Vaikeuksien kautta voittoon sekä urheilussa että suomalaisessa yhteiskunnassa

Birhinghamin EM-kilpailujen viimeinen päivä tuotti odotetun kultamitalin. Sen sijaan odotettua ei ollut, että sen voittaja – Alisa Vainio – olisi ollut niin järjettömän ylivoimainen kuin hän oli. 

Näin 28-vuotias Alisa osoitti, että kovalla tahdolla, päättäväisyydellä ja suomalaisella sisulla lähes mahdotonkin muuttuu mahdolliseksi. Enkä nyt tarkoita pelkästään sitä reilun neljänkympin taivallusta vaan hänen koko uraansa. 

* * *

Alisa Vainio oli kymmenisen vuotta sitten suomalaisen kestävyysjuoksun suuri lupaus. 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa hän saavutti pronssia ja sijoittui 5 000 metrillä neljänneksi. Alle 20-vuotiaiden SM-kisoissa elokuussa 2015 Vainio voitti 3 000 metrin estejuoksun ikäluokkansa Euroopan kärkiajalla ja voitti kultaa alle 20-vuotiaiden Pohjoismaiden mestaruuskisoissa 3 000 metrin esteissä.

Syyskuussa 2015 Vainio juoksi elämänsä ensimmäisellä maratonilla ajan, joka alitti Rion olympialaisten tulosrajan ja sijoittui Suomen kaikkien aikojen listalla kuudenneksi. Hän ei kuitenkaan voinut osallistua olympiamaratonille, koska oli sääntöjen mukaan liian nuori.

* * *

Sitten seurasivat vaikea vuodet ja moni lienee jo pitänyt Vainiota Suomelle tyypillisenä nuorisotähtenä, joka ei koskaan noussut sille tasolle, jota juniorikilpailut olisivat edellyttäneet. Edelleen varsin nuori nainen ei kuitenkaan luovuttanut ja ura lähti kuin lähtikin vähitellen nousuun. 

Siitä nähtiin välähdyksiä jo neljä vuotta sitten, mutta varsinainen läpimurto tapahtui viime vuoden MM-kisoissa Tokiossa, joissa Vainio sijoittui maratonilla viidenneksi. Hän oli kilpailun paras eurooppalainen juoksija ja sivusi Suomen kaikkien aikojen parasta naisten maratonin sijoitusta MM-kisoissa.

Kehitys ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan eilinen päivä toi mukanaan mykistävän osoituksen kehityksen jatkumisesta. Ja siksi voitaneen sanoa jo nyt, että mikäli Vainion kehitys jatkuu – ikänsä puolestahan hän on edelleen nuori maratoonariksi – voi Los Angelesin olympialaisissa kahden vuoden kuluttua olla odotettavissa sellainen suoritus, jolla vaalea suomalainen nähdään pitkästä aikaa maailman parhaana kestävyysjuoksijana. Olympiavoittajana.

* * *

Riippumatta siitä tuleeko tuoreesta euroopanmestarista olympiavoittajaa tai ei, on hän osoittanut, ettei vaikeuksien edessä kannata luovuttaa. Sisulla, periksiantamattomuudella ja päättäväisyydellä ne on mahdollista voittaa ja päästä tavoitteeseen.

Tämä olisi hyvä muistaa myös muilla elämänalueilla. Eikä vähiten politiikassa, jossa poliitikkojemme vuosikymmeniä jatkunut leväperäisyys on johtanut suomalaisen yhteiskunnan lähes voittamattomalta näyttävään velkakierteeseen ja samaan aikaan epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan seurauksena myös etnis-kulttuurisiin vaikeuksiin. 

* * *

Ratkaisu näihin ongelmiin ei löydy periksi antamisesta vaan määrätietoisesta poliittisesta tahdosta ratkaista molemmat ongelmat. Se ehkä vaatii meiltä suomalaisilta joistain eduista luopumista ja maahanmuuttajiin kohdistuvien vaatimusten kiristämistä. Mutta toki tarvittaessa myös radikaaleja ratkaisuja.

Ne kannattaa kuitenkin ottaa, sillä – kuten Vainion esimerkki meille osoittaa – hyvä lopputulos on saavutettavissa, mikäli niin halutaan. Ja itse asiassa: se on kokonaiselle yhteiskunnalle paljon helpompaa kuin yksinäiselle nuorelle naiselle, jonka tämän kesän onnistuneena (!) tavoitteena oli kukistaa kaikki muut eurooppalaiset naiset. 

Suomelle riittää hyviin se, että säilytämme perinteisen yhteiskuntamme yhtenäisyyden,  vältämme etnis-kulttuurisen segregaation ja rikollisuuden sekä tasapainotamme julkiset menot tuloja vastaaviksi. Toivon mukaan suomen kansa sekä poliitikkomme vasemmalta oikealle ja arvoliberaaleista konservatiiveihin ymmärtävät tämän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sekä Tokion paras että tyhmin selvisivät tänään
Ai, ai, Arto
Nuoria lahjakkuuksia

Vielä pari sanaa Milano-Cortinan talviolympialaisista

Suomen mieshiihtäjät jäivät Milano-Cortinan olympialaisissa ilman mitaleita, mutta naiset sentään saivat yhden viestimitalin joukkueella Johanna Matintalo, Kerttu Niskanen, Vilma Ryytty ja Jasmi Joensuu. 

Miesten mitalittomuuden varmisti se, että Iivo Niskasella todettiin viisi päivää ennen hänen päämatkaansa – 50 km yhteislähtöä – virusinfektio. Toisin sanoen joukkueen suurin mitalitoivo oli mitä todennäköisimmin saanut tartunnan kisapaikalla. 

Tilanne oli sikäli äärimmäisen karu, että Niskaselta menivät ohi myös viime vuoden MM-hiihdot. Miehen pettymys oli kaikkien suomalaisten nähtävänä ja koettavana kilpailun jälkeisessä haastattelussa, sillä olihan hän uhrannut koko oman ja perheensä elämän vuoden ajan menestyksen eteen, mutta jäi vaille sen tuottamaa palkintoa. 

Toki Suomen joukkue kärsi muutenkin viruksista. Ne estivät Vilma-parin osallistumisen tänään hiihdettyyn viiden peninkulman kilpailuun, eikä myöskään Ristomatti Hakola välttynyt tartunnalta. 

Tätä taustaa vastaan on käsittämätöntä, että Ylen urheilutoimittaja Petra Manner kertoi Suomen hiihtojoukkueen valmentajan käyneen oman lajin välipäivänä Milanon täpötäydessä jäähallissa. Siis ottamassa valtavan riskiä virustartunnasta.  

On tietenkin sanomattakin selvää, ettei tällaisen valmentajan ymmärrys ole sellainen, että häntä voitaisiin edes ajatella tuleviin olympialaisiin tai ylipäänsä Suomen maajoukkueen valmennukseen. Toivottavasti tämä ymmärretään myös Olympiakomiteassa ja Suomen hiihtoliitossa. 

Noin muuten minusta tuntuu, ettei tämänkertainen olympiahuuma kaipaa sen enempää kommentteja suomalaisten suhteen. Sen sijaan on pantava merkille Johannes Kläbo, joka viimeistään näissä kisoissa osoitti olevansa maailman kaikkien aikojen paras maastohiihtäjä. Näin siitä huolimatta, että näin suomalaisena sen tunnustaminen on varsin katkera pala.  

Tulevaisuus ei lupaa paljon parempaa, sillä juniorihiihtäjien määrä on maassamme romahtanut. Vielä vuonna 2005 maassamme oli noin 8 000 kilpahiihtoa harrastavaa nuorta kun nyt heitä on reilusti alle 3 000. Tämä tarkoittaa sitä, että joukkoon sattuu yhä harvemmin sellaisia lahjakkuuksia, jotka voisivat kilpailla tasavertaisesti muun maailman parhaiden hiihtäjien kanssa.

Lopuksi on todettava positiivisena asiana, että veikkaukseni suomalaisten menestyksestä osui suhteellisen hyvin kohdalleen. Sehän kuului näin: "veikkaan, ettei Milano-Cortina jää aikakirjoihin suurena suomalaisena menestystarinana. On jopa mahdollista, että jäämme kokonaan ilman hiihtomitalia, mikäli Niskaset epäonnistuvat eikä suksihuolto ole parhaiden joukossa."

 

Päivän aiempi merkintä:
Yahuan Bablees ja Mahmoud Mahmoud maahanmuuton mannekiineina

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Milano-Cortinan olympialaiset – kisaennakko
Pari poikkeuksellisen tärkeätä asiaa
Taktinen osaaminen toi Lauri Vuoriselle MM-hiihtojen pronssimitalin

Milano-Cortinan olympialaiset – kisaennakko

Milanossa ja Cortinassa järjestetään olympialaiset 6.-22.2. – ellei lasketa tätä ja huomista kisapäivää. Itseäni eniten kiinnostavan maastohiihdon osalta kisatapahtumat alkavat lauantaina, jolloin kilpaillaan naisten 20 kilometrin yhdistelmähiihdossa. 

Toisin sanoen nyt on tullut – aiempien arvokisavuosien tapaan – aika spekuloida suomalaisten mahdollisella menestyksellä. Aloitettakoon siis kauniimmasta sukupuolesta. 

* * *

Suomalaisnaisten ykköstoivo on ilman muuta alkukaudesta vaikeuksissa ollut, mutta sen jälkeen nousukuntoa osoittanut Kerttu Niskanen, joka on maailman valioita erityisesti perinteisellä hiihtotavalla, mutta parhaimmillaan myös vahva luisteluhiihtäjä. Suurimmat odotukset liittyvät hänen kohdallaan viiden peninkulman kilpailuun. Toivoa siis sopii, että Kerttu onnistuu silloin ja tuo tullessaan mitalin – ehkä jopa kultaisen – pitkän uransa viimeisistä olympialaisista.

Jos Kerttu on vahvin edustajamme pidemmillä matkoilla, on Jasmi Joensuu joukkueemme valttikortti sprintissä, joka käydään perinteisellä hiihtotavalla. Taustalla on – Tour de Skin yhteydessä – olympialaduilla hiihdetyn maailmancupin sprintin voitto, joten Jasmilla itsellään ja penkkiurheilijoilla on varmasti suuret odotukset menestyksestä. 

Olisi mukava olla samaa mieltä, mutta joudun siitä huolimatta olemaan pessimistisempi. Näin siksi, että Jasmille voittoisasta kilpailusta puuttuivat kovimmat ruotsalaiset ja myös useita muita vahvoja sprinttihiihtäjiä. Siksi olisin tyytyväinen jo finaaliin pääsystä. Tästä syystä veikkaan Joensuulle parhaimmillaankin vain finaaliin pääsyä, mutta mitalisijoilta putoamista. 

