Oras Tynkkynen ehdotti Irlannin mallin mukaista perustuloa

Lienee erinomaisesti tunnettua, että Suomen julkinen talous on velkaantumassa hyvin nopeasti. Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Oras Tynkkyseltä on nyt tullut ehdotus, miten julkisiin menoihin merkittävästi vaikuttavaa työttömyysturvaa tulisi muuttaa. 

Hän nimittäin ehdotti maahamme perustulokokeilua perustellen sitä Irlannista saaduilla kokemuksilla. Siellä sellaista kokeiltiin 2 000 taiteilijalle, jotka saivat 1 300 euroa kuukaudessa ilman erillisiä ehtoja. 

Tämä tuli maksamaan saarivaltiolle 35 miljoonaa euroa vuodessa, josta kassaan kuitenkin palautui suuri osa taiteilijoiden lisääntyneen aktiivisuuden seurauksena. Näin ollen nettokustannus jäi 20 miljoonaan euroon. Siis noin 15 000 euroon per taiteilija. Lisäbonuksena irlantilaiset saivat aineettomia hyötyjä.

* * *

Suomessa on viimeisimmän tiedon mukaan noin noin 176 000 työtöntä. Jos näille kaikille nyt annettaisiin samanlainen etu kuin kokeiluun osallistuneille irlantilaisille taiteilijoille, tulisi kustannus yksinkertaisen kertolaskun perusteella olemaan noin 2,7 miljardia euroa. 

Tätä summaa voidaan verrata työttömyydestä valtiolle nykyisin aiheutuviin kustannuksiin, joissa ei huomioida ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Se on noin 1,9 miljardia euroa, joten Irlannin malli lisäisi työttömyydestä veronmaksajille aiheutuneita kuluja noin 40 prosentilla.

* * *

Toki voitaisiin ajatella, että tuen taso jätettäisiin pienemmäksi kuin irlantislaistaiteilijoilla. Tällöin taloudellisesti neutraalin tuen tasoksi tulisi noin 750 euroa kuukaudessa. Tämä on varsin vähän, mutta toisaalta melko pienikin ansiotulo sen päälle riittäisi nostamaan ihmisten tulotason kohtuulliseksi. 

Tästä pääsemme sitten siihen kysymykseen, että miten määritettäisiin kuka on perustulon piirissä. Omalta osaltani olen aina ajatellut, että perustuloksi pitäisi tulkita vain sellainen tuki, joka koskisi kaikkia ihmisiä. Tällöin kustannus olisi tietenkin jotain aivan muuta kuin edellä olevat laskelmat antavat ymmärtää. 

Tämän ongelman ratkaisemiseksi muistan joskus esitetyn, että perustulon voisi verottaa pois parempaa palkkaa saavilta. Eli kiristää veroruuvia nykyisestä – perustulon verran – silloin, kun tätä varten määritetty tuloraja on ylitetty. 

Nähtäväksi siis jää, eteneekö Tynkkysen ja muidenkin vihreiden lempilapsi suomalaiseen tukiverkostoon. Ja onko suomalaisilla veronmaksajilla halua rahoittaa sitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mätä järjestelmä
Ansiosidonnainen työttömyysturva kuuluu kaikille sen maksajille
800 euron perustulo?

Ellet ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan

Helsingin Sanomat teki jutun siitä, kuinka popmaailman tähdet joutuvat selittelemään kovasti, mikäli ovat päättäneet käydä esiintymässä Israelissa, mutta klassista musiikkia esitteleviltä ei kysellä mitään. Kyse on siis jonkinlaisesta kaksoisstandardista.

Jutun loppuun toimittaja on kirjoittanut kommentin, jonka mukaan "tänä keväänä suunnilleen jokaiselta euroviisuesiintyjältä ja yleisradioyhtiöltä ympäri Eurooppaa kysytään suhteesta Israelin ylläpitämään miehitykseen ja boikottiliikkeeseen... Huolellisesti muotoiltuja kantojakin on kuultu puolin ja toisin... Vastaavat ja toivottavasti asiallisina pysyvät kysymykset tulevat todennäköisesti koskemaan yhä useammin myös klassisen musiikin maailmaa – ja Israelin filharmonikkojen kutsuun myönteisesti vastaavia tähtisolisteja ja kapellimestareita."

Minä luin tuon kommentin siten, että toimittaja haluaisi esiintymisillään toimeentuloa hakevia ihmisiä ahdisteltavan palkanmaksajan politiikan takia. Siis silloin kun tuo politiikka ei vastaa toimittajan tai muidenkaan punavihreää aatetta tunnustavien ihmisten näkemyksiä.

Tuntien suomalaisen toimittajakunnan näkemykset, ei tässä ole mitään hämmästyttävää. Sen sijaan minua ärsyttää jonkin verran se, että joidenkin populaarikulttuurin piirissä toimivien ihmisten ja toimittajien punavihreä ego on niin valtava, että he kuvittelevat omaavansa jotain sellaista moraalista ylemmyyttä, joka oikeuttaisi vaikeuttamaan poliittisista asioista toisinajattelevien toimeentulon hankintaa. Tai jopa sellaisten, jotka eivät ole itse poliittisesta kiistakysymyksestä mitään mieltä, eivätkä siksi halua ottaa kantaa suuntaan eikä toiseen.

Jotenkin ikävästi näyttää siltä, ettei vihervasemmisto ole oppinut mitään viime vuosisadan aatetoveriensa eli kommunististen terrorivaltioiden historiasta. Yksi sen tunnuslauseistahan oli, että ellet ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan; ja sillä oikeutettiin jopa äärimmäisiä tekoja. Ja kyllähän samaa näkemyksellisyyttä taitaa löytyä myös nykyisistä islamistijärjestöistä.

Lopuksi vielä selvennykseksi. Minusta olisi hienoa, mikäli palestiinalaiset (sekä muut arabit) ja juutalaiset onnistuisivat tekemään ns. Pyhälle maalle pysyvän rauhan, jossa tunnustettaisiin realiteetit, ymmärrettäisiin molemmin puolin toisen näkemykset ja soviteltaisiin ne yhteen, ryhdyttäisiin taloudelliseen molempia hyödyttävään yhteistyöhön sekä taattaisiin molemmille osapuolille oikeus rauhalliseen tulevaisuuteen.

Valitettavasti en usko omaavani sellaista viisautta, että osaisin kertoa minkälainen tuon ratkaisun tulisi yksityiskohtaisesti olla. Enkä siksi myöskään ota kantaa kummankaan puolesta muuten kuin tuomitsemalla molempien epäoikeudenmukaiset teot toista kohtaan. Yksi asia on kuitenkin varma: vastakkainasettelun lisäämisestä ei tässä prosessissa ole mitään hyötyä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gazalaiset ja Karjalan menetys
Lenin-puistoon on koottava Leninin ajatuksia kaiken kansan nähtäväksi
Elääkö kirjailija sananvapaudesta?