomien siirtolaisten työllistämistä vastaan". Ja kerrottu, että "viime vuosikymmeninä Etelä-Afrikka on kehittynyt demokratiaksi ja se kuuluu Afrikan talousmahteihin. Maa on myös maailman kärkeä väkivaltarikollisuuden määrässä, ja nuorisoa on massoittain työttömänä."

Tosiasiassa kyse lienee ennen kaikkea apartheid-politiikan jälkeen maata hallinneiden poliittisten johtajien epäonnistumisesta yhteiskunta- ja talouspolitiikassaan. Ja sen aiheuttamasta yhteiskunnallisesta levottomuudesta, jota valtava maahanmuuttajien määrä ei ainakaan ole vähentänyt. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten Iso-Britannian uusi pääministeri suhtautuu maahanmuuttoon ja sen ongelmiin. Samoin se, että onnistuuko musta hallinto palauttamaan Etelä-Afrikan yhteiskunnallisen yhtenäisyyden ja sitä kautta ohjaamaan sen jälleen positiivisen talouskehitysen tielle.

Meille suomalaisille olisi oleellista huomata, ettei viime vuosikymmenten laajamittaisella maahanmuutolla – nykyajan kansainvaelluksella – ole ollut sen enempää Iso-Britanniassa kuin Etelä-Afrikassakaan positiivisia seurauksia. Eikä meidän siksi kannata jatkaa sillä tiellä yhtään pidempään kuin olemme jo ehtineet tekemään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Andy Burnhamin edellytykset astua Keir Starmerin saappaisiin
Belfastin mielenosoitukset ovat varoitus suomalaisille
Mustaa hallintoa

Pekka Aittakumpu ja penistyöpaja

Helsinki pride ja Helsingin nuorisotoimi järjestävät tänään 13-17-vuotiaille tytöille penistyöpajan, jossa voi ommella itselleen miehen sukupuolielintä muistuttavan jötkäleen, packerin. Sellaista voi pitää jalkojensa välissä ja kuvitella olevansa poika. 

Ilmoituksen mukaan "työpaja on hyvä tapa saada ilmaiseksi käyttöön sukupuolta vahvistavia tarvikkeita ja oppia ompelemaan niitä itse... Työpaja on suunnattu 13-17-vuotiaille transmaskuliinisille ja muille sukupuoleltaan moninaisille tai sitä pohtiville nuorille, jotka käyttävät packereita tai haluavat päästä kokeilemaan packingia."

Sateenkarikaupan mukaan "packerit ovat etenkin transmiesten ja transmaskuliinien käyttämiä penisproteeseja, jotka lievittävät dysforiaa ja vahvistavat sukupuolikokemusta. Niitä on saatavilla erilaisiin tarkoituksiin. Pehmeät packerit tuovat luonnollista pullotusta housuihin, STP-packerilla onnistuu seisten pissaaminen ja play-packerilla petipuuhat. Osa packereista yhdistelee eri käyttötarkoituksia."

* * *

Työpajan nosti esille kansanedustaja Pekka Aittakumpu (ps), jonka mukaan työpajan järjestäjät "ohjaavat lapsia epäilemään sukupuoltaan ja sukupuoli-identiteettiään, vaikka sellaisesta on aiheutunut monille lapsille mielenterveyden ongelmia". Tällainen syyte on luonnollisesti vakava ja ansaitsee sekä medianäkyvyyttä että vaatii vastauksen.

Toistaiseksi en ole huomannut suomalaismedioiden – Suomen uutisia lukuun ottamatta – tarttuneen asiaan. Nähtäväksi siis jää, raportoivatko ne siitä tapahtuman jälkeen, vai jättävätkö sen salaisuudeksi kansan suurelta enemmistöltä.

* * *

Omalta osaltani kaipaisin tieteellistä tietoa siitä, miten seksuaalisten poikkeavuuksien yhä suurempi näkyminen uutisvirrassa ja viihteessä vaikuttaa nuorten mielenterveyteen ja seksuaalisen suuntautumisen kehittymiseen. Näin erityisesti nyt, kun Suomen uutistenkin mainitsema – aiemmin itsekin käsittelemäni – suomalaistutkimus osoittaa, että ainakin radikaalit ratkaisut ovat mielenterveyden kannalta pikemminkin haitallisia kuin hyödyllisiä. 

Lisäksi – liittyen ajankohtaiseen aiheeseen – olisi syytä harkita ovatko tässä käsitellyn työpajan kaltaiset teini-ikäisille suunnatut tapahtumat sellaisia, joiden tukeminen julkisin varoin on perusteltua. Vai tulisiko supistuvat verovarat ohjata vähemmän kyseenalaisiin tarkoituksiin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sukupuolenkorjaus ei auta vaan pahimmillaan jopa pahentaa tilannetta
Onko homoseksuaalisuus luonnollinen ja terve seksuaalisuuden variaatio?
Tukevasti tiellä kohti surkastumista

Älyllisesti epärehellisiä välikysymyksiä

Demokraattisessa päätöksenteossa hallitus tekee viime kädessä päätökset. Opposition tehtävänä taas on haastaa ja tarjota hallituksen esityksiä parempia ja realistisia vaihtoehtoja. 

Valitettavasti suomalaisessa politiikassa jälkimmäinen on aivan liian usein unohtanut edellisen virkkeeni toiseksi ja neljänneksi viimeisen sanan. Tämä kulminoitui jälleen eilen, kun kansanedustajat käsittelivät keskustan ja Liike Nytin välikysymystä nuorten työttömyydestä ja tulevaisuususkon heikkenemisestä. 

