Irrotettavia sukupuolielimiä pikkulapsille

Uutissuomalainen kertoi Yhdysvalloissa suunnitelluista sukupuolineutraaleista nukeista, joilla on irrotettvat sukupuolielimet. Ne on tarkoitettu 4–10-vuotiaille lapsille tukemaan heidän kehitystään.

Nuket ovat herättäneet keskustelua rapakon takana. Ja luonnollisesti repoublikaanit ovat olleet pöyristyneitä kun taas ainakin osa demokraateista on puolustanut tällaisia leluja lapsille. 

Nähtäväksi jää, mihin debatti johtaa. Ja tietenkin se, että miten lapsille suunnattuihin irrotettaviin sukupuolielimiin suhtaudutaan aikanaan Suomessa, mikäli sellaisia tulee täällä markkinoille – ja miksei tulisi, kun markkinat ovat nykyisin globaaleja. 

Omalta osaltani totean, etten enää hämmästy mistään. En siis myöskään irrotettavista sukupuolielimistä lasten leluissa. 

Näin siksi, että niillä tuskin on juurikaan vaikutusta tavallisiin lapsiin – pois lukien se pieni joukko, joille sekaisin olevat vanhemmat aiheuttavat joka tapauksessa omaan sukupuoleen liittyvää hämmennystä jo ennen murrosikää. Ja sitä kautta myös mielenterveysongelmia. Toivottavasti näin käy mahdollisimman harvoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekka Aittakumpu ja penistyöpaja
Sukupuolenkorjaus ei auta vaan pahimmillaan jopa pahentaa tilannetta
Biologinen nainen se on transmieskin

Homoseksuaalien oikeudet Nigerissä

Tuoreen uutisen mukaan Länsi-Afrikassa sijaitseva Niger on kriminalisoinut samaa sukupuolta olevien väliset suhteet. Sen seurauksena homoseksuaalisuutta harjoittavat ihmiset voidaan tuomita jopa kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen sekä sakkoihin.  

Lisäksi laissa sanotaan, että "LHBTQ-tekoihin" ryhtymisen yrittämisestä voidaan rangaista samalla mitalla. Eikä siinä kaikki, sillä myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestöjen toimintaan osallistumisesta voi saada yhtä rankan rangaistuksen. 

* * *

Syyksi uuteen lakiin on mainittu se, etteivät samaa sukupuolta olevien suhteet ole maan sosiaalisten ja kulttuuristen arvojen mukaisia. Nähtäväksi siis jää, miten erilaiset suomalaiset järjestöt ja kansalaisvaikuttajat reagoivat nigeriläisiin arvoihiin ja kulttuuriin. 

Eli nähdäänkö Helsingin kaduilla sateenkaariväkeä osoittamassa mieltään nigeriläisten homoseksuaalien puolesta tai tuomitsevatko suomalaiset poliitikot Nigerin hallituksen toimet? Vai nousevatko nigeriläiset itse päätöksen seurauksena maan sotilashallintoa vastaan?

* * *

Itse kyllä luulen, ettei nigeriläisten homoseksuaalien asia ainakaan täällä Suomessa kiinnosta oikeasti ketään. Eivätkä sen enempää poliitikot kuin sateenkaariväkikään innostu protestoimaan asiasta.

Omalta osaltani totean, että seksuaalisuus on jokaisen ihmisen oma asia, eikä sen pitäisi kuulua kenellekään muulle kuin asianosaisille, mikäli siihen ei liity väkivaltaa, pakottamista tai hyväksikäyttöä. Tämä pätee niin Suomessa kuin Nigerissäkin, ja siksi ilmaisen tässä paheksuntani maan sotilashallituksen toiminnan johdosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko homoseksuaalisuus luonnollinen ja terve seksuaalisuuden variaatio?
Miljardeja EU:sta etelään
Nigeriläiset ja vastuukysymys

Onko homoseksuaalisuus luonnollinen ja terve seksuaalisuuden variaatio?

Kolme korkeimman oikeuden tuomaria päätti, että Päivi Räsänen on syyllistynyt rikokseen internetissä julkaisulla kirjoituksellaan, jossa hän oli todennut, että seksuaalisesti poikkeavan tunne-elämän taustalla on psykoseksuaaliseen kehitykseen liittyviä häiriöitä ja että tieteellinen todistusaineisto osoittaa vastaansanomattomasti homoseksuaalisuuden olevan psykoseksuaalisen kehityksen häiriö sekä kiistänyt, että homous olisi luonnollinen ja terve seksuaalisuuden variaatio. Kaksi korkeimman oikeuden tuomaria ei katsonut rikosta tapahtuneen.

Oikeuden päätöksen vakavin seuraus on se, että "voittanut" tuomarikolmikko tuli rajoittaneeksi suomalaisten sananvapautta huomaamatta, että niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus.

* * *

Räsäsen tuomiosta kuultuani jäin pohtimaan, että mahtoikohan korkeimman oikeuden tuomareilla käydä mielessään seksuaalisuuden evolutiivinen tarkoitus. Siis se, että kyse on ihmisten – ja muiden seksuaalisesti lisääntyvien eliöiden – keinosta saada jälkeläisiä, joissa yhdistyvät ja rekombinoituvat vanhempien geenit. 

Tai olivatko he suuressa viisaudessaan unohtaneet, ettei ihminen ole partenogeneettinen laji, vaan heteroseksuaalisuus on ainut ja ehdottoman välttämätön edellytys ihmiskunnan uusiutumiselle. Ja rekombinaation takia myös sen evoluutiolle. 

Puhumattakaan siitä, että ihmiskunnan olemassaolo päättyisi nyt elävään nuorimpaan sukupolveen, mikäli kaikkien ihmisten seksuaalisuus kohdistuisi pelkästään omaan sukupuoleen.  

* * *

Siksi on kysyttävä, että mitä sitten on samaan sukupuoleen kohdistuva seksuaalinen kiinnostus? Sehän ei tunnetusti johda lisääntymiseen, vaan ihmisen seksuaalisuuden normaali kohde on vastakkainen sukupuoli ja heteroseksuaalisuus sen luonnollinen ilmenemismuoto.

Vastausta voi hakea siitä, että seksi tuottaa ihmisille tyydytystä ja nautintoa, jonka evolutiivinen tarkoitus on saada vastakkaiset sukupuolet hakeutumaan yhdyntään naisen munasolun hedelmöittämiseksi. Tämä tavoite ei toteudu homoseksuaalisuudessa, mutta – kuten edellä totesin – se kuitenkin tuottanee sitä harjoittaville ihmisille samankaltaista nautintoa kuin heteroseksi.

Näin ollen homoseksuaalisuuden voisi ajatella olevan puhtaasti nautinnollista toimintaa. Ja sellaisena verrattavissa lähinnä viihteeseen. 

* * *

Biseksuaalin samaan sukupuoleen kohdistuvaa seksiä voi siten pitää harmittomana viihteenä, koska he harjoittavat myös heteroseksiä. Sen sijaan puhtaasti homoseksuaalien ihmisten kohdalla kyse on evolutiivisesta umpikujasta.

Näistä syistä on myös selvää, että samaan sukupuoleen kohdistuva seksi on geneettisesti ja evolutiivisesti fataalia – ja jos halutaan niin ilmaista; "sukupuolikäyttäytymisen häiriö" – vain silloin, kun se on ihmisen seksuaalisuuden ainoa ilmenemismuoto. Eli epänormaalia on pikemminkin kiinnostuksen puute vastakkaiseen sukupuoleen kuin samaan sukupuoleen kuuluvan ihmisen kanssa harjoitettu seksi. 

* * *

Lopuksi palaan vielä Räsäsen tuomion perusteeseen, jonka mukaan tämä oli väittänyt homoseksuaalisuuden olevan psykoseksuaaliseen kehitykseen liittyvä häiriö sekä kiistänyt, että homous olisi luonnollinen ja terve seksuaalisuuden variaatio. 

Kuten edellä totesin, seksuaalisen kiinnostuksen puute on geneettisesti ja evolutiivisesti fataalia. Lisäksi tiedetään, ettei homoseksuaalisuus periydy vanhemmilta lapsille, vaan se on seurausta yksilönkehityksen tapahtumista. Ja kuten edellä totesin, sen seuraukset ovat geneettisessä ja evolutiivisessa mielessä haitallisia. 

Tämä kaikki ei tarkoita, että homoseksuaalit olisivat – jollain muulla tavalla kuin evolutiivisessa mielessä – huonompia ihmisiä kuin hetero- tai biseksuaalit. Mutta on kuitenkin älyllisesti epärehellistä, että korkein oikeus antoi päätöksessään ymmärtää heidän seksuaalikäyttätymisensä olevan vain luonnollinen ja terve seksuaalinen variaatio.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Päivi Räsänen Suomen maineen likaaja?
Sukupuoli-identiteetti on tunneasia, joka vaikuttaa tulevaisuuden suomalaisuuteen
Oikeuttaako Päivi Räsäsen tapaus vääräuskoisten veren vuodattamisen?

James Watson – yksi aikamme suurimmista tiedemiehistä on kuollut

Yksi viime vuosisadan merkittävimmistä tutkijoista on kuollut 97-vuotiaana. Tarkoitan DNA:n rakenteen yhdessä Francis Crickin ja Rosalind Franklinin kanssa selvittänyttä amerikkalaista nobelisti James Watsonia. 

DNA:n rakenteen Watson ja Crick selvittivät itse asiassa luvattomasti, sillä he tekivät sen varsinaisen työnsä ohessa tulkiten oikealla tavalla Franklinin röntgenkristallografisia tuloksia. Tästä kertoo kiehtovasti Watsonin 1960-luvun lopulla julkaisema kirja "Kaksoisheliksi", jonka tieteen historiasta kiinnostuneet voivat hankkia alle kympillä.

