Valitseeko kansa Kokoomukselle Atte Kalevan vai Pihla Keto-Huovisen linjan?

On ollut hienoa huomata, että järjen käyttäminen ja tosiasioiden tunnustaminen tuntuu leviävän suomalaisessa politiikassa. Tosin vain vähitellen ja gallupien säikäyttämänä. 

Tarkoitan tällä Kokoomuksen ilmoitusta, jonka sisältöä kansanedustaja Atte Kaleva kuvaili sanoilla "Suomen on voitava itse päättää, ketkä tänne tulevat ja millä ehdoilla". Tämän tosin pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille itsenäisille valtioille, mutta hyvä kuitenkin, että se on nyt ääneen mainittu. 

* * *

Valitettavasti Kalevan muotoilema periaate ei näyttäisi saavan yksimielistä kannatusta edes Kokoomuksessa, sillä kansanedustaja Pihla Keto-Huovinen (kok) jätti eriävän mielipiteensä eduskuntaryhmänsä ohjelmaan. Siten ensi kevään vaaleissa Kokoomuksen äänestäjä joutuu pohtimaan kannattaako hän Atte Kalevan vai Pihla Keto-Huovisen linjaa. 

Puhumattakaan Sirpa Pietikäisestä (kok) ja tämän ehdolla olevista opetuslapsista. Tämä europarlamentaarikkohan vastusti taannoin jopa tunnetun terroristijärjestön nimeämistä sellaiseksi – toimien yhteistyössä eurooppalaisen vihervasemmiston kanssa. 

* * *

 

Toki uskon, että Kokoomuksen ehdokkaiden näkemyksiin tutustumalla voi näiden joukosta erotella toisistaan kalevaiset ja ketohuovislaiset, ja antaa äänensä ensin mainituille. Tosin siinäkin tapauksessa ensin mainitun linjan ehdokkalle äänensä antava kasvattaa myös jälkimmäisten vertailulukuja samassa vaalipiirissä. 

Tästä huolimatta pidän Kokoomuksen – sinänsä valitettavan ristiriitaista – linjanvetoa tervetulleena. Ja toivon, että ensi kevään vaaleissa puolueen listoilta valittaisiin eduskuntaan mahdollisimman paljon kalevaisia ehdokkaita. Jopa niin useita, että Kokoomusta voisi tulevalla eduskuntakaudella pitää ennemminkin kalevaisena kuin ketohuovislaisena puolueena.

* * *

Toisaalta on selvää, etteivät Atte Kalevan ja kumppaneiden linjaukset muuta sitä, että maahanmuuton seurauksena käynnissä olevasta Suomen väestöpohjan vaihtumisesta ja/tai yhteiskuntamme kehitysmaalaistumisesta huolissaan olevien kannattaa edelleen antaa äänensä sanoin ja teoin yhtenäisen maahanmuuttolinjansa osoittaneille Perussuomalaisille. 

Jos kuitenkin äänestäjä ei kuitenkaan jostain muusta syystä halua tehdä niin, on äänen antaminen kalevaiselle kokoomuslaiselle ehdokkaalle ihan kelvollinen ratkaisu. Ainakin siinä tapauksessa, että tämä tulee myös valituksi omasta vaalipiiristään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahmed muistutti nykyisen hallituspohjan jatkamisen tärkeydestä
Elina Hiltunen ja Kokoomuksen naistenpuute
EU-parlamentti lisäsi Muslimiveljeskunnan terrorijärjestöjen listalle – suomalaismeppien vastustuksesta huolimatta

Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa

Venäjä on joutunut viime päivinä yhä ahtaammalle kolmen päivän erityisoperaatiossaan. Siitä ehkä hätkähdyttävin esimerkki on moskovalaisen öljyteollisuuden yksiköiden tuhoutuminen – pääosin ukrainalaisten droonien, mutta ilmeisesti myös venäläisen ilmapuolustuksen seurauksena. 

Samaan aikaan ukrainalaiset ovat ulottaneet hyökkäyksensä jo 2 500 kilometrin päähän sijaitsevaan Tyumenin öljynjalostamoon. Eikä Krimin niemimaan ahdinko huoltoyhteyksien haavoittuvuuden takia helpota presidentti Vladimir Putinin asemaa. 

* * *

Tämä kaikki on johtanut sosiaalisessa mediassa venäläisten trollien vastaiskuun. Moskovan iskuja väitetään huijaukseksi, selitetään Venäjän ryhtyvän uuteen hyökkäykseen Ukrainassa ja uhkaillaan jopa öljyteollisuuden tuhoamisen seurauksena käynnistyvällä ydinsodalla.

Itse asiassa ydinsodan käynnistyminen Venäjän sotaonnen kääntymisen seurauksena saattaa olla todellinen uhka, mikäli Vladimir Putin pelkää asemansa vaarantuvan sotilaallisen tappion myötä. Hänen kannaltaanhan tappio saattaisi tietää vallasta syöksemistä tai jopa hengenmenoa.

Siksi olisi tärkeää, että länsimaat – ja aivan erityisesti USA – ilmoittaisivat yksiselitteisesti, että venäläisen ydinaseen käyttö ylittäisi kaikissa tapauksissa sellaisen vastaiskun kynnyksen, mikä suuntautuisi sinne, missä Putin pitää tiedustelutietojen mukaan kulloinkin majaansa. Toivon mukaan tästä seuraava pelko riittäisi kaikissa tilanteissa pitämään venäläiset ydinaseet laukaisualustoillaan.

* * *

Samalla olisi syytä painottaa Venäjän diktaattorille, että hänellä on edelleen mahdollisuus tehdä rauha. Se ei edellyttäisi kuin joukkojen pois vetämistä Ukrainasta ja korvausten maksamista hänen erityisoperaatiossaan aiheutetuista tuhoista. 

Sekä sitä, että Putinilla olisi jäljellä edes hiukkanen tervettä järkeä. Toisaalta voi olla niin – kuten edelle kirjoitin – ettei Putinilla olisi enää tulevaisuutta, mikäli Venäjä palaisi Ukrainasta tappion kärsineenä. Onhan hänellä epäilemättä tiedossaan ennakkotapaus ensimmäisen maailmansodan tappiosta, joka johti tsaari Nikolai II:n ja tämän perheen murhaamiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sodankäynnin suuri muutos
Ukraina nolasi Vladimir Putinin
SDP vaaransi Suomen turvallisuuden

Älä koskaan aliarvioi inhimillisen typeryyden voimaa

Alkujaan tieteiskirjallisuudesta peräisin olevan sanonnan mukaan ihmisen typeryyden voimaa ei pidä koskaan aliarvioida. Tästä tarjosi tuoreen esimerkin Hausjärvellä autoillut nuori BMW-kuljettaja. 

Hän nimittäin ajeli autollaan vasta ajetulla ladulla, mikä on jo sinällään tyhmää. Bemarimies päätti kuitenkin osoittaa pystyvänsä parempaan, ja kiisti tehneensä mitään väärää.   

