Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste gallup. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste gallup. Näytä kaikki tekstit

torstai 8. lokakuuta 2026

Kohti parempaa Suomea

Yleisradio julkaisi syyskuun puolukannatusmittauksensa, joka vahvistaa kaksi viimeaikaista trendiä. Niistä positiivisempi on Perussuomalaisten kannatuksen nousu jo 16,5 prosenttiin ja samalla Kokoomuksen ohi. Negatiivisempi on puolestaan se, että yhä suurempi osa suomalaisista kannattaa maan äärivasemmistiolaisinta eduskuntapuolueetta eli Vasemmistoliittoa, jonka kannatus nousi nyt jo 12.4 prosenttiin. 

Nähtäväksi tietenkin jää, miten puoluekannatusluvut kehittyvät seuraavien seitsemän kuukauden aikana eli huhtikuun eduskuntavaaleihin mennessä. Eli jatkuuko Perussuomalaisten ja Vasemmistoliiton nousu sinne asti – ja haastaako ensin mainittu SDP:n aseman maan suurimpana puolueena tai nouseeko jälkimmäinen jopa edeltäjänsä SKDL:n aikanaan saamiin kannatuslukemiin. 

* * *

Oleellista tässä gallupissa lienee kuitenkin se, että vihervasemmiston kannatus on edelleen selvästi pienempi kuin ei-vihervasemmistolaisten puolueiden suosio. Ensin mainittuja kannattaa 43,4 prosenttia mielipiteensä ilmaisseista ja jälkimmäisiä 54,5 prosenttia. Ryhmän "muut" kannattajiksi itsensä ilmaisi 1,9 prosenttia kyselyyn vastanneista. 

Toisin sanoen, vaikka SDP nousisikikin seuraavan eduskunnan suurimmaksi puolueeksi – ja Antti Lindtman (sd) ensimmäiseksi hallitustunnustelijaksi – se tuskin onnistuisi kokoamaan hallitusta. Siihen se tarvitsisi mukaan Kokoomuksen tai Keskustan. Niistä kumpikaan tuskin olisi halukkaita vihervasemmiston aisankannattajaksi. 

Näin siksi, että Kokoomus tulisi sellaisessa roolissa menettämään entistä enemmän kannatustaan Perussuomalaisille ja Keskustalla on puolestaan karvaassa muistissa Sanna Marinin (sd) hallituksen aika, jolloin velaksi otettua rahaa luultiin tuloiksi ja puolueen ministereitä vietiin kuin pässiä narusta kohti seuraavia vaaleja, joissa kansa rankaisi sitä kovalla kädellä.

* * *

Toisin sanoen juuri nyt näyttäisi siltä, että Suomi jatkaisi myös tulevan hallituskauden nykyisellä pohjalla, mutta pääministeriksi nousisi Petteri Orpon (kok) sijaan Riikka Purra (ps). Näin Suomen talouden kasvu saataisiin mitä todennäköisimmin entistä vahvemmalle pohjalle ja samalla jopa haitallisten maahanmuuttajien määrää saataisiin – ehkä – supistettua maassamme. 

Ei kuitenkaan pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ja siksi Orpon hallituksen on jatkettava määrätietoisesti hyväksi osoittautunutta politiikkaansa sekä tehtävä edelleen päätöksiä, jotka viitoittavat kansakuntamme tietä kohti sellaista Suomea, jossa ihmisten on nykyistä parempi yrittää, tehdä työtä ja sijoittaa – ja missä niin ulkoista kuin sisäistäkin turvallisuutta parannetaan tosiasioista johdetuilla määrätietoisilla päätöksillä ja toimilla.

lauantai 3. lokakuuta 2026

Ranskan mielenosoitukset

Ranskassa on otettu kiinni lähes 3 000 nuorta. Lisäksi yli 300 poliisia sekä kymmeniä palomiehiä, opettajia ja oppilaita on loukkaantunut mielenosoituksissa. Poliisi on joutunut käyttämään kyynelkaasua ja muita voimatoimia mielenosoittajia vastaan.

Suomalaismedioiden (edellä Ilta-Sanomat, lisäksi ainakin Yle,  MTV3 ja HS) mukaan lukiolaiset osoittavat mieltään muun muassa suurien ryhmäkokojen, opettajapulan ja kuumien luokkahuoneiden vuoksi. Sosiaalisen median mukaan (esimerkki, toinen, Marine Le Pen) kyseessä on lähinnä toisen tai kolmannen sukupolven maahanmuuttajien riehumisesta. 

* * *

Oli kysymys kummasta tahansa, on ollut mielenkiintoista huomata ihmisten leikittelevän Ranskan jakamisesta kahteen osaan  (esimerkki, toinen). Toisen saisivat muslimit ja toisen etniset ranskalaiset. 

Leikki tietenkin leikkinä. Tosiasia kuitenkin on, että tämänkertaiset mellakat ovat niin laajoja ja väkivaltaisia, ettei Ranskalla taida olla enää sivistynyttä ulospääsyä, sillä maassa on ilmiselvästi syvällisiä ongelmia. Niiden ratkaiseminen tuskin käy käden käänteessä, jos lainkaan. 

* * *

On selvää, että nyt käynnissä olevat tapahtumat vaikuttavat myös ensi vuoden presidentinvaaliin siten, että gallupeita selvästi johtavan Marine Le Penin asema vahvistuu entisestään. Jos hänet valitaan, se tarkoittaisi Ranskan maahanmuuttopolitiikkaan täydellistä muutosta, joka epäilemättä näkyisi valtavina mellakoina pitkin kortonkien ja viinintekijöiden luvattua maata. 

Eikä noihin mellakoihin osallistuisi pelkästään maahanmuuttajataustaisia tai lukiolaisia, vaan kaikenlaista väestöä, sillä ranskalaiset ovat aina osanneet lakien rajamailla kulkevan mielenosoittamisen taidon. Enkä epäile hetkeäkään, etteivätkö he sitä myös käyttäisi, koska maahanmuuttokysymys ei ole ainoa ranskalaisia syvällisesti jakava poliittinen aihe. Onhan maa esimerkiksi korviaan myöden veloissa. 

* * *

Meillä Suomessa mielenosoitukset ovat tyypillisesti rauhallisempia, mutta nähtäväksi jää, miten täällä Pohjantähden alla äänestetään kevään eduskuntavaaleissa. Tekeekö liikkeelle lähtenyt talouskasvu tehtävänsä ja nykyhallitus saa poliittisesti samankaltaisen seuraajan. 

Vai suunnataanko Suomessakin Ranskan tielle niin kouluissa, julkisen velan hoitamisessa kuin kaduillakin? Ja jos suunnataan, niin mitä siitä seuraa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

perjantai 4. syyskuuta 2026

Parrasvaloissa Nahom Lagos: Suomen humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan edustaja

Arvoliberaalilla maahanmuuttopolitiikalla on tunnetusti vakavia seurauksia. Yksi sellainen on Nahom Hagos, joka tunnetaan Oulun pyykkituparaiskaajana, koska hänen uhrinaan mainitussa paikassa oli 85-vuotias vanhus. 

