Jukka Kopra avasi pelin politiikan

Jokaisen maahanmuutosta huolestuneen kannattaa huomata Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan, Jukka Kopran, eilinen linjaus. Sen mukaan: "jos kokoomus olisi yksin kirjoittanut maahanmuuttopoliittisen osuuden, se voisi olla hiukan erilainen" kuin nykyisessä hallitusohjelmassa.

Toki Kopra halusi säilyttää nykyisen hallituksen työrauhan kertomalla, ettei kokoomuksen tavoitteiden korostaminen välttämättä tarkoita irtiottoja hallitusyhteistyöstä. Mutta jätti myös kertomatta miten hän tarkalleen ottaen muuttaisi suomalaista rajapolitiikkaa.

Käytännössä kommentti voi – ainakin oman käsitykseni mukaan – tarkoittaa vain sitä, että Kopra ilmaisi olevansa valmis taipumaan maahanmuuttokysymyksissä Antti Lindtmanin (sd) ja Antti Kaikkosen (kepu) vaatimuksiin. Eli käytännössä käytännössä palaamaan takavuosien maahanmuuttopoliittiseen hurlumheihin.

* * *

Ymmärrän Kopran kannanoton siis ennen kaikkea valtapoliittiseksi ulostuloksi eli pelin politiikaksi, jonka takana on se tosiasia, että viimeisimmän puoluekannatuskyselyn mukaan Kokoomus, SDP, ja Keskusta saisivat yhteensä eduskuntaan selvän enemmistön. 

Näin Kokoomus voisi antaa periksi nykyisen Petteri Orpon (kok) hallituksen aikana – perussuomalaisten ministereiden johdolla – saavutetusta edistyksestä maahanmuutokysymyksissä sitä vastaan, että sen talouspoliittiset linjaukset toteutuisivat mahdollisimman pitkälle myös tulevalla hallituskaudella. Tällainen esitys saattaisi hyvinkin sopia Lindtmanille. Ja myös Kaikkoselle, mikäli hän saisi ohjelmaan aluepoliittisia vaatimuksiaan. 

Itse asiassa luulen, että jopa demareiden razmyarilaiset olisivat onnesta soikeana, mikäli maamme rajat avattaisiin jälleen kehitysmaalaisten hillittömälle invaasiolle. Näin siitäkin huolimatta, että kokoomuslainen talouspolitiikka maistuu Nasiman ja kumppaneiden "suussa" katkeralta kalkilta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden

Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi
Seksuaaliturvallisuus Ruotsin ja Suomen tilastojen valossa

Lontoossa suuri mielenosoitus – entä sitten?

Lontoossa järjestettiin mielenosoitus maan väestöpolitiikkaa vastaan. Siihen osallistui brittipoliisin arvion julkaisseen Yleisradion uutisen mukaan yli 110 000 ja ehkä peräti 150 000 ihmistä – tosin nämä luvut on myös kiistetty ja väitetty kaduilla olleen jopa miljoonia ihmisiä (esimerkki, toinen). 

Oli todellinen osallistujen määärä sitten mikä tahansa, on selvää, että alhaisimpienkin arvioiden mukaan mielenosoittajia oli todella paljon. Ja on kiistatonta, että suuri määrä kertoo siitä tyytymättömyydestä, joka Britanniassa vallitsee siellä harjoitettua väestöpolitiikkaa sekä siihen liittyviä lieveilmiöitä kohtaan.  

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten Iso-Britannian hallinto reagoi mielenosoittajien vaatimuksiin. Ja ennen kaikkea, miten britit äänestävät seuraavissa parlamenttivaaleissa, joihin tosin menee vielä vuosia, sillä edelliset järjestettiin kesällä 2024. 

* * *

Juuri nyt saarivaltion tilanne on sellainen, että Reform UK puolueen kannatus on selvästi korkein noin 31 prosentin kannatuksella. Toisena on hallituksessa istuva Työväenpuolue, jota äänestäisi noin 21 prosenttia ihmisistä. Toista perinteistä valtapuoluetta, eli Konservatiiveja kannattaa vain 17 prosenttia äänestäjistä. 

