perjantai 27. maaliskuuta 2026
Onko homoseksuaalisuus luonnollinen ja terve seksuaalisuuden variaatio?
sunnuntai 8. maaliskuuta 2026
Miksi naisen rinnat merkitsevät niin monelle seksiä?
Afrikkalaisia ihmisiä ja apinaihmisiä
Miksi nainen pettää miestään?
Miksi naiset rakastuvat renttuihin?
maanantai 20. lokakuuta 2025
Espoon Finnoossa on asuntoja, jotka kaipaavat asukkaita
Ilmastopaneelin toive toteutumassa
Arvoituksellisia väkivallan tekijöitä
Myyrmäki poliisin erityisvalvontaan
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden
sunnuntai 13. lokakuuta 2024
Sukurutsa on nostettava pöydälle
Monilla maahanmuuttajaryhmillä esiintyy tunnetusti paljon sukulaisavioliittoja eli sukurutsaa. Sen ongelmana on lyhyesti sanottuna se, että sukulaisten keskenään tekemillä lapsilla on alentunut heterotsygotia-aste, koska suuri osa geeneistä on peräisin samalta henkilöltä - esimerkiksi serkuksilla isovanhemmalta. Toisin sanoen, näillä ihmisillä on tavallista useammasta geenistä perittynä identtinen geenimuoto.
Tämän seurauksena sellaiset geenit, jotka yleensä esiintyvät ihmisissä vain yhtenä kopiona ja ilman vaikutusta hänen ilmiasuunsa eli fenotyyppiinsä tulevat näkyviin. Näiden geenien joukossa on paljon tavalla tai toisella viallisia geenimuotoja.
Näiden resessivisten eli väistyvien geenivirheiden harvinaisuus johtuu siitä, että luonnonvalinta toimii niitä vastaan. Se toimii siten, että sellaiset ihmiset, joilla on tavalla tai toisella näkyvä geenivirhe saavat vähemmän jälkeläisiä kuin muut ihmiset. Ja siten heidän geeninsä eivät siirry tuleville sukupolville yhtä tehokkaasti kuin muiden ihmisten perintötekijät.
On syytä huomata, etteivät resessiiviset geenivirheet ole aina selvästi näkyviä sairauksia, vaan ne ovat usein vain lievästi haitallisia. Ja siksi ne vaikuttavat "vain" heikentämällä yksilöiden elinvoimaa - siis esimerkiksi ruumiillista tai henkistä suorituskykyä - eikä niitä pidetä varsinaisina sairauksina.
Koska resessiviset geenimuodot vaikuttavat ihmisiin vain silloin, kun ne on peritty molemmilta vanhemmilta, on sukulaisavioliitoissa syntyneiden lasten joukossa muita enemmän vammaisia. Ja terveiltäkin vaikuttavien jälkeläisten kyvyt ovat keskimäärin vähäisemmät kuin muilla ihmisillä.
Tämä on todennäköisesti yksi tärkeimmistä syistä sille, miksi tiettyihin maahanmuuttaryhmiin kuuluvien ihmisten on ollut vaikea menestyä länsimaisissa yhteiskunnissa. Ja vaikuttaa vahvasti siihen, että heidän lastensa oppimiskyky on heikko.
Tästä syystä sukulaisavioliitot eivät voi olla monimuotoistuvassa yhteiskunnassa keskustelulta tai kritiikiltä kielletty aihe, vaan pikemminkin päinvastoin. Ja koska kyse on kasvavasta ongelmasta, on kansaa - ja aivan erityisesti sukurutsaa suosivissa kulttuureissa eläviä ihmisiä - valistettava heidän perinteensä ikävistä seurauksista.
Toisin sanoen sukurutsa ja sen haitalliset vaikutukset yhteiskuntaan on kerta kaikkiaan nostettava pöydälle!
Näin on tehtävä myös - ja erityisesti - kouluissa, vaikka siellä istuisi oppilaina serkusten välisen avioliiton jälkeläisiä. Sillä juuri heidän on syytä ymmärtää asia ja katkaista kulttuurinsa haitallinen perinne ja valita puolisonsa suvun ulkopuolelta.