Sprinttinaisista puhuttaessa ei sovi unohtaa myöskään juuri uransa ensimmäisen maailmancupin voiton saavuttanutta Johanna Matintaloa, ei etenkään silloin, kun hiihdetään perinteisellä hiihtotavalla. Hänenkin tapauksessaan pahimpana esteenä ovat samat kovat ruotsalaiset kuin Jasmilla, joten jo finaalipaikka olisi myös hänen kohdallaan positiivinen yllätys.

Matintalo on huomioitava myös – ja aivan erityisesti – perinteisellä hiihtotavalla käytävässä 50 kilometrin hiihdossa. Hän on tämän hiihtotavan taitaja – kuten tällä kaudella Gomsissa saavutettu 20 kilometrin yhteislähdön voitto osoitti – ja sellaisena Johanna saattaa hyvinkin taistella jopa mitaleista. Sen edellytyksenä on luonnollisesti suksihuollon täydellinen onnistuminen.

* * *

Suomalaisnaisilla on mitalisaumoja edellä mainittujen hiihtäjien lisäksi myös vapaalla hiihtotavalla käytävässä pariviestissä. Siinä karsinnan muuttuminen aika-ajoksi tarkoittaa käytännössä sitä, että sprinttihiihtäjät ovat lajissa kilpailukykyisempiä kuin silloin, kun Suomi kahmi sitä mitaleita. Siksi joukkueessamme hiihtänevät Jasmi Joensuu ja – Matintaloa paremmin vapaan hiihtotavan hallitseva – Jasmin Kähärä, mutta en usko heidän yltävän mitaleihin, vaikkakin kuuden parhaan joukkoon. 

Suomi kuuluu mitalisuosikkeihin myös pitkässä viestissä. Sen aloitusosuuden hoitaa kärjen mukana Johanna Matintalo. Toiselle osuudelle laittaisin Kerttu Niskasen pudottamaan matkasta mahdollisimman monta muuta joukkuetta. 

Kolmannen hiihtäjän paikalle sijoittaisin kolmikosta Krista Pärmäkoski, Vilma Nissinen ja Vilma Ryytty sen, joka sijoittuu parhaiten kisojen avausmatkalla. Ankkuriksi tarvitaan Jasmi Joensuu, joka pääsee toivottavasti taistemaan – kaukana Ruotsin takana – hopea- ja pronssimitaleista Saksan ja Norjan kanssa. 

Minulla ei ole mitaliodotuksia Krista Pärmäkosken,Vilma Nissisen, Vilma Ryytyn, Jasmin Kähärän tai Amanda Saaren kisamatkasta – heidän kohdallaan jo sijoittuminen kymmenen joukkoon olisi iloinen yllätys. Positiivista on kuitenkin se, että – ensin mainittua lukuun ottamatta – nämä hiihtäjät ovat nuoria ja saavat arvokisoista arvokasta kokemusta, joka toivottavasti auttaa heitä nousemaan jatkossa kohti maailman huippua. 

* * *

Miesten osalta mahdolliset mitaliodotukset koskevat käytännössä vain viime aikoina nousukuntoa osoittanutta Iivo Niskasta sekä molempia viestejä. Iivo lähtee – terveenä ollessaan – ennakkosuosikkina perinteisellä hiihtotavalla ja yhteislähtönä käytävälle kuninkuusmatkalle, mutta hänen voittoansa uhkaa  – huippukuntoon pääsyn lisäksi – erityisesti Johannes Kläbo, joka Niskasen on kyettävä pudottamaan matkan aikana. 

Siinä auttaa mahdollisesti Itävallan Mika Vermeulen, joka Iivon tapaan saattaa perustaa taktiikkansa kovaan matkavauhtiin ja lähteä siksi yhteistyöhön tämän kanssa. Lisäksi on huomioitava, että viisikymppinen on vuorossa vasta kisojen lopulla, jolloin Kläbo ei enää ole terävimmillään. Eivätkä toivottavasti muutkaan norjalaiset, joista erityisesti Martin Löwström Nyenget on osoittanut olevansa vaarallinen.

* * *

Parisprintissä parimme Lauri Vuorinen ja Joni Mäki olisi lähtökohtaisesti kilpailukykyinen, mutta ensin mainitun kunto ei ole tänä vuonna ollut odotetun kaltainen. Joni sen sijaan on osoittanut nousukuntoa, mutta parisprinttimitali vaatisi molemmilta huippusuoritusta, joten se jää todennäköisesti saamatta – ellei sitten Lauri Vuorisessa tapahdu täydellistä metamorfoosia suhteessa kauden aiempiin tapahtumiin.  

Pitkän viestin menestysmahdollisuudet riippuvat Ristomatti Hakolan päivän kunnosta, joka Tampereen Suomen cupin perusteella on lievästi sanottuna surkea. Hänen kohdallaan asiaa ei varmaankaan auta myöskään se, että hänen valinnastaan kisoihin seurasi melkoista parranpärinää.

Siksi saattaa olla, ettei toiselle osuudelle lähtevä Iivo Niskanen saa tilaisuutta pudottaa matkasta muita joukkueita, vaan joutuu tuhlaamaan voimansa takaa-ajajana. Tämä tarkoittaisi mitalitaistelusta putoamista, koska vapaan osuuksilla luultavasti hiihtävillä Arsi Ruuskasella ja Niko Anttolalla ei ole eväitä loppukirissä. 

Lisäksi juuri pitkää viestiä ajatellen oli käsittämätöntä, että Suomi otti kahdeksan miehen joukkueeseensa jostain syystä neljä sprinttimiestä. Samalla uhrattiin pitkän viestin joukkueesta rikkoontumisvara. 

Ellei valmennusjohto sitten ajatellut, että Joni Mäen viimeisissä kilpailuissa nähty nousukunto tarkoittaa myös sitä, että hän pystyisi toimimaan pitkän viestin ankkurina, jolloin loppuratkaisuihin saataisiin myös kirivoimaa. Valitettavasti Joni ei kuitenkaan ole tällä kaudella loistanut pidemmillä vapaalla hiihtotavalla hiihdetyillä matkoilla.

* * *

Kuninkuusmatkan ja viestien lisäksi olympialaisissa hiihdetään myös muita kilpailuja. Niistä sprintissä ei Niilo Moilasella tai Emil Liekarilla ole kaikkien parhaiden ollessa mukana mahdollisuutta päästä pidemmälle kuin välieriin, eikä nykykuntoiselta Lauri Vuoriseltakaan ole realistista odottaa finaalipaikkaa. Sen sijaan Joni Mäeltä kuuden parhaan joukkoon nouseminen – ja jopa mitalin nappaaminen – saattaisi onnistua, mikäli kunnon kehittyminen on jatkunut edelleen. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa se, että mies on onnistunut usein aiemminkin kuntohuippunsa ajoittamisessa.

Yhdistelmähiihdossa Iivo Niskanen – mikäli osallistuu – hiihtänee kärjen kanssa perinteisen osuuden, mutta putoaa mitaleilta vapaalla hiihtotavalla. Muille miehille ei voi siinä eikä muissa normaalimatkan kilpailuissa asettaa suuria odotuksia, vaikka Arsi Ruuskasen voi odottaa sijoittuvan kymmenen parhaan joukkoon kummalla tahansa hiihtotavalla. Anttolalle tai etenkään Hakolalle minulla ei ole sanottavia menestysodotuksia.

* * *

Yhteenvetona kaikesta edelle kirjoittamastani veikkaan, ettei Milano-Cortina jää aikakirjoihin suurena suomalaisena menestystarinana. On jopa mahdollista, että jäämme kokonaan ilman hiihtomitalia, mikäli Niskaset epäonnistuvat eikä suksihuolto ole parhaiden joukossa. 

Olen kuitenkin optimisti ja veikkaan, että joku edelle kirjaamistani useista mitalimahdollisuuksista myös toteutuu sekä naisten että miesten puolella. Ja siten Suomen mitalisaldo koostuisi kahdesta mitalista, joista toinen saattaisi olla jopa kultainen, mikäli sen saavuttaisi Niskanen – siihen en kuitenkaan ota kantaa, olisiko etunimen ensimmäinen kirjain K vai I. 

Päätän kirjoitukseni muistuttamalla vielä siitä, että tällä kertaa kisoihin vaikuttaa myös tuntematon tekijä, jonka merkitystä ei voi tietää. Se on kohuttu suomalainen suksikeksintö, joka sattaa olla hyvinkin merkittävä ja nostaa joukkueen menestysmahdollisuksia oleellisesti. Tai sitten ei. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Trondheimin MM-hiihtojen kisaennakko
Planican MM-hiihtojen kisaennakko
Pekingin kisaennakko

Poliisi pidätti miehen Vantaa Länsimäessä

Poliisi sai eilen hätäkeskukselta ilmoituksen, jonka mukaan kerrostalon rappukäytävässä olisi liikkunut ihminen ampuma-aseen kanssa. Mies tavoitettiin yksityisasunnosta, missä poliisi joutui käyttämään ampuma-asetta, koska henkilö ei käskytyksestä huolimatta luopunut teräaseesta.

Tapaus on nyt Helsingin poliisilaitoksen tutkittavana nimikkeellä virkamiehen väkivaltainen vastustaminen. Lisäksi poliisin aseenkäytön asiallisuus tullaan selvittämään valtakunnansyyttäjän toimiston poliisirikosyksikössä. 

Tapaus sattui Länsimäessä, joka lienee yksi niistä Vantaan alueista, jotka sopivat hiihtäjä Vilma Nissisen julkiseen pyöritykseen vieneeseen määritelmään. Alueen asukkaista lähes puolet oli vuonna 2020 muita kuin kantasuomalaisia ja alle 16-vuotiaista peräti kaksi kolmannesta oli ulkomaalaistaustaisia.  

* * *

Mitä puheena olleeseen hiihtäjään tulee, oli mielenkiintoista huomata, kuinka nopeasti hän löysi keinon hyödyntää omaan sananvapauteensa kohdistunutta hyökkäystä. Hänhän ei ole ollut sellaisella tasolla, että olisi päässyt nauttimaan valtion urheilija-apurahoista, vaan on joutunut keräämään kilpahiihdon mahdollistavan rahoituksen lähinnä sponsorisopimuksilla. 

Niinpä hän nokkelana tyttönä keksi teettää paitasarjan, jonka teemana on hänen sananvapauteensa kohdistunut hyökkäys. Toivon mukaan kauppa käy ja Nissiseen kohdistunut suomalaislehdistön vaino kääntyy hänen edukseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hakunila on Suomen Mogadishu
Maahanmuuton harvoin mainittu kuluerä
Myyrmäki poliisin erityisvalvontaan

Sekä Tokion paras että tyhmin selvisivät tänään

Tänään oli epäilemättä Tokiossa käytävien yleisurheilun MM-kisojen merkittävin päivä. Näin siksi, että näimme kaksi aivan erityisen merkittävää suoritusta. 