Nämä luvut tarkoittaisivat Suomessa sitä, että Reform UK:sta tulisi pääministeripuolue – tai mikäli muut puolueet eivät suostuisi siihen – syntyisi maahan vaikea hallituskriisi. Britannian yhden edustajan vaalipiirit voivat kuitenkin johtaa siihen – kuten on käynyt jo aiemmin – että perinteisten puolueiden kannattajat keskittävät äänensä toisilleen kaikissa niissä vaalipiireissä, joissa Reform UK:n ehdokas näyttäisi voittavan, ja näin parlamenttipaikka säilyisi vanhoilla vallanpitäjillä. 

Tätä voisi kutsua Veikko Vennamon (smp) aikanaan lanseeraamaksi pelin politiikaksi, mutta se on karua realismia Iso-Britanniassa. Ja siksi on täysin mahdollista, että saarivaltiota hallitsevat myös jatkossa konservatiivit tai työväenpuoluelaiset  – eikä sikäläinen maahanmuuttopolitiikka muutu seuraavissakaan vaaleissa oleellisesti nykyisestä, vaan Yhdistyneiden Kuningaskuntien väestörakenne muuttuu myös jatkossa siten, että Englannin, Walesin ja Skotlannin kantaväestöt jäävät lopulta vähemmistöiksi omilla kotikulmillaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?
Ihmissalakuljettaja sai 25 vuoden vankeustuomion
Britannia kuohuu!

Pelin politiikkaa oppositiossa ja lehdistössä

Kirjoitin pari päivää sitten Suomen viennin käynnissä olevasta positiivisesta käänteestä. Tänään otan aiheekseni maamme viennin lähitulevaisuuden, koska Elinkeinoelämän keskusliitto on julkaissut tuoreimman vientibarometrinsa tulokset. 

Sen mukaan 40 prosenttia kyselyyn vastanneista yrityksistä arvioi vientinsä kasvavan seuraavan kuuden kuukauden aikana ja vain 15 prosenttia ennakoi sen supistuvan. Loput arvelevat vientinsä jatkuvan entiseen malliin. 

Positiivista oli myös se, että ylivoimainen enemmistö eli 87 prosenttia suomalaisyrityksistä aikoo maksattaa Trumpin asettamat tullimaksut joko kokonaan tai osittain amerikkalaisilla asiakkaillaan. Omia katteitaan aikoo laskea vain kolme yritystä sadasta. 

Tullit eivät myöskään näyttäisi johtavan laajamittaiseen suomalaisyritysten tuotannon siirtymiseen Yhdysvaltoihin, sillä vain yhdeksän prosenttia vastanneita harkitsee sellaista. Toki tässä on huomattava, ettei barometrista annettu tiedote kertonut oliko kyse suurista vai pienistä toimijoista. 

* * *

Uutinen suomalaisyritysten positiivisista vientinäkymistä sopii erinomaisesti Petteri Orpon (kok) hallitukselle ja siinä mukana oleville puolueille. Sen sijaan se on epäilemättä katkeraa kalkkia vihervasemmisto-oppositiolle, joka on koko hallituskauden harjoittanut repivää pelin politiikkaa, jonka keskiössä ovat olleet hallituksen valtiontalouden tasapainoon saattamiseksi tekemien toimien arvostelu ilman omia vaihtoehtoesityksiä, ilkkuminen työttömyyden kasvusta sekä turhanaikaisten rasismikohujen nostattaminen. 

Tässä asiassa oppositio on saanut tukea maamme merkittävimmiltä mediayhtiöiltä, jotka ovat innokkaasti – ja ilman journalistista kritiikkiä – julkaisseet sen edustajien edesottamuksia sekä mustamaalanneet erityisesti perussuomalaisia poliitikkoja. Toivoa siis sopii, että tähän tulisi talouden kääntyessä muutos, ja mediamme ymmärtäisivät uutisoida näyttävästi taloudessamme tapahtuvia positiivisia asioita ja luoda sitä kautta suomalaisiin yrittäjiin ja työntekijöihin uskoa parempaan tulevaisuuteen. 

Onhan vanha totuus, että myös vienti- ja muu talous on inhimillistä toimintaa, johon yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttaa merkittävästi. Eikä lehdistön asenne ole siksi yhdentekevä, vaikka sen suora vaikutus maamme talouteen onkin vähäinen ellei suorastaan olematon. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kääntyykö Suomen talous?
Yleisradion toimituskunta on paksunahkaista
Ylen kateusjournalismia

Toverituomioistuin

Eurovaalien suurvoittaja - eli Vasemmistoliitto eduskuntaryhmänsä puheenjohtaja Jussi Saramon suulla - haluaa jatkaa elinkeinoministeri Wille Rydmanin (ps) tapauksen käsittelyä eduskunnassa. Tarkalleen ottaen puolueen kansanedustaja  haluaa käyttää kansanedustajien aikaa ja energiaa sen pohtimiseen, että nauttiiko mainittu poliitikko eduskunnan enemmistön luottamusta. 

