Kun kerran kirjoittamisen makuun pääsin, niin saatanpa maailmalle toisenkin ajatuksen äskeisen jatkoksi.
Huomasin nimittäin Yleisradion julkaisseen uutisen, jonka mukaan sveitsiläinen toimittaja ei voi ymmärtää, miksi Tornioon tulvii turvapaikanhakijoita. Tosin hän osaa kertoa, ettei niitä ole juurikaan Sveitsissä, koska maassa on tiukka maahanmuuttopolitiikka.
Sama koskee tietenkin käänteisesti Suomea. Ehkäpä jonkun pitäisi kertoa sveitsiläistoimittajalle muutamia faktoja suomalaiseen sosiaaliturvaan ja turvapaikkajärjestelmään liittyvistä rahavirroista. Sen jälkeen hänkin voisi ymmärtää syyt suomalaiseen turvapaikkasirkukseen ja kertoa asiasta myös maanmiehilleen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä::
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit
HS ja MTV3 uskovat maton alle lakaisemiseen
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tornio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tornio. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 22. marraskuuta 2015
tiistai 29. syyskuuta 2015
Turvapaikkasirkus hiipumassa?
Helsingin Sanomat kertoi aamulla, että Tornioon saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä on laskussa. Se on hyvä, mutta tosiasiassa tulijoita on edelleen tolkuttomasti. Helsingin Sanomien mukaan Tornioon oli eilenkin saapunut noin 300 turvapaikanhakijaa.
Sillä tahdilla saapujia tulisi loppuvuoden aikana noin 28 000. Se on lähes kymmenkertainen määrä koko viime vuoden saldoon verrattuna.
Hallitus onkin toisen Helsingin Sanomien jutun mukaan innostunut valmistelemaan kuntia pakottavia lakeja, joiden perusteella vastaanottokeskus voitaisiin perustaa minne tahansa vastoin kunnan omaa tahtoa. Tämä on hävytöntä, mutta ymmärrettävää sitä taustaa vastaan, että jonnekin nämä ihmiset on sijoitettava tutkinnan ajaksi. Ihmisten asenteita suunniteltu pakkolaki tuskin kuitenkaan muuttaa nykyistä myönteisemmäksi kansainvaellusta kohtaan.
Turvapaikan saaneiden käytöstä uusi laki ei muuta. He muuttanevat jatkossakin mahdollisimman nopeasti maamme suuriin kaupunkeihin rasittamaan niiden vuokra-asuntotarjontaa ja sosiaaliturvaa. Näin tapahtuu niin kauan, kuin hallitus tulkitsee lakia siten, että tulijoilla on vapaa oikeus sijoittua sinne minne haluavat.
Tuossa ensin linkittämässäni jutussa rikoskomisario Janne Koskela sanoo: "emme tiedä mikä on vaikuttanut siihen, että hakijoita tuli viikonloppuna vähemmän kuin aiempina päivinä. Tästä ei kuitenkaan kannata vielä vetää mitään johtopäätöksiä siitä, että virta olisi hiipumassa".
Rikoskomisarion jälkimmäinen virke pitää varmasti paikkansa. Tulijavirta voi hiipua pysyvästi tai kääntyä uuteen nousuun. Kaikki riippuu niistä tiedoista, jotka liikkuvat iPhonien ja sosiaalisen median kautta Eurooppaan virtaavien ihmisten tietoisuuteen.
Sen sijaan poliisin ensimmäinen virke on roskaa. Tulijavirran lakkaaminen johtuu lähes varmasti niinikään iPhonesta ja sosiaalisesta mediasta. Esimerkiksi Iltalehti on kertonut irakilaisista, jotka ovat pettyneet Suomeen ja myös tiedottaneet näkemyksestään. Myös tieto Suomen maahanmuuttopolitiikan uusista linjauksista lienee levinnyt maailmalle.