Niistä ensimmäinen oli Ruotsin Armand Duplantisin ylivoimainen voitto – ja uusi maailmanennätys – miesten seiväshypyssä. Sen perusteella uskallan sanoa jo ennen kisojen puoliväliä, että Duplantis on tällä hetkellä yleisurheilun kirkkain supertähti ja ylivoimaisin urheilija. Grattis!

Toinen erityisen merkittävä suoritus nähtiin 3 000 metrin estejuoksussa, jossa Soufiane El Bakkali hankki itselleen kisojen tyhmimmän urheilijan tittelin. Vai mitä pitäisi ajatella juoksijasta, joka kiihdyttää viimeisen vesiesteen jälkeen selvään johtoon, mutta ei viitsi huosta loppuun asti täyttä vauhtia vaan hidastaa viimeisen kuivaesteen jälkeen ja tulee siitä syystä ohitetuksi muutama metri ennen maalia? 

Päivän aiempi merkintä:
Maahanmuuton harvoin mainittu kuluerä

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Auttaako oma kokemus johtajana?
Ai, ai, Arto
Dopingiin uusi standardi

Pari poikkeuksellisen tärkeätä asiaa

Hyvää huomenta, arvoisat lukijani. Minulla on tänään kerrottavana kaksi äärimmäisen tärkeätä asiaa. 

Ensimmäinen niistä on tiedotusluontoinen. Kuten tiedätte, olen jo jonkin aikaa kirjoittanut englanninkielistä rinnakkaisblogia, jonka sisältö on ollut samankaltainen kuin tämän suomenkielisenkin, joskin kirjoitukset ovat olleet pääosin erillisiä.

Nyt olen kuitenkin ajatellut, että pyrin jatkossa kirjoittamaan kotimaahan liittyvistä aiheista lähinnä suomenkielellä ja kansainvälisistä asioista englanniksi. Toki saatan hyvästä syystä edelleen julkaista samoja juttuja molemmilla kielillä tai vaikkapa maailmanpolitiikkaa suomeksi, mutta päälinjana tulee kuitenkin olemaan edellä kuvaamani käytäntö.

* * * 

Toinen tärkeä asiani liittyy norjalaisten mäkimiesten ilmi tulleeseen huijaamiseen. Se on tärkeää siitä syystä, että vuonomaa on ollut sekä todellinen talviurheilun supervalta että myös vilpittömän puhtoinen maineeltaan. Etenkin näin oli Suomen joukkueen kärähdettyä dopingista pari vuosikymmentä sitten. 

Nyt ilmi tullut mäkihyppupukuhuijaus kuitenkin osoittaa, etteivät norjalaiset ole lähtökohtaisesti sen puhtoisempia kuin kukaan muukaan. Ja vahvistaa osaltaan sitä käsitystäni, että myös heidän maastohiihtäjänsä käyttivät vuosituhannen alussa kiellettyjä aineita suorituskykynsä parantamiseen siinä missä muutkin.  

Tämä ei tarkoita, etteivätkö norjalaiset olisi ansainneet sitä mitalisadetta, jonka heidän mieshiihtäjänsä saalistivat eilen päättyneissä Trondheimin MM-hiihdoissa. Tai himmentänyt tämän aikakauden ykköshiihtäjän eli Johannes Kläbon saavutuksia. 

Tosin aina voidaan spekuloida sillä, että kisojen perinteisellä hiihtotavalla hiihdetyn väliaikalähdön voittaja olisi todennäköisesti ollut Iivo Niskanen, mikäli olisi voinut osallistua MM-hiihtoihin. Valitettavasti meidän suomalaisten kannalta on kuitenkin niin, että arvokisojen mitalit jaetaan osallistujien kesken - ja siinä joukossa Kläbo oli joka kerralla kaikkia muita etevämpi. Se oli kerrassaan upea saavutus!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi
Tiedote - Announcement
Poikkeuksellinen ylivoima

Trondheimin MM-hiihtojen kisaennakko

Suomen hiihtoliitto nimesi jo aiemmin joukkueen Trondheimin MM-hiihtoihin. On siis tullut aika spekuloida sillä, miten valitut hiihtäjät pärjäävät vuonojen maan vaativilla laduilla. Teen sen siinä järjestyksessä, missä kilpailut käydään.

Aloitan Iivo Niskasesta, joka voitti reilu viikko sitten Falunissa kympin kisan lähes näytöstyyliin. Ja sairastui - norjalaisten riemuksi, mutta myös epäilevien spekulaatioiden kohteeksi - heti sen jälkeen influenssaan, jonka vaikutuksia tärkeimpään eli ensi viikon tiistain perinteisen hiihtotavan 10 km kilpailuun on tässä vaiheessa mahdotonta ennakoida muilta osin kuin toteamalla, ettei tauti ainakaan paranna miehen kisakuntoa. 

Seuraavaksi käyn läpi jokaisen maastohiihtokilpailun siinä järjestyksessä kuin ne löytyvät MM-kisojen ohjelmasta. Ja tuttuun tapaan yritän olla mieluummin positiivisella kuin negatiivisella mielellä.

* * *

Naisten sprintti hiihdetään vapaalla hiihtotavalla. Siinä suomalaisista suurimmat odotukset kohdistuvat Jasmi Joensuuhun, joka on parantanut suorituksiaan useita vuosia peräkkäin ja noussut lajissaan maailman kymmenen parhaan joukkoon. Nähdäkseni hän sijoittuu huomenna todennäköisimmin sijoille 4-6.

Muista suomalaisista sprinttiin osallistuvat Jasmin Kähärä, Katri Lylynperä ja Amanda Saari. Heidän sijoittumisensa kahdentoista joukkoon eli pääsy välieriin olisi hyvä onnistuminen, mutta mitaleille tällä joukolla ei ole asiaa. 

Miesten sprintissä Lauri Vuorinen on onnistunut kauden mittaan parhaiten ja sikäli häneltä on realistista odottaa finaaliin selviytymistä. Toisaalta hänen mitalinsa olisi Joensuun tavoin yllätys.

Muista hiihtäjistä Niilo Moilanen ja Joni Mäki ovat arvoituksia, mutta heillä on onnistuessaan mahdollisuudet päästä välieriin, ja jälkimmäisellä jopa finaaliin, mikäli miehen nousukunto jatkuu. 

Jonin mitali olisi kuitenkin suuri yllätys, joka toteutuessaan pudottaisi Vuorista sijaa alemmas. Emil Liekarille jo pääsy kahdentoista parhaan joukkoon olisi erinomainen suoritus.  

* * *

Seuraava laji on miesten yhdistelmähiihto, jossa Suomen joukkueen ykkösnyrkki olisi ollut Iivo Niskanen. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, koska Niskanen ei hiihdä, eikä muista suomalaisista ei ole menestyjäksi tässä kilpailussa. 

Joukkueessa hiihtävät Perttu Hyvärinen, Niko Anttola, Arsi Ruuskanen ja Remi Lindholm. Näistä hiihtäjistä arvokisoissa aiemmin hyvin menestyneen Hyvärisen kunto on suurin arvoitus, mutta kauden moninaisten ongelmien takia häneltäkään ei voi odottaa erityistä menestystä, vaan sijoitus tulee hyvinkin onnistuneella hiihdolla olemaan kaksinumeroinen. Samoin kuin hänen nuoremmilla kollegoillaan. 

Naisten vastaavassa hiihdossa Suomella on asettaa viivalle vanhat menestyjät Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski. Heiltä voidaan odottaa kauden parasta hiihtoa ja ainakin jommankumman selviämistä mitaleille. 

Lisäksi naisten yhdistelmähiihtoon osallistuvat Vilma Ryytty ja Jasmin Kähärä. Heistä Ryytyn mahdollisuudet hyvään sijoitukseen riippuvat perinteisen osuudesta. Jos siinä hiihdetään rauhallisesti, hän voi hyvänä vapaan hiihtäjänä selvitä kahdenkymmenen joukkoon. 

Kähärältä sellaista sijoitusta ei kannata odottaa, vaikka MM-hiihdoissa onkin vähemmän kovia hiihtäjiä kuin maailmancupissa. Eikä siis Ryytyltäkään, mikäli perinteisellä hiihdetään tosissaan.

* * *

Kolmas laji eli perinteisen kymppi on Niskasen sarastumisesta huolimatta MM-hiihtojen odotetuin matka täällä pohjantähden alla. Mikäli Iivo paranee nopeasti, on hän edelleen yksi mitalisuosikeista, vaikka tässä tilantessa ei enää ennakkosuosikki. Sellaiseksi nousee nyt Norjan Johannes Kläbo, joka on vuosi vuodelta parantanut kykyään myös matkavauhdin osalta. 

Muista suomalaisista Ristomatti Hakolalla on edellytykset kymmenen parhaan joukkoon. Muut hiihtäjät valikoitaneen yhdistelmähiihdon tulosten perusteella nelikosta Ville Ahonen, Hyvärinen, Ruuskanen ja Anttola. Heistä kaikki kykenevät onnistuessaan kahdenkymmenen tai jopa kymmenen parhaan joukkoon, koska edestä puuttuu maailmancupiin verrattuna kovia norjalaisia. Mitaleille heillä ei kuitenkaan ole asiaa. 

Naisten puolellakin Suomen ykköstykki on Niskanen. Kertulta voidaan toivoa veljensä tavoin jopa kultaa, mutta kilpailu on kovaa (Johaug, Slind, Diggins, Andersson, Sundling, Weng, Hennig, Carl ja niin edelleen) ja siksi jopa mitaleilta putoaminen on mahdollista. 

Muista hiihtäjistä suurin yllättäjä saattaa hyvinkin olla Krista Pärmäkoski, joka on viime viikot ollut nousukuntoinen. Jos kehitys jatkuu, voi myös hän yltää mitalitaisteluihin. 

Lisäksi tälle matkalle osallistuu halutessaan Jasmi Joensuu, joka saattaa kuitenkin säästellä seuraavan päivän parisprinttiin. Hänellähän on sillä matkalla todelliset mitalimahdollisuudet toisin kuin perinteisen kympillä. 

Lisäksi kympin matkalle lähtee Johanna Matintalo - jolla on ollut vaikea kausi, eivätkä odotukset huippusijoituksesta ole siksi realistisia - sekä Joensuun jäädessä pois Vilma Nissinen, Amanda Saari tai Vilma Ryytty ilman menestyspaineita. 