* * *

Nyt kuollut tieteen suuruus kasvoi katoliseksi, mutta hän kuvaili itseään myöhemmin "katolisen uskonnon pakolaiseksi". Hänen mukaansa: "onnekkain asia, mitä minulle koskaan on tapahtunut, oli se, että isäni ei uskonut Jumalaan." Niinpä hän lopetti 11-vuotiaana uskonnollisissa rituaaleissa käymisen ja omaksui "tieteellisen ja humanistisen tiedon tavoittelun".

Väitöskirjansa Watson teki USA:ssa Indianan yliopistossa, mutta siirtyi sen jälkeen tutkijatohtoriksi Kööopenhaminaan, missä hän viivähti vuoden, jatkaen matkaansa toiselle tutkijatohtoripestille Iso-Britanniaan. DNA:n rakenteen selvittäneen oivalluksensa hän sai työskennellessään Oxfordissa. 

* * *

Näiden oppivuosiensa jälkeen Watson siirtyi myöhemmin takaisin kotimaahansa. Siellä hän aktivoitui poliittisesti ja otti kantaa esimerkiksi amerikkalaisten joukkojen Vietnamiin lähettämistä vastaan ja myöhemmin vastusti ydinteknologiaa, koska siihen sisältyi vaara radioaktiivisten aineiden joutumisesta terroristien käsiin. 

Watson johti myös Cold Spring Harborin laboratoriota saaden tunnustusta siitä, että oli onnistunut "muuttamaan pienen laitoksen yhdeksi maailman suurimmista koulutus- ja tutkimuslaitoksista. Käynnistämällä ohjelman ihmisen syövän syiden tutkimiseksi, hänen johdollaan tiedemiehet ovat tehneet merkittäviä panoksia syövän geneettisen perustan ymmärtämiseen."

Vuonna 1990 Watson astui ihmisen genomikartoituksen vetäjäksi. Siitä työstä hän joutui kuitenkin vetäytymään vastustaessaan projektin tulosten patentoimista. Tämän hän ilmaisi sanomalla, että "maailman kansojen on ymmärrettävä, että ihmisen genomi kuuluu maailman ihmisille, eikä sen kansakunnille".

* * *

Watson linjasi lehtitietojen mukaan vuonna 1997, että "jos löytäisit seksuaalisuuteen vaikuttavan geenin ja nainen päättäisi, ettei halua homoseksuaalista lasta, niin antaisi hänen tehdä niin". Tällä hän ilmeisesti tarkoitti valinnanvapautta eikä varsinaisesti ajanut homoseksuaalien sikiöiden abortointia.

Watson lausui tämän jälkeen myös muita kommentteja, jotka ovat herättäneen huomiota ja närästystä monilla tahoilla. Vuonna 2000 hän kertoi, että "aina kun haastattelet lihavia ihmisiä, sinusta tuntuu pahalta, koska tiedät, ettet aio palkata heitä".

Myöhemmin hän tuki geneettistä seulontaa ja geenitekniikkaa julkisissa luennoissa ja haastatteluissa väittäen, että tyhmyys on sairaus ja "todella tyhmät" 10 % ihmisistä tulisi parantaa. Hän ehdotti myös, että kauneutta voitaisiin muokata geenitekniikalla, sanoen vuonna 2003, että "ihmiset sanovat, että olisi kauheaa, jos tekisimme kaikista tytöistä kauniita. Mielestäni se olisi hienoa."

* * *

Kuten edelle kokoamistani esimerkeistä näkee, oli Watsonilla mielenkiintoinen tapa hahmottaa asioita. Sellaisia olivat myös hänen käsityksensä monista muista asioista. 

Watsonin mukaan rotuun ja etnisiin ryhmiin liittyvillä stereotypioilla on geneettinen perusta: juutalaiset ovat älykkäitä, kiinalaiset älykkäitä, mutta eivät luovia konformismin vuoksi, ja intialaiset ovat orjallisia kastin sisäisen endogamian vuoksi. Hänen mukaansa "kaikki sosiaalipolitiikkamme perustuu siihen käsitykseen, että heidän (mustien) älykkyytensä on sama kuin meidän (valkoisten) – vaikka kaikki testit sanovat, ettei näin oikeastaan ​​ole".

Tämä näkemys herätti vastalauseita, ja johti lopulta Watsonin eläköitymiseen siitä huolimatta, että tämän tarkoituksena oli "edistää tiedettä, ei rasismia". Valitettavasti aika ei ollut vielä silloin siihen valmis – eikä taida olla vielä nykyisinkään.

* * *

Watsonin persoonaan toi oman mielenkiintoisen vivahteensa vielä se, että hän myi vuonna 2014 Nobel-mitalinsa, koska hänet oli leimattu "epäpersoonaksi" näkemystensä perusteella. Hän ei kuitenkaan pitänyt kaikkia saamiaan rahoja, vaan osa kerätyistä varoista – 4,1 miljoonaa dollaria – käytettiin tieteellisen tutkimuksen tukemiseen. Mitalin ostanut venäläinen oligarkki Alisher Usmano palautti sen myöhemmin Watsonille.

Lopetan tämän muistokirjoitukseni toteamalla, että James Watson oli paitsi suuri tieteen edelläkävijä, niin myös rehellinen tieteellisen tiedon ja sen vapauden puolustaja, mikä ajoi hänet lopulta sivuraiteille. Ei siitä syystä, etteivätkö hänen näkemyksensä olisi olleet tieteellisen tiedon mukaisia, vaan siksi, etteivät ne sopineet läntistä maailmaa yhä vankemmin hallitsevaan arvoliberalistiseen unelmahöttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Nobelistin ja salaliittogurun elämä: Luc Montagnierin tarina
Älykkyyden evoluutiosta

Sukupuoli-identiteetti on tunneasia, joka vaikuttaa tulevaisuuden suomalaisuuteen

Suomen uutiset kertoi, että muunsukupuolisiksi tai muiksi kuin heteroseksuaaliseksi itsensä kokevien nuorten osuus on vuoden 2023 jälkeen laskenut merkittävästi Yhdysvalloissa. Tämä osoittaa jutun mukaan, että kyse olisi pikemminkin woke-liikkeen nousun tuottamasta sosiaalisesta ilmiöstä kuin perinnöllisestä taipumuksesta.

Johtopäätös on sikäli looginen, että muunsukupuolisuus tai homoseksuaalisuus ovat helposti nähtävissä lisääntymisen kannalta negatiiviseksi ja siten luonnonvalinnan seurauksena karsiutuvaksi ilmiöksi, vaikka toki taustalla tiedetään olevan myös geneettisiä virheitä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, etteivätkö seksuaalisuudeltaan poikkeaviksi kokevat ihmiset tuntisi itse olevansa sitä, miksi he identifioituvat – eli kyse ei lähtökohtaisesti ole teeskentelystä tai näyttelemisestä.

* * *

Kansakunnan uusiutumisen kannalta erilaiset sukupuolipoikkeamat ovat luonnollisesti haitallisia, koska ne johtavat usein lapsettomuuteen. Se puolestaan on erityisesti Euroopassa valtava ongelma, koska alueen kantaväestön rakenne on nopeasti ukkoutumassa ja akkautumassa eli aktiivisen väestön osuus on pienenemässä samaan aikaan kun hoivaa tarvitsevien mummojen ja vaarien määrä ensin kasvaa, minkä jälkeen väestö rupeaa supistumaan. 

Suomessa tämä näkyy hyvin Tilastokeskuksen raportista, jossa on kuvattu eri ikä-luokkien määrää vuodesta 1900 alkaen. Tuolloin väestöstämme oli 65-vuotiaita tai vanhempia vain 5,3 prosenttia. Määrä nousi vuoteen 2000 mennessä 15 prosenttiin ja tähän vuoteen saavuttaessa peräti 22,7 prosenttiin koko väestöstä. 

Vastaavasti alle 15-vuotiaita oli vuonna 1900 peräti 35,1 prosenttia, vuonna 2000 enää 18,1 prosenttia ja tänä vuonna enää 15,6 prosenttia koko väestöstä. Viimeksi mainitusta määrästä huomattava osa oli perimältään muita kuin suomalaisia tai edes eurooppalaisia, joiden osuus maamme väestöstä on siten pienentynyt vieläkin nopeammin kuin tilasto näyttää. 

Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen väestön vanhenemisen lisäksi myös sen geneettinen koostumus on nopeassa muutoksessa, mikä tulee vaikuttamaan myös maamme kulttuuriin siltä osin kuin perintötekijät ja vanhempien oma kulttuuriperintö määrittävät ihmisten käyttäytymistä, arvoja ja asenteita. 

Valitettavasti suuri osa näistä asioista – erityisesti genetiikkaan liittyviltä osiltaan – on jo pitkään ollut ihmistutkimuksessa kielletty aihe. Eikä meillä siksi ole käytettävissä ajantasaista tutkittua tietoa, jonka pohjalta voitaisiin ennakoida luotettavasti Suomen ja suomalaisuuden tulevaisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomenkielisen väestön suhteellinen osuus on romahtamassa
Espoon Finnoossa on asuntoja, jotka kaipaavat asukkaita
Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...

Onko BBC:n rasistis-feministinen henkilöstöpolitiikka leviämässä Yleisradioon?

Verkkouutiset kertoi, että maailman yleisradioyhtiöiden esikuva BBC on vuosina 2023–2024 maksanut seksuaalivähemmistöön kuuluville ylemmän tason johtajille 15,6 prosenttia ja etnisten vähemmistöjen edustajille 12,6 prosenttia korkeampaa palkkaa kuin valkoihoisille heteroseksuaaleille. Lisäksi yhtiön uusien työntekijöiden valinta tapahtuu etnis-rasistisin perustein, joiden mukaan heistä tulee olla 50 prosenttia naisia, 20 prosenttia tummaihoisia ja ainakin 12 prosenttia vammaisia.

Tähän on johtanut niin sanottu DEI-ajattelu, jossa korostetaan työyhteisön diversiteettiä, tasa-arvoa ja integraatiota lähinnä niin sanotun intersektionaalisen tasa-arvokäsitteen kautta. Ei siis ihme, että TaxPayers’ Alliance -järjestön johtaja Elliot Keck on todennut pakkomielteisen diversiteettiajattelun johtaneen sellaiseen syrjintään, jolta sen pitäisi ihmisiä suojata.

