Riikka Purra on nykyistä järkevämmän EU-politiikan kannalla

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) sanoi MTV3:n mukaan itsestäänselvyyden. Hänen mukaansa "meidän tulisi pelata EU-peliä rohkeasti, omaa etua ajaen. Näin siksi, että kaikki muutkin maat tekevät niin. Meidän ei pidä nöyristellen hiljaa hyväksyen kuitata kaikkea, mitä EU tai suuret jäsenmaat ehdottavat. Ei, me voimme sanoa: tämä ei käy Suomelle."

Taustaksi hän totesi kaksi asiaa: ensinnäkin Suomi on Unionin nettomaksaja ja toiseksi sen vaatimat maksut kasvavat jatkuvasti. Lisäksi Suomen pitkän itärajan, muuttuneen turvallisuusympäristön ja Itä-Suomen erityisaseman tulisi näkyä myös EU:n rahoitusratkaisuissa.

Purra totesi myös sen itsestäänselvyyden, että jatkuvan budjetin paisuttamisen sijaan EU:n tulisi toimia vain niissä asioissa, joissa yhteinen päätöksenteko tuo selvää lisäarvoa. Ja siksi Suomen "pitää vastustaa EU:n lonkeroita siellä, minne ne eivät kuulu". Ja kysyi, että "miksi joissakin ministerineuvostoissa keskustellaan koko ajan asioista, joissa EU:lla ei tosiasiassa ole päätösvaltaa?"

* * *

Nämä ovat hyviä näkemyksiä. Jopa niin erinomaisia, että pitää ihmetellä, miksi ne pitää ottaa esille vielä vuonna 2026, kun Suomi kuitenkin liittyi EU:n jäseneksi jo tammikuussa vuonna 1995. Siis peräti 31 vuotta sitten. 

Kummastella täytyy siitä syystä, että meillä on tänä aikana ollut kolmetoista hallitusta, joista jokaisella olisi ollut mahdollisuus tehdä Suomen kohtuuttomalle asemalle Unionin jäsenenä jotain. Nähtäväksi siis jää, että asettuuko pääministeri Petteri Orpo (kok) tässä asiassa valtiovarainministerinsä kannalle, vai tyytyykö hän edelleen vuodesta 2009 alkaen – kuten alla olevasta kuvasta näkyy – taloudellisessa stagnaatiossa rämpineen Suomen asemaan muiden EU-maiden menojen ja EU:n ulkopolitiikan nettomaksajana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono

Tuoreen tutkimuksen mukaan EU:n hiilinielupolitiikka on järjetöntä

Muistutus Euroopan poliittisten johtajien kyvyttömyydestä

Ensi sunnuntaina saamme jälleen siirrellä kelloja tunnilla eteenpäin. Asiasta kertoi Uutissuomalainen, jonka mukaan "ehdotus kellojen siirron lopettamisesta odottaa yhä EU:n neuvoston käsittelyä. Kaikki jäsenmaat eivät ole muodostaneet kantaansa."

Jutussa kerrottiin myös, että "Euroopan komissio haluaa edistää kesäaikadirektiivin kumoamista. Kestävästä liikenteestä ja matkailusta vastaava komissaari Apóstolos Tzitzikostas käynnisti helmikuussa arviointityön, jossa selvitetään kellojen siirron EU-laajuisia vaikutuksia.

Selvitys on tarkoitus saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä, kertoi liikenne- ja viestintäministeriö tiedotteessa. Sen jälkeen komissio arvioi jatkotoimia."

* * *

Tämä on sikäli merkillistä, ettei kyse ole todellakaan mistään uudesta asiasta. Kirjoitinhan itsekin jo kuusi vuotta sitten, että "ehkä vieläkin kuvaavampi esimerkki EU:n kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä aktualisoitui taas viime yönä. Jouduimmehan edelleen siirtelemään kellojen viisareita, vaikka Unionin kansalaisten enemmistö haluaisi lopettaa sen ja sekä EU:n komissio että parlamentti ovat tehneet asiasta päätöksen."

Eikä siinä kaikki, sillä peräti yksitoista ja puoli vuotta sitten saatoin todeta, että "tutkimukset ovat osoittaneet kellon siirtelyn kokonaisuutena haitalliseksi, joten THL on suosittanut käytännöstä luopumista". Eikä tämä asia ole vuosien kuluessa muuttunut miksikään, sillä viime vuonna julkaistun tieteellisen yhteenvetoartikkelin mukaan "kesäaikaan siirtymiseen liittyi haitallisia vaikutuksia unen kestosta ja laadusta lisääntyneeseen uneliaisuuteen". 

* * *

Siksi on syytä toistaa jälleen kerran se tosiasia, että tämä loputon kellonsiirtelyfarssi on omiaan heikentämään ihmisten uskoa ja luottamusta Euroopan Unioniin – ellei se sitten ole tehnyt siitä jo naurunalaista. Ja mikä pahinta, se osoittaa vuosi vuodelta yhä selvemmin, ettei kyse ole pelkästään ihmisten tuntemuksista vaan karusta faktasta. 

Osoittaahan kellonsiirtelyfarssi kiistatta maanosamme johtajien järkyttävän kyvyttömyyden, joka on epäilemättä syynä siihen, että olemme jääneet sekä taloudellisesti että sotilaallisesti jälkeen Yhdysvalloista, kuten alla oleva BKT:n kehityksen näyttävä kuva kiistatta osoittaa. 

Harmi kyllä, kellonsiirtelyn ja talouden ongelmat eivät ole ainoa asia, joissa eurooppalaiset johtajat ovat epäonnistuneet. Ovathan he samaan aikaan onnistuneet myös täyttämään monet jäsenmaat kehitysmaalaisilla elintasopakolaisilla – samaan aikaan kun kantaväestön lapsiluku on pudonnut kuin lehmän häntä. 

Toki eurooppalaiset poliitikot ovat onnistuneet myös ajamaan maanosan sotilaallisen kyvykyyden niin heikoksi, että Venäjä on saanut käydä vuosikausia sotaansa Ukrainassa EU:n kykenemättä puuttumaan asiaan. Ja mikä vielä pahempi - innostaneet USA:n presidentin kyseenalaistamaan koko NATO:n hyödyllisyyden – kaikki asioita, jotka voivat johtaa jopa koko Euroopan tulevaisuuden ja sen asukkaiden elämäntavan häviämiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono
Tuoreen tutkimuksen mukaan EU:n hiilinielupolitiikka on järjetöntä
Onhan meillä varaa

Hyviä uutisia EU-parlamentilta ja hallitukselta

Tänään on ollut hyvä päivä meille suomalaisille ja kaikille muillekin eurooppalaisille. Euroopan Unionin parlamentti on nimittäin päättänyt keventää yritysten kestävyysraportointia ja huolellisuusvelvoitetta.

Jatkossa ainoastaan sellaiset yritykset, jotka työllistävät keskimäärin yli tuhat työntekijää, ja joiden vuotuinen liikevaihto on yli 450 miljoonaa euroa, joutuvat raportoimaan yhteiskunnallisista ja ympäristövaikutuksistaan. Lisäksi niin sanottuja huolellisuusvelvoitteita edellytetään jatkossa vain  yrityksiltä, joissa on yli 5000 työntekijää ja joiden vuotuinen liikevaihto on yli 1,5 miljardia euroa. 

Päätös tulee voimaan kesällä ja auttaa – toivottavasti – sen jälkeen eurooppalaisia yrityksiä keskittymään oleelliseen. Eli kasvuun, työpaikkojen luomiseen, liikevoiton tekemiseen ja tuotekehitykseen.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että Euroopan taloudesta tulisi pelkästään tällä päätöksellä kilpailukykyinen amerikkalaisten ja itäaasialaisten kanssa. Siksi on tärkeää, että Unionin poliittinen johto lähtee laajemmin ja pitkäaikaisesti tälle linjalle. Ja hylkää – mieluiten lopullisesti – edellisten komission ja parlamentin byrokraattis-sosialistisen lähetymistavan EU:n johtamisessa. 

* * *

Hyvät uutiset meille suomalaisille eivät pääty edellä kirjoittamaani, sillä huomenna – 17. joulukuuta – tulee voimaan ensimmäinen osa kansalaisuuslain muutosta. Siihen sisältyvät seuraavat asiat. 

Ensinnäkin, hakijan toimeentulon pitää olla turvattu. Se tarkoittaa omalla työllä tai yrittämisellä saavutettua elinkustannusten kattamista ilman tulonsiirtoja kahden vuoden ajan siten, että hän on saanut alle kolme kuukauden työttömyysetuutta tai toimeentulotukea

Toiseksi, Suomen kansalaisuutta hakevan asiakkaan pitää esittää voimassa oleva kansallinen passi. Ellei sellaista ole, on hänen pystyttävä osoittamaan henkilöllisyytensä muilla luotettavilla asiakirjoilla. 

Kolmanneksi, hakijan rikokset vähentävät entistä enemmän mahdollisuutta saada Suomen kansalaisuus. Tässä korostetaan aiempaa enemmän kansallista turvallisuutta.

Neljänneksi, Suomen kansalaisuuden voi menettää aiempaa helpommin, mikäli henkilö on antanut vääriä tietoja tai toiminut muutoin petollisesti kansalaisuuden hakemisen aikana. Samoin sen voi menettää syyllistymällä vakaviin rikoksiin.

Kaikki tämä on oikein ja kohtuullista. Ja mikä parasta, kansalaisuuslainsäädännön valmistelutyö jatkuu edelleen, joten kannattaa varautua hyviin uutisiin myös jatkossa.