Mies sai vuonna 2019 tapahtuneesta teostaan – julkisuuden lisäksi – 4,5 vuoden vankeusrangaistuksen. Siitä huolimatta hän raiskasi vuonna 2023 uudelleen: tällä kertaa ennestään tuntemansa 26-vuotiaan naisen. Nahom oli tuolloin ehdonalaisessa vapaudessa. 

Toisesta raiskaustapauksestaan puheena oleva sankari selvisi viime vuonna tehdyssä oikeuden ratkaisussa vain 2,9 vuoden vankeustuomiolla, johon sisältyi edellisen tuomion jäännösrangaistus. Nähtävästi hän ei kuitenkaan ollut jättänyt ehdonalaisessa tekemiään raiskailujaan yhteen kertaan vaan on jälleen syytteessä.

Tällä kertaa häntä epäillään niin ikään vuonna 2023 tapahtuneesta toisesta raiskauksesta. Nähtäväksi jää, seuraako siitä Nahomille lisäistumisia vankilassa. Mikäli niin käy, ei tuomiosta ilmeisesti tule kovin mittavaa, vaan rangaistusta lieventää edellinen tuomio, koska myös tämä tapaus olisi voitu käsitellä vuoden 2025 oikeudenkäynnissä. 

* * *

Nahomin tapaus ei ole mitenkään erikoinen, sillä tiettyihin mahanmuuttajaryhmiin kuuluvat miehet ovat yleisesti tunnettuja korkeasta raiskaamisaktiviteetistaan. Suomalaiset – ja ylipäänsä eurooppalaiset ja etenkin naiset – ovat puolestaan tunnetusti mieleltään sinisilmäisiä, eivätkä vieläkään ymmärrä harjoittamansa maahanmuuttopoliitiikan johtavan monenlaisiin ongelmiin, joista yksi on seksuaaliturvallisuuden heikkeneminen. 

Tässä suhteessa eilinen Ylen gallup oli mielenkiintoinen. Ainoana merkittävänä puolueena harjoitettua maahanmuuttopolitiikkaa jo vuosia vastustaneen – ja tällä hallituskaudella siihen merkittäviä parannuksia aikaan saaneen – Perussuomalaisten kannatus nousi jälleen. Valitettavasti samoin teki myös vastuutonta turvapaikkaturismia tiukimmin kannattavan, ja siten naisten seksuaaliturvallisuudesta vähiten välittävän, Vasemmistoliiton suosio. 

Toki suomalaispuolueiden kannatusmuutoksiin on muitakin syitä, eikä niistä vähäisin ole maan talouden lähteminen jälleen kasvuun – lähes 20 vuoden korpivaelluksen jälkeen. Toivon mukaan se auttaa Suomea sekä keventämään julkista velkataakkaansa että palauttamaan Nahomin kaltaiset rikolliset takaisin sinne, mistä tulivatkin.





sunnuntai 16. elokuuta 2026

Eurooppalaisia trendejä ja tulevaisuudennäkymiä

Kuten arvoisa lukijani tietää, on Eurooppa ollut nopeassa muutoksessa viimeistään vuodesta 2015 lähtien. Siksi on mielenkiintoista nähdä, miten tämä muutos näkyy mielipidekyselyissä. 

Tästä syystä päätin jakaa näin sunnuntaina muutaman kuvan eri maiden puoluekannatuskyselyiden kehityksestä. Kuvien lähteenä on Politico.eu-sivuston Poll of Polls.

* * * 

Aloitetaan Saksasta.


Kuvasta näkyy hyvin, kuinka vielä 20 vuotta sitten Saksan poliittista kenttää hallitsi kaksi suurta puoletta CDU/CSU ja SPD. Kuvaan ilmaantui vuonna 2013 uusi pieni maahanmuuttokriittinen puolue AfD, jonka kannatus on kuluneen noin 13 vuoden aikana noussut aaltoilleen nykyiseen noin 28 prosentin tasoon, mikä tekee siitä Euroopan suurimman talousalueen suurimman puolueen. 

Toinen oleellinen muutos on SPD:n perinteisen kannatuspotin jakaantuminen Vihreiden kesken. Juuri tällä hetkellä Vihreät on jopa suositumpi kuin vasemmiston vanha valtapuolue.

Seuraavaksi Ranska. 


Vuodesta 2017 alkavasta kuvasta näkyy maahanmuuttokriittisen Kansallisen liittouman nousu keskisuuresta puolueesta Ranskan suosituimmaksi poliittiseksi liikkeeksi. Kaksi muuta merkittävää kehityskulkua ovat olleet hajallaan olleen vasemmiston keskittyminen, mikä on tehnyt siitä maan toiseksi suurimman poliittisen liikkeen ja Emmanuel Macronin keskustalaisen puolueen kannatuksen vähittäinen haihtuminen.

Kolmanneksi vanha maailmanvalta eli Iso-Britannia.


Kuvasta näkyy, että siellä kaksi vanhaa valtapuoluetta ovat pitäneet pintansa pitkään, mutta sittemmin asetelma on muuttunut kolmen keskisuuren puolueen asetelmaksi. Juuri nyt kärjessä on Työväenpuolue, mutta Nigel Faragen johtama ja maahanmuuton ongelmista nousunsa saanut Reform UK -puolue sekä konservatiivit "hengittävät" aivan sen niskaan. Viime kuukausina vanhojen valtapuolueiden kannatus on kuitenkin ollut nousussa, kun taas Reform UK:n suunta näyttäisi saavuttaneen huippunsa viime vuoden puolella.

* * *

Kaiken kaikkiaan nämä puoluegallupit kertovat maahanmuuton valtavan suurista vaikutuksista läntisen Euroopan suurimpien läntisten valtioiden poliittiseen kenttään. Sama on tapahtunut myös Suomessa ja Ruotsissa – ja Italiaa hallitsee maahanmuuttokriittinen pääministeri Giorgia Meloni. Kun tähän lisätään se, ettei nykyaikaista kansainvaellusta kaivata myöskään Itä-Euroopan valtioihin, huomataan, että kyse on yleiseurooppalaisesta kansojen näkemyksestä.

Tämä näkemys kuitenkin näkyy varsin heikosti eurooppalaisessa politiikassa. Euroopan Unionin rajoja ei ole saatu suljetuksi, haitalliselle maahanmuutolle on edelleen olemassa avoin reitti eli niin sanottu turvapaikan hakemisoikeus. Ja lisäksi esiintyy spontaaneja laittoman maahanmuuton aaltoja, viimeksi Espanjan Ceutassa.

Nähtäväksi jää, vaikuttaako EU-kansalaisten näkemysten muuttuminen eurooppalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Ja jos vaikuttaa, niin miten. 

Hylätäänkö natsi-Saksan hirmutekojen seurauksena syntynyt turvapaikkaoikeus liiallisen väärinkäytön takia? Lähtevätkö eurooppalaiset valtiot palauttamaan tehokkaasti rajojen yli viimeisten kymmenen vuoden aikana tulvineita ja niiden yhteiskuntiin sopeutumiseen haluttomia ihmisiä? Ja jopa näiden EU:ssa syntyneitä jälkeläisiä?

