Ano Turtiainen asetti kielensä syvälle Putinin peräsuoleen

Venäjälle vapaata demokratiaa paennut entinen kansanedustaja Ano Turtiainen on kertonut, että "jos olisin nuorempi niin jopa lähtisin taistelemaan. Ja jopa rintamalle jos tarvii suomalaisia vastaan lähteä, niin lähden. Se on ihan varma juttu, että natseja vastaan niin lähden."

Lisäksi hän on väittänyt, että Suomi rakensi raja-aidan itärajalle, jotta suomalaiset eivät lähtisi Venäjälle hyvinvoinnin perässä. Tästä päätellen Turtiainen elää vielä vuoden 1918 jälkeisiä tapahtumia, jolloin tosiaan suomalaisia kommunisteja lähti joukolla Venäjälle uskottuaan leninistien propagandaa. Tällä oli hyvin tunnetut seuraukset, jotka lienevät tutuimpia suomalaisille elokuvan "Ikitie" ansiosta.

Turtiaiselle toki suotakoon sanan-, vai pitäisikö sanoa valehtelunvapaus – vaikka on häntä jo maanpetoksestakin syytetty. Siitä huolimatta täytyy todeta, että aika syvälle Putinin peräsuoleen hän on kielensä työntänyt. 

Miehen kielenkäytön motiiveja voimme toki vain arvailla, sillä syynä saattaa olla yhtä hyvin hänen järkensä lopullinen sekoaminen, pelko siitä, että Putin aikoisi lähettää hänet Ukrainaan tai yksinkertaisesti vain pyrkimys saavuttaa suosiota putinistisen hallintokoneiston silmissä. Mene ja tiedä.

Täällä Suomessa Turtiaisen vaikutusvalta lienee kutakuinkin nollassa, joten voimme suhtautua hänen höpötyksiinsä kaikessa rauhassa. Siitä huolimatta on tunnustettava, että niillä on oma absurdi viihdearvonsa, joka sijaitsee jossain Pentuliven ja Euroviisujen välimaastossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halusiko Ano Turtiainen juhlistaa Venäjän alennustilaa?
Perinteinen vasemmisto on edelleen rähmällään itään - mutta Vihreät ei
Koronahörhöille on tulossa oma puolue - mutta mitä muuta Valta kuuluu kansalle-puolue haluaa

Vaarallisia irakilaisia ei tarvita Suomessa

MTV3 kertoi irakilaiskaksosista, jotka joutuivat poliisikuulusteluun esitettyään uhkauksia vapaalla olleeseen Helsingin poliisivankilan vartijaan. Siellä nämä järjen jättiläiset alkoivat uhkailla kuulustelijaa ja samassa yhteydessä myös poliiseja. 

Toinen heistä uhosi, että "minä rankaisen sinuakin, jos näen sinut ulkona. Kun otat tämän univormun pois ja olet siviilissä ja olemme kasvokkain niin sitten minä näytän sinulle ja astun sinun päälle". 

Velipoika puolestaan väitti, että "tulemme rankaisemaan teitä kaikkia yksi kerrallaan. Tulette näkemään tämän. Maksatte paljon."

Nämä sankarit ovat poliisin tutkittavina peräti viidestä eri tapauksesta, joita kuvattiin tarkemmin asiasta kertoneessa uutisessa. Näin Suomen kansalaisena kysyn, että mitä ihmettä nämä kaksoset enää tekevät Suomessa. 

Samalla vaadin poistamaan heidät kotimaastani takaisin sinne, mistä ovat tänne tulleetkin. Onhan veljesten puheiden jälkeen selvää, ettei heillä ole tarvetta minkäänlaiseen turvapaikkaan, vaan he itse ovat vaarallisia muille ihmisille: oman todistuksensa mukaan sekä muille maahanmuuttajille että suomalaiselle kantaväestölle. 