Päivän aiempi merkintä:
Vastuutonta rahankäyttöä EU:ssa ja Tampereella

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Faktatietoa pääministeri Petteri Orpon ja kansanedustaja Teemu Keskisarjan välisen debatin arvioimiseksi

Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla

Hallitus muuttaa maahanmuuttolinjauksiaan

Ennallistamisasetus kaatui epäreiluun taakanjakoon

Vuonna 2011 käytiin kovaa keskustelua konkurssiin ajautumassa olevan Kreikan pelastamisesta. Siinä pelissä oli näkyvästi mukana myös Suomi silloisen valtiovarainministerinsä Jutta Urpilaisen (sd) johdolla.

Kirjoitin elokuussa 2011 seuraavasti: "tänään aamulla minulle sitten selvisi, että suomalaisten lainojen takauksiksi olisi tulossa kreikkalaisten pankkien osakkeita. Muuten hyvä, mutta ongelman muodostaa se, ettei Kreikka mitä todennäköisimmin selviä kuiville edes euromaiden tuella. Sen annettaneen mennä konkurssiin välittömästi, kun saksalaisten ja ranskalaisten pankkien omistajien riskit on sosialisoitu eurooppalaisten veronmaksajien maksettavaksi.

Tässä yhteydessä saattaa sitten käydä niin, että Kreikan valtion ohella selvitystilaan joutuvat myös maan pankit, jolloin Suomen takuut muuttuvat arvottomiksi. Nähdäkseni siis varsin arveluttavia takuita meille nyt tarjotaan."

Olin onneksi väärässä eikä Kreikka ole suistunut selvitystilaan eivätkä Suomen saamat vakuudet ole menettäneet koko arvoaan. Sen sijaan - Iltalehden pääkirjoituksen mukaan - "vuonna 2011, kun Suomi vaati silloisen valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen johdolla ainoana euromaana Kreikka-vakuuksia, oli lopputulos heikko. Vakuuden sijoitustuotto on pakkasella ja pankin palkkiot ovat nousseet 1,5 miljoonaan euroon."

Onni onnettomuudessa on se, että Kreikka tulee ilmeisesti selviämään tilanteestaan ja pystyy loppujen lopuksi maksamaan Suomelta saamansa lainan takaisin. Ikävää siinä on parhaassakin tapauksessa kuitenkin se, että Suomi saa vakuuksiensa takia lainaosuudestaan alempaa korkoa kuin muut lainanantajat.

* * *

Edelle kirjoittamani historia on sikäli ajankohtaista, että yllä linkittämäni Iltalehden pääkirjoituksen mukaan Suomi on herännyt puolustamaan omia etujaan EU:ssa. Tämä näkyi muun muassa siinä, että maamme asettui vastustamaan komission Greenpeace-myyrän eli Frans Timmermansin johdolla junailtua ennallistamisasetusta yhdessä muutaman muun jäsenmaan kanssa. 

Vastustuksen taustalla ei ole se, ettei Suomi haluaisi suojella ympäristöään, vaan meille kaavaillun maksuosuuden kohtuuttomuus. Ministeri Kai Mykkäsen (kok) mukaan Suomen osuudeksi olisi tullut 700 miljoonaa euroa, joka olisi ollut asukaslukuun nähden Unionin korkein, vaikka ympäristömme tila on lähes kaikkia muita jäsenmaita parempi. 

Tätä taustaa vastaan on outoa se yksisilmäisyys, jonka Suomen päätös on herättänyt ympäristöväessä. Tämä on näkynyt esimerkiksi Helsingin sanomien yleisönosastolla ja etenkin sosiaalisessa mediassa. 

Jälkimmäisestä esimerkkinä käyköön Suomen ympäristökeskuksen Seppo Knuuttilan kannanotto, jonka mukaan "Meillä toden totta on #hallitus, jota #ympäristö'n tila ei voisi vähempää kiinnostaa" ja Jyväskylän yliopiston lehtori Panu Halmeen kommentti siitä, että "Mikä on ennallistamisasetuksen hylkäämisen merkittävin seuraus? Se, että EU menettää loputkin natsansa siinä, että voisi puhua indonesian ja Brasilian hallituksille sademetsien pelastamisesta."

Eivätkö nämä ihmiset ymmärrä, ettei sille tule ikinä loppua, jos ryhtyy maksamaan asioita toisen puolesta. Näin siksi, että kyllä vastikkeettomalle irtorahalle on aina ottajia - niin ihmiselämässä kuin valtioiden kesken.

Siksi myös ympäristöväen tulisi ymmärtää, että jos EU:n komissio haluaa ihan oikeasti viedä läpi ennallistamisasetuksen, sen tulisi jakaa kustannukset oikeudenmukaisesti. Eli suurimmat maksuosuudet tulisi kohdistaa niille, joiden ympäristössä on eniten korjattavaa - ja Suomen kaltaisten kuitenkin suhteellisen hyvin asiansa hoitaneiden maiden kustannusten tulisi jäädä vähäisemmiksi. 

Ilmeisesti tämä on myös isojen EU-maiden poliitikoille liian vaikea ymmärtää. Tai ainakin toteuttaa, sillä tällainen oikeudenmukainen ja hyvin perusteltu ratkaisu maksaisi niiden asukkaille paljon enemmän kuin nyt esitetty taakanjakomalli.

Tämä on sikäli ikävää, että minun nähdäkseni EU olisi paljon parempi kokonaisuus asukkailleen, yrityksilleen ja jäsenmailleen, jos sen toiminta perustuisi asiasta riippumatta oikeudenmukaisuuteen. Tämä olisi myös paras vaihtoehto koko Unionin tulevaisuuden kannalta - eikä pelkästään tässä vaan kaikissa muissakin vastaan tulevissa asioissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten ahdistuneisuus ja USA:n metsäpalot
Europarlamentin tulisi kaataa von der Leyenin komissio
Onnea ja ohjeita komissaarillemme vaikeaan tehtävääänsä

Saksassa suunnitellaan maahanmuuttopoliittisia muutoksia

Angela Merkelin Saksa toimi vuonna 2015 primus motorina prosessissa, jonka aikana EU:n alueelle otettiin noin 1,3 miljoonaa kehitysmaalaista. Tapahtuman seurauksena Saksan ja monien EU-maiden sisäinen turvallisuustilanne on heikentynyt oleellisesti. 

Tämän seurauksena - ja kehitysmaalaisen kansainvaelluksen jälleen nostaessa päätään - on Saksassa ryhdytty toimiin käynnissä olevan maahanmuuttaja-aallon suitsimiseksi. Tämä tarkoittaa monenlaisia hyvää tarkoittavia toimenpiteitä. 

Sellaisina on ehdotettu ainakin seuraavia: maahanmuuton ylärajan määrittäminen, Saksan houkuttavuuden vähentäminen vaihtamalla tulijoille elämiseen jaettava käteinen raha maksukortiksi, turvapaikanhakijoiden jakaminen tasaisesti kaikkiin EU-maihin, Saksan rajojen valvonnan palauttaminen, EU:n ulkorajojen valvonnan tehostaminen, turvapaikanhakijoiden säilöönotto hakemusten käsittelyn ajaksi, uusien valtioiden lisääminen turvalliseksi katsottujen maiden listaan, palautussopimusten tekeminen lähtömaiden kanssa, turvapaikkojen ulkoistaminen kolmansiin maihin sekä yksilöllisen turvapaikkaoikeuden hakemisoikeuden korvaaminen kiintiöpakolaisten määrää kasvattamalla. 

Nähtäväksi jää, missä määrin edelle kirjoitettu lista toteutuu Saksassa. Ja jos toteutuu, niin onko sillä minkäänlaista vaikutusta kehitysmaalaisten haluun päästä EU:n alueelle nauttimaan lähtömaita turvallisemmasta yhteiskunnasta ja niitä korkeammasta elintasosta. Tai heidän juuri näitä asioita rapauttavasta vaikutuksestaan, joka on nähtävissä niin Saksassa, Ranskassa kuin Suomessakin - ja aivan erityisen rajulla tavalla niin sanotussa humanitaarisen maahanmuuton suurvallassa eli Ruotsissa..

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pyhän maan sota alleviivaa Suomen suomalaisena säilyttämisen tärkeyttä
Freudilainen lipsahdus, 9-vuotias tyttö ja kulttuurinen omiminen
Saksassa ISIS-naiselle 14 vuoden tuomio - entä Suomi?

Sirpa Pietikäisen politiikka perustuu täydelliseen tietämättömyyteen

Sosiaalisessa mediassa sattui eilen silmiini pieni uutinen. Sen mukaan europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen oli väittänyt Länsi-Suomi-lehdessä ilmastonmuutokseen viitaten, että "meillä on parikymmentä vuotta aikaa... kun puu kaadetaan, ei sinne parissakymmenessä vuodessa kasva kuin pajukko".  

Hänen kommenttinsa kirvoitti valtavan määrän kommentteja, joista monet sisälsivät kuvia parikymmenvuotisista nopeassa kasvussa olevista metsiköistä. Suomessahan 20-vuotias metsä alkaa olla siinä iässä, jolloin siihen tehdään ensiharvennus puiden järeytymisen edistämiseksi - päätehakkuun aika tulee 60-80-vuoden iässä, eli parikymppinen metsä on elänyt jo noin kolmanneksen tai neljänneksen kiertoajastaan. 

