EU-parlamentti lisäsi Muslimiveljeskunnan terrorijärjestöjen listalle – suomalaismeppien vastustuksesta huolimatta

Eilisen päivän positiivisin uutinen kuultiin EU-parlamentista. Tosin en huomannut siitä kertovaa uutisointia tämän aamun suomalaisissa valtamedioissa. 

EU-parlamentti nimittäin vaati – eilisen äänestyksen seurauksena – Muslimiveljeskunnan ja siihen liittyvän verkoston lisäämistä EU:n terroristijärjestöjen luetteloon. Lisäksi parlamentti haluaa lopettaa islamistiverkostoihin kytköksissä oleville järjestöille suunnatun EU-rahoituksen sekä saattaa ulkomaisen rahoituksen avoimeksi. Näiden lisäksi parlamentti äänesti sen puolesta, ettei kyseisille järjestöille myönnetä etuoikeutettua pääsyä EU:n toimielimiin. 

* * *

Yksi mielenkiintoinen seikka EU-parlamentin äänestyksessä oli suomalaismeppien äänestyskäyttäytyminen. Esityksen puolesta äänestivät Mika Aaltola (kok), Anna-Maja Henriksson (ruots), Elsi Katainen (kepu), Katri Kulmuni (kepu), Pekka Toveri (kok) ja Sebastian Tynkkynen (ps). 

Poliittisen islamin puolesta taas äänestivät Li Andersson (vas), Maria Guzenina (sd), Eero Heinäluoma (sd), Merja Kyllönen (vas), Ville Niinistö (vihr), Maria Ohisalo (vihr), Sirpa Pietikäinen (kok) ja Jussi Saramo (vas). Aura Salla (kok) ei äänestänyt. 

* * *

Toisin sanoen Suomen europarlamentaarikot äänestivät kokonaisuutena poliittisen islamin puolesta (!) selvin numeroin kahdeksan - kuusi. Omia silmäkulmiani kohotti erityisesti se, että Kokoomuksen edustajien äänet hajaantuivat Mika Aaltolan ja Pekka Toverin kannattaessa, mutta Sirpa Pietikäisen liityttyä vihervasemmistoon eli vastustaessa esitystä ja Aura Sallan jättäessä äänestämättä. 

Onneksi muiden maiden edustajat torppasivat suomalaisten pyrkimykset ja EU-parlamentissa saatiin hyväksyttyä edellä mainitsemani esitys eurooppalaisen kulttuurin puolesta islamismia vastaan. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten nämä päätökset etenevät EU:n muissa päätöksentekoelimissä, erityisesti tosiasiallista valtaa käyttävissä ministerineuvostossa ja komissiossa. 

Toivoa tietenkin sopii, että ne ottavat asiasta kopin, ja – toisin kuin kellonsiirtelyasiassa – hoitavat asian nopeasti päätökseen omalta osaltaan. Ja että poliittisen islamismin terroristinen luonne ja rahoituskielto kirjataan sen jälkeen pikaisesti kaikkien EU-maiden lainsäädäntöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Egyptiläistä ja suomalaista peruskoulua yhdistävät huonot oppimistulokset

Hyviä uutisia EU-parlamentilta ja hallitukselta
Sirpa Pietikäisen politiikka perustuu täydelliseen tietämättömyyteen

Vihervasemmisto murehti työllisyystilanteen kohenemista

Viime aikojen hyvät talousuutiset saivat eilen jatkoa kun Tilastokeskus kertoi työllisten määrän nousseen ja työttömien laskeneen. Sen mukaan 15–74-vuotiaita työllisiä oli vuoden 2026 elokuussa 34 000 enemmän kuin vuosi sitten. Saman ikäisiä työttömiä oli puolestaan 5 000 vähemmän vuoden takaiseen verrattuna. Lisäksi työvoiman ulkopuolella olevia 15–74-vuotiaita oli 29 000 vähemmän kuin vuosi sitten.

Nämä kaikki olivat hyviä uutisia, joten ei ollut mikään ihme, että pääministeri Petteri Orpo (kok) ja valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) olivat tyytyväisiä, vaikka kokonaistilanne ei edelleenkään ole erityisen hyvä. Toisin oli opposition eli poliittisen vasemmiston suhteen. 

Puheenjohtaja Antti Lindtman (sd) muistutti nuivana, että "matkaa hallituksen omaan tavoitteeseen on 150 000 työllistä" ja kansanedustaja Markus Lohi (kepu) vähätteli saavutusta julistamalla, ettei "kannata vielä rehvastella". Vielä hurjempana oli Oras Tynkkynen (vihr), joka toisteli vanhaa virttä, jonka mukaan "hallitus on ottanut rahaa pienituloisilta ja antanut sitä suurituloisille", vaikka todellisuudessa Orpon kabinetti on vähentänyt julkisen rahan jakamista käytännössä kaikille. 

Pohjat veti kuitenkin äärimmäisen vasemmiston edustaja, puheenjohtaja Minja Koskela (vas), jonka mukaan "meille tarjotaan sekoilua", jossa murehditaan velkaantumista ja juhlitaan kasvua. Lieneekö hänen tarkoituksenaan viestittää äärivasemmiston kaipaavan lisää velkaa ja vähemmän talouskasvua? 

* * *

Toki työllisyyden ja työttömyyden muutokset ovat edelleen pieniä, mutta suunta on nyt joka tapauksessa lopultakin oikea. Eikä siinä kaikki, sillä tällä kertaa käännettä ei ole saavutettu lisäämällä julkisen rahan syöttämistä talouteen – vaikka sitäkin tehdään edelleen enemmän kuin olisi tarpeen – vaan muutos on terveellä markkinataloudellisella pohjalla. 

Siksi olisi tärkeää, että talouskasvun kiihtyessä ei siirrytä suomalaisen perinteen mukaisesti jälleen jakopolitiikkaan, vaan käytetään pelivara julkisen talouden tasapainottamiseen ja – sitä mukaa kun se mahdollistuu – kansalaisten ja yritysten verorasituksen pienentämiseen. Jos tässä onnistutaan, nyt alkava kasvukausi saattaa kestää tavanomaista pidempään ja tarjota siten poikkeuksellisen valoisan tulevaisuuden niin nuorille kuin vanhemmillekin suomalaisille. 

Siksi olisi tärkeää, että ensi kevään vaalit mahdollistaisivat sellaisen hallituksen muodostamisen, joka jatkaa nykyisen Orpon kabinetin talouspolitiikkaa. Eli käytännössä – viitaten tämän kirjoituksen alkuosan kommentteihin – talouden ja työllisyyden positiivista käännettä murehtivien puolueiden pitämistä oppositiossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyhmimmän kansanosan suuruus
Älyllisesti epärehellisiä välikysymyksiä
Jauhaako suomalainen elinkeinoelämä paskaa?