* * *

Vaikka asiasta kertonut uutinen oli kovin vähäinen, avasi valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) sen ongelmia. Hänen mukaansa "oppositio tekeekin kahdenlaisia välikysymyksiä. Sellaisia, joissa rahalla ei ole mitään roolia tai sen rajoitteita ei edes muisteta, joissa arvostellaan säästöjä ja vaaditaan lisää menoja. Ja sitten sellaisia, joissa arvostellaan liian vähäisiä säästöjä - mutta vaaditaan silti lisää menoja."

Hulppein – ja älyllisesti epärehellisin – esitys tuli Keskustalta, joka vaati nuorille takuutyötä. Ehdotus ei ole uusi, vaan puolue on linjannut jo aiemmin, että se "esittää nuorten takuutyötä, jolla taattaisiin työpaikka jokaiselle vastavalmistuneelle. Uudistus toteutettaisiin niin, että nuoren työttömyysturva ja kunnilta perittävät työttömyyssakkomaksut muutettaisiin palkkatueksi yrityksille, kunnille tai järjestöille."

Valitettavasti ehdotus tehtiin – valtiovarainministerin sanoin – "ilman hintalappua tietenkin - mitään arviota kustannuksista ei ole, mutta helposti päästäisiin varmasti miljardin paremmalle puolelle. Ikään kuin valtio voisi rahalla pakottaa yrityksiä luomaan työpaikkoja. Vai julkiselle sektorilleko palkkaus tehtäisiin?"

Oleellista tässä kaikessa on se, ettei Keskustan ehdotus puutu millään tavalla  Purran sanoin "itse sairauteen eli talouskasvun puutteeseen". Ja siitä johtuvan Suomen julkisen sektorin holtittomaan velkaantumiseen. 

* * *

Onni onnettomuudessa kuitenkin on se, että Suomen talouden ennustetaan kasvavan tänä vuonna 0,8 prosenttia. Ja seuraavina vuosina 1,6 ja 1,7 prosenttia. 

Jos tämä toteutuu – kuten toivoa sopii – se tarkoittaa myös työpaikkojen lisääntymistä niin nuorille kuin vanhemmillekin, mikä vähentää valtion työttömyydestä johtuvia menoja sekä lisää sen verotuloja. Ja sitä kautta luo valtiovallalle pelivaraa taloudellisiin uudistuksiin tai vaihtoehtoisesti varoja velkaantumisen hidastamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot
Näin on, mutta olkoon!
Voisiko ensi vuonna syntyä ei-sosialistinen hallitus?

Malmin mustalaisia vai muuta nuorisoa?

Helsingin Malmi tunnettiin minun lapsuudessani etnisestä vähemmistöstään, josta juonsi vielä 1960-luvulla yleisesti käytetty sanonta "Malmin mustalainen". Nimityksen taustalla oli aluelle 1940- ja 50-lukujen taitteessa syntynyt mustalaisleiri, jonka asumukset olivat parakkeja, pahvihökkeleitä ja vanhoja junanvaunuja. 

Valtaväestölle Malmi oli ennen kaikkea merkittävä pimeän viinan hankintapaikka. Olivathan Alkon liikkeet tuolloin vielä harvassa, niiden aukioloajat rajoitettuja ja käytössä viinakortti, jonka kautta kansalaisen alkoholinkäyttöä valvottiin. Ei siis ihme, jos nautintoaineesta tuli pulaa juhlinnan venyessä syystä tai toisesta. 

* * *

Lapsuuteni sanonta ja sen tausta tulivat mieleeni kun luin Iltalehden jutun Malmin nuorisosta. Sen mukaan poliisille on tullut paljon ilmoituksia nuorison parkkihallin katolta viereiselle kadulle heittelemistä tavaroista. 

Uutisen mukaan katolta on heitelty muun muassa pulloja, isoja puukeppejä ja auton osia, mutta tiedossa ei ole minkä väestöryhmän jälkeläisistä on kyse. Ovatko heittelijät siis suomalaista kantaväestöä, romaneja vai niin sanottuja uussuomalaisia?

* * *

Viimeksi mainittua vaihtoehtoa pohdittaessa on hyvä muistaa, että vuonna 2022 Malmin koulunkäyntialueen alle 16-vuotiaista peräti 34 prosenttia oli ulkomaalaisia. Näistä vain 0,7 prosenttiyksikköä oli länsimaisia ja 4,8 prosenttiyksikköä itäeurooppalaisia. 

Poliisi selvittää asiaa, joten tavaraa heittelevän nuorison etnis-kulttuurinen tausta tulee epäilemättä virkavallan tietoon ennemmin tai myöhemmin. Nähtäväksi kuitenkin jää se, kuinka näyttävästi siitä uutisoidaan suomalaismedioissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Maahanmuuttopoliittisesti oleellinen asia
Romaniuutisia
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta

Opetusministeri Anders Adlercrutz huolestui nuoriin kohdistuvan seksuaalirikollisuuden kasvusta

Tämän blogin lukijat lienevät hyvinkin tarkasti perillä siitä, miksi Suomessa tehdään nykyisin huomattavasti enemmän seksuaalirikoksia kuin aiemmin. Siksi oli outoa lukea Iltalehdestä niistä huolista, joita opetusministeri Anders Adlercreutzilla (ruots) oli koulujen suhde- ja seksuaalikasvatuksen valuvioista. 

Hänen mukaansa ihmissuhde- ja seksuaalikasvatuksen roolia tulisi selkeyttää Suomen kouluissa. Eikä se saisi vaihdella koulusta toiseen sen mukaan, minkälainen opettaja sille satutaan saamaan. 

