Ahmed muistutti nykyisen hallituspohjan jatkamisen tärkeydestä

Ilta-Sanomat kertoi, että Ahmed Dhaif Saadoon Al-Khalfah on tuomittu kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeuteen törkeän raiskauksen yrityksestä. Suomalaisen tavan mukaan rangaistuksen pituutta lyhennettiin miehen aiempien raiskaustuomioiden ja huumausainerikoksen takia. 

Uutena piirteenä tähän tapaukseen liittyy se, että Ahmed oli oikeudessa väittänyt ihmisten tehtailevan kuljettajista rikosilmoituksia, koska Yango-taksilla on huono maine. Perusteluksi hän oli keksinyt, että naiset voivat siten "saada rahaa ja turvata tulevaisuutensa".

Tapaus on jälleen yksi esimerkki siitä, miten Suomessa ja Euroopan Unionissa harjoitettu järjetön maahanmuuttopolitiikka on muuttanut yhteiskuntaa. Ja osoittaa, että jokainen vuosi ennen helposti nähtävän ongelman korjaamista lisää sen hintaa suomalaisille – ja erityisesti naisille. 

* * *

Ahmedin tapaus on tietenkin vain yksittäistapaus, joka osoittaa ongelman, jota suomalaisessa politiikassa on hyssytelty aina viime eduskuntavaaleihin asti. Silloin asiassa tapahtui muutos ja maahan saatiin hallitus, joka ryhtyi korjaamaan sen syitä. 

Kolmessa ja puolessa vuodessa ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi ihmeitä, vaan kyse on pikemminkin ollut vain maahanmuuton pahimpiin ongelmiin kohdistuvasta korjaussarjasta. Näin siksi, että tähän mennessä vain oleskelulupien ehtoja on kiristetty, kansainvälinen suojelu on muutettu luonteeltaan väliaikaiseksi, Suomen kansalaisuuden saamisen ehtoja on kiristetty, säilöönoton enimmäiskesto on pidentynyt, maahantulokieltoa on kiristetty, on otettu käyttöön rajamenettely ja vastaanottorahaa on pienennetty. 

Näiden lisäksi olisi syytä tehdä monia muita uudistuksia, jotka vähentäisivät heikkolaatuisten maahanmuuttajien kiinnostusta Suomeen. Sellainen olisivat esimerkiksi sosiaaliturvan ja takuueläkkeiden sitominen Suomen kansalaisuuteen ja vakavia rikoksia tehneiden maahanmuuttajien lakisääteinen karkottaminen Suomen rajojen ulkopuolelle. 

* * *

Heikkolaatuisen maahanmuuton lisäksi Suomella on myös toinen ongelma: se on julkisen sektorin kestämättömän suuri koko. Tai pikemminkin sen aiheuttama taloudellinen epätasapaino. Sen seurauksena valtio velkaantuu vuosittain noin kymmenen miljardin euron vauhdilla. 

Tämä kehitys oli syy sille, että Petteri Orpon (kok) hallitus on tehnyt valtion kuluihin paljon miesten  parranpärinää ja naisten nalkutusta ruokkineita leikkauksia. Siinäkään ei kyse ole kuin hyvästä alusta, sillä Suomen valtion velkaantuminen jatkuu edelleen. 

Onneksi – niin ikään edelleen – käytössä on myös helppoja leikkauskohteita. Tosin monet niistä, kuten kehitysapuun tuhlatut rahat, ovat sellaisia, etteivät arvoliberaalit poliitikot halua koskea niihin, vaan ottavat mieluummin lisää velkaa niiden kattamiseen.

* * *

Näistä syistä suurten hallituspuolueiden viimeaikainen keskinäinen nokittelu on ollut ikävää seurattavaa. Esimerkiksi Pia Kauma (kok) väitti, että "perussuomalaiset jumittavat nyt bensasopuakin", kun kyse oli siitä, millä tavalla se tehtäisiin. Ja toisaalta Jani Mäkelä (ps) piruili hallituskumppanilleen sanomalla ratkaisun tultua jo tehdyksi, että "hallitus näytti olevan varsin toimintakyvytön tässä asiassa ja pääministerinkin kasvot täytyi pelastaa". 

Toki näissä kommenteissa on kyse ennen kaikkea ensi kevään vaaleista. Ja etenkin siitä, että – jo aiemminkin värikkässtä retoriikastaan tunnetun –  Perussuomalaisten nousu gallupeissa ohi Kokoomuksen suosituimmaksi oikeistopuolueeksi aiheuttaa stressiä viimeksi mainittujen joukossa. 

* * *

Suomen tulevaisuuden kannalta olisi kuitenkin oleellista, etteivät suuret hallituspuolueemme keskittyisi toistensa alas painamiseen, vaan pyrkisivät keräämään suurimman mahdollisen yhteisen äänipotin tulevissa vaaleissa. Ja sitä kautta välttämään Suomen sisäisen turvallisuuden ja hyvin liikkeelle lähteneen talouskasvun vaarantamisen – ja julkisen velkavuoren kasvatettamisen – demarijohtoisella hallituksella. 

Siksi vetoan molempiin suuriin hallituspuolueisiin, että ne malttaisivat pitää keskinäisen nokittelunsa kurissa ja keskittymään edelleen tuottavaan yhteistyöhön. Ja sitä kautta viestimään suomalaisille nykyisen hallituspohjan jatkamisen tärkeydestä sekä samalla osoittamaan, ettei sitä kannata vaihtaa demareille tyypilliseen ja Suomen ongelmia entisestään syventävään holtittomaan jakopoliitiikkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti parempaa Suomea
Kehitysyhteistyön lopettaminen kattaisi 40 prosenttia valtion budjetin leikkaustarpeesta
Vasemmisto osoitti, miksei sitä kannata päästää valtaan

Todisteet ja toivomus

Olen viime aikoina kirjannut useammankin kerran Suomen alkaneen talouskasvun todisteita. Samaan aikaan on valtiovarainministeripuolue Perussuomalaisten kannatus ohittanut Kokoomuksen. 

Puolue saa kiittää siitä ennen kaikkea puheenjohtajaansa Riikka Purraa, joka on puolustanut tiukasti julkisen sektorin menoleikkauksia. Näin siitä huolimatta, että Suomessa poliitikot ovat vaalien lähestyessä perinteisesti lupailleet hankkia kansalaisille kaikkea hyvää ja kaunista valtion velaksi – onpa vasemmalla laidalla takavuosina julisteltu jopa sellaista valhetta, ettei otettuja velkoja tarvitsisi koskaan edes maksaa.

* * *

Vaikka tosiasiassa edes Riikka Purra tai koko Petteri Orpon (kok) hallituksen talouslinja ei todellisuudessa ole karsinut julkisia menoja mitenkään raskaalla kädellä – velkaantuminenhan jatkuu edelleen – alkaa sen realistinen politiikka näkyä taloustoimijoiden käytöksessä. Ja sen seurauksena Tilastokeskus raportoi lähes päivittäin uusista todisteista, jotka osoittavat hallituksen onnistuneen. 

Viimeksi eilen saimme lukea, kuinka rakennusyritysten ja teollisuuden työpäiväkorjatut liikevaihdot kasvoivat ja lisääntyivät 13,4 ja 11,8 prosenttia vuoden takaisesta. Ne ovat melkoisia kasvulukuja ne.

Käytännössä suomalaisten tulisi ymmärtää, että nyt olisi täysin väärä aika palata vihervasemmiston suosimalle jakopoliittiselle linjalle – tai pikemminkin huomata, ettei se ole missään tilanteessa järkevää. Mikä parasta, ainakin gallupien perusteella näyttää, että kansa myös ymmärtää tämän asian.

* * *

Edelle kirjoittamastani huolimatta on edelleen muutamia seikkoja, joita on vaikea ymmärtää. Erityisesti kehitysavun säilyttäminen miljarditasolla – ja velkarahalla – on käsittämätöntä, ellei sen takana ole jonkinlaista korruptiota. Vai kuvitteleeko joku, että niin sanottu kehitysyhteistyö tuottaisi jonain päivänä Suomelle nettohyötyjä? Puhumattakaan siitä, että se nostaisi kehitysmaita niiden köyhyydestä.

On syytä ihmetellä myös sitä, että Suomi ottaa edelleen vastaan spontaaneja turvapaikanhakijoita eli kehitysmaalaisia elintasopakolaisia. Viimeisten kuuden kuukauden aikana oleskeluluvan on saanut muun muassa 117 somalia, 66 turkkilaista ja 49 irakilaista – kaikki kehitysmaalaisittain turvallisista maista, josta lähtemiselle ei ole tosiasiallista ihmisoikeusperustetta. 