Luulisi, ettei tästä pystyisi enää parantamaan. Mutta luulo ei ole tiedon väärtti, sillä seuraavaksi tämä kaikkien idioottien sankari otti ja ajoi latukoneen kuljettajan päälle pyrkiessään karkaamaan. 

Ilmeisesti hän ei vähäisellä järjellään ymmärtänyt, että hänestä ja autosta oli jo hyvät tuntomerkit. Ja siksi voi vain kuvitella sitä, mitä tapahtuu poliisin hakiessa häntä vastaamaan teostaan. 

Puhumattakaan siitä, kun hän aikanaan kuulee oikeuden määräämän rangaistuksen teoistaan, joista vakavin lienee vähintäänkin Rikoslaissa mainittu vaaran aiheuttaminen, josta voi päästä parhaimmillaan lukemaan tiilenpäitä jopa kahdeksi vuodeksi.

Päivän aiempi merkintä:
Maduron kausi loppu, eikä sen perään jäänyt haikailemaan kuin YK:n Antonio Guterrez

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyhmyys tiivistyy Helsingin yliopiston opiskelijoissa
Harvinaisen typerää toimintaa
Tuhma, tyhmä ja hölmö

Ano Turtiainen asetti kielensä syvälle Putinin peräsuoleen

Venäjälle vapaata demokratiaa paennut entinen kansanedustaja Ano Turtiainen on kertonut, että "jos olisin nuorempi niin jopa lähtisin taistelemaan. Ja jopa rintamalle jos tarvii suomalaisia vastaan lähteä, niin lähden. Se on ihan varma juttu, että natseja vastaan niin lähden."

Lisäksi hän on väittänyt, että Suomi rakensi raja-aidan itärajalle, jotta suomalaiset eivät lähtisi Venäjälle hyvinvoinnin perässä. Tästä päätellen Turtiainen elää vielä vuoden 1918 jälkeisiä tapahtumia, jolloin tosiaan suomalaisia kommunisteja lähti joukolla Venäjälle uskottuaan leninistien propagandaa. Tällä oli hyvin tunnetut seuraukset, jotka lienevät tutuimpia suomalaisille elokuvan "Ikitie" ansiosta.

Turtiaiselle toki suotakoon sanan-, vai pitäisikö sanoa valehtelunvapaus – vaikka on häntä jo maanpetoksestakin syytetty. Siitä huolimatta täytyy todeta, että aika syvälle Putinin peräsuoleen hän on kielensä työntänyt. 

Miehen kielenkäytön motiiveja voimme toki vain arvailla, sillä syynä saattaa olla yhtä hyvin hänen järkensä lopullinen sekoaminen, pelko siitä, että Putin aikoisi lähettää hänet Ukrainaan tai yksinkertaisesti vain pyrkimys saavuttaa suosiota putinistisen hallintokoneiston silmissä. Mene ja tiedä.

Täällä Suomessa Turtiaisen vaikutusvalta lienee kutakuinkin nollassa, joten voimme suhtautua hänen höpötyksiinsä kaikessa rauhassa. Siitä huolimatta on tunnustettava, että niillä on oma absurdi viihdearvonsa, joka sijaitsee jossain Pentuliven ja Euroviisujen välimaastossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halusiko Ano Turtiainen juhlistaa Venäjän alennustilaa?
Perinteinen vasemmisto on edelleen rähmällään itään - mutta Vihreät ei
Koronahörhöille on tulossa oma puolue - mutta mitä muuta Valta kuuluu kansalle-puolue haluaa

Tavoitteena malalaotsaisten johtajien järjestö

Eilisillan järkyttävän terrorismikirjoitukseni jälkeen voisin tietenkin palata takaisin rauhanomaisempiin aiheisiin. En kuitenkaan tee niin, vaan siirryn Australiasta palestiinalaisiin.

Näyttää nimittäin siltä, että olin viimevuotisessa kirjoituksessani oikeassa arvellessani, että Israel on päättänyt tuhota Hamasin johtajia sitä mukaa kun se on mahdollista. Tällä kertaa vuorossa oli järjestön aseellisen siiven asetuotannosta vastaavan johtaja.

Nähtäväksi jää, onnistuuko juutalaisvaltio näivettämään järjestön tällä strategialla. Luulisi kuitenkin, että vaikka se ei onnistuisikaan siinä määrällisesti, tulisi tulosta ainakin laadullisesti. Onhan selvää, että jos ja kun Hamasin johtotehtäviin ryhtyminen on muuttunut kuolemanloukuksi – aiemmin tavallisen rikastumisen sijaan – sitä jäisivät tavoittelemaan vain kaikista matalaotsaisimmat kiihkoilijat.

Jos olen oikeassa, tarkoittaa tämä Hamasin ja sen terroristisen kyvykkyyden nopeaa laskemista. Ja sen seurauksena pidemmällä aikavälillä – ehkä – myös järjestön suosion laskemista tavallisten palestiinalaisten parissa. 

Siksi kysymys kuuluukin, että onko minun länsimaisesta viitekehyksestä pohtimani logiikka oikein? Vai onko muslimeiden maailmankuva niin erilainen, ettei edelle kirjoittamani päde. 

Jälkimmäisessä tapauksessa Hamas onnistuu edelleen houkuttelemaan johtajikseen älykkäitä ihmisiä. Mikäli näin on, jää meidän länsimaalaisten pohdittavaksi kysymys siitä, mitä se kertoo palestiinalaisista ja heidän henkisistä kyvyistään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Hamasin johtajakysymys: riittävätkö luvassa olevat neitsyet?

Järjettömiä rikosuutisia

Turussa toiminut 41-vuotias sarjahakkaaja on tuoreen uutisen mukaan pahoinpidellyt peräti 43 ihmistä - lähinnä iäkkäämpiä henkilöitä. Miehen teoille ei ole löytynyt selkeää motiivia, mutta häntä epäillään pahoinpitelyrikosten myös neljästä varkaudesta ja kahdesta vahingonteosta.

Tämä tapaus on kieltämättä ajatuksia herättävä. Olettaen, että poliisin tiedot ovat oikeita, ei miehen toiminnassa ole ollut päätä eikä häntää, mutta on joka tapauksessa hyvä, mikäli hänet saadaan pois kaduilta vaarantamasta ihmisten turvallisuutta.

* * *

Toinen yhtä järjetön päivän uutinen kertoi törkeästä raiskauksesta, salakatselusta ja kunnianloukkauksesta 4 vuoden vankeuteen tuomittua Reigo Evertiä, törkeästä raiskauksesta 3 vuoden ja 10 kuukauden tuomion saanutta Joni Tapio Pietarsaarta sekä heitä avustaneesta ja 1 vuoden ja 6 kuukauden ehdolliseen vankeuteen määrätystä 28-vuotiasta naista.

Nämä henkilöt olivat huumanneet uhrinsa ja sen jälkeen raiskanneet tämän. Lisäksi he olivat yllyttäneet toisiaan ja kuvanneet tapahtumasta videoita, ja lopputuloksena rikosten uhri oli joutunut sairaalahoitoon. 