Toisin sanoen tässä toimii sama logiikka kuin ongelman räjähtämisessä. Kun pääministeri Sipilä ilmoitti ottavansa itsekin hyysättäväkseen maahanmuuttajia uutinen levisi maailmalle ja tulijamäärä räjähti. Nyt tämä tieto on vanhenemassa ja tilalle on tullut parempaa elintasoa hakevia vähemmän houkuttelevia uutisia.
Eivät turvapaikan hakijat ole mitään aivottomia apinoita, vaan ajattelevia ihmisiä, jotka toimivat rationaalisesti kussakin tilanteessa. Nyt se tarkoittaa Suomen houkuttelevuuden vähenemistä. Jatko puolestaan riippuu niistä viesteistä, joita iPhonet ja sosiaalinen media syytävät turvapaikanhakijoiden tietoisuuteen.
Suomen etu olisi, että tuo viesti kertoisi Suomesta mahdollisimman nuivaa tietoa. Hallitus on eilen esitellyt uuden budjetin, joka on jouduttu hallituksen tahdosta huolimatta rakentamaan entistä suuremmaksi huolimatta kantasuomalaisten elämän moniin keskeisiin toimintoihin, tulevaisuuteen ja kehitysapuun vaikuttavista tiukennuksista. Syynä tähän ovat maahanmuuton kustannukset, jotka hallituksen itsensäkin mukaan nousevat sadoilla miljoonilla euroilla.
Avaimet Tornion rajanylityspaikan tilanteeseen ovat siis suomalaisilla itsellään. Ehdotan, että myös pidämme ne itsellämme.
Tulijat otettakoon asiallisesti vastaan, mutta hyysäysmentaliteettiin ei tule enää sortua. Sen hinta tulee liian kalliiksi, sillä ainakaan suurimmista humanitaarisista maahanmuuttajaryhmistä ei näyttäisi olevan koskaan elättämään itseään työssäkäyvien määrän jäädessä siihen tarkoitukseen nähden aivan liian alhaiseksi: vuoden 2010 tilastojen mukaan arabiankielisistä miehistä töissä kävi 37% ja naisista 14%, kurdinkielisistä miehistä 33% ja naisista 24% sekä somaliankielisistä miehistä 24% ja naisista 14%.
Humanitaarisen maahanmuuton millenium-palkinto voitaisiinkin antaa sille, joka keksisi miten nämä ihmiset saataisiin töihin ja siten kantamaan vastuuta uuden kotimaansa hyvinvoinnista. Uskon, että samalla myös heidän näkyvyytensä toisessa heihin liittyvässä ongelmassa eli rikostilastoissa vähenisi.
Näin siksi, että arvaan avainten löytyvän heidän perinteisen kulttuurinsa muuttamisesta. Kulttuurinvaihto on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Etenkin ilmapiirissä, missä näkyvä osa suomalaisista ei ymmärrä todellisuutta vaan odottaa kieli pitkällä kaikenlaisten vieraiden kulttuurien valtaavan sijaa maassamme.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisnaiset burkhaan
Vesa Puuronen puhuu viisaita
Mitä nyrkkeilijä Fitim Latifin tapaus opettaa meille maahanmuutosta?
Sillä tahdilla saapujia tulisi loppuvuoden aikana noin 28 000. Se on lähes kymmenkertainen määrä koko viime vuoden saldoon verrattuna.
Hallitus onkin toisen Helsingin Sanomien jutun mukaan innostunut valmistelemaan kuntia pakottavia lakeja, joiden perusteella vastaanottokeskus voitaisiin perustaa minne tahansa vastoin kunnan omaa tahtoa. Tämä on hävytöntä, mutta ymmärrettävää sitä taustaa vastaan, että jonnekin nämä ihmiset on sijoitettava tutkinnan ajaksi. Ihmisten asenteita suunniteltu pakkolaki tuskin kuitenkaan muuttaa nykyistä myönteisemmäksi kansainvaellusta kohtaan.