Lisäksi ministerille aiheutti huolta se, ettei Suomessa ole voimassa olevaa perusopetuksen suhde- ja seksuaalikasvatuksen opetussuunnitelmaa. Sellaisen tekemisen aikatauluihin hän ei kuitenkaan ottanut kantaa. 

Adlercreutzilla oli huoli myös siitä, että sosiaalinen media ohjaavat tyttöjä ja poikia eri suuntiin, minkä hän arveli olevan omiaan lisäämään haasteita siinä, miten opitaan parisuhdetaitoja. Eikä siinä kaikki, sillä jotkut vanhemmat haluavat rajoittaa koko seksuaalikasvatusta kouluissa. 

* * *

IL:n jutussa kerrottiin myös poliisin tilastoihin viitaten, että alaikäisten tekemiksi epäiltyjen seksuaalirikosten määrä on kasvanut voimakkaasti erityisesti lasta seksuaalisesti esittävän materiaalin levittämisessä. Poliisihallituksen vuoden 2025 tilastojen mukaan alle 15-vuotiaiden tekemiksi epäiltyjen rikosten määrä on viidessä vuodessa kasvanut 78 prosenttia ja 15–17-vuotiaiden 63 prosenttia.

Kertomatta kuitenkin jäi, että Helsingin yliopiston katsauksen mukaan "vuonna 2024 ulkomaan kansalaisten osuus selvitettyjen raiskausrikosten epäilyistä oli 28 prosenttia (404 epäiltyä). Kymmenen edeltävän vuoden aikana osuus on vaihdellut 21 ja 38 prosentin välillä. Vuonna 2024 (vakituisesti Suomessa asuvia) ulkomaan kansalaisia oli epäiltynä 5,8 henkilöä 10 000 asukasta kohti, kun vastaava luku Suomen kansalaisilla oli 1,5 henkilöä."

Saman katsauksen mukaan ikä- ja sukupuolivakioitu suhteellinen riski joutua raiskausrikoksesta epäillyksi oli vuonna 2019 julkaistussa tilastokeskuksen raportissa Irakin kansalaisilla noin 16-kertainen- ja Somalian kansalaisilla kuusinkertainen verrattuna suomalaisiin. 

Kysymys tietenkin kuuluu, että onko ministeri Adlercreutz tietoinen näistä tilastotiedoista, koska hän jätti kokonaan pohtimatta niiden merkityksen nuorten kokeman seksuaalirikollisuuden syynä ja taustana?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksuaaliturvallisuus Ruotsin ja Suomen tilastojen valossa

Yahuan Bablees ja Mahmoud Mahmoud maahanmuuton mannekiineina
Onko Pia Kauma tyhmä vai älyllisesti epärehellinen?

Työllistymisseteli on kuin harakka katolla

Yleisradio kertoi, että nuorisotyöttömyyden torjuntaan tarkoitettuja työllistymisseteleitä jää käyttämättä. Ne ovat yrityksille annettavia avustuksia, jolla katetaan puolet – kuitenkin enintään 1 500 euroa – nuoren palkasta silloin, kun tämä työllistetään vähintään kuuden kuukauden työsuhteeseen.

Tämä kuulostaa erinomaiselta asialta niin nuorten kuin yritystenkin kannalta. Mutta samalla se toimii erinomaisena esimerkkinä talouden toiminnasta – ja lisäksi tarjoaa vihjeen siitä, miksei taloudellista hyvinvointia synny pelkästään rahaa lisäämällä.

Näin siksi, ettei yritysten kannata palkata ihmisiä edes puolella palkalla, ellei se lisää niiden liikevoittoa. Eikä etenkään silloin, ellei yritys pysty teettämään edes sellaisia töitä, joiden tuotto on enemmän kuin puolikas työntekijän palkasta. 

Siksi on selvää, että Suomen talous oikenee vain kysynnän lisääntymisen kautta. Se tarkoittaa vientiyrityksille parempaa menestystä maailmalla ja kotimaassa maksukykyisten ja -halukkaiden asiakkaiden lisääntymistä. 

* * *

Ulkomaisiin kuluttajiin voimme ymmärrettävästi vaikuttaa varsin rajallisesti, mutta tuotekehityksen ja markkinoinnin kautta tilannetta voi ainakin periaatteessa parantaa. Se taas edellyttää vientiyrityksissä toimivien ihmisten korkeaa osaamista ja sitoutuneisuutta työhönsä – siis osaavaa työvoimaa sekä aineettomia ja taloudellisia kannusteita kuten työn yhteiskunnallista arvostusta ja käteen jääviä tuloja.  

Kotimaisen kysynnän lisääminen tarkoittaa – etenkin pitkällä aikavälillä – käytännössä suomalaisten ostovoiman nostamista. Eli ihmisille pitäisi saada lisää liksaa. 

Mutta ei mitä tahansa palkkaa, vaan käteen jäävää rahaa eli omiin tarpeisiin käytettävissä olevaa tuohta ja oravannahkoja. Siis nettotuloja.

Jos niitä sitten lisätään julkisen sektorin kautta, on ne ensin kerättävä verottamalla ihmisiä. Eli pienentämällä näiden kuluttamiseen käytettävissä olevia varoja. Ollaan kuin harakka tervatulla katolla. 

Ja juuri tämä on ongelma myös työllistymisetelissä. Se saattaa kyllä suunnata rekrytointia nuoriin ihmisiin, mutta samalla varttuneemmat jäävät ilman työtä nuorille suunnatun rahan ollessa poissa jostain muualta. 