* * *

Meidän tavallisten kansalaisten kannalta oleellista on luoda Euroopan paremmalle tulevaisuudelle pohjaa äänestämällä vaaleissa sellaisia puolueita ja ehdokkaita, joiden kautta maanosamme väestö ja kulttuuri voivat säilyttää elinvoimansa. Edellä kuvaamani kehitys osoittaa, että monet eurooppalaiset ovat tämän myös ymmärtäneet, mutta myös sen, että kaikkien ymmärrys ei ole riittänyt.

Tulevaisuus on tietenkin arvaamaton, joten jääköön tämä merkintä yhdeksi välimerkiksi tämänhetkisestä tilanteesta. Ja samalla muistutukseksi kaikille teille – arvoisat lukijani – että viime kädessä jokainen yhteiskunta rakentuu juuri sellaiseksi, kuin siinä asuvat ihmiset haluavat. Ainakin silloin, kun näissä valtioissa elävät ihmiset ymmärtävät oman parhaansa ja käyttävät äänioikeuttaan.

torstai 23. heinäkuuta 2026

SDP:llä on veret seisauttava kannatus lähi-itäläisten ja pohjoisafrikkalaisten parissa

Helsingin sanomien tilaama mielipidekysely vahvisti, että SDP on suosituin puolue maahanmuuttajien parissa. Aiemmin tämä oli havaittu Suomen perustan tekemässä kyselyssä.

HS:n kyselyssä tuli esille mielenkiintoinen ero niiden välillä, jotka ovat tai eivät ole vaalioikeutettuja. Ensin mainittujen joukossa demareiden kannatus on veret seisauttava 45 prosenttia kun kaikista maahanmuuttajista heitä äänestäisi "vain" 21 prosenttia vastanneista. Eroa selittää se, että demarit ovat suosittuja erityisesti Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa syntyneiden eli humanitaarisin perustein maahamme saapuneiden ihmisten joukossa. 

* * *

Ei siis ihme, että demarit kannattavat laajaa humanitaarista maahanmuuttoa. Ja kääntäen – ovat vastustaneet johdonmukaisesti humanitaarisen maahanmuuttopoliittisia kiristyksiä. Näin puolue varjelee suosiotaan uussuomalaisten parissa ja olettaa pitkällä aikavälillä nousevansa yhä useampina vaalikausina pääministeripuolueeksi. 

Nähtäväksi jää, ymmärtävätkö suomalaiset tämän kehityksen vääjäämättömät seuraukset ja jättävät antamatta äänensä demareille. Vai jatkavatko he edelleen demareiden – tai muiden vasemmistopuolueiden – äänestämistä. Tämä on sanottava siksi, että myös Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat maahanmuuttajien parissa suositumpia kuin Kokoomus, Perussuomalaiset tai Keskusta.

maanantai 13. heinäkuuta 2026

Talouskasvun vaikutukset

Tällä viikolla saamme luettavaksemme useiden yritysten toisen kvartaalin tulokset. Niiden perusteella voidaan arvioida sitä, miten Suomen talouden orastava toipuminen on lähtenyt liikkeelle. 

Raportteja odotellessa voidaan toki tutkailla myös muita taloustilastoja. Aloittaa voi esimerkiksi Tilastokeskuksen viime viikolla julkaisemista varsin mielenkiintoisesta tiedoista. 

Ensimmäisen mukaan teollisuuden työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 toukokuussa 10,4 % vuoden 2025 toukokuusta. Hurjinta kasvua nähtiin kemianteollisuudessa, jonka liikevaihto nousi peräti viidenneksellä. Heikoimmin meni sähkö- ja elektroniikka- sekä metsäteollisuudella, mutta niidenkin osalta kasvulukemat olivat positiivisia. 

Toinen tilasto koski jo pitkään suossa tarponutta rakennustoimintaa. Aurinko näyttäisi paistavan myös siihen risukasaan, sillä rakennusyritysten työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi peräti 9,9 verrattuna edelliseen vuoteen. 

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten teollisuutemme liikevaihdon kasvu näkyy yritysten kvartaalituloksissa. Ja mikä vielä tärkeämpää – mikä vaikutus sillä on hartiavoimin Suomen taloutta kääntämään pyrkineen Petteri Orpon (kok) hallituksen suosioon. 

Tältä osin mielenkiintoa lisää vielä se, että kuukausi sitten julkaistun Ylen gallupin mukaan hallituksen kannatus oli laskenut hieman kuukautta aiemmasta. Lisäksi Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä näyttäisi tapahtuneen kannattajien siirtymistä pääministeripuolueesta valtiovarainministeripuolueen taakse. 

Ylen gallup-analyysin mukaan ensin mainitun kannatuksen lasku johtui lähinnä sitä kannattaneiden naisten siirtymisestä muiden puolueiden kannattajiksi. Siten jäljellä olevan vaalikauden aikana on syytä seurata erityisesti liikkeelle lähteneen talouskasvun vaikutusta tähän siirtymään. 

Sekä tietenkin vihervasemmistoa kannattavien naisten enemmistön ja – aivan erityisesti – nuorten naisten poliittisten näkemysten kehittymiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historia painaa suomalaisuuden kuvassa
Fahad Firas Adday Al-Nuaimi alleviivasi suomalaisten päättäjien sinisilmäisyyden
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla

sunnuntai 31. toukokuuta 2026

Antti Lindtmanin lista: veronkorotuksia ja Palestiinan tunnustaminen

Petteri Orpon (kok) hallituksessa istuu pääministerin oman puolueen lisäksi edustajia Perussuomalaisista, Ruotsalaisesta kansanpuolueesta ja Kristillisdemokraateista. Nämä puolueet ovat viime vuosina keskittyneet erityisesti Suomen talouden kuntoon saamiseen. 

Tämä näyttää lopulta johtaneen myös tuloksiin, sillä Suomen bruttokansantuote kasvoi tammi–maaliskuussa 0,9 prosenttia edellisestä neljänneksestä ja duunareiden palkatkin kohenivat useammalla prosentilla vuoden takaisesta. Työtä on kuitenkin jatkettava myös tulevina hallituskausina, koska maamme julkinen talous velkaantuu edelleen tolkutonta vauhtia ja pelkästään siitä maksetut korot ovat tänä vuonna 3 250 000 000 euroa. Siis 3,25 miljardia euroa.

* * *

Nähtäväksi tietenkin jää, onko Suomen talous jatkamassa kasvuaan myös nyt meneillään olevalla vuosineljänneksellä. Vai palataanko täällä Pohjantähden alla takaisin lähtöruutuun ja todetaan alkuvuoden kasvupyrähdyksen olleen vain sattumien summa.

Vielä suurempi kysymys kuuluu, että millä tavoin Suomen talouden korjaamista jatketaan kevään 2027 vaalien jälkeen. Puoluekannatuskyselyiden perusteella niiden jälkeinen hallitus tulee nimittäin olemaan kovin erilainen kuin nykyinen, sillä Suomen Sosialidemokraattinen puolue näyttäisi olevan äänestäjien joukossa ylivoimaisesti suosituin. 