Pietikäisen näkemys on sikäli tärkeä, että hän vastusti EU-parlamentissa metsien energiakäyttöä, jossa Suomen kannalta oli kyse siitä, luetaanko metsänhoidon sivuvirrat eli esimerkiksi ensiharvennuksessa kertynyt pienpuu tai myöhäisempien hakkuiden latvukset fossiilisen maakaasun (!?!?) tapaan uusiutuvaksi energiaksi. Länsi-Suomi-lehdelle antamansa lausunnon perusteella hän oli päätöstä tehdessään jättänyt täydellisesti perehtymättä suomalaisten metsien kasvuun, hoitoon ja käyttöön.

Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, ettei Pietikäisen toiminta tämän asian osalta tullut suurena yllätyksenä, koska hän on aiemminkin toiminut suomalaismetsien talouskäyttöä vastaan. Yllätys oli sen sijaan se, että tämä tapahtui perehtymättä millään tavalla päätöksentekonsa faktaperusteisiin. Mutta tokihan hänellä on oikeus ohittaa tosiasiat siinä, missä poliittiseen vihervasemmistoonkin kuuluvilla europarlamentaarikoilla. 

Niinpä tässä asiassa itseäni jäi ihmetyttämään vain se, että markkinatalousmyönteisenä, kansallismielisenä ja asiallisena puolueena itseään mainostava Kokoomus haluaa vuodesta toiseen pitää politiikkansa täydelliseen tietämättömyyteen perustavan Pietikäisen riveissään. Eikö sellainen syö puolueen uskottavuutta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Leikkimielistä nimittelyä
Europarlamentaarikot sosialismi-markkinatalous-asteikolla
Suomalaisvastaiset EU-parlamentaarikot

Taloudellisen vapauden airuet

Helsingin sanomain pääkirjoittaja kiinnitti huomiotaan siihen, kuinka poliitikot ovat ottaneet vähä vähältä taloutta omaan ohjaukseensa. Näin erityisesti Euroopan Unionissa, jossa erilaiset tukipaketit ja vihreät siirtymät ovat supistaneet merkittävästi markkinaehtoisen toiminnan pelikenttää.

Tämä muutos on johtanut - pääkirjoittajan mukaan - siihen, että "Eurooppa velkaantuu, ja markkinoiden kyky tarjota tuottavuuden kasvua heikentyy". Tähän näkemykseen on helppo yhtyä.

Pääkirjoittajan kirjoitus tuli sikäli sopivasti, että tänä aamuna tietokonetta avatessani ajattelin kirjoittaa Suomen pikkuruisesta Liberaalipuolueesta. Näin siksi, että se on saanut paljon huomiota sosiaalisessa mediassa #LeikattavaaLöytyy-kampanjallaan. 

Kyse on puolueen esille nostamista julkisista kuluista, joista voitaisiin hyvin luopua ilman, että siitä aiheutuisi sen kummempia ongelmia. Päinvastoin, julkisen talouden tervehtyminen mahdollistaisi suomalaiselle talouselämälle liikkumavaraa, joten liberaaleja voisi kutsua vaikkapa Suomen taloudellisen vapauden airuiksi.

Suomalainen poliittinen kenttä on sikäli vammainen, että sieltä puuttuu kokonaan arvokonservatiivinen vasemmisto. Myös maamme perinteinen poliittinen oikeisto siirtyi 1970-luvulta alkaen kohti arvoliberalismia, kunnes kohtuullisen arvokonservatiivinen Perussuomalainen puolue otti näin syntyneen vapaan tilan talouspolitiikan keskiviivan oikealta puolelta saaden vähitellen myös vapaata tilaa vastaavan poliittisen kannatuksen.

Suomessa tosiasiallista sisä- ja EU-politiikan valtaa käyttää hallitus, joka kootaan tyypillisesti talouspoliittisen keskirajan yli. Hallituksen kokoajana toimii kuitenkin aina vaaleissa suurimman kannatuksen saanut puolue. Tämä korostaa vaalien kokonaisvoittajan vaikutusvaltaa ja siten määrittää vahvasti myös kullakin nelivuotiskaudella harjoitettavaa politiikkaa.

Tämä on näkynyt selvästi vasemmistodemari Sanna Marinin Suomessa. Maa on velkaantunut rajusti ja samaan aikaan monilla politiikan lohkoilla on tehty varsin arvoliberaaleja ratkaisuja - erityisesti ympäristö-, kehitysapu- ja maahanmuuttopolitiikassa. Tosin joskus tuntuu siltä, että konservatismi-liberaaliakseli on viivan sijaan ympyrä, sillä arvoliberalismi johtaa helposti vapauden sijasta pakkovaltavaatimuksiin, kuten aamun lehteen sovitettu erään vegaanin henkilökuva osoitti.

Suomen itsenäisyyden aikana ei poliittinen valtavirta ole kuitenkaan oikeastaan koskaan sortunut äärimmäisyyksiin. Sen mukaisesti Marininkaan hallitus ei ole mennyt etenkään EU-politiikassaan aivan niin äärivasemmalle kuin sen apupuolueet eli Vihreät ja Vasemmistoliitto olisivat halunneet, vaan Suomi on sentään pyrkinyt - vaikkakin heikolla menestyksellä - puolustamaan omaa talouttaan Brysselin taistelukentällä. 

Tähän kokonaisuuteen pyrkivät lusikkaansa tuomaan jälleen myös liberaalit. Pidän sinänsä varsin paljon heidän poliittisista linjauksistaan. Sitä valaisemaan kopioin tähän heidän tavoitteensa mukaisesta tulevaisuuden Suomesta. 

"Tulevaisuuden Suomessa yhteiskunta on vapaampi ja vähemmän hallinnoitu ja säädelty, jotta kansalainen voi saavuttaa täyden potentiaalinsa. Jotta tähän päästään:

1. Elinkeino- ja yksilönvapauden sääntelyä on merkittävästi purettava.
2. Verotusta on kevennettävä ja sen painopiste on siirrettävä haittojen ja kulutuksen verottamiseen.
3. Julkisen sektorin kokoa on supistettava, tehokkuusvaatimuksia lisättävä, tehtäviä karsittava ja henkilöstön käytön painopiste tulee olla suoraan kansalaisia palvelevalla operatiivisella tasolla, ei keski- ja ylimmässä johdossa.
4. Ajan mittaan on siirryttävä kansalaista lähellä olevaan suoraan alueelliseen demokratiaan ja samassa yhteydessä valtion keskushallintoa on pienennettävä ja tehtäviä karsittava. Alueet ovat erilaisia ja tuntevat omat olosuhteensa parhaiten.
5. Sosiaaliturvassa on siirryttävä perustulo- tai perustilimalliin. Työelämän ulkopuolella pysyvästi oleville (kuten vanhukset ja vammaiset) tarjottava sosiaaliturva on oltava riittävä.
6. Ulko- ja turvallisuuspolitiikallaan Suomen tulee ensisijaisesti varmistaa kansalaistensa turvallisuus."

Tosiasiassa puolue sijoittuisi näillä linjauksillaan lähelle nykyistä Kokoomusta ja erityisesti Liike Nytiä. Ja sen menestys vaaleissa näkyisi todennäköisesti näiden puolueiden kannatuksessa, sillä Liberaalien potentiaaliset äänestäjät tuskin tulisivat nukkuvien puolueesta kuten lienee ainakin osin käynyt Perussuomalaisten kohdalla. 

Kun otamme huomioon suomalaisen suuria puolueita suosivan vaalijärjestelmän, johtaisi tämä poliittisen vasemmiston ja osin myös Keskustan aseman suhteelliseen vahvistumiseen. Perussuomalaisista en osaa sanoa, sillä Liberaalien maahanmuuttopolitiikka on erittäin lähellä purralaisten linjauksia ja saattaa olla, että Perussuomalaisten kannattajissa on varsinaisten arvokonservatiivien lisäksi muiden puolueiden de facto ajamaa väestönvaihtoa vastustavia talousliberaaleja. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka uudelle suomalaiselle liberaalipuolueelle riittää ensi kevään vaaleissa kannatusta. Eli riittäkö maailman ensimmäisestä liberaalista eli Antti Chydeniuksesta sekä presidentti Kaarlo J. Ståhlbergistä ja Risto Rytistä alkaen suurmiehiä maallemme tuottaneelle aatteelle vielä kannatusta?

Hallituspolitiikan kannalta olisi kuitenkin toivottavaa, että Liberaalipuolue pystyisi solmimaan teknisiä vaaliliittoja talouspolitiikaltaan keskilinjan oikealla puolella olevien puolueiden kanssa. Näin puolueen mahdollinen menestys ei edistäisi suomalaisen vihervasemmiston tuhoisan valtakauden jatkumista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyödyn aika
Harkimon lähtö herätti ajatuksia
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?

Surkeiden uutisten päivä

Eilinen päivä oli meille suomalaisille harvinaisen surkea. Sanna Marinin (sd) leväperäisyys Uniper-asiassa on johtanut uhkatilanteeseen, jossa Suomen kahdeksan miljardin euron sijoitus saksalaisten energiantuotantoon näyttää menevän hukkaan kuin aikanaan Soneran sijoitukset saman maan telekommunikaatioon. Näin siksi, että Saksa on ilmoittanut harkitsevansa yhtiön kansallistamista. 

Tässä prosessissa jää nähtäväksi, millä tavalla Suomen asiasta vastaava ministeri Tytti Tuppurainen (sd) onnistuu toteuttamaan tuoreen lausuntonsa. Sen mukaan "meille on tärkeää, että Uniper palauttaa kahdeksan miljardin rahoituspaketin takaisin Fortumille".  

Toivottavasti hän onnistuu, mutta en oikein tiedä mitä muita keinoja hänellä on tavoitteensa saavuttamiseksi kuin vetoaminen germaanien hyväntahtoisuuteen. Julkisuudessa Tuppurainen on tyytynyt vaikenemaan asiasta ja toteamaan ainoastaan, että "tässä on kysymyksessä yhtiöiden välinen neuvottelu Saksan hallituksen kanssa ja minua sitoo myös sisäpiirisäännökset".