Siten Suomen taloustilanne ei muutu sinne eikä tänne ilman, että yhteiskuntamme pystyy tuottamaan todellista palkanmaksukykyä eli arvonlisää, jolla on kysyntää myös maailmalla. Siis jotain sellaista kuin vaikka aseita vievällä Patrialla nykyisessä maailmantilanteessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono
Progressiivinen asiantuntija, muunneltu totuus ja unohdus

Tulossa: Ylen mielenkiintoinen haastattelujuttu

Yleisradiomme teki sosiaalisen median algoritmeista jutun otsikolla "Sosiaalisen median algoritmit uhkaavat demokratiaa Suomessa, osoittavat huippututkijat". Sen mukaan "jopa 67 prosenttia kaikesta poliittisesta somesisällöstä on Suomessa". 

En ota juttuun sen enempää kantaa, mutta kiinnittäisin teidän – arvoisat lukijani – huomion sen lopussa olevaan toimittajan pyyntöön. Se kuuluu seuraavasti.

"Etsimme haastateltavaksi perheitä, joissa sukupolvien välinen arvokuilu on aiheuttanut ristiriitoja. Haluamme haastateltavaksi vanhempia ja lapsia.

Ovatko lapsesi sinua konservatiivisempia tai vanhempasi sinua liberaalimpia? Millaista kitkaa se aiheuttaa kotona?

Yhdellä vastauksella voit ilmoittaa samalla kertaa itsesi ja toisen perheenjäsenesi."

* * *

Tämä herättää kysymyksen siitä, miksi Yle haluaa haastatella nimenomaisesti perheitä, joissa vanhemmat ovat arvoliberaalimpia kuin lapset? Mikseivät sitä kiinnosta perheet, jossa lapset ovat vanhempiaan liberaalimpia? 

Näin siksi, että veromediamme sanoi etsivänsä "perheitä, joissa sukupolvien välinen arvokuilu on aiheuttanut ristiriitoja". Ja siksi on kysyttävä, että eikö kokonaiskuvan saaminen – näin määritellystä asiasta – edellyttäisi haastatteluja myös sellaisista perheistä, joissa lapset ovat arvoliberaalimpia kuin vanhempansa?

Lisäksi on syytä huomata, että poliittiset näkemykset ovat suomalaisnuorten parissa eriytyneet voimakkaasti: alle kolmekymppiset naiset kannattavat arvolibeeraalia vasemmistoa huomattavasti useammin kuin saman ikäiset miehet. Naiset ja yliopistotutkinnon suorittaneet olivat myös miehiä useammin arvoliberaaleja, joten Ylen haastateltavaksi tulee lähinnä vähemmän koulutettuja nuoria miehiä vanhempineen, ellei juttua tekevä toimittaja kiinnitä asiaan erityistä huomiota.

* * *

Onneksi kyseessä ei ole oikea tutkimus, sillä näin vinoutunut aineisto suhteessa ilmoitettuun kysymyksenasetteluun tuottaisi mitä todennäköisimmin vääristyneen kuvan sellaisista perheistä, joissa esiintyy sukupolvien välistä poliittista erimielisyyttä. Siten sellainen tutkimus jäisi todennäköisesti julkaisematta – ainakin arvostetuissa tiedesarjoissa – koska sellaisten käyttämät vertaisarvioitsijat epäilemättä toteaisivat, ettei kysymyksenasettelun suhde käytettyyn aineistoon ole validi.

Toisaalta Yle – tietenkin – päättää itse, mitä se julkaisee. Ja siitä syystä se tulee mitä todennäköisemmin julkaisemaan haastattelujensa perusteella tehdyn jutun näyttävästi ja tehden siitä tieteelliseltä vaikuttavia johtopäätöksiä. 

Sille myös annetaan – niin sanottuna tutkivana journalismina – epäilemättä paljon palstatilaa. Toivon mukaan siinä yhteydessä kuitenkin tuodaan esille myös haastatteluiden lähtökohtaisesti vinoutunut rakenne ja rajataan johtopäätökset sen mukaisesti antamatta ymmärtää, että ne koskisivat yleisesti perheitä, joissa vanhemmilla ja lapsilla on toisistaan poikkeavat arvot.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapset tekevät naisista konservatiiveja
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Nuoret naiset äänestävät seksuaalirikosten lisääntymistä ajavia puolueita

Vihreät talouskasvua vastaan

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) kiinnitti huomionsa Vihreiden puoluevaltuuston tuoreeseen talouslinjaukseen. Hänen mukaansa "Vihreät haluaa olla ensimmäinen puolue Suomessa, jonka tavoite on talouskasvuriippuvuuden purkaminen".

Ottaen huomioon Suomen taloudellisen tilanteen, kuulostaa väite kieltämättä ministerin kieli poskessa lausumalta pilalta tai vaihtoehtoisesti pahantahtoiselta mustamaalaukselta. Ellei sitten suoranaiselta valheelta. 

Euroopan vihreiden nuorten tiedote kuitenkin on muotoillut seuraavasti: "ensimmäistä kertaa koko Vihreän liiton historian aikana yhteiskunnan talouskasvuriippuvuus mainitaan ohjelmassa ongelmana, josta tulisi päästä eroon. Vihreät on myöskin ensimmäinen puolue Suomessa, joka linjaa kasvuriippuvuuden purkamisen olevan puolueen jaettu tavoite."

Näyttää siis siltä, että meillä on tosiaankin eduskunnassa puolue, joka haluaa lopettaa maamme talouskasvun. Eikä siinä kaikki, sillä sama puolue on kertonut haluavansa esimerkiksi sosiaaliturvaan toimia, joiden "yhteenlaskettu hinta on noin 500-600 miljoonaa euroa" sekä ilmaissut peruvansa 2 305 miljoonaa euroa hallituksen ehdottamia budjettileikkauksia. 