Muslimit ratkaisivat Ruotsin vaalit

Ruotsin eiliset parlamenttivaalit näyttäisivät päättyneen vasemmisto-opposition äärimmäisen niukkaan voittoon kun äänistä oli laskettu 95 prosenttia. Toisin sanoen vaalien voittajan ratkaisivat maahanmuuttajataustaiset äänestäjät, erityisesti muslimit.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sosiaalidemokraattien puoluejohtaja Magdalena Andersson ryhtyy kokoamaan hallitusta, johon osallistuvat hänen oman puolueensa lisäksi sikäläinen ympäristöpuolue ja laitavasemmisto, jotka molemmat korostavat maahanmuuttopolitiikassaan ihmisoikeuksia, turvapaikkaoikeutta ja yhdenvertaisuutta, vaikka niiden painotuksissa onkin eroja.

* * *

Lienee siis niin, että Ruotsi palaa maahanmuuttopolitiikassaan jälleen vanhaan menoon, jonka seurauksena Suomeenkin syntyi uusi käsite: Ruotsin tie. Näin siitä huolimatta, että ruotsalaiset ovat väistyvän hallituksen aikana saaneet suurelta osin kitketyksi sen pahimmat seurannaisvaikutukset ja Sosiaalidemokraattinen puolue itsessään on järkevöittänyt omia maahanmuuttolinjauksiaan.

Tässä tilanteessa onkin syytä kysyä sikäläisiltä poliittisen keskusta-oikeiston johtohenkilöiltä, että harmittaako myös heidän viime vuosikymmenien aikana harjoittamansa lepsu maahanmuuttopolitiikka? Vai näkevätkö he maahanmuuttajien tuen varassa valtaan päässeen poliitisen vasemmiston olevan ruotsalaiselle yhteiskunnalle juuri nyt paras mahdollinen tie tulevaisuuteen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismivaroitus

Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa

Sitä saa, mitä tilaa

Antirasistista koulutusta vantaalaiselle vihervasemmistolle

Pääkaupunkiseudun köyhimmällä kaupungilla eli Vantaalla näyttäisi vihervasemmiston mielestä olevan liikaa rahaa. Näin voisi päätellä siitä, että joukko kaupunginvaltuutettuja jätti aloitteen, jossa ehdotetaan järjestettäväksi yhdenvertaisuutta vahvistavaa ja antirasistista koulutusta kaikille valtuuston jäsenille.

Kaupungin virkamiesten mukaan koulutus pyritään järjestämään, mutta siihen osallistuminen olisi vapaaehtoista. Toisin sanoen paikalle saapuisivat vihervasemmiston valtuutetut kauhistelemaan sitä, että Vantaan valtuustossa on käytetty sananvapautta ja puhuttu haittamaahanmuutosta sen oikealla nimellä sekä vieläpä mainittu sana väestönvaihto tarkoittaen sellaista länsimaihin kohdistuvaa kehitysmaalaisten massamaahanmuuton poliittista sallimista tai jopa suosimista, minkä seurauksena niiden aiempi väestö jää vähemmistöksi.

Nähtäväksi siis jää, päättääkö kaupunginhallitus ylihuomisessa kokouksessaan esitetyn kaltaisen koulutuksen järjestämisestä. Ja jos päättää, niin miten vantaalaiset suhtautuvat maksamiensa verojen käyttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen rasismi estää somaleita menestymästä
Pekka Timonen ja Vantaan ongelmat
Uutta tietoa pääkaupunkiseudun demografisesta muutoksesta

Frank Johansson on taakka suomalaiselle ihmisoikeustyölle

Päivän toisena merkintänä (ensimmäinen tässä) nostan esille Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johanssonin. Hän oli nimittäin rinnastanut eilisillan uutisen mukaan Suomen puolustusvoimain komentajan Janne Jaakkolaa natseihin. Tämä panee kieltämättä miettimään, mihin tällaisella retoriikalla pyritään ja mitä se kertoo esilletuojastaan. 

Onko tavoitteena kerjätä Vladimir Putinin huomiota vai mustamaalata Suomea ja sen puolustusvoimia maailmalla? Tai kenties yrittää rikkoa suomalaisten poikkeuksellisen vahvaa puolustustahtoa? Vai jotain aivan muuta.

* * *

Oman poliittisen vihervasemmistolaisen sitoutumisensa takia Johansson ei muutenkaan ole ollut kovin vakavasti otettava henkilö sitoutumattoman järjestön johdossa, mutta hänellä näyttää siitä huolimatta olevan edelleen pääsy tiedotusvälineisiin (esimerkki, toinen). Siksi hänen sanomisiinsa ja tekemisiinsä on syytä kiinnittää huomiota. 

Erityisesti näin kannattaisi tehdä Amnestyn Suomen osastossa, koska järjestön nimeltä lausuttu tehtävä – ihmisoikeuksista huolehtiminen – on äärimmäisen tärkeää. Ja siksi sitä pitäisi pyrkiä hoitamaan faktapohjaisesti ja asiakysymyksin sekä ennen kaikkea ilman puoluepoliittisia ambitioita. Puhumattakaan yksittäisiin ihmisiin menevistä valheellisista henkilökohtaisuuksista, jollaiseen Johansson näyttää syyllistyneen. 

Näillä sanoilla jään odottamaan Amnestyn johtokunnan reaktiota tapahtuneeseen. Annetaanko Johanssonin jatkavan leimakirveensä heiluttamista Amnestyn kilven suojissa, vai ymmärretäänkö hänet siirtää pois tehtävästään jo ennen ensi vuoden syksyllä tapahtuvaa eläköitymistä? Ja sitä kautta vapauttaa järjestö taakaksi muuttuneesta toiminnanjohtajastaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
EU-parlamentti hyväksyi maahanmuuttopaketin, joka ei vähennä elintasopakolaisuutta
Törkeä raiskaus aseella uhaten, kaksi pahoinpitelyä, kotirauhan rikkominen ja salakatselu

35 prosenttia suomalaisista ei kannata osaamisen ja ahkeruuden palkitsemista

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkaisi tulokset kysymyksestä, jossa ihmisten piti kertoa hyväksyvätkö he, että "myös samankaltaista työtä tekevien välillä pitää voida olla palkkaeroja, jotta työntekijöiden väliset erot osaamisessa ja ahkeruudessa voidaan huomioida. Heidän tiedotteensa oli otsikoitu "Suomalaiset hyväksyvät osaamiseen perustuvat tuloerot".

Tämä on sikäli perusteltua, että 26 prosenttia vastanneita oli täysin samaa mieltä ja 39 prosenttia jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa. Toisin sanoen 65 prosenttia ilmoitti hyväksyvänsä ihmisten palkitsemisen osaamisen ja ahkeruuden perusteella. 