Toivon mukaan nyt jaetut tuomiot saavat edellä mainitut rikolliset pohtimaan toimiaan ja pidättymään vastaavista teoista rangaistukset kärsittyään. Ja ennen kaikkea jättävän huumeet lopuksi ikäänsä. 

Yleisellä tasolla kyse on joka tapauksessa huumausaineiden käytön yleistymisen seurauksesta, joten vastaavia "näytelmiä" tultaneen näkemään yhä useammin myös jatkossa. Eikä pelkästään aikuisten ihmisten, vaan myös nuorison keskuudessa. 

Siksi on syytä lopettaa tämä blogimerkintä lainaamalla edesmennyttä presidentti Mauno Koivistoa, joka tapasi aikanaan todeta, että "tarttis tehrä jotain".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset tasa-arvoisempia kuin toiset?
Kolme kantasuomalaista miestä raiskasi
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa

Miksi Tytti Tuppurainen on alkanut vaikuttaa järkinaiselta?

Mitähän pitäisi ajatella siitä, että Uutissuomalaisen kyselyn mukaan Antti Lindtman (sd) on suomalaisten suosikki seuraavaksi pääministeriksi?

Kysyn siksi, että kyselyn mukaan Lindtmania kannatti noin viidennes äänestäjistä. Siis ilmeisesti suurin osa hänen puolueensa, SDP:n, kannattajista, joita on viimeisimmän Ylen mielipidetiedustelun mukaan kuitenkin noin neljännes suomalaisista. Eli edes heistä läheskään kaikki eivät pitäneet Lindtmania sopimaan johtamaan Suomea. 

Eikö tämä tarkoita pikemminkin sitä, ettei Lindtmanilla ole kovin kummoista kannatusta seuraavaksi Suomen pääministeriksi kuin sitä, että hän olisi suomalaisten suosikki. Tosin ei kannatusta ole myöskään muiden puolueiden puheenjohtajilla, joten olisiko sopivampi otsikko tälle uutiselle jotain sellaista kuin "Suomalaisilla ei ole selvää pääministeritoivetta" tai jopa "Suomalaiset eivät näe kenessäkään poliitikossa pääministeriainesta".

Lisäksi kysyn siitä syystä, että muut uutismediamme kopioivat Uutissuomalaisen otsikon idean sellaisenaan, joskin hiukan sanoja muokaten (esimerkiksi Yle, MTV3, IS). Ovatko niiden toimituskunnat siis ihan oikeasti sitä mieltä, että Uutissuomalaisen tulkinta oli oikeaan osunut? Vai toimivatko ne vain kopiokoneina täyttäen näin lehtensä palstatilaa?

* * *

Noin muuten olen viime aikoina ihmetellyt paljonkin SDP:n suunnassa tulleita järjettömiä poliittisia kannanottoja (vaikkapa tätä ja tätä). Ja jäänyt ihmettelemään sitä, että niiden seurauksena jopa Tytti Tuppurainen on alkanut vaikuttaa muihin puolueensa poliitikkoihin verrattuna järkinaiselta. 

Siksi olenkin alkanut pohtia, että pitäisiköhän suomalaisten demareiden alkaa vähitellen olemaan huolissaan puolueensa intellektuaalisesta tilasta. Ja samalla myös sen suomalaisten neljänneksen, jotka edelleen näyttäisivät arvelevan, että siitä joukosta löytyisi sellaista kykyä ja osaamista, jonka varassa Suomelle saataisiin valoisa tulevaisuus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen sosiaalidemokraattien näkemys vuodelta 1930
Kiitokset miehen työn tehneelle Tytti Tuppuraiselle!
Kansan reilu enemmistö tahtoo demarihallituksen

Asiallinen työtaistelu

Kirjoitin viime keskiviikkona siitä, miten ay-liike voisi kiertää pitkät poliittiset lakot kieltävää lakia. Onneksi emme kuitenkaan nähneet - ainakaan teollisuusliitolta - tänä talvena sellaista, vaan asiallisen työtaistelun, jossa päästiin kohtuullisen nopeasti järkevään sopimukseen. 

Se on järkevä siitä syystä, että korotukset tuovat työntekijöille tosiasiallisen palkanlisän - kahdeksan prosenttia kolmessa vuodessa - eli ovat ennakoituun inflaatiovauhtiin nähden noin kaksinkertaiset, mutta eivät kuitenkaan sellaiset, että ne olisivat ilmiselvä uhka yritysten maksukyvylle. Alkujaan puheena ollut kymmenen prosenttia kahdelle vuodelle olisi sen sijaan johtanut katastrofiin eli ei olisi ollut missään tapauksessa työnantajan hyväksyttävissä.

Nyt tehty sopimus viitoittaa myös muita palkankorotuksia ja estää valtakunnansovittelijaa ehdottamasta julkiselle sektorille suurempia palkankorotuksia. Sellainen olisikin outoa tilanteessa, jossa hallituksella on muutenkin vaikeuksia sovittaa valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien kuluja käytettävissä oleviin tuloihin. Eli jokainen korotus johtaisi menojen säästöön - kuten henkilöstön irtisanomisiin tai toiminnan supistamiseen - tavalla tai toisella.  

Kaiken kaikkiaan onkin syytä toivoa, että sama järjen käyttö, jollainen nyt tehtyä sopimusta tehdessä nähtiin, jatkuisi käynnissä olevissa ja tulevissa palkkaneuvotteluissa. Onhan viime vuosina eräiden ay-politrukkien lataamiin odotuksiin nähden laiha sopu yhdistettynä talouskasvuun myös palvelu- ja julkisen alan työntekijöiden kannalta parempi kuin talouselämän ja yhteiskunnan rapautuminen hetkellisen huuman seurauksena.

Samalla soisi myös yrityskentällä nähtävän sen, kuinka suomalainen sopimusyhteiskunta osoitti jälleen kerran kykynsä tehdä kokonaisuuden kannalta järkeviä ratkaisuja. Eli että vuorineuvokset ja muut yritysjohtajat - mukaan luettuna kansainväliset toimijat - lähtisivät jälleen investoimaan Suomeen. Ja sitä kautta rakentavan perusteita kaikkien suomalaisten tulevalle elintason nousulle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakko vai poliittinen lakko?
Ihme on tapahtunut
Kyselyn mukaan paikallinen sopiminen lisää työpaikkoja ja talouskasvua

Syttyykö kolmas maailmansota?

Lehtitietojen mukaan USA:n väistyvä presidentti Joe Biden on antanut ukrainalaisille luvan iskeä amerikkalaisohjuksilla Venäjän puolelle. Kansanedustaja ja sotatieteiden tohtori Jarmo Limnell (kok) on pitänyt päätöstä hyvänä.

Näin siksi, että "itsenäisyyttään puolustava Ukraina on joutunut taistelemaan 'sodan nyrkkeilykehässä' toinen käsi selän taakse sidottuna. Nyt vapautuu toinenkin käsi."