Edelle kirjoittamani tosiasioiden – ja ilmiselvän älyllisen epärehellisyyden – valossa onkin ihmeteltävä, että Suomesta löytyy edelleen ihmisiä, jotka haluavat Vihreiden päättävän Suomen asioista. Viimeisen Ylen kannatusmittauksen perusteella sellaisia on noin 7,9 prosenttia äänioikeutetuista. 

Se on onneksi lukema, jolla ei voi romuttaa Suomen taloutta lopullisesti, mutta vähintäänkin kulmakarvoja nostattavaa on, että Vihreiden kannatus on – heidän linjaustensa mukaisesta politiikasta eniten kärsivimään joutuvien – nuorten parissa useita prosenttiyksiköitä korkeampi. Tämä ei kerro hyvää nuorten suomalaisten poliittisen ymmärryksen tasosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punamultahallitusta pukkaa
Opposition talouspoliittiset vaihtoehdot
Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista

Vielä pari sanaa Milano-Cortinan talviolympialaisista

Suomen mieshiihtäjät jäivät Milano-Cortinan olympialaisissa ilman mitaleita, mutta naiset sentään saivat yhden viestimitalin joukkueella Johanna Matintalo, Kerttu Niskanen, Vilma Ryytty ja Jasmi Joensuu. 

Miesten mitalittomuuden varmisti se, että Iivo Niskasella todettiin viisi päivää ennen hänen päämatkaansa – 50 km yhteislähtöä – virusinfektio. Toisin sanoen joukkueen suurin mitalitoivo oli mitä todennäköisimmin saanut tartunnan kisapaikalla. 

Tilanne oli sikäli äärimmäisen karu, että Niskaselta menivät ohi myös viime vuoden MM-hiihdot. Miehen pettymys oli kaikkien suomalaisten nähtävänä ja koettavana kilpailun jälkeisessä haastattelussa, sillä olihan hän uhrannut koko oman ja perheensä elämän vuoden ajan menestyksen eteen, mutta jäi vaille sen tuottamaa palkintoa. 

Toki Suomen joukkue kärsi muutenkin viruksista. Ne estivät Vilma-parin osallistumisen tänään hiihdettyyn viiden peninkulman kilpailuun, eikä myöskään Ristomatti Hakola välttynyt tartunnalta. 

Tätä taustaa vastaan on käsittämätöntä, että Ylen urheilutoimittaja Petra Manner kertoi Suomen hiihtojoukkueen valmentajan käyneen oman lajin välipäivänä Milanon täpötäydessä jäähallissa. Siis ottamassa valtavan riskiä virustartunnasta.  

On tietenkin sanomattakin selvää, ettei tällaisen valmentajan ymmärrys ole sellainen, että häntä voitaisiin edes ajatella tuleviin olympialaisiin tai ylipäänsä Suomen maajoukkueen valmennukseen. Toivottavasti tämä ymmärretään myös Olympiakomiteassa ja Suomen hiihtoliitossa. 

Noin muuten minusta tuntuu, ettei tämänkertainen olympiahuuma kaipaa sen enempää kommentteja suomalaisten suhteen. Sen sijaan on pantava merkille Johannes Kläbo, joka viimeistään näissä kisoissa osoitti olevansa maailman kaikkien aikojen paras maastohiihtäjä. Näin siitä huolimatta, että näin suomalaisena sen tunnustaminen on varsin katkera pala.  

Tulevaisuus ei lupaa paljon parempaa, sillä juniorihiihtäjien määrä on maassamme romahtanut. Vielä vuonna 2005 maassamme oli noin 8 000 kilpahiihtoa harrastavaa nuorta kun nyt heitä on reilusti alle 3 000. Tämä tarkoittaa sitä, että joukkoon sattuu yhä harvemmin sellaisia lahjakkuuksia, jotka voisivat kilpailla tasavertaisesti muun maailman parhaiden hiihtäjien kanssa.

Lopuksi on todettava positiivisena asiana, että veikkaukseni suomalaisten menestyksestä osui suhteellisen hyvin kohdalleen. Sehän kuului näin: "veikkaan, ettei Milano-Cortina jää aikakirjoihin suurena suomalaisena menestystarinana. On jopa mahdollista, että jäämme kokonaan ilman hiihtomitalia, mikäli Niskaset epäonnistuvat eikä suksihuolto ole parhaiden joukossa."

 

Päivän aiempi merkintä:
Yahuan Bablees ja Mahmoud Mahmoud maahanmuuton mannekiineina

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Milano-Cortinan olympialaiset – kisaennakko
Pari poikkeuksellisen tärkeätä asiaa
Taktinen osaaminen toi Lauri Vuoriselle MM-hiihtojen pronssimitalin

Miksei Ylen toimittajalta voi vaatia kauhalla?

Yleisradio kertoi ruotsalaisista nuorista, jotka ovat ajautuneet rikoksen poluille. Verorahoitteisen mediamme mukaan "Elias ja Lucas eivät ole poikien oikeat nimet. Suojelemme heidän yksityisyyttään, koska kyse on alaikäisenä tehdyistä rikoksista, jotka voivat leimata koko elämän."

Missään kohtaa Ylen uutista ei kerrota näiden jenginuorukaisten etnisestä taustasta, joskin siitä löytyy kuva, josta voi päätellä ainakin toisen sukujuurten olevan peräisin jostain Välimeren eteläpuolelta. Siellä pojille ei juurikaan anneta nimeksi Lucas tai Elias.