Omalta osaltani ihmisten palkitseminen ahkeruudesta ja osaamisesta kuulostaa itsestäänselvyydeltä. Silti suomalaisista on – EVA:n kyselyn perusteella – viisi ja 13 prosenttia täysin tai jokseenkin eri mieltä väittämän kanssa. Eikä 16 prosenttia osaa ottaa asiaan edes kantaa. 

* * *

Toki täytyy myöntää, etteivät nämä 35 prosenttia suomalaisista ole yksin ajatuksineen. Samalla tavalla ajateltiin muinaisessa Neuvostoliitossa, joka sovelsi niin sanottua tieteellistä sosialismia. 

Se johti katastrofiin ja 70-vuotisen sosialismikokeilun päättymiseen 25 vuotta sitten. Tänä päivänä tuota aatetta on sovellettu pisimpään Kuubassa, josta tuoreet uutiset ovat kertoneet sähköjen palailevan hiljalleen sen jälkeen, kun ne yhtäkkisesti katosivat. Kansalaisten keskipalkka vastaa 35 dollaria kuukaudessa.

Jotain luulisi kertovan myös sen, että Kiinakin sovelsi sosialismia puhemies Maon aikana. Siellä maan johtajat toki taitavat vannoa edelleen kommunistisen diktatuurin nimiin, mutta talous pyörii markkinavetoisesti tuottaen samankaltaista työtä tekevien ihmisten välille palkkaeroja. 

Niinpä maan talous on tunnetusti kasvanut vauhdikkaasti ja samaan aikaan palkkatason kehitys on sojottanut tukevasti kohti koillista, kuten alla oleva kuva (lähde) osoittaa. Ja sen seurauksena sosialistisen vallan aiheuttama köyhyys on nopeasti katoamassa.

* * *

Siksi on syytä kysyä, että mitä ajattelevat ne 35 prosenttia suomalaisista, jotka eivät kannata osaamisen ja ahkeruuden palkitsemista palkalla tai eivät osaa kertoa mielipidettään. He lienevät poliittisesti vasemmalla eli Vasemmistoliiton, Vihreiden tai SDP:n kannattajia, mutta entä itse työelämä. 

Onko heidän haaveenaan päästä nauttimaan hyvästä palkasta ilman osaamista ja ahkeruutta? Vai ovatko he jo nyt osaamattomia ja/tai laiskoja, joita harmittaa etevämpien kollegojen mojovampi palkkakuitti? Vai onko näiden ihmisten kohdalla kyse pelkästä ruusunpunaisesta ideologiasta, jossa kaikkien tasapalkkaisuus nähdään jonkinlaisena poliittisena tavoitteena?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa

Lähes neljännes oikeistolaisesti ajattelevista on älyllisesti epärehellisiä
Kovempaa verotusta haluavien suomalaisten määrä on hurjassa kasvussa

Talouskasvun vaikutukset

Tällä viikolla saamme luettavaksemme useiden yritysten toisen kvartaalin tulokset. Niiden perusteella voidaan arvioida sitä, miten Suomen talouden orastava toipuminen on lähtenyt liikkeelle. 

Raportteja odotellessa voidaan toki tutkailla myös muita taloustilastoja. Aloittaa voi esimerkiksi Tilastokeskuksen viime viikolla julkaisemista varsin mielenkiintoisesta tiedoista. 

Ensimmäisen mukaan teollisuuden työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 toukokuussa 10,4 % vuoden 2025 toukokuusta. Hurjinta kasvua nähtiin kemianteollisuudessa, jonka liikevaihto nousi peräti viidenneksellä. Heikoimmin meni sähkö- ja elektroniikka- sekä metsäteollisuudella, mutta niidenkin osalta kasvulukemat olivat positiivisia. 

Toinen tilasto koski jo pitkään suossa tarponutta rakennustoimintaa. Aurinko näyttäisi paistavan myös siihen risukasaan, sillä rakennusyritysten työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi peräti 9,9 verrattuna edelliseen vuoteen. 

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten teollisuutemme liikevaihdon kasvu näkyy yritysten kvartaalituloksissa. Ja mikä vielä tärkeämpää – mikä vaikutus sillä on hartiavoimin Suomen taloutta kääntämään pyrkineen Petteri Orpon (kok) hallituksen suosioon. 

Tältä osin mielenkiintoa lisää vielä se, että kuukausi sitten julkaistun Ylen gallupin mukaan hallituksen kannatus oli laskenut hieman kuukautta aiemmasta. Lisäksi Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä näyttäisi tapahtuneen kannattajien siirtymistä pääministeripuolueesta valtiovarainministeripuolueen taakse. 

Ylen gallup-analyysin mukaan ensin mainitun kannatuksen lasku johtui lähinnä sitä kannattaneiden naisten siirtymisestä muiden puolueiden kannattajiksi. Siten jäljellä olevan vaalikauden aikana on syytä seurata erityisesti liikkeelle lähteneen talouskasvun vaikutusta tähän siirtymään. 

Sekä tietenkin vihervasemmistoa kannattavien naisten enemmistön ja – aivan erityisesti – nuorten naisten poliittisten näkemysten kehittymiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historia painaa suomalaisuuden kuvassa
Fahad Firas Adday Al-Nuaimi alleviivasi suomalaisten päättäjien sinisilmäisyyden
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla

Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu

Suomen hallitus on viime päivinä osoittanut, kuinka vaikeaa on budjetin supistaminen, eli veronmaksajan rahojen säästäminen. Tarkoitan tietenkin episodia, jossa sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin (ps) esitys STEA-avustusten uusista jakokriteereistä haluttiin uudelleen käsiteltäväksi koko Valtioneuvoston voimin. 

Nämä avustukset on tarkoitettu sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi toimiville sosiaali- ja terveysalan yhdistyksille ja säätiöille. Vaikeuden aiheuttaa se, että eri puolueilla on niihin liittyen omia intressejään, joista vähäisimpiä eivät ole ex-poliitikoille läänitetyt hyväpalkkaiset yhdistysten ja säätiöiden johtajantehtävät. 

* * *

Erilaisia palkkiovirkoja ja muita etuja on luonnollisesti kertynyt eniten vanhoille valtapuolueille, joista vain osa on hallituksessa. Siten perimmältään kyse on – asiassa aktiivisesti toimineen – maamme "ikuisen hallituspuolueen" kokoaan suuremmista läänityksistä verovarojen käyttämiseen. 

Sen sijaan vallasta oleellisesti vähemmän nauttimaan päässeelle Perussuomalaisille – mutta myös Kristillisdemokraateille – niistä leikkaaminen tosiasioiden perusteella eli karsimalla yhteiskunnalliseen vaikuttamis-​ tai neuvontatyön tai erilaisten keskusjärjestöjen ja tausta-​ tai identiteettiryhmien tukirahoja sopii Kokoomusta, RKP:tä ja myös oppositiossa istuvia vihervasemmiston puolueita paremmin. 

