Yle vähätteli ja Sannikka loppuu, mutta miten käy Renaz Ebrahimin

Yle julkaisi eräänlaisen sanakirjan nykyisen äärivasemmiston lanseeraamista termeistä cancel, woke ja call out. Käytän niistä - ja kannustan muitakin käyttämään - suoran englanninkielisen muodon sijaan suomalaistettuja anglismeja känselöinti, wokellus ja kailouttaminen, koska näihin kaikkiin sanoihin liittyy osuva konnotaatio ja ne ylipäänsä istuvat paremmin suomalaiseen suuhun.

Käytyään vähätellen läpi muutamia känselöinnin uhritapauksia ja pari oikeudessa rikoksiksi todettua häirintätapausta Yle päätti juttunsa jälkimmäisiin viitaten virkkeellä "onkin kiistanalaista, johtuuko heidän epäsuosionsa niin sanotusta canceloinnista vai oikeuden tuomiosta". Tässä verovarojemme käytön ilmeinen tarkoitus oli vähätellä känselöintiä, joka kohdistuu henkilöihin, joiden uhriksi joutumiselle ei ole rikosoikeudellisia perusteita. 

Tätä on syytä paheksua syvästi, sillä verorahoitteinen mediamme olisi halutessaan löytänyt jopa kotosuomesta esimerkkejä, joissa känselit (känselöinnin harrastajat) ovat aiheuttaneet uhrilleen ilmeistä haittaa. Eikä jutussa esille nostettu Aku Louhimiehenkään tapaus ollut niin harmiton kuin Yle antoi ymmärtää. 

Mutta muistellaanpa edes tässä tasapuolisuuden nimissä tuota känselien uhriksi joutunutta joukkoa, jonka Yle päätti jättää unholaan. 

Aki Ruotsala valittiin Porin Jazzin toimitusjohtajaksi, mutta erotettiin saman tien homovastaisiksi väitettyjen mielipiteidensä takia. Väitteet esitettiin sosiaalisessa mediassa, eikä Ruotsalan jälkikäteen suhteestaan homoseksuaaleihin tekemä selvennys auttanut. 

Tapaus Tuomo Pesonen oli rehtori, joka sai potkut todettuaan sen ilmeisen tosiasian, ettei kouluista voi kokonaan poistaa seksuaalista häirintää. Tähän tarttui lehdistö ja sai kuntatyönantajan irtisanomaan rehtorinsa.

Ohjaaja Matti Reinikan dokumentti joutui puolestaan Ylen sensuurin kohteeksi tilaustyöstään, koska se kertoi ikäviä tosiasioita maahanmuutosta. Toistan: tosiasioita.

Edellisiä paremmin muistissa lienee vasemmistolainen trubaduuri Kari Peitsamo, joka päätyi känselöidyksi sovitulta keikaltaan ääneen lausutun mielipiteensä takia. Epäilemättä siksi, että tapahtuman järjestäjä pelkäsi känseleiden reaktioita. 

Unhoon ei liene jäänyt myöskään historiantutkija Teemu Keskisarjan tapaus, jossa miehen työssään käyttämä sanavalinta johti toimintakieltoon juniorijalkapallon parissa.   

Viime aikojen tunnetuin tapaus lienee kuitenkin ollut kauppahuoneen omistaja Juha Kärkkäinen, joka joutui känselöintiyrityksen uhriksi mielipiteidensä takia. Myöhemmin hänen kauppahuoneensa menetti myös tuotteiden edustuksia. 

Näiden esimerkkien valossa näyttäisikin siltä, että Ylen uutisointi oli tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa. Tätä näkemystä ei ainakaan vähennä se, että äskettäin kohua herättänyt Marja Sannikan TV-ohjelma lopetetaan Ylen kanavilta aiemmin tehdyksi väitetyn päätöksen perusteella. 

Tosin asian tulo julkisuuteen juuri nyt - vain kaksi viikkoa ennen ohjelman päättymistä heti kohua herättäneen ohjelmanjakson jälkeen - jättää vahvan epäilyksen siitä, että päätös olisi sittenkin aivan tuore ja mainitun ohjelmajakson herättämän kohun seurausta. Eli kävikö Sannikallekin niin, että hän joutui känselöinnin uhriksi?

Mutta miten käy fanaattisella performanssillaan koko sotkun aiheuttaneen Renaz Ebrahimin? Kestääkö hänen psyykensä sitä painetta, joka siihen on kohdistunut ja kohdistuu jälkikäteen ihmisten otettua kiivaasti kantaa hänen esiintymiseensä?