Tämä uutinen on myös meidän suomalaisten kannalta mielenkiintoinen siitä syystä, että BBC on ollut kautta aikain verovaroin toimivan Yleisradiomme esikuva. Ja siksi olisi mielenkiintoista nähdä selvitys, jossa myös sen harjoittamaa diversiteettipolitiikkaa tarkastellaan puolueettomasti.

* * *

Ylen oman nettisivut kertoivat viime syyskuussa, että yhtiössä "tehdään säännöllisesti henkilöstökyselyjä, joissa selvitetään mm. yleläisten työhyvinvointiin, työilmapiiriin ja keskustelukulttuuriin liittyviä kokemuksia. Seuraavassa kyselyssä on mahdollisuus antaa palautetta myös työyhteisön yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvistä toimenpiteistä". 

Lisäksi yhtiössä on järjestetty henkilöstölle pakollista "monimuotoisuuskoulutusta", josta kaikki osallistujat eivät ole olleet kovin innostuneita.  Lisäksi yhtiö on jo vuonna 2023 ilmoittanut, että se "pyrkii edistämään henkilöstön monimuotoisuutta ja yhdenvertaisuutta rekrytoimalla mahdollisimman monipuolisesti eri taustoista tulevia työntekijöitä".

Toisin sanoen verorahoitteinen mediamme ei näyttäisi vielä sortuneen aivan samanlaiseen rasistis-feministiseen henkilöstöpolitiikkaan kuin esikuvansa, mutta on kuitenkin ottanut jo pitkiä askeleita siihen suuntaan. Lisäksi on selvää, että tämä kehitys tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa, mikäli yhtiön hallintoneuvosto ei ole hereillä ja huolehdi erityisen tarkkaavaisesti sen rekrytointi- ja palkkauspolitiikan meritokraattisuudesta sekä työsuoritusperusteisuudesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?
Ylen hallintoneuvoston tulee huolehtia lain noudattamisesta yhtiön toimituksessa

Seksikirja pojille

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on todennut, että ruotsalaisen kirjailijan ja seksuaalikouluttajan Inti Chavez Perezin seksiopas "Respektiä – Seksikirja pojille" on sopimaton lapsille. Kyse on siis siitä kirjasta, joka on jaettu kaikkiin Suomen yläkouluihin ja jossa yksi väliotsikoista kuuluu, että "kuinka kullin saa syvälle suuhun".

En ole lukenut tuota kirjaa, mutta julkisten tietojen perusteella se tosiaan kuulostaa varsin sopimattomalta. Näin siitäkin huolimatta - tai ehkä juuri siitä syystä - että kohderyhmänä olevat murrosikäiset pojat ovat epäilemättä löytäneet internetin pornovideot jo vuosia aikaisemmin. Luultavasti viimeistään samassa iässä kun minun ikäpolveni poikalapset löysivät pornolehdet.

Lapsiasiavaltuutetun mukaan "on tärkeää, että seksuaalikasvatus on laadukasta, sitä on tarjolla kaikille ja aikuiset osaavat käsitellä asioita ikätasoisesti yhdessä nuorten kanssa". 

Tähän on sinänsä helppo yhtyä, mutta vielä tärkeämpää olisi opastaa nuoria miehenalkuja siihen, että he ymmärtäisivät, ettei sukupuoliyhteyden ole tarkoitus olla tyttöjen - tai homoseksuaalisissa akteissa vastaanottavan partnerin - hyväksikäyttöä tai teknistä suorittamista, vaan molempien osapuolten yhteiseen tahtoon perustuva läheinen kontakti ja rakkauden osoitus. 

Siksi on syytä huomata myös kirjan kirjoittajan näkemys, jonka mukaan sen "tärkein harjoitus on istua ja miettiä, mitä oikeasti haluaa seksiltä, ja kirjoittaa se ylös. Sen jälkeen toiveitaan pitäisi verrata siihen, mitä näkee pornossa. Siinä voi nähdä oman seksuaalisuuden ja internetin tarjoaman mielikuvan eron."

Tarkoitus siis on - ainakin tämän kommentin valossa - oikein hyvä, vaikka epäilenkin vahvasti, etteivät murrosikäiset pojat istu eivätkä mieti, puhumattakaan siitä, että he kirjoittaisivat halujaan ylös tai vertailisivat toiveitaan pornoon. Kyllä he lukevat kirjaa nimenomaisesti oppaana seksuaaliseen aktiin ja käyvät läpi todennäköisesti vain ja ainoastaan juuri siihen liittyvät sivut. 

Sen seurauksena kirjan vaikutus on todennäköisemmin seksuaalisen suorittamisen ja välineellistämisen ylikorostuminen suhteessa kumppaniin kohdistuvaan rakkauteen tai hellyyteen. Ja siten seurauksena saattaa olla pahimmillaan myös kestävän parisuhteen luomiseen tarvittavan kyvyn heikkeneminen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksi ei jakaudu tasaisesti - eikä siitä seuraa lapsia
Paljastuvatko seksuaalisesti häiriintyneet kulttuurit?
Tasa-arvovaltuutetun kannanotto salolaiskoulun tapaukseen on virheellisesti perusteltu

Seksi ei jakaudu tasaisesti - eikä siitä seuraa lapsia

Väestöliiton tuoreen perhebarometrin mukaan korkeakoulutetuista yli 30-vuotiaista suomalaisista 80 prosenttia elää parisuhteessa. Peruskoulutetuista näin tekee vain 36 prosenttia, vaikka myös heistä suurin osa tahtoisi kumppanin. Ero on kieltämättä suorastaan järkyttävän suuri ja kertoo yhteiskunnan meritokratisoitumisen ulottuvan jopa parisuhteisiin asti. 

Kyselyn mukaan naisilla on edelleen päävastuu sekä kotitöistä että lastenhoidosta. Tähän jakoon ovat tyytymättömimpiä ne naiset, jotka huolehtivat oman arvionsa mukaan suurimman osan lastenhoidosta. Tosin kyse saattaa olla myös siitä, että lastenhoitoon tyytymättömimmät naiset yliarvioivat omaa osuuttaan. 

Kun puhutaan itse seksistä, niin miehet haluavat oman kertomansa mukaan sitä enemmän kuin naiset. Ja vanhemmat ihmiset vähemmän kuin nuoret.  

Kysely osoitti myös, että nykyiset nuoret ovat seksuaalisesti vanhempia ikäluokkia vapaamielisempiä. Erityisesti suurta osaa nuoria naisia kiinnostaa seksi niin miesten kuin naistenkin kanssa, sillä heistä vain puolet on kiinnostunut pelkästään vastakkaisesta sukupuolesta. Myös nuoret miehet ovat tässä suhteessa vanhempia vapaamielisempiä, mutta ikäisiään naisia lievemmin. Eläimistä ei kysytty. 

Mielenkiintoinen tulos oli myös se, että nuoret naiset (alle 50-vuotiaat) ilmoittivat harjoittaneensa seksiä useammin kuin ikäisensä miehet, kun taas vanhemmissa ikäluokissa (yli 50-vuotiaat) miehillä oli oman kertomansa mukaan useammin seksiä kuin saman ikäisillä naisilla. Jäin miettimään, että liittyykö tämä outo jakauma siihen, että nuoret naiset harjoittaisivat seksiä vanhempien miesten kanssa vai siitä, että nuorilla naisilla olisi tapana harjoittaa lesbosseksiä, mihin edellisessä kappaleessa käsittelemäni vastaukset saattaisivat viitata. 

Vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, kuten itse raportissa arvellaan, että ikäisiään miehiä harvemmin parisuhteessa elävät vanhemmat naiset elävät ilman seksiä. Ja vastaavasti miehiä useammin parisuhteessa elävät nuoret naiset saavat seksiä ikäisiään miehiä useammin.

Toki kyselystä paljastui monenlaisia muitakin asioita, mutta nämä olivat omasta mielestäni kiinnostavimpia, joten käsittelin niitä tässä kirjoituksessa. Suosittelen kuitenkin aiheesta kiinnostuneita lukemaan koko raportin jo siitäkin syystä, että tätä aamulla kirjoittaessani ehdin katsella lähinnä vain raportin kuvia.  

* * *

Kaiken kaikkiaan kysely osoitti, ettei suomalaisten heikko lisääntyminen johdu lastensaamiseen tarvittavien aktien vähäisyydestä. Eikä se liity myöskään siihen, etteivät suomalaiset haluaisi saada nykyistä enemmän lapsia.  

Sen sijaan lasten määrään vaikuttavat muut asiat, joista tärkeimmäksi arvellaan usein työstä aiheutuvaa stressiä, maailmantuskaa tai nuorten taloudellista epävarmuutta. Nämä syyt ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet asiaan, mutta epäilen vahvasti, että niiden rinnalla tai jopa edellä asiaan vaikuttaa myös nykyinen vapaata nuoruutta ihaileva kulttuuri, joka on tehnyt vielä yli kolmekymppisistä aikuisista yli-ikäisiä teinejä, joille parisuhteeseen ja omaan perheeseen sitoutuminen on vierasta. 

Tämä asia on ongelma, jota valaisee alla oleva Tilastokeskuksen julkaisema kuva, joka osoittaa Suomen väestön vanhenevan nopeasti. Eli vaurautta luovien työikäisten ikäluokkien vähenevän samalla kun yhteiskunnan resursseja kuluttavien vanhojen ihmisten määrä kasvaa.

Jos ja kun tätä väestörakennetta pidetään ongelmallisena - eikä Suomi houkuta taloudellista lisäarvoa tuottavia maahanmuuttajia - kannattaisi myös tähän asiaan kiinnittää huomiota. Ja pohtia - niin poliitikkojen kuin muidenkin suomalaisten parissa - mitä sen muuttamiseksi olisi tehtävissä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli
Miksi nainen pettää miestään?