* * *

Suomalaisen journalismin korruptoituneisuudesta kertoo jotain se, että Orpon–Adlercreutzin–Rydmanin riita on lehdistössämme puettu (Yleisradio, Ilta-Sanomat, MTV3) vaalien läheisyydestä johtuvaksi puolueiden profiilinnostoksi. Voisihan nimittäin kuvitella, että erityisesti vapaata mediaa kiinnostaisi poliittisen korruption purkaminen. 

Koska näin ei kuitenkaan ole – enkä usko toimittajakuntamme olevan henkisesti niin köyhää, etteikö se ymmärtäisi asiaa – on syitä haettava jostain muualta. Pelkäävätkö journalistimme "imperiumin vastaiskua"? Vai ovatko he tavalla tai toisella tämän korruption edunsaajia? Vai onko Perussuomalaiset ja erityisesti ministeri Rydman tunnetusti vasemmalle kallellaan oleville vallan vahtikoirillemme niin vastenmielinen hahmo, että sitä kohtaan tunnettu viha ylittää jopa heidän korruptiota vastaan kokemansa inhon?

Vastauksia minulla ei ole, mutta tässä on kieltämättä tuleville politiikan tutkijoille mielenkiintoinen tapaus selitettäväksi. Ja meille veronmaksajille poikkeuksellinen mahdollisuus seurata suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydmanin ehdottamat STEA-avustusten kriteerit ovat tarkoituksen- ja oikeudenmukaisia
Orwellismi elää ja voi hyvin journalistiikan opiskelijoiden keskuudessa
Poliittinen virkanimitys vai poliittiset irtopisteet - kas siinäpä vasta kysymys

Poliitikkojen puheet ja Tampereen mielenosoitukset

Vappu oli ja meni. Ihmiset nauttivat kauniista säästä ja voimajuomista samalla kun poliitikot pitivät puheita, joiden sisältö oli ennalta arvattavissa.

Hauskimpia letkauksia olivat tietenkin vihervasemmiston vastuuttomat vaatimukset julkisen rahankäytön lisäämisestä ja murheellisimpia hallituksen suunnasta tulleet vakavahenkiset kannaotot Suomen taloustilanteesta. Valitettavasti ensin mainitsemieni puheenvuorojen hauskuus oli niin sanottua hirtehishuumoria, vaikka niiden esittäjät eivät itse taitaneetkaan sitä ymmärtää.

* * *

Tampereella nähtiin – eilisen iltapäivän tekstissäni esiin ottaman tapauksen lisäksi – sinimustien marssia ja laittoman vastamielenosoituksen osallistujien harjoittamaa provosointia. Tällä kertaa ei nähty suuria "taisteluita", mutta poliisi epäonnistui kuitenkin estämään yhden vasemmistolaisen naishenkilön ujuttaumisen sinimustien joukkoon omine näitä vastustavine banderolleineen. 

Häneen kohdistunut väkivalta päätynee oikeuden arvioitavaksi ja hyvä niin. Siinä yhteydessä oleellisia lainkohtia lienevät alle kopioimani kaksi kokoontumislain pykälää, joiden perusteella – mikäli olisin asiaa ratkaisemassa – tuomitsisin molemmat osapuolet syylliseksi lain rikkomiseen. 

3§ 

Tilaisuuden järjestämisen yleiset periaatteet

Yleinen kokous ja yleisötilaisuus on järjestettävä rauhanomaisesti sekä osanottajien tai sivullisten turvallisuutta vaarantamatta ja heidän oikeuksiaan loukkaamatta... Ketään ei saa yleistä kokousta tai yleisötilaisuutta järjestettäessä asettaa ilman hyväksyttävää syytä eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella.

4 §

Turvaamis- ja edistämisvelvollisuus

Julkisen vallan on edistettävä kokoontumisvapauden käyttämistä turvaamalla oikeus kokoontua ilman ulkopuolista häiriötä ja luomalla edellytyksiä yleisten kokousten järjestämiselle.

* * *

Itse asiassa sinimustien tämän vuoden marssi olisi minun puolestani saanut jäädä kommentoimatta, ellei Yleisradio olisi jälleen – osin minultakin kerätyillä rahoilla – uutisoinut tapauksesta entisen Neuvostoliiton tyyliin. Sen jutussa nimittäin nostettiin esille edellä mainitsemani naishenkilön kokema kieltämättä vastenmielinen kohtelu ja kerrottiin, että poliisi otti kiinni seitsemän henkilöä, joista kahdelle kirjattiin rikosilmoitus niskottelusta.

Yle kuitenkin jätti mainitsematta kumpaan ryhmään niskottelijat kuuluivat. Lisäksi se kertoi vaaralliseen esineen hallussapidosta kirjatun yhden rikosilmoituksen – niin ikään edes vihjaisematta kumpaan joukkoon sen haltija kuului.

Tätä uutisiointia voi verrata tamperelaisen Aamulehden uutisointiin. Sen mukaan "poliisi otti kaksi vastamielenosoittajaa kiinni". Kysymys kuuluu, että miksi Yle jätti kertomatta näiden henkilöiden taustan. Enkä usko, etteikö vastaus löytyisi sanoista "suomalaisiin kohdistuvan poliittisen vaikuttamisen takia".

JK 3.5. kello 6:10: Poliisin epäonnistuminen vastamielenosoittajien pitämisessä poissa sinimustien kulkueeseen näyttää johtaneen alkuun uutisoitua vakavampaan väkivaltaan. On sanomattakin selvää, ettei sellainen ole hyväksyttävää, vaan erittäin vakava rikos. Toivon mukaan väkivaltaan ryhtyneet sinimustiin kuuluneet henkilöt onnistutaan tunnistamaan ja saattamaan oikeuden eteen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tampereen Mannerheim-patsaan töhrijöillä on ilmeisiä puutteita yleissivistyksessä
Käräjäoikeuden Elokapina-ratkaisu on vietävä hovioikeuteen
Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus

Himoverotus huolettaa suomalaisia

Elinkeinoelämän valtuuskunta julkaisi mielipidekyselyn, jonka tulokset olivat poikkeuksellisen mielenkiintoiset. Sen mukaan peräti puolet suomalaisista olisi valmiita alentamaan veroja, jotta osaajat ja omistajat eivät muuttaisi pois Suomesta. Vain runsas neljännes oli eri mieltä.

Saman kyselyn vastaajista 60 prosenttia oli myös sitä mieltä, että omistajuutta pitäisi arvostaa enemmän, koska ilman omistajia ei olisi yritysten tarjoamia työpaikkoja. Päinvastaista mieltä oli vain kymmenen prosenttia näkemyksensä ilmaisseista. Toisaalta kaksi kolmesta vastaajasta oli huolissaan omistamisen keskittymisestä harvojen käsiin. 