Juuri nyt näyttää pahalta, sillä hän jätti eilen hoitamatta työnsä. Eikö hän siis ymmärtänyt etukäteen, että minkäänlainen fanatismi ei nauti Suomessa suosiota kuin marginaalisen vähemmistön parissa? Tai eikö hän käsittänyt, ettei itseään kannata panna alttiiksi julkiselle arvostelulle, ellei ole itse siihen valmis?

En tiedä vastauksia kysymyksiini. Toivon kuitenkin, että Efrahimi kykenee käsittelemään asian itsensä ja läheistensä kanssa. Ja huomaa samalla minkälaisen rasistis-sovinistisen aatteen kanssa hän on ajautunut flirttailemaan.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin ja Juha Kärkkäinen
Miksei lehdistömme kritisoi ihmisten toimeentulon tuhoamista?
Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen

 

Kuinka poistaa harhainen kultti tuhoamasta yhteiskuntaamme?

Niin sanottu cancel-kulttuuri on nakertanut jo pitkään sananvapautta myös Suomessa ilman, että asiaan on sen kummemmin puututtu. Tästä muistamme erityisesti Päivi Räsäsen (krist) vainon valtionsyyttäjän taholta, mutta myös Sebastian Tynkkysen (ps) joutumisen fantasian uhriksi, Kari Peitsamon (vas) keikan peruuntumisen ja Matti Reinikan dokumentin väliaikaisen hyllyttämisen. 

Cancel-kulttuurin eteneminen otti jälleen uuden pienen askeleen Trumpin kannattajien osoitettua mieltään USA:n kongressissa. Mukana oli Suomessa aiemmin esiintyneen Iced Earth-orkesterin jäsen. Niinpä Helsingin Sanomien toimittaja keksi kysyä keikkojen järjestäjältä, miten hän aikoisi toimia sen suhteen jatkossa. 

Tavastian toimitusjohtaja ja Ruisrockin sekä esimerkiksi Ankkarockin monivuotinen johtohahmo otti varovaisen cancel-myönteisen kannan toteamalla, että ”en lähtisi Iced Earth -yhtyettä näillä tiedoilla buukkamaan, mutta ei sen tarvitse ikuista olla. Katsotaan miten tilanne kehittyy ja markkinat reagoivat.”

Toisin sanoen suomalainen keikkojen järjestäjä katsoi asialliseksi - joko omasta tahdostaan tai cancel-terroristien pelosta - evätä amerikkalaiselta orkesterilta työmahdollisuuksia Suomessa tämän omassa kotimaassaan tekemän poliittisen demonstraation takia jo ennen kuin tämä oli saanut (mahdollista) oikeudellista tuomiota teostaan. 

Cancel-kulttuuri puolestaan liittyy laajempaan intersektionaalisen feminismin liikkeeseen, jota esimerkiksi Suomen nykyinen hallitus katsoo edustavansa. Siinä perusajatuksena on jakaa ihmiset erilaisiin identiteettiryhmiin, joiden uhristatus vaihtelee siten, että eri identiteettien oikeudet vaihtelevat.

Äärimmillään tämä ajattelutapa on johtanut siihen, että ihmisille vaaditaan erilaisia turvatiloja tai suojaa heitä järkyttäviä faktoja vastaan. Tämän seurauksista kirjoitti eilen Sanna Ukkola valaisevan kolumnin, jota suosittelen luettavaksi. 

Samaan vyyhtiin on luettava se, että hyväksymme kaikki seksuaalisuuden poikkeavuudet vain normaalin vaihteluksi. Siten ihminen, joka tuntee vetoa samaan sukupuoleen on tämän mukaan normaali. Samoin henkilö, joka on syntynyt pojan ulkokuoreen, mutta tuntee olevansa nainen. 

Tässä asiassa kyse ei kuitenkaan ole sanan "normaali" tavanomaisesta käytöstä, vaan sen orwellilaisesta uudelleenmäärittelystä. Homoseksuaalisuudesta puhuttaessa voimme vielä ehkä nähdä sen tulleen synonymoiduksi sanan "yleinen" kanssa, mutta harvinaisempien seksuaalisten taipumusten osalta pikemminkin tosiasioiden kieltämisestä. Toki samasta on kyse myös silloin, kun väitetään miehen synnyttäneen lapsen - kyllä synnyttäminen on tosiasiassa edelleen fyysisten naisten yksinoikeus eli edellyttää synnytyselimiä.