Tässä yhteydessä on hyvä korostaa sitä, että sukulaisavioliiton aiheuttamat perinnölliset haitat katoavat kokonaan yhdessä sukupolvessa. Ja siksi edes maan sukurutsaisimmankaan kulttuurin sisäsiittoisimpien jäsenten jälkeläisiä ei ole tuomittu yhteiskunnan pohjasakkaan - kunhan he vain itse ymmärtävät huolehtia siitä, etteivät ryhdy lapsentekoon sukulaisensa kanssa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Serkku on kulttuurinen herkku
Serkku ei ole vain herkku, vaan myös yhteiskunnallisen menestymisen este
lauantai 22. kesäkuuta 2024
Leikkejä ja juhannusleikkejä
Nisäkkäiden poikaset ovat usein leikkisiä, kuten jokainen kissan- tai koiranpennun kanssa tekemisissä ollut ihminen tietää. Se ei ole sattumaa, sillä leikkiminen opettaa niille sellaisia taitoja, joita tarvitaan myöhemmässä elämässä kuten metsästyksessä tai lajinsisäisissä yhteenotoissa reviirien puolustamiseksi tai kiima-aikaan.
Tuoreessa tutkimuksessa analysoitiin Tyynenmeren pullonokkadelfiineiden käyttäytymistä Länsi-Australiassa. Havaintoja oli käytettävissä jo vuodesta 1982, joten delfiinien aikuisiän tapahtumia oli mahdollista verrata niiden lapsuuteen.
Tutkijat havaitsivat, että nuoret urosdelfiinit osallistuivat aikuisten lisääntymiskäyttäytymisen kaltaisiin leikkeihin, kuten liittoutumien muodostaminen muiden urosten kanssa naaraitten paimentamiseksi sekä erityisten ääntelyiden tuottaminen toisen sukupuolen läsnä ollessa.
Yhdentoista urosdelfiinin isyystiedot puolestaan osoittivat, että niiden myöhempää lisääntymismenestystä ennusti varsin hyvin se aika, jonka ne viettivät nuorina osallistumalla aikuisten urosten seksuaalikäyttäytymistä muistuttavaan sosiaaliseen leikkiin. Toisin sanoen he osoittivat leikin hyödyllisyyden seksuaalikäyttäytymisen kehityksessä luonnonvaraisten eläinten populaatiossa.
Päätin julkaista tämän tekstin näin juhannuspäivän aamuna, koska arvelin joidenkin arvoisista lukijoistani osallistuneen juhannuksen perinteisiin rituaaleihin, joilla on arveltu olevan taianomaisia vaikutuksia omaan parisuhde-elämään. Ei siksi, että arvelisin niiden jotenkin vastaavan delfiininpoikasten aikuisia matkivia leikkejä, vaan koska molemmat liittyvät lajin säilymisen kannalta yksilöiden elämän tärkeimpään tehtävään eli lisääntymiseen.
Ja ehkäpä tänäkin juhannusyönä on tapahtunut jotain, mikä näkyy yhdeksän kuukauden kuluttua kansallisissa tilastoissa?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Serkku on kulttuurinen herkku
Niin makaa kuin petaa - mutta nuorten kannattaisi tehdä lakanoiden välissä muutakin
Rotat piilosilla
maanantai 6. toukokuuta 2024
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä
Maahanmuutto on voimavara USA:ssa, mutta Euroopassa pelkkä taakka
Imaamin viesti lauttasaarelaisille
Kirjoitus uppoavasta Suomesta
sunnuntai 21. huhtikuuta 2024
Serkku on kulttuurinen herkku
Kanarian saaret synnyttivät erikoisen ihmisyhteisön
Serkku ei ole vain herkku, vaan myös yhteiskunnallisen menestymisen este
Ranskalaisia väestönvaihtoja
sunnuntai 17. syyskuuta 2023
Imaamin viesti lauttasaarelaisille
maanantai 21. elokuuta 2023
Anna Rotkirchin selitykset suomalaisten parisuhde- ja naisten mielenterveysongelmille
Olin pudota tuoliltani kun töistä palatessani lueskelin professori Anna Rotkirchin aiemmin Tiede-lehdessä julkaistua haastattelua, jossa todettiin yksinkertaiset tosiasiat erilaisista parisuhteista. Niiden perusteella on helppo ymmärtää, miksi suomalaiset eivät enää saa lapsia, vaan maatamme uhkaa tulevina vuosikymmeninä järkyttävä kestävyysvaje, jossa pieni määrä nuoria joutuu elättämään vanhempia sukupolvia - elleivät he sitten yksinkertaisesti sorru taakan alle ja lopulta jätä näitä heitteille.