* * *

Suomalaismatkat jatkuvat väliaikalähtöjen jälkeen perinteisen hiihtotavan parisprintillä. Siihen liittyen on ihan ensin huomioitava, että lajiin on tullut suomalaisten mitalinsaalistusta vaikeuttava sääntömuutos. 

Tarkoitan karsintaa, jossa hiihdetään vain yksi kierros väliajalla, kun aiemmin myös karsinta oli kokonainen kolmen kierroksen kilpailu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että varsinaisten sprinttihiihtäjien kilpailukyky suhteessa pitkän matkan hiihtäjiin on kasvanut. 

Naisten puolella tämä tarkoittaa etenkin Ruotsin joukkueen ennakkosuosikkiaseman vahvistumista entisestään. Siten Suomi ja muut maat taistelevat käytännössä parhaimmillaankin hopeasta. 

Joukkueessamme hiihtävät Jasmi Joensuu ja jompikumpi parivaljakosta Kerttu Niskanen/Krista Pärmäkoski siten, että kaksikkoa kirivoimaisempi Jasmi tuo joukkueen maaliin. Odotusarvona tälle joukkueelle on toinen tai kolmas sija, mutta sama koskee Norjan ja Saksan joukkueita, joten kolmikosta jää yksi nuolemaan näppejään. Toivottavasti se ei ole Suomi.

Miesten puolella tämä lienee Iivo Niskasen toinen päämatka, ellei hän itse koe olevansa kilpailukyvytön. Pariksi asettuu Ristomatti Hakola, jonka ominaisuuksille parisprintti sopii kuin nenä päähän. Jos Niskanen ei pysty osallistumaan, valittaneen joukkueeseen hänen tilalleen sprinttikilpailun tulosten perusteella joko Lauri Vuorinen tai Joni Mäki

Kultaa tietenkin odotetaan, mutta Norja tulee olemaan kova kanto kaskessa, eikä ole syytä epäillä, etteikö Kläbo hoitaisi joukkueelleen voittoa siinä tapauksessa, että hän pääsee loppusuoralle samoihin aikoihin kuin kilpailijansa. Mutta suomalaisillekin mitali on joka tapauksessa todennäköinen - jos Niskanen osallistuu - tai ainakin mahdollinen - mikäli hän jää pois.

* * *

Suomalaismatkojen jälkeen siirrytään pitkään viestiin, joka on aiempiin arvokisoihin nähden lyhentynyt 40 kilometristä 30 kilometriin. Hakola ja Niskanen hoitanevat perinteisen osuudet siten, että Suomi on kolmanteen vaihtoon tultaessa selvässä johdossa. 

Sen jälkeen jatketaan vapaalla etenemistavalla, jonka hiihtäjävalintoja on vaikea ennakoida. Maailmanmestari Harri Kirvesniemien arvaus oli Remi Lindholm ja Perttu Hyvärinen. 

Näin saattaa hyvinkin olla, mutta mikäli Vuorinen tai Mäki saavuttavat sprintissä menestystä, vaihtuu ankkuri kyseiseen sprintteriin ja jompikumpi kaksikosta Lindholm/Hyvärinen jää valmistautumaan kuninkuusmatkalle. Realistinen odotus Suomen sijoituksesta menee välille kolmesta viiteen, joista ensin mainitun eli mitalin todennäköisyys ei ole kovin suuri. 

Naisten osalta meillä on kolme tai mahdollisesti jopa neljä erittäin hyvää perinteisen hiihtäjää eli Niskanen, Pärmäkoski ja Joensuu sekä kenties myös Johanna Matintalo. Heistä kolme ensimmäistä ovat myös vapaalla kyvykkäitä ja heidän lisäkseen Vilma Ryytty pystyy hiihtämään luistellen hyvää matkavauhtia. Tästä joukosta kirivoimaisimpia vapaalla hiihtotavalla ovat Joensuu ja Pärmäkoski, joten toinen heistä pääsee ankkuriksi. 

Kerttu Niskasen tehtävänä viestissä on hiihtää toisella osuudella mahdollisimman kovaa ja Ryytyn säilyttää saavutettu asema. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka monta joukkuetta on Suomen edellä tai vielä iskuetäisyydellä viimeisessä vaihdossa. 

Oma veikkaukseni on, etteivät naiset tällä kertaa sijoitu kolmen joukkoon, vaan jäävät sijalle neljä tai viisi. Saatan tietenkin - tai jopa toivottavasti - olla väärässä ja kauniimman sukupuolen edustajamme ottavat sittenkin mitalin.

* * *

MM-hiihdot päättää perinteiseen tapaan kuninkuusmatka, jonka myös naiset hiihtävät täysimittaisena. Valitettavasti se on yhteislähtö, eikä siten mittaa äärimmäistä kestävyyttä - kuten nuoruusvuosinani - vaan pikemminkin taktista osaamista ja kirikykyä varsinkin siinä tapauksessa, että ladut ja keli antavat peesihyödystä ison hyödyn.  

Suomalaismiehistä matkaan lähtevät todennäköisesti Niskanen, Lindholm, Hyvärinen ja Ruuskanen. Heistä Niskasen pitäisi tässä vaiheessa olla jo niin hyvässä iskussa, että häneltä voidaan odottaa sijoittumista  kymmenen parhaan joukkoon, mutta muut kolme ovat arvoituksia. 

Toisaalta Niskanen saattaa jättää myös koko kilpailun väliin, mikäli ei tunne oloaan hyväksi. Jo näin käy, noussee Niko Anttola mukaan joukkueeseen, koska Ville Ahonen on melko puhtaasti perinteisen hiihtotavan menijä.

Mikäli Remi Lindholmin Falunin kahdenkympin kisan onnistuminen viestii nousukunnosta, hän saattaa pysyä kärjen mukana varsin pitkälle, samoin kuin Iivo. Kirikyvyn puutteet estävät kuitenkin kummallakin mitalisijan saavuttamisen.

Ruuskasen ja Hyvärisen (sekä Anttolan) mahdollisuudet lienevät tällä matkalla kahdella numerolla kirjoitetuissa sijoissa, eikä ehkä siinäkään ykkösellä alkavissa. En toki panisi pahakseni, vaikka kyseiset herrat osoittaisivat negatiivisen asenteeni ymmärtämättömyydeksi. 

Naisten kuninkuus-, tai pitäisikö sanoa kuningatarmatkalle, ei liene suurta tunkua. Se on kuitenkin päämatka Vilma Ryytylle, joka pääsee hiihtämään paremmalla hiihtotavallaan ja on osoittanut jaksavansa hiihtää pitkiäkin matkoja, vaikka kirikyky ei olekaan hänen paras meriittinsä. 

Näin ollen Ryytty jäänee kuitenkin lopulta vanhojen rouvien, eli Niskasen ja Pärmäkosken taakse, joiden kirikyky pitkän matkan jälkeen on koeteltu ja osoittautunut kohtuulliseksi, vaikka tuskin kuitenkaan vapaalla hiihtotavalla mitaliin riittäväksi. 

En olisi kuitenkaan yllättynyt, jos kymmenen joukossa olisi kolme suomalaista. Neljäntenä matkalle lähtee luultavasti Vilma Nissinen, jolla on elämänsä tilaisuus yllättää ja tunkea yllättäjänä samaan joukkoon. 

* * *

Edeltä kun summaan, niin saan lopputulokseksi neljä todennäköistä ja viisi mahdollista mitalia. Tämä osoittaa tietenkin valtavaa optimismia, joten on käytettävä korjauskerrointa. 

Jos ajatellaan, että todennäköisistä mitaleista realisoituu puolet ja mahdollisistakin noin viidennes, päädytään kolmen mitaliin. Tämäkin olisi hyvä saavutus, sillä edellisissä - vuoden 2023 - MM-hiihdoissa Suomi saavutti vain yhden mitalin: miesten viestihopean. 

Sitä ennen - vuonna 2021 - Suomen saldoksi tuli miesten parisprintin hopea ja naisten viestipronssi. Siis kaksi mitalia. Vuonna 2019 saalis oli puolestaan vain yksi pronssi, jonka otti Iivo Niskanen 15 km perinteisellä hiihtotavalla hiidetystä kilpailusta. 

Toivottakoon siis, ettei korjauskertoimeni ole liian optimistinen, vaan suomalaiset maastohiihdon ystävät saavat nauttia tällä kertaa useammasta mitalista kuin kolmissa edellisissä MM-kisoissa. Ja ehkäpä riemuita vielä jopa kultamitalista!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Planican MM-hiihtojen kisaennakko
Oberstdorfin kisaennakko

Jokaisella on oikeus

Eilisen päivän urheilu-uutinen oli algerialaisen nyrkkeilijän voitto italialaisesta naisnyrkkeilijästä. Näin siksi, että algerialainen todettiin kesken vuoden 2023 naisten MM-kisoja mieheksi. 

Jokaiselle normaalille ihmiselle on tietenkin selvää, että miehen nyrkkeilyttäminen naista vastaan on epäeettistä ja pikemminkin pahoinpitelyn sallimista kuin kamppailu-urheilua. Eikä sellaista pidä missään tapauksessa sallia. 

Eilen asiaan otti kantaa myös algerialaisen nyrkkeilemisen naisia vastaan sallinut kansainvälinen olympiakomitea. Sen mukaan "kaikki Pariisin 2024 olympialaisten nyrkkeilyturnaukseen osallistuvat urheilijat noudattavat kilpailun kelpoisuus- ja osallistumissääntöjä sekä kaikkia sovellettavia lääketieteellisiä määräyksiä, jotka Pariisin 2024 nyrkkeily-yksikkö on asettanut". 

Tähän asti tämä kuulostaa hyvältä, mutta sen jälkeen seuraa pommi, sillä olympiakomitean viesti jatkuu seuraavasti: "kuten aiemmissakin olympialaisten nyrkkeilykilpailuissa, urheilijoiden sukupuoli ja ikä perustuvat heidän passitietoihinsa". Kyllä - arvoisat lukijani - luitte oikein, algerialaisen oletettu sukupuoli perustuu passitietoihin.

Toisaalta tekstissä mainitaan myöhemmin, että kansainvälisen nyrkkeilyliiton "IBA:n verkkosivuilta saatavilla olevien pöytäkirjojen mukaan tämä päätös" - siis algerialaisen hyllyttäminen - "tehtiin alun perin yksinomaan IBA:n pääsihteerin ja toimitusjohtajan toimesta. IBA:n hallitus vahvisti sen vasta jälkikäteen ja pyysi vasta myöhemmin menettelytavan laatimista vastaavien tapausten käsittelemiseksi tulevaisuudessa, mikä olisi sisällytettävä IBA sääntöihin. Pöytäkirjoissa todetaan myös, että IBA:n tulisi 'luoda selkeä menettely sukupuolitestaukselle'".