* * *

Eilisen päivän toinen katastrofia enteilevä uutinen liittyi uusiutuvaan energiaan. Kyse on ilmeisen arasta asiasta, koska Ylen pääuutislähetys ei maininnut sitä lainkaan. 

Sen sijaan Maaseudun tulevaisuus nosti uutisen esille välittömästi EU-parlamentin äänestystuloksen ratkettua. Sen mukaan uusiutuvan energian osuus olisi nostettava 45 prosenttiin kaikessa EU:n energiantuotannossa vuoteen 2030 mennessä, mutta siihen ei laskettaisi pohjoismaissa merkittävää metsätalouden sivuvirtana kertyvää energiapuuta - harvennuksissa poistettuja taimia ja tukkipuiden latvoja ja oksia sekä juuria, kantoja tai pahkoja - joka jokainen suomalaisella maaseudulla kulkenut on nähnyt teiden varsille kerättyinä risukasoina. 

Päätös on pohjoismaille ns. isku vyön alle, mutta sen lisäksi se on tosiasioiden vastainen. Onhan samaisen EU:n mukaan keskieurooppalaisille tärkeä maakaasu kuitenkin uusiutuvaa, vaikka se oikeasti onkin fossiilista energiaa. 

* * *

Nähtäväksi jää, millä tavalla Suomen Uniperiin käyttämien rahojen käy ja muuttuuko metsistä kerättävä hukkapuu tosiaankin uusiutumattomaksi energiaksi. Tavalliselle Suomen kansalaiselle edelle kirjoittamani seikat kuitenkin osoittavat liiankin selvästi, minkälaisen aseman keski- ja eteläeurooppalaiset haluavat antaa vähäväkisille pohjoismaille Euroopan Unionissa. Eikä se ole hääppöinen.

Mutta onneksi kumpikaan tässä käsiteltävistä seikoista ei ole vielä saanut ratkaisuaan. Voihan käydä niin, että Tuppurainen saa neuvottelutaidoillaan saksalaiset lahjoittamaan suomalaisille jo saamansa kahdeksan miljardia - jos niin käy, lupaan kirjoittaa häntä kehuvan blogimerkinnän - ja komissio tai jäsenmaat lopulta kaatavat EU-parlamentin tosiasioiden vastaisen näkemyksen hukkapuun luonteesta uusiutumattomana energianlähteenä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Saksalaisten harhaluulo johtaa kylmään talven
Pari ajatusta Fortumista ja Suomen valtionvelasta
EU:n ilmastopaketti kaatui

Maria Ohisalo palasi räväkästi - mutta kunnioittaako hän perustuslakia

Maria Ohisalo (vihr) palasi räväkästi takaisin valtioneuvoston jäseneksi vastuualueenaan ilmasto- ja ympäristöasiat. Niinpä hän linjasi heti alkuun omat tavoitteensa: "ilmastotyö on jo enemmän valtavirtaa Suomessa ja maailmalla, ja tämä sama valtavirtaistaminen on tehtävä myös luontokadon pysäyttämiselle. Meillä on vastuu tehdä kaikkemme, jotta saamme muutettua kehityksen suunnan."

Lisäksi hän kertoi pitävänsä "selvänä, että meidän tulee sitoutua suojelemaan kaikki jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät". Taustana tälle "selviölle" on EU:n biodiversiteettistrategia, joka nähtävästi vaikuttaa myös Suomen metsäpolitiikkaan, vaikka Unionissa onkin erikseen linjattu, etteivät metsät kuulu ylikansalliseen päätöksentekoon. 

Lisäksi Suomen perustuslaissa lukee, että "jokaisen omaisuus on turvattu" sekä "jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla". Nähtäväksi jää, koskeeko tämä myös yksityistä metsäomaisuutta ja sen käyttöä toimeentulon hankkimiseksi.

Moni metsänomistaja ei ilmeisesti luota perustuslain antamaan suojaan. Tästä kertovat ns. aavistushakkuut, joihin moni suojelu-uhan alla mahdollisesti olevan metsän omistaja on turvautunut. Lopputuloksena ovat kärsineet sekä biodiversiteetti että hiilensidonta - eli pieleen meni jälleen kerran kuten suunnitelmataloudella tapaa aina muutenkin mennä.

Noin yleisellä tasolla tämä kaikki kertoo EU:n ja Suomen hallituksen epäonnistumisesta ympäristöpolitiikassa ja omaisuuden suojaamisessa. Olisikohan liikaa pyydetty, että ministeri Ohisalolla riittäisi ajatus myös niiden saamiseksi kohdalleen siten, että metsien kasvusta voitaisiin tuottaa tasapainoisella tavalla niin taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen kuin ilmastollinenkin hyöty ilman, että samalla loukattaisiin ihmisten elämää turvaaviksi tarkoitettuja perustuslain takaamia oikeuksia.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomessa tarvitaan kokonaisvaltainen laskelma biodiversiteetin kustannuksista
Ilmastonmuutoksen torjunta on kallista riskipeliä
Komission metsästrategia

Vaativatko poikkeukselliset helteet puuenergiasta luopumista?

Yle kertoi uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii sekä hiilidioksidi- että monien lyhytikäisempien päästöjen vähentämistä. Asia näyttäisi olevan perin akuutti, koska Etelä-Euroopassa, Pakistanissa ja Intiassa on ollut vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen kuumaa.

Tosin poikkeuksellinen kuumuus ei nähdäkseni ole vaivannut koto-Suomen ihmisiä tänä kesänä. Eivätkä nuo ennätysvuodet Suomessa ole muutenkaan pakkautuneet viime aikojen kuumiin vuosiin, kuten alla oleva kuva osoittaa. 

Kuvassa on siis esitetty kunkin kuukauden ennätysvuosi Helsingissä (sininen) ja Sodankylässä (oranssi) Ilmatieteen laitoksen nettisivun kautta löytyvien tilastojen perusteella. Nähdään, että Helsingissä kyllä painottuvat viimeiset vuosikymmenet, kun taas pohjoisessa Sodankylässä pikemminkin viime vuosisadan alkupuoli ja puoliväli. 

Tämä havainto on minusta erittäin mielenkiintoinen. Onhan yksi tieteellisen ilmastonmuutosteorian kerta toisensa jälkeen toistettu hypoteesi se, että ilmakehä lämpenee pohjoisessa nopeammin kuin etelässä. 

* * *

Edellä tekemieni havaintojen jälkeen päätin katsahtaa NASA:n Goddard-instituutin tiedostoista kaksi satunnaista paikkakuntaa Intiasta, Pakistanista ja Etelä-Euroopasta sekä katsoa, minä vuonna niissä on mitattu toukokuun korkein keskilämpötila. Valikoin paikat kartasta muuten satunnaisesti, mutta yritin välttää suurimpia kaupunkeja ja katsoin mittausasemat eri puolilta kutakin maata. Lisäksi hyväksyin vain tilastot, jotka ulottuvat vuoteen 2021 asti. Tulokseksi sain seuraavan taulukon

Bareilly, Pohjois-Intia (tilasto sisältää vuodet 1992-2021): lämpimin toukokuu 1995, 33,41℃
Pbo Anantabur, Etelä-Intia (1973-2021): 2020, 34,67℃

Jhelum, Pohjois-Pakistan (1947-2021): 1956, 33,68℃

Panjgur, Etelä-Pakistan (1931-2021): 2000, 31,65℃

Burgos Villafria, Pohjois-Espanja (1880-2021): 1964, 14,96℃

Jaen, Etelä-Espanja (1989-2021): 2015, 22,68℃

Seuraavaksi laskin, mille kohtaa tilastoa ennätyskuukausi osui prosenttina tilaston kestosta. Eli tässä tarkastelussa 10 prosenttia tarkoittaa kymmenettä vuotta satavuotisessa tilastossa tai toista vuotta kaksikymmenvuotisessa tilastossa. 

Sain edellä mainituille paikkakunnille seuraavat tulokset (prosentin tarkkuudella): 10, 98, 12, 77, 60 ja 81. Tämän perusteella näyttäisi siltä, etteivät toukokuiset ennätysvuodet ole seuranneet kovinkaan aktiivisesti globaalia muutosta, vaikka toki pientä kallistumaa onkin havaittavissa tilaston viimeaikaiseen päähän. 

Mutta ehkäpä tämä vuosi muuttaa asian, koska tarkastelemillani seuduilla on edelle linkittämieni uutisten mukaan ollut poikkeuksellisia helteitä.

* * *

Tähän kaikkeen liittyen oli mielenkiintoista kuulla, että EU-parlamentin ympäristövaliokunta haluaisi muuttaa metsähakkeen uusiutumattomaksi energiaksi. Tällä kannalla oli esimerkiksi Ville Niinistö (vihr).

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Sampo Soimakallion mukaan "sen käytön lisääminen vaikuttaa väistämättä metsän ja maaperän muodostamaan hiilivarastoon. Ilmastovaikutus on vuosikymmenten ajan verrannollinen fossiilisiin polttoaineisiin, eli se on kaukana hiilineutraalista". 

Sanomatta - ja ehkä ymmärtämättäkin - Syken mieheltä jäi, että energiapuun keruu lisää ajan myötä tukkipuun määrää. Ja se taas päätyy pitkäikäiseksi hiilivarastoksi samalla kun sen alkuperäisellä kasvupaikalla uudet puut kasvavat sitoen uutta hiiltä ilmakehästä. 