Juttu oli niin hyvä, ettei se kaipaa minun selityksiäni. Ja siksi en niitä tämän enempää jaakaan, vaan ainoastaan kopioin tämän päivän toiseksi kirjoituksekseni (tässä ensimmäinen) muutaman erityisen tärkeän kohdan Rotkirchin parisuhdenäkemyksistä sekä niihin liittyvistä ongelmista.
"Yksiavioisuus hyödyttää useimpia naisia ja lapsia. Se hyödyttää oikeastaan melkein kaikkia muita kuin tiettyjä helposti partnereita saavia miehiä."
"Monogamia vähentää miesten välistä eriarvoisuutta ja hierarkkisuutta. Monivaimoisissa kulttuureissa on enemmän väkivaltaa niin yhteiskunnassa kuin perheiden sisällä, ja lasten kasvuolot ovat huonommat."
"Kaikenlaisen suhdeanarkian taas oletetaan tuovan onnellisuutta. Tutkimusten valossa vakaus ja pitkät liitot ovat kuitenkin yhteydessä terveyteen, pitkäikäisyyteen ja onnellisuuteen."
"Nuorilla ja etenkin nuorilla naisilla ruutuajan kasvaminen lisää heikkoja suhteita ja vähentää vahvoja. Tämä on luultavasti yksi syy nuorten kasvavien mielenterveysongelmien taustalla Suomessakin."
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Dosentti Hanna Wass, 29-vuotias uutispäällikkö ja toissijaiset sukupuoliominaisuudet
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Moniavioisuuden korkea hinta
lauantai 18. maaliskuuta 2023
Kuinka peniksellinen mies ja peniksellinen nainen voivat saada biologisia lapsia?
Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia
Selvennystä sukupuolivähemmistöihin
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
torstai 9. maaliskuuta 2023
Tasa-arvovaltuutetun kannanotto salolaiskoulun tapaukseen on virheellisesti perusteltu
sunnuntai 5. maaliskuuta 2023
Kirjoitus uppoavasta Suomesta
Suomen talous on vajoamassa taantumaan sen lisäksi, että julkisen talouden velkataakka on ennätyksellisen korkea ja nopeassa kasvussa. Ja ihmisten ansioiden käyttöarvoa syövä inflaatiokin on palannut.
Näiden tosiasioiden valossa oli sinänsä mielenkiintoista lukea saivartelua siitä, onko maamme veroaste korkea vai vieläkin korkeampi, mutta sellainen lähestymistapa ei auta kovin pitkälle. Ja siksi näin tarpeelliseksi kirjoittaa yhden blogimerkinnän - erään tunnetun blogin nimeä mukaillen - tästä uppoamassa olevasta Suomesta.
* * *
Aloitettakoon siis muistuttamalla siitä, mistä yritysten ja kansalaisten verotuksessa on viime kädessä kyse. Historiallisestihan se oli hallitsijoille ja muulle ylimystölle keino varustaa sotajoukkoja taistelemaan heidän oman rikastumisensa puolesta. Ja myöhemmin sillä rahoitettiin myös hallintoa, jotta se pystyisi keräämään entistä tehokkaammin verovaroja keisareiden ja kuninkaiden vaurastuttamiseksi.