* * *

Tästä syystä oli suorastaan pelottavaa lukea SDP:n linjauksista seuraavalle hallituskaudelle. Sen johdolla kiristettäisiin reilusti suomalaisten ja yritysten veroja, mutta käsiteltäisiin julkisia menoja – nykyisiin hallituspuolueisiin verrattuna – peräti silkkihansikkain. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että SDP:n puoluehallituksen jäsen Dimitri Qvintus kirjoitti sosiaalisessa mediassa, että "oppositiopoliitikkona on reilua myöntää, että Orpon hallitus on tehnyt oikeita asioita". Jännitettäväksi kuitenkin jää, miten demareiden muu puoluejohto suhtautuu hänen ulostuloonsa eli siirtääkö se aikomuksiaan lähemmäs nykyhallituksen linjauksia, vai jatkaako veronkorotuksiin painottuvalla linjalla. 

* * *

Puheenjohtaja Lindtmanin ajatukset eivät tosin liiku juuri nyt talousasioissa, vaan ulkopolitiikassa. Hän nimittäin linjasi, että "Palestiinan tunnustamisesta olisi hyvä sopia jo heti seuraavassa hallitusohjelmassa". 

Tässä hän jatkaa puolueen aiempaa linjaa, joka on myötämielinen arabien ja muiden kehitysmaalaisten pyrkimyksille. Näin erityisesti sellaisen maahanmuuton osalta, joka kasvattaa hänen oman puolueensa kannatuspotentiaalia, mutta lisää yhteiskunnallisia ongelmia.

perjantai 29. toukokuuta 2026

Raiskaus, tilastot ja naisten suosikit

Iltalehti kertoi oikeuden ratkaisusta, joka koski 12-vuotiaan tytön raiskausta. Vain toinen raiskaajista oli täysi-ikäinen, joten ainoastaan 20-vuotiaan Mohamed Hussein Husseinin nimi annettiin julkisuuteen. 

Lisäksi kerrottiin, että Mohamed tuomittiin kahdesta lapsenraiskauksesta kolmen ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen. Nimetön raiskaaja sai vuotta lyhyemmän tuomion. 

* * *

Valitettavasti tapaus ei ollut ainutkertainen, sillä tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli viime vuonna peräti 72 000 väkivalta- ja seksuaalirikoksen uhria. Se on 6,1 % edellisvuotta enemmän. 

Naisuhreja näistä oli kaikkiaan 34 900, mikä on 6,6 % edellisvuotta enemmän, kun taas miesuhrien määrä kasvoi 5,6 %. Mikä pahinta, uhreista peräti 20 000 oli alaikäisiä.

* * *

Iltalehti puolestaan kertoi jo aiemmin, että ulkomaalaisten epäiltyjen osuus Helsingissä tapahtuneissa seksuaalirikoksissa on noin 33 prosenttia ja raiskausten osalta noin 40 prosenttia. Nämä ovat järkyttäviä lukemia, mutta vieläkin järkyttävämpää on, että meillä on edelleen puolueita (yksi ja kaksi sekä vielä kolmas ja ehkäpä neljäskin), jotka näyttävät haluavan lisää tätä herkkua. 

Kaikista järkyttävintä on kuitenkin se, että tästä huolimatta näille puolueille löytyy edelleen joukoittain äänestäjiä. Viimeisten puoluekannatusmittausten mukaan lähes puolet äänioikeutetuista suomalaisista kannattaa niitä. Ja kyllä – juuri ne ovat naisten suosiossa. 

* * *

Lopuksi toivon vielä, ettei Engin Getzerin tapainen häpeällisen murhan tehnyt idiootti olisi kenenkään suosiossa – ei naisten eikä miesten. Eikä etenkään tulevien vankitovereiden joukossa.

Eikä varsinkaan niiden suosiossa, jotka päättävät hänen karkottamisestaan sen jälkeen kun elinikäisen vankeuden jälkeinen vapaus jälleen koittaa. On kaikkien suomalaisten etu, että Engin lähetetään takaisin sinne, missä hänen sukunsa juuret ovat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

torstai 9. huhtikuuta 2026

Mitä siitä, että Putinin hallinnon suurin uhka on Venäjän kansa?

Puolustusvoimien pääesikunnan tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri Pekka Turunen, totesi sotilaallisen suorasanaisesti, että  "nykyisen Kremlin johdon näkökulmasta suurin uhka valtiolle on oma kansa. Tämän vuoksi johto rakentaa kertomusta ulkoisesta uhasta ja väittää esimerkiksi, että NATO:n laajentuminen uhkaa Venäjää. Tämän varjolla Venäjä perustelee tarvetta puskurialueille eli etupiirille."

Tämä näkemys on syytä huomioida sekä poliittisten päättäjien että meidän – heille valtakirjan vaaleissa antavien – tavallisten kansalaisten piirissä. Sehän tarkoittaa suoraan, että Putinin "kolmen päivän erityisoperaation" toistuminen missä tahansa Venäjän rajavaltiossa ei ole uhka, vaan tapahtuu vääjäämättä, mikäli Moskovassa syntyy käsitys, että sellaisella olisi menestymisen mahdollisuus.

* * *

Tämä tarkoittaa, että meillä Suomessa on syytä pitää kiinni kahdesta asiasta: puolustusvoimien riittävästä kyvykkyydestä sekä toimivista liittosuhteista. Ensin mainittu on omissa käsissämme – ja kohtuullisessa kunnossa – mutta jälkimmäisen – siis NATO:n – osalta avaimet ovat pääosin rajojemme ulkopuolella. 

Siksi on syytä toivoa, että USA:n hyökkäys Iraniin tai Espanjan haluttomuus ylläpitää riittävää puolustuskykyä Donald Trumpin  presidentin vaatimalla BKT-osuudella eivät hajota NATO:a. Eivät ainakaan ennen, kuin Euroopan suuret valtiot – Saksa, Ranska ja Iso-Britannia – ovat saaneet kasvatettua oman sotilaallisen suorituskykynsä tasolle, jonka kyvystä torjua Venäjän hyökkäys ei ole varteenotettavaa epäilystä.

Lisäksi Suomen oman puolustuskyvyn kannalta on huolestuttavaa, että maassamme on viime aikoina nähty vastuutonta pikkupolitikointia liittyen NATO-jäsenyyden velvoitteisiin. Ja että juuri samat poliittiset liikkeet näyttäisivät saavan seuraavissa eduskuntavaaleissa kannatusta niin paljon, että ne saattavat päästä neuvottelemaan hallitusohjelmasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhkauksia ja huumoria
Kestääkö Venäjä oman hyökkäyksensä?
Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet

keskiviikko 8. huhtikuuta 2026

Ystävämme Donald Trump

Aamun uutisten mukaan presidentti Donald Trump ja Iran olisivat sopineet kahden viikon tulitauosta. Samalla – Iranin mukaan – USA olisi hyväksynyt seuraavat ehdot.

Yhdysvallat ei jatkossa hyökkää Irania vastaan.
Iran pitää jatkossakin Hormuzinsalmen hallinnassaan.
Uraanin rikastaminen sallitaan.
Kaikki ensi- ja toissijaiset pakotteet poistetaan.
Kaikki YK:n ja atomienergiajärjestön päätökset perutaan.
Iranille maksetaan sotakorvauksia.
Yhdysvaltojen joukot vedetään alueelta.
Sota päättyy kaikkialla, mukaan lukien Libanonissa.