Alexander Stubb teki järkevän ja vähemmän järkevän linjauksen

Tasavallan presidentti Alexander Stubb osoitti johtavansa Suomen ulkopolitiikkaa. Tämä tapahtui koska ministeri Ville Tavio (ps) ilmoitti, ettei Suomi liity Ukrainan jälleenrakentamiseen liittyvään tasa-arvoliittoumaan, ja ministeri Elina Valtonen (kok) äänesti sellaisen YK:n yleiskokouksessa päätös­lauselman puolesta, jossa vaaditaan Israelia lopettamaan palestiinalais­alueiden laiton miehitys vuoden sisällä. 

Stubbin mukaan Suomi kyllä kohtelee Israelin Länsirannan siirtokuntia jatkossakin laittomina, mutta ei ole tunnustamassa Palestiinan valtiota näillä näkymillä. Sen sijaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet korostuvat hänen päätöksellään suomalaisessa ulkopolitiikassa. 

Omalta osaltani näen stubbilaisen suhtautumisen Länsirannan asemaan järkeväksi, joskaan asia ei millään tavalla kuulu meille suomalaisille. En myöskään vastusta sukupuoli- ja seksualivähemmistöjen ihmisoikeuksia, mutta en nyt kuitenkaan lähtisi päsmäröimään niille erityisasemaa juuri Ukrainassa. 

Jälkimmäinen näkemykseni perustuu kahteen asiaan. Ensinnäkin Ukrainassa on tällä hetkellä paljon akuutimpikin ongelma - venäläisten aloittama sota - jonka ratkaisemiseen Suomenkin kannattaisi keskittyä. Toiseksi, en näe LBGTQ-käyttäytymisen laillistanutta Ukrainaa mitenkään erityisen ongelmallisena yhteiskuntana sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien suhteen. 

Siksi pitäisin järkevänä - jos jälkimmäiseen asiaan halutaan vaikuttaa - suomalaispanosten sijoittamista sinne, missä normaalista sukupuolikäyttäytymisestä poikkeavia ihmisiä rangaistaan kuolemalla tai muilla tavoilla. Ensin mainittujakin nimittäin löytyy edelleen maailmasta (esimerkki, toinen ja kolmas) puhumattakaan jälkimmäisistä (esimerkki ja toinen). 

Niin tai näin. Olen kuitenkin kaiken kaikkiaan pitänyt nykyisen tasavallan presidentin aiempaa toimintaa korkeassa virassaan odotuksiani parempana. Ja toivon, että näin jatkuu myös tulevaisuudessa.

Lisäksi tiedostan sen, että presidentinvaalin toisen kierroksen vaihtoehtona oli henkilö - Pekka Haavisto - jonka nousu ulkopolitiikkamme johtoon olisi varsin suurella todennäköisyydellä ollut kansallinen katastrofi. Enkä tarkoita tällä hänen seksuaalista suuntautumistaan, vaan miehen "näyttöjä" poliittisen uransa eri vaiheissa (esimerkki, toinen ja kolmas). 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Disinformaation levittäminen on osa Venäjän sodankäyntiä
Suomalaiset haluavat rajalain
Alexander Stubb, Suomen presidentti

Wokellus vastatuulessa

Wokeltajilla oli eilen huono päivä. Ensinnäkin Urheilun kansainvälinen vetoomus­tuomioistuin päätti, ettei transuimari Lia Thomas pääse kyykyttämään oikeita naisia olympialaisissa samaan tapaan kuin hän on tehnyt amerikkalaisissa yliopistokilpailuissa.

Kyse on siis urheilijasta, joka ei ole menestynyt uimarina ollessaan vielä mies, mutta vaihdettuaan sukupuolta on pystynyt polskimaan voitosta voittoon. Ja saanut samalla muun muassa uimarityttöjen vanhemmat valittamaan lastensa kohtalosta. 

Toiseksi kävi niin, että Suomessa Kansaneläkelaitos on päättänyt vetäytyä ainakin täksi vuodeksi Helsinki Pride -tapahtuman kumppanuudesta, eikä pulita sille suomalaisilta kerättyjä rahoja aiempien vuosien tapaan. Tämä harmittaa Helsinki Priden toiminnanjohtajaa, joka olisi luonnollisesti kaivannut tapahtuman järjestämiseen nyt puuttumaan jääviä euroja. 

Hän kuitenkin toivottaa kaikki organisaatiot tervetulleiksi Pride-kulkueeseen, vaikka ne eivät osallistuisikaan sen kustannuksiin. Mutta huomauttaa, ettei omia yrityslogoja pitäisi käyttää, ellei ole lahjoittanut rahaa. Niinpä niin.

Luettuani aamulla näistä tapauksista heräsi mielessäni ajatus, että olisikohan järki lopulta ottamassa niskalenkkiä wokelluksesta. Ja sen pahimmista ylilyönneistä oltaisiin vähitellen pääsemässä eroon niin kansainvälisessä urheilussa kuin Suomessakin. Ainakin sellaista voisi näin kauniin aamun kunniaksi toivoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Wokeltavat puolestaloukkaantujat
Feministinen paljastus
Vakaa kallio ja turvallinen tila paljastivat sekä tietämättömyyden että tietoisen valinnan

Valtakunnan ykköshomon ajatuksista

Yle antoi itsensä valtakunnan ykköshomoksi nostaneelle miehelle tilaa kertoa ajatuksistaan. Hän valitti yksittäistapaukseen viitaten, että "ei vaadita kuin normaali elämä, että joku kokee oikeudekseen käydä päälle". 

Miehen syyttävä sormi osoitti kohti "poliitikkoja, jotka ovat voineet tehdä vuosikymmenien uran pitkälti sen varaan, että he vihaavat homoja" - keitä he sitten lienevätkään. Ja kertoi omakohtaisena kokemuksenaan tapauksesta, jossa hänen esiinnyttyään meikattuna ja kynnet maalattuina oli käynyt niin, että "tällaiset pohjanmaalaiset pojat kommentoivat, että ´tässä tätä homoseksuaalista agendaa meille tungetaan´". 

Ei liene syytä epäillä, etteikö valtakunnan ykköshomon omakohtainen - ikävä - kokemus pitäisi paikkaansa. Lieneehän selvää, että Suomessa asuu kaikenlaisia ihmisiä, ja kun sosiaalinen media on muutenkin johtanut kommentointikynnyksen alenemiseen, saatetaan helposti kommentoida ihmisten käytöstä ja ulkonäköä. 

Toisaalta seksuaalivähemmistöt ovat viime vuosina olleet esillä näyttävästi niin julkisessa sanassa kuin kaduilla ja toreillakin. Ja mikäli olen ymmärtänyt oikein, on tarkoituksena nimenomaisesti herättää keskustelua heidän asemastaan maassamme. 

Siksi koin hiukan oudoksi se, että kun sitä keskustelua on sitten syntynyt, se ei kelpaakaan. Toiveena näyttäisi pikemminkin olevan, että keskustelu olisi puhtaan yksisuuntaista tai ehkä jopa seksuaalivähemmistöjä hymistelevää. 

Tosiasia kuitenkin on, että suomalaisissa kuten muissakin ihmisissä on monenlaista väkeä. Suurin osa hyväksyy ihmiset enemmän tai vähemmän sellaisina kuin he ovat ja katsovat seksuaaliasiat yksityisiksi - olivat ne sitten homo- tai heteroluonteisia. Arvoisalle lukijallenikin lienee tuttu - usein itsenikin käyttämä - muotoilu, joka mukaan "suomalaisia ei kiinnosta mitä itse kukin tekee makuuhuoneessaan, kunhan se tapahtuu aikuisten kesken ja vapaaehtoisesti". 

Kuten jo edellä totesin, eivät seksuaalivähemmistöt ole tyytyneet pitämään intiimejä asioitaan normaalina yksityisasiana, vaan homoseksuaalisuutta on viime vuosina tuotu julkisuuteen varsin aktiivisesti, mikä on herättänyt vastareaktion. Eli ykköshomon luonnehdintaa käyttäen: jotkut heteroseksuaalit "pohjanmaan pojat" ovat tympääntyneet asiaan ja ilmaisevat omat ajatuksensa suoraan.

Tosiasia kuitenkin on, että suomalaisten yleinen suhtautuminen homoseksuaaleihin

on kaiken kaikkiaan muuttunut myönteisemmäksi 2000-luvun aikana. Ja siinä mielessä heidän asemansa on parempi kuin koskaan. Siksi on syytä kysyä, että kannattaisikohan näiden ihmisten hyväksyä tämä fakta ja omaksua suomalaisten enemmistön asenne seksuaalisuuteen yksityisasiana? Ja jättää intiimit asiansa - heteroseksuaalisten suomalaisten tapaan - makuuhuoneidensa verhojen taakse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyhmyydestä toisinajattelijoihin
Kuinka peniksellinen mies ja peniksellinen nainen voivat saada biologisia lapsia?
Helsinki painostaa henkilöstöään pride-karnevaaliin

Imaamin viesti lauttasaarelaisille

Kevään eduskuntavaaleissa lähes puolet lauttasaarelaisista äänesti kokoomusta. Demareille antoi tukensa yli kaksitoista, Vihreille yli yksitoista ja RKP:llekin reilut yhdeksän prosenttia. Mikään näistä puolueista ei ole suuremmin vastustanut Suomessa harjoitettua humanitaarisen maahanmuuton politiikkaa - ja kolme viimeksi mainittua on suorastaan vaatinut siitä vieläkin lepsumpaa. 

Maahanmuuton vaaroista varoittaneen Perussuomalaisten kannatus jäi vajaaseen yhdeksään prosenttiin tässä kaupunginosassa, joka äänestyskäyttäytymisen(kin) perusteella on ennen kaikkea vauraiden arvoliberaalien ihmisten kotiseutua. Siis sellaista, jossa maahanmuuttajien osuus on edelleen pieni ja heistäkin vain osa humanitaarisin perustein maahan saapuneita. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että Lauttasaareen on löytänyt tiensä muualta pääkaupunkiseudulta - Itä-Helsingistä tai Espoosta - peräisin oleva nuorisojoukko, joilla on ollut tapana naamioitua ahdistellessaan paikallisia nuoria. Ainakin osan nuorista on kerrottu olevan maahanmuuttajataustaisia.