Toki vieläkin enemmän on syytä kummastella, miksei maahamme päästettyjä niin sanottuja humanitaarisia pakolaisia ole velvoitettu oppimaan ja noudattamaan suomalaista elämäntapaa. Eli luopumaan siitä kulttuurista ja niistä asenteista, joiden seurauksia he sanovat paenneensa kotimaistaan. Tai edes hankkimaan sellaista osaamista – kieltä, osaamista ja käyttäytymistä – joiden varassa on mahdollista menestyä suomalaisessa yhteiskunnassa ilman veronmaksajien loputonta rahoitusta.

Siksi päätän tämän kirjoitukseni siihen toiveeseen, että nämä ajatukseni löytäisivät itsensä tavalla tai toisella Suomen seuraavan hallituksen ohjelmasta. Se on: kehitysavun lopettaminen, turvallisista maista tulevien turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen lopettaminen ja tänne saapuneiden kehitysmaalaisten vastuun edellyttäminen omasta elämästään suomalaisessa yhteiskunnassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti parempaa Suomea
Kehitysyhteistyön lopettaminen kattaisi 40 prosenttia valtion budjetin leikkaustarpeesta
Vihervasemmisto murehti työllisyystilanteen kohenemista

Kehitysyhteistyön lopettaminen kattaisi 40 prosenttia valtion budjetin leikkaustarpeesta

Suomessa ainakin suuret oikeistopuolueet – Kokoomus ja Perussuomalaiset – ovat ilmaisseet tahtonsa leikata julkisista menoista. Tavallinen kansalainen puolestaan haluaisi kohdentaa leikkaukset siten, että ne aiheuttaisivat mahdollisimman vähän haittaa suomalaisille. 

Yksi ilmiselvästi tällainen menoleikkaus olisi kehitysyhteistyö. Niinpä Kokoomus onkin ehdottanut noin 300 miljoonan euron vähennystä maailmalle jaettavaan rahaan ja myös Perussuomalaiset on ilmaissut tahtonsa pienentää siihen käytettäviä verovaroja ensi hallituskaudella. 

Tämä sopii tietenkin erinomaisesti suomalaiselle verovelvolliselle, koska silloin leikkaukset eivät koske häntä suoraan. Lisäksi tämän aamun uutinen suomalaisten kehitysyhteistyövarojen väärinkäytöstä Tansaniassa vahvistavat käsityksen siitä, että nämä rahat – tai ainakin iso osa niistä – valuvat edelleen vääriin käsiin. 

Kaiken kaikkiaan kyse ei ole pikkurahoista, koska kehitysmaihin syydetään tänäkin vuonna 1 034 miljoonaa euroa veronmaksajien selkänahasta revittyjä rahoja, jotka olisi voinut käyttää myös suomalaisten hyväksi – tai jopa jättää ne rahat ansainneiden ihmisten omaan käyttöön. Tai no, kyllähän niistä suuri osa on aina suuntautunut pikemminkin eräänlaisen kehitysapurälssin elättämiseen etelän auringossa kuin kehitysmaalaisten elinolosuhteiden parantamiseen. 

Lisäksi veronmaksajien – eli suomalaisten äänioikeutettujen – olisi hyvä ymmärtää, että 1 034 miljoonaa euroa vuodessa on reilu prosentti valtion menoista ja toistakymmentä prosenttia yleisesti hyväksytystä valtion menojen noin kymmenen miljardin euron leikkaustarpeesta ensi vaalikaudella – eli neljän vuoden hallituskauden aikana peräti noin 40 prosenttia keskushallinnon kulujen säästötarpeesta. Siten kyse ei ole pikkurahoista, vaan suomalaisilta väkisin kerättyjen rahavarojen vastuuttomasta tuhlaamisesta, jolle olisi saatava loppu pikemminkin heti kuin joskus myöhemmin. 

Valitettavasti meidän äänestäjien vaikutusvalta realisoituu vain kerran neljässä vuodessa. Ja siksi itse kunkin on syytä harkita tarkasti kenelle antaa luottamuksensa ensi huhtikuun 18 päivän vaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talvella on luvassa tappavaa kuumuutta ja kesällä lasku

Petteri Orpon hallituksen budjetti muistuttaa Huittisten hullun miehen taloutta
Järkyttävää puhetta ja kehitysapua

Talvella on luvassa tappavaa kuumuutta ja kesällä lasku

MTV3 kertoi, että Chicagolaisen ilmastotutkimuslaboratorion tutkijat ovat arvelleet "super-El Niñon" aiheuttaman äärimmäinen kuumuuden voivan johtaa jopa 451 000 ylimääräiseen kuolemaan maailmanlaajuisesti. Sen aiheuttamiin riskeihin lukeutuvat tulvat sekä äärimmäinen kuivuus ja lämpötilat.

Ilmastotutkijoiden mukaan juuri korkeat lämpötilat ja niiden vaikutukset aiheuttavat mainitut lähes puoli miljoonaa ennenaikaista kuolemaa, koska äärimmäisen kuumat päivät tulevat lisääntymään jopa 44 prosenttia tavanomaiseen vuoteen nähden. Ja niiden seurauksena kuivuusjaksot, maastopalot ja tulvat yleistyvät. 

* * *

Kaiken tämän lopputuloksena saattaa olla jopa ihmisten lamaantuminen. Ja siksi suurimman riskin aluille – kuten Nigeriaan, Indonesiaan ja Sudaniin –  tulisi rakentaa yhteisöllisiä viilentymispaikkoja asukkaille, palkata lisää hoitohenkilökuntaa lämpötilapiikkien aikana sekä hankkia parempia suojavarusteita etenkin ulkona työskenteleville. Sellaisten rahoittamiskysymykseen he eivät kuitenkaan ottaneet kantaa, mutta eiköhän lasku löydä tiensä myös Euroopan Unionin alueelle. 

Super-El Niñon pahimman kauden on arveltu ajoittuvan kuluvalta syyskuulta helmikuulle, mutta ennenaikaisia kuolemia arvellaan tapahtuvan tavanomaista enemmän aina kesä–heinäkuulle ensi vuoteen. Jääkäämme siis odottamaan mitä tuleman pitää. 

Ja varautukaamme kustantamaan lisää katastrofiapua ennustetun lämpöpiikin runtelemille alueille. Etenkin siinä tapauksessa, että ensi kevään vaalit johtavat vallan siirtymiseen kohti politiikan vasenta laitaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Atlantin valtameren välivesi lämpenee
Maailman valtameret ovat kuin Riku Illukka tai Pekka Haavisto
Järkyttävää puhetta ja kehitysapua

Petteri Orpon hallituksen budjetti muistuttaa Huittisten hullun miehen taloutta

Petteri Orpon hallitus sai budjettiriihensä valmiiksi, eikä lopputulos ollut kovin kaksinen. Pikemminkin se muistutti Huittisten hullun miehen taloutta, jossa rahaa käytetään enemmän kuin tienataan: Orpon kabinetin viimeisen tulo- ja menoarvion lopputulos on peräti 12,4 miljardia alijäämäinen. 

Valtion menoja on toki leikattu sieltä ja täältä, mutta minkäänlaista pohdintaa tarpeellisista ja tarpeettomista menoista ei näytetä tehdyn. Selkein esimerkki tästä on se, että kehitysapuun aiotaan edelleen syytää rahaa, vaikka sen avulla ei yksikään köyhä valtio ole koskaan noussut taloudellisesta alhostaan – vaikka toki niiden hallitsijoiden sveitsiläiset pankkitilit ovatkin lihoneet.

Positiivista nyt nähdyssä budjettiriihessä oli sinänsä on se, että kansalaisten työntekemisen motivaatiota edes yritettiin kohottaa pienillä veronalennuksilla, mutta nekin olivat lähinnä kosmeettisia. Ja lasku tulee perässä, koska nämäkin alennukset joudutaan viime kädessä kattamaan julkisella lainanotolla, koska kokonaisuutta ei ole edes yritetty saada tasapainoon, vaan se jäi 12,4 miljardin euron päähän. Näin valtio päätti ottaa korollista velkaa – entisten vastattavien lisäksi – jokaisen suomalaisen maksettavaksi 2 192 euroa per suomalainen. Siis vajaan kymppitonnin per nelihenkinen perhe.

* * *

Toki on tavallaan ymmärrettävää, että hallituspuolueiden on vaalivuonna ajateltava tulevaisuuttaan. Ja koska kansalaiset ovat sellaisia kuin ovat, ei edes Riikka Purran (ps) rohkeus riittänyt tekemään tasapainoista budjettia. Eikä sellainen olisi mennyt budjettiriihessä läpikään, koska koalitiohallituksen muilla jäsenillä ei ole sitäkään vähää uskallusta.