Mikäli tämä pitää paikkansa, olisivat Iranin islamistit ottamassa rökelevoiton amerikkalaisista. Ja sen lisäksi Trump olisi pettänyt tavalliset iranilaiset jättämällä heidät maan hallinnon terrorisoitaviksi myös jatkossa. 

* * *

Eilisen uutisen perusteella Trumpin hallinnon edustaja – James D. Vance – kävi Unkarissa haukkumassa eurooppalaiset johtajat. Hänen mukaansa "byrokraatit Brysselissä ovat yrittäneet tuhota Unkarin talouden. He ovat yrittäneet heikentää Unkarin energiariippumattomuutta. He ovat yrittäneet nostaa kustannuksia unkarilaisille kuluttajille. He ovat tehneet tämän kaiken, koska he vihaavat tätä miestä."

Taustalla on tietenkin Orbánin toiminta Vladimir Putinin kolmen päivän erityisoperaation tukemiseksi estämällä – tai ainakin jarruttamalla – EU:n päätöksentekoa Ukrainan tukemiseksi (esimerkki). Ja tietenkin myös EU-maiden haluttomuus osallistua USA:n sotatoimiin Irania vastaan. 

* * *

Nähtäväksi tietenkin jää, syntyykö USA:n, Israelin ja Iranin välille viimeksi mainitun valtion islamistihallintoa suosiva rauha seuraavan kahden viikon aikana. Tai voittaako Orbán ensi sunnuntain vaalit Vancen vetoavulla, sillä ainakin  gallupien perusteella hän olisi häviämässä selvästi.

Tässä vaiheessa on syytä todeta ainoastaan se, että jos meidän ystävämme ovat sellaisia kuin USA:n nykyhallinto – sillä ystävänä sitä kai kaikesta huolimatta täytyy pitää – en edes halua tietää, millaisia ovat vihollisemme.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2026

Onko Kuuban kommunistihallinto kaatumassa?

Suomessa on uutisoitu varsin vähän läntisen pallonpuoliskon pitkäikäisimmän ja vahvimman kommunistipesäkkeen tapahtumista. Siksi oli mielenkiintoista, että eilen tai tänään julkaistiin monissa suomalaismedioissa STT:n tiedote, jonka mukaan "joukko mielenosoittajia turmeli lauantain vastaisena yönä maata hallitsevan kommunistisen puolueen aluetoimiston". 

Tapahtumasta saattoi löytää myös videomateriaalia, joka osoitti todeksi STT:n maininnan, jonka mukaan "joukko murtautui puolueen toimistoon, kantoi sieltä huonekaluja ulos kadulle ja sytytti ne tuleen." Poliisi oli myös ampunut tapahtumapaikalla. 

* * *

Edellä kuvaamieni tapahtumien jälkeen Kuuban nykyinen diktaattori Miguel Díaz-Canel on ilmoittanut halukkuutensa keskustella Yhdysvaltojen kanssa maansa tulevaisuudesta. Vastapelurikseen hän saanee ulkoministeri Marco Rubion, jolla kuubalaisena emigranttina lienee kovin vähän sympatioita maan kommunistihallinnon vaikeuksille. 

Nähtäväksi siis jää, ollaanko lopultakin tultu tilanteeseen, jossa Kuuba vapautuu kommunismin ikeestä ja kansa saa takaisin vapautensa ja mahdollisuuden surkean elintasonsa nostamiseen. Tämä on tietenkin hieno asia, mutta kuten esimerkiksi eurooppalaisten sosialistivaltioiden luhistuminen 1990-luvulla osoitti, edessä voi olla joko onnistuminen tai epäonnistuminen, kuten alla oleva Puolan ja Moldovan talouskehitystä esittävä kuva osoittaa. 




Nähtäväksi siis jää, millaiseksi Kuuban tulevaisuus muodostuu. Ja miten se vaikuttaa tavallisten kuubalaisten elämään ja tulevaisuuteen. 

* * *

Toki olisi toivottavaa juuri nyt, kun poliittisen vihervasemmiston kannatus on ollut nousussa, että kuubalaisen sosialismin vaikeudet ja sen mahdollinen kaatuminen lisäisivät myös täällä Pohjantähden alla ymmärrystä sosialismin vahingollisuudesta. Vai löytyykö äänestysikäisten suomalaisten joukosta edelleen yli 44 prosenttia sellaisia ihmisiä, jotka luulevat Marxin ajatusten soveltamisesta seuraavan jotain hyvää? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punamultahallitusta pukkaa

torstai 5. helmikuuta 2026

Punamultahallitusta pukkaa

Yle julkaisi uuden puoluekannatuskyselyn. Sen merkittävintä antia olivat asiasta kertoneen uutisen mukaan Perussuomalaisia kannatuksen laskun putoaminen Keskustan suosiota vähäisemmäksi sekä Vihreiden kannattajien jatkuva siirtyminen Vasemmistoliiton taakse. 

Jälkimmäinen tarkoittaa vasemmistoblokin siirtymistä kohti äärivasemmistoa, mikä ei tietenkään ole hyvä uutinen Suomelle. Samalla hallituspuolueiden suosio on laskenut 39,3 prosenttiin, kun taas vasemmiston takana seisoo 44 prosenttia suomalaista. Punamultavaihtoehdon – mukaan luettuna RKP – kannatus on sen sijaan noussut jo peräti 62,1 prosenttiin.

Jos nämä lukemat toteutuisivat ensi vuoden eduskuntavaaleissa, olisi varsin todennäköistä, että Suomi saisi Antti Lindtmanin vetämän punamultahallituksen. Tämän seurauksena Suomen julkisen sektorin sopeuttaminen maamme taloudellisiin realiteetteihin jäisi tekemättä. Ja Suomen tie kohti takavuosien Kreikasta tuttua EU-vetoista saneerausta varmistuisi. 

Samalla Suomen maahanmuuttopolitiikka palautettaisiin entisille uomilleen, jolloin uussuomalaisten määrän kasvu nopeutuisi jälleen, koska tuleva hallitus pyrkisi epäilemättä edistämään etenkin humanitaarista maahanmuuttoa. Näin Suomen niin sanottu väestönvaihto kiihdyttäisi vauhtiaan. 

Onneksi vaaleihin on kuitenkin edelleen aikaa ja voimme siten toivoa, että hallituksen tekemät toimenpiteet alkaisivat näkyä maamme talouselämän virkistymisenä. Tätä uskoa vahvistaa se, että sellaisesta on viime aikoina ollut nähty pieniä merkkejä, jotka toteutuessaan saattavat hyvinkin johtaa talouskasvun pikaiseen käynnistymiseen. 

lauantai 22. marraskuuta 2025

Ilmeisen harhaanjohtava johtopäätös

Ilta-Sanomat julkaisi mielipidekyselyn eri hallituspohjien suosiosta kansalaisten parissa. Otsikon mukaan siinä tuli täystyrmäys todennäköisimmälle hallituspohjalle, joka olisi jutun mukaan Kokoomuksen ja SDP:n varaan rakennettu sinipunahallitus. 

Sen sijaan kyselyn ykköseksi kiri punavihreä, kakkoseksi kolmen suuren ja kolmanneksi perusporvarihallitus, jossa olisi mukana myös Keskusta. Nykyisen hallituspohjan suosio oli alhainen.