* * *

Kyselyn mukaan näyttäisi siltä, että Suomessa ymmärretään laajasti sekä taloudellisen toimeliaisuuden merkitys että himoverotuksen luomat riskit yhteiskunnan kestävälle kehitykselle. Tämä on tietenkin maamme tulevaisuuden kannalta erinomainen asia, mutta herättää samalla ajatuksia voittoa ensi vuoden vaaleissa odottavan vihervasemmiston tilanteesta. 

Siksi veikkaan, että talous, verotus ja yrittäjyys nousevat tavanomaista suurempaan rooliin vuoden kuluttua käytävissä vaalikampanjoissa. Ja tietenkin myös medioiden välittämissä vaalikeskusteluissa. 

Jos ja kun näin käy, on mielenkiintoista seurata miten nyt mielipidekyselyissä etenevän opposition kannatus kehittyy juuri ennen vaaleja kiihtyvän kampanjoinnin aikana. Eli pystyvätkö demarit säilyttämään tukenaan neljänneksen äänestäjäkunnasta ja nouseeko maamme kahden laitavihervasemmistolaisen puolueen kannatus yli kymmenen prosentin? 

* * *

Tässä mielessä oli hauska lukea aamun Helsingin Sanomista, että demareiden puheenjohtaja Antti Lindtman ehdotti Suomelle opin ottamista Espanjan vasemmistolaisesta talouspolitiikasta, jota on tuettu miljardeilla euroilla EU-maiden – osin suomalaisilta veronmaksajilta verotettua – rahaa. Lieneekö tämä se kortti, jolla Lindtman arvelee nousevansa kalifiksi kalif... ei kun pääministeriksi pääministerin paikalle? 

Vai käykö jälleen kerran niin, että suomalaisten mieli muuttuu vaalikeskusteluiden aikana ja eduskunnan suurimman puolueen paikasta käydään jälleen kerran tasaväkinen kamppailu? Vieläpä sellainen, jossa joko viime aikoina kannatustaan nostanut Keskusta tai Perussuomalaiset nousevat uhkaamaan SDP:n ja Kokoomuksen asemaa pääministeripuolueena. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko ensi vuonna syntyä ei-sosialistinen hallitus?
SDP vaaransi Suomen turvallisuuden
Vihreät talouskasvua vastaan

Maahanmuuttajien sosiaaliturva on demokratiakysymys

Kirjoitin pari päivää sitten Suomen maahanmuuttopolitiikkaan tulossa olevista muutoksista mainiten professori Heikki Hiilamon niille antaman – ainakin itselleni – yllättävän tuen. Tänä aamuna kävi sitten niin, että kahvikuppini – kuvaannollisesti – putosi tietokoneeni näppäimistölle lukiessani hänen kolumniaan Ylen nettisivulla.

Hiilamo nimittäin totesi – aivan oikein – että "maahanmuuttajien sosiaaliturva ei ole vain ihmisoikeus- tai perustuslakikysymys – se on myös demokratiakysymys. Demokratia ei lepää vain lakien ja oikeuksien varassa. Se tarvitsee yhteisön, joka kokee kuuluvansa yhteen. Ilman jaettua identiteettiä luottamus rapautuu. Juuri luottamus on demokratian hiljainen käyttövoima."

Lisäksi hän huomautti, että "vasemmistolaisille voi olla vaikeaa myöntää, että luottamusta vahvistava kansallismielisyys tukee demokratiaa, ja ettei varauksellinen suhtautuminen maahanmuuttoon automaattisesti ole rasismia. Se voi ilmaista myös huolta siitä, kestääkö yhteinen projekti."

Tällä yhteisellä projektilla professori viittasi viimeaikaiseen keskusteluun maahanmuuttajien takuueläkkeestä, johon Suomessa saa oikeuden kolmen vuoden asumisen perusteella, kun Ruotsissa vastaavaan etuun vaaditaan 40 vuotta. Ja jonka tiedetään vähentävän työssäkäyntiä.

* * *

Jää tietenkin nähtäväksi onko Hiilamon kolumnilla mitään vaikutusta suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan tai edes siitä käytävään keskusteluun, sillä poterot ovat niin syvät, että niistä on vaikea nähdä vastapuolelle rikkomatta omaa poteroaan. Ja siksi on syytä pelätä, että myös nykyisen hallituksen aikaansaamat parannukset maamme suhtautumiseen kansainväliseen muuttoliikkeeseen ja sen seurausten hallintaan vesitetään ensi vuoden vaalien jälkeen. 

Toisaalta Hiilamon kolumni osoittaa, että maahanmuuttoasioihin voi suhtautua myös kiihkottomasti ja tosiasiat tunnustaen. Onhan hän kuitenkin henkilö, jonka en ainakaan itse ole aiemmin huomannut osoittaneen maahanmuuttokritiikkiä ja siksi toivottavasti kykenevä mataloittamaan niitä poteroita, joita aihe on suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun tuottanut. 

Tästä syystä jään odottamaan erityisesti sellaisia vihervasemmiston suunnalta tulevia poliittisia linjauksia, joissa suhtaudutaan realistisesti niihin ongelmiin ja tosiasioihin, joita kehitysmaista tuleva maahanmuutto aiheuttaa ja on jo aiheuttanut. Sekä ratkaisuja, jotka ovat muutakin kuin kritiikitöntä sanahelinää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi
Maahanmuuttopolitiikka rajoittaa ihmisten valinnanvapautta
Maahanmuuttopoliittisesti oleellinen asia

Wille Rydman esitti oleellisen kysymyksen Sofia Virralle

Kansanedustaja Ville Valkonen (kok) totesi Helsingin sanomien toimittajalle yksinkertaisen, mutta ikävän tosiasian. Häne mukaansa "vuotuiset julkiset menot" Suomessa "ovat noin 160 miljardia euroa. Kyllä 8–11 miljardia on sopeutettavissa ilman, että joudumme purkamaan hyvinvointiyhteiskuntaa tai sen osia. Asioita täytyy tehdä keskittyneemmin ja tehokkaammin, ja jonkun verran täytyy siirtää julkisen sektorin tehtäviä ihmisten itse tehtäviksi."

Tämä on tietenkin melkoista myrkkyä poliittiselle vasemmistolle, jonka elinehto ja suosion salaisuus on aina ollut vastikkeettoman julkisen rahan jakaminen vaalikarjalle. Ja joka tulee näillä näkymin jatkamaan sillä linjalla vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen, mikäli se äänestetään valtaan. 

* * *

Tähän liittyen on syytä panna merkille ministeri Wille Rydmanin (ps) kysymys sen jälkeen, kun Sofia Virta oli (vihr) puolustanut eduskunnan kyselytunnilla veronmaksajan rahojen jakamista kansalaisjärjestöille. Ja vaatinut ministeriltä jopa anteeksipyyntöä.