Näin humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan todellisuus on saapunut tässäkin puheena olevaan Helsingin vauraaseen saarikaupunginosaan. Nähtäväksi jää, vaikuttaako tapaus jollain tavalla seuraavien kunnallis- ja eduskuntavaalien tulokseen, vai uskovatko lauttasaarelaiset edelleen siihen, että humanitaarinen maahanmuutto on hyväksi Suomelle ja suomalaisille.

* * *

Jos arvoliberaaleilla helsinkiläisillä olisi järkeä päässään he huomaisivat, että nyt harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksia voisi tarkastella tutustumalla Ruotsin tilanteeseen. Siellä on viimeisenä käänteenä nähty maahanmuuttajataustaisen jengijohtajan siirtyminen Turkkiin eli ruotsalaispoliisien tavoittamattomiin - ja sieltä tapahtuva rikollisjoukkonsa johtaminen yhä väkivaltaisempiin tekoihin Ruotsissa. 

Tällä jengipomolla on tiettävästi hyvät suhteet Turkin poliittiseen johtoon, joten hänen katoamisensa seurauksena myös Ruotsin NATO-tie näyttää muuttuvan yhä kivikkoisemmaksi. Samaan aikaan ruotsalaisen sivistyksen kehtona tunnetun Uppsalan koulujen oppilaita on jäänyt kotiin pelätessään tulevansa tapetuiksi.  

Tässä tilanteessa ruotsalaisten keinot palauttaa maansa takaisin siihen auvoiseen tilaan - josta minun sukupolveni on sen tuntenut - saattavat olla vähissä. Toistaiseksi siellä kuitenkin tunnutaan uskottavan pehmeisiin keinoihin asioiden korjaamiseksi. Epäilen kuitenkin, ettei se riitä, vaan maassa olisi tehtävä päätöksiä, jotka olisivat erityisen radikaaleja ja hyvin kaukana niin sanottujen ihmisoikeuksien kunnioittamisesta.

* * *

Ruotsin tielle Suomea olisi viemässä myös saudirahoitteinen helsinkiläisimaami, johon myös blogistikollega Yrjöperskeles kiinnitti eilen huomionsa. Mies oli suivaantunut helsinkiläiselle virkamiehelle, joka piti hänen päiväkotiaan moskeijana, ja kertoi ettei "ymmärrä näitä ihmisiä, ennakkoluuloisia ihmisiä, maalaisjuntteja ihmisiä, kusipäisiä ihmisiä".

Niinpä hän uhkasi tekevänsä kantelun virkamiestä vastaan ja vievänsä asian aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti. Ja lopuksi hän uhkasi vielä seurata ruotsalaisen jengipomon esimerkkiä: kertomalla, että "sitten mä menen Turkkiin. Recep Tayyip Erdogan on mun henkilökohtainen tuttu".

Miehellä oli toki muutakin sanottavaa. Hänen mielestään ISIS oli vain "sotkuinen juttu", mutta lupasi lähteä Palestiinaan sotimaan, mikäli "mä tiedän, että on jihad". 

Ja olihan miehellä sanoma myös lauttasaarelaisille ja muille arvoliberaaleille helsinkiläisille. Hän nimittäin arvioi suomalaisen seksuaalipolitiikan seurauksia sanomalla, että "täällä vaan mies miehen kanssa, nainen naisen kanssa. Kohta suomalaiset kaksi miljoonaa. Mutta islamin laki: ei! Sitten muslimit kohta kymmenen miljoonaa."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin käräjäoikeus ei ymmärtänyt kunniamurhaajaa
Edes rikoskomisario ei uskalla puhua tosiasioista sellaisina kuin ne ovat
Sosiaalidemokraattisen imaamin ajatuksia

Tasa-arvovaltuutetun kannanotto salolaiskoulun tapaukseen on virheellisesti perusteltu

Olemme viime päivinä saaneet seurata mielenkiintoista sukupuoli-ideologiaan liittyvää tapausta. Siis sitä, josta Salon seudun sanomat kirjoitti, että eräs koulu oli ottanut yhteyttä tasa-arvovaltuutettuun, koska joku sen ala-asteen oppilaista oli kirjoittanut, että sukupuolia on vain kaksi. 

Tämän seurauksena valtion korkea virkamies oli ottanut kannan, jonka mukaan "tasa-arvovaltuutettu muistuttaa perusopetuksen järjestäjää ja koulua siitä, että molemmilla on tasa-arvolakiin perustuva velvollisuus huolehtia sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän kiellon noudattamisesta. Perusopetuksen järjestäjällä ja koululla on paitsi oikeus myös velvollisuus puuttua tilanteeseen tai esimerkiksi yksittäisen oppilaan toimintaan, joka syrjii tai loukkaa sukupuolivähemmistöön kuuluvia muita oppilaita. Lisäksi opetuksen järjestäjällä ja koululla on velvollisuus edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä ennaltaehkäistä sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. 

Koululla on näin ollen ollut tasa-arvolain nojalla paitsi oikeus myös velvollisuus kieltää oppilastyö, joka on sisältänyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivän ja loukkaavan viestin."

Tapaus on tietenkin meille tavallisille täysjärkisille ihmisille käsittämätön. Sitä sen pitäisi olla myös kaikille ihmisoikeuksista kiinnostuneille - jollainen tasa-arvovaltuutetunkin voisi kuvitella olevan - sillä YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa mainitaan, että "jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä".

* * *

Bloggarikollega Yrjöperskeles ehti jo eilen ottaa kantaa tapahtuneeseen. Totesin hänen kirjoituksensa keskusteluosioon, että "tämä on tosiaan niin mielenkiintoinen tapaus, että sillä saattaa olla paljonkin merkitystä tulevissa vaaleissa. Voipa jopa ratkaista seuraavan pääministerin nimen."

Nähtäväksi siis jää, sataako koulun ja tasa-arvovaltuutetun toiminta niitä mitä ilmeisimmin myötäilevän arvoliberaalin vihervasemmiston vai kenties arvokonservatiivisen oikeiston leiriin. Vaaleihin on joka tapauksessa aikaa enää reilut kolme viikkoa, joten tapaus tuskin haihtuu niiden mielistä, joille se on merkitsevä."

* * *

Lopuksi otan vielä kantaa tuohon sukupuolten lukumääräkysymykseen. Ja teen sen suomen kielen kannalta, koska tasa-arvovaltuutetun päätös perustui erityisesti sanojen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti merkityksiin. 

Sana sukupuolihan on yhdyssana, joka koostuu kahdesta osasta: suku ja puoli. Suku taas viittaa lisääntymisen kautta toisiinsa liittyviin ihmisiin. Eli kaikilla samaan sukuun syntyperänsä puolesta kuuluilla ihmisillä on vähintään yksi yhteinen esi-isä, jonka sukusolu on aikanaan yhtynyt toiseen sukusoluun.

Sukusoluja taas on kahdenlaisia: on suurempia ja pienempiä. Ja koska sukua voi jatkaa vain yhdistämällä näitä keskenään, syntyy uutta ihmiselämää vain sellaisesta seksistä, jossa saatetaan suuremmat ja pienemmät sukusolut yhteen.

Siten suomen sanan sukupuoli jälkiosa on varsin kuvaava: sen enempää suurempia kuin pienempiäkään sukusoluja tuottava ihminen ei ole suvun kannalta kokonainen, vaan puolikas, jonka tulee yhtyä toiseen - ja vieläpä erilaiseen - puolikkaaseen, jotta suku voisi hänen kannaltaan jatkua. Tämä ilmaisu vastaa tarkasti myös biologista tosiasiaa.

Koska ei ole kolmannenlaisia sukusoluja, ei myöskään sukupuolia sanan varsinaisessa merkityksessä voi olla kuin kaksi. Mutta toki niiden lisäksi on olemassa hedelmättömiä ihmisiä, jotka eivät tuota lainkaan funktionaalisia sukusoluja tai pysty muuten saamaan lapsia, eivätkä siten pysty jatkamaan sukuaan - eivät ainakaan ilman nykyaikaisen lääketieteen apua. Tämä ei kuitenkaan ole oleellinen eikä ainakaan sukupuolikysymys, sillä tämän ilmiön taustalla on valtava määrä erilaisia syitä, joista osa on varsin erikoisia. 

Kahdella sukupuolella en kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ihmisillä voisi olla vaikka kuinka monia sukupuoli-identiteettejä. Niitä ei ainakaan nykyisin tavata kutsua negatiivissävytteisillä nimityksillä -  kuten kehityshäiriöiksi, mielenterveysongelmiksi tai muuksi sellaiseksi - vaikka kaikissa näissä tapauksissa esiintyy selkeä ristiriita eli häiriö suvunjatkamisen perusteella määrittyvän sukupuolen ja seksuaalikäyttäytymisen välillä, vaan puhutaan mieluummin esimerkiksi sukupuolten tai seksuaalisuuden moninaisuudesta. 

Ilmaisuista ensimmäinen on sanatarkasti ottaen väärin, kuten edeltä ilmenee, mutta jälkimmäinen taas hyvinkin osuva: viittaahan suomen kielen sana seksi intiimiin kanssakäymiseen. Ja sellaistahan voi harrastaa paitsi kaikenlaisten ihmisten ja ihmisryhmien, niin myös itsekseen tai jopa muiden eläinlajien edustajien kanssa. Lapsia eli sukua kuitenkin syntyy vain miehen ja naisen välisessä seksissä.  

* * *

Lopuksi on siis syytä todeta, että tasa-arvovaltuutetun kannanoton perustelu oli asiallisesti ja kieliopillisesti virheellinen väittäessään - aiempiin päätöksiinsä viitaten - että "sukupuoli on moninainen ilmiö, joka ei ole pelkistettävissä vain kahteen, toisistaan selvästi erotettavaan sukupuoleen". Oikein olisi ollut kirjoittaa, että "sukupuoli-identiteetti on moninainen ilmiö, joka ei ole pelkistettävissä vain kahteen, toisistaan selvästi erotettavaan sukupuoleen". 