* * *

Tosiasia kuitenkin on, ettei punavihreä hallitus saa kannatusta käytännössä mistään muualta kuin punavihreän kolmikon – Vasemmistoliiton, Vihreiden ja SDP:n – kannattajilta. Siten siitä tuskin tulee seuraavan hallituksen pohja, koska koko vasemmiston kannatus on Suomessa jäänyt yleensä noin neljänkymmenen prosentin tasolle, eikä siltä pohjalta synny enemmistöhallituksia. 

Näin ollen IS:n jutussa asiantuntijan väite, jonka mukaan "suomalaisilla on selvä suosikki, siitä ei pääse mihinkään, se on punavihreä hallitus" on ilmeisen harhaanjohtava. Siihen en sitten ota kantaa, onko se sitä tarkoituksella vai ainoastaan asiantuntijan ymmärtämättömyyden takia.

* * *

Joka tapauksessa on syytä katsoa ennen kaikkea maamme suosituimman oikeistopuolueen eli Kokoomuksen kannattajien näkemyksiä. Heidän parissaan kaksi vaihtoehtoa menee ohi muiden: perusporvari- ja kolmen suuren hallituspohja. Ensin mainittu on myös Perussuomalaisten suosikki, ja saa kohtuullisesti kannatusta myös Keskustan ja Kristillisdemokraattien kannattajien parissa.

Näin ollen pidän kyselyn perusteella suomalaisten suosikkivaihtoehtona viiden puolueen perusporvarihallitusta, jonka neljä puoluetta saisi juuri nyt karvan verran yli 50 prosentin kannatuksen. Kun siihen lisätään hallitukseen kaikissa tapauksissa himoitseva RKP, on tällä pohjalle selvä enemmistö myös tulevassa eduskunnassa.

* * *

Kansalaisten suosikkivaihtoehto on kuitenkin merkityksetön asia silloin kun puhutaan hallitusten muodostamisesta. Sitä tärkeämpiä ovat johtavia puolueita luotsaavien puheenjohtajien näkemykset. 

Tässä suhteessa perusporvarihallitusta puoltaa se, että sellaiseen osallistuvien puolueiden lienee helpompi sopia ohjelmasta kuin kolmen suuren hallituspohjassa. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä suomalaisessa politiikassa hallituksen muodostamista pääsee yrittämään eniten kannatusta saanut puolue. Ja se tulee mitä todennäköisimmin olemaan oppositiossa kannatustaan kasvattanut SDP.

* * *

Näin ollen hallitusneuvottelut käydään luultavasti nykyisen oppositiopuolueen johdolla, eikä se sulje pois sen enempää kolmen suuren puolueen kuin SDP-Kokoomus-akselin varaan rakennettua sinipunaista kabinettia – tai edes punamultapohjaa. Suomen kannalta tämä tilanne ei ole optimaalinen, sillä SDP:n johdolla hallitusohjelmaan kirjattaisiin epäilemättä paljon kohtia, jotka vesittäisivät nykyisen hallituksen päätöksiä. 

Siksi voisi toivoa, että Kokoomus ja Keskusta ymmärtäisivät tulevissa hallitusneuvotteluissa olla tiukkana ja sitä kautta joko estää SDP-vetoisen hallituksen muodostuminen tai ainakin estämään poliittisen soutaminen ja huopaaminen. Pidän tätä kuitenkin äärimmäisen epätodennäkäisenä erityisesti Keskustan osalta.

* * *

Vaaleihin on vielä puolitoista vuotta ja sinä aikana ehtii tapahtua paljon. Erityisen merkittäviä kysymyksiä tässä suhteessa on kaksi: lähteekö Suomen talous nousuun ja mitä tapahtuu eurooppalaiselle turvallisuustilanteelle. 

Kummassakin tapauksessa negatiiviset uutiset nostavat kolmen suurimman puolueen muodostaman tai jopa – IS:n kyselyssä vain vähän suosiota saaneen – sinipunahallituksen todennäköisyyttä. Toisaalta etenkin talouteen liittyvät positiiviset saattavat nostaa nykyisten päähallituspuolueiden kannatusta merkittävästi – jopa SDP:n ohi.

sunnuntai 16. marraskuuta 2025

Demokratia toimii Britanniassa, vaikka etujaan menetettävät järjestöt kitisevät

Aamun uutiset kertovat, että Iso-Britanniassa kiristetään maahanmuuttopolitiikkaa Tanskan mallin mukaan. Tarkemmin sanottuna kiristyksen kohteeksi joutuvat laittomasti maahan saapuvat turvapaikanhakijat. 

Sellaisia saapui tämän vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana 111 000, joten koko vuoden aikana britit saanevat riesakseen ainakin 200 000 ihmistä, joista – aikaisempien kokemusten perusteella – huomattava osa aiheuttaa ongelmia. Vuosia jatkuneen löperön maahanmuuttopolitiikan seurauksena maan vangeista 27 prosenttia kuuluu etnisiin vähemmistöihin.

Taustalla on kansalaisten kyllästyminen maahanmuuttajien aiheuttamiin valtaviin ongelmiin ja sen seurauksena heidän poliittisen tukensa siirtyminen pois perinteisiltä valtapuolueilta. Viimeisten puoluekannatusmittausten mukaan maahanmuuttokriittisen Reform UK:n kannatus on 29 prosenttia kun taas konservatiiveilla ja hallitusvastuussa olevalla työväenpuolueella se on vain 17 ja 18 prosenttia.

* * *

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella pääministeri Keir Starmerin hallituksen päätös maahanmuuttopolitiikan kiristämisestä on hyvin ymmärrettävä. Siitä huolimatta Britannian pakolaisneuvoston johtaja asettui vastahankaan varoittamalla hallitusta siitä, etteivät toimenpiteet välttämättä pysäyttäisi laitonta maahanmuuttoa. Tämä lienee ymmärrettävä turvapaikkaturismista leipänsä saavien tahojen edunvalvonnaksi. 

Sellaisesta lienee kysymys myös niiden yli sadan järjestön vetoomuksessa sen puolesta, että asiasta vastaava ministeri lopettaisi maahanmuuttajien syyllistämisen. Ilmiöhän on Euroopassa tuttu jo aiemmilta vuosilta, eikä se ole tuntematon myöskään Suomessa. 

* * *

Tämä kitinä on kuitenkin ymmärrettävä demokraattisen järjestelmän vahvuudeksi. Mielipiteensä saavat ilmaista kaikki, mutta lopputuloksen päättävät äänivaltaiset kansalaiset vaaleissa. 

Lisäksi vaalien välillä hallitusten toimintaa ohjaa kansalaisten puoluekannatuskyselyissä ilmaisema tahto erityisesti silloin kun se on vahva ja yksiselitteinen, kuten juuri nyt Iso-Britanniassa. Nähtäväksi kuitenkin jää, onko Starmeirin hallituksen linjanmuutoksella lopultakaan oleellista vaikutusta jo nyt pitkälti monikulttuuristuneen saarivaltion demografiseen tulevaisuuteen.

torstai 16. lokakuuta 2025

Saksassa afgaani- ja syyrialaismiesten työllisyysaste on korkea, mutta miksei se kelpaa saksalaisille?