Toisin sanoen kansainvälinen olympiakomitea alleviivasi sitä, ettei myöskään sen oma päätös sallia puheena olevan algerialaisen nyrkkeileminen naisten sarjassa perustu tämän sukupuolen asialliseen testaamiseen. Sen sijaan se perustui - vain ja ainoastaan - epäilyyn siitä, että algerialaisen hyllyttäminen MM-kisoista olisi ollut vailla asiallista perustetta. 

Siksi on vähintäänkin kornia lukea - edelleen samasta tiedotteesta - että kansainvälinen olympiakomitea "KOK on sitoutunut suojelemaan kaikkien olympialaisiin osallistuvien urheilijoiden ihmisoikeuksia perustuasiakirjansa, KOK:n eettisen koodin ja KOK:n ihmisoikeuksia koskevan strategisen kehyksen mukaisesti. KOK on pahoillaan näiden kahden urheilijan tällä hetkellä kokemasta häirinnästä."

Tämän ulostulon perusteella kansainvälinen olympiakomitea näyttää - ihan tosissaan - katsovan, että on asiallista sallia naisten pahoinpitely henkilölle - mahdollisesti miehelle - jonka sukupuolesta on olemassa varteenotettava epäily. Ja jättää asian selvittäminen jonnekin tulevaisuuteen eli ajalle, jolloin kyseinen henkilö - mahdollisesti mies - on ehtinyt pahimmillaan pahoinpidellä viisi naista kansainvälisen olympiakomitean tuella ja suostumuksella. 

Lopuksi on todettava, että edelle kirjoittamani tarkastelun seurauksena kansainvälisen tiedotteen wokeltava alkulause kuulostaa suorastaan irvokkaalta ja sovinistiselta. Siinä nimittäin sanotaan, että "jokaisella on oikeus harrastaa urheilua ilman syrjintää". 

Mitähän tästä - ja etenkin omasta - oikeudestaan mahtaa ajatella algerialaisen hakkaama italialaisnainen? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistreatment of Women at the Olympics?
Wokellus vastatuulessa
Testosteronia pullistelevat naiset

Planican MM-hiihtojen kisaennakko

Tämän ja ensi viikon aikana käydään pohjoismaisten hiihtolajien maailmanmestaruuskilpailut Slovenian Planicassa. Aiempien arvokisavuosien tapaan kirjaan niihin liittyen omat arvaukseni suomalaisten maastohiihtäjien menestyksestä näissä karkeloissa. Tällä kertaa käyn hiihtäjät läpi yksi kerrallaan siinä järjestyksessä kuin hiihtoliitto on listannut heidät nettisivullaan. 

Jasmi Joensuu hiihtänee henkilökohtaisista kilpailuista ainoastaan tämän matkan. Kauden näyttöjen perusteella voitaneen odottaa pääsyä välieriin, mutta se vaatii hiihtäjältä sitä, että hän onnistuu valitsemaan itselleen helpohkon puolivälierän. Mikäli nuoren naisen kuntokäyrä lähtee nousuun, voi sitä kautta olla mahdollisuuksia jopa finaaliin, jossa ei kuitenkaan voida odottaa kuin jäännössijoitusta.

Anne Kyllönen on kauden mittaan hiihdellyt vaihtelevasti. Hän on varmasti mukana ainakin skiatlonissa eli yhdistelmähiihdossa eli naisten takaa-ajossa, jossa voidaan odottaa sijoitusta kymmenennestä eteenpäin. Lisäksi Anne hiihtänee neljäntenä lenkkinä molemmat muut normaalimatkan kilpailut. 

Alle 23-vuotiaiden ylivoimainen sprinttimaailmanmestari Jasmin Kähärä pääsee samalla hiihtotavalla kokeilemaan vauhtiaan maailman parhaita vastaan. Kuntohuippu lienee kuitenkin ajoitettu - erittäin onnistuneesti - tammikuun loppuun, joten menestys Planicassa olisi suuri yllätys. Karsinnasta hän kuitenkin menee varmuudella jatkoon ja mahdollisesti myös puolivälieristä. 

Kähärä muodostanee Jasmi Joensuun kanssa Suomen joukkueen vapaalla hiihdettävään parisprinttiin, koska Krista Pärmäkoskella tai Kerttu Niskasella ei liene siihen halua. Mitaleista tämä kaksikko ei kuitenkaan taistele kuin muiden joukkueiden epäonnen kautta. 

Johanna Matintalo on yksi joukkueen selvimmistä yhden hiihtotavan hiihtäjistä. Niinpä hän osallistuu vain perinteisellä käytäviin kilpailuihin. Niistä sprintissä hänellä on jopa mitalimahdollisuus, mikäli kunnon ajoitus on osunut kohdalleen. Tästä puhuu vankkaa kieltään kolmas sija Beitostölenin sprintissä. Valitettavasti Johannan kunto on viime aikoina ollut kuitenkin hakusessa. 

Matintalo hiihtänee sprintin lisäksi myös kolmekymppisellä, josta voidaan odottaa kymmenen parhaan joukkoon sijoittumista. Lisäksi hän hiihtää naisten viestin avausosuuden totutun varmasti. 

Naisten viestin toista osuutta hiihtää lähes varmasti Kerttu Niskanen, mutta vapaan osuuksissa on epävarmuutta. Itse laittaisin kolmanneksi hiihtäjäksi Eveliina Piipon ja ankkuriksi Krista Pärmäkosken. Vaihtoehtoisesti Pärmäkoski voisi hiihtää kolmannen osuuden ja Jasmi(n)-parivaljakosta sprintissä paremmin sijoittunut ankkuriosuuden. Niin tai näin, joukkue taistelee mitaleista. 

Viestin lisäksi Kerttu hiihtää varmuudella naisten pitkän matkan ja tavoittelee siltä kultamitalia. Jopa hopea saattaisi tuntua hiihtäjästä pettymykseltä, vaikka meidän penkkiurheilijoiden tulee toki iloita mistä tahansa mitalista. Kerttu lienee lähtöviivalla myös yhdistelmähiihdossa ja vapaan kympillä. Niiltä voimme odottaa kovaa taistelua kärkijoukoissa, mutta mitali olisi iloinen yllätys etenkin vapaan kilpailusta. 

Eveliina Piippo on Johanna Matintalon tapaan yhden hiihtotavan urheilija - tosin vapaan sellainen. Niinpä hänen päämatkansa kisoissa on kympin kilpailu, jossa sijoittuminen kymmenen parhaan joukkoon olisi odotusten mukainen. Eveliinan nopeus ei riitä parisprinttiin, mutta - kuten todettu - viestissä hän saattaa hyvinkin hiihtää kolmannen osuuden. Lisäksi hän hiihtänee yhdistelmähiihdon ilman menestyspaineita.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä hiihtäjänä hiihtoliitto on ilmoittanut kisaan Krista Pärmäkosken. Hän on ollut jo nuoresta iästään asti kestomenestyjä, mutta kultamitali on jäänyt saamatta. Mitalia voidaan siten odottaa kaikilta pitkiltä matkoilta. Siksi suosittelen tässä Kristalle, ettei hiihtäisi kuin niitä matkoja, joissa hänellä on mitalimahdollisuus. 

Se tarkoittaa ennen kaikkea kympin perinteistä ja yhdistelmähiihtoa. Niissä molemmissa voittokaan ei ole mahdottomuus. Lisäksi Pärmäkosken luisteluhiihtokin on kuntohuipussa niin tehokasta, ettei mitali ole pois suljettu myöskään päätösmatkalla eli vapaan kolmekymppisellä. Omia mitalimahdollisuuksiaan Pärmäkoski voi heikentää osallistumalla sprinttiin tai parisprinttiin, joista ainakin ensimmäiseen joukkueen johto haluaisi hänet mitä todennäköisimmin nimetä.

Miehistä Ville Ahosen suoritukset ovat vaihdelleet kauden mittaan loistavista onnettomaan taaperrukseen. Lähtökohtaisesti hän hiihtänee siitä syystä vain sprintin. Toki menestys siinä voi avata myös muita perinteisen hiihdon kilpailuja ja viestin osuuksia. 

Nuorten maailmanmestari ja monikertainen mitalisti Niko Anttola "on joukkueen kuopus ja Suomen viestijoukkueen varamies. Siis opintomatkalainen, jolle ei kannata asettaa sen kummempia tulostavoitteita." Tämä lainausmerkkeihin panemani arvio on tarkoituksella sanatarkka kopio aiemmasta pieleen menneestä ennakostani. Jatketaan nyt kuitenkin sen verran, että Anttola hiihtänee todennäköisesti miesten vapaan kilpailun.

Latujen akuankka eli Ristomatti Hakola on ollut Suomen viestijoukkueen luotettava avausosuuden hiihtäjä. Pitkään jatkuneiden ongelmien jälkeen miehen iskukyky on täydellinen arvoitus, enkä usko hänen hiihtävän muuta matkaa kuin sprintin ja senkin huonolla menestyksellä. Jos näin käy, on Hakola korvattava viestijoukkueen aloitusosuudella Remi Lindholmilla tai - mikäli Lindholm joutuu ankkuriksi (katso jäljempänä) - Arsi Ruuskasella.  

Perttu Hyvärisellä on takanaan uransa paras maailmancup-kausi. Se enteilee hyvää miehelle, joka on aiemmin onnistunut nostamaan kuntoansa selvästi ylöspäin arvokisoihin. Niinpä teen villin veikkauksen ja ehdotan kaikille normaalimatkojen kilpailuihin osallistuvalle savolaiselle yhtä tai jopa kahta mitalia. 

Henkilökohtaisten matkojen lisäksi Hyvärinen hiihtää viestin. Valitettavasti hän on aiempina vuosina epäonnistunut usein siinä roolissa, joten on syytä toivoa, ettei historia toista tässä asiassa itseään, vaan Perttu lähettää viestin ankkurin matkaan yhtä selvässä johdossa kuin hän itse pääsee jatkamaan Iivo Niskasen hiihtämän toisen osuuden jälkeen. 

Himohiihtäjä Remi Lindholm suojannee tällä kertaa peniksensä pakkaselta ja hiihtää uransa toistaiseksi parhaat arvokisat. Hiihdettäväksi tulevat kaikki normaalimatkat, joista Remille sopinee parhaiten kuninkuusmatka. Sillä hän sijoittuu yllättävän korkealle eli kymmenen parhaan joukkoon. Siitä nuoren miehen on hyvä jatkaa harjoittelua kohti tulevia kilpailuja. 

Nuorten maailmanmestari on sprinttitykki Niilo Moilanenkin. Ja nimenomaisesti perinteisellä hiihtotavalla. Maailmancupin perusteella taso on puolivälierissä, mutta kovien norjalaisten määrän jäädessä arvokisoissa maailmacupeja pienemmäksi ei finaalipaikkakaan olisi yllätys. Ja tosiasiahan on, että juuri nuorilta urheilijoilta voidaan nähdä odottamattomia tasonnostoja. Niin myös Niilolta.