Venäjällä asiasta ei sen sijaan innostuttu, vaan siellä jatkettiin uhkailulinjalla. Sikäläinen poliitikko Vladimir Dzhabarov nimittäin soitteli suutaan sanomalla, että "tämä on hyvin suuri askel kohti kolmannen maailmansodan alkua".

On siis kysyttävä, että onko nyt syttymässä - ei enempää eikä vähempää kuin - kolmas maailmansota, jonka ainakin minun nuoruudessani pelättiin tuhoavan koko ihmiskunnan ja siinä sivussa kaikki korkeammat elämänmuodot? Vai todistammeko jälleen pelkkää venäläistä retoriikkaa?

Ensin on todettava, etteivät Vladimir Putinin aiemmat Ukrainan länsiapuun liittyvät uhkailut ole toteutuneet. Ja toiseksi huomautettava Venäjän kärsivän varmuudella tappion, mikäli tilanne eskaloituu siiten, että se saa täysimittaisessa sodassa vastaansa USA:n. Näin siksi, että maiden sotilasteknologiassa on valtava ero, kuten länsiteknologiaa käyttävän Israelin isku venäläisasein varustettua Irania vastaan osoitti. 

Toisaalta on muistettava, ettei asialla ole juurikaan merkitystä, mikäli Venäjä päättää käyttää ydinaseita. Vaikka onkin selvää, että niistä suurin osa tai jopa kaikki saadaan tuhotuksi, aiheuttaisivat mahdollisesti läpi pääsevät ohjukset niin suurta tuhoa, ettei sodassa lopultakaan ole voittajia. 

Lisäksi on selvää, ettei Venäjällä ole kykyä torjua mahdollista länsimaista vastaiskua ydinaseilla, joten siellä syntyvät tuhot olisivat järkyttävän suuret. Ja siksi ydinaseilla tehtävä isku ei voi olla vastuullisen Venäjän johdon keinovalikoimassa ennen kuin äärimmäisessä - eksistentiaalisen uhan muodostavassa - tilanteessa. 

Sellaista Ukrainalle lahjoitettujen konventionaalisilla taistelukärjillä varustettujen amerikkalaisohjusten käyttäminen Venäjällä ei missään tapauksessa muodosta. Eikä järkevästi toimiva Venäjän johto tule siitä syystä turvautumaan ydinaseisiin. 

Siksi onkin kysyttävä, että onko Vladimir Putin ja muu Venäjän johto järkevää? Ja toivottava, että vastaus kaikista sen aiemmin nähdystä toimista huolimatta on "kyllä".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rauha vai ei - kas siinäpä vasta kysymys
Ukraina värvää 160 000 sotilasta, mutta kääntääkö se sodan kulun?
Aiheuttaako venäläiskapinallisten hyökkäys ongelman Ukrainalle?

Työmarkkinaneuvotteluissa tarvitaan tosiasioiden tunnustamista ja niiden huomioon ottamista

SAK:n jäsenliitot ilmoittivat eilen pyrkivänsä kymmenen prosentin palkankorotuksiin seuraavan kahden vuoden aikana. Sekä pienimpiin palkkoihin vieläkin suuremmat nostot, sillä liittojen mukaan korotusten tulisi olla vähintään 250 euroa.

Tässä on aika helppo nähdä revanssin hakeminen hallituksen aiempiin tekemiin työelämän muutoksiin. Eikä näkymä varmaankaan ole kokonaan väärä.

Toisaalta on myös totta, että Suomen inflaatio laukkasi kohtuullisen voimakkaasti Sanna Marinin hallituskaudella, mikä vähensi palkkojen ostovoimaa. Ja siten ammattiliittojen korkeille vaatimukselle on olemassa myös kiistatonta reaalitaloudellista perustaa.

Sitten on vielä kolmas asia, joka on - tai ainakin sen pitäisi olla - kumpaakin edellä mainitsemaani seikkaa tärkeämpi. Se on suomalaisten yritysten kilpailukyky, joka on viime vuosina heikentynyt suhteessa muihin maihin. 

On myös huomattava, että yrityksillä on eroa. Osalla menee edelleen hyvin (esimerkki) ja toiset elävät konkurssiuhan alla (esimerkki). Ja siksi niiden palkanmaksukyvyssä on suuria eroja. Siten kymmenen prosenttia kaikille palkansaajille veisi monelta työntekijältä työpaikan - ja yrityksiltä tulevaisuuden.

SAK:n liittojen ilmoitus herätti odotetusti kauhistelua työnantajaleirissä. Eikä eilinen Ylen A-studiossa käyty keskustelu Jarkko Elorannan ja Jyri Häkämiehen välillä tarjonnut juurikaan rakentavia aineksia sovun saamiseksi. 

Toivoa kuitenkin sopii, että molemmat osapuolet - siis työnantajien ja työntekijöiden edustajat - pystyisivät löytämään neuvotteluteitse ratkaisun, johon kaikki osapuolet pystyisivät tyytymään. Se edellyttäisi kuitenkin molemminpuolista tosiasioiden tunnustamista sekä käytettävien argumenttien rehellisyyttä ja niiden huomioon ottamista. Sekä järjen käyttöä.

Pahintahan Suomelle ja suomalaisille olisi tässä tilanteessa pitkällinen lakkosuma, joka pitkittäisi jo taittumassa olevaa taloudellista taantumaa sekä ajaisi heikoimmassa tilanteessa olevat yritykset ja alat suoranaiseen kaaokseen ja konkurssiin. Toivottavasti tämä ymmärretään molemmilla puolilla neuvottelupöytää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselyn mukaan paikallinen sopiminen lisää työpaikkoja ja talouskasvua
Iranilaista perheväkivaltaa ja käänne parempaan
Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle

Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun

Toissapäivänä toimitettiin kansalaisaloite.fi sivustolle kansalaisaloite, jonka mukaan "ympäristöjärjestö Elokapina tulee määrätä välittömästi lakkautettavaksi ja Elokapina tulee määritellä järjestäytyneeksi rikollisryhmäksi tuomioistuimen toimesta. Myös Elonvaalijat Ry tulee lakkauttaa välittömästi ja poistaa yhdistysrekisteristä... Rikoslakiin tulee lisätä pykälä, jossa rikollisen toiminnan rahoittaminen on kriminalisoitavaa."

Tämä kansalaisaloite saikin huomattavan nopeasti eli jo eilen riittävän määrän - yli 50 000 - allekirjoituksia, joten aloite etenee eduskuntaan käsiteltäväksi. Itse asiassa allekirjoituksia tuli vielä paljon enemmänkin - juuri nyt jonkin verran yli 73 000 - mikä kertoo siitä, että Suomessa on varsin paljon ihmisiä, jotka pitävät ekofasistisen liikehdinnän kriminalisoimista erittäin tärkeänä.

Tämä johtunee siitä, että nämä ihmiset pitävät sananvapautta ja sen osana mielenosoitusoikeutta tärkeänä. Mutta ymmärtävät, ettei sanavapauteen kuulu muiden kohtuuton häirintä, toisten omaisuuden tärveleminen tai muu rikollinen toiminta, jollaiset ovat keskeinen osa Ekokapinan toimintaa - ja jollaisten takia sitä voi hyvällä syyllä kutsua ekofasistiseksi järjestöksi. 