Näin siitä huolimatta, että viime vuodet ovat tarjonneet maapallon toisella puolella rohkaisevan esimerkin. Tarkoitaan Javier Milein Argentiinan talouteen – niin sanotusti moottorisahalla – tekemää kertakorjausta. Sen seurauksena maan köyhien määrä on laskenut 53 prosentista 28 prosenttiin ja 200 prosentin vuotuinen inflaatio pudonnut 33 prosenttiin – toki molemmat luvut ovat edelleen suomalaisittain korkeita, mutta eipä Milei ole vielä ollut vallassakaan kuin kolme vuotta. 

Tulevaisuuden kannalta edellä mainittuja lukuja oleellisempaa on kuitenkin se, että samalla Argentiinan talouskasvu on kääntynyt jälleen nousuun. Ja työllisyyskin on säilynyt entisellä tasollaan huolimatta julkisen sektorin voimakkaasta supistamisesta.

* * *

En toki tarkoita, että Suomen hallituksen olisi pitänyt lähteä samanlaiseen shokkihoitoon kuin toivottoman konkurssipesän edeltäjiltään perinyt Milei, koska sellaiseen ei täällä ole – ainakaan toistaiseksi – edes tarvetta. Ei kuitenkaan olisi ollut kohtuutonta, jos hallitus olisi tehnyt tässä vaiheessa tasapainoisen budjetin, jossa menoja olisi supistettu siten, ettei sen loppusumma olisi noussut vuoden takaisesta. Siis jätetty tekemättä inflaatiokorjaukset julkisiin menoihin, minkä seurauksena niiden loppusummaa kasvatettiin kuluvan vuoden budjetista 0,8 miljardilla eurolla, joka on otettava velaksi.

Tämä kaikki herättää vakavan kysymyksen. Jos edellä kuvaamani todellisuus on se, mihin oikeistohallitus kykenee, niin mitä on odotettavissa ensi kevään vaalien jälkeen, jos tuleva hallitus on demareiden vetämä. Onhan SDP ollut (ja on edelleen) läpi historian nimenomaisesti jakopolitiikan harjoittaja, jonka rahankylvölle tuskin löytyy mitään rajaa tilanteessa, jossa Suomen talous on mitä todennäköisimmin juuri lähtenyt vahvaan kasvuun?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla
Suomalaisen korruption vahvan ytimen puolustustaistelu
Tytti Tuppurainen teki älyllisen epärehellisyyden Suomen ennätyksen

Järkyttävää puhetta ja kehitysapua

Yleisradio on kertonut mikä on sen mielestä järkyttävää. Yhtiö nimittäin otsikoi juttunsa sanoilla "Teemu Keskisarja puhui järkyttäviä asioita, mutta välttyi rikostutkinnalta".

Itse jutussa Valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto kertoi, että "lausumat ovat sinänsä olleet yleistäviä, mutta niitä ei ole esitetty solvaavassa tai eriarvoistavassa tarkoituksessa, eikä Keskisarja ole kiistänyt maahanmuuttajien ihmisarvoa. Keskisarja on lisäksi ilmaissut tuntevansa lähimmäisenrakkautta kaiken värisiä ja kaiken uskoisia ihmisiä kohtaan".

Onko tästä siis pääteltävä, että Ylen toimitus pitää ei-järkyttävinä lausumia, jotka on esitetty solvaavassa tai eriarvoistavassa tarkoituksessa sekä kiistävät maahanmuuttajien ihmisarvon ja vieläpä lähimmäisenrakkauden kaikenvärisiä ja -uskoisia ihmisiä kohtaan? Mikäli näin on, niin onhan se aikamoista verorahoitteisen mediayhtiön "suusta" kuultuna.

* * *

Sivumennen sanoen oli mielenkiintoista huomata Ilta-Sanomien juttu, jonka mukaan Suomen ulkoministeriö oli myöntänyt naisen johtamalle yhdistykselle 1,12 miljoonaa euroa hanketukea Sambian hankkeeseen ja 440 000 euroa Ghanan hankkeeseen. Yhdistykselle maksettiin avustuksia lähes miljoonan euron verran.

Nainen oli maksanut rahoilla yhdistykselle kuulumattomia maksuja ja nostanut tileiltä käteisvaroja yhteensä noin 225 000 euroa. Käry kuitenkin kävi ja nainen sai palkakseen vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen plus 30 tuntia yhdyskuntapalvelua.

Nainen velvoitettiin myös korvaamaan ulkoministeriölle 403 043 euroa väärinkäytettyjä valtionavustuksia viivästyskorkoineen sekä maksamaan yhdistykselle 225 000 euroa taloudellisesta vahinkoa viivästyskorkoineen. Lisäksi hänen tulisi korvata myös konkurssipesän oikeudenkäyntikulut.

Lienee äärimmäisen epätodennäköistä, että nainen maksaisi ulkoministeriölle tai yhdistykselle mainittuja rahasummia, tuskin edes oikeudenkäyntikuluja. Hyvä kuitenkin, että hänen toimintansa uutisoitiin esimerkkinä siitä, mihin kehitysavuksi kutsuttu ilmainen raha johtaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tanskalainen todellisuus ja Teemu Keskisarja
Vastuutonta rahankäyttöä EU:ssa ja Tampereella
Mustamaalausta liike-elämässä ja eduskunnassa

Egyptiläistä ja suomalaista peruskoulua yhdistävät huonot oppimistulokset

Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon koululaisten heikentyneistä oppimistuloksista. Syyllisiä siihen näyttäisivät olevan ainakin koulujen opetukseen viimeisten kymmenen vuoden aikana tehdyt muutokset inkluusioineen, järjettömine tilasuunnitteluineen ja digilaitteiden liiallisine käyttöineen.

Siksi panin merkille egyptiläisiin kouluihin vuonna 2018 tehdystä uudistuksesta kertoneen jutun. Sen mukaan maan opetusministerinä vuosina 2017–2022 toiminut Tarek Shawki kertoi Egyptin koulutusjärjestelmän olevan niin surkea, ettei sitä voi korjata vaan se pitää rakentaa uudelleen. Hänen mukaansa "noin puolet lapsista valtion kouluissa ei opi lukemaan". 

Koptilaisen kirkon metropoliitta Thomas puolestaan kertoi, että "Egyptissä terrorijärjestöksi määritelty Muslimiveljeskunta tekee monimuotoista hyväntekeväisyyttä. Tässä on kuitenkin ongelma, koska kyse ei ole aidosta hyväntekeväisyydestä vaan mukana on aina taka-ajatuksia."

Myös me suomalaiset olemme mukana egytiläisessä koulutussysteemissä rahoittamalla julkisen koululaitoksen puutteita paikkaamaan pyrkivän säätiön hanketta, joka keskittyy erityisesti tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksiin. Toivon mukaan näillä rahoilla on saatu positiivisia tuloksia. 

* * *

Nykyistä parempia oppimistuloksia kaivataan toki myös Suomessa. Tästä syystä opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi muutama kuukausi sitten suomalaiselle peruskoululle vision vuodelle 2045. 

Sen tarkoituksena on toimia keskustelunavauksena yhteisen tulevaisuussuunnan hakemiseen, eikä se siten sisällä varsinaisia toimenpidesuosituksia. Sellaisten sijaan siinä painotetaan, että sosiaalisen polarisaation vastavoimaksi tarvitaan vahvaa yhteistä tietopohjaa, kriittistä monilukutaitoa sekä vahvoja sosioemotionaalisia taitoja. Ja todetaan, että sivistyksen ydin on tahto käyttää osaamistaan hyvään. 

Nähtäväksi siis jää, miten egyptiläiset onnistuvat oman koulujärjestelmänsä kehittämisessä. Samoin kuin se, onnistuuko suomalainen kouluvisio parantamaan nykyisin heikosti pärjäävien koululaisten oppituloksia sekä nostamaan peruskoulumme takaisin maailman huipulle. Ja samalla jopa selättämään suomalaisen yhteiskunnan viime aikoina yhä jyrkemmäksi käyneen polarisoitumisen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakiesitys armoviitosten lopettamiseksi

Lastenkasvatus ennen ja nyt
EU:n 7,4 miljardin euron avustuspaketti on älyllistä epärehellisyyttä

Taiwanin kysymys uuteen vaiheeseen?

Kiinan sisällissodan lopussa vuonna 1949 kenraali Tšiang Kai-šekin johtaman vanhan hallinnon armeija perääntyi Taiwaninsaarelle. Voittajan eli Mao Zedongin johtamat kommunistit eivät tulleet perässä, joten maailmaan syntyi uusi köyhä saarivaltio. 