Nykyisin verotusta perustellaan monenlaisilla hyödyillä, joista osa on yleisesti hyväksyttyjä, kun taas toiset jakavat kansaa. Tässä yhteydessä olisi hyvä muistaa, ettei veroraha ole mitä tahansa rahaa, vaan kansalaisten työnsä tuottamasta lisäarvosta palkkioksi saamaa vastinetta, jonka julkinen valta sosialisoi pois heidän omasta käytöstään.
Siksi yleisen hyväksynnän saaneisiin aiheisiin käytettävien verovarojen kerääminen on melko yksiselitteisesti hyväksyttävää, kun taas kansaa syvästi jakaviin tarpeisiin käytetyt veroeurot on edelleenkin katsottava hallitsijoiden harjoittamaksi taloudelliseksi väkivallaksi kansalaisiaan kohtaan. Ja siksi ainakin minulle itselleni yksi tulevien vaalien ydinkysymyksistä on puolueiden suhtautuminen verovarojen käyttöön.
Tässä suhteessa parhaan potin kerää pikkuinen Liberaalipuolue, joka on koostanut julkisten menojen leikkauslistan, johon on kerätty mahdollisen kattavasti leikattavaksi sellaisia julkisia menoja, jotka eivät ole keskeisiä yhteiskunnan toiminnan kannalta. Myös Perussuomalaiset, Liike Nyt ja Kokoomus ovat ilmoittaneet leikkaavansa valtion tarpeettomaksi katsottavia menoja, mutta säilyttävänsä hyvinvointivaltion kannalta tärkeimmät eli kansalaisten yleisesti hyväksymät julkisten menojen kohteet.
Sen sijaan vasemmistopuolueet SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto sekä Keskusta ja RKP ovat nykyisen hallituksen viimeisenä vuonna osoittaneet, ettei niitä kiinnosta verotuksen oikeudenmukaisuus, vaan pikemminkin yrittäjiltä ja palkansaajilta kerättyjen varojen sosialisoiminen omien viiteryhmiensä eduksi. Siksi katson lähtökohtaisesti täysin mahdottomaksi antaa tukeani näiden puolueiden vallassa jatkamisen puolesta.
* * *
Pitkällä aikavälillä julkisen talouden tasapaino liittyy väestörakenteen muutokseen. Suomessa on sen suhteen nähtävissä kaksi uhkatekijää. Niistä ensimmäinen on heikko syntyvyys, joka yhdistettynä kasvavaan elinikään tulee johtamaan veronmaksajien kannalta kestämättömään tilanteeseen.
Tämän uhkakuvan edessä olisi suomalaisten verotettavan tulon määrä saatava nostetuksi. Siihen on kaksi keinoa eli työn tuottavuuden eli ihmisten ja yritysten henkeä kohden lasketun verotettavan tulon kasvattaminen - ilman, että verojen suhteellinen osuus tuloista kasvaa - tai nettoveronmaksajien määrän lisääminen.
Työn tuottavuuden kasvattamiseen on käytännössä vain yksi keino eli tutkimuksen, koulutuksen ja tuotekehityksen kautta tapahtuva tuotteiden lisäarvon kohottaminen. Tämä keino on hidas, mutta se olisi käytettävä joka tapauksessa. Ja siksi on äärimmäisen huolestuttavaa, että tämän ratkaisukeinon pohja - peruskoulutus - on Suomessa romahtamassa juuri nyt.
Nettoveronmaksajia haluttaisiin tuottaa Suomeen - ainakin Kokoomuksessa - maahanmuuton rajattoman lisäämisen kautta. Keino on äärimmäisen epävarma, koska jo nykyiset tilastot osoittavat, ettei Suomeen parhaiten saatavilla olevan ulkomaisen työvoiman tuottama lisäarvo ole kummoinen - tai se on jopa negatiivinen. Ellei suorastaan katastrofaalinen.