Nähtäväksi jää, kuinka EU lopulta kohtelee metsähaketta, jonka käyttö lisääntyi Suomessa räjähdysmäisesti kun turpeen käytölle lätkäistiin rajut lisäverot. Tosin turve teki paluun, kun puun saatavuus ei riittänytkään korvaamaan sen tarvetta kuluneena kylmänä (!) talvena. Eikä asiaa auta puuntuonnin lopettaminen Venäjän sotaseikkailujen takia.

* * *

Lopuksi todettakoon anekdoottina, että pohjoinen merijää - jonka sulamisesta on takavuosina pidetty paljonkin porua, eikä vähiten jääkarhujen tulevaisuuden takia - on tuoreimman tiedon mukaan ajankohtaan nähden laajimmillaan sitten vuoden 2013. Kaikkiaan se on ajankohtaan nähden 2000-luvun seitsemänneksi tai kahdeksanneksi laajin, riippuen siitä lasketaanko vuosi 2000 mukaan.

Kovin nopeaa ei ilmastonmuutoksen eteneminen näyttäisi olevan siis pohjoisimmalla arktiksellakaan. Jostain syystä en kuitenkaan ole nähnyt asiasta uutisoitavan suomalismedioissa. Eikä siitä mainittu edes kuukauden takaisessa Ylen uutisessa, jossa puhuttiin Siperian ikiroudasta ja arktisesta jäästä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
WMO ennusti mittaushistorian lämpimintä vuotta
Hellettä ja koleaa
Satelliittimittausten mukaan arktisen merijään tilavuus pienee dramaattisesti

Valtiokorruptiota

Euroopan unioni on rakentamassa kestävän rahoituksen kriteereitä eli EU-taksonomiaa. Se tarkoittaa sellaisen mekanismin kehittämistä, jonka avulla rahan saatavuus tai rahan hinta sidotaan siihen, miten kestävästä investointikohteesta on kyse. Tämän määrittelyn oli alkujaan tarkoitus tapahtua puhtaasti tieteellisin perustein.

EU-taksonomian ilmasto-osuus on saamassa ratkaisun, jossa kestäviksi energiamuodoiksi luetaan mm. ydinvoima ja maakaasu. Ensimmäinen on hyvin perusteltu, kuten esimerkiksi tämä ja tämä kuva osoittavat: ydinenergiahan on kasvihuonekaasupäästöiltään samaa luokka kuin vaikkapa vesi- ja tuulienergia ja paljon parempi kuin muut vähäpäästöiset energianlähteet eli aurinko, biomassa tai maalämpö - puhumattakaan ilmastoon kasvihuonekaasuja rajusti lisäävistä maakaasusta ja kivihiilestä.

Fossiilisen maakaasun luokittelua kestäväksi on perusteltu sillä, että se on kuitenkin parempi kuin kivihiili - mikä sinänsä pitää paikkansa - joten sitä kestäväksi energiaksi ajanut Saksa voi alentaa päästöjään siirtymällä kivihiilestä maakaasuun. Käsittämättömäksi tämän ratkaisun tekee se, että samaan aikaan EU:n suurin talousmahti on luopumassa sata kertaa maakasua puhtaammasta ydinvoimasta.

On siten aivan selvää, ettei maakasun luokittelu kestäväksi energiamuodoksi voi perustua tieteellisiin kriteereihin, vaan sen taustalla on Saksan poliittinen suhmurointi - ja välinpitämättömyys siitä, että samalla Venäjä saa pujotettua EU:n kaulaan hirttosilmukan, jonka kireyttä säädellään kaasutoimitusten kautta. 

Suomeksi sanottuna tässä toteutui vahvemman oikeus eli jonkinlainen valtiokorruptio, jossa voimakkain valta polkee jalkoihinsa kaikkien hyväksymät periaatteet omien etujensa ja intohimojensa takia. Intohimon ajamaksi tulkitsen tässä Saksan tuoreen hallituspuolueen eli sikäläisen ympäristöpuolueen, jonka "saavutus" ydinvoimasta luopuminen on ollut. 

Merkille pantavaa on, että tuo intohimo on niin voimakas, että sen avulla on mahdollista perustaa maan energiapolitiikka fossiiliselle maakaasulle. Ja olla piittaamatta sen sisältämästä turvallisuusriskistä - tai edes suomalaisen vihreän europarlamentaarikon eli Ville Niinistön vastustuksesta.

Tosiasia kuitenkin on, ettei Suomella ole lihaksia torjua saksalaista valtiokorruptiota. Täytyy kuitenkin toivoa, että ministeri Mika Lintilä (kepu) olisi oikeassa siinä, että Saksan päätös johtaa myös suomalaisen bioenergian käytön hyväksyttävyyteen EU-taksonomiassa. 

Sitä tosin eivät uhkaa niinkään ilmastoon liittyvät kriteerit, vaan vasta valmistumassa olevat EU:n biodiversiteettiin liittyvät taksonomiavaatimukset, joiden mukaan toimien metsien tuottavuus jäisi oleellisesti nykyistä pienemmäksi. Ja siten myös sen ilmasto-, talous- ja sosiaaliset hyödyt suomalaisille vähenisivät.

Kaiken kaikkiaan EU:n kestävän rahoituksen kriteereiden valmisteluprosessi on ollut ruma esimerkki EU:n sisäisestä valtapelistä, vahvemman oikeudesta, periaatteettomuudesta ja valtiokorruptiosta. Nähtäväksi jää, millä tavalla tämä kaikki vaikuttaa Unionin tulevaisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita
Björn Wahlroos: EU:n taksonomiapäätös perustuu väärinymmärrykseen
Vihreän politiikan uhri(t)

Sosiaalinen ilmastorahasto tarkoittaisi 150 euron lahjoitusta jokaiselta suomalaiselta muulle Euroopalle

EU:ssa on jo jonkin aikaa ollut tekeillä sosiaalinen ilmastorahasto osana Euroopan vihreän talouden ohjelmaa. Sen avulla jäsenmaat voisivat auttaa kansalaisia rahoittamaan energiatehokkuutta ja uusia lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä sekä käyttämään puhtaampaa liikennettä. 

Jäsenmaille siitä myönnettäisiin vuosina 2025–2032 yhteensä 72,2 miljardia euroa mikäli ne itse sijoittaisivat samaan tarkoitukseen yhtä paljon. Siten sosiaalisesti oikeudenmukaiseen siirtymään olisi käytettävissä yhteensä 144,4 miljardia euroa. 

Suomi maksaisi siitä muhkeat 1 230 miljoonaa ja saisi takaisin vähemmän muhkeat 387 miljoonaa euroa, joten nettomaksuosuutemme olisi 843 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa noin 150 euroa per suomalainen.

Suomessa poliittinen kenttä ja Helsingin sanomat vaikuttavat olevan torjuvalla kannalla, vaikka hallitukselta ei olekaan saatu yksiselitteistä kannanottoa asiaan. Syynä yksimielisyyteen lienee kansalaisten muistissa vielä hyvin olevat vakuuttelut siitä, että EU:n elpymisväline olisi ollut ainutkertainen yhteisvastuuväline, joka EU-kansalaisten maksettavaksi otetaan.

* * *

Kun puhutaan EU:n rahankäytöstä, on tavallisen kansalaisen syytä muistaa, että jokainen julkisella sektorilla käytetty euro pikkukunnista Euroopan Unioniin on lähtöisin työtä tekevän veronmaksajan lompakosta.  Tämä koskee myös epäsuoria veroja kuten päästötulleja, joiden hintoja korottavan vaikutuksen kuluttaja joka tapauksessa joutuu maksamaan. Ja siksi puhe EU:n menojen rahoittamisesta omalla varainkeruulla on älyllisesti epärehellistä kansalaisten sumuttamista.

Edelle kirjoittamallani en tahdo kiistää sitä, etteikö vihreästä siirtymästä koituisi jäsenmaille ja niiden kansalaisille ongelmallisia tilanteita. Jo nyt olemme nähneet, kuinka energian hinta on lähtenyt EU:ssa kiitolaukkaan, koska Saksa on aiemmin päättänyt ajaa oman ydinvoimansa alas ja joutuu nyt maksamaan fossiilisesta energiasta päästömaksujen takia aiempaa korkeampaa hintaa.

Asiaa on kärjistänyt lisäksi se, että myös Aasiassa on vihreän siirtymän seurauksena syntynyt kasvava tarve Keski-Euroopan kannalta tärkeään maakaasuun, joka on niin ikään nostanut energian hintoja EU:ssa.  

Tämä kaikki on johtanut kiihtyvään inflaatioon. Sen monet talousasiantuntijat taas pelkäävät lopulta johtavan stagflaatioon, jonka perimmäinen syy on raaka-aineiden tai muiden tuotannontekijöiden hintoja kohottava kallistuminen. Ja joka saattaa johtaa pidentyneeseen lamaan ja sitä kautta ihmisten elämän mitä todennäköisimmin varsin epätasa-arvoiseen kurjistumiseen.

Sitten on vielä asia, josta poliitikot vaikenevat. Se on EKP:n viimeistään Kreikan pelastuspaketista alkanut vastikkeettoman rahan syytäminen markkinoille ottamalla kelvottomia velkakirjoja omiin taseisiinsa. Onko siitä seurannut markkinoilla olevan rahan määrän kasvu johtamassa euron uskottavuuden laskuun?

En tässä kirjoituksessa väitä tietäväni mihin kehitys johtaa - se rooli olkoon varattu ennustajaeukoille. Sen sijaan panen tyytyväisenä merkille, että Suomessa näyttäisi vallitsevan yksimielisyys siitä, ettei suomalaisia haluta panna maksumiehiksi vihreän siirtymän aiheuttamille ongelmille eteläisen ja itäisen Euroopan maissa. 