Näin ollen tasa-arvovaltuutetun päätös, jonka mukaan "koululla on näin ollen ollut tasa-arvolain nojalla paitsi oikeus myös velvollisuus kieltää oppilastyö, joka on sisältänyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivän ja loukkaavan viestin" on virheellisesti perusteltu. Valitettavasti päätökseen johtava oppilaan teksti ei ole julkisesti saatavilla, joten en pysty tässä kirjoituksessa ottamaan kantaa siihen, oliko tasa-arvovaltuutetun päätös myös asiallisesti virheellinen - eli sisälsikö se "seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivän ja loukkaavan viestin" vai ei. 

Selvää on kuitenkin, ettei koululla tai tasa-arvovaltuutetulla ole YK:n ihmisoikeuksien julkistuksen perusteella oikeutta kieltää oppilaalta tämän mielipidettä. Ja siten niiden toiminta on ollut yhteisesti sovittujen ihmisoikeuksien vastaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Selvennystä sukupuolivähemmistöihin
Kuinka poistaa harhainen kultti tuhoamasta yhteiskuntaamme?
Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...

Tyttöjen katselu ennen ja nyt

Helsingin sanomat julkaisee päivittäin uutisia viidenkymmenen vuoden takaa. Tänä aamuna sellaisessa kerrottiin Münchenin olympialaisista, jossa suosituin urheilulaji oli kirjoituksen mukaan tyttöjen katselu. 

Jutun mukaan "lajia harrastavat niin penkkiurheilijat kuin itse aktiivitkin" ja "kisakaupungissa on todellakin runsaasti ihmisiä, joita katsellen muut lepuuttavat silmiään". Niinpä "yleisurheilijatyttöjen vaatetus on vuosien varrella käynyt yhä niukemmaksi. Erityisesti pöksyt ovat kivunneet jatkuvasti ylemmäksi", joten "tätä vastaan ei miespuolisilla katsojilla ole mitään huomautettavaa".

Puolen vuosisadan takainen juttu on epäilemättä tosiasioihin perustuvaa. Ja epäilen vahvasti, että tyttöjen katselu on edelleen yleinen harrastus monille urheilukilpailuja katsoville miehille. Ovathan naisurheilijoiden vartalot monissa lajeissa harjoittelun seurauksena elinvoimaisia ja lähes täydellisen sopusuhtaisia (sama koskee miehiäkin, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe). 

Se ero puolen vuosisadan takaiseen on kuitenkin selvä, ettei kukaan nykyjournalisti kirjoittaisi yhtä positiivista juttua tyttöjen katselusta. Päinvastoin, siitä saatettaisiin mieluumminkin kirjoittaa nykypoliittisesti korrekti eli kritisoiva ja miehiä syyllistävä pamfletti, jossa moista käytöstä moitittaisiin epäasialliseksi ja sovinistiseksi tai joksikin vieläkin negatiivisemmaksi. 

Tartuin aiheeseen siksi, että HS:n julkaisema pieni pala historiaa osoittaa sen kierouman, johon läntinen maailma on ajautunut - tai johon se on tarkoituksella ohjattu. Onhan minkä tahansa seksuaalisen lajin, siis sellaisen kuin ihminen, yksi oleellinen piirre kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen. Ja sellaisten geeneihin on suorastaan kirjattu ns. sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien arviointi, sillä niiden on tutkimuksissa osoitettu usein - joskaan ei aina - korreloivan arvioitavan yksilön laatuun lisääntymiskumppanina.   

Siksi on äärimmäisen omituista tai suorastaan kieroutunutta, että miehen - seksuaalisena olentona luonnollisesta - käyttäytymisestä on onnistuttu tekemään lähes rikos, jota vastaan vaaditaan ja on jo järjestettykin jopa turvallisia tiloja. Ja samaan aikaan mediassa raportoidaan rutiininomaisesti miesten naisiin kohdistamista katseista paheksuttavina. 

Ei siis ihme, että meillä on yhä kasvava joukko nuoria, joille lajimme luonnollinen käytös on muodostunut ongelmaksi ja joille oma sukupuoli-identiteetti vaikuttaa epäselvältä. Ja joista osa vaatii jo teini-ikäisenä kirurgista sukupuolen vaihtamista, vaikka kyse lienee useimmiten "vain" ulkoisten paineiden (lue nykymedian) aiheuttamista ongelmista, jotka paranevat aikuistumisen myötä.

Tämän sanottuani on pakko tuoda esiin vielä disclaimer. En tietenkään millään tavalla kiistä ihmisten moninaisuutta, enkä sitä, että on olemassa sukupuoleltaan hankalasti luokiteltavia ihmisiä. Tai että heidän tapauksessaan kirurgia saattaa hyvinkin olla kannatettavaa. Itse asiassa, olen aikanaan jopa kirjoittanut heistä blogimerkinnän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyttäret älkööt vaivautuko
Mistä johtuu naisten ahdistus ja masennus
Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...

 

#Metoo-henkiset haistoivat Mika Lehtimäen veren

Urheilujohtaja Mika Lehtimäki valittiin jatkokaudelle sen jälkeen kun hän oli saanut varoituksen naisiin kohdistuneesta epäasiallisesta käytöksestä. Hän ei ole puolustellut käytöstään, vaan on nöyrästi luvannut parantaa käytöstään ja sopinut asiasta häirittyjen kanssa.

Olympiakomitea lupaa tarvittaessa tarkemman selvityksen tapahtuneesta, mutta prosessista ei ole tiedotettu häirinnän kohteena olleiden henkilöiden pyynnöstä. Siten mahdollinen tarkempikaan raportti ei tule kertomaan tarkalleen mitä on tapahtunut. 

Sen verran kuitenkin tiedämme, ettei kysymyksessä ole ollut fyysinen kanssakäyminen. Siten varoituksen syynä ei ole raiskaus, väkisin suuteleminen, luvattomista paikoista hipelöinti eikä edes takapuolelle taputtelu, vaan jokin muunlainen teko - todennäköisesti asiaton verbaalinen lausahdus tai työtehtävien jakoon syrjivästi liittyvä. 

Häirinnän suhteelliseen vähäisyyteen viittaa myös se, että Olympiakomiteasta kerrottiin varoituksen olleen juridisesti kovin mahdollinen seuraus. Sitä paitsi teko olisi tullut käsitellä oikeudessa, mikäli se olisi ollut rikoslain piiriin kuuluva. Näin ei kuitenkaan ole tehty.

* * *

Joka tapauksessa näyttää siltä, että monet #metoo-henkiset tahot ovat haistaneet veren ja lähteneet kaatamaan Lehtimäkeä. Edelle linkittämissäni jutuissa mainitaan naisjärjestöjen keskusliiton pääsihteeri Terhi Heinilä ja Twitteristä löytyy myös Lehtimäen potkuilla herkuttelevia miesoletettuja. Nähtäväksi jää, saavatko he paineen kasvamaan niin suureksi, että Lehtimäki joutuu jättämään tehtävänsä.

On tietenkin selvää, ettei työpaikoilla tapahtuvaa epäasiallista käytöstä voi tänä päivänä jättää rankaisematta. Tämän ymmärsi myös olympiakomitea, joka langetti Lehtimäelle varoituksen. 

Sen arvioimisen, että olisiko lisärangaistuksena pitänyt olla jatkokaudelle valitsematta jättäminen, tulisi kuitenkin perustua tietoon siitä, mitä Lehtimäki on todellisuudessa tehnyt. Etenkin kun huomioidaan, että hänen näyttönsä tuloksenteosta ovat varsin kovat, eikä hänen jatkokautensa estämistä olisi siten voinut perustella saavutuksiin perustuvilla argumenteilla. 

Selvää kuitenkin on, ettei tämä tapaus mene ohi jälkiä jättämättä. Työpaikkojen ilmapiirit muuttuvat näiden tapausten myötä, ja kaikenlainen flirttailu jää epäilemättä entistäkin vähäisemmäksi. Jopa arkisissa sanavalinnoissa on itse kunkin oltava varuillaan. 

Nähtäväksi sitten jää, seuraako näistä muutoksista korkeampi työtyytyväisyys, vai käykö pikemminkin niin, että ilmapiiri muuttuu entistä totisemmaksi ja siten myös ankeammaksi. Toivoa sopii, että ensimmäinen vaihtoehto toteutuisi, mutta jos rahaa pitäisi laittaa vedonlyöntiin, sijoittaisin pelimerkkini kyllä jälkimmäiselle. 

Näin siitä huolimatta, etten missään tapauksessa hyväksy epäasiallista työpakkakäyttäytymistä kummaltakaan sukupuolelta. Ja ymmärrän, että häirintätapausten esilletulon myötä naisiin kohdistuva alentava käytös sekä heihin suuntautuva seksuaalissävytteinen arviointi vähenevät, mikä on sinänsä hyvä asia. 

Mutta muistan hyvin myös ajan, jolloin iltapäivälehdissä oli varsin usein kirjoituksia, joissa ylistettiin työpaikoilla tapahtuva pientä flirttiä päivien piristyksenä, eikä siitä ole edes kovin kauan. Eivätkä näitä lausuntoja suinkaan antaneet vain miehet, vaan etupäässä naiset. 

Mutta niin se maailma muuttuu. Ja siihen on myös itseensä kohdistuneet ammatilliset odotukset täyttäneiden urheilujohtajien alistuttava. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen
Vihervasemmistolaista sananvapautta Tanskassa
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä

Kuinka poistaa harhainen kultti tuhoamasta yhteiskuntaamme?

Niin sanottu cancel-kulttuuri on nakertanut jo pitkään sananvapautta myös Suomessa ilman, että asiaan on sen kummemmin puututtu. Tästä muistamme erityisesti Päivi Räsäsen (krist) vainon valtionsyyttäjän taholta, mutta myös Sebastian Tynkkysen (ps) joutumisen fantasian uhriksi, Kari Peitsamon (vas) keikan peruuntumisen ja Matti Reinikan dokumentin väliaikaisen hyllyttämisen. 