Ymmärrän toki, ettei alaikäisten poikien henkilöllisyyttä haluta paljastaa. Sen sijaan minun on vaikeampi käsittää, miksi Mohammedin tai Ahmedin nimeksi pitää vaihtaa ruotsalainen nimi ja siten pyrkiä johtamaan uutisen lukija-maksajaa harhaan. 

Minun on myös vaikea ymmärtää syytä sille, että jutun otsikossa on kysymys "miksi ruotsalaisnuoret tekevät yhä vakavampia rikoksia", jos siinä ei edes mainita sen perimmäistä aiheuttajaa, eli kehitysmaalaistaustaisten maahanmuuttajien määrän lisääntymiseen johtanutta viime vuosikymmenten väestöpolitiikkaa. Ei kai se nyt sentään enää ole tuntematon asia edes Helsingin vannoutuneimmille punavihreille anarkisteille?

Tästä syystä käsittelemäni uutinen ei kerro pelkästään valtiorahoitteisen mediamme epärehellisyydestä, vaan myös sen niin sanotusta matalaotsaisuudesta. Siis jostain sellaisesta, jota vanha kansa kuvaa sananlaskulla "ei voi kauhalla vaati, jos on lusikalla annettu". Enkä nyt puhu jutussa mainituista "ruotsalaispojista".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttopoliittisesti oleellinen asia
Arvoituksellisia väkivallan tekijöitä
Maahanmuuttaja-ongelmat ja niiden ratkaisut

Älä koskaan aliarvioi inhimillisen typeryyden voimaa

Alkujaan tieteiskirjallisuudesta peräisin olevan sanonnan mukaan ihmisen typeryyden voimaa ei pidä koskaan aliarvioida. Tästä tarjosi tuoreen esimerkin Hausjärvellä autoillut nuori BMW-kuljettaja. 

Hän nimittäin ajeli autollaan vasta ajetulla ladulla, mikä on jo sinällään tyhmää. Bemarimies päätti kuitenkin osoittaa pystyvänsä parempaan, ja kiisti tehneensä mitään väärää.   

Luulisi, ettei tästä pystyisi enää parantamaan. Mutta luulo ei ole tiedon väärtti, sillä seuraavaksi tämä kaikkien idioottien sankari otti ja ajoi latukoneen kuljettajan päälle pyrkiessään karkaamaan. 

Ilmeisesti hän ei vähäisellä järjellään ymmärtänyt, että hänestä ja autosta oli jo hyvät tuntomerkit. Ja siksi voi vain kuvitella sitä, mitä tapahtuu poliisin hakiessa häntä vastaamaan teostaan. 

Puhumattakaan siitä, kun hän aikanaan kuulee oikeuden määräämän rangaistuksen teoistaan, joista vakavin lienee vähintäänkin Rikoslaissa mainittu vaaran aiheuttaminen, josta voi päästä parhaimmillaan lukemaan tiilenpäitä jopa kahdeksi vuodeksi.

Päivän aiempi merkintä:
Maduron kausi loppu, eikä sen perään jäänyt haikailemaan kuin YK:n Antonio Guterrez

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyhmyys tiivistyy Helsingin yliopiston opiskelijoissa
Harvinaisen typerää toimintaa
Tuhma, tyhmä ja hölmö

Sananvapaus voitti Pinja Vuorisen tapauksessa: hyväksyvätkö mediat sen seuraukset?

Poliisi ei enää epäile vasemmistonuorten puheenjohtajaa Pinja Vuorista kiihottamista kansanryhmää vastaan. Näin siitä huolimatta, että tämä kyseli sosiaalisessa mediassa – juutalaisia tarkoittaen – että "haluammeko me todella olla turvallinen maa kansanmurhaa suorittavan valtion kansalaisille matkustaa". 

Poliisin päätös on hyvä asia, koska se ei rajoita sananvapautta sellaisen kommentin pohjalta, jossa ei suoranaisesti uhata ketään. Toivon mukaan tämä linjaus koskee kaikkia suomalaisia.

* * *

Lisäksi oli hyvä, että Vuorisen näkemys tuli erinomaisesti kaiken kansan tietoon. Se on tärkeää siksi, että vasemmistonuorten pomon näkemys muistuttaa lähes yksi yhteen sitä propagandaa, jota äärimmäisimmät lapualaiset käyttivät kommunisteista 1920-luvulla ja vielä 1930-luvun alussa. Ja äärivasemmistolaiset "porvareista" jo sitä ennen aina vuoteen 1918 asti.

Meidän tavallisten äänestäjien tehtäväksi jää kuitenkin sen asian arvionti, että onko Vuorisen harjoittama retoriikka sellaista, mitä me haluamme nähdä ja mille annamme tukemme Suomessa ja vaaleissa. Sitä pohdiskellessa on hyvä huomata, ettei Vasemmistoliitto ole reagoinut nuorisosiipensä johtajan puheiden sisältöön kummemmin kuin toteamalla – puheenjohtajansa suulla – niiden olleen harkitsemattomia.

* * *

Jotta näkemykseni tulisi selväksi, pyydän teitä – arvoisat lukijani ja lehdistön edustajat – tekemään vielä pienen mielikuvaharjoituksen. Eli kuvittelemaan mitä seuraisi tilanteesta, jossa joku kansalliskonservatiivinen nuorisopoliitikko vihjaisisi, ettei Suomen pidä olla turvallinen paikka muslimeille, koska islamistit ovat murhanneet joukoittain ihmisiä muun muassa Yhdysvalloissa, Nigeriassa, Ranskassa, Saksassa, Israelissa ja Australiassa. 