Nähtäväksi siis jää, miten aloitteen käy eduskuntakäsittelyssä kun se sinne aikanaan etenee. Ja minkälaisilla argumenteilla sitä puolustetaan tai vastustetaan. 

Itse olen erityisen kiinnostunut jälkimmäisistä - siis ekofasismia puolustavista - argumenteista. Näin siksi, että arvelen niiden joukossa olevan erityiseen paljon erilaisiksi argumentointivirheiksi luokiteltavia näkemyksiä, jotka eivät ole kunniaksi esittäjälleen. Lisäksi minua kiinnostaa nähdä, onnistuvatko elokapinalaisten puolustajan keksimään myös järkeviä kannanottoja vai jäävätkö sellaiset puuttumaan kokonaan.

* * *

Noin muuten olen sitä mieltä, että olisi hyvä, jos kannattajia kertyisi yli 50 000 myös kansalaisaloitteelle, jonka mukaan "vaadimme, että Yleisradio osallistuu tiukempiin taloudellisiin sopeutustoimiin ja sen lakisääteiset tehtävät rajataan tarkemmin vastaamaan kansalaisten tahtoa ja yhteiskunnan tarpeita. Ylen on osoitettava vastuullisuutta verovarojen käytössä ja sopeuduttava julkisen talouden realiteetteihin kuten muidenkin julkisten toimijoiden. On myös varmistettava, ettei Yle-veroa koroteta sopeutustoimien seurauksena, vaan Yle ohjataan tarkkarajaisemmilla tehtävillä ja tiukemmalla rahoituksella keskittymään vain tärkeimpiin ydintehtäviinsä: tiedonvälitykseen, ajankohtaisohjelmiin, kansalliskulttuurin tukemiseen ja kriisiajan viestintään."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta
Kanslaisaloite oikeusvaltion rikkomiseksi
Bunkkerimiehen huolet johtivat suomalaiseen kansalaisaloitteeseen

Eläimiksi identifioituvat koululaiset ja koko maailman järki

Suomalaiskouluihin on ilmaantunut uusi vitsaus, kun lapset ovat alkaneet identifioitua erilaisiksi eläimiksi. Ja käyttäytyä sen mukaisesti niin tunneilla kuin niiden välilläkin, mikä on aiheuttanut ongelmia sekä yleisesti että oppimisen suhteen. 

Tilanteeseen on oululaisessa opinahjossa tartuttu kieltämällä roolipelien leikkiminen koulutunneilla. Tämä on tietenkin järkevää, mutta tulin sitten miettineeksi sitä, että kannattaisiko ilmiötä käyttää hyödyksi. Siis ei itse eläinten larppausta vaan nykyisten lasten ja nuorten yleistä intoa kaikenlaisiin roolileikkeihin.

Eli millä ihmeellä nuorison saisi identifioitumaan joksikin sellaiseksi, josta olisi hyötyä myöhemminkin elämässä. Siis rooliin, jossa keskeistä olisivat uusien asioiden oppiminen, omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen, muiden koulurauhan kunnioittaminen ja loogisen ajattelun, yleissivistyksen sekä kielitaidon kehittäminen. 

En tällaisena vanhana homekorvana valitettavasti pysty tekemään yksityiskohtaista ehdotusta siitä kuinka tämä voitaisiin tehdä. Siitä huolimatta - tai juuri siksi - ehdotan kuitenkin, että ajatusta alettaisiin pohdiskella opetusministeriössä ja/tai kouluhallituksessa. Sekä paikallisesti ainakin opettajanhuoneissa, joissa pesii koko maailman järki - kuten Junnu Vainiokin aikanaan tiesi. 

Jos sitten kuitenkin käy niin, ettei koko maailman järkikään keksisi keinoa, niin onhan meillä vielä kaikenlaisia aikuisia roolimalleja ja influenssereita. Löytyisiköhän sellaisista apua ja kykyä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Shampanjasosialismia kannattava yhteiskunnallinen nyyhkyluokka
Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Onko tyhmyydellä jokin raja?

Lähes kaikki suomalaiset tuntevat Ruotsin muinaisen valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan sanat, jotka hän sanoi pojalleen kannustaakseen tätä rauhanneuvotteluissa kolmikymmenvuotisen sodan rauhanneuvotteluissa. Ne kuuluivat: "poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan".

Jos 1600-luvun hallitsijat olivatkin vähäjärkisiä, ovat sitä myös monet tavalliset ihmiset. Tästä kertoi myös tänä aamuna silmiini sattunut uutisvirta, joka pani minut epäilemään, että mahtaakohan tyhmyydellä olla minkäänlaista rajaa. 

Ensimmäinen epäilystäni herättänyt juttu kertoi siitä, kuinka joku vähäjärkinen on levittänyt tahallaan akvaariokaloja ja -kasveja noin neljäänkymmeneen varsinaissuomalaiseen lampeen. Koska kyseessä ovat Suomen luontoon kuulumattomat lajit, joiden ympäristöön levitessään tiedetään aiheuttavan ongelmia, on Paimiossa tyhjennetty kokonainen lampi, jotta niistä päästäisiin eroon. 

Tyhjennyksen hinnaksi on tähän mennessä tullut noin 120 000 euroa. Jos samanhintainen toimenpide toteutettaisiin kaikissa neljässäkymmenessä lammessa samalla kustannuksella, syntyisi veronmaksajille yhteensä lähes viiden miljoonan euron kustannukset. 

Toivoa siis sopii, että akvaariokalojen levittäjä jää kiinni ja saa maksettavakseen aiheuttamansa kulut. 

Tosin täytyy sanoa, ettei Varsinais-Suomen typeryksen hintalappu kuitenkaan pärjää muun maailman idiooteille. Chilessä nimittäin pidätettiin palomies, joka oli syystä tai toisesta innostunut sytyttämään metsäpaloja, joissa kuoli 137 ihmistä. Ja aiheutti samalla tietenkin myös valtavan määrän aineellista vahinkoa. 

Nähtäväksi jää, onko chileläispoliisin haaviin jäänyt oikea palojen sytyttäjä. Tämän kirjoituksen kannalta asialla ei kuitenkaan ole merkitystä, koska hengenmenot aiheuttanut metsäpalo oli joka tapauksessa tahallaan sytytetty. Ja ellei tekijä ole nyt epäiltynä pidätetty henkilö, on se joka tapauksessa ollut joku muu idiootti.

* * *

Toki tätä kahden tapauksen listaa voisi jatkaa monella tavalla, mutta jo edelle kirjoittamani osoittaa, että joukossamme kulkee ihmisiä, joiden toiminta on äärimmäisen tyhmää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivät he voisi menestyä esimerkiksi älykkyystesteissä. 