Ylen tuoreen uutisen mukaan Saksaan kymmenen vuotta sitten tulleiden afgaani- ja syyrialaismiesten työllisyysaste on korkeampi kuin kantaväestöön kuuluvien miesten.  Kaikista kymmenen vuotta sitten Saksaan tulleista turvapaikanhakijamiehistäkin peräti 86 prosenttia on työllistynyt. 

Samaan aikaan tulleista naisista kuitenkin vain 33 prosenttia käy töissä, joten koko kymmenen vuoden takaisten humanitaaristen maahanmuuttajien joukosta noin 68 prosenttia on työllistynyt. Jokainen voi pohtia, onko tämä luku matala vai korkea. 

Taustaksi pohdiskelulle voidaan katsoa esimerkiksi suomalaisten 20–64-vuotiaiden työllisyysastetta, joka on 76,2 prosenttia - mukaan lukien meillä paljon Saksaa huonommin työllistyneet maahanmuuttajat. Heistä erityisesti Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden samanikäisten työllisyysaste oli pari vuotta sitten noin 58 prosenttia. Ja mielenkiintoista kyllä, se oli miehillä alhaisempi, mutta naisilla korkeampi kuin Saksassa.

* * *

Ylen uutisesta sai siis sellaisen käsityksen, että kymmenen vuoden takainen kansainvaellus olisi ollut siunaukseksi Saksalle. Ilman sitä – jutun mukaan – esimerkiksi "monet pienten kaupunkien sairaalat eivät enää tulisi toimeen".

Tämä itsessään kuulostaa suorastaan liiankin hyvältä. Ja siksi täytyy ihmetellä, että mistä syystä Saksan poliittisessa kentässä on tapahtunut valtava muutos. 

Tuoreimpien puoluekannatuskyselyiden mukaanhan juuri maahanmuuttokriittisyydellä profiloituneen Vaihtoehto Saksalle -puolueen kannatus on kasvanut huikeasti. Viimeisten mittausten mukaan sitä kannattaa 26 prosenttia maan asukkaista, mikä tarkoittaa, että se on väestön parissa suosituin puolue. 

Sen lisäksi niin ikään maahanmuuttokriittistä, mutta vasemmistolaista, BSW-puoluetta kannatta neljä prosenttia maan äänestäjäkunnasta. Näin ollen peräti 30 prosenttia saksalaisista vastustaa maassaan harjoitettua pakolais- ja väestöpolitiikkaa – mikä tuntuu oudolta, mikäli saksalainen maahanmuuttopolitiikka on ollut niin onnistunutta, kuin Ylen jutussa annettiin ymmärtää. 

Siksi on syytä todeta, että ilmeisesti maahanmuuttajista on koitunut Saksaan ja saksalaisille muutakin kuin taloudellinen siunaus. Sen mahdollisista syistä Ylen toimitus ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi uutisoida, mutta toivottavasti niistä kerrotaan meille suomalaisille sitten seuraavassa saksalaista yhteiskuntaa käsittelevässä jutussa.




perjantai 10. lokakuuta 2025

Onko vihervasemmisto hylännyt maahanmuuttajien ihmisoikeudet?

Muutama viikko sitten julkaistiin Suomen perustan kyselytutkimus, jonka mukaan reilusti yli puolet Suomessa asuvista maahanmuuttajista kannattaa vihervasemmistopuolueita. Tämä on eilisen Suomen uutisten jutun mukaan vaikuttanut demareiden sekä muun vihervasemmiston suhtautumiseen erilaisiin maahanmuuttajaryhmiin. 

Jutun mukaan vasemmistopuolueet ovat ryhtyneet suojelemaan "muslimiyhteisöjen uskonnonvapautta ja kulttuurisia erityispiirteitä, kuten naisten eristämistä ja alaikäisten hijabin käyttöä". Toisin sanoen maamme poliittinen vihervasemmisto on asettanut poliittisen islamin "alistavat käytännöt ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edelle".

Vihervasemmiston kritiikitön suhtautuminen maahanmuuttajien ihmisoikeuksia rikkoviin tapoihin on toki ollut nähtävissä jo pitkään, mutta Suomen uutisten jutussa on uutta se, että tämä käyttäytyminen liitetään maahanmuuttajien suosion kalasteluun. Jos – ja kun – näkemys on oikea, on syytä kysyä poliittisen vasemmistomme eettisten ja moraalisten arvojen perään. 

En kuitenkaan ole nähnyt näin tehtävän sen enempää kaupallisissa valtamedioissamme kuin veronmaksajien rahoittamassa Ylen ohjelmistossakaan. Ja siksi kysyn etenkin jälkimmäisen osalta, että eikö nyt olisi aika nostaa tämä asia esille. Ja vaatia selitystä niin SDP:n, Vasemmistoliiton kuin Vihreidenkin puoluejohdoilta sekä muilta näiden puolueiden näkyviltä poliitikoilta, mukaan lukien niiden näkyviin asemiin nousseet – Nasima Rasmyarin (sd) kaltaiset –  maahanmuuttajataustaiset toimijat. 

torstai 2. lokakuuta 2025

Hallituksen kannatus lähti nousuun

Ylen puoluekannatusmittauksen mukaan Perussuomalaisten kannatus on noussut 2,1 prosenttiyksiköllä verrattuna edelliseen gallupiin. Myös RKP:n kannatus kasvoi 0,6 prosenttiyksiköllä. 

Kun samaan aikaan Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien kannatukset laskivat yhteensä yhdellä prosenttiyksiköllä, jää hallituksen saldoksi kannatuksen lisääntyminen 1,7 prosenttiyksiköllä. Tämä viittaa siihen, että aiempaa suurempi osa suomalaisista on ymmärtänyt Orpon kabinetin talous- ja maahanmuuttopolitiikan olevan hyödyksi Suomelle ja suomalaisille. 

Jos sitten katsotaan oppositiota, niin siellä aiemmin huippulukemissa ollut SDP:n kannatus putosi eniten ja myös wokeltamisen ykköspuolue Vihreät jatkoi alamäkeään. Lisäksi Perussuomalaisten taakse jäänyt Keskusta menetti hiukan kannatustaan. 

Sen sijaan Vasemmistoliitto ja Liike Nyt pääsivät niukasti plussalle. Siten kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että vihervasemmisto-opposition tarjoama velanottoon perustuva jakopoliittinen vaihtoehto näyttäisi menettäneen uskottavuuttaan kansalaisten silmissä.

Tosiasia kuitenkin on, etteivät gallupit ole vaaleja, eivätkä niiden antamat tulokset virheettömiä. Siksi kannattaa odottaa ainakin seuraavaan puoluekannatuskyselyyn, ennen kuin pitää edelle kirjoittamiani johtopäätöksiä varmana. 

sunnuntai 14. syyskuuta 2025

Lontoossa suuri mielenosoitus – entä sitten?

Lontoossa järjestettiin mielenosoitus maan väestöpolitiikkaa vastaan. Siihen osallistui brittipoliisin arvion julkaisseen Yleisradion uutisen mukaan yli 110 000 ja ehkä peräti 150 000 ihmistä – tosin nämä luvut on myös kiistetty ja väitetty kaduilla olleen jopa miljoonia ihmisiä (esimerkki, toinen). 