Sen sijaan käytännössä kaikkien puolueiden kannattama korkean osaamistason työvoiman tuonti maahamme on järkevää, kunhan heidän työpanoksensa tulee hyödynnetyksi täysipainoisesti. Eli tämän uusväestön maahan houkutellut yritys huolehtii sen pysyvästä työllistymisestä osaamistaan vastaaviin tehtäviin.
* * *
Tässä yhteydessä oli mielenkiintoista huomata, että negatiivisessa väestökehityksessään Suomeakin edellä olevassa Japanissa pääministeri oli pohtinut taloudellisia kannusteita lapsenteolle. Eli ehdottanut opintolainojen osittaista mitätöintiä sellaisilta pareilta, jotka hankkivat lapsia.
Ehdotus on tietenkin herättänyt vastustusta, mutta nähdäkseni pääministeri on lähtökohtaisesti oikeassa. Kantaväestön syntyvyyden kasvattaminen tarkoittaisi sitä, että jo nyt maassa elävä väestö ottaisi vastuun tulevaisuudestaan - ja samalla väestöpohjan kyky tuottaa työllään lisäarvoa vastaisi nykyistä, ellei suorastaan parantaisi sitä, koska myönnetty tuki olisi sidottu työn lisäarvoa nostavaan koulutukseen. Kunhan maassa annettavan koulutuksen profiili on tässä suhteessa kunnossa.
Tässä yhteydessä muistutan myös omasta vanhasta ehdotuksestani väestön uusiutumisongelman ratkaisemiseksi. Se voidaan tehdä yksinkertaisesti siten, että "lisätään lapsettomien nykyisen lain määrittämään minimieläkeikään kaksi vuotta ja vain yhden lapsen hankkineille yksi lisävuosi. Kahden tai useamman lapsen eli oman osuutensa huoltosuhteesta hoitaneiden vanhempien eläkeikä olkoon entisellään."
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yrittäminen ja yrittämisen kannusteet
Eläkkeistä kannustin lastenhankintaan
Kuinka väestökato kesytetään?
torstai 29. syyskuuta 2022
Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia
Mitä serkumpi, sitä herkumpi
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun
Sisäsiittoisuudesta on etua monikulttuurisessa yhteiskunnassa
sunnuntai 28. elokuuta 2022
Tyttöjen katselu ennen ja nyt
Tyttäret älkööt vaivautuko
Mistä johtuu naisten ahdistus ja masennus
Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...
sunnuntai 21. elokuuta 2022
Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen
Tämä on kuudestoista osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen viidennessätoista kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi onnistui luovimaan toisen maailmansodan jälkeen Paasikiven-Kekkosen-linjana tunnetuksi tulleen suomettumispolitiikan varjossa kohti läntistä maailmaa. Samalla nuorison koulutustaso nousi oleellisesti, mutta synnytti äärivasemmistolaisen opiskelijaliikkeen, jonka käyttövoima kuihtui elintason nousun ja maastamuuton seurauksena.
Seuraavassa vaiheessa 1980-luvun Suomi suuntasi kohti vertaansa vailla olevaa taloudellista nousua. Sen käyttövoimana oli rahapolitiikan liberalisointi, joka salli pankeille oikeuden liikutella ulkomaisia valuuttoja ja myöntää niihin perustuen valuuttalainoja myös yrityksille, joilla ei ollut ulkomaisissa valuutoissa laskutettavia tuloja. Samalla kuitenkin jätettiin Suomen markka poliittisesti säädellyksi eli sen arvo jäi vapauttamatta markkinavoimien päätettäväksi.
Tämä ristiriita loi pohjan 1990-luvun laman poikkeukselliselle syvyydelle Suomessa. Valuuttalainojen vapautumisen seurauksena markkinoille tulvi rahaa, joka suuntautui lähinnä kotimarkkinoille. Samaan aikaan vahvan markan politiikka kuristi vientiyrityksiä ja poliittisella tasolla tiukasti kielletyt devalvaatio-odotukset nostivat kotimaisia korkotasoja.