Mikäli harjoitus tuottaa sellaisen mielikuvan, että 1) lehdistö toteaa tapahtuman neutraaleilla pikkujutuilla, kuten myös sen, kun 2) kansalliskonservatiivisen puolueen puheenjohtaja ilmaisee nuorisopoliitikkonsa vihjaisun olleen harkitsematon ja lisäksi 3) poliisi sitten aikanaan ilmoittaa, ettei rikosta ole tapahtunut, on kaikki hyvin Suomen ja sananvapauden kannalta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Missin silmät nostivat esille yhteiskuntamme dystooppisia voimia
Terroristiyhteyksistä epäiltyjen Li Anderssonin ja Vasemmistoliiton kannattaisi osoittaa sitoutuneisuutensa rauhanomaiseen demokratiaan
Proletariaatin vallankumous elää ja voi hyvin Vasemmmistoliitossa

Mistä saksalainen äärivasemmisto on tehty?

Palaan vielä aamun aiheeseeni. Näin siksi, että saksalainen äärivasemmisto on päivän mittaan osoittanut sen, mistä se on tehty: ääriajattelusta, suvaitsemattomuudesta, väkivallasta, totalitarismista ja typeryydestä.  

Tässä näkemykseni tueksi vielä vähän kuvaa X:stä: yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi. Niistä viimeisessä on kohteena kansanedustaja Julian Schmidt (AfD). 

Näitä katsoessa tuli mieleeni, että pitäisiköhän tässä kiittää suomalaista laitavasemmistoa sen suhteellisesta rauhallisuudesta. Ja edes jonkinlaisesta demokratian kunnioituksesta.

Eipä tällä kertaa sen enempää. Jäädään seuraamaan tilanteen kehitystä.

Päivän aiempi merkintä:
Vallankumouksellinen vasemmisto kylvää väkivaltaa ja niittää tukea

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tilastot Pariisin mielenosoitusten takana
Lontoossa suuri mielenosoitus – entä sitten?
Saksa on nyt muutoksen kynnyksellä

Vallankumouksellinen vasemmisto kylvää väkivaltaa ja niittää tukea

Tänä aamuna silmiini pisti kaksi Ylen artikkelia, jotka valottivat poliittiseen vasemmistoon liittyvien tahojen perimmäistä ajattelutapaa, jossa on edelleen aimo annos leninististä perinnettä. Se tarkoittaa ammattimaista vallankumouksellisuutta eli epädemokraattista ja väkivaltaista vallanvaihtoa, joka johti aikanaan myös Suomen sisällissotaan.

Ensimmäinen huomiotani kiinnittänyt juttu kertoi siitä, että saksalainen vasemmisto, anarkistit ja fasismin vastustajat haluavat estää Vaihtoehto Saksalle -puolueen nuorison järjestäy­tymisen puolueen demokraattisen johdon siipien alle. Artikkelin mukaan vasemmistolaisilla on nimenomainen tarkoitus häiritä AfD:n kokousta estämällä kokousvieraiden saapuminen paikalle sekä tekemällä näiden elämä mahdollisimman vaikeaksi ja tarvittaessa "sytyttää Gießenin palamaan".

On todennäköistä, että tämä johtaa väkivaltaisuuksiin, joissa leninistiset toimijat saavat vastaansa AfD:n kannattajia ja mahdollisesti myös natsistisia ajatuksia kannattavia ääriaineksia, joista viimeksi mainittujen demokratian kunnioitus on yhtä vähäistä kuin kommunisteillakin. 

* * *

Toinen kulmiani kohottanut Ylen uutinen koski irlantilaisirjailija Sally Rooneyta, jonka kirjat saatetaan vetää myynnistä Britanniassa. Tämä johtuu siitä, että hän tukee Britanniassa terrorismilakien perusteella kiellettyä Palestine Action -ryhmää. 

Kyseinen ryhmää käyttää suoria toimia häiritäkseen Ison-Britannian aseteollisuutta. Sen terrorismin keskeisiä kohteita ovat olleet israelilaisen asevalmistajan Elbit Systemsin brittiläiset tehtaat sekä RAF Brize Nortonin tukikohta. 

Palestine Action on kampanjoissaan käyttänyt protesteja, tilojen valtausta, omaisuuden tuhoamista ja ilkivaltaa. Niiden seurauksena sen jäseniä on pidätetty ja viety oikeuteen syytettynä muun muassa törkeästä poliisin pahoinpitelystä.

Rooney ei suinkaan ole ilmaissut ymmärtävänsä brittien päätöstä vaan on uhriutunut julistamalla teostensa kieltämisen olevan äärimmäinen valtiollinen puuttuminen taiteellisen ilmaisun alueelle. Ja siten vahvistanut leninistisen ajattelutapansa tukemalla väkivaltaista kapinointia saadakseen tahtonsa läpi. 

* * *

Sivumennen todettakoon lopuksi vielä kotoista Yleä koskeva huomioni. Rooneytä koskevassa uutisessa nimittäin kerrottiin, että "poliisi on pidättänyt heinäkuun jälkeen satoja ryhmälle tukeaan osoittaneita mielenosoittajia Britanniassa". Wikipedian mukaan taas "Britannian poliisi on pidättänyt ainakin 2 269 henkilöä Palestine Action -liikkeen tukemisesta". 

Siksi kysyin mielessäni, että oliko Ylen tarkoitus vähätellä vasemmistolaista väkivaltaa? Vai jäikö jutun kirjoittamalta toimittajalta vain huomaamatta, että Palestine Actionin tukijoita on pidätetty monissa muissakin yhteyksissä kuin siinä, mistä hänen linkittämänsä artikkeli kertoo?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Tapaus Charlie Kirk
Vaihtoehto Saksalle
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?