Cancel-kulttuurin eteneminen otti jälleen uuden pienen askeleen Trumpin kannattajien osoitettua mieltään USA:n kongressissa. Mukana oli Suomessa aiemmin esiintyneen Iced Earth-orkesterin jäsen. Niinpä Helsingin Sanomien toimittaja keksi kysyä keikkojen järjestäjältä, miten hän aikoisi toimia sen suhteen jatkossa. 

Tavastian toimitusjohtaja ja Ruisrockin sekä esimerkiksi Ankkarockin monivuotinen johtohahmo otti varovaisen cancel-myönteisen kannan toteamalla, että ”en lähtisi Iced Earth -yhtyettä näillä tiedoilla buukkamaan, mutta ei sen tarvitse ikuista olla. Katsotaan miten tilanne kehittyy ja markkinat reagoivat.”

Toisin sanoen suomalainen keikkojen järjestäjä katsoi asialliseksi - joko omasta tahdostaan tai cancel-terroristien pelosta - evätä amerikkalaiselta orkesterilta työmahdollisuuksia Suomessa tämän omassa kotimaassaan tekemän poliittisen demonstraation takia jo ennen kuin tämä oli saanut (mahdollista) oikeudellista tuomiota teostaan. 

Cancel-kulttuuri puolestaan liittyy laajempaan intersektionaalisen feminismin liikkeeseen, jota esimerkiksi Suomen nykyinen hallitus katsoo edustavansa. Siinä perusajatuksena on jakaa ihmiset erilaisiin identiteettiryhmiin, joiden uhristatus vaihtelee siten, että eri identiteettien oikeudet vaihtelevat.

Äärimmillään tämä ajattelutapa on johtanut siihen, että ihmisille vaaditaan erilaisia turvatiloja tai suojaa heitä järkyttäviä faktoja vastaan. Tämän seurauksista kirjoitti eilen Sanna Ukkola valaisevan kolumnin, jota suosittelen luettavaksi. 

Samaan vyyhtiin on luettava se, että hyväksymme kaikki seksuaalisuuden poikkeavuudet vain normaalin vaihteluksi. Siten ihminen, joka tuntee vetoa samaan sukupuoleen on tämän mukaan normaali. Samoin henkilö, joka on syntynyt pojan ulkokuoreen, mutta tuntee olevansa nainen. 

Tässä asiassa kyse ei kuitenkaan ole sanan "normaali" tavanomaisesta käytöstä, vaan sen orwellilaisesta uudelleenmäärittelystä. Homoseksuaalisuudesta puhuttaessa voimme vielä ehkä nähdä sen tulleen synonymoiduksi sanan "yleinen" kanssa, mutta harvinaisempien seksuaalisten taipumusten osalta pikemminkin tosiasioiden kieltämisestä. Toki samasta on kyse myös silloin, kun väitetään miehen synnyttäneen lapsen - kyllä synnyttäminen on tosiasiassa edelleen fyysisten naisten yksinoikeus eli edellyttää synnytyselimiä.

Jälkimmäisestä kirjoitin aikanaan pitkähkön parhaaseen tieteelliseen tietoon perustuvan kirjoituksen, joka osoittaa näiden uusien normaalien taustalla olevan usein - tai ehkä jopa aina - varsin erikoisia kehityshäiriöitä. Siten nämä ihmiset eivät ole normaaleja sen enempää kuin vaikkapa 21-trisomiaa sairastava ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei heillä olisi samaa ihmisarvoa kuin muillakin ihmisillä - aivan samaan tapaan kuin 21-trisomiaa sairastavilla henkilöillä on.

Samaan sukuun huonosti perusteltuja poliittisia väitteitä ja uusorwellilaista kieltä kuuluu myös ihmisryhmien välisten älykkyyserojen kategorinen kieltäminen. Toki älykkyyttä on vaikea mitata yksiselitteisesti ja ymmärtääkseni voidaan tehdä älykkyystesti, jossa esimerkiksi nigerialaiset pärjäävät keskimäärin paremmin kuin me suomalaiset. 

Tämä ei kuitenkaan muuta muuksi sitä tosiasiaa, että eurooppalais- tai itäaasialaistaustaisten ihmisten rakentamat yhteiskunnat ovat keskimäärin huomattavasti paremmin menestyviä kuin esimerkiksi afrikkalaistaustaisten ihmisten. Lisäksi ensin mainitut ryhmät menestyvät jälkimmäisiä paremmin jopa niissä yhteiskunnissa, jotka ovat jo pitkään olleet jälkimmäisten hallinnoimia (esimerkki), eikä sovi unohtaa, että pahnanpohjimmaisena ovat valtiot, joista valkoiset on poistettu kansanmurhan keinoin (esimerkki) tai joissa sellaisia ei edes asu (esimerkki).  

Ellei edellisessä kappaleessa esitettyjen tosiasioiden syynä ole erot älykkyydessä, on sen oltava jossain muualla. Usein tähän rooliin esitetty 1960-luvulla päättynyt imperialismin kausi ei sellaiseksi kuitenkaan enää käy, koska monet muut valtiot ovat samassa ajassa nousseet köyhyydestä kukoistukseen - viimeisimpinä monet entisen Neuvostoliiton ikeen alta vapautuneet kansat.

Tämän pitkän tajunnanvirran yhteenvetona totean, että viime aikoina lähinnä punavihreään ideologiaan liittyvät ajatustavat ovat vailla rationaalista perustetta, eivätkä siten kelpaa toimivan yhteiskunnan perustaksi. Siten ns. tuhannen taalan kysymys on se, millä tämä harhainen kultti saataisiin poistetuksi vaikuttamasta omassa punavihreässä kuplassaan elävien ihmisten - ja heitä pelkäävien potentiaalisten cancel-uhrien - todellisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Seksuaalisuuden uusi normaali
Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...

HS, sateenkaari, vähemmistöt ja tasa-arvo

Helsingin Sanomat otti tänään kantaa seksuaalisten vähemmistöjen puolesta "käärimällä" itsensä sateenkaarilippuun. Tasa-arvon lisäksi lehti perusteli tempaustaan sillä, että "sivistyneessä maassa myös vähemmistöjen asemasta pidetään huolta".

HS kertoi myös, että vähän toisenlaisen vähemmistön juhlaan on saapunut jo 46 000 vierasta ja viikonloppuun mennessä sinne odotetaan kaikkiaan 75 000 vierasta. Kyseessä on jo pitkään etenkin Pohjois-Suomessa vaikuttanut uskonnollinen vähemmistö. Ja myös seksuaalinen siinä mielessä, että siinä missä Pride-porukka suuntaa seksuaalisuutensa siten, ettei coituksesta synny lapsia, tämä vanhoillislestadiolaisten joukko tekee päinvastoin.

Odotan jännityksellä kuinka vähemmistöjen asemasta huolta tänään varsin näyttävästi pitävä yksityisen mediamme suurin ja kaunein kunnioittaa tätä toista vähemmistöä, sillä kyllä kai tasa-arvoon kuuluu molempien ääripäiden kohtelu samalla tavalla? Vai mitä, päätoimittaja Kaius Niemi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmisarvoinen yhteiskunta, jossa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo saattavat toteutua
Kun tiukille menee, niin uroskin poikii
Homoseksuaalien urheilijoiden turvallisuus on taattava myös tulevaisuudessa

#metoon erot Ruotsissa ja Suomessa

#metoo on keskusteluttanut ihmisiä ympäri maailman. Ja muita maita enemmän kaikesta mahdollisesta diskuteeraavassa Ruotsissa, missä on viime aikoina väitetty tapahtuneen kerrassaan hirveitä.

Itse asiassa en ole perehtynyt siihen, mitä ruotsalaisissa lehdissä on kirjoitettu näistä tapahtumista. On kuitenkin ollut jotenkin silmiinpistävää, että ainakaan meillä seksuaaliseen härintään Ruotsissa syyllistyneitä ei ole identifioitu muuten kuin julkisen ammattinsa tai harrastuksensa perusteella.

Tämän aamun Helsingin Sanomista löytyi kaksi esimerkkiä tästä käytännöstä. Ensimmäisessä kerrottiin, että entisen korkeushyppymestarin, Patrik Sjöbergin, mukaan aitajuoksijatähti Moa Hjelmerin raiskaukseen syyllistyneen joukkuetoverin nimen selvittämiseen meni puoli tuntia. Ja ettei maan yleisurheiluliitto ole pannut tikkuakaan ristiin tapauksen ilmitulon seurauksena.

Toinen HS:n mainitsema tapaus liittyi ruotsalaiseen "kulttuuripersoonaan", joka oli jo pitkään toiminut sikamaisesti naisia kohtaan. Uutisen mukaan Ruotsin Akatemia on katkaissut hänen kanssaan yhteistyön - mutta vasta kaikkien kulttuurialalla tunteman salaisuuden tultua julkisuuteen.

HS:n Ruotsin tapahtumien esille nostamisen yhtenä tarkoituksena lienee halu nostaa #metoo kampanjaan liittyvät asiat tapetille myös Suomessa. Tämä käy selvästi ilmi lehden tämän aamun pääkirjoituksesta, jonka mukaan "vaikeneminen ahdistelusta ei ole noussut Suomessa lähimainkaan samanlaisen julkisen arvosteluvyöryn kohteeksi kuin Ruotsissa. On vaikea uskoa, että Suo­messa ahdistelua olisi lähtökohtaisesti vähemmän kuin Ruotsissa. Keskustelukulttuureissa sen sijaan on eroja."

Jaan HS:n näkemyksen suomalaisen ja ruotsalaisen keskustelukulttuurin eroista. Toisaalta pidän varsin selvänä, että myös suomalaisen ja ruotsalaisen ahdistelukulttuurin välillä on erittäin merkittävä ero - ja mahdollisesti jopa suurempi kuin keskustelukulttuureissa.