Niinpä Suomen markka sidottiin euron edeltäjään eli ecuun ylikorkealla kurssilla. Lopulta koko rakennelma kaatui, pankkeja meni konkurssiin ja erityisesti kotimarkkinayrityksiä sortui pakkodevalvaation jälkeen kohtuuttoman kalliiksi käyneisiin valuuttalainoihinsa, valtion velka räjähti kasvuun, vientiyritysten kilpailukyky väheni, työttömyysaste nousi tolkuttomiin mittoihin ja velkaiset ihmiset menettivät tulevaisuutensa joutuessaan vararikkoon.
Kaiken tämän seurauksena markka päästettiin lopulta kellumaan, minkä seurauksena vientiyritysten kilpailukyky parani nopeasti. Sen seurauksena Suomen talous muuttui Nokian menestyksen myötä suuryritysvetoiseksi ja alihankintavetoiseksi. Samalla suomalaiset suuryritykset alkoivat kansainvälistyä ripeästi.
Laman syvyyteen vaikutti osaltaan myös Neuvostoliiton samaan aikaan tapahtunut romahtaminen, jonka seurauksena idänkauppa romahti. Sen seurauksena suomalaiset poliitikot jättivät käyttämättä tilaisuuden liittyä entisten Varsovan liiton jäsenten ja Neuvostoliitosta irronneiden Baltian maiden tavoin läntiseen sotilasliittoon eli NATO:n, koska se olisi osoittanut heihin vuosikymmeniä kohdistuneet suomettumisepäilyt oikeiksi. Euroopan Unioniin kuitenkin liityttiin vuonna 1995, vaikka sitä pidettiin vielä vuonna 1991 täysin epärealistisena tavoitteena.
Suuren laman jälkeen suomalainen talous muuttui aiempaa uusliberalistisemmaksi, mistä yhtenä merkkinä on työnantajan ja työntekijöiden välisen suhteen hämärtäminen yrityksen tuloihin sidottujen optiojärjestelyiden kautta. Näin palkansaajien suhteellinen asema heikkeni, eikä suurtyöttömyys mahdollistanut työntekijäpuolelle aktiivista toimintaa sen poistamiseksi.
Tähän päättyi tämän kirjoitussarjan pohjana ollut professori Heikki Ylikankaan teos. Siinä jäivät siis käsittelemättä Nokian tuho, Suomen puolustuspoliittinen länsisuuntaus sekä näiden jälkeiset tapahtumat. Sallittakoon tähän yhteyteen kuitenkin vielä muutama kommentti niihin liittyen.
* * *
Yksi lama-ajan merkittävimmistä toimenpiteistä oli suomalaiseen koulutukseen panostaminen. Sen seuraksena maahan syntyi ennenäkemätöntä osaamista, joka mahdollisti Nokian nousun aivan poikkeukselliseen asemaan suomalaisessa taloushistoriassa. Se oli parhaimmillaan maailman selkeä markkinajohtaja alallaan noin 40 prosentin markkinaosuudella - ja vieläkin suuremmalla osuudella tuotoista - mutta ajautui sellaisena kahteen tuhoisaan virheeseen.
Ensinnäkin Nokia menetti innovatiivisuutensa todennäköisesti virheellisen henkilöstöpolitiikan seurauksena. Siihen johti yrityksen harjoittama sisäiseen kilpailutukseen perustunut tuotekehitys, josta seurasi epäterve taistelu talon sisällä, mikä suuntasi ihmisten huomion uuden tekemisestä kilpailevan ryhmän tuotekehityksen kampittamiseen.
Toiseksi yrityksen lähes määräävä asema markkinoilla johti voittojen maksimointiin kustannuksia minimoimalla. Tämän seurauksena yrityksen tuotteita valmistettiin halvan työvoiman maissa, joista lopulta rekrytoitiin myös tuotekehityksen työvoimaa ymmärtämättä, että länsimaiden ja kehitysmaiden välisellä elintasoerolla on myös tosiasioihin perustuvia syitä.