Vasemmistoliiton toveriksi tähän pelin politiikkaan on ilmoittautunut myös Vihreät, jonka eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne on vahvistanut asian. Nähtäväksi jää, osallistuuko tähän performanssiin vielä muitakin puolueita tai yksittäisiä kansanedustajia. 

Wille Rydman viestitti itse sosiaalisessa mediassa asiasta kuultuaan, että "Hieno juttu! Päästään kumoamaan vääriä väitteitä mahdollisimman avoimesti ja yksityiskohtaisesti. Toki eduskunta on aivan väärä areena näitä käsitellä, mutta itse asia on tärkein. Jos vasemmisto näin haluaa, niin tehdään se sitten oikein eduskunnassa."

Kuten arvoisa lukijani ehkä muistaa, on Rydman kirjoittanut jo viime kesänä Vasemmistoliittoa kiihottaneesta Helsingin sanomien jutusta oikein kirjan, joka sisältää myös hänen näkemystään tukevat todisteet - ja julkaisi blogissaan viime lauantaina siitä lyhennelmän, johon on koottu tiivistetyssä muodossa sen keskeiset johtopäätelmät. 

Itse kunkin - ja erityisesti Vasemmistoliiton kansanedustajien - olisi ollut hyvä tutustua siihen ennen kuin käynnistivät nyt eduskunnassa pystyyn panemansa toverituomioistuinkäsittelyn. Tai lukea läpi edes minun yhteenvetooni Rydmanin kirjasta. 

Näin siksi, ettei kaikkiin aiheeseen liittyviin seikkoihin liittyvistä asioista syyttämättäjättämispäätöksen tehnyt syyttäjä suinkaan todennut ketään syylliseksi lainvastaiseen toimintaan. Mutta tuli juuri siksi mahdollistaneeksi nyt nähtävän performanssin sen lisäksi, että - kuten aiemmin totesin - hän "teki erityisesti Rydmanista, mutta myös hänestä toimittajalle puhuneista naisista sekä jutun kirjoittaneesta toimittajasta, niin sanotusti löysässä hirressä roikkuvia".

Juuri tämä ratkaisu mahdollisti eduskunnassa nyt nähtävän Vasemmistoliiton ja Vihreiden toverituomioistuimen pystyttämisen, minkä ainoana tosiasiallisena - ja likaisena - tarkoituksena on jatkaa Rydmanin mustamaalausta ja siten kampittaa hallituksen toimintaa ja hajottaa sen yhtenäisyyttä.

Sanalla sanoen tällainen likainen peli ei ole kunniaksi kummallekaan kotimaisen laitavasemmistomme puolueelle. Eikä se lisää myöskään suomalaisten yleistä luottamusta suomalaiseen politiikkaan tai poliitikkoihin. 

Tässä tilanteessa olisikin hyvä, mikäli suomalaismediat - erityisesti Ylen uutistoimitus - tarttuisivat tapaukseen ja raportoisivat eduskuntakäsittelyssä ilmenevät faktat ja valheet mahdollisimman tarkoin suomalaisille. Näin siksi, että nämä voisivat tehdä johtopäätöksensä itse niin Rydmanista, tapaukseen liittyvistä naisista, jutun kirjoittaneesta HS:n toimittajasta kuin lehden nykyisestä päätoimittajastakin, jonka mukaan hänen lehtensä jutun "sävy oli asiallinen".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydman oikeusmurhan ja Mette Frederiksen väkivallan uhriksi
Johtaako Rydmanin tapauksen nolo käänne journalistien poliittisten näkemysten selvittämiseen?
Miten vanhat tekstiviestit vaikuttavat Rydmanin, hallituksen ja Helsingin sanomien tulevaisuuteen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Minkä peluri luonteelleen voi?

Eduskunnassa nähtiin eilen outo näytelmä. Tarkoitan Keskustan ja Liike Nytin hallitukselle sosiaali- ja terveydenhuollosta esittämää välikysymystä. 

Oudoksi asian teki se, että hyvinvointialueisiin perustuva sote-malli ja siihen liittyvät lait ovat nimenomaisesti Keskustan johdolla tehtyjä. Ja siksi kysymys olisi tosiasiallisesti pitänyt esittää sille itselleen. 