Ja toivon, että hallitus epäselvistä ilmaisuistaan huolimatta tulee pitämään kannastaan kiinni EU:n taholta epäilemättä tulossa olevan kovan painostuksen edessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin hallitus ja kylvetty raha
Sanna Marin neuvotteli rahahanan ahneimmille
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?

Ilmastohyödyt katosivat savuna ilmaan

Nyt kävi niin, että Kalajoen maastopalo johtui ilmastonmuutoksesta. Asiasta ei ole epäilystä, sillä se lähti liikkeelle tuulivoimalan rakennustyömaalta. Tuulivoimaloita puolestaan rakennetaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Asiasta ei siis ole epäilystä.

Avoimeksi kuitenkin jäi, kuinka kauan Kalajoen uusien tuulivoimaloiden lapojen pitää pyöriä, jotta ne ovat kuitanneet tulipalon takia aiheutuneet hiilipäästöt. Puhumattakaan niistä taloudellisista menetyksistä, jotka tulipalo metsänomistajille aiheutti. 

Nykyaikaisten tuulivoimaloiden historia osoittaa, että niihin liittyy melkoinen tulipalojen riski. Siitähän ei ole kuin neljä vuotta, kun Haminassa paloi tuulivoimala - silloin ei tosin syttynyt metsäpaloja.

Myös suuressa lännessä eli Yhdysvalloissa on tänä kesänä roihunnut melkoisia tulipaloja. Yksi niistä tuhosi metsän, jonka tarkoituksena oli kompensoida sellaisten suuryritysten kuin Microsoftin ja British Petroleumin kasvihuonekaasupäästöjä. 

Jälkimmäisen osalta avoimeksi jäi, pitääkö yritysten nyt kompensoida tulen takia kompensoimatta jääneet päästönsä. Vai tyydytäänkö siihen, etteivät päästöt nyt sitten oikeasti tulleetkaan kompensoiduiksi? 

Tartuin tähän aiheeseen, koska tapaukset osoittavat, etteivät ilmakehän kasvihuonekaasuja alentavien toimien nettotulokset ole laskettavissa huomioimatta niihin liittyviä riskejä. Kysymys siis kuuluu, että ollaksemme älyllisesti rehellisiä, tulisi hiilikompensaatioiden ja metsien keskelle rakennettavien tuulivoimaloiden hiilitaseessa huomioida myös niihin liittyvät metsäpalo- ja muut tuhoriskit.

Nähtäväksi jää, syntyykö yhteiskunnassa laajempaa keskustelua näistä riskeistä. Oma arvaukseni on, ettei synny, sillä nykyinen ilmastonmuutoksen torjuntamenetelmäkirjo kaikkine kompensointeineen ja uusine teknologioineen tarjoaa alalla toimiville ja sitä tukeville tahoille tutkijoista ympäristöjärjestöihin aivan liian suuria taloudellisia ja muita palkkioita, jotta niistä haluttaisiin luopua. 

Ja siksi jatkossakin ajatellaan eli kuvitellaan, että hiilinielut vastaisivat yksi yhteen fossiilisten päästöjen vähentämistä. Ja siksi Suomessakin vaaditaan myös tulevaisuudessa taloutemme yhden selkärangan muodostavan metsätalouden vähentämistä, vaikka EU-komissio ymmärsikin pyörtää idioottimaisimmat ajatuksensa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kalajoen metsäpalojen historiallinen viitekehys
Kanadan rajut metsäpalot ovatkin tavanomaisia
Ilmastopaneelin puheenjohtajan suloisenpunaisia ajatuksia

Syökö Kokoomus Perussuomalaisten kannatuksen?

Ajattelin ensin olla kommentoimatta Helsingin sanomien tuoretta gallupia ja valitsin siksi tämän aamun kirjoituksen aiheeksi ilmastonmuutospelon ajaman vihreän talouden tilan Suomessa.  Näin loma-aikana ja kaiken lamauttavassa helteessä on kuitenkin hyvää aikaa kirjoittaa myös toinen blogimerkintä, joten tartun tässä vielä lyhyesti HS:n gallupiin.

Sen mukaan Perussuomalaisten kannatus on kääntynyt rajuun laskuun. Taustalla saattaisi lehden käyttämän asiantuntijan mukaan olla Jussi Halla-ahon (ps) ilmoitus luopua puheenjohtajan pestistään. Lisäksi tämä epäili, että Perussuomalaisten kannatuksen laskussa näkyisi populistipuolueelle tyypillinen muita puolueita suurempi stokastinen vaihtelu.  

Tämä analyysi lienee ainakin osatotuus, mutta yhtä merkittävä tai jopa merkittävämpi seikka saattaa olla Kokoomuksen suunnalta kuulunut aiempaa tiukempi puhe maahanmuutosta. Se on saattanut kääntää sellaisten ihmisten päitä, joita joidenkin perussuomalaisten edesottamukset ovat kiusanneet tai jotka suhtautuvat EU:hun positiivisesti, mutta pitävät maahanmuuttoa sitä tärkeämpänä kysymyksenä. 

Joka tapauksessa HS:n tutkimuksen tulos lienee varsin luotettava, koska myös Ylen viimeisin gallup muutaman viikon takaa kertoi samanlaista tarinaa. Siten näyttäisi siltä, että Kokoomus on ottamassa selkeää johtoasemaa oppositiossa ja hakemassa ennakkosuosikin paikkaa tuleviin eduskuntavaaleihin. 

Tämä asema saattaa hyvinkin pitää, mutta mikäli EU-politiikasta syntyy seuraavan parin vuoden aikana Suomelle uusia vastuita tai velvollisuuksia, tai jos kehitysmaalaisten kansainvaellus paisuu oleellisesti nykyisestä tai uussuomalaisiin liittyvä rikollisuus saavuttaa entistä hurjempia mittasuhteita, riippuu jatko Kokoomuksen johdon poliittisista linjauksista. 

Eli mikäli puolue näyttäytyy kovin federalistisena tai suorastaan epäisänmaallisena, tai kannattaa löperöä suhtautumista elintasopakolaisuuteen, saattavat monet puoluetta nyt nähdyn gallupin mukaan kannattaneet ihmiset sittenkin vaihtaa uudelleen suosionsa kohdetta. Toisaalta siirtyminen ainakin piirun verran rydmanis-kalevaisten linjausten suuntaan maahanmuutto-asioissa saattaisi hyvinkin syödä lisää Perussuomalaisten kannatusta. Vaalikarjahan on epäilemättä unohtanut jo kauan sitten, ettei sen enempää Rydmanin kuin Kalevankaan kannanotoilla ole ollut vaikutusta Kokoomuksen käytännön toimiin maahanmuuttokysymyksissä.

Lisäksi paljon riippuu siitä, kuka siirtyy Perussuomalaisissa halla-ahoksi halla-ahon tilalle. Ja ennen kaikkea, kuinka uusi puheenjohtaja onnistuu puolueen linjan kirkastamisessa äänestäjille. Sekä tietenkin siitä, minkälaiseksi tuo linja muuttuu. 

Itse gallupista vielä sen verran, että panin surukseni merkille sen, kuinka kaikkien kolmen vihervasemmistopuolueen kannatus nousi piirun verran. Toki nämä muutokset mahtuvat kyselyn virhemarginaaleihin, mutta minusta on hämmästyttävää, että hallituksen täysin vastuuton talouspolitiikka voi saada rationaalisina pidettyjen suomalaisten parissa edelleen - kahden vuoden vastuuttoman hallitustaipaleen jälkeen - peräti 37,6 prosentin kannatuksen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti järkevämpää maahanmuuttopolitiikkaa
Matkalla mitättömyyteen
Atte Kaleva johtaa vaalikarjaa harhaan kertomalla totuuden islamista

Komission metsästrategia

Komissio julkaisi metsästrategiansa eilen. Lopputulos oli kelvollinen sekä metsänomistajien etujärjestölle MTK:lle ja metsäteollisuudelle että ympäristöväelle. Tosin samalla tuli esiin se, että vähän aiemmin julkaistu ilmastopaketti vaikeuttaa sahoille kertyvän sahanpurun hyödyntämistä eli saattaa ehkäistä Suomeen syntyviä biotalousinvestointeja.

On myös huomattava, että komissio puuttui metsänhoitoon kirjaamalla avohakkuiden käytön erikseen perusteltavaksi. Mikäli tämä tulkitaan tiukasti - kuten MTV3:n haastattelema tutkija teki - se tarkoittaisi siirtymistä jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen, jonka puuntuotos on vain noin 80 prosenttia avohakkuutalouden tuottamasta. 

Tällä olisi Suomen kannalta dramaattiset seuraukset, koska metsätaloudessa 90 % tuloksesta syntyy vasta hakkuiden jälkeen. Siten esimerkiksi Suomen verottaja saisi tulevaisuudessa vuotuisen 4 miljardin euron sijaan "vain" 3,2 miljardin euron potin.

Tässä yhteydessä kiinnitin itse huomioni erityisesti siihen, että EU:n komissio aikoo antaa vuonna 2023 esityksen metsien kartoittamisesta satelliittien avulla. Näin siksi, että tärkeimpien metsämaiden - kuten Suomen tai Ruotsin - metsävarat ja niiden kehitys tunnetaan erittäin tarkasti valtakunnallisten metsien inventointien kautta. 