Oli todellinen osallistujen määärä sitten mikä tahansa, on selvää, että alhaisimpienkin arvioiden mukaan mielenosoittajia oli todella paljon. Ja on kiistatonta, että suuri määrä kertoo siitä tyytymättömyydestä, joka Britanniassa vallitsee siellä harjoitettua väestöpolitiikkaa sekä siihen liittyviä lieveilmiöitä kohtaan.  

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten Iso-Britannian hallinto reagoi mielenosoittajien vaatimuksiin. Ja ennen kaikkea, miten britit äänestävät seuraavissa parlamenttivaaleissa, joihin tosin menee vielä vuosia, sillä edelliset järjestettiin kesällä 2024. 

* * *

Juuri nyt saarivaltion tilanne on sellainen, että Reform UK puolueen kannatus on selvästi korkein noin 31 prosentin kannatuksella. Toisena on hallituksessa istuva Työväenpuolue, jota äänestäisi noin 21 prosenttia ihmisistä. Toista perinteistä valtapuoluetta, eli Konservatiiveja kannattaa vain 17 prosenttia äänestäjistä. 

Nämä luvut tarkoittaisivat Suomessa sitä, että Reform UK:sta tulisi pääministeripuolue – tai mikäli muut puolueet eivät suostuisi siihen – syntyisi maahan vaikea hallituskriisi. Britannian yhden edustajan vaalipiirit voivat kuitenkin johtaa siihen – kuten on käynyt jo aiemmin – että perinteisten puolueiden kannattajat keskittävät äänensä toisilleen kaikissa niissä vaalipiireissä, joissa Reform UK:n ehdokas näyttäisi voittavan, ja näin parlamenttipaikka säilyisi vanhoilla vallanpitäjillä. 

Tätä voisi kutsua Veikko Vennamon (smp) aikanaan lanseeraamaksi pelin politiikaksi, mutta se on karua realismia Iso-Britanniassa. Ja siksi on täysin mahdollista, että saarivaltiota hallitsevat myös jatkossa konservatiivit tai työväenpuoluelaiset  – eikä sikäläinen maahanmuuttopolitiikka muutu seuraavissakaan vaaleissa oleellisesti nykyisestä, vaan Yhdistyneiden Kuningaskuntien väestörakenne muuttuu myös jatkossa siten, että Englannin, Walesin ja Skotlannin kantaväestöt jäävät lopulta vähemmistöiksi omilla kotikulmillaan.

torstai 7. elokuuta 2025

Palestiinan tunnustamiskysymys on myrkkyä Kokoomukselle

Yle tuoreen puoluekannatusmittauksen tuloksissa näkyy kolme oleellista muutosta. Tärkein niistä on Kokoomuksen kannatuksen selvä putoaminen peräti 1,7 prosenttiyksiköllä. 

Muutos näyttäisi johtuneen Palestiinan tunnustamiseen liittyneestä yhteiskunnallisesta keskustelusta. Tässä asiassa puolue ei ole ottanut selkeää kantaa, vaan sen edustajilla on ollut asiasta vaihtelevia mielipiteitä. 

Tämä lienee heijastusta siitä, että Kokoomuksen potentiaaliset kannattajat ovat jakautuneet kahteen leiriin, joihin molempiin kuuluu omaan kantaansa fanaattisesti suhtautuvia. Siten tasapainoilu Palestiinan tunnustamiskysymyksessä on ymmärrettävää, mutta saattaa vieraannuttaa kannattajia molempien näkemysten ääripäistä. 

Toisaalta kannan ottaminen suuntaan tai toiseen saattaisi johtaa tappiolle jäänyttä ratkaisua kannattavien kokoomuslaisten protestoimiseen eli tuen vetämiseen puolueelta. Näin ollen puoluejohtaja-pääministeri Petteri Orpon vaikeaksi tehtäväksi jää sen arvioiminen, että onko nykyinen päättämättömyyspolitiikka kaikesta huolimatta kannattavin vaihtoehto puoluekannatuksen valossa.

* * *

Tämänkertaisen gallupin toinen oleellinen muutos on Keskustan kannatuksen nousun jatkuminen pienen notkahduksen jälkeen. Tämä lienee seurausta yksinkertaisesti siitä, että puolue on oppositiossa, mikä tunnetusti kasvattaa puolueiden kannatusta. 

Tähän viittaa erityisesti se, että puolueen kannatus on noussut pikemminkin kaupungeissa kuin maaseudulla. Eli ehkäpä monet Kokoomuksesta livenneet Palestiinan tunnustamisen kannattajat ovat ilmoittaneet siirtyvänsä Keskustan kannattajiksi.

Kolmas mainittava muutos liittyy Vihreiden kannatukseen, joka palautui heinäkuun gallupissa nähdyn pudotuksen jälkeen hyvin lähelle kesäkuun lukuja. Tämä viittaa siihen, että heinäkuun mittaukseen oli päässyt livahtamaan tilastovirhe, eikä puolueen kannatus ole todellisuudessa muuttunut koko kesän aikana sinne eikä tänne. 

torstai 3. heinäkuuta 2025

Heittääkö Sofia Virta haasteen Minja Koskelalle?

Yleisradion tuoreen gallupin mukaan Suomen suosituimpana puolueena jatkaa SDP, jota kannattaa edelleen noin neljännes maan asukkaista. Toisena jatkaa päähallituspuolue Kokoomus, jolle antaisi äänensä yli viidennes suomalaisista. 

Näillä näkymin nämä kaksi puoluetta tulevat kilpailemaan seuraavissa eduskuntavaaleissa pääministerin paikasta, sillä kolmantena majailevan Keskustan nousu jäi lyhyeksi ja puoluetta kannattaa jälleen vain alle 14 prosenttia suomalaista. Siten sille olisi ensi vaalikaudella tarjolla periaatteessa enintään hallituksen apupuolueen paikka, mutta toisaalta puheenjohtaja Antti Kaikkoselle (kepu) saattaa tarjoutua mahdollisuus valita kahdesta suuresta ja siten kiristää tulevaan hallitusohjelmaan merkittävä määrä omia tavoitteita. 

Gallupin kaksi oleellisinta tulosta olivat kuitenkin Perussuomalaisen kannatuksen putoamisen loppuminen - kuten itse ennakoin jo kaksi viikkoa sitten - sekä Vasemmistoliiton kannatuksen kasvu Vihreiden kustannuksella. Näin ollen Petteri Orpon (kok) hallituksen selvässä kasvussa olleet sisäiset jännitteet jäänevät lopulta suhteellisen pieniksi ja toisaalta suomalaisen laitavasemmiston punaväri on kirkastumassa vihreän kustannuksella. 

Tämä saattaa ärhäköittää Sofia Virtaa (vihr) entistä räväkämpään suunsoittoon ja mahdollisesti suuntaamaan taisteluhaasteita hallituksen sijasta Minja Koskelan (vas) suuntaan. Nähtäväksi siis jää, syntyykö tästä jopa pysyvä railo laitavasemmiston keskelle.


Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!