Maahanmuuttaja-ongelmat ja niiden ratkaisut

Yleisradio kertoi, että Jyväskylän keskustassa ei liiku yleisesti ihmisiä ryöstelevää porukkaa ja sen kaduilla on siksi turvallista liikkua. Alle 21-vuotiaiden tekemiä epäiltyjä ryöstörikoksia on nimittäin tapahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana kuukausittain selvästi alle kymmenen – paitsi vuosien 2023 ja 2024 lokakuina, jolloin määrä oli kaksinumeroinen.

Yle kertoi myös, että Jyväskylässä nuoriin kohdistuneissa ryöstöissä valtaosa epäillyistä on maahanmuuttajataustaisia, mutta tällaiset rikokset ovat lisääntyneet sekä suomalais- että ulkomaalaistaustaisilla nuorilla. Tosin ulkomaalaistaustaisten kohdalla kasvu on ollut voimakkaampaa kuin suomalaisten.

Nähtäväksi jää, miten suomalaiset viranomaiset onnistuvat estämään tämän kehityksen – eli mihin se johtaa ajan myötä. 

* * *

Kuten – arvoistat lukijani tiedättekin – on maahanmuuttajien rikollisuus kasvanut Ruotsissa jo aiemmin sietämättömiin mittoihin. Ja siksi yhteiskunta on siellä joutunut tekemään kovia päätöksiä.

Yksi viimeisimmistä ajatuksista on rakentaa alaikäisille suunniteltu vankila, joihin tultaisiin jatkossa passittamaan jopa 13-vuotiaita lapsia, mikäli maan hallitus saa läpi tahtonsa rikosvastuun alaikärajan laskemisesta. Tämä herättää monenlaisia ajatuksia. 

Asiasta kertoneen Ylen uutisen haastatteleman ihmisoikeusjuristin mukaan lasten vangitsemissa ei ole mitään järkeä. Hänen mukaansa "idea on ristiriidassa kaiken tutkimuksen ja kokemuksen kanssa. Se ei ole tehokasta rikollisuuteen uudelleen syyllistymisen estämisessä".

Voi tietenkin olla, ettei vankila yleisesti paranna rikollisten taipumuksia. Eikä se ehkä toimi edes kovin tehokkaana pelotteena maailmaa muutenkin vajavaisesti hahmottaville teini-ikäisille. Siitä huolimatta on selvää, että alaikäiset ryöstäjät ovat poissa kaduilta sen ajan kun he istuvat kaltereiden takana.

* * *

Kaiken kaikkiaan kaikissa Pohjoismaissa olisi järkevää toimia siten, että tänne tulevien maahanmuuttajien joukossa olisi mahdollisimman vähän tilastollisesti riskialttiisiin kansallisuuksiin kuuluvia ihmisiä. Tässä suhteessa yksinkertaisin osa maahanmuuttoa ovat kiintiöpakolaiset, jotka me valitsemme itse – ja voimme tosiasiassa olla myös valitsematta ketään. 

Toinen osa on tilastollisesti ongelmallisia maahanmuuttajaryhmiä houkuttelevien hyvinvointivaltioiden etuuksien vähentäminen ja näiden toimenpiteiden tehokas tiedonvälitys. Tätä ollaan onneksi jo tekemässäkin.

Selvää lienee kuitenkin – lähes – kaikille suomalaisille, ettei Ruotsin tie voi olla Suomen tie maahanmuuttoasioissa. Ja siksi jokaisen suomalaisen kannattaa huolehtia asiasta myös äänestyskopissa antamalla äänensä kaikissa tulevissa vaaleissa sellaisille ehdokkaille, joiden tietää ymmärtävän maahanmuuton ongelmat ja jotka ovat valmiita myös ehkäisemään niitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onnea Keski-Suomen poliisille konnajahdissa!
Mitä maan hallitus aikoo tehdä nuorisoväkivallalle?
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista

Terroristiyhteyksistä epäiltyjen Li Anderssonin ja Vasemmistoliiton kannattaisi osoittaa sitoutuneisuutensa rauhanomaiseen demokratiaan

Tuoreet uutiset kertoivat, että Yhdysvallat on luokitellut saksalaisen Antifa-ryhmän terroristiseksi järjestöksi. Uutisen tästä asiasta tekee se, että Li Andersson (vas) on tukenut sen toimintaa näkyvästi. 

Nähtäväksi jää, kuinka näyttävästi suomalaiset valtamediat uutisoivat europarlamentaarikkomme edesottamuksista. Toistaiseksi en ole havainnut näin tapahtuneen.

Omalta osaltani totean, että tämä tapaus kannattaisi ottaa vakavasti Vasemmmistoliitossa ja käydä perinpohjainen keskustelu puolueen linjasta suhteessa erilaisiin järjestöihin. Ja osoitettava siten sitoutumisensa rauhanomaiseen demokratiaan.

Tälle tielle olisi juuri nyt tarjolla myös erinomainen alku. Andersson ja puolueen puheenjohtaja Minja Koskela voisivat nimittäin ilmaista selkein sanoin, etteivät hyväksy nuorisojärjestönsä puheenjohtajan Pinja Vuorinen taannoista vaatimusta suomalaisen yhteiskunnan muuttamisesta turvattomaksi juutalaisille sekä ryhtyä toimiin tämän vaihtamiseksi ihmisoikeuksia paremmin kunnioittavaan henkilöön. 

Päivän aiempi merkintä:
Kuinka metsiemme käy tulevaisuudessa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Proletariaatin vallankumous elää ja voi hyvin Vasemmmistoliitossa
Onko vihervasemmisto hylännyt maahanmuuttajien ihmisoikeudet?
Mitä huoli-ilmoitus Riikka Purrasta kertoo vasemmiston nykytilasta?