Jälkimmäisestä kirjoitin aikanaan pitkähkön parhaaseen tieteelliseen tietoon perustuvan kirjoituksen, joka osoittaa näiden uusien normaalien taustalla olevan usein - tai ehkä jopa aina - varsin erikoisia kehityshäiriöitä. Siten nämä ihmiset eivät ole normaaleja sen enempää kuin vaikkapa 21-trisomiaa sairastava ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei heillä olisi samaa ihmisarvoa kuin muillakin ihmisillä - aivan samaan tapaan kuin 21-trisomiaa sairastavilla henkilöillä on.

Samaan sukuun huonosti perusteltuja poliittisia väitteitä ja uusorwellilaista kieltä kuuluu myös ihmisryhmien välisten älykkyyserojen kategorinen kieltäminen. Toki älykkyyttä on vaikea mitata yksiselitteisesti ja ymmärtääkseni voidaan tehdä älykkyystesti, jossa esimerkiksi nigerialaiset pärjäävät keskimäärin paremmin kuin me suomalaiset. 

Tämä ei kuitenkaan muuta muuksi sitä tosiasiaa, että eurooppalais- tai itäaasialaistaustaisten ihmisten rakentamat yhteiskunnat ovat keskimäärin huomattavasti paremmin menestyviä kuin esimerkiksi afrikkalaistaustaisten ihmisten. Lisäksi ensin mainitut ryhmät menestyvät jälkimmäisiä paremmin jopa niissä yhteiskunnissa, jotka ovat jo pitkään olleet jälkimmäisten hallinnoimia (esimerkki), eikä sovi unohtaa, että pahnanpohjimmaisena ovat valtiot, joista valkoiset on poistettu kansanmurhan keinoin (esimerkki) tai joissa sellaisia ei edes asu (esimerkki).  

Ellei edellisessä kappaleessa esitettyjen tosiasioiden syynä ole erot älykkyydessä, on sen oltava jossain muualla. Usein tähän rooliin esitetty 1960-luvulla päättynyt imperialismin kausi ei sellaiseksi kuitenkaan enää käy, koska monet muut valtiot ovat samassa ajassa nousseet köyhyydestä kukoistukseen - viimeisimpinä monet entisen Neuvostoliiton ikeen alta vapautuneet kansat.

Tämän pitkän tajunnanvirran yhteenvetona totean, että viime aikoina lähinnä punavihreään ideologiaan liittyvät ajatustavat ovat vailla rationaalista perustetta, eivätkä siten kelpaa toimivan yhteiskunnan perustaksi. Siten ns. tuhannen taalan kysymys on se, millä tämä harhainen kultti saataisiin poistetuksi vaikuttamasta omassa punavihreässä kuplassaan elävien ihmisten - ja heitä pelkäävien potentiaalisten cancel-uhrien - todellisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Seksuaalisuuden uusi normaali
Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...

Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen

Olen viime vuosina pannut merkille, kuinka Suomessa nykyisin hyvin helposti leimataan ihmisiä erilaisista asioista. Ja sen jälkeen nostetaan lynkkausmieliala, jolla pyritään tuhoamaan vainon kohteeksi nostetun ihmisen elämä.

Näitä leimaamisia on tietenkin aina nähty esimerkiksi perheiden hajoamistilanteissa, mutta yhä useammin niihin on liittynyt myös yleispoliittista ulottuvuutta. Tämän asian nosti aikanaan näkyvästi esille vasemmistolaisen Pirkko Saision tapaus, kun hän tuli ilmaisseeksi näkemyksen, jonka mukaan myös vihrevasemmistossa pitäisi pyrkiä ymmärtämään eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Sen seurauksena hän joutui oman viiteryhmänsä hampaisiin ja joutui leimatuksi mm. äärinationalistiksi ja puolinatsiksi.

Samaan kategoriaan on luokiteltava tapaukset, joissa ihmiset ovat menettäneet työnsä tai harrastuksensa mielipiteidensä ilmaisemisen takia. Siis sellaiset kuin muusikko Kari Peitsamon tai historioitsija Teemu Keskisarjan tapaukset.

Yksi näistä esimerkeistä oli Aku Louhimiehen tapaus, jossa häntä syytettiin ns. #metoo-käytöksestä. Hän joutui sen seurauksena jopa ministerin syrjimäksi julkisessa tilaisuudessa ja menetti ilmeisesti myös työmahdollisuuksia. Myöhemmin tehdyissä selvityksissä syytökset todettiin perusteettomiksi ja #metoo-leimaukseen lähteneet toimittajat ovat nyt epäiltynä Louhimiehen kunnian loukkaamisesta.