Rydman nimittäin tiivisti tässä suhteessa oleellisen tiedustelemalla Vihreiden poliittisia tavoitteita – Ville Valkosenkin mainitseman – väistämättömän tilanteen edessä: "kun meidän joka tapauksessa on sopeutettava valtion menoja, niin minä kysyn teiltä: leikkaatteko te mieluummin peruspalveluista vai poliittisesti sitoutuneiden entisten politrukkien erityisavustajien työllistämisestä erinäköisistä edunvalvonta- ja lobbarijärjestöistä?"

Toivoa sopii, että tämä kysymys otetaan niin Vihreissä kuin muissakin vihervasemmistopuolueissa vakavasti ja annetaan kansalaisille rehellinen vastaus ennen ensi kevään vaaleja. Eikä pelkästään kansalaisjärjestöjen, vaan ylipäänsä koko julkisen sektorin kulurakenteen osalta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluammeko säilyttää suomalaisen kulttuurin ja kansalliskielet?
Progressiivinen asiantuntija, muunneltu totuus ja unohdus
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden

Sofia Virta ja Veronica Honkasalo löivät leimakirveellä

Perussuomalaiset valitsivat tehtävänsä jättäneen sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tilalle erinomaisesti elinkeinoministerinä aiemmin toimineen Wille Rydmanin (ps). Valinnassa ei sinänsä ollut mitään erikoista, sillä hallitus on vallassa enää reilun vuoden, joten entisen ministerin valinta oli kaikin puolin järkevää, jotta hallitusohjelmaan liittyvät päätökset saataisiin vietyä läpi ilman ministerin tehtäviin kuuluvien rutiinien opetteluun kuluvaa aikaa. 

Tästä huolimatta valinta meni suomalaisen laitavasemmiston ihon alle. Asiasta kertoneen Ilta-Sanomien mukaan Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta sortui törkeällä tavalla leimakirveen heilutteluun väittämällä, että "Rydmanilla on tunnetusti epäinhimillinen ja ihmisiä eriarvoistava ote politiikkaan". 

Häntä säesti Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo nostamalla esille – sinänsä aivan oikein – Rydmanin kokemattomuuden johtoonsa saamansa ministeriön tehtäväkentästä. Mutta hänkään ei malttanut pitäytyä asiallisissa argumenteissa, vaan väitti lisäksi, että perussuomalaisille olisi ollut tärkeintä saada tehtävään ministeri, jolla ”ei ole mitään armoa” leikkausten suhteen.

Tosiasiassa kaikki ministerit ovat velvoitettuja viemään omalla hallinnonalallaan tavalla tai toisella läpi ne päätökset, jotka on yleisellä tasolla tehty koko hallituksen tasolla eli pää- ja valtiovarainministerin johdolla. Käytännössä Rydman vie siten reilun – reilun vuoden mittaisessa pestissään – vain loppuun edeltäjänsä johdolla tehdyt hallitusohjelman mukaisten päätösten kohdistukset, kuten Honkasalo epäilemättä tietää.

Nähtyjen ulostulojen jälkeen näyttääkin siltä, ettei meidän vihervasemmistomme – ainakaan Virran ja Honkasalon kohdalla – ole niin sanotusti sisäsiisti, vaan on valmis epäinhimillistävään retoriikkaan kilpailijoitaan kohtaan. Toivoa tietenkin sopii, että myös vasemmistolaisen politiikan kannattajat huomaavat tämän ja osaavat tehdä tarvittavat johtopäätökset. Eli antaa ensi vuoden eduskuntavaaleissa äänensä Vihreitä ja Vasemmistoliittoa rakentavammille poliittisille voimille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sudenmetsästyksen alkaminen johti vihreään kaunokirjailuun ja salaliittoteoriaan
Ovatko Veronika Honkasalo, Nasima Razmyar ja Sofia Virta antisemitistejä vai ihmisoikeusadvokaatteja?
Vasemmisto sallisi Iranille ydinaseet, mutta ei henkilömiinoja Suomelle

Punamultahallitusta pukkaa

Yle julkaisi uuden puoluekannatuskyselyn. Sen merkittävintä antia olivat asiasta kertoneen uutisen mukaan Perussuomalaisia kannatuksen laskun putoaminen Keskustan suosiota vähäisemmäksi sekä Vihreiden kannattajien jatkuva siirtyminen Vasemmistoliiton taakse. 

Jälkimmäinen tarkoittaa vasemmistoblokin siirtymistä kohti äärivasemmistoa, mikä ei tietenkään ole hyvä uutinen Suomelle. Samalla hallituspuolueiden suosio on laskenut 39,3 prosenttiin, kun taas vasemmiston takana seisoo 44 prosenttia suomalaista. Punamultavaihtoehdon – mukaan luettuna RKP – kannatus on sen sijaan noussut jo peräti 62,1 prosenttiin.

Jos nämä lukemat toteutuisivat ensi vuoden eduskuntavaaleissa, olisi varsin todennäköistä, että Suomi saisi Antti Lindtmanin vetämän punamultahallituksen. Tämän seurauksena Suomen julkisen sektorin sopeuttaminen maamme taloudellisiin realiteetteihin jäisi tekemättä. Ja Suomen tie kohti takavuosien Kreikasta tuttua EU-vetoista saneerausta varmistuisi. 

Samalla Suomen maahanmuuttopolitiikka palautettaisiin entisille uomilleen, jolloin uussuomalaisten määrän kasvu nopeutuisi jälleen, koska tuleva hallitus pyrkisi epäilemättä edistämään etenkin humanitaarista maahanmuuttoa. Näin Suomen niin sanottu väestönvaihto kiihdyttäisi vauhtiaan. 

Onneksi vaaleihin on kuitenkin edelleen aikaa ja voimme siten toivoa, että hallituksen tekemät toimenpiteet alkaisivat näkyä maamme talouselämän virkistymisenä. Tätä uskoa vahvistaa se, että sellaisesta on viime aikoina ollut nähty pieniä merkkejä, jotka toteutuessaan saattavat hyvinkin johtaa talouskasvun pikaiseen käynnistymiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työpaikkojen synnyttämisestä
Ilmeisen harhaanjohtava johtopäätös
Demokratia toimii Britanniassa, vaikka etujaan menetettävät järjestöt kitisevät

Puolueet tavoittelevat joko sosiaali- tai hyvinvointivaltiota

Selailin tänään alkuillasta uutisia päivän tapahtumista. Olin varsin väsynyt, joten tarkkaavaisuuteni oli enintään välttävällä tasolla, kunnes törmäsin yhteen virkkeeseen Suomen uutisten jutussa. 

Siinä nimittäin luki lyhyesti ja ytimekkäästi, että "sosiaalivaltiota on purettava ajatuksella, jotta hyvinvointivaltio voidaan säilyttää". Sen luettuani olin täysin hereillä ja pirteänä kuin peipponen.