Nokian tuhon myötä suomalainen talouselämä menetti lippulaivansa, jolloin vihreään kultaan perustuvat suuryritykset palasivat talouden selkärangaksi. Nokian tuhoutuessa sen osaava työvoima ei kuitenkaan ole kadonnut, vaan on jakautunut hyödyttämään useampia suomalaisia yrityksiä.
Samaan aikaan Suomi on EU:n integraatioprosessin myötä menettänyt omaa itsenäisyyttään Brysseliin ja joutunut kriisitilanteissa rahoittamaan pienemmän tuottavuuden valtioita. Toisaalta tietotekniikan kehitys on ajanut metsäteollisuuden rahantekoautomaatin eli paperin kulutuksen alas, mikä on vastareaktiona virkistänyt näiden yritysten tuotekehitystä.
Tässä vaiheessa karu totuus on se, ettei Suomen talous ole vieläkään saavuttanut sitä kansainvälistä asemaa, joka sillä oli Nokian suuruuden aikana. Eikä metsien talouskäyttöön EU:n tasolta kohdistuvat rajoitusvaateet ainakaan edistä sen tulevaisuutta, mikäli ne toteutuvat.
Ulkopolitiikan osalta Venäjän Ukrainaan suuntautuneen hyökkäyksen osoitettua puolueettomuuspolitiikan onttouden tarjoutui Suomi pikavauhtia osaksi läntistä puolustusliittoa. Toteutuessaan tämä päätös varmistaa maan sotilaallisen turvallisuuden pitkälle tulevaisuuteen, mutta saattaa samalla johtaa aiempaa useammin sotkeutumiseen kansainvälisiin konflikteihin ja vahingoittaa suhteita suureen itäiseen naapuriin.
Ehkäpä suurin suomalaisen yhteiskunnan muutos on kuitenkin tapahtunut kehitysmaista länsimaihin suuntautuneen kansainvaellusaallon seurauksena. Sen ja kantaväestön lisääntymishaluttomuuden seurauksena Suomen väestöpohjan laatu tulee muuttumaan oleellisesti aiemmasta - eikä tämän fundamentaalisen muutoksen kaikkia seurauksia ole tässä vaiheessa mahdollista ennakoida. Joka tapauksessa jo nyt on selvää, että maahan on muodostunut heikosti integroituva väestönosa, joka kantaväestöä nopeammin kasvavana tulee muuttamaan koko suomalaisen yhteiskunnan perusrakennetta.
Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talouden Feniks-lintu
Kun minä kuolen...
Nokia ja kustannukset
sunnuntai 14. elokuuta 2022
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä
Afrikan kasvava väestö lisää hyttysten kiinnostusta
Hyttynen on historiantekijä
Seksiä kuolleen kanssa
tiistai 19. heinäkuuta 2022
Valkohäntäkauris toi punkin iholle
Susi on hyötyeläin
Vieraslajin kanta on eksponentiaalisessa kasvussa
Punkit leviävät koirien mukana
perjantai 3. kesäkuuta 2022
Hyödyn aika
Tämä on kuudes osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen viidennessä kirjoituksessa kuvasin, kuinka maa siirtyi ylhäisimmän aatelin vallasta kuninkaan itsevaltiuden kautta virka-aatelin hallinnoimaan esikapitalistiseen yhteiskuntaan, jossa myös tavallisen kansan elinolot alkoivat vähitellen kohentua.
Edellä kuvattua käännettä professori Heikki Ylikangas pitää merkittävimpänä Suomen historian käännekohtana. Ja sen kanssa tasavertaisena heti perään seurannutta 1700-luvun puolivälin tienoota - eli tämän kirjoituksen aihetta.
Tuolloin nimittäin - poliittisesta johtoasemasta taistelevien myssyjen ja hattujen poliittisen kiistelyn lomassa - annettiin joukko äärimmäisen merkittäviä asetuksia, joiden perusteella maatilan sai jakaa useampaan osaan. Sitä ennen näin ei voinut tehdä, koska valtakoneisto pelkäsi tilojen muuttuvan sen seurauksena veronmaksukyvyttömiksi.