Siten kysymys on jostain muusta. Siis vähän samaan tapaan kuin äänestäjillä, jotka eivät halua ymmärtää tiettyjen ihmisryhmien maahanmuuton ja jengirikollisuuden välistä yhteyttä, vaan pettävät itseään äänestämällä puolueita, joiden toimet tukevat tämän yhteyden vahvistamista. 

Tai jopa länsimaiden nykyisillä poliittisilla johtajilla, jotka eivät halunneet tukea Ukrainaa nyt käynnissä olevan sodan alussa niin voimakkaasti, että hyökkääjä olisi lyöty silloin kun se oli heikoimmillaan. Siis aivan sodan alussa, ennen kuin Venäjä oli siirtynyt sotatalouteen. 

Tuon laiminlyönnin seurauksena Putinin pysäyttäminen vaatii moninkertaisen panostuksen puhumattakaan niistä inhimillisistä ja materiaalisista kustannuksista, jotka ovat kohdistuneet Ukrainaan ja sen kansaan pitkittyneen sodan aikana. Ja samalla länsimaiden velttous Venäjän suhteen on saanut ainakin Kiinan lisäämään aggressiivisuuttaan Taiwania kohtaan. 

* * *

Suomalaisten ja muiden eurokansalaisten edessä ovat pian vaalit, joissa valitaan poliitikkoja päättämään asioistamme Brysselissä. Siksi olisi hyvä, jos jokainen suomalainen käyttäisi hetken siihen, että arvioisi ehdokkaiden selväjärkisyyttä ennen äänestyspäätöstään. 

Ja huolehtisi omalta osaltaan siitä, etteivät edellä kuvailemani kaltaiset tyhmyyden lajit lisääntyisi europarlamentissa, vaan valituksi tulisi mahdollisimman paljon selväjärkisiä päättäjiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt oli liian vaikeaa opposition kansanedustajille
Vornanen ampui itsensä upoksiin ja Arhinmäki kannusti kapinaan
Rajalain valmistelu paljasti hyödyllisen idiootin

"Maahanmuuttajanuoret" kiusaavat juutalaislapsia - Halla-aho Ukrainassa

Olen näissä kirjoituksissani kiinnittänyt vaikka kuinka monta kertaa huomiota siihen, kuinka suomalaiset mediat kertovat maahanmuuttajien tekemistä rikoksista ikään kuin niiden tekijät olisivat kantasuomalaisia. Ja ajatellut, että sen tarkoituksena on ollut harhauttaa ihmisiä humanitaarisen maahanmuuton eli nykyaikaisen kansainvaelluksen seurauksista yhteiskuntamme turvallisuudelle.

Tänä aamuna luin Ylen nettisivulta otsikon, jonka mukaan "juutalaistaustaisia lapsia kiusataan Suomessa – syynä Gazan sota". Jutun ingressissäkin puhuttiin vain sosiaalisen median vaikutuksista nuoriin. 

Kun otetaan huomioon se, että suurin osa ihmisistä lukee uutisista pelkän otsikon ja pidemmällekin etenevistä enimmät jättävät lukematta koko tekstin, saattaa valtaosalle yleläisen uutisoinnin kuluttajista syntyä käsitys, että entisesti suomalainen nuoriso on ryhtynyt kiusaamaan juutalaislapsia Israeliin liittyvien valeuutisten takia.

Tämä väärinkäsitys vahvistunee entisestään jutun varsinaisen tekstin alkupuolella, jossa todetaan, että "konfliktin synnyttämät aallot lyövät ympäri maailmaa ja nousevat esiin yhtäällä antisemitistisinä ja toisaalla islamofobisina tekoina... Lindan perheen mukaan koulussa on 40 oppilasta, jotka ovat yhteisvoimin kiusanneet perheen seitsemäsluokkalaista Lindaa."

Vasta pidemmälle ehdittyään lukijalle kerrotaan, että kiusaajina ovat maahanmuuttajataustaiset oppilaat. Mutta sen jälkeen haastatellun Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan - Timo R. Stewartin - suulla kerrotaan, että myös rasismi ja islamofobia ovat lisääntyneet ja muistuttaa, että Gazan sota ja maahanmuuttokeskustelu saattavat sekoittua "ikään kuin Hamasin teot kertoisivat siitä, minkälainen islam on. Se on islamofobisen lisäksi myös rasistinen näkemys: yleistetään yhden terroristijärjestön toiminta koskemaan kaikkia muslimeja tai arabeja".

Jutun lopussa puhutaan yleisesti antisemitismistä mainiten muun muassa tämänkin blogin keskustelupalstalla ajoittain näkynyt älyvapaa salaliittoteoria ja toivoen Stewartin suulla koulua, medioita ja poliitikoita edistämään sitä, että nuoret osaisivat suhtautua toisiinsa inhimillisesti. 

Toisin sanoen musliminuorten juutalaisiin kohdistamasta kiusaamisesta edettiin islamofobiaan ja valtaväestön salaliittoteorioihin. Samalla häivytettiin jutun synnyttänyt pääongelma, eli Suomessa elävien musliminuorten epäsosiaalinen - ellei suorastaan rikollinen - käyttäytyminen juutalaisia kohtaan. 

Itse asiassa koko jutussa ei mainita, että juutalaislasten kiusaajat ovat juuri muslimeita. Sen sijaan heistä puhutaan pelkästään maahanmuuttajina ikään kuin kyseessä olisivat tasaisesti kaikenlaiset maahanmuuttajat ukrainalaisista virolaisiin, vietnamilaisiin ja saksalaisiin. 

Tähän liittyen jäin pohtimaan, että oliko kyseessä Ylen toimituksen tarkoituksellinen harhautusoperaatio, vai oliko kyseessä "vain" toimittajan alitajun ohjaama kirjoitus, joka kuvasti hänen (anti)rasistista maailmankuvaansa, jossa muslimit nähdään lemmikkieläinten kaltaisina järjettöminä toimijoina, joiden ei voi odottaa pystyvän kontrolloimaan omia tekojaan eikä siksi myöskään asettaa täyteen vastuuseen niistä - ja joita täytyy siksi pyrkiä peittelemään ja selittelemään niin sanotuilla "mutku"-argumenteilla?

* * *

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) piti Ukrainan parlamentissa puheen isäntämaan vuosien 1932-1933 kansanmurhan eli Holodomorin muistoksi. Puhe yhdisti suomalaiset talvisodan muistot tämän päivän tapahtumiin Ukrainassa - sekä välitti viestin suomalaisten vahvasta yhtenäisyydestä seistä Ukrainan puolella siihen parhaillaan kohdistuvan sotilaallisen hyökkäyksen aikana. 

Erinomaista!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Osama bin Shafaat kansanryhmänsä edustajana
Matias Mäkynen: armeija panemaan maahanmuuttajajengit kuriin?
Intersektionaalinen feminismi vai rasismi?

Vuosi sotaa on takana, mutta muistettakoon kuitenkin tosiasiat

Venäjän käynnissä oleva hyökkäys täyttää tänään yhden vuoden. Sen kunniaksi Suomi lähettää Ukrainalle kolme miinanraivauspanssarivaunua ja muuta kalustoa. Toivottavasti ne auttavat Zelenskyin armeijaa häätämään hyökkääjän pois maaltaan. 

