Eilisen kahden suomenkielisen (yksi ja kaksi) sekä petoja koskevan englannikielisen merkinnän jälkeen on aika palata arkeen ja kirjoittaa hirviöistä. Amerikkalaiset ovat nimittäin ilmoittaneet herättäneensä henkiin jääkauden aikana eläneen hirviösuden. Tai tarkemmin sanottuna tehneensä harmaasuden ja muinaisen hirviösuden hybridin eli sekasikiön.
Tämän mahdollisti kaksi asiaa. Ensimmäinen niistä on se, että hirviösuden genomi on onnistuttu määrittämään fossiilisesta aineistosta. Ja toinen ylipäänsä eliöiden DNA:n muokkausmenetelmien kehittyminen.
Tapaus on ensimmäinen laatuaan ja sikäli mielenkiintoinen, että kyseinen eläinlaji ei itse asiassa ole kovin läheistä sukua sudelle, vaan kokonaan eri sukuun luokiteltu koiraeläinten heimoon kuuluva otus. Siten geneettisiä muutoksia on pitänyt tehdä melko paljon, eivätkä syntyneet eläimet välttämättä - tai edes todennäköisesti - käyttäydy alkuperäisten hirviösusien tavoin.
Nähtäväksi jää, mitä näille hybridieläimille tehdään jatkossa. Tuleeko niistä vapaita petoja pohjoisamerikkalaiseen luontoon vai - kuten pikemminkin luulen - rahantekoon valjastettuja näyttelykappaleita eläintarhoihin tai jopa jonkinlaisiin kiertäviin näyttelyihin. Samoin on mielenkiintoista nähdä, seuraako hirviösuden palauttamiselle jatkoa esimerkiksi mammuteista tai pussihukista.
Varmaa on kuitenkin se, että nyt synnytetyt eläimet johtavat vilkkaaseen keskusteluun tieteen etiikasta. Eikä liene pienintäkään epäilystä siitä, että sen kuumimmaksi alueeksi muodostuvat ihmisten oman sukulaiset.
Onhan nyt onnistuneesti käytetyillä menetelmillä mahdollista palauttaa eloon - ainakin periaatteessa - myös kadonneita ihmislajeja. Siis esimerkiksi neandertalilaisia, denisovalaisia tai jopa pystyihmisiä.
* * *
Hirviösusi ei ollut todellisuudessa mikään muita petoja kummallisempi hirviö. Sen sijaan sellaiseksi voitaneen katsoa afgaanimies, joka oli osallistunut teloituksiin Talebanin riveissä, mutta haki siitä huolimatta turvapaikkaa Suomesta.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan talibani ei kuitenkaan voi saada kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaa suojelua, koska hän oli osallistunut seitsemän henkilön surmaamiseen - eli sotarikokseen - eikä ollut toiminut pakkotilassa. Näin siitä huolimatta, että kyseinen henkilö oli - ainakin oman kertomansa mukaan - pakotettu liittymään Talibanin joukkoihin 15–16-vuotiaana syksyllä 2014.
Turvapaikkaa hakenut mies oli ollut Talebanin joukoissa noin vuoden ajan, ennen kuin hän pääsi pakenemaan taistelutilanteen yhteydessä. Hän oli sinä aikana osallistunut talibanien toimintaan noin vuoden ajan, eikä ollut - ensimmäistä koulutuksena tapahtunutta ampumistilannetta lukuun ottamatta - pyrkinyt kieltäytymään annetuista tehtävistä.
Hän myös uskoi Talebanin opetuksia ja piti niitä oikeina, eikä ollut yrittänyt paeta järjestöstä vuoden aikana. Siten - oikeuden päätöksen mukaan - hänen ei voida katsoa olleen sellaisen perustellun ja nimenomaisen uhan alla, josta kansainvälisesti määritellyssä pakkotilan käsitteessä on kysymys.
Tähän päätökseen on varmasti kaikkien suomalaisten syytä olla tyytyväisiä. Ja samalla ajatella kauhulla sitä, mitä olisi seurannut siitä, että kyseinen talebani olisi saanut pysyvän oleskeluluvan Suomeen.
Enää onkin vain toivottava, että talebanitaistelija palautetaan takaisin kotimaahansa, eikä hän pysty jäämään Suomeen millään verukkeella. Sekä kannustettava viranomaisia hoitamaan hänen maastapoistamisensa tehokkaasti ja nopeasti. Ja pidättäytyvän käynnistämästä prosessia hänen tuomitsemisekseen oikeudenkäynnnissä, jonka kulut menisivät suomalaisten veronmaksajien piikkiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eva Biaudet vaati afgaaninaisia Suomeen - kyllä, mutta vain yhdellä ehdolla
225 miljoonan dollarin sekasikiö
Afgaaneillakin on oikeus haluamaansa hallintoon
Tekstit