Taiwan oli aluksi yksiselitteisesti kehitysmaa, johon virtasi vielä 1960-luvulla paljon kehitysyhteistyörahaa. Toisaalta se edusti YK:ssa koko Kiinaa – ja kuului turvallisuusneuvostoon – aina vuoteen 1971 asti, jolloin taiwanilaiset erotettiin koko järjestöstä ja tilalle astui Maon kommunistihallinto. 

Ajan myötä Taiwan siirtyi demokratiaan ja omaksui kapitalistisen talousmallin. Sen seurauksena maasta on tullut pieni talousjättiläinen, jolla on merkittävä asema elektroniikka- ja konepajateollisuudessa sekä petrokemian tuotteissa – puolijohdekomponenttien osalta sillä on jopa johtava asema koko maailmassa.

* * *

Samaan aikaan taiwanilaiset ovat USA:n tukemana varustutuneet hampaisiin asti. Syynä siihen on saarta edelleen himoitsevan Kiinan aiheuttama uhka, joka näyttäisi olevan USA:n presidentille Donald Trumpille merkittävämpi asia kuin Ukrainan sota. 

Siksi oli merkittävää huomata, että europarlamentaarikko, kenraali, Pekka Toveri ennusti sosiaalisessa mediassa Kiinan hyökkäävän saarivaltioon lähiaikoina. Sen merkkinä hän pitää maan sotilasjohdossa tehtyjä laajoja puhdistuksia. 

Mikäli Toveri on oikeassa, tulemme näkemään tämän ajan kahden suurimman sotilas- ja talousvallan yhteenoton, jossa Yhdysvallat asettuu Taiwanin rinnalle taistelussa Xi:n armeijaa vastaan. Toivoa tietenkin sopii, ettei näin kävisi. 

Jos niin kuitenkin käy, on toivottavaa, että yhteenotossa vältyttäisiin ydinaseiden käytöltä ja tyydyttäisiin sotimaan pelkästään konventionaalisilla keinoilla. Toki näin varmasti tapahtuukin aluksi, mutta pidättäytyvätkö molemmat osapuolet ydinaseista myös siinä tapauksessa, että niistä toinen on jäämässä tappiolle? 

Tästä syystä Taiwanin kysymys on äärimmäisen tärkeä. Tähän mennessähän ydinaseita on käytetty ihmisiä vastaan ainoastaan toisessa maailmansodan lopussa, mutta emme tiedä olisiko joko Xi Jinping tai Donald Trump valmis turvautumaan niihin – mahdollisen tappion häämöttäessä – kasvojensa menettämisen estämiseksi? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Trumpilla ässäkortteja hihassaan?
Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta
Venäläinen paperitiikeri ja Kiinan keisari

Vastuutonta rahankäyttöä EU:ssa ja Tampereella

Europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen (ps) kertoi käyneensä Ghanassa tutustumassa rokotetehtaaseen, jonka rakentamiseen oli käytetty kymmeniä miljoonia euroja EU:n varoja. Hänen mukaansa "näky paikan päällä oli lohduton. Rokotevalmistuksesta ei ollut tietoakaan. Paikan päällä ei ollut edes valmista rakennusta, saatikka työmiehiä mailla halmeilla."

Ghanalaiset olivat vuonna 2023 kertoneet, että projekti saataisiin valmiiksi vuonna 2024 ja ensimmäiset rokotteet saataisiin valmistettua tämän vuoden aikana. Näin ei tule käymään, mutta europarlamentaarikolle oli vakuutettu, että kaikki asiat ovat hyvin, kunhan vain EU:sta saataisiin lisää rahaa. 

Kyseessä on EU:n Global Gateway -strategian niin sanottu lippulaivahanke, joten sitä on pidetty erityisen tärkeänä osana kehitysyhteistyötä. Valitettavasti näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että toivottujen tulosten sijaan lopputuloksena näyttäisi olevan korruption kukkasen kukoistus. 

Tämä ei tietenkään ole mitään uutta Afrikassa eikä muissakaan kehitysmaissa. Sen sijaan kyse on pikemminkin vakiintuneista toimintatavoista, jotka ovat yksi tärkeä syy sille säännönmukaiselle ilmiölle, jossa kehitysmaihin viety ilmainen raha johtaa pikemminkin eliitin rikastumiseen kuin kansan elinolosuhteiden paranemiseen. Lahjoittaja puolestaan saa palkakseen hyvän omantunnon – jos saa.

Ikävintä on, ettei tämä ole mitenkään uusi asia – tai ainakaan sen ei pitäisi olla. Uusi tieto ei ole myöskään se, ettei kymmeniä vuosia jatkununut kehitysapu länsimaista Afrikkaan ole nostanut siellä ensimmäistäkään valtiota kukoistukseen. Eli kyse on ollut pikemminkin veronmaksajien varojen vastuuttomasta käytöstä kuin humanitaarisesta avusta.

* * *

Toki julkista rahaa käytetään vastuuttomasti myös Suomessa. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että Joakim Vigelius (ps) kertoi sosiaalisessa mediassa kovia leikkauksia varojensa käyttöön tehneen Tampereen lähettävän pormestarinsa Ilmari Nurmisen (sd) päätöksellä 50 000 euroa Gazaan. 

Kokoomuslaisen valtuutetun Mats Uotilan mukaan avustus maksetaan pormestarin harkinnanvaraisesta määrärahasta, jonka käytöstä pormestari tekee viranhaltijapäätöksen. Hänen mukaansa "avun myöntäminen Gazaan luo ennakkotapauksen kaupungin toiminnan laajentumisesta humanitäärisen avun antamiseen. Tämä toiminta ei kuulu kaupunkien vastuulle, vaan on vakiintuneesti Suomen valtion tehtävä, jollaisena se tulisi pitää."

50 000 euroa ei tietenkään ole mitenkään merkittävä summa suuren kaupungin varainkäytössä. Toisaalta se on summa, joka vastaa suunnilleen yhden kaupungin äskettäin irtisanotun työntekijän vuosipalkkaa. Jäin vain miettimään, että mitähän irtisanotut mahtavat tästä ajatella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uskottavantuntuista propagandaa
Poliittinen peli
Hyvän omantunnon ostamisesta

Uskottavantuntuista propagandaa

Britanniassa toimiva kaupallinen tv-kanava Channel 4 otti käyttöön tekoälyllä luodun juontajan. Sen tarkoituksena oli osoittaa, kuinka uskottavaa jälkeä tekoälyllä voi nykyisin jo luoda.

The Guardian puolestaan kertoi kansainvälisesti tunnettujen kehitysapu- ja hyväntekeväisyysjärjestöjen alkaneen käyttää kampanjoissaan yhä enemmän tekoälyllä luotuja kuvia kurjuudesta saadakseen taloudellista tukea toiminnalleen. Näin on maailman ihmisiä järkytetty muun muassa nälkää näkevillä ja likaisessa vedessä vieri vieressä lilluvilla lapsilla, kyynelehtivällä afrikkalaisella tytöllä hääpuvussa sekä kuivuudesta halkeilevalla maaperällä. 

* * *

Nämä tapaukset panevat tällaisen tavallisen professorin miettimään, että mihin me olemme ihmiskuntana menossa. Onhan tiedossa, että etenkään sosiaalisessa mediassa ei juurikaan ole rajoituksia uskottavantuntuisten tekoälyllä tehtyjen propagandavideoiden levittämiselle. Eikä siten myöskään ihmisten harhaanjohtamiselle esittämällä tosiasioina tapahtumia, joita ei ole koskaan tapahtunut.

Tämän seurauksena videoiden ja kuvien todistusvoima on – ainakin omissa silmissäni – pudonnut lähelle nollaa. Ja samalla maailman todellisten tapahtumien hahmottaminen on käynyt entistä vaikeammaksi. 

* * *

Asiasta valittaminen on kuitenkin nähdäkseni aivan turhaa, sillä karavaani etenee ja koirat haukkuvat – tahdoimme me sitä tai emme - ja tulevaisuudessa jokainen voi löytää sosiaalisesta mediasta juuri omia mielipiteitään tukevia videoita ja kuvia. Oli kyse sitten sodista, yhteiskunnallisista tapahtumista tai vaikkapa seikkailuviihteestä.

Tämä on jokaisen meistä hyvä tiedostaa. Ja lisäksi ymmärtää, ettei karavaani peräänny sieltä, minne se on jo ehtinyt. Eivätkä koirat lakkaa haukkumasta, vaikka niitä kieltäisi. 