Vladimir Putinin hyökkäys oli katastrofi. Sen lopputulos ratkaisee hänen tulevaisuutensa maan johdossa ja todennäköisesti jopa elävien kirjoissa. Eikä sodan kulku vaikuta mitenkään lupaavalta hänen kannaltaan.

Hyökkäys ei johtanut nopeaan ratkaisuun, mutta on aiheuttanut venäläisille valtavat tappiot ja yhdistänyt lähes koko Euroopan hyökkäyksen kohteen tueksi. Näin myös aiemmin äärimmäisen venäläisystävällisen Suomen, kuten toistuvat aseaputoimitukset osoittavat.

Suomen kannalta Putinin sotaretken merkittävimmät seuraukset tulevat olemaan maan liittyminen läntiseen puolustusliittoon sekä talouden entistä selkeämpi suuntautuminen länsimarkkinoille. Kääntäen nämä muutokset tarkoittavat Venäjän heikkenemistä sekä sotilaspoliittisessa että taloudellisessa mielessä - vaikka toki Suomen merkitys jättivaltiolle on rajallinen. 

Tässä kaikessa olisi kuitenkin hyvä, että Suomessa pidättäydyttäisiin tarpeettomasta uhosta. Suomen reaalipoliittiset toimet ovat toki olleet hyviä ja kannatettavia, mutta en ole pitänyt esimerkiksi pääministeri Sanna Marinin (sd) Venäjään kohdistamia äärimmäisen negatiivisia kommentteja toivottavina. 

Näin siksi, ettei maantiede ole kaikesta huolimatta muuttunut, vaan myös Putinin jälkeinen Venäjä on edelleen maamme jättiläismäinen rajanaapuri ja potentiaalinen kauppakumppani. Ja sellaisena myös tulevaisuudessa sekä uhka että hyödynnettävissä oleva resurssi. 

Siksi olisi järkevää tukea Ukrainaa sen verran kuin pystymme järkevästi tekemään, mutta välttää tarpeetonta uhoamista korkeimman valtiojohdon taholta. En siis kaipaa vanhaa suomettumisen aikaa, mutta en myöskään yltiöpäistä uhoamista - en etenkään, mikäli sen tavoitteena on pelkästään oman poliittisen uran edistäminen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valkoisia idiootteja
Ukrainan toinen sota
Politiikka on mahdollisuuksien taidetta myös Venäjän ja Ukrainan sodassa

Sanna Marinin epädemokraattiset haaveet

Pääministeri Sanna Marinin (sd) käytös on hänen valtakautensa lopulla alkanut vihjata yhä yksiselitteisemmin epädemokraattiisiin haaveisiin. Ensin hän suunnittelutti salassa pääministerille omaa turvallisuuspoliittista asiantuntijaa, joka oli tarkoitus asettaa virkaansa vielä tämän hallituksen aikana. 

Suunnitelma kaatui presidentin, ulkoministeriön ja puolustusministeriön vastustukseen, eikä Marin saanut seuraaville pääministereille sosiaalidemokraattista päällepäsmäriä, mikä lienee ollut hänen perimmäinen tarkoituksensa. Tai ainakin hänen touhuihinsa on vaikea löytää muuta perustetta, koska pääministerillä ovat jo nyt käytössään sekä ulko- että puolustusministeriön turvallisuuspoliittiset asiantuntijat. Eikä hän edes johda Suomen ulkopolitiikkaa. 

Vallan tunteen humalluttaman Marinin vaikeus luopua korkeasta asemastaan sai kuluneella viikolla myös toisen ilmentymän, kun hän ryhtyi julkisesti haaveilemaan SDP:n muodostamasta vähemmistöhallituksesta. Epäselväksi kuitenkin jäi, mihin eduskuntaryhmiin sen valta tukeutuisi. 

Marinin oma puoluehan näyttäisi saavan tulevissa vaaleissa vajaan viidenneksen kannatuksen ja sillä toiseksi tai kolmanneksi suurimman puolueen aseman. Puolueen veronkorostuksia korostavien ja julkisten varojen käyttöä maksimoivien talouspoliittisten linjausten perusteella on selvää, etteivät nykyopposition suuret puolueet eli Perussuomalaiset tai Kokoomus lähde tukemaan Marinin vallankipeää haavetta. 

Eivät myöskään Kristillisdemokraatit, Liike nyt tai jonkin verran huomiota herättäneen julkisten kulujen leikkauslistan tehnyt Liberaalipuolue, joka on ilmeisesti nostanut gallupeissa ryhmän "muut" kannatusta sekä saanut ehdokkaikseen kohtuullisen tunnettuja henkilöitä, kuten Suomen pankin Sanna Kurrosen.  Siten SDP:n tukipuolueiksi voisivat ryhtyä edes teoriassa vain nykyiseen hallitukseen kuuluvat puolueet.

On tietenkin hyvä kysymys, että miksi ihmeessä nämä puolueet luopuisivat mahdollisuudestaan päästä valtaan tukeakseen Sanna Marinin yksinvaltiutta. Ainakin maan vallanhimoisimpien puolueiden eli Keskustan ja RKP:n osalta ajatus on täysin mahdoton. 

Lisäksi nykyisten hallituspuolueiden yhteenlaskettu gallupkannatus ylittää juuri nyt vain niukasti 50 prosentin rajan. Se tuskin kuitenkaan riittää kansanedustajien enemmistöön, koska suomalainen vaalijärjestelmä suosii suuria puolueita eli demareiden lisäksi Kokoomusta ja Perussuomalaisia, joiden yhteenlaskettu 40 prosentin kannatus tuonee lähes 90 paikkaa eduskuntaan. 

Tämän voi päätellä esimerkiksi vuoden 2015 vaaleista, joissa kaksi suurinta puoluetta saivat alle 39 prosentin kannatuksella 87 paikkaa (43,5 prosenttia kansanedustajista). Tai vuoden 2011 vaaleista, joissa kahden puolueen yhteenlaskettu 40 prosentin kannatus riitti 86 paikkaan (43 prosenttia kansanedustajista).  

Niinpä joudun valitettavasti tekemään sellaisen johtopäätöksen, että kaunis pääministerimme on vallanhimossaan menettänyt sen vähäisenkin järkensä, jonka avulla hän on noussut puolueensa puheenjohtajaksi ja edeltäjänsä kömpelöinnin seurauksena pahasti epäonnistuneeksi maan pääministeriksi. Ja siksi ajatus hänestä myös tulevana pääministerinä alkaa tuntua vähintäänkin kammottavalta, joskin onneksi yhä epätodennäköisemmältä, vaihtoehdolta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin ja kaksipäinen turvallisuuspolitiikka
Ei niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä
Vasemmiston blokkiutumispyrkimykseen ei pidä suostua

Järki voitti oudossa näytelmässä

Chilessä on viime aikoina nähty outo näytelmä, jossa kansa valitsi itseään huomattavasti vasemmistolaisemman joukon suunnittelemaan maalle uuden perustuslain. Nämä tekivät niin ja lakiehdotuksesta tuli suunnittelijoidensa näköinen: sitä kutsuttiin yhdeksi maailman edistyksellisimmistä perustuslaeista, mitä tulee esimerkiksi ympäristönsuojeluun, sukupuolten tasa-arvoon ja alkuperäiskansojen oikeuksiin.