Eikä tänne Pohjantähden alle kaivata muutenkaan asukkaita, joiden älykkyysosamäärä ei näyttäisi ylittävän edes heidän kengännumeroaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisradio salasi Mohammed Ahmedin nimen
Ovatko integroituneet arabit positiivinen asia?
Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia

Isku ja uho

Israel teki tuoreen uutisen mukaan iskun Iraniin. Syyksi se ilmoitti mullahien pyrkimyksen saada itsellensä ydinase. Se oli juutalaisvaltion edustajien mukaan onnistumassa, ja ilmeisesti siitä syystä hyökkäyksessä tapettiin myös muutamia projektiin liittyviä avainhenkilöitä. 

Tapausta ei liene tässä vaiheessa syytä kommentoida enempää kuin toteamalla, että tässä asiassa koko muulla maailmalla on syytä tyytyväisyyteen, koska Israel esti sen puolesta uuden hurmahenkisen ydinasevaltion syntymisen. Siksi on mielenkiintoista nähdä seuraako nyt nähdyille iskulle Israelin lupauksen mukaisesti myös jatkoa. Ja jos seuraa, niin miten muu maailma reagoi siihen. 

* * *

Iranin johto on tapojensa mukaisesti uhonnut kostavansa iskun, mutta nähtäväksi jää, onko sillä minkäänlaisia edellytyksiä lunastaa uhkaustaan. Vai jääkö mullahien vastaus jälleen kerran suunsoiton asteelle. 

On kuitenkin syytä huomata, että Israelin asevoimien komentaja varoitti, että tällä kertaa Iran saattaa tavalla tai toisella onnistua jonkinlaisessa vastaiskussa. Sekä ilmoitti, ettei voi luvata "pelkkää menestystä".

Pidemmällä aikavälillä jää nähtäväksi pystyykö Israel yksinään estämään Iranin ydinaseen syntymisen, sillä USA:n hallinto on ilmoittanut, ettei se ollut mukana iskussa ja sanonut Donald Trumpin kehottaneen Israelia olemaan tekemättä sitä. Luulen kuitenkin, että tästä huolimatta USA asettuu Israelin rinnalle, mikäli tilanne muodostuu sen kannalta uhkaavaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vastuullista vai vastuutonta maahanmuuttojournalismia?
Henkisesti alakouluikäiset joutuivat hyökkäyksen kohteeksi, mutta tuleeko Iran apuun?
Huono, huonompi ja huonoin - sekä yksi hyvä - muslimiuutinen

Vuosi sotaa on takana, mutta muistettakoon kuitenkin tosiasiat

Venäjän käynnissä oleva hyökkäys täyttää tänään yhden vuoden. Sen kunniaksi Suomi lähettää Ukrainalle kolme miinanraivauspanssarivaunua ja muuta kalustoa. Toivottavasti ne auttavat Zelenskyin armeijaa häätämään hyökkääjän pois maaltaan. 

Vladimir Putinin hyökkäys oli katastrofi. Sen lopputulos ratkaisee hänen tulevaisuutensa maan johdossa ja todennäköisesti jopa elävien kirjoissa. Eikä sodan kulku vaikuta mitenkään lupaavalta hänen kannaltaan.

Hyökkäys ei johtanut nopeaan ratkaisuun, mutta on aiheuttanut venäläisille valtavat tappiot ja yhdistänyt lähes koko Euroopan hyökkäyksen kohteen tueksi. Näin myös aiemmin äärimmäisen venäläisystävällisen Suomen, kuten toistuvat aseaputoimitukset osoittavat.

Suomen kannalta Putinin sotaretken merkittävimmät seuraukset tulevat olemaan maan liittyminen läntiseen puolustusliittoon sekä talouden entistä selkeämpi suuntautuminen länsimarkkinoille. Kääntäen nämä muutokset tarkoittavat Venäjän heikkenemistä sekä sotilaspoliittisessa että taloudellisessa mielessä - vaikka toki Suomen merkitys jättivaltiolle on rajallinen. 

Tässä kaikessa olisi kuitenkin hyvä, että Suomessa pidättäydyttäisiin tarpeettomasta uhosta. Suomen reaalipoliittiset toimet ovat toki olleet hyviä ja kannatettavia, mutta en ole pitänyt esimerkiksi pääministeri Sanna Marinin (sd) Venäjään kohdistamia äärimmäisen negatiivisia kommentteja toivottavina. 

