Yle julkaisi eräänlaisen sanakirjan nykyisen äärivasemmiston lanseeraamista termeistä cancel, woke ja call out. Käytän niistä - ja kannustan muitakin käyttämään - suoran englanninkielisen muodon sijaan suomalaistettuja anglismeja känselöinti, wokellus ja kailouttaminen, koska näihin kaikkiin sanoihin liittyy osuva konnotaatio ja ne ylipäänsä istuvat paremmin suomalaiseen suuhun.
Käytyään vähätellen läpi muutamia känselöinnin uhritapauksia ja pari oikeudessa rikoksiksi todettua häirintätapausta Yle päätti juttunsa jälkimmäisiin viitaten virkkeellä "onkin kiistanalaista, johtuuko heidän epäsuosionsa niin sanotusta canceloinnista vai oikeuden tuomiosta". Tässä verovarojemme käytön ilmeinen tarkoitus oli vähätellä känselöintiä, joka kohdistuu henkilöihin, joiden uhriksi joutumiselle ei ole rikosoikeudellisia perusteita.
Tätä on syytä paheksua syvästi, sillä verorahoitteinen mediamme olisi halutessaan löytänyt jopa kotosuomesta esimerkkejä, joissa känselit (känselöinnin harrastajat) ovat aiheuttaneet uhrilleen ilmeistä haittaa. Eikä jutussa esille nostettu Aku Louhimiehenkään tapaus ollut niin harmiton kuin Yle antoi ymmärtää.
Mutta muistellaanpa edes tässä tasapuolisuuden nimissä tuota känselien uhriksi joutunutta joukkoa, jonka Yle päätti jättää unholaan.
Aki Ruotsala valittiin Porin Jazzin toimitusjohtajaksi, mutta erotettiin saman tien homovastaisiksi väitettyjen mielipiteidensä takia. Väitteet esitettiin sosiaalisessa mediassa, eikä Ruotsalan jälkikäteen suhteestaan homoseksuaaleihin tekemä selvennys auttanut.
Tapaus Tuomo Pesonen oli rehtori, joka sai potkut todettuaan sen ilmeisen tosiasian, ettei kouluista voi kokonaan poistaa seksuaalista häirintää. Tähän tarttui lehdistö ja sai kuntatyönantajan irtisanomaan rehtorinsa.
Ohjaaja Matti Reinikan dokumentti joutui puolestaan Ylen sensuurin kohteeksi tilaustyöstään, koska se kertoi ikäviä tosiasioita maahanmuutosta. Toistan: tosiasioita.
Edellisiä paremmin muistissa lienee vasemmistolainen trubaduuri Kari Peitsamo, joka päätyi känselöidyksi sovitulta keikaltaan ääneen lausutun mielipiteensä takia. Epäilemättä siksi, että tapahtuman järjestäjä pelkäsi känseleiden reaktioita.
Unhoon ei liene jäänyt myöskään historiantutkija Teemu Keskisarjan tapaus, jossa miehen työssään käyttämä sanavalinta johti toimintakieltoon juniorijalkapallon parissa.
Viime aikojen tunnetuin tapaus lienee kuitenkin ollut kauppahuoneen omistaja Juha Kärkkäinen, joka joutui känselöintiyrityksen uhriksi mielipiteidensä takia. Myöhemmin hänen kauppahuoneensa menetti myös tuotteiden edustuksia.
Näiden esimerkkien valossa näyttäisikin siltä, että Ylen uutisointi oli tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa. Tätä näkemystä ei ainakaan vähennä se, että äskettäin kohua herättänyt Marja Sannikan TV-ohjelma lopetetaan Ylen kanavilta aiemmin tehdyksi väitetyn päätöksen perusteella.
Tosin asian tulo julkisuuteen juuri nyt - vain kaksi viikkoa ennen ohjelman päättymistä heti kohua herättäneen ohjelmanjakson jälkeen - jättää vahvan epäilyksen siitä, että päätös olisi sittenkin aivan tuore ja mainitun ohjelmajakson herättämän kohun seurausta. Eli kävikö Sannikallekin niin, että hän joutui känselöinnin uhriksi?
Mutta miten käy fanaattisella performanssillaan koko sotkun aiheuttaneen Renaz Ebrahimin? Kestääkö hänen psyykensä sitä painetta, joka siihen on kohdistunut ja kohdistuu jälkikäteen ihmisten otettua kiivaasti kantaa hänen esiintymiseensä?
Juuri nyt näyttää pahalta, sillä hän jätti eilen hoitamatta työnsä. Eikö hän siis ymmärtänyt etukäteen, että minkäänlainen fanatismi ei nauti Suomessa suosiota kuin marginaalisen vähemmistön parissa? Tai eikö hän käsittänyt, ettei itseään kannata panna alttiiksi julkiselle arvostelulle, ellei ole itse siihen valmis?
En tiedä vastauksia kysymyksiini. Toivon kuitenkin, että Efrahimi kykenee käsittelemään asian itsensä ja läheistensä kanssa. Ja huomaa samalla minkälaisen rasistis-sovinistisen aatteen kanssa hän on ajautunut flirttailemaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin ja Juha Kärkkäinen
Miksei lehdistömme kritisoi ihmisten toimeentulon tuhoamista?
Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen
Tekstit