Siksi tekoälyllä luodun harhautuksen mahdollisuus on hyvä ottaa huomioon aina, kun seuraa sosiaalisessa – tai missä tahansa muussa – mediassa kulkevaa uutisvirtaa. Ja kenties harmitella sitä, että uskottavantuntuisen disinformaation vaara ei pesi pelkästään puheissa vaan myös jokaisessa todelta näyttävässä videossa, joka menee syvälle tunteisiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kotoutumistukea maahanmuuttajille
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Luokalle jättäminen lisää motivaatiota, mutta ylikulutuspäivä johtaa harhaan

Poliittinen peli

Helsingin sanomien mukaan näyttäisi siltä, että paljon julkisuutta saaneen valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) budjettiesityksen suurimmat erimielisyyttä aiheuttavat seikat ovat koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen kohdistuvat leikkaukset sekä toisaalta sosiaaliturvamenojen sulkeminen pois säästökohteena. Toisin sanoen Petteri Orpon (kok) johtama hallitus näyttäisi olevan yksimielinen kehitysavun, kehityslainojen ja humanitaarisen katastrofiavun korotuksen perumisesta sekä kiintiöpakolaisten vastaanottamisen lopettamisesta - minkä panin ilolla merkille. 

Tämä tarkoittaa sitä, että ainakin Kokoomus - ja myös opetusministeri Anders Adlercreutz (rkp) - haluaisi vaihtaa koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen paikkaa sosiaaliturvamenojen kanssa. Tämä olisi sikäli loogista, että tällainen muutos mitä todennäköisimmin tukisi suomalaisten osaamistasoa ja sitä kautta kilpailukykyä kansojen välisessä taloudellisessa kilpailussa. 

Taustalla on nähtävissä ainakin osittain myös hallituksen pääpuolueiden välinen poliittinen peli. Kokoomus tuskin saa montaakaan ääntä sosiaaliturvaa nauttivista ihmisistä kun taas Perussuomalaisille juuri tämä joukko on ollut tärkeä - mutta ilmeisesti juuri nykyisen oikeistohallituksen aikana katoamassa oleva - kansalaisryhmä. Ja päinvastoin, Kokoomuksella on paljon kannattajia kaiken tasoisissa oppilaitoksissa opettavien henkilöiden ja myös opiskelijoiden joukossa, mutta perussuomalaisilla vähemmän.

Omalta osaltani arvelen väännön päättyvän jonkinlaiseen kompromissiin, jossa molemmat puolueet voivat jälkikäteen sanoa toimineensa oman kannattajaryhmänsä puolesta ja pelastaneen heille tuikitärkeitä budjettieuroja. Toivon mukaan tällainen kompromissiratkaisu on aidosti hyödyllinen myös Suomen talouden ja tulevaisuuden kannalta - ja samalla ohjaa koko koulutus-, tutkimus- ja tuotekehityskokonaisuutta kohti entistä tuloksellisempaa ja kansakunnan kokonaisuutta hyödyntävää suuntaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuija Siltamäen kysymys ja tosiasiat
Suomen oiva päätös kantaa hedelmää
Suomalaisten siniset silmät tulevat kalliiksi

Suomen oiva päätös kantaa hedelmää

Suomen tannoinen päätös Ukrainan tukemisesta ostamalla suomalaisia aseita kotimaisilta valmistajilta on mennyt aika pienellä uutisnäkyvyydellä. Ratkaisu oli kuitenkin taloudellisessa umpitunnelissa haparoivan maamme talouden kannalta hyvä, sillä tätä kautta Venäjän torjuntaan käytettävät rahat saatiin palvelemaan kotimaista teollisuutta. 

Tehty ratkaisu on nyt osoittautumassa vielä alkuperäistä ajatustakin oivallisemmaksi, kun USA:n presidentti Donald Trump on vaatinut eurooppalaisia ostamaan Ukrainan tarvitsemia amerikkalaisaseita maansa sotateollisuudelta. Ja siten kasvattamaan niiden kautta oman maansa talouden rahoitusta. 

Tarkoitan sitä, että suomalaisaseiden Ukrainaan viemisen perusteella Suomi saattoi nyt  tehdä hyvällä omallatunnolla muista pohjoismaista poikkeavan ratkaisun ja ilmoittaa, ettei meidän käytössämme olevaa rahaa riitä käytettäväksi amerikkalaisaseisiin. Eikä sitä tosiasiassa riitä moneen muuhunkaan asiaan, kuten valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) tuore ilmoitus miljardin euron lisäsäästöistä julkisista menoista osoittaa. 

Sivumennen sanoen valtionvarainministeri ilmoitus osoittaa sen, ettei hänestä tai hänen puolueestaan voi käyttää - edes maamme valtalehdistössä - nimitystä "populisti", sillä sellainen ei koskaan eikä missään tilanteessa tee tietoisesti päätöksiä, joiden tietää herättävän vastustusta äänestäjissä. Ja sellainenhan Purran ilmoitus tulevista budjettileikkauksista nimenomaisesti on. 

Näin siinäkin tapauksessa, että siihen sisältyisi juuri hänen äänestäjäkunnassaan kannatusta saava kehitysapuvarojen nollaaminen. Tai maahanmuuttoteollisen kompleksin rahoituksen supistaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:n päätöksen seuraukset

Monta kärpästä yhdellä iskulla
Olemmeko kolmannen maailmansodan kynnyksellä?

Päivi Arvonen, kenialaiset naiset ja feministinen todellisuus

Tulipa luetuksi merkillinen kolumni. Siinä minulle tuntematon journalisti, Päivi Arvonen, kertoi kenialaisista naisista. Hänen mukaansa he ovat ihailtavan ylpeitä naiseudestaan. 

Kirjoituksen mukaan kenialaiset naiset ovat henkisesti ja fyysisesti vahvoja ja tekevät etenkin maaseudulla fyysisesti raskaita töitä - kuten veden kuljettaminen pitkiäkin matkoja. Myös talojen rakentaminen ja kunnossapito ovat hänen mukaansa ainakin maasailaisten naisten vastuulla. 

Kenian maaseudulla naiset avioituvat Arvosen mukaan nuorena ja alkavat myös saada lapsia, eikä kenellekään tulisi edes mieleen kyseenalaistaa tätä käytäntöä. Kaupungeissa tosin naiset saattavat haluta pelkästään lapset - eikä siis miestä. 

Tällaisista eroista huolimatta - kolumnistin mukaan - "naiseuden korostaminen, olipa sitten kyse kampauksista, manikyyristä, ehostuksesta tai vaatteista, ei ole Keniassa asia, jota kukaan kyseenalaistaisi saati moittisi. Olipa kenialainen nainen minkä kokoinen, näköinen tai muotoinen tahansa, hän kantaa kehonsa ylpeydellä, pystypäin."

Lopuksi journalisti tähdentää, että hän on jo pitkään ihaillut afrikkalaisten ja lähi-itäläisten ihmisten kykyä elää hetkessä ja iloita elämän pienistä iloista. Lisäksi hän kehuu näiden hyvää itsetuntoa ja itsensä arvostamista, joka ei tarkoita ylpeyttä tai ylimielisyyttä vaan tervettä asennetta itseään ja muita kohtaan. Ja tätä korostaakseen päättää kirjoituksensa kertomalla, että kenialaisnaisilla on "naistenpäivä joka päivä".

* * *

Kolumnin luettuani jäin miettimään, että mitähän ihka oikea kenialaisnainen mahtaisi ajatella Arvosen näkemyksestä. Onkohan hänen maailmansa tosiaan niin valoisa, kuin suomalaisjournalisti antoi ymmärtää?

Vai kaipaisiko hän sittenkin enemmän tasa-arvoa ja miesten osallistumista perheen elämään muutenkin kuin lasten siittäjänä. Näin lienee ajateltu ainakin suomalaisen kehitysavun parissa työskentelevien joukossa, koska sen tavoitteena Keniassa vuosina 2021-24 oli "pääasiassa naisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseen, naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen, nuorten teknisen ja ammatillisen koulutuksen kehittämiseen sekä säällisten työpaikkojen lisäämiseen". 

Eikä tässä yhteydessä voi olla nostamatta esille sitäkään, että Yle julkaisi viime tammikuun 23. päivänä jutun, jonka mukaan Keniassa oli siihen mennessä eli runsaassa kolmessa viikossa murhattu ainakin 15 naista. Ja kai jotain kertoo myös kymmenen vuoden takainen uutinen siitä, kuinka kenialainen tuomioistuin oli koventanut koulutytön raiskanneiden kolmen miehen saamia tuomioita, ruohonleikkausta poliisilaitoksella - mutta vasta kansainvälisten protestien jälkeen.