Uusi perustuslaki olisi muuttanut valtion luonnetta huomattavasti nykyistä vasemmistolaisemmaksi. Niinpä chileläiset päättivät viikonlopun kansanäänestyksessä hylätä esityksen. Ja hyvä niin. 

Perustuslain muutostarve on syntynyt siitä, että nykyinen on suurelta osin peräisin diktaattori Pinochetin ajalta. Ja sen uusimisen kannalla on sinänsä ollut ylivoimaisesti suurin osa chileläisistä. 

Mutta on kuvaavaa, että kun kansa valitsi poliittista vasemmistoa tekemään perustuslakiehdotuksen, nämä päätyivät äärimmäisen arvoliberaaliin ja sosialismilta haisevan ehdotukseen. Siis sen sijaan, että olisivat tehneet poliittisesti tasapainoisen esityksen, jolla olisi ollut läpimenon edellytykset. 

Chilehän on sinänsä yksi niistä valtioista, joka on noussut viimeisten vuosikymmenien aikana taloudelliseen kukoistukseen ja yhä korkeampaan hyvinvointiin. Maan BKT on noussut 1980-luvulta peräti lähes yksitoistakertaiseksi. Samalla ihmisten taloudellinen tasa-arvo on parantunut, sillä siitä kertova Gini-indeksi on pudonnut 1990-luvun sinänsä korkeasta 55:stä kymmeniseen pykälää. 

Maa on toki edelleen talous- ja hyvinvointikehityksessään vaikkapa Suomea jäljessä, mutta siis oikein hyvällä tiellä. Sitä paitsi Venezuelan esimerkki sosialismin kyvyttömyydestä tuottaa hyvinvointia on saattanut olla chileläisten mielessä heidän käydessään äänestämässä. 

Nähtäväksi siis jää, mikä on seuraava askel Chilen pyrkimyksessä päivittää perustuslakiaan. Toistaiseksi esitetty näytelmä on kuitenkin ollut lievästikin sanottuna outo. 

Miksi ihmeessä chileläiset äänestivät vasemmistolaisjoukon suunnittelemaan perustuslakiaan? Ja mikseivät valitut edes yrittäneet tehdä järkevää ehdotusta, jolla olisi ollut läpimenon mahdollisuus? Tässä vaiheessa oleellista on kuitenkin vain se, että viime viikonloppuna järki vei loppujen lopuksi voiton. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko hallituksen ilmastopuheet vain poliittista agitatsioonia
Mitä jokaisen suomalaisen pitäisi oppia Venezuelasta?
Mapuchet ja maahanmuutto

Nuoleeko pääministeri Marin Putinin persettä vai näytteleekö hän tarkoin varjeltua näytelmää?

Tuoreiden uutisten mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti maansa aloittavan Ukrainassa sotilasoperaation, minkä vahvistavat sieltä raportoidut ohjusiskut ja maihinnousut. Näin Putin on osoittanut, ettei EU:n pakotteilla tai kansainvälisillä sopimuksilla ole vaikutusta Venäjän toimiin. 

Suomi on Ukrainan tavoin Venäjän naapuri, jonka on etenkin nyt nähtyjen tapahtumien jälkeen huomioitava erityisen tarkasti itäinen uhka. Toki tämä on tehty jo aiemminkin. 

Sotien jälkeisestä ajasta 1990-luvulle asti maamme selviytymiskeinona oli suomettumiseksi kutsuttu nöyristely itänaapurin edessä. Sen karusta todellisuudesta kertoi lapsena kuulemani vitsi, jonka mukaan pääsihteeri Leonid Brezhnevin perseen tiedettiin tehdyn puusta, koska suomettumispolitiikan luojan presidentti Urho Kekkosen kielestä löytyi tikkuja. 

Myöhemmin Suomi on liittynyt läntiseen talousliittoon eli Euroopan Unioniin saadakseen siltä mm. turvallisuustukea sekä vahvistanut omaa sotilaallista voimaansa. Ensimmäinen on ollut pelkkää toiveajattelua ja jälkimmäisenkin osalta on tunnustettu se realiteetti, ettei viiden miljoonan ihmisen kansa voi voittaa Venäjää vastaan käytävää sotaa, vaan ainoastaan tehdä maan valloittamisesta niin kallista, ettei kukaan järkevä taho ryhdy sellaiseen. 

Nyt nähdyt tapahtumat Ukrainassa osoittavat kuitenkin, ettei Venäjän johto ole järkevissä käsissä. Tämä asettaa suomalaisen turvallisuusratkaisun uuteen tilanteeseen, koska 30 vuotta käytetty turvallisuusratkaisumme on mitä ilmeisimmin perustunut virheellisiin premisseihin, koska siinä ei ole huomioitu itänaapurin ajautumista järjettömiin käsiin. 

Tässä tilanteessa olisi Suomen johdon katsottava peiliin ja todettava rehellisesti, että Suomen turvallisuuden varmistamiseksi on vain kaksi ratkaisumallia. Niistä ensimmäinen on paluu edellä mainittuun Putinin perseen valmistumateriaalin päivittäiseen testaamiseen ja toinen turvallisuustakuiden hakeminen läntisestä sotilasliitosta, jonka aseiden voima on moninkertainen Venäjään nähden.

Tätä taustaa vastaan oli järkyttävää kuulla, kun pääministerimme Sanna Marin (sd) ilmoitti, ettei Suomi ole juuri nyt edes keskustelemassa niin sanotun NATO-optiomme käytöstä, mutta ilmoitti samalla maamme hyväksyvän aseviennin Ukrainaan. Toisin sanoen pääministerimme ei aio ryhtyä Putinin perseennuolijaksi, vaan on päättänyt luottaa siihen jo virheelliseksi osoittautuneeseen premissiin, että Putin olisi järkevä henkilö.

Tässä tilanteessa on syytä toivoa, ettei pääministerimme tilannetaju ole niin heikko kuin edelle kirjoittamastani voisi kuvitella, vaan että käynnissä olisi sittenkin tarkoin varjeltu näytelmä, jonka lopputuloksena Marin ja presidentti Sauli Niinistö ilmoittavat lähitulevaisuudessa yhdessä Naton Jens Stoltenbergin kanssa Suomen liittyneen kaikessa hiljaisuudessa läntiseen sotilasliittoon saadakseen turvan Venäjän uhkaa vastaan.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putin sulki Ukrainan NATO-oven
Marin antoi signaalin Moskovaan ja Washingtoniin
Venäjä ratkaisee sen, liittyykö Suomi Natoon