Turvapaikan saaneiden käytöstä uusi laki ei muuta. He muuttanevat jatkossakin mahdollisimman nopeasti maamme suuriin kaupunkeihin rasittamaan niiden vuokra-asuntotarjontaa ja sosiaaliturvaa. Näin tapahtuu niin kauan, kuin hallitus tulkitsee lakia siten, että tulijoilla on vapaa oikeus sijoittua sinne minne haluavat.
Tuossa ensin linkittämässäni jutussa rikoskomisario Janne Koskela sanoo: "emme tiedä mikä on vaikuttanut siihen, että hakijoita tuli viikonloppuna vähemmän kuin aiempina päivinä. Tästä ei kuitenkaan kannata vielä vetää mitään johtopäätöksiä siitä, että virta olisi hiipumassa".
Rikoskomisarion jälkimmäinen virke pitää varmasti paikkansa. Tulijavirta voi hiipua pysyvästi tai kääntyä uuteen nousuun. Kaikki riippuu niistä tiedoista, jotka liikkuvat iPhonien ja sosiaalisen median kautta Eurooppaan virtaavien ihmisten tietoisuuteen.
Sen sijaan poliisin ensimmäinen virke on roskaa. Tulijavirran lakkaaminen johtuu lähes varmasti niinikään iPhonesta ja sosiaalisesta mediasta. Esimerkiksi Iltalehti on kertonut irakilaisista, jotka ovat pettyneet Suomeen ja myös tiedottaneet näkemyksestään. Myös tieto Suomen maahanmuuttopolitiikan uusista linjauksista lienee levinnyt maailmalle.
Toisin sanoen tässä toimii sama logiikka kuin ongelman räjähtämisessä. Kun pääministeri Sipilä ilmoitti ottavansa itsekin hyysättäväkseen maahanmuuttajia uutinen levisi maailmalle ja tulijamäärä räjähti. Nyt tämä tieto on vanhenemassa ja tilalle on tullut parempaa elintasoa hakevia vähemmän houkuttelevia uutisia.
Eivät turvapaikan hakijat ole mitään aivottomia apinoita, vaan ajattelevia ihmisiä, jotka toimivat rationaalisesti kussakin tilanteessa. Nyt se tarkoittaa Suomen houkuttelevuuden vähenemistä. Jatko puolestaan riippuu niistä viesteistä, joita iPhonet ja sosiaalinen media syytävät turvapaikanhakijoiden tietoisuuteen.
Suomen etu olisi, että tuo viesti kertoisi Suomesta mahdollisimman nuivaa tietoa. Hallitus on eilen esitellyt uuden budjetin, joka on jouduttu hallituksen tahdosta huolimatta rakentamaan entistä suuremmaksi huolimatta kantasuomalaisten elämän moniin keskeisiin toimintoihin, tulevaisuuteen ja kehitysapuun vaikuttavista tiukennuksista. Syynä tähän ovat maahanmuuton kustannukset, jotka hallituksen itsensäkin mukaan nousevat sadoilla miljoonilla euroilla.
Avaimet Tornion rajanylityspaikan tilanteeseen ovat siis suomalaisilla itsellään. Ehdotan, että myös pidämme ne itsellämme.
Tulijat otettakoon asiallisesti vastaan, mutta hyysäysmentaliteettiin ei tule enää sortua. Sen hinta tulee liian kalliiksi, sillä ainakaan suurimmista humanitaarisista maahanmuuttajaryhmistä ei näyttäisi olevan koskaan elättämään itseään työssäkäyvien määrän jäädessä siihen tarkoitukseen nähden aivan liian alhaiseksi: vuoden 2010 tilastojen mukaan arabiankielisistä miehistä töissä kävi 37% ja naisista 14%, kurdinkielisistä miehistä 33% ja naisista 24% sekä somaliankielisistä miehistä 24% ja naisista 14%.