Jos Moilanen on nuori, niin ei joukkueen ykkössprinttihiihtäjä Joni Mäkikään ole vielä iällä pilattu. Miehen näytöt tällä kaudella ovat ailahdelleet kovasti, mutta Joni kuuluu niihin urheilijoihin, joiden arvokisamenestys on usein ollut odotuksia parempi. Siksi veikkaan hänelle yllätysmitalia sprintistä. 

Jonin osallistuminen viestijoukkueeseen riippuu hänen vireestään. Jos se näyttää sprintissä hyvältä, hän pääsee ankkuriksi, mutta ellei, annetaan paikka Remi Lindholmille, vaikka tämän vauhti ei loppusuoralla ole lähelläkään Mäkeä. 

Suomen ykkösurheilija Iivo Niskanen lähtee Sloveniaan mielessään vain yksi asia. Se on kuninkuusmatkan kultamitali. Kunnonajoituksen mestarilta sitä voi myös odottaa, mutta
penkkiurheilijoiden on syytä muistaa, ettei voittaminen maailman parhaiden joukossa ole koskaan helppoa. 

Muista matkoista Niskanen hiihtänee viestin toisen osuuden, jolta hän tulee vaihtoon selvässä johdossa, mikäli vain pääsee matkaan lähellä kärkijoukkuetta. Yhdistelmähiihdossakin mitali saattaa olla mahdollinen, mutta se riippuu paljon siitä, kuinka Niskasen vapaan tekniikka toimii kilpailupäivänä - vaikeuksien keskellähän Iivo on nipistänyt juuri sen ylläpidosta. Samasta syystä Iivo ei osallistu kuin pakosta viidentoista vapaalle. 

Arsi Ruuskanen on mielestäni joukkueen arvaamattomin kortti. Kesällä hän pysyi Iivon mukana ja on maailmancupissa hiihtänyt kertaalleen kymmenen joukkoon, mutta aina ei ole mennyt kuin Strömsössä. Niinpä viime vuoden 23-vuotiaiden maailmanmestarilta voi odottaa mitä tahansa huippusuorituksesta lässähtämiseen. Toivotaan, että luultavasti kaikki kolme normaalimatkaa kilpailuissa hiihtävä Arsi onnistuu ja tuottaa iloa meille hiihtofaneille.

Edellä mainittujen lisäksi Planicaan lähtee sprinttimies Lauri Vuorinen. Hän on tänä vuonna osoittanut mainiota taktista osaamista, mutta henkilökohtaiset ominaisuudet eivät taida riittää välieräpaikkaa korkeammalle. 

Parisprinttiin Lauri osallistuu todennäköisesti Joni Mäen parina. Nähtäväksi jää kuinka korkealle parivaljakko itsensä nostaa. Eli mitalikaan ei ehkä ole mahdottomuus, mutta todennäköisempi lopputulema lienee pistesija.

Näin on jokainen urheilija sekä viesti käyty läpi. Lopputuloksena voidaan laskea, että Suomella on jonkinlainen mahdollisuus peräti 12-14 mitaliin. On kuitenkin tunnustettava, että tällä kertaa tuli oltua yltiöoptimistinen, joten veikkaan onnistumisosuuden jäävän kolmannekseen. Siten veikkaukseni Suomen mitalimäärästä on 4-5 mitalia, joista yksi on kultainen. 

 

Tätä kirjoittaessani kiinnitin huomiota siihen, kuinka paljon Suomen joukkueessa on nuorten sarjojen maailmanmestareita. Edellä mainittujen nuorten lisäksi sellaisia ovat olleet Iivo ja Kerttu Niskanen sekä Krista Pärmäkoski. Siten juuri nyt on helppo todeta, että suomalaisella hiihdolla näyttäisi olevan edessään kultaiset vuodet.  

  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekingin kisaennakko
Oberstdorfin kisaennakko
Seefeldin MM-hiihdot: kisaennakko

Tyttöjen katselu ennen ja nyt

Helsingin sanomat julkaisee päivittäin uutisia viidenkymmenen vuoden takaa. Tänä aamuna sellaisessa kerrottiin Münchenin olympialaisista, jossa suosituin urheilulaji oli kirjoituksen mukaan tyttöjen katselu. 

Jutun mukaan "lajia harrastavat niin penkkiurheilijat kuin itse aktiivitkin" ja "kisakaupungissa on todellakin runsaasti ihmisiä, joita katsellen muut lepuuttavat silmiään". Niinpä "yleisurheilijatyttöjen vaatetus on vuosien varrella käynyt yhä niukemmaksi. Erityisesti pöksyt ovat kivunneet jatkuvasti ylemmäksi", joten "tätä vastaan ei miespuolisilla katsojilla ole mitään huomautettavaa".

Puolen vuosisadan takainen juttu on epäilemättä tosiasioihin perustuvaa. Ja epäilen vahvasti, että tyttöjen katselu on edelleen yleinen harrastus monille urheilukilpailuja katsoville miehille. Ovathan naisurheilijoiden vartalot monissa lajeissa harjoittelun seurauksena elinvoimaisia ja lähes täydellisen sopusuhtaisia (sama koskee miehiäkin, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe). 

Se ero puolen vuosisadan takaiseen on kuitenkin selvä, ettei kukaan nykyjournalisti kirjoittaisi yhtä positiivista juttua tyttöjen katselusta. Päinvastoin, siitä saatettaisiin mieluumminkin kirjoittaa nykypoliittisesti korrekti eli kritisoiva ja miehiä syyllistävä pamfletti, jossa moista käytöstä moitittaisiin epäasialliseksi ja sovinistiseksi tai joksikin vieläkin negatiivisemmaksi. 

Tartuin aiheeseen siksi, että HS:n julkaisema pieni pala historiaa osoittaa sen kierouman, johon läntinen maailma on ajautunut - tai johon se on tarkoituksella ohjattu. Onhan minkä tahansa seksuaalisen lajin, siis sellaisen kuin ihminen, yksi oleellinen piirre kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen. Ja sellaisten geeneihin on suorastaan kirjattu ns. sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien arviointi, sillä niiden on tutkimuksissa osoitettu usein - joskaan ei aina - korreloivan arvioitavan yksilön laatuun lisääntymiskumppanina.   

Siksi on äärimmäisen omituista tai suorastaan kieroutunutta, että miehen - seksuaalisena olentona luonnollisesta - käyttäytymisestä on onnistuttu tekemään lähes rikos, jota vastaan vaaditaan ja on jo järjestettykin jopa turvallisia tiloja. Ja samaan aikaan mediassa raportoidaan rutiininomaisesti miesten naisiin kohdistamista katseista paheksuttavina. 

Ei siis ihme, että meillä on yhä kasvava joukko nuoria, joille lajimme luonnollinen käytös on muodostunut ongelmaksi ja joille oma sukupuoli-identiteetti vaikuttaa epäselvältä. Ja joista osa vaatii jo teini-ikäisenä kirurgista sukupuolen vaihtamista, vaikka kyse lienee useimmiten "vain" ulkoisten paineiden (lue nykymedian) aiheuttamista ongelmista, jotka paranevat aikuistumisen myötä.

Tämän sanottuani on pakko tuoda esiin vielä disclaimer. En tietenkään millään tavalla kiistä ihmisten moninaisuutta, enkä sitä, että on olemassa sukupuoleltaan hankalasti luokiteltavia ihmisiä. Tai että heidän tapauksessaan kirurgia saattaa hyvinkin olla kannatettavaa. Itse asiassa, olen aikanaan jopa kirjoittanut heistä blogimerkinnän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyttäret älkööt vaivautuko
Mistä johtuu naisten ahdistus ja masennus
Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...

 

Tyttäret älkööt vaivautuko

Mikäli arvoisalla lukijallani on urheilullisesti lahjakas tytär, joka haluaa menestyä kansainvälisessä kilpailussa, kannattaa hänen huomata tämän aamun uutinen. Siinä nimittäin kerrottiin Triathlonin kansainvälinen lajiliiton päättäneen, että transsukupuoliset urheilijat voivat jatkaa kilpailemista naisten sarjassa.

Triatlonhan on kolmen kestävyyslajin yhdistelmä, jossa uidaan, pyöräillään ja juostaan pitkiä matkoja. Toisin sanoen se mittaa urheilijoiden äärimmäistä kestävyyttä - täysimittainen suoritus kestää naisilla noin yhdeksän tuntia.

Jos ja kun murrosiän poikina käyneet nuoret transsukupuoliset saavat nyt osallistua kilpailuihin, se tarkoittaa ettei biologisilla naisilla ole lajissa menestymisen mahdollisuuksia. Eikä naisten siten kannata enää panostaa triathloniin ainakaan kilpailullisessa mielessä. 

Näin ollen kansainvälinen triathlonliitto on osoittanut äärimmäistä sovinismia ja välinpitämättömyyttä naisurheilijoiden oikeusturvasta ja ilmaisseet selväsanaisesti, että tyttäret älkööt vaivautuko heidän lajiinsa. Tämän osoittaa esimerkiksi se, että naisistaan välittävä kansainvälinen uimaliitto on tehnyt vastaavassa asiassa päinvastaisen päätöksen, jossa transihmiset on huomioitu perustamalla heille oma sarjansa. 

Nähtäväksi jää, millä tavalla maailman naisasialiikkeet ja ihmisoikeusjärjestöt reagoivat triathlonliiton sovinismiin. Vai reagoivatko lainkaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Totuuden jälkeinen aika
Transnaisille oma sarja
Plan International yllätti

Auttaako oma kokemus johtajana?

Ymmärtämättömyys nykyaikaisesta wokellus-kulttuurista vapautti suomalaisen urheiluhallinnon huippupestin eli Olympiakomitean johtajuuden haettavaksi. Eilen tehtävään valittiin maastohiihdon maailmanmestari ja moninkertainen arvokisamitalisti Matti Heikkinen. 

Asiaa ei oikeastaan tarvitse tässä kommentoida sen kummemmin, koska lehdistö on käsitellyt valinnan varsin kattavasti. Niinpä päätin tehdä tänä aamun jutun, josta voisi sanoa "lyhyestä virsi kaunis". 

Heikkisen valinta on nimittäin sikäli äärimmäisen mielenkiintoinen, että sen seurauksena pääsemme näkemään mihin itse omakohtaisesti huippu-urheilun vaatimukset tunteva ja maailman parhaaksi lajissaan yltänyt henkilö kykenee luotsaamaan suomalaisen olympiaurheilun. Tässä asiassa auttanee vielä sekin, että Heikkinen tunnettiin jo omalla urheilu-urallaan äärimmäisen analyyttisenä ja itseltään paljon vaativana henkilönä. 