Nämä helposti löytämäni esimerkit saivat minut epäilemään, että journalisti Arvosen ajatus on kulkenut pikemminkin wokellus-tyyppisen arvomaailman mukaisesti kuin tosiasioita seuraten. Siis kaikkea erilaisuutta ihailevaa ja perinteistä länsimaista elämäntapaa halveksivaa nykyfeminististä agendaa toteuttaen. Ja realisoitunut sitten absurdiksi kolumniksi, jossa jopa suuret yhteiskunnalliset epäkohdat kääntyvät kritiikittömän ihailun kohteeksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelihimo ja takapiru 
Onko BBC:n rasistis-feministinen henkilöstöpolitiikka leviämässä Yleisradioon?
Elon Musk palautti mieleemme sen, että joka 72. vastaan kävelevä afgaani on tuomittu seksuaalirikoksesta

Haastaako Nasima Razmyar Wille Rydmanin oikeuteen?

Kansanedustaja Nasima Razmyar (sd) julkaisi eilen sosiaalisessa mediassa ajatuksia herättävän viestin. Siinä nimittäin uhattiin, että "jatkossa ilmoitan kaikki saamani rikoksen tunnusmerkistön täyttävät vihaviestit poliisille".

Razmyarin ulostulon aiheutti ilmeisesti toisen kansanedustajan - Wille Rydmanin (ps) - niin ikään sosiaalisessa mediassa julkaisema viesti ja siihen liittyneet vastaukset. Pääviestin mukaan "demaripomo Nasima Razmyar on erikoinen poliitikko. Hän kannattaa järjestelmällisesti kaikkea sitä, mikä on suomalaisille haitallista, ja vastustaa yhtä järjestelmällisesti kaikkea sitä, mikä olisi suomalaisille hyödyllistä.

Hän haluaa rajat auki Venäjän organisoimalle välineellistetylle maahantulolle. Hän haluaa ajaa alas suomalaista ruokatuotantoa. Hän haluaa rajoittaa Suomen kykyä puolustautua hyökkääjää vastaan. Hän haluaa jakaa suomalaisten rahoja ulkomaalaisille sekä kehitysapuna että tukina kotimaassa. Ja ennen kaikkea hän haluaa, että Suomessa asuisi mahdollisimman paljon kaikkia muita kuin suomalaisia."

Vastauksissa oli myös vielä kovempia luonnehdintoja, joista yksi oli Wille Rydmanin sedän Sampsa Rydmanin viestissä. Sen mukaan "'Kabulin teurastajan' tyttären ei olisi koskaan pitänyt edes päästä Suomeen. Moskovassa asuneena KGB-perheenä heitä ei olisi pitänyt kohdella pakolaisina."'

* * *

Kommenttien taustalla lienevät Nasima Razmyarin viime aikojen poliittiset kannanotot. Kokosin niistä muutaman tähän. 

Razmyar: "Yritystuet, ja ympäristölle haitalliset tuet – niiden leikkaus lisäisi meidän tulopuolta. Ja maataloustuet, varmasti sieltä tarkistetaan asioita, jotka olisivat paitsi ympäristölle mutta myös maatalouden kehittämiselle haitallisia. Ja Kela-korvaukset... Pidän tärkeänä osinkovero­uudistusta ja lähdeveroa."

Razmyar: "Palestiinan valtion tunnustaminen tarkoittaa sitä, että sille annetaan itsenäisen valtion oikeudet ja velvollisuudet. Se on teko Palestiinan puolesta, mutta Hamasia vastaan."

Razmyar myös äänesti eduskunnassa Venäjän hybridisodan takia säädettyä rajalakia vastaan. Ja teki saman uudelleen viime kuussa, kun lakia päätettiin jatkaa. 

Tämä riittänee tällä erää Razmyarin poliittisen linjan kuvaukseksi. Ja edellä kuvaamieni kommenttien ja niiden mahdollisten seurausten taustaksi. Uskoisin, että niiden perusteella  itse kukin voi arvioida, täyttävätkö Wille Rydmanin kommentit rikoksen tunnusmerkit.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kremlin kätyreiden eli Putinin advokaattien ilmoittautumislistat ovat tulossa näkyville
Käännytyslakiin on tulossa hybridisodankäynnin mahdollistava työkalu
Strategisen tutkimuksen neuvoston maahanmuuttopoliittinen esitys kaatui

Hyvän omantunnon ostamisesta

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) totesi Suomen Uutisten mukaan, että "perussyy Afrikan rakenteellisiin ongelmiin ja kehittymättömyyteen on... passivoivassa kehitysavussa." Ja teki sen johtopäätöksen, että "se tapa, jolla länsimaat ovat pyrkineet auttamaan Afrikkaa siirtomaa-ajan jälkeen on pikemminkin toiminut omia tarkoitusperiään vastaan, kuin edistänyt niitä. Ja ehkä siinä on ollut se perusfilosofinen ongelma, että kehitysavun tehtävä ei ole ollut luoda kestävää kasvua ja kehitystä Afrikkaan, vaan ostaa itsellemme hyvää omaatuntoa".

Minulla on vahva epäilys, että puhemies olisi tässä asiassa oikeassa. Kuin myös siinä, että - edelleen Suomen Uutisten mukaan - "menneisyys ei riitä minun mielestäni selitykseksi, kyllä ne selitykset ovat jossain muualla". 

Hän ei kuitenkaan lähtenyt avaamaan näiden selitysten sisältöä, koska se on "sellainen miinakenttä, johon en halua lähteä kävelemään". Ymmärrän hänen näkökantansa erinomaisesti.

* * *

On mielenkiintoista, että Yleisradion uutisen otsikon mukaan "Kenian mielenosoituksissa on kuollut parisenkymmentä ihmistä". Nämä "mielenosoitukset järjestettiin viime vuonna mielenosoituksissa tapettujen uhrien muistoksi".

Suomessa järjestetyissä mielenosoituksissa ei sen sijaan kuole koskaan kymmeniä ihmisiä. Ehkä osittain siitä syystä, että poliisilla on tapana suojata mielenosoittajia niin sanotuilta vastamielenosoittajilta, joiden ilmeisenä tarkoituksena on harjoittaa väkivaltaa. 

Voidaan tietenkin kysyä, että onko näillä eroilla jotain tekemistä Halla-ahon mainitsematta jättämien selitysten kanssa. Vai onko kyse jostain aivan muusta?

* * *

Tätä kysymystä voidaan tietenkin tarkastella myös puhemiehen omasta huomautuksesta lähtien. Hänhän totesi, että Saksa ja Japani pommitettiin enemmän tai vähemmän maan tasalle toisessa maailmansodassa.

Lisäksi molemmissa maissa harjoitettiin toista maailmansotaa ennen ja sen aikana järkyttävää väkivaltaa ihmisiä kohtaan. Tarkoitaan natsihallinnon juutalaisiin ja romaneihin sekä japanilaisten kiinalaisiin kohdistamaa terroria. 

Näistä tapahtumista huolimatta molemmista on tullut vauraita teollisuusmaita. Eikä kummankaan maan mielenosoituksissa kuole nykyisin kymmeniä ihmisiä.

Tosin Saksassa mielenosoituksissa henkensä menettämisen mahdollisuus saattaa hyvinkin olla kasvussa maan väestörakenteen muuttumisen seurauksena. Ja siksi on kysyttävä, että olisiko tällä seikalla jokin yhteys Halla-ahon ääneen lausumattomien selitysten kanssa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sitran mukaan halpatyövoimankin maahanmuutto on Suomelle positiivista
Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä
Onko Itä-Afrikan johtotähti sammumassa?

Kehitysavusta on säästetty viikon nettopalkka, Putinin pelko ja Migrin päätös

Näin toisen maailmansodan eurooppalaisen osuuden päättymisen juhlapäivänä on hyvä muistaa kuinka paljon sodassa hävinnyt tai kuten usein sanotaan - ihan aiheellisesti - torjuntavoiton saanut köyhä Suomi on avustanut maailman alikehittyneitä valtioita maksettuaan ensin valtavat sotakorvaukset Neuvostoliitolle sen Mainilan laukauksilla aloittamien sotatoimien seurauksista. 

Nyt tälle veronmaksajan rahan kylväminen on kuitenkin järkevöitynyt varsin paljon. Asiaa kuvaa asiasta vastaavan ministerin Ville Tavion (ps) sosiaalisessa mediassa julkaisema kuvaaja.

Kuvaajan sisältämän informaation mukaan suomalaiset veronmaksajat ovat säästänet kotimaiseen käyttöön hallituksen päätösten seurauksena vuonna 2024 yhteensä 118 miljoonaa euroa sekä tulevat säästämään samaan tarkoitukseen tänä vuonna 252 miljoonaa euroa lisää. Ja sikäli mikäli hallitus pysyy pystyssä käytetään vuonna peräti 2026 kehitysmaalaisten sijaan 361 miljoonaa euroa. 