Näin siksi, ettei maantiede ole kaikesta huolimatta muuttunut, vaan myös Putinin jälkeinen Venäjä on edelleen maamme jättiläismäinen rajanaapuri ja potentiaalinen kauppakumppani. Ja sellaisena myös tulevaisuudessa sekä uhka että hyödynnettävissä oleva resurssi. 

Siksi olisi järkevää tukea Ukrainaa sen verran kuin pystymme järkevästi tekemään, mutta välttää tarpeetonta uhoamista korkeimman valtiojohdon taholta. En siis kaipaa vanhaa suomettumisen aikaa, mutta en myöskään yltiöpäistä uhoamista - en etenkään, mikäli sen tavoitteena on pelkästään oman poliittisen uran edistäminen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valkoisia idiootteja
Ukrainan toinen sota
Politiikka on mahdollisuuksien taidetta myös Venäjän ja Ukrainan sodassa

Ukrainan hyökkää - vai hyökkääkö?

Tunnetun sanonnan mukaan totuus on sodan ensimmäinen uhri. Tämä tuli mieleeni lukiessani Ilta-Sanomista kenraalimajuri evp. Pekka Toverin ajatuksia Ukrainan viime aikoina uhoamista hyökkäysaikeista.

Hänen mukaansa Ukrainalla "ei ole kauheasti hyökkäyskykyistä joukkoa", joten saattaa olla, että sen hyökkäysaikeet jäävät pelkiksi aikeiksi. Näin siksi, että hyökkäyssota vaatii onnistuakseen selvästi vastustajaa suuremman sotilaallisen voiman, joten kyse saattaakin olla varsinaisten sotatoimien ennakoinnin sijasta psykologisesta pelistä, jolla pidetään yllä ukrainalaisten taistelumoraalia. 

Täältä suomalaisen sohvan pohjalta on kuitenkin mahdotonta arvioida miten vakavissaan Toveri lopultakaan jakaa ajatuksiaan. Suomihan ei tässä sodassa ole puolueeton, mutta venäläiset epäilemättä kuuntelevat täkäläisen kenraalin puheita. 

Näin meille jää Toverin puheesta kaksi mahdollisuutta. Joko hän on vakavissaan ja ukrainalaisten hyökkäysuho on pelkkää psykologiaa tai vaihtoehtoisesti kenraalimme on mukana ukrainalaisten juonessa ja harhauttamassa venäläisiä huolettomuuteen ennen alkavaa hyökkäystä. 

Tosiasioiden valossa Ukraina on joka tapauksessa tehnyt iskuja, jotka voidaan tulkita hyökkäyksen valmisteluiksi. Niitä ovat erityisesti venäläisten huolto- ja liikenneyhteyksiin kuten siltoihin ja ammusvarastoihin tekemät iskut. 

Toisaalta ne olisivat perusteltuja myös ilman tulevaa hyökkäystä, mikäli ukrainalaisten tavoitteena on "vain" tehdä venäläisten hyökkäysoperaatiosta mahdollisimman hankala ja kallis. Ja sitä kautta saattaa Putinin hallinto lopulta niin epäsuosituksi, että sotaan kyllästyneet venäläiset kaatavat sen samaan tapaan kuin tsaarin hallinto kaatui maaliskuun vallankumouksessa ensimmäisen maailmansodan aikana. 

Tosiasia joka tapauksessa on, että koska sodan uutisointi on mitä on, on täällä sodan katsomossa parasta vain seurata tapahtumien kulkua sitä mukaan kuin niistä saadaan tietoa. Siis vähän samaan tapaan kuin seuraamme urheilukilpailuja toivoen kerta toisensa jälkeen suomalaisten voittavan vastustajansa - ja samalla peläten, että nämä jäävät sittenkin tappiolle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Freudilainen lipsahdus ja teknologian taso
Tunnustus Ville Niinistölle
Kuinka Putin joutuu lopettamaan sotansa?