Samoin sallittiin talonpojille torppien eli vuokratilojen perustaminen: tämä oikeus oli koskenut aiemmin vain aatelis- ja ratsutiloja. Ja kukkana kakussa päätettiin isojaosta eli maiden uudelleenjakamisesta tilojen kesken siten, että kunkin tilan maat sijaitsivat suurempina lohkoina aiempien yhteiseen kylvöön ja sadonkorjuuseen pakottavien kapeiden sarkojen sijasta. Näin talonpojille mahdollistui oman tilan kehittäminen muista riippumattomasti.
Tosin kävi niin, etteivät talonpojat ensi alkuun olleet lainkaan halukkaita tarttumaan mahdollisuuteen. Syynä olivat yhteismetsät, joita ei haluttu jakaa uudistilojen perustajille vaan pitää tuottoisan tervanpolton resurssina. Asiaan tuli muutos vasta, kun kruunu ilmoitti, ettei valtiovalta tule enää isojaon jälkeen puuttumaan maiden - edes metsien - jakamiseen, vaan ne jätetään itsenäisten isäntien vastuulle.
Neljäs uudistus oli väestökirjanpito, jota tarvittiin armeijan väenottoja varten, koska monet perheet olivat aiemmin huijanneet viranomaisia esimerkiksi antamalla useammalle pojalleen saman nimen, jotta he välttyisivät sotatantereelle joutumiselta. Sehän oli etenkin 1600-luvulla tarkoittanut käytännössä lähes kuolemanrangaistusta - ei niinkään taisteluiden kuin joukko-osastoja raskaasti verottavien kulkutautien takia.
Tilojen halkominen oli kuitenkin sallittua vain, mikäli luvan hakija oli aikeissa mennä naimisiin. Toisin sanoen tehtyjen uudistusten perimmäisenä motiivina oli se, että Ruotsin valtio halusi kasvattaa väkilukuaan, koska maassa vallitsi krooninen pula työvoimasta - siis ruukeissa, manufaktuureissa ja kartanoissa. Ehkäpä talonpoikien taloudellisten mahdollisuuksien lisääminen auttaisi työvoiman määrän kasvattamisessa?
Näin laajentuneen yksityisen omistusoikeuden seurauksena ihmiset innostuivat aiempaa enemmän taloudelliseen yritteliäisyyteen ja voitontavoitteluun. Toisin sanoen 1700-luvun puolivälissä Ruotsi ja sen myötä Suomi siirtyivät hyödyn aikakauteen.
Myös yliopistolaitos osallistui taloudellisen hyvinvoinnin edistämiseen, sillä vuonna 1747 muutettiin Turun yliopiston runousopin professorin virka talousopin professuuriksi - saman kohtalon koki Uppsalassa oikeuden oppituoli. Turun akatemiasta valmistui myös yksi taloudellisen liberalismin keksijöistä eli Antti Chydenius, joka esitti teoriansa vuosikymmentä ennen kuin Adam Smith kirjasi samanlaisilla ajatuksilla itsensä maailman taloushistoriaan.
Samalla oikeudenkäyttö alkoi muuttua ja paine rangaistusten keventämiseksi kasvoi. Myös kunnallista valtaa alettiin siirtämään kruunun virkakoneistolta takaisin pitäjänkokouksille. Ja jopa kirkko alkoi suhtautua aiempaa myötämielisemmin erilaisiin herätysliikkeisiin.
Näin yhteiskunnan 1500-luvulta alkanut kehityssuunta kohti aatelisvallan kasvua ja äärimmäisen eriarvoista yhteiskuntaa oli peruuttamattomasti kääntynyt kohti koko kansan elintason nostamista ja demokratiaa. Ja sitä kautta alkoi vähitellen syntyä taloudellista pohjaa, joka oli aikanaan mahdollistava nykyaikaisen pohjoismaisen hyvinvointivaltion syntymisen, vaikkei tämä kehitys ollutkaan suora ja polveilematon.
Sarjan kaikki kirjoitukset:Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uskonnollinen vaino lamauttaa yhteiskunnan sadoiksi vuosiksi
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?