Tämä tarkoittaa, että suomalaisten hyväksi käytetään koko kolmen vuoden aikana yhteensä 732 miljoonaa euroa enemmän kuin olisi tehty jatkamalla entistä menoa. Se tarkoittaa jokaiselle nelihenkisille suomalaisperheelle keskimäärin hiukan yli 500 euron pottia tavalla tai toisella hyödynnettäväksi.

Ehkäpä tämä esimerkki kertoo myös siitä, kuinka suurilla summilla meistä jokainen on lopulta tukenut kehitysmaalaisia vuodesta toiseen ennen nykyisen hallituksen kautta. Ja kuten huomaatte - ei kyse ole ollut mistään nappikaupasta, vaan hyvinkin tavallisen suomalaisen kokonaisen viikon nettopalkasta.

Siksi on kysyttävä kaikilta niiltä, jotka aikovat tulevissa vaaleissa tukea punamullan yritystä nousta valtaan, että onko tämä tosiaan se, mitä he haluavat? 

Ja ei, en odota, että mikään niin sanottu valtamedia uutisoisi tässä esittämääni näkökulmaa nyt tai myöhemminkään. Sen sijaan uskon, että niissä päivitellään jatkossakin nolla-pilkku-jostain prosenttiosuudesta, joka pitäisi nostaa nolla-pilkku-seiskaan, koska kansainväliset sopimukset ja meillä on siihen varaa, koska nolla-pilkku-mikätahansa kuulostaa tosi vähältä. 

* * *

Venäjän diktaattori Vladimir Putin kavereineen ja alamaisineen juhlii tänään toisen maailmansodan päättymistä niin sanotun voiton päivän merkeissä. Tosin ajankohta ei ole täysin oikea, sillä yleisesti toisen maailmansodan katsotaan päättyneen Japanin antautumiseen – ensin keisarin ilmoitukseen 15. elokuuta 1945 ja lopullisesti viralliseen asiakirjan allekirjoittamiseen syyskuun 2. päivänä. Toki eurooppalainen sota päättyi jo 80 vuotta sitten toukokuussa 1945.

Samalla on hyvä muistaa, ettei Neuvostoliitto suinkaan lopettanut sotimista Euroopan sodan päätyttyä. Sen sijaan se liittyi mukaan sotaan Japania vastaan 8. elokuuta 1945, kuten liittoutuneiden kesken oli sovittu jo Jaltan konferenssissa. Tämä tapahtui, kun Japanin tappio alkoi olla jo lähes varma, mutta virallista antautumista ei vielä ollut. Neuvostoliiton hyökkäys Mantšuriaan, Sahalinin eteläosiin ja Kuriileille jatkui aina elokuun lopulle ja osin syyskuun alkuun asti.

Näiden tapahtumien seurauksena Korean niemimaa päätyi jaettavaksi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen miehitysvyöhykkeisiin – ja on edelleen jakautunut kahteen valtioon. Lisäksi Japani ja Neuvostoliitto, sittemmin Venäjä, eivät ole vieläkään solmineet virallista rauhansopimusta neljästä Kuriilien saaresta käytävän kiistan vuoksi.

Nämä tosiseikat tuskin kuitenkaan häiritsevät Putinin juhlamieltä. Sen sijaan häntä saattaa harmittaa kuin oravaa, jonka käpy on jäässä, koska koko voitonpäivän ajan takaraivossa painaa pelko siitä, että ukrainalainen lennokki saattaa iskeä keskelle Punaista toria. Näin siitäkin huolimatta, ettei Ukrainalla luultavasti ole kykyä aiheuttaa suurta tuhoa tällaisessa iskussa.

* * *

Lopuksi haluan vielä kommentoida suomalaiseta maahanmuuttopolitiikkaa. Tuoreen uutisen mukaan maahanmuutovirasto Migri on nimittäin käännyttänyt Turkkiin perheen, jonka isä saattaa saada vankeustuomion. 

Perhe oli ollut Suomessa viisi vuotta hakien turvapaikkaa yhteensä kolme kertaa - saaden yhtä usein hylkäyksen. Viimeisellä kerralla se oli vedonnut uskonnollisiin syihin, koska perhe oli kääntynyt kristinuskoon.  

Perheenisän syyte ei kuitenkaan johtunut siitä, vaan se oli seurausta sosiaalisen median päivityksestä, jossa hän oli kutsunut Turkin diktaattoria varkaaksi - mikä on Turkin lain mukaan rikos. Lentokentältä perhe pääsi - isää myöden - lähtemään ilman, että ketään olisi pidätetty. 

Omalta osaltani ilmaisen tässä Migrille tyytyväisyyteni siitä, ettei puheena ollut perhe saanut jäädä Suomeen. Olisihan sen seurauksena syntynyt ennakkotapaus, jonka perusteella kuka tahansa turvapaikanhakija voisi saada luvan jäädä Suomeen vain sillä, että rikkoo sosiaalisessa mediassa kotimaansa lakia. 

Eikä liene epäilystäkään siitä, etteivätkö aina auliit turvapaikanhakijoiden avustajat olisi osanneet antaa tätä neuvoa kaikille Suomeen jatkossa tuleville turvapaikanhakijoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä
Maskuliinisuutta ja pyöräteitä kehitysavulla?
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu

SDP:n kateudesta ja vastakkainasettelusta ponnistava retoriikka myrkyttää yhteiskunnallisen ilmapiirin

Petteri Orpon (kok) hallitus teki eilen tasapainoisen esityksen valtion Suomen talouskasvun kiihdyttämiseksi ja budjetin tasapainottamiseksi. Ylen jutun ingressin mukaan "hallitus keventää kehyskaudella työn verotusta ja yhteisöveroa. Kehitysapuun ja kuntien valtionosuuksiin puolestaan tehdään leikkauksia. Myös ministereiden palkkoja pienennetään."

Veronmaksajien keskusliiton Teemu Lahtinen piti tehtyjä veroratkaisujen kokonaisuutta pääosin onnistuneena, mutta tutkijat Roope Uusitalo ja Tuomas Matikka olivat skeptisiä sen suhteen, että ne johtaisivat talouskasvuun tai että niiden dynaamisen vaikutukset kompensoisivat vähentyneet verotulot kokonaisuudessaan.

MTV3:n kommentaattori puolestaan oli vitsikkäällä päällä otsikoidessaan, että "Orpon hallitus testaa, valuuko raha sonnan tavoin alaspäin". Tällä hän viittasi yhteisöveron laskemiseen, jonka toivotaan johtavan yritysten tuotekehityksen, investointien ja myös työntekijöiden palkkaamisen lisääntymiseen. 

Omalta osaltani toivon, että nyt tehdyt ratkaisut saavat lopultakin Suomen talouden piristymään ja sitä kautta johtavat pitkällä aikavälillä parempaan tulevaisuuteen. Avaimet tässä asiassa ovat nyt talouselämän toimijoilla. Siis yritysten omistajilla, tuotekehittäjillä, kauppamiehillä ja työntekijöillä.

Porkkanaksi heille kaikille on nyt asetettu verotuksen aleneminen eli omaan käyttöön jäävän tulojen osan kasvattaminen. Mutta samalla on selvää, että uudistus jää kalliiksi väliaikaisratkaisuksi, ellei sillä ole toivottuja seurauksia - ja siksi olisi hyvä, jos nyt avautuneisiin mahdollisuuksiin tartuttaisiin positiivisellä mielellä. 

Tässä suhteessa poliittinen vihervasemmisto ja ammattiyhdistysliike näyttivät erityisen huonoa esimerkkiä jatkamalla jo tutuksi tullutta hallituksen arvosteluaan. Niiden parissa ei nähdä - tai haluta nähdä - nähdä dynaamisia vaikutuksia, vaan hallituksen päätökset katsotaan puhtaaksi nollasummapeliksi, jossa yksi osapuoli - rikkaat, isotuloiset ja työnantajat - saavat ja toinen - työntekijät, köyhät, työttömät ja ay-liike - menettävät. 

Tässä ei tietenkään ole mitään uutta, mutta olen jotenkin pettynyt erityisesti SDP:n viime vuosina kiihtyneeseen yhteiskunnallista ilmapiiriä myrkyttävään retoriikkaan, joka on - myös tässä yhteydessä - painottunut entistä enemmän kateuden ja yhteiskunnallisen vastakkainasettelun lietsomiseen sen sijaan, että puolueen piiristä tuettaisiin suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta. Aika kauas on edetty tannerilaisesta työväenliikkeestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus karsii byrokratian kukkasia
Pieniä asioita ja moraalitonta ahneutta
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä

Olen pitänyt mahdollisena, että Venäjän diktaattorilla Vladimir Putinilla on jokin keino ohjailla USA:n presidenttiä Donald Trumpia. Tämä johtuu kahdesta syystä: ensinnäkin tällaisesta on esitetty väitteitä jo kauan sitten ja toiseksi Trumpin toiminta Ukrainan sodassa viittaa päivästä toiseen Venäjän pussiin pelaamiseen juuri sillä tavalla kuin Putin haluaa.