Vahvin todiste tuon eron puolesta on se, että äskettäisen selvityksen mukaan yli 95% Ruotsissa pahoinpitelyraiskauksista tuomituista on maahanmuuttajia. Tämä selittynee lähinnä sillä, että Ruotsissa seksuaalirikosten suhteen erityisen riskialttiin muslimiväestön määrä on noin 700 000 henkilöä, kun se jäänee Suomessa alle sadan tuhannen.

Lisäksi jo aiemmin on käynyt selväksi, että Ruotsissa seksuaalirikoksista on ilmoitettu vieläkin harvemmin kuin Suomessa. Minun nähdäkseni tämä tosiasia yhdistettynä maahanmuuttajien korkeaan raiskausaktiivisuuteen ja heidän suureen määräänsä Ruotsissa osoittaa kiistatta, että seksuaalisten ahdistelujen määrä on Suomessa oleellisesti pienempi kuin länsinaapurissa.

Tämä saattaisi olla osasyy #metoo-kampanjan saamasta poikkeuksellisen suuresta huomiosta Ruotsissa. Toinen osasyy saattaisi olla ruotsalaisten vielä suomalaisiakin suurempi kyvyttömyys puhua maahanmuuton ongelmista ja kääntää huomio niistä (myös) kantaväestön parissa esiintyviin epäkohtiin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei kyseessä olisi vakava asia myös Suomessa. Jokainen häirintätapaus, joka tapahtuu vastoin uhrin tahtoa ja varsinkin sen eväämisen jälkeen on liikaa. Ja sitä suuremmassa määrin, mitä vakavammasta tapauksesta on kyse.

Samalla on ymmärrettävä, ettei #metoo saa johtaa miehen ja naisen välisen luonnollisen seksuaalisen jännitteen ja iholle pyrkimisen tai vonkaamisen stigmatisointiin. Sellainen kuuluu ihmislajin luonteeseen, eikä sen rajalle ole muuta oikeaa kohtaa kuin molemminpuolinen suostumus - ja mahdollisen virhearvioinnin jälkeen ihon jättäminen rauhaan sekä painostavan vonkaamisen keskeyttäminen siihen asti kunnes lupa annetaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Törkeä seksuallinen hyväksikäyttö
Seksuaalirikosten yllättäviä käänteitä
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja

Seksuaalirikosten yllättäviä käänteitä

Yleisradio julkaisi eilen erittäin yllättäviä THL:n kyselytuloksia. Niiden mukaan lukioissa henkilökunnan häirintää on kokenut yli kaksi kertaa enemmän poikia kuin tyttöjä. Ammatillisissa oppilaitoksissa ja peruskouluissa seksuaalisesti häirittyjä poikia oli peräti nelinkertainen määrä.

Oleellista kyselyn tuloksissa on se, että siinä puhuttiin koulujen henkilökunnan tekemästä ahdistelusta. Ei nuorten yleisesti kohtaamasta häirinnästä, jota tytöt joutuvat kokemaan paljon poikia enemmän.

Seuraavaksi olisi mielenkiintoista kuulla ketkä koulun henkilökuntaan kuuluvat poikia häiritsevät. Onko kyse naisopettajista vai homomiehistä? Entä ovatko kiusaajat opettajia vai muuta henkilökuntaa? Ja ennen kaikkea: miksi näin suuri ero on pysynyt täysin huomaamattomana eiliseen saakka.

Vai onko tutkimuksessa sittenkin kyse vain poikien pilailuvastauksista? Lopultahan seksuaalisesti häirittyjä oli tutkimuksessa "vain" satoja, mikä on valtava luku mikäli henkilökunnan tekemä ahdistelu on todellista, mutta häviävän pieni suhteessa kaikkien koulua käyvien määrään - ja siten mahdollista saavuttaa pilailuvastausten perusteella.

Tässä vaiheessa on tietenkin selvitettävä onko esitetty luku todellinen ja mikäli näin on, saatava asiaan korjaus. Samaan aikaan on huolehdittava siitä, ettei myöskään tyttöjen kokemaa seksuaalissävytteistä ahdistelua esiinny jatkossa kouluissamme.

Samalla on muistettava, etteivät seksuaaliset ahdistelut rajoitu pelkästään koulujen piiriin. Niiden määrähän on kasvanut maassamme räjähdysmäisesti: vuonna 2004 poliisin tietoon tuli yhteensä 1765 seksuaalirikosta kun vuonna 2016 niitä oli jo yli 3300.

Vaikka osa kasvusta selittyneekin ilmoitusinnokkuuden kasvamisella, taustalla on epäilemättä myös määrän lisääntyminen. Onhan hyvin tiedossa, että tiettyihin suuriin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvat miehet ovat erityisen riskialttiita raiskaamaan.

Viime vuonna nopeasti maassamme lisääntyneiden ulkomaalaisten osuus kaikista seksuaalirikoksista oli noin viidennes. Mikäli ulkomaalaisten osuus lasketaan sellaisista rikoksista joissa epäilty on tiedossa, oli heidän osuutensa peräti 29 prosenttia - eli selvästi yli neljännes. Lisäksi on syytä olettaa, että monet jo kansalaisuuden saaneet ulkomaalaistaustaiset ovat syyllistyneet seksuaalirikoksiin siinä kuin vanhaa kansalaisuutta kantavat heimolaisensakin.

Siten maahanmuuttajien vaikutus seksuaalirikoksiin on merkittävä ja todennäköisesti merkittävä syy koko kansakunnan seksuaalirikollisuuden kasvuun. Siksi sen pitäisi olla ensisijainen viranomaistoiminnan ja julkisen keskustelun kohde.

Siitä huolimatta #metoo kampanjan yhteydessä on puhuttu lähinnä esimiesten ja työtovereiden tekemästä seksuaalissävytteisestä tyttöjen ja naisten ahdistelusta. Nyt esille tullut kyselytutkimus nosti esiin myös muut seksuaalisen häirinnän harrastajat. Siksi koko tämä aihepiiri olisi hyvä harjata läpi, ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin kaikkien maassamme elävien ihmisten seksuaaliturvallisuuden takaamiseksi.

Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei normaalin ihmisten välisen seksuaalisen kiinnostuksen päälle lankea synnin varjoa. Emmehän varmaankaan halua palata ajassa takaisin sadan vuoden taakse kokemaan synnintuntoja jokaisesta partnerimme kanssa yhteistuumin ja vapaaehtoisesti toteutetusta seksuaalisesta teosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen Yle
Naiset maahanmuuttopolitiikkamme uhreina, joista kukaan ei tunnu välittävän
Jyväskylän dosentti ehdottaa suomalaisten aivopesua

Kun tiukille menee, niin uroskin poikii

Eilen uutisoitiin siitä, kuinka Suomessa ensimmäinen mies on raskaana. Tarkalleen ottaen tuleva isä oli määritetty syntyessään naiseksi, mutta lähdettyään sukupuolen korjausprosessiin saanut miehen henkilöllisyystunnuksen.

Hän päätti kuitenkin keskeyttää tilapäisesti hormoniterapiansa kokeillakseen lapsen hankkimista puolisonsa kanssa. Kaikesta päätellen hänen jalkovälinsä sisältää kuitenkin edelleen naisen varustuksen.

Tapaus herätti kysymyksen lainsäädäntömme ajankohtaisuudesta, sillä nykyistä lakia tarkkaan luettaessa tulevalle äidille - tai isälle - ei voitaisi antaa äitiyteen liittyviä etuja. Asia lienee joka tapauksessa hoidettavissa, mutta toki on hyvä, jos lait vastaavat käytäntöjä ja ennen kaikkea lapsen etua. Eduskunnalle tuli siis töitä.

Itse jäin miettimään tätä tapausta sukupuoli-identiteetin kirjon kannalta. Iltalehdessä kerrottiin eilen, että "hoitoja ei kuitenkaan tarvittu, vaan lapsi sai alkunsa alkukesästä". Tekotapa lienee siten ollut se perinteinen eli vaginaalinen yhdyntä, jossa siemenen on antanut raskaana olevan miespuolinen puoliso.

Tästä lähtökohdasta tarkasteltuna raskaana olevan henkilön sukupuoli-identiteetti on joko homomies tai heteronainen. Tai tarkalleen ottaen hän muuttui heteronaisesta homomieheksi sillä hetkellä kun hänen juridinen sukupuolensa muuttui. Mutta onko jalkovälillä tässä suhteessa merkitystä?

Entä hänen puolisonsa. Olisiko häntä nyt pidettävä homo- vai heteromiehenä? Vai ehkä biseksuaalina ainakin siinä tapauksessa, että parisuhde ja siihen liittyvä seksielämä ovat alkaneet ennen raskaana olevan henkilön sukupuolen korjausprosessin käynnistymistä.

Niin tai näin. Oleellista tässä lienee se, että lapsi syntyy terveenä ja saa yhteiskunnan tukemana tasapainoisen kasvatuksen kahden isänsä kanssa. Ja osallistuu aikanaan yhteiskuntamme rakentamiseen siinä kuin muutkin ihmiset.

Sekä se, että sukupuoltaan muuttamassa oleva raskaana oleva mies on tulkinnut oikein oman sukupuoli-identiteettinsä, eikä korjaushoidosta muodostu hänelle ongelmaa elämän myöhemmissä vaiheissa. Sellaisten kun tiedetään pahimmillaan johtavan jopa äärimmäisiin ratkaisuihin.

Emme myöskään tiedä, miksi hänen identiteettinsä on sellainen kuin on. Onko taustalla pelkästään henkisiä asioita, vai onko hänen elimistönsä koostumuksessa jotain sellaista, mikä selittäisi fyysisen ja henkisen sukupuolen kohtaamattomuuden.

Asia ei tietenkään kuulu piirun vertaa kaltaiselleni blogistille eikä muillekaan ulkopuolisille, vaikka laukaisikin mielessäni edelle kirjaamani ajatukset. Siksi tämä kirjoitus on hyvä päättää onnitteluihin tuleville vanhemmille - toivottavasti kaikki menee hyvin ja perheen tulevaisuus on valoisa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksuaalisuuden uusi normaali
Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...
Hetero pride herätti pari kysymystä