Virkkeessä oli nimittäin – ehkä jutun kirjoittajan tietämättä – tiivistetty suomalaisen vihervasemmiston ja oikeiston välinen ero. Ensin mainitun – sisältäen Vihreät ja Vasemmistoliiton sekä suurimman osan demareista ja vähemmistön ruotsalaisista ja kepulaisista – politiikkaa ohjaa ajatus sosiaalivaltiosta, jollaisessa ihmisellä ei ole vastuuta eikä velvoitetta huolehtia itsestään, vaan jokaisen elämän edellytysten järjestämisestä on vastuussa viime kädessä yhteiskunta ja sen keskushallinto.

Suomalainen oikeisto – mukaan lukien Perussuomalaiset, Kristilliset, Kokoomus, suurin osaa Keskustasta ja ruotsalaisista sekä oikeistodemarit – puolestaan tavoittelee hyvinvointivaltiota, jossa yhteiskunta tulee apuun silloin, kun ihminen on yrityksistään huolimatta epäonnistunut oman elämänsä edellytysten luomisessa. Näinhän voi käydä sairauden, ikääntymisen tai lyhytaikaisesti myös heikkojen taloussuhdanteiden takia. 

Edellä kuvaamani jakolinja selittää erinomaisesti mitä moninaisimpia poliittisten puolueiden linjauksia alkaen talous-, verotus- ja työllisyyspolitiikasta sekä päätyen aina maahanmuuton linjauksiin ja kulttuuri- sekä opetustoimeen. Poikkeuksen tekee lähinnä ulkoinen turvallisuus, jossa toisen maailmansodan karut kokemukset pitävät kansamme edelleen varsin yksimielisenä. 

Päivän aiempi merkintä:
Maahanmuuttopoliittisesti oleellinen asia

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Täysjärkinen demari
Suomen populistinen tulevaisuus
Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa

Opposition talouspoliittiset vaihtoehdot

Kuten kaikki suomalaiset varmasti tietävät, saamme tänään kuulla joutuuko Suomi EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn. Lisäksi on mielenkiintoista tutustua tänään vihervasemmiston vaihtoehtoihin pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksen ensi vuoden budjetille.

Etukäteen on jo tiedossa, että SDP lupaa ottaa satoja miljoonia vähemmän velkaa kuin nykyinen hallitus. Niiden sijaan budjetti sisältää – ainakin puheenjohtaja Antti Lindtmanin mukaan – erilaisia kasvu- ja työllisyystoimia sekä verohelpotuksia pieni- ja keskituloisille. 

Odotan suurella mielenkiinnolla, miten tämä – etukäteen ajateltuna mahdottomalta tuntuva – palapeli kootaan ja demarilainen jakopolitiikka rahoitetaan. Ennen kaikkea minua kiinnosta se, mistä Lindtman ja kumppanit ottaisivat rahat lisääntyviin kasvu- ja työllisyystoimiin sekä verohelpotuksiin, vai onko heidän linjaustensa perustana vain hurskas toive maamme talouden yht´äkkisestä noususta.

* * *

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela taas linjasi puolueensa vaihtoehtobudjettia kertomalla, että se perustuu menoleikkausten sijaan tulopuolen kohentamiseen. Niinpä listalla on ainakin miljonäärivero, jossa oman asunnon lisäksi yli miljoonan arvoisen omaisuuden omistavilta perittäisiin prosentin vero vuodessa.

Varsin mielenkiintoinen on Koskelan ajatus siitä, että Suomeen tulisi hiiliosinko, joka toimisi siten, että ensin kerättäisiin hiilidioksidipäästöihin perustuvaa veroa, jonka tuotot sitten ohjattaisiin vähävaraisille sekä haja-asutusalueella asuville kotitalouksille. Jakopoliittinen tulonsiirto siis tämäkin. 

Vasemmistoliitto haluaa myös lisätä julkisia menoja palauttamalla aikuiskoulutustuen, työttömyysturvan suojaosat sekä työttömyysturvan lapsikorotuksen. Lisäksi puolue on kieltäytynyt niin sanotusta velkajarrusta, eli se mitä ilmeisemmin haluaisi ottaa nykyistäkin enemmän velkaa nuorten ja tulevien suomalaisten maksettavaksi. 

* * *

Kolmas sosialismiin kallellaan oleva puolueemme eli Vihreät luottaisi miljardiluokan veronkiristyksiin. Niiden tuotoilla se peruisi Orpon hallituksen tekemiä julkisten menojen leikkauksia noin 2,3 miljardilla eurolla. 

Jääkäämme siis suurella mielenkiinnolla odottelemaan – erityisesti naisten suosiossa olevan – poliittisen vihervasemmistomme tarkempia suunnitelmia. Onhan SDP:llä hyvät mahdollisuudet nousta seuraavan hallituksen pääministeripuolueeksi - ja sen myötä myös Vasemmistoliitolle ja Vihreille saattaa avautua ovi vallan kammareihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapset tekevät naisista konservatiiveja
Pelin politiikkaa oppositiossa ja lehdistössä
Kansalaisaloite omien kustannusten maksattamisesta muilla ihmisillä

Lapset tekevät naisista konservatiiveja

Verkkouutiset teki jutun ruotsalaispoliitikon näkemyksestä, jonka mukaan naiset ja kaupunkilaiset äänestävät vihervasemmistoa täsmälleen niin kauan kuin heillä ei ole lapsia. Lapsen synnyttyä poliittiset mielipiteet kuitenkin muuttuvat ja poliittinen arvomaailma kääntyy kohti oikeistoa. 

Poliitikon mukaan kyse on ihmisen henkisestä asemasta elämänkaarella: "kun ihmiset ovat lapsia, he ovat huolissaan, he ovat idealistisia ja välittävät Gretasta, ilmastosta ja rauhasta", mutta "kun he hankkivat lapsia ja kasvavat, he alkavat välittämään minkälaisia jengejä hengailee kuntosalin ulkopuolella myymässä huumeita, millaiselta tulokset näyttävät kouluissa ja niin edelleen".

* * *

Näkemys on kieltämättä mielenkiintoinen, ja siksi päätin katsoa, onko sille olemassa tieteellistä perustetta. Ja sellainen tosiaan löytyi – vieläpä ruotsalais-suomalaisena yhteistyönä tehtynä. Sen mukaan uusien äitien arvot siirtyivät lapsen synnyttyä kohti konservatismia sekä heidän omiensa että puolisoiden mielestä. 

Tämän perusteella voisi siten ennustaa, että mikäli suomalaisten lapsiluku pysyy viime vuosien tavoin matalana ja ensisynnyttäjien ikä korkeana, on poliittinen vihervasemmisto vahvoilla. Sen sijaan, mikäli lasten hankinta nähdään jossain vaiheessa jälleen keskeisenä asiana elämässä, siirtyy yhteiskunta kohti perinteisiä konservatiivisia arvoja.

