Dinosaurusten hampaat piiloon

Dinosaurukset ovat kiehtoneet meitä ihmisiä siitä alkaen kun niiden fossiilisia jäännöksiä on löydetty. Erityisen kiinnostaviksi on koettu teropodeihin kuuluvat suuret lihansyöjädinot, joilla on vähäiset etutassut ja valtava pää täynnä esillä olevia hampaita. Siis sellaiset kuin Tyrannosaurus rex. 

Itse asiassa lihansyöjähirmuliskojen ulkonäköä ei ole tunnettu varmasti, koska niistä jäljelle jääneet fossiilit ovat lähinnä luurankoja. Siten myös niiden hampaat on kuvattu näkyviksi vain siksi, että ne ovat valtavan kokoisia ja koska dinosaurukset olivat kaukaista sukua krokotiileille, joilla on niin ikään näkyvät hampaat.

Nyt on kuitenkin julkaistu uusi tutkimus, jossa petodinosaurusten hampaiden näkyvyyttä on tutkittu monipuolisesti erilaisilla tavoilla. Ja siinä havaittiin, että muinaisten hirmuliskojen hampaat olivat erittäin todennäköisesti kudosten peitossa silloin, kun suu oli suljettuna. 

Siten petodinosaurusten pää muistutti pikemminkin varaanin kuin krokotiilin päätä. Eikä niiden ulkonäkö siten ollut lainkaan niin hurja kuin olemme tähän asti kuvitelleet. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, siirtyykö nyt tehty uusi havainto dinosauruksiin liittyvän viihdeteollisuuden todellisuuteen, vai esiintyvätkö sen kuvaamat tyranniliskot, allosaurukset ja velociraptorit myös tulevaisuudessa paljashampaisina. Ja johtaako viihde siten myös jälkipolvet harhaan näiden muinaisten eläinten ulkonäöstä.

Aiempia ajatuksia aiemmista ajatuksista:
Kun mulkku pistää
Mammutin elämä
Kohti tylsempää maailmankuvaa

Geenieditoitu kotka

Yleisradio kertoi, että maailman maat yrittävät saada lajien sukupuutot loppumaan kansainvälisellä sopimuksella. Tämä on tietenkin hyvä asia, vaikka juttu unohtikin sen, että jokainen sukupuuttoon kuoleva laji tarjoaa evoluutiolle mahdollisuuden kehittää sen tilalle uuden lajin.

Tai ihmiselle. Eilisessä Scinence-lehdessä oli nimittäin juttu siitä, kuinka kiinalaisen He Jiankuin johtama tutkijaryhmä oli vertaillut lintujen ja krokotiilien eli muinaisten dinosaurusten jälkeläisten sekä niiden sukupuusta viimeksi eronneen lajiryhmän geenejä. Näiden vertailujen perusteella he onnistuivat päättelemään useista sadoista geeneistä minkälaisia dinosaurusten vastaavat geenit ovat todennäköisesti olleet.

Seuraavaksi tutkijat käyttivät uutta CRISPR-geenieditointitekniikkaa muokatakseen kotkan vastaavista geeneistä samanlaisia kuin dinosauruksilla oli aikanaan ollut. Professori Hen mukaan työ oli vaatinut viisi vuotta hänen kymmenhenkiseltä tutkimusryhmältään, mutta vaikeuksista huolimatta se saatiin tehdyksi ja geenieditoidusta kotkanmunasta kuoriutui aikanaan poikanen.

Lopputuloksena oli vahvasti höyhenpeitteinen eläin, jonka siivet olivat surkastuneet lyhyiksi sormiin päättyviksi raajoiksi. Takajalat sen sijaan olivat vielä vahvemmat kuin kotka-emolla ja niiden varpaissa oli tanakat kynnet. Nokan sijalla oli puolestaan jonkinlainen kuono, josta  pilkistivät neulanterävät hampaat. Eläimen takapäässä oli pyrstön sijasta jäntevä häntä.

Eläin oli alusta alkaen mieltynyt liharuokaan ja ensin sitä ruokittiinkin laboratoriohiirillä. Poikasen nopean kasvun takia jouduttiin niistä kuitenkin vaihtamaan pian laboratoriorottiin ja lopulta kaneihin. Siinä vaiheessa tuli ilmi professori Hen toinen projekti, eli ihmisalkioiden muokkaus, minkä takia hän joutui vaikeuksiin.

Tällöin professori Hen luotettu apulainen vei jo kaksimetriseksi venähtäneen geenieditoidun kotkanpoikasen piiloon Hubein maakuntaan, missä hän myi sen paikalliselle oligarkille elävien eläinten torilla. Valitettavasti myyty eläin sai torin muilta eläimiltä - lepakoilta tai muurahaiskävyiltä - tartunnan. Kyse oli aiemmin tuntemattomasta koronaviruskannasta, joka siirtyi kotkanpojasta oligarkkiin ja hänestä edelleen kaikkialle maailmaan.

Myös kotkanpoikasella oli yhä enemmän vaikeuksia. Sen paksua höyhenpeitettä piti koko ajan harventaa, sillä erinomaisesti lämpöä eristävinä ne aiheuttivat poikaselle tuskallisen kuumuuden. Eläimen kasvaessa se kuitenkin muuttui vaaralliseksi sulkien kynijää kohtaan ja lopulta nokkaisi häneltä silmän päästä.

Niinpä edelleen kasvava kotkanpoikanen toimitettiin viileämpiin olosuhteisiin Himalajan vuoristoon. Siellä sen on havaittu viihtyvän hyvin, sillä aiemmin huomaamatta jääneen erikoistarkan vainunsa avulla jo viisimetriseksi kasvanut peto löysi kauan kadoksissa olleen lumimiesten eli jetien salaisen valtakunnan, jonka asukkaita se käyttää nykyisin ravinnokseen.

Näillä sanoilla toivotan arvoisalle lukijalleni hyvää juuri alkanutta huhtikuuta!

Aiempia ajatuksia samasta  aihepiiristä:
Joulusatu
Pieni Moswana on Afrikan helmi
Osallistu maahanmuuton rahoittamiseen