Siksi oli mielenkiintoista kuulla, kun eilisillan uutiset kertoivat Iso-Britannian ulkopoliittisen instituutin arvostetun tutkijan Keir Gilesin näkemyksen asiasta. Hänen mukaaansa "hänen toimintapansa on niin selvä, että meidän pitää olettaa Donald Trumpin työskentelevän Moskovalle, ellei toisin todisteta".

Myös Euroopan suhteen Giles on varsin pessimistinen. Hänen - ja myös minun näkemykseni - mukaan Euroopan pitäisi kohentaa omaa sotilaallista kykyään ja saada rintama pitämään Ukrainassa sen sijaan, että päätyisimme myöhemmin sotimaan lähempänä kotinurkkia. 

Giles ei kuitenkaan pidä tätä todennäköisenä, vaan uskoo, että "Euroopan valtiot jatkavat puhumista, kokouksia ja jahkailua, kunnes tulevaisuudestamme päätetään ilman meitä". Pelkään pahoin, että hän on oikeassa myös tässä asiassa.

* * *

Kysyin neljätoista vuotta sitten, että onko silloin itsenäistymässä olleella Etelä-Sudanilla malttia kehittyä. Näin siksi, että maa on luonnonvaroiltaan erittäin rikas ja omaa siitä syystä erinomaiset mahdollisuudet nousta taloudellisesti riippumattomaksi ja vauraaksi kansakunnaksi. 

Tänään saimme sitten yhden vastauksen. Siitä kertoneen artikkelin otsikon mukaan "Maailman nuorin valtio vajoamassa pikavauhtia sotaan – YK: ”Tänä iltana kuilun partaalla".

Itse jutussa kerrottiin, että Etelä-Sudanissa käytiin vuosina 2013–2018 sisällissota, jossa kuoli noin 400 000 ihmistä. Eikä Etelä-Sudan ole toiminut sen jälkeen kansakuntaa eheyttäen kuten Suomi vuoden 1918 tapahtumien jälkeen, vaan maa on jälleen ajautumassa kohti uutta konfliktia presidentti Kiirin ja varapresidentti Macharin välillä. 

Ensin mainittu nimittäin otti ja pidätytti jälkimmäisen - ja oli tehnyt samaa jo aiemmin tämän poliittisille ja sotilaallisille liittolaisille, joten odotettavissa on jälleen maan sisäisen sotimisen kiihtyminen. Tässä ei sinänsä ole mitään outoa puhuttaessa afrikkalaisista, kuten ei siinäkään, että Etelä-Sudanin talouden tuottoja on alusta asti ohjailtu sen johtajien salaisille pankkitileille. 

Niinpä lienee selvää, että eteläsudanilaiset jatkavat elämäänsä köyhyydessä ja kärttävät YK:n tukemana meitä maksamaan omaa elämänsä. Tai ainakin kartuttamaan kulloisenkin johtajansa sveitsiläistä pankkitiliä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Volodymyr Zelenskyin vierailu USA:ssa herätti ajatuksia
Se mikä ei ole ihmisoikeuksia, maahanmuuttoa tai sisäistä turvallisuutta on aseriisuntaa ja hyödyllisiä idiootteja
Varoittavia esimerkkejä monikulttuurisuuden riskeistä

Ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan - jos tutkitaan

Tämän aamun Helsingin sanomissa kerrottiin kahdesta tapauksesta, joita yhdistää hutkimisen ja tutkimisen problematiikka. Tarkoitan eduskunnan puhemiehen valinnasta kertovaa uutista, jonka mukaan oppositio suunnittelee protestoivansa Jussi Halla-ahon (ps) uudelleenvalintaa vastaan sekä toista uutista, jossa kerrotaan Donald Trumpin aikovan lopettaa USA:n taloudellisen tuen Etelä-Afrikalle.

Puhemiehen valinnan osalta opposition edustajat ovat valittaneet siitä, että Halla-aho jakaisi puheenvuoroja epäreilusti. Väite voi olla tai voi olla olematta totta, mutta mikäli puheenvuorojen jakamisessa on puolueellisuutta, on asia helppo tarkistaa eduskunnan pöytäkirjoista. 

Tämä tehtävä kuuluisi vääryyttä mielestään kärsineille tai vaihtoehtoisesti puheenvuorojen jakamisesta huolestuneelle lehdistölle. En kuitenkaan ole havainnut, että kukaan olisi ryhtynyt siihen. Eikä ehkä ryhdykään, koska jo itse HS:n uutisessakin kerrottiin, että Halla-aho jakaa puheenvuoroja matemaattisen tasapuolisesti.

Donald Trumpin päätös tuen lopettamiseksi taas perustui HS:n mukaan siihen tosiasiaan, että Etelä-Afrikan presidentti Cyril Ramaphosa allekirjoitti tammikuussa lain, joka sallii valtion tietyissä tapauksissa pakkolunastaa maata julkisen edun nimissä ilman mitään korvauksia. Jutun mukaan maan "hallitus korostaa, että uusi laki ei oikeuta mielivaltaisia pakkolunastuksia vaan edellyttää ensi sijassa pyrkimistä neuvotteluratkaisuun maanomistajan kanssa".

Siis ihan oikeasti. Miten tämä neuvotteluratkaisu saavutettaisiin? Sitenkö, että poliittinen päättäjä kysyy omistajalta, että annatko omaisuutesi pois niillä ehdoilla, jotka minä kerron, vai lunastanko sen ilmaiseksi?

Minusta tämä kuulostaa mafian - tai ainakin Leninin tai Stalinin - toiminnalta. Enkä siksi näe syytä moittia Trumpin hallintoa sen ratkaisusta lopettaa tuki Etelä-Afrikan hallinnolle ainakin siksi aikaa, että käytettävissä on tutkittua tai ainakin käytännön tietoa siitä, miten se aikoo käyttää pakkokollektivisointioikeuttaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mustaa hallintoa
Jussi Halla-aho Juho Kustin linjoilla
Jaakko Lehmusvesi: valkoista ihmistä ei sorreta maailmassa

Onko Itä-Afrikan johtotähti sammumassa?

Kenia on ollut yksi harvoista Saharan eteläpuolisista Afrikan valtioista, joiden kehitys on ollut positiivista. Siellä on vallinnut afrikkalaisittain suhteellisen toimiva demokratia ja talous on kasvanut nopeasti - jopa henkeä kohden laskettuna - kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Tämän seurauksena Kenia lasketaan nykyisin alemman keskitulon maaksi, minkä seurauksena sen saama kehitysapu on pienentynyt. Sen ja taannoisen koronapandemian seurauksena maan hallitukselle on syntynyt akuutti tarve korottaa veroja julkisen talouden nopean velkaantumisen pysäyttämiseksi. 

Samaan aikaan myös inflaatio on nostanut päätään, joten yhä useamman kenialaisen elintaso on laskenut. Eivätkä veronkorotukset ainakaan nosta sitä.

Tämä kaikki ei näytä sopivan Kenian väestölle, vaan maasta on viime aikoina kantautunut uutisia, joiden mukaan siellä on järjestetty väkivaltaisia mielenosoituksia ensin veronkorotuksia ja sittemmin maan hallintoa vastaan. Eivätkä maan turvallisuusviranomaiset ole jääneet toimettomiksi, vaan ovat vastanneet tuliasein. 

Näissä yhteenotoissa on kuollut 39 ihmistä ja loukkaantunut yli 300. Siten kyseessä eivät ole yksittäiset väkivallanteot vaan jo mittavaksi kasvanut yhteiskunnallinen ongelma. 

Nykyisin mielenosoittajien tavoitteena on presidentin syökseminen vallasta. Tähän heitä ovat johtaneet nuoret ja usein koulutetut ihmiset, jotka osaavat hyödyntää sosiaalista mediaa tavoitteidensa ajamiseen.

Nähtäväksi siis jää, säilyykö Keniassa jatkossa demokratia vai palaako se tyypilliseksi epädemokraattiseksi afrikkalaismaaksi, jossa valta siirtyy sotilaille ja mahdollinen taloushyöty katoaa hallitsijan sveitsiläiselle pankkitilille. Ja tämän kaiken seurauksena itäisestä Afrikasta sammuu yksi johtotähti mantereen mustan väestön etsiessä tietään kohti tulevaisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itä-Afrikassa miljoonat lapset menehtyisivät ilman hätäapua
Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia
Kulttuurisia eroja