Päivän aiempi merkintä:
Onhan meillä varaa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaisinaisella oli asiaa
Fanatismi on vaarallista
HS:n toimittaja kasvatti lapsia Rautatientorin mielenosoitusten välimaastossa

Irakilaisinaisella oli asiaa

Helsingin sanomat kertoi Suomessa asuvan irakinkurdin "Saryan" tarinan. Sen voitte – arvoisat lukijani lukea itse kyseisestä lehdestä, mutta siltä varalta, ettette halua tai voi tehdä sitä, kopioin tähän oleellisen. 

Se kuuluu näin: "Sarya on myös vahvasti sitä mieltä, että Suomeen tulevia maahanmuuttaja­lapsia pitäisi kasvattaa suomalaiseen kulttuuriin eikä kunnioittaa liikaa kotimaan kulttuuria.

'Olisi esimerkiksi tärkeää, että kaikkien tyttöjen olisi koulussa mentävä uimahalliin ja liikuntatunneille. Omaa kulttuuria voi opettaa sitten kotona.'"

Voisivatko suomalaiset vihervasemmistolaiset lukea ja ymmärtää tämän? Ja toimia sitten – etenkin poliitikot ja virkamiehet – sen mukaisesti.

Päivän aiempi merkintä:
Ovatko Veronika Honkasalo, Nasima Razmyar ja Sofia Virta antisemitistejä vai ihmisoikeusadvokaatteja?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa
Itävalta on kieltämässä muslimihuivit lapsilta
Ruotsalaismiehiä, ihmiskauppaa ja islamia ylioppilaskirjoituksiin

Onko vihervasemmisto hylännyt maahanmuuttajien ihmisoikeudet?

Muutama viikko sitten julkaistiin Suomen perustan kyselytutkimus, jonka mukaan reilusti yli puolet Suomessa asuvista maahanmuuttajista kannattaa vihervasemmistopuolueita. Tämä on eilisen Suomen uutisten jutun mukaan vaikuttanut demareiden sekä muun vihervasemmiston suhtautumiseen erilaisiin maahanmuuttajaryhmiin. 

Jutun mukaan vasemmistopuolueet ovat ryhtyneet suojelemaan "muslimiyhteisöjen uskonnonvapautta ja kulttuurisia erityispiirteitä, kuten naisten eristämistä ja alaikäisten hijabin käyttöä". Toisin sanoen maamme poliittinen vihervasemmisto on asettanut poliittisen islamin "alistavat käytännöt ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edelle".

Vihervasemmiston kritiikitön suhtautuminen maahanmuuttajien ihmisoikeuksia rikkoviin tapoihin on toki ollut nähtävissä jo pitkään, mutta Suomen uutisten jutussa on uutta se, että tämä käyttäytyminen liitetään maahanmuuttajien suosion kalasteluun. Jos – ja kun – näkemys on oikea, on syytä kysyä poliittisen vasemmistomme eettisten ja moraalisten arvojen perään. 

En kuitenkaan ole nähnyt näin tehtävän sen enempää kaupallisissa valtamedioissamme kuin veronmaksajien rahoittamassa Ylen ohjelmistossakaan. Ja siksi kysyn etenkin jälkimmäisen osalta, että eikö nyt olisi aika nostaa tämä asia esille. Ja vaatia selitystä niin SDP:n, Vasemmistoliiton kuin Vihreidenkin puoluejohdoilta sekä muilta näiden puolueiden näkyviltä poliitikoilta, mukaan lukien niiden näkyviin asemiin nousseet – Nasima Rasmyarin (sd) kaltaiset –  maahanmuuttajataustaiset toimijat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kannatuksen katoamisella on seurauksensa
Lumikokkare, koira ja väestötieto
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Pelin politiikkaa oppositiossa ja lehdistössä

Kirjoitin pari päivää sitten Suomen viennin käynnissä olevasta positiivisesta käänteestä. Tänään otan aiheekseni maamme viennin lähitulevaisuuden, koska Elinkeinoelämän keskusliitto on julkaissut tuoreimman vientibarometrinsa tulokset. 

Sen mukaan 40 prosenttia kyselyyn vastanneista yrityksistä arvioi vientinsä kasvavan seuraavan kuuden kuukauden aikana ja vain 15 prosenttia ennakoi sen supistuvan. Loput arvelevat vientinsä jatkuvan entiseen malliin. 

Positiivista oli myös se, että ylivoimainen enemmistö eli 87 prosenttia suomalaisyrityksistä aikoo maksattaa Trumpin asettamat tullimaksut joko kokonaan tai osittain amerikkalaisilla asiakkaillaan. Omia katteitaan aikoo laskea vain kolme yritystä sadasta. 

Tullit eivät myöskään näyttäisi johtavan laajamittaiseen suomalaisyritysten tuotannon siirtymiseen Yhdysvaltoihin, sillä vain yhdeksän prosenttia vastanneita harkitsee sellaista. Toki tässä on huomattava, ettei barometrista annettu tiedote kertonut oliko kyse suurista vai pienistä toimijoista. 

* * *

Uutinen suomalaisyritysten positiivisista vientinäkymistä sopii erinomaisesti Petteri Orpon (kok) hallitukselle ja siinä mukana oleville puolueille. Sen sijaan se on epäilemättä katkeraa kalkkia vihervasemmisto-oppositiolle, joka on koko hallituskauden harjoittanut repivää pelin politiikkaa, jonka keskiössä ovat olleet hallituksen valtiontalouden tasapainoon saattamiseksi tekemien toimien arvostelu ilman omia vaihtoehtoesityksiä, ilkkuminen työttömyyden kasvusta sekä turhanaikaisten rasismikohujen nostattaminen. 

Tässä asiassa oppositio on saanut tukea maamme merkittävimmiltä mediayhtiöiltä, jotka ovat innokkaasti – ja ilman journalistista kritiikkiä – julkaisseet sen edustajien edesottamuksia sekä mustamaalanneet erityisesti perussuomalaisia poliitikkoja. Toivoa siis sopii, että tähän tulisi talouden kääntyessä muutos, ja mediamme ymmärtäisivät uutisoida näyttävästi taloudessamme tapahtuvia positiivisia asioita ja luoda sitä kautta suomalaisiin yrittäjiin ja työntekijöihin uskoa parempaan tulevaisuuteen. 

Onhan vanha totuus, että myös vienti- ja muu talous on inhimillistä toimintaa, johon yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttaa merkittävästi. Eikä lehdistön asenne ole siksi yhdentekevä, vaikka sen suora vaikutus maamme talouteen onkin vähäinen ellei suorastaan olematon. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kääntyykö Suomen talous?
Yleisradion toimituskunta on paksunahkaista
Ylen kateusjournalismia