Päätös ei muuta sitä, että Lallukalta mitattiin tavallista korkeampia kasvuhormonipitoisuuksia. Urheilijoiden testauksessa ei voida kuitenkaan sietää raja-arvoihin liittyvää epävarmuutta, sillä sellainen saattaa johtaa oikeusmurhiin, joissa puhdas urheilija hylätään virheellisen testin tulkinnan perusteela. Tämän logiikan mukaisesti voidaan siis todeta, että Lallukka on ollut eräänlaisen oikeusmurhan uhri riippumatta siitä, onko hän lopulta käyttänyt kiellettyä ainetta tai ei.
Omalta osaltani joudun pyytämään anteeksi aiempaa kirjoitustani, jossa käsittelin Juha Lallukkaa nimeltä mainiten.
* * *
Yleisemmällä tasolla tämä tapaus kuvastaa sitä vaikeutta, joka nykyiseen urheilujärjestelmään liittyy. Onhan nimittäin selvää, että mikäli puhdas urheilija häviää kiellettyjä keinoja käyttäneelle urheilijalle, on myös hän oikeusmurhan uhri. Tällaisilta oikeusmurhilta voidaan välttyä ainoastaan siinä tapauksessa, että testaus on täysin luotettavaa ja aukotonta. Valitettavasti tämä ei nykyisin ole käytännössä mahdollista.
Toinen mahdollisuus välttää urheiluun liittyviä oikeusmurhia on se, että doping vapautetaan kokonaan. Sellaista päätöstä ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä sivistysvaltiossa, koska sen seurauksena urheilusta tulisi pohjattoman epäterveellinen viihdeteollisuuden muoto, jonka seurauksista saatiin aikanaan esimakua DDR:n valtiojohtoisen dopingjärjestelmän yhteydessä. Jos näin kuitenkin jostain syystä kävisi, ihmettelen minkälainen vanhempi ohjaisi lapsiaan enää urheilun pariin.
Jatkossa on siis toivottava, että dopingtestaus saadaan entistä aukottomasti. Ehkäpä sellaiset tieteenalat kuin genomiikka, transkriptomiikka, proteomiikka ja metabolomiikka tarjoavat tulevaisuudessa eväät urheiluun liittyvien oikeusmurhien lopettamiselle. Ainakin näin voi toivoa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seppälä kertoi kasvuhormonin hyödyistä pikajuoksussa
Juha Lallukka: positiivinen dopingin antisankari
Hiihto, doping ja Omertan laki
Tekstit