Ei siis ihme, että hallituksen ministerit ottivat ilon irti kysymyksestä. Mutta on asialla vakavampikin puoli. 

Se nimittäin osoitti jälleen kerran Keskustan käsittämättömän epärehellisyyden ja pelurin luonteen. Sekä vahvisti käsitystä siitä, että sille ja sen edustajille politiikka on pikemminkin jonkinlaista peliä kuin yhteisten asioiden vastuullista hoitamista. Mutta minkäpä peluri luonteelleen voi?

Nähtäväksi jää, ymmärtävätkö suomalaiset äänestäjät tämä asian, vai valuuko asia jälleen kerran kuin vesi hanhen selästä. Siksi odotan eilisen näytelmän jälkeen erityisen suurella mielenkiinnolla seuraavaa puoluekannatuskyselyä - ja siinä Keskustan kannatuksen kehitystä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keskustan petos mahdollisti arvottoman kesänäytelmän
Kepun petokselle on tulossa kova hinta
Omintakeinen poliittis-aatteellinen vaihtoehto on kadonnut

Muuttuuko Vihreät markkinatalousmyönteiseksi vai romahtaako Suomen brändi?

Atte Harjanne (vihr) ilmoitti eilen, ettei aio pyrkiä puolueensa puheenjohtajaksi. Ilmoitus oli alun perin Harjanteen blogissa - ja etenkin sen kootut selitykset.

Blogin mukaan Harjanteella "ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö vihreät tänä päivänä voisi valita johtoonsa oikeistoliberaalia miestä, joka kannattaa näkyvästi ydinvoimaa ja puhuu paljon maanpuolustuksesta". Näinköhän?

Lisäksi sieltä löytyi paljon viestejä hänen lukijoilleen (lue: tulevalle puheenjohtajalle). Niiden mukaan puolueen pitäisi jatkossa vahvistaa talousprofiiliaan markkinaliberaalin ja taloutta uudistavan otteen kautta sekä ja palata "keskemmälle ja monipuolisemmaksi siitä ahtaasta positiosta, johon olemme ihmisten mielissä valuneet". 

Nähtäväksi siis jää, kuka ottaa toteuttaakseen nämä haaveet. Olisiko se Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Fatim Diarra, entinen taideylipiston ylioppilaskunnan projektipäällikkö Saara Hyrkkö vai peräti ilmastoasiantuntija Oras Tynkkynen? Takavuosien TV-poliisi Reinikaista mukaillen: saas panna kattoen.

* * *

Eilen nähtiin myös mielenkiintoinen sananvaihto Riikka Purran (ps) ja Annika Saarikon (kepu) välillä. Sen taustana oli ensin mainitun kolumni Maaseudun tulevaisuudessa, jossa hän totesi, että "jos keskusta on oppositiossa SDP:n kanssa, se jää sen jalkoihin, koska asetelma on hallituksen oikeisto vastaan opposition vasemmisto. Jos keskusta on oppositiossa perussuomalaisten kanssa, tilanne on sen kannalta vielä huonompi."

Tähän vastasi Keskustan puheenjohtaja piruilemalla samassa lehdessä, että "eikö Purra halua hallitukseen kuin vain Keskustan kanssa? Suunnitteleeko hän oppositioon menoa?"

Näyttää siis siltä, että Keskusta on kerta kaikkiaan päättänyt jäädä oppositioon jättäen viimeisetkin kannattajansa muiden poliittisten liikkeiden hyväntahtoisuuden varaan. Mahtaakohan puolueen pullantuoksuinen puheenjohtaja siis luottaa siihen, ettei maaseudun keskustalainen väki arvelisi tämän osoittavan oman edun tavoittelemisen olevan hänelle tärkeämpää kuin äänestäjien asioiden ajamisen?

* * *

Edelle kirjoittamani tapaukset ovat toki mielenkiintoisia. Mutta kaikista mielenkiintoisinta on vaalien voittajan eli Kokoomuksen näkymättömyys. Onkohan Petteri Orpo kollegoineen painunut maan koloon odottelemaan tänään valmiiksi tulevia puolueiden vastauksia hänen kysymyslistaansa?