Erityisen huolestuttavaa asiassa on se, että Euroopan komission tutkimuskeskuksessa jokin aika sitten satelliittidatan pohjalta tehdyn tutkimuksen tulokset olivat rankalla tavalla harhaisia. Niissä väitettiin, että Euroopan metsähakkuut - etenkin Pohjoismaissa, Baltiassa ja Iberian niemimaalla olisivat lisääntyneet äkillisesti 69 prosentilla, vaikka muutokset olivat todellisuudessa pieniä eli selittyivät suhdannevaihteluilla. 

Jos EU aikoo siis tulevaisuudessa perustaa metsäpolitiikkansa satelliittidataan, on siihen perustuvia menetelmiä kehitettävä todella paljon, jotta vältytään harhaisen tiedon käyttämistä poliittisen päätöksenteon perusteena. Tämä on erityisen tärkeää pyrittäessä taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävään metsien käyttöön. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Komissio hamuaa määräysvallan suomalaisiin metsiin
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?

Paremman Euroopan, terveen talouden, itsenäisten kansakuntien ja lisääntyvän subsidiariteetin puolesta

Kovasti on pohdiskeltu Britannian eroa Euroopan Unionista. On epäilty maan talouden romahtavan ja pahimmillaan koko valtakunnan hajoavan Skotlannin irtautuessa siitä. Tosin vuoden 2021 talouskasvusta näyttäisi tulevan nopeinta sitten vuoden 1941. Eikä Skotlantikaan ole vielä eronnut, vaikka saattaa sen hyvinkin tehdä.

MTV3 julkaisi kuitenkin pienen uutisen, joka nostatti omia kulmakarvojani. Sen mukaan Englannin kanaalista oli pelastettu yli sata kehitysmaalaista elintasopakolaista, joiden joukossa oli 29 lasta. Merkittävää tässä episodissa oli se, että kaikki pelastettiin Ranskan puolelle, eikä tarjottu Välimereltä tuttua taksipalvelua määränpäähän. 

Jos taksiliikenteen estäminen on mahdollista kanaalissa, on merkillistä, että se sallitaan Välimerellä. Syy ei ole pakolaisissa eikä lähtömaissa, vaan vastaanottavassa tahossa eli EU:ssa.

Toiveikkaasti voi tietenkin ajatella, että myös EU on muuttumassa nyt kun Tanska on lopettamassa turvapaikkamenettelyä väärinkäyttävien spontaanien elintasopakolaisten sijoittamisen maaperälleen. Lisäksi ruotsalaisen poliisin ampuminen saattaa lisätä paineita tehdä ongelmalle lopulta jotain.

Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka, eivätkä kaikki EU-maat ole valmiita näkemään tosiasioita ihmisoikeushössötyksen läpi. Siksi tarvitaan lisää poliittista voimaa Unionin tasolle - eli järkevää maahanmuuttopolitiikkaa ajavien tahojen yhteistoimintaa.

Yhtenä askeleena tätä tavoitetta kohti on europarlamenttiin syntymässä entistä voimakkaampi kansallismielisten ryhmittymä, johon tulevat kuulumaan muun muassa Perussuomalaiset ja Unkarin valtapuolue Fidesz. Toivoa sopii, että se pystyy toimimaan yhtenäisesti paremman Euroopan, terveen talouden, itsenäisten kansakuntien ja lisääntyvän subsidiariteetin puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jengirikollisuuden tilasta Suomessa ja Ruotsissa
Brexit uudessa valossa
Kanaalin yli pyrkijät muistuttivat hallitusneuvottelijoita

Komissio hamuaa määräysvallan suomalaisiin metsiin

Kun Suomi lähti useilla miljardeilla eurolla mukaan Etelä-Euroopan rahoittamiseen, puhuttiin poliittisen pääoman ylläpitämisestä. Samalla astuttiin askel kohti liittovaltiota, jossa kansallista päätösvaltaa supistetaan ja valtaa keskitetään yhä enemmän Brysseliin.

Samalla keskusvalta pyrkii saamaan käsiinsä myös päätösoikeuden luonnonvaroista, kuten äskettäin vuodettu komission strategiapaperi osoittaa. Siinä komissio täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella on vaatimassa Suomea luopumaan nykymuotoisesta metsien tehokkaasta monikäytöstä ja palaamaan sotia edeltävään ja niitä välittömästi seuranneeseen aikaan, jolloin metsäteollisuus hankki puunsa pääosin poimintahakkuina jättäen jälkeensä harvapuustoisia ja huonosti tuottavia metsiä. 

Tarkalleen ottaen komissio vaatii siis avohakkuiden kieltämistä. Ja tämä olisi viime vuosisadan kokemusten mukaan Suomen metsätalouden kannalta melkoinen katastrofi. Samalla suomalaiset metsät yksipuolistuisivat yhdenmukaisen peitteisiksi kautta maan - ja kuusettuisivat entisestään, mikä ilmaston lämmetessä lisäisi tuhoriskejä ennennäkemättömällä tavalla. 

Tähän komission paperiin reagoi ministeri Jari Leppä (kepu), jonka mukaan "hallituksen EU-selonteko toteaa yksiselitteisesti, että metsäpolitiikka kuuluu kansalliseen päätösvaltaan. Tästä tulemme pitämään kiinni. Suomi edistää kestävää biotaloutta ilmastonmuutoksen torjunnassa. Osaamme hoitaa metsämme ilman komission puuttumista."

Myös europarlamentaarikko Elsi Katainen (kepu) otti asiaan kantaa todeten, että "komission ehdottamat yhteiset metsien hoito- ja käyttösuunnitelmat ja kestävän metsänhoidon uudelleen määrittely tarkoittaisivat käytännössä EU:n yhteistä metsäpolitiikkaa. Tässä menee raja, jota ei voi hyväksyä. Komissio astuu tietoisesti jäsenmaiden toimivallan tontille ja se on pysäytettävä."

Katainen viittasi myös komissaarien ymmärryksen puutteeseen todeten, että "komissiolta näyttäisi kokonaan puuttuvan ymmärrys uusista biotalouden innovaatioista eli siitä, mitä kaikkea puun sivuvirroista jo tehdään kemikaaleista tekstiileihin ja muovia korvaaviin tuotteisiin". Samalla hän muistutti, että "ei komissio voi päättää puun käytöstä markkinoiden tai omistajien puolesta". 

Nämä komission suunnitelmat astuisivat myös Suomen perustuslaissa turvatun omaisuudensuojan varpaille, koska metsämme ovat enimmäkseen yksityisessä omistuksessa. Tämä viimeistään osoittaisi Unionin keskusvallan luonteen. 

En epäile yhtään punavihreän hallituksemme intoa hyväksyä komission suunnitelmat, vaikka Keskustan edustajat ovatkin ottaneet edellä kuvaamiani kantoja ja aluksi mainitsemani elvytyspaketti onkin tuottanut meille poliittista pääomaa. Harmi kyllä, luottamukseni juuri Keskustan edustajien kykyyn ja haluun hoitaa Suomen asioita on varsin heikko - vaikka epäilemättä puolue järjestääkin jälleen jonkinlaisen teatterin asian johdosta. 

Siksi joudun turvautumaan niinkin epätoivoiseen tekoon kuin asettamaan toivoni pääministeri Sanna Mariniin (sd) siinä, että edes hän ymmärtäisi meidän olevan taloudellisen tulevaisuutemme suhteen megaluokan ongelman edessä. Ja käyttäisi miljardeilla lunastamansa pääoman sen ratkaisemiseksi. Tässä minua rohkaisee hänen aiempi esiintymisensä metsien monikäytön puolesta yhdessä Ruotsin pääministerin kanssa.

Nähtäväksi siis jää mitä metsillemme ja samalla koko Suomelle tapahtuu. Heikoin vaihtoehto olisi Suomen metsien valjastaminen kivihiilen polttamisen mahdollistavaksi hiilinieluksi ja luontoreservaateiksi, mistä euroedustajamme Petri Sarvamaa (kok) totesi seuraavasti: "pohjoisen metsäisiä maita ei voida valjastaa syntipukiksi tai muiden jäsenmaiden ongelmien vastuunkantajiksi eteläisten maiden liidellessä vapaamatkustajina". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti eurooppalaista liittovaltiota
Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
Hyviä metsäuutisia

Kohti valoisampaa tulevaisuutta

Sanna Marinin (sd) kauhukabinetti ei kaatunut turpeeseen eikä edes EU:n elvytyspakettiin. Sen sijaan se näyttäisi tähtäävään entistä tiukemmin sellaisen sosialistisen Suomen rakentamiseen, jossa - Harry Harkimon (liik) sanoin - tavoitteena on pakottaa "kaikki töihin valtiolle ja kunnille! Sitä harjoitusta yritettiin Neuvostoliitossa tunnetuin seurauksin". 

Hallituksen kaatuminen tänä vuonna näyttää kuitenkin juuri nyt epätodennäköiseltä jopa siinä tapauksessa, että Keskustan kannatus romahtaisi kesäkuun vaaleissa alle kymmeneen prosenttiin. Onhan pönkäpuolue juuri vaihtamassa uutta ketjua ministeriautojen takapenkille, eikä sen intresseissä todellakaan ole muutaman viikon ajelu, vaan parin vuoden mittainen autoilu, kun se on vielä mahdollista katoavan kansanliikkeen riveistä.

Tästä huolimatta meille on nyt tarjottu arvokasta tietoa - toivottavasti - tulevan hallituksen linjauksista. Tarkoitan Petteri Orpon (kok) kannanottoa siitä, millä ehdoilla hänen puolueensa olisi valmis samaan hallitukseen Perussuomalaisten kanssa: se on nykyisen EU-myönteisen politiikan jatkuminen ja eurossa pysyminen.