Uudessa tehtävässään Heikkistä auttaa lisäksi se, että - kuten yleisurheilun mm-kisajoukkueen koko ja maastohiihdon viimetalvinen olympiamenestys osoittavat - on suomalainen olympiaurheilu juuri nyt mukavassa nosteessa. Suurin syömähammas jatkaa uransa huipulla, jääkiekkoilijat ovat parempia kuin koskaan ja hiihto- sekä yleisurheilunuorisossa on sellaista potentiaalia (esimerkki, toinen, kolmas ja neljäs), joka oikein jalostettuna omaa mahdollisuuden palauttaa ainakin osa siitä loistosta, jossa minä kasvoin suomalaisen olympiaurheilun kultaisella 1970-luvulla.

Näillä sanoilla toivotan Matti Heikkiselle menestystä tehtävässään!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
#Metoo-henkiset haistoivat Mika Lehtimäen veren
Happo palaa - ja Messias myös
Hiihtäjän harjoittelu on veitsenterällä taiteilemista

Transnaisille oma sarja

Helsingin sanomat kertoi, että kansainvälinen uimaliitto on näyttänyt pitkää nenää wokeltajille. Se on nimittäin päättänyt rajoittaa transihmisten osallistumista kilpailuihinsa siten, että naisten joukkoon pääsevät kilpailemaan vain ne henkilöt, jotka ovat muuttaneet sukupuolensa kahteentoista ikävuoteen mennessä ja heidän testosteronitasonsa ovat riittävän alhaalla. 

Samalla se päätti perustaa avoimen sarjan, johon mieheksi syntyneet transihmiset saavat osallistua. Näin liitto mahdollistaa kaikkien ihmisten osallistumisen omiin kilpailuihinsa. 

Itse asiassa uimaliitto teki useita muitakin päätöksiä. Niiden mukaan esimerkiksi kaikkien uimareiden on todistettava sukupuolikromosomistonsa koostumus, jotta he voisivat osallistua kilpailuihin.

Miesten kilpailuihin voivat osallistua kaikki miehet, joilla on Y-koromosomi. Siis myös ne, joiden sukupuolielimistön kehitys ei vastaa kromosomistoa. Miesten kilpailuihin saavat osallistua myös naisesta mieheksi sukupuolensa muuttaneet, mutta lajit, joissa on loukkaantumisvaara, edellyttävät liitolle vastuuvapauden antavan lomakkeen täyttämistä.

Naisesta mieheksi muuttumisprosessinsa kesken jättäneet urheilijat saavat osallistua naisten kilpailuihin, mikäli testosteronihoito on kestänyt enintään vuoden ja heidän testosteronitasonsa ei poikkea normaalista. Lisäksi hoidon anabolisten vaikutusten on pitänyt kadota. 

Nähdäkseni päätökset ovat kohtuullisen hyvin perusteltuja ja mahdollistavat jatkossa myös normaaleille naisille mahdollisuuden menestyä urheilussa. Nähtäväksi kuitenkin jää, mitä koko urheilumaailman merkittävintä tapahtumasarjaa järjestävä kansainvälinen olympiakomitea päättää transsukupolisten urheilijoiden kohdalla. 

Erityisen mielenkiintoisen vivahteen asiaan tuo se, ettei KOK halua kasvattaa urheilijoiden määrää kilpailuissaan. Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että myös urheilun huipputapahtumaan lisättäisiin uintiin - ja ehkä muihinkin lajeihin - transsukupuolisten vapaa sarja, poistettaisiinko ohjelmasta saman lajiryhmän kilpailuja?

Vai osuisiko vähennystarve muihin lajiryhmiin? Siis esimerkiksi jo muutenkin vaakalaudalla olevaan yhdistetyn hiihtoon. 

Varmaa lienee kuitenkin, että kansainvälisen urheiluyleisön kiinnostus transgendereiden kisoihin tulisi olemaan merkittävästi pienempi kuin miesten ja naisten kilpailuihin. Eikä tämä varmaankaan ole KOK:n intresseissä. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, minkälaiseen painostuskampanjaan wokeltajat asian suhteen lähtevät. Ja taipuuko KOK mahdollisesti syntyvän paineen alla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nainen: huono vitsi
Poikkeuksellinen ylivoima ei synny ilman poikkeuksellisia keinoja
Puhtaan urheilun toistaiseksi suurin voitto

 

#Metoo-henkiset haistoivat Mika Lehtimäen veren

Urheilujohtaja Mika Lehtimäki valittiin jatkokaudelle sen jälkeen kun hän oli saanut varoituksen naisiin kohdistuneesta epäasiallisesta käytöksestä. Hän ei ole puolustellut käytöstään, vaan on nöyrästi luvannut parantaa käytöstään ja sopinut asiasta häirittyjen kanssa.

Olympiakomitea lupaa tarvittaessa tarkemman selvityksen tapahtuneesta, mutta prosessista ei ole tiedotettu häirinnän kohteena olleiden henkilöiden pyynnöstä. Siten mahdollinen tarkempikaan raportti ei tule kertomaan tarkalleen mitä on tapahtunut. 

Sen verran kuitenkin tiedämme, ettei kysymyksessä ole ollut fyysinen kanssakäyminen. Siten varoituksen syynä ei ole raiskaus, väkisin suuteleminen, luvattomista paikoista hipelöinti eikä edes takapuolelle taputtelu, vaan jokin muunlainen teko - todennäköisesti asiaton verbaalinen lausahdus tai työtehtävien jakoon syrjivästi liittyvä. 

Häirinnän suhteelliseen vähäisyyteen viittaa myös se, että Olympiakomiteasta kerrottiin varoituksen olleen juridisesti kovin mahdollinen seuraus. Sitä paitsi teko olisi tullut käsitellä oikeudessa, mikäli se olisi ollut rikoslain piiriin kuuluva. Näin ei kuitenkaan ole tehty.

* * *

Joka tapauksessa näyttää siltä, että monet #metoo-henkiset tahot ovat haistaneet veren ja lähteneet kaatamaan Lehtimäkeä. Edelle linkittämissäni jutuissa mainitaan naisjärjestöjen keskusliiton pääsihteeri Terhi Heinilä ja Twitteristä löytyy myös Lehtimäen potkuilla herkuttelevia miesoletettuja. Nähtäväksi jää, saavatko he paineen kasvamaan niin suureksi, että Lehtimäki joutuu jättämään tehtävänsä.

On tietenkin selvää, ettei työpaikoilla tapahtuvaa epäasiallista käytöstä voi tänä päivänä jättää rankaisematta. Tämän ymmärsi myös olympiakomitea, joka langetti Lehtimäelle varoituksen. 

Sen arvioimisen, että olisiko lisärangaistuksena pitänyt olla jatkokaudelle valitsematta jättäminen, tulisi kuitenkin perustua tietoon siitä, mitä Lehtimäki on todellisuudessa tehnyt. Etenkin kun huomioidaan, että hänen näyttönsä tuloksenteosta ovat varsin kovat, eikä hänen jatkokautensa estämistä olisi siten voinut perustella saavutuksiin perustuvilla argumenteilla. 

Selvää kuitenkin on, ettei tämä tapaus mene ohi jälkiä jättämättä. Työpaikkojen ilmapiirit muuttuvat näiden tapausten myötä, ja kaikenlainen flirttailu jää epäilemättä entistäkin vähäisemmäksi. Jopa arkisissa sanavalinnoissa on itse kunkin oltava varuillaan. 

Nähtäväksi sitten jää, seuraako näistä muutoksista korkeampi työtyytyväisyys, vai käykö pikemminkin niin, että ilmapiiri muuttuu entistä totisemmaksi ja siten myös ankeammaksi. Toivoa sopii, että ensimmäinen vaihtoehto toteutuisi, mutta jos rahaa pitäisi laittaa vedonlyöntiin, sijoittaisin pelimerkkini kyllä jälkimmäiselle. 

Näin siitä huolimatta, etten missään tapauksessa hyväksy epäasiallista työpakkakäyttäytymistä kummaltakaan sukupuolelta. Ja ymmärrän, että häirintätapausten esilletulon myötä naisiin kohdistuva alentava käytös sekä heihin suuntautuva seksuaalissävytteinen arviointi vähenevät, mikä on sinänsä hyvä asia. 

Mutta muistan hyvin myös ajan, jolloin iltapäivälehdissä oli varsin usein kirjoituksia, joissa ylistettiin työpaikoilla tapahtuva pientä flirttiä päivien piristyksenä, eikä siitä ole edes kovin kauan. Eivätkä näitä lausuntoja suinkaan antaneet vain miehet, vaan etupäässä naiset. 

Mutta niin se maailma muuttuu. Ja siihen on myös itseensä kohdistuneet ammatilliset odotukset täyttäneiden urheilujohtajien alistuttava. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen
Vihervasemmistolaista sananvapautta Tanskassa
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä

Venäjän Ukraina-aggressio paljasti maastamme vätyksiä ja jämäköitä ihmisiä

Venäjän aggressio on saanut aikaan monenlaisia reaktioita. Tässä vaiheessa on kuitenkin selvää se, ettei yksikään maa lähetä sotilaita avustamaan ukrainalaisia, vaikka jotkut toimittavatkin aseita ja USA sekä EU asettavat pakotteita, jotka eivät haittaa kovin paljon niitä itseään. 

Toisin sanoen länsimaat ovat ilmaisseet halunsa istahtaa katsomoon seuraamaan kuinka Ukrainan käy. Tässä joukossa on myös Suomi, jossa käydään kovasti keskustelua siitä, tulisiko meidän tarjota aseita hyökkäyksen kohteelle. Näin siitä huolimatta, että saatamme vanhana Venäjän osana olla juuri sen valtio, jonka vuoro seuraa Ukrainan jälkeen.

Tästä kaikesta tulikin mieleeni, että yksi mielenkiintoinen esille tullut ilmiö on venäläisvetoisen jääkiekkoliigan eli KHL:n suomalaisjoukkueen kannattajayhdistys, joka vaati jämäkästi Helsingin Jokereiden poistumista kyseisestä liigasta. Seurajohdon eli jääkiekkolegenda Jari Kurrin vastaus siihen oli kuitenkin suorastaan huvittava hänen vedotessaan KHLn kanssa tehtyihin sitoviin sopimuksiin. 

Toisin sanoen jääkiekkolegenda ja hänen kaverinsa asettuvat sopimusten taakse tilanteessa, jossa heiltä vaaditaan reagoimista äärettömän paljon merkittävämpään rikkomukseen kansainvälistä lakia ja tehtyjä sopimuksia vastaan. Hyvä kuitenkin, että Jokereiden johdon vätysmäinen reaktio poisti ihmisiltä sen harhakuvitelman, että jääkiekkoilijat olisivat jämäköitä ihmisiä. 