Oman kansan etujen ajattelemista vahingollisena pitävä Tytti Tuppurainen sen sijaan ei ole malttanut pitää kynttiläänsä vakan alla, vaan otti ja kertoi, että "minusta perussuomalaisia ei pidä päästää hallitukseen". Tällä hän asettui samaan rintamaan RKP:n Eva Biaudet´n kanssa, joka oli samoilla linjoilla jo aiemmin väittäessään, että koko Suomen brändi maailmassa romahtaisi, jos perus­suomalaiset olisivat hallituksessa. Näinköhän?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kommentteja Petteri Orpon listaan
Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi
Vaalitulos ja sen seuraukset

Kansalta vahva tuki nykypolitiikan jatkamiselle myös vaalien jälkeen

Vaalien lähestyessä on politiikan seuraaminen muuttumassa yhä mielenkiintoisemmaksi. Ja sen myötä myös puolueiden väliset erot korostuvat äänestäjien havaintomaailmassa monin eri tavoin. 

Myös poliitikot profiloituvat parhaansa mukaan, kuten esimerkiksi SDP:n puheenjohtaja Sanna Marinin (sd) jälkiviisastelu vuoden 2014 tapahtumista osoittaa. 

Niinpä myös puolueiden kannatusluvut vaihtelevat. Ja niitä mittaavat gallupit muuttuvat kerta kerralta jännittävämmäksi asiaviihteeksi. Niin myös tänään julkaistun Ylen kannatusmittauksen osalta.

Kun sen tuloksia tarkastellaan, voidaan havaita, että Marinin hallituksella on edelleen kansan enemmistön kannatus. Näin ollen ei ole esteitä sille, että Suomen nykyinen politiikka jatkuisi vaalien jälkeen, vaikka toki kabinettipuolueiden kannatus on pudonnut viime vaaleista yhteensä neljä prosenttiyksikköä. 

Toisin sanoen Ylen kannatuskyselystä voidaan nähdä, että suomalaiset ovat tyytyväisiä maan talouden alasajoon ja velkaantumiseen. Ja siten samalle menolle näyttäisi juuri nyt olevan kansan tuki myös seuraavalle hallituskaudelle. 

Toinen oleellinen asia on kannatuksen muutos vihervasemmiston ja muiden puolueiden välillä. Myöskään siinä ei ole tapahtunut käytännössä minkäänlaista muutosta - vihervasemmistopuolueiden kannatus on (ryhmä "muut" pois lukien) kummassakin tapauksessa sama 42,2 prosenttia. Siten Suomen nykyinen poliittinen linja näyttäisi nauttivan muuttumatonta kansan tukea myös tässä mielessä.  

Kun sitten tarkastellaan yksittäisten poliittisten puolueiden kannatusmuutoksia nähdään, että suosiotaan ovat nostaneet Kokoomus, SDP, Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto, kun taas Keskusta on ollut ylivoimaisesti suurin häviäjä. Siten on ilmeistä, ettei Keskustan osallistuminen nykyiseen feministihallitukseen ole ollut heidän äänestäjiensä mieleen, vaan nämä ovat siirtämässä tukeaan Kokoomukselle ja Perussuomalaisille. 

Vihervasemmiston piirissä kannatustaan on menettänyt puolestaan Maria Ohisalon Vihreät. Selityksenä tälle lienee puheenjohtajan kiilusilmäinen ympäristö- ja tasa-arvopolitiikka, jonka seurauksena puolueen kannattajia on siirtynyt vasemmalta laidalta Li Anderssonin (vas) ja toiselta reunalta Sanna Marinin (sd) politiikan kannattajiksi - toki jälkimmäiseen on saattanut vaikuttaa myös perussuomalaisten kannatuksen nousu eli pelko poliittisen vasemmiston jäämisestä seuraavan hallituksen ulkopuolelle, minkä torppaaminen onnistuisi parhaiten sillä, että SDP nousisi vaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi.

Nähtäväksi jää, kuinka poliittinen kehitys kehittyy jatkossa. Suomalaisen politiikan oleellisimpia kysymyksiä seurattavaksi ovat kuitenkin myös jatkossa se, että onnistuuko Marin kaappaamaan muiden vihervasemmistopuolueiden äänet SDP:lle sekä säilyykö nykyisten hallituspuolueiden kannatus niin korkeana, että se johtaa lopulta nykyisen kaltaiseen hallitusohjelmaan ja sen seurauksena maan ajautumiseen ylivelkaantuneen Kreikan tielle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin epädemokraattiset haaveet
Pilkahdus vihreän Helsingin todellisuudesta
Petteri Orpon naisvalinta