Elleivät vaatimukset tästä lisäänny, on helppo nähdä opposition keskustaoikeistopuolueiden löytävän helposti toisensa. Orpo saisi pitää EU-politiikkansa ja vastaavasti Perussuomalaiset voisi linjata Suomen maahanmuuttopolitiikan mieleisekseen. Talouden peruslinjastahan puolueet ovat varsin yksimielisiä enkä näe ylipääsemättömiä eroja myöskään puolustus-, sosiaali- ja terveys- tai ympäristöpolitiikassa. 

Jos ja kun tälle linjalle lähdetään, en usko Kristillisdemokraateilla tai Liike Nytilläkään olevan vaikeuksia liittyä joukkoon. Sen sijaan RKP tai vihervasemmisto tuskin lähtevät missään tilanteessa samaan hallitukseen Perussuomalaisten kanssa. 

Keskusta on sitten oma kysymyksensä, mutta todennäköistä lienee, ettei puolueessa ole vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen hallitusintoa etenkään, jos kannatus on edelleen laskenut. 

Oleellista tässä kaikessa on kaksi asiaa. Ensimmäinen on sen taloudellisen kraaterin syvyys, johon Marinin kauhukabinetti onnistuu meidät kaivamaan. Ja toinen on vuoden 2023 vaalitulos.

Nykyisinhän Perussuomalaisilla, Kokoomuksella, Kristillisdemokraateilla ja Liike Nytillä on eduskunnassa yhteensä vain 83 edustajaa (tai 82, jos huomioimme Turtiaisen). Siten puolueiden kannatuksen pitäisi nousta aivan oleellisesti edellisistä vaaleista, jotta Suomen suunta saataisiin jälleen käännetyksi kohti valoisampaa tulevaisuutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Markkinatalouden kannattajat eivät ole arvoliberaaleja
Ennakoivatko puolueiden maahanmuutto-ohjelmat tulevaa hallituspohjaa
Petteri Orpo: kannattaisi katsoa peiliin

Sanna Marinin hallitus ja kylvetty raha

Suomen valtionvelka kasvoi vuonna 2020 yhteensä 18 465 miljoonalla eurolla ja päätyi sen seurauksena 124 833 miljoonaan euroon, mikä on 53,1 prosenttia maamme bruttokansantuotteesta. Summaa voi verrata myös valtion budjetin 65 200 miljoonan euron loppusummaan, johon nähden velka nousi lähes kaksinkertaiseksi.

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista havaita, että Sanna Marinin (sd) hallitus on viime vuonna nostanut humanitaariseen apuun käytettyjä varoja 45 prosentilla 115 miljoonaan euroon. Tämä on siis rahaa, jolle ei edes odoteta saatavan mitään vastinetta. Koko kehitysyhteistyöhön oli viime vuodelle budjetoitu 1000 miljoonaa euroa eli noin 1,5 prosenttia koko valtion budjetista.

Lisäksi olemme hyväksymässä Etelä-Euroopan talouksien rahoittamiseksi noin 4 500 miljoonan euron tulonsiirron - eli lahjoitamme näille maille rahasumman, joka vastaa noin seitsemää prosenttia valtion koko viime vuoden budjetista. Näin siksi, että maksuosuutemme elvytyspaketista on noin 6 600 miljoonaa euroa, jota vastaan Unioni myöntää meille viimeisimmän arvion mukaan 2 100 miljoonaa omaan käyttöömme.

Samalla taloutemme kasvuvauhti on heikkoa: olimme professori Sixten Korkmanin mukaan siinä lajissa vuosina 2008-2019 sijalla 134 yhteensä 141 vertaillun maan joukossa. Niinpä hänen näkemyksensä Suomen tulevasta kasvusta on jotenkin alistuneen kohtalonuskoinen: "kukaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.... lohtua voi hakea presidentti Mauno Koiviston sanoista: ´ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin´".

Nähtäväksi - tai toivottavaksi - jää, onko Korkmanin koivistolainen optimismi perusteltua. Joka tapauksessa on selvää, ettei Marinin hallitus ole onnistunut tehtävässään vahvistaa kestävästi Suomen taloutta, kuten esimerkiksi Nesteen uuden biojalostamon sijoituspäätös osoittaa, vaikka suurten rahasummien lahjoitteleminen ympäri maailmaa sellaista edellyttäisikin. Asia ei kuitenkaan näytä huolettavan kovin suuresti asiasta vastaavaa ministeriä.

Tähän pitäisi tulla jonkinlainen loppukaneetti. Jääköön sellainen kuitenkin kirjoittamatta, koska edelle kirjoittamani ei taida kaivata rautalangasta vääntämistä. Outoa on vain yksi asia: miksi Suomen kansa äänesti vuonna 2019 sellaisen eduskunnan, jonka tuella Sanna Marinin hallitus pysyy vallassa koko kuluvan vaalikauden, mikäli se vain itse niin haluaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Epäonnistuiko Sanna Marinin hallitus tärkeimmässä tehtävässään?
Onko kestävä kehitys mahdollista mustassa Afrikassa?
Tekeekö muutama lintu kesän?

Elvytyskysymys eduskunnassa

Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit ja Nyt-liike ovat tehneet hallitukselle välikysymyksen Suomen osallistumisesta EU:n elpymispakettiin. Toinen suurista oppositiopuolueista eli Kokoomus jättäytyi kysymyksen ulkopuolelle. 

Välikysymys on luettavissa täällä. Tai itse asiassa välikysymysrypäs, joka kuuluu seuraavasti.

1. Miksi Suomi hyväksyy, että EU saa rikkoa perussopimuksiaan muodostamalla niistä uuden oikeudellisen tulkinnan?

2. Miksi Suomi on hyväksynyt paketin, jossa Suomi on nettomaksajan roolissa ja maksaa paketista enemmän kuin saa takaisin?

3. Miksi hallitus jakaa ensin rahat kestävän kasvun ohjelmallaan ja vasta sen jälkeen pohtii, miten omien varojen esityksellä kerättäisiin rahat ohjelmaan?

4. Miksi hallitus ei ole muodostanut selkeää kantaa EU:n taloudellisen liittovaltion synnyttämiseen ja ilmaissut, mihin asti Suomi on valmis venymään yhteisvastuiden ja tulonsiirtojen tiellä?

5. Aikooko hallitus tehdä kattavan selvityksen EU:n elpymispaketin vaikutuksista Suomeen?

6. Miksi hallitus sivuuttaa taloustutkijoiden ja asiantuntijoiden esittämän kritiikin ja eikö hallitus luota suomalaisten asiantuntijoiden näkemyksiin?

7. Mihin hallitus perustaa näkemyksensä, jonka mukaan hallitus väittää paketin olevan vain kertaluontoinen, elvytysrahaa ei jaeta suoraan koronapandemian talousvaikutusten perusteella, vaan jakoperusteissa painotetaan jäsenmaiden taloustilannetta jo ennen koronakriisiä?

8. Miksi hallitus silti väittää, että elvytyspaketti on tarkoitettu ainoastaan koronasta aiheutuneisiin vahinkoihin?

9. Onko hallituksen linja, että EU:ta tai euroaluetta on hyväksyttävää muuttaa kohti taloudellista liittovaltiota, jossa Suomen rooli on toimia muiden maiden velkojen takaajana ja tulonsiirtojen maksajana, ja aiemmin moni poliitikko on kertonut, että mikäli EU olisi muuttumassa taloudelliseksi liittovaltioksi, Suomen osallistumisesta siihen pitäisi järjestää kansanäänestys. 

10. Jos nyt ei hallituksen mielestä ole kansanäänestyksen paikka, koska se sitten olisi?"

Mielenkiintoista kyllä, en löytänyt yhdestäkään suomalaisesta valtamediasta tätä kysymyslistaa sellaisenaan. Lieneekö se sitten tarkoituksellista vai ainoastaan tilan säästämisestä, mutta minun mielestäni olisi ollut kohtuullista, että kansa olisi saanut nähtäväkseen sen, mistä tarkkaan ottaen on kysymys.

Joka tapauksessa arvaan, ettei hallitus tule varsinaisesti vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, vaan toteaa vain yleisluontoisesti, että asiantuntijanäkemyksiä on moneen suuntaan ja että EU:n elpymispaketti on hyväksi EU:lle ja sen talouskasvulle, eikä sen tarkoituksena ole viedä Unionia kohti liittovaltiota. Toivon kuitenkin, että hallitus antaisi yksityiskohtaiset vastaukset erityisesti listan kysymyksiin 3, 4, 9 ja 10. Ja että ne tuotaisiin kansan tietoon näkyvästi myös valtamediassa. 

Palatakseni vielä Kokoomuksen poisjääntiin opposition välikysymyksestä, olisi mielenkiintoista tietää, johtuiko se puolueen yleisfederalistisesta linjasta, vai pelin politiikasta. Jälkimmäisellä tarkoitan tien rakentamista kohti seuraavien eduskuntavaalien jälkeistä hallitusta, joka rakennettaisiin sinipunapohjalle siten, että Perussuomalaiset jätettäisiin oppositioon vaalituloksesta riippumatta.

Niin tai näin, välikysymys on suomalaisen politiikan keskeinen elementti. Ja siksi tulee olemaan mielenkiintoista, miten hallitus vastaa kysymyksiin ja syntyykö sen riveihin loppuäänestyksessä rakoilua. Vaikka toki on myönnettävä, että välikysymyskeskustelu on suurelta osin pelkkää poliittista viihdettä, koska enemmistöhallituksilla ei ole tapana kaatua oppositioiden hyökkäilyihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n jakopolitiikka vs. suomalainen oikeusvaltio
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa
Kansanäänestus Portugalista