Toki lienee niin, että Kurrin ja Jokereiden johdon todellinen motivaatio ei ollut sitoumuksista kiinni pitäminen, vaan omaan laariin satavasta rahavirrasta luopumisen vaikeus. Mutta pysähtyy se nytkin, mikäli seuran kannatuskerhon asenne ulottuu muuhunkin kannattajakuntaan. Sitä paitsi todellisen syyn kertominen olisi ollut paljon rehellisempää kuin höpöttely sopimuksista ja niiden noudattamisesta. 

Jämäkäksi voitaneen Kurrin sijaan sanoa toista entistä huippu-urheilijaa, eli sprinttihiihtäjä Martti Jylhää, joka vaati maastohiihdon maailmancupin päätöstapahtuman siirtämistä pois Venäjältä. Toistaiseksi kansainvälinen hiihtoliitto ei ole vastannut hänen ehdotukseensa, joten voimme lähiaikoina seurata istuuko sielläkin Jari Kurrin kaltaisia vätyksiä, vai löytyisikö edes hiihtourheilun hallinnosta vahvoja miehiä ja naisia, jotka eivät halua seurata aitiopaikalta sitä, kuinka itänaapurimme käyttää 1930-luvun lopulta tuttuja keinoja naapurimaidensa alistamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Putin sulki Ukrainan NATO-oven
Halla-aho älyllisesti rehellisenä
Venäjä-dilemma

Kertulle pronssi ja jääkiekkojoukkueelle historiallinen ensimmäinen olympiavoitto!

Tämä aamupäivä meni TV:n katselussa eli seuratessa ensin Kerttu Niskasen taistelua maastohiihdon 30 km matkalla, joka päättyi uskomattomalla tavalla pronssimitaliin. Ja sen jälkeen jääkiekkojoukkueen näytösluonteista olympiavoittoa. 

Näillä kahdella saavutuksella on tosin aivan oleellinen ero. Kertun saavutushan tarkoitti sitä, että hän oli tänään maailman kolmanneksi paras naishiihtäjä. Se on kova saavutus, vaikka toki Therese Johaug ja Jessi Diggins olivat vielä parempia.

Jääkiekkojoukkueen mestaruus taas oli ensimmäinen Suomen saavuttama ja siksi todellista olympiahistoriaa. Ja siksi joukkueen mestaruutta tullaan epäilemättä juhlimaan paljon riehakkaammin kuin Kertun saavutusta. 

Pienen varjon joukkueen saavutuksen ylle luo kuitenkin se, että - kuten Jaskan pauhantaa-blogissa toissapäivänä todettiin - puuttui olympiajääkiekkoturnauksesta 1 045 maailman parasta kiekkoilijaa. Tai no, ehkäpä KHL:stä löytyy jonkin verran sellaisia, jotka ovat parempia kuin NHL:n huonoimmat pelaajat, mutta joka tapauksessa on selvää, ettei näissä kisoissa voittanutta joukkuetta voi sanoa sellaiseksi, etteikö NHL-pelaajista olisi löytynyt paljonkin parempia joukkueita. 

* * *

Edelle kirjoittamallani ei kuitenkaan ole sen suurempaa väliä, koska mestaruudet ratkaistaan niiden kesken, jotka ovat paikalla. Erityismausteen tähän toi itselleni latvialaisen kollegani tämänpäiväinen puhelu, jossa hän onnitteli minua Suomea voitosta. 

Puhelun aikana hän kertoi, että neuvostoaikana hän ja muut latvialaiset olivat aina Tshekkoslovakian puolella kun se pelasi Neuvostoliittoa vastaan. Sellainen kun tuntui jonkinlaiselta protestilta miehittäjää vastaan.

Lisäksi hän mainitsii lukeneensa jostain venäläislehdestä Putinin sanoneen, että ellei hänen joukkueensa voita Pekingissä jääkiekon kultamitalia, on koko olympialaiset hävitty. Mikäli kollegani kertoma pitää paikkansa, mahtaa Putinin asenne harmittaa aivan loistavat olympiakisat hiihtänyttä Alexander Bolshunovia. 

* * *

Tähän kaikkeen liittyen kirjoitin Jaskan blogiin jo eilen seuraavan kommentin. 

"Tässä näemme eron yksilöurheilun ja joukkuepelaamisen välillä. Ensin mainitussa kilpaillaan konkreettisesti siitä, kuka on lajissaan maailman paras ja jälkimmäistä seurataan lähinnä sen tarjoaman urheiluviihteen vuoksi. Niinpä yksilölajissa maailman parhaiden puuttuminen lässäyttäisi koko tapahtuman mielenkiinnon, mutta viihdemielessä ei ole kovin suurta väliä ovatko paikalla maailman parhaat vai ei, kunhan joukkueet pelaavat ja niillä on kannettavanaan kotimaansa edustusasu.

Sivumennen sanoen: nyt nähdyt olympialaiset mittaavat huippumaiden osalta tarkalleen ottaen sitä, millä niistä on maailman (lue NHL:n) vähiten arvostetut jääkiekkoilijat. Eli mitä heikompi arvostus, sitä parempia pelaajia kullakin maalla on ollut käytössään joukkuetta muodostettaessa. 

Nähtäväksi siis jää, ovatko suomalaiset kiekkoilijat maailman vähiten arvostettuja vai vasta toisiksi vähiten arvostettuja. Sen tiedämme huomenna, mutta epäilen, ettei yksikään lehti nosta tätä näkökulmaa esille sen enempää Suomen voittaessa kuin hävitessäkään."

Se siitä lainauksesta, mutta kuten tänään huomasimme, olivat suomalaiset jääkiekkoilijat jopa ylivoimaisesti maailman vähiten arvostettuja, sillä siksi ylivoimainen oli Jukka Jalosen luotsaaman joukkueen näytös venäläisiä vastaan. Eikä ole Jukka Jalosen tai voittoisan joukkueemme vika, ettei NHL päästänyt pelaajiaan mukaan. 

Siksi on syytä onnitella aivan yhtä lailla Suomen jääkiekkojoukkuetta, Kerttu Niskasta ja kaikkia muitakin mitalistejamme Pekingin olympiakisoista. Ja jäädä odottamaan, että suurhiihtäjäksi viimeistään näissä kisoissa noussut Iivo Niskanen valitaan vuodenvaihteen jälkeen jälleen kerran valtakunnan parhaaksi urheilijaksi ja voittoisat leijonat parhaaksi joukkueeksi.

* * *

Tämän merkinnän lopuksi vielä kaksi asiaa. 

Yksi: Pekingin kisojen ennakossa veikkasin Suomen saavan maastohiihdoista neljä mitalia, joista yksi kultainen. Kultamitalien määrä osui oikeaan, mutta muilta osin aliarvoin hiihtäjiemme kyvyt. Hyvä kuitenkin, että tällä kertaa kävi näin päin.  

Kaksi: Maastohiihdon lisäksi Suomi saavutti mitaleita vain jääkiekosta, jossa miehet olivat parhaita ja naisetkin Euroopan parhaita sijoittumalla kolmanneksi. Siksi kaikissa muissa lajeissa alppihiihdosta ja lumilautailusta ampumahiihtoon ja curlingiin on tullut aika miettiä, olisiko asialle tehtävissä jotain. Näin ainakin siinä tapauksessa, että ihmisten kiinnostusta näihin lajeihin halutaan ylläpitää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekingin kisaennakko
Viikonlopun pilkkeitä
Onnea Venäjälle tuplahopeasta olympialaisten pariviestissä ja jääkiekossa!

Iivo Niskanen: suomalainen suurhiihtäjä

Kuten kaikki suomalaiset tietävät, Iivo Niskanen toteutti tänään ennustukseni osoittaessaan kuka on maailman paras perinteisen hiihtäjä. Ehkäpä Iivo ajatteli selvän voiton tuoneen armottoman suorituksensa aikana samoin kuin toinen suomalainen olympiavoittaja - purjehtija Thomas Johansson - totesi Sydneyssä vuonna 2000, että "parasta ei ole voitto, vaan ylivoimainen voitto", sillä juuri sellaisen Iivo otti Pekingissä.

Iivosta on epäilemättä ehditty sanoa jo kaikki tarvittava - maailman paras perinteisen hiihtotekniikka, poikkeuksellinen hapenottokyky ja maaginen kyky olla parhaassa kunnossaan juuri oikealla hetkellä. Ja olenhan itsekin kommentoinut hänen voittoaan Sotshin parisprintissä, Lahden MM-hiihdoissa ja Pyeongchangin olympialaisissa, joten aika lailla kaikki tarvittava on jo tullut tässäkin blogissa sanottua. 

Pekingin kisat ovat nyt suunnilleen puolivälissä ja Suomi on saavuttanut maastohiihdossa jo neljä mitalia: Iivon kullan lisäksi hänen pronssimitalinsa yhdistelmähiihdosta sekä Kerttu Niskasen hopea- ja Krista Pärmäkosken pronssimitalit naisten kympiltä. Jäljellä ovat kuitenkin edelleen kaikki viestit, joista kaikista mitali näyttää tähän mennessä nähdyn perusteella jopa kisaennakkoon kirjoittamaani realistisemmalta tavoitteelta. 

Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, vaan nautitaan siitä tiedosta, että messias Iivo Niskanen on tuoreimman voittonsa jälkeen kolminkertainen olympiavoittaja ja lisäksi maailmanmestari sekä olympialaisten yksinkertainen ja MM-hiihtojen kaksinkertainen pronssimitalisti. 

Siksi on nöyränä kiitettävä Vieremän hiihtohirmua niistä ikimuistoisista hetkistä, jotka hän on tarjonnut meille suomalaisille penkkiurheilijoille. Ja pantava nöyränä merkille, mitä se on vaatinut: lupauksensa lunastanut hiihtomme messias on harjoitellut vuosikausia enemmän ja laadukkaammin kuin kukaan muu suomalainen mieshiihtäjä - tai luultavasti kukaan muukaan urheilija - elänyt pari vuotta käytännössä neljän seinän sisällä välttääkseen elimistöön ylimääräisiä ongelmia aiheuttavat virukset sekä testannut määrättömän määrän suksipareja löytääkseen jokaiselle kelille mahdollisimman kilpailukykyisen kaluston. Sekä kestänyt ne paineet, jotka Suomen kansa on häneen asettanut.

Onnea moninkertaiselle olympiavoittajalle! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mytologisia tapahtumia
Iivo Niskanen, maailmanmestari
Onnea Venäjälle tuplahopeasta olympialaisten pariviestissä ja jääkiekossa!