Asia nousi jälleen esille, kun Louhimies palkattiin sairastuneen ohjaajan tilalle tuottamaan kotimaista suurelokuvaa ja näyttelijä Ville Virtanen kieltäytyi työskentelemästä hänen kanssaan. Eikä asia jäänyt vain tähän, vaan Virtanen katsoi asiakseen kiitellä jo perusteettomiksi osoitettuja syytöksiä esittäneitä naisnäyttelijöitä.  Siis juuri niitä, joiden puheiden perusteella Louhimiehen vainon käynnistäneet toimittajat ovat poliisitutkinnassa.

On tietenkin Virtasen oma oikeus työskennellä kenen kanssa tahtoo. Kohtuullista kuitenkin olisi, mikäli hän korvaisi sopimuksen rikkomisesta eli vetäytymisestää aiheutuneet taloudelliset vahingot elokuvan rahoittajille siltä osin, kuin kohtauksia joudutaan tekemään uudelleen - sekä tietenkin maksaisi elokuvan teosta tähän mennessä saamansa palkan takaisin. 

Muuten pidän Virtasen kannanottoa ja etenkin feministisiin valheisiin syyllistyneiden näyttelijöiden kiittelemistä äärimmäisen huonona käytöksenä. En kuitenkaan tässä ehdota, että Virtasta pitäisi sen takia ruveta boikotoimaan tulevissa elokuvatuotannoissa - eikä sellaisella pääsääntöisesti vasemmalle kallellaan olevassa elokuvamaailmassamme olisi vaikutustakaan - mutta haluan tässä kuitenkin todeta, että pidän häntä tapahtuneen jälkeen vähän yksinkertaisena sananvapauden vihollisena. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä
Vaatiiko vuoden 2018 kenttäoikeus uhrin?

Sananvapauden kuoppa syveni jälleen

Sananvapaus on yksi niistä asioista, jotka on turvattu Suomen perustuslaissa. Tarkalleen ottaen siellä sanotaan, että "jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia."

Perustuslaista huolimatta Suomeen on viime vuosina syntynyt tapa, jossa ihmiset menettävät työpaikkojaan käytettyään sananvapautta siten, ettei se ole miellyttänyt työnantajaa. Viimeisin esimerkki tästä on vanha kommunisti ja laulaja Kari Peitsamo, joka Iltalehden mukaan poistettiin hämeenlinnalaisen Amy-rockin esiintyjälistalta ääneen sanomansa mielipiteen takia.

Asiaa ei myöskään peitelty, sillä festivaalia järjestävän Amy ry:n hallitus antoi lausunnon, jonka mukaan "Ämy ry on täten päättänyt perua Kari Peitsamon esiintymisen kesän 2019 Ämyrockissa. Kari Peitsamon viimeaikainen mielipiteiden ilmaisu julkisuudessa on aiheuttanut keskustelua siitä, onko vahvaan eettiseen arvomaailmaan perustuvan festivaalin ohjelmistossa sijaa rajoja kiinni vaativalle artistille."

Toki festivaalin järjestäjällä on oikeus palkata kenet haluaa. Mutta on mielenkiintoista, että ääneen lausuttu mielipide tunnutaan suomalaisessa yhteiskunnassa hyväksyttävän poisvalinnan perusteluksi silmiä räpäyttämättä. Siis ihmisen ansaintamahdollisuuksien heikentäminen mielipiteen takia. Siis ei esimerkiksi laittomuuden, solvauksen tai kansankiihottamisen perusteella vaan ihan laillisen poliittisluonteisen mielipiteen takia.

Aiempia samankaltaisia tapauksia olen käsitellyt otsikon "Suomalaisen sananvapauden kriisi syvenee" alla. Peitsamon tapaus näyttäisi syventävän tuota kuoppaa entisestään.

Jäljelle jääkin enää oikeastaan kysymys siitä, kuinka syvään kuoppaan suomalaisten sananvapaus ja osa perustuslaistamme lopulta haudataankaan. Ja mitä siitä seuraa meille suomalaisille kun huomioidaan sananvapauden asteen ja erilaisten yhteiskuntien mädännäisyyden välinen vahva korrelaatio, joka viittaa vahvasti siihen, että näiden asioiden välillä olisi myös syy-seuraussuhde.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seinäjoen arabikevät ja sananvapauden tukahduttaminen
Kirjailijan helvettiin-toivotukset päätyivät lehden sivuille
Suomalaisen sananvapauden kriisi syvenee