Humanitaarisen maahanmuuton millenium-palkinto voitaisiinkin antaa sille, joka keksisi miten nämä ihmiset saataisiin töihin ja siten kantamaan vastuuta uuden kotimaansa hyvinvoinnista. Uskon, että samalla myös heidän näkyvyytensä toisessa heihin liittyvässä ongelmassa eli rikostilastoissa vähenisi.
Näin siksi, että arvaan avainten löytyvän heidän perinteisen kulttuurinsa muuttamisesta. Kulttuurinvaihto on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Etenkin ilmapiirissä, missä näkyvä osa suomalaisista ei ymmärrä todellisuutta vaan odottaa kieli pitkällä kaikenlaisten vieraiden kulttuurien valtaavan sijaa maassamme.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisnaiset burkhaan
Vesa Puuronen puhuu viisaita
Mitä nyrkkeilijä Fitim Latifin tapaus opettaa meille maahanmuutosta?
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
Amatöörien puuhastelua
Tätä kirjoitettaessa on kilpailtu ensimmäinen päivä Otepäässä maailmancupin sprinteissä ja Vantaalla Suomen cupin viesteissä. Eilen jo vuoden 2013 MM-hiihdoissa kahdeksanneksi väläyttänyt Toni Ketelä nousi maailman parhaiden joukossa palkintopallille, kun taas norjalaisia viikko sitten kyykyttänyt Matti Heikkinen osoittautui parhaaksi, mutta ei ylivoimaiseksi, kotimaisten kilpakumppaniensa joukossa.
En tällä kertaa kuitenkaan kirjoita huippuhiihdosta, sillä silmiini osui pieni uutinen pohjoisesta Karugin kylästä Tornion kaupungissa. Sen mukaan kylässä järjestetään viikottain karkkihiihdot lapsille, joita osallistuu kilpailuihin parhaimmillaan yli puolen sataa.
Lukema on melkoinen, kun huomioidaan Karungin kylän koko: siellähän asuu vain noin 650 asukasta. Jos koko 22000 asukkaan Tornion kaupungissa lapset hiihtäisivät samalla innolla, osallituisi kaupungin lastenhiihtoihin lähes 1700 lasta. Tai miljoonan asukkaan pääkaupunkiseudulla lähes 80000 toisistaan suksilla mittaa ottavaa keskenkasvuista.
Näin ei kuitenkaan ole. Pääkaupunkiseudun lastenhiihtojen suhteen menestyksellisimmän hiihtoseuran, Espoon Hiihtoseuran, järjestämiin lasten hiihtokilpailuihin näyttäisi osallistuvan sadan ja kahdensadan välillä oleva hiihtäjämäärä. Muut pääkaupunkiseudun seurat saavat yhteensä liikkeelle hiukan vähemmän pikkuhiihtäjiä.
Hienoa työtä tämäkin, mutta ei varmasti koko pääkaupunkiseudun lahjakkuuspotentiaalia keräävää. Ainakin lajien välinen kilpailu vie osansa sillä etenkin joukkuelajit houkuttelevat. Ja ehkäpä Helsingin seudun kiireinen elämänrytmi aiheuttaa puutetta myös vapaaehtoisista.
Mutta kyllä Karungin kylässäkin on muiden lajien aiheuttamaa kilpailua, sillä Tornion kokoisessa kaupungissa myös joukkuelajiseurat toimivat tehokkaasti. Niinpä karunkilaisten lasten innostus liittyy epäilemättä erityisesti paikallisten hiihtoihmisten aktiivisuuteen.
Vasta aika kuitenkin näyttää, kuinka moni Karungin karkkihiihtoihin osallistuvista lapsista valitsee kilpahiihdon omaksi lajikseen ja päättää katsoa mihin omat kyvyt riittävät. Toisaalta ainakaan lähiseutujen esikuvasta se ei liene kiinni. Onhan toinen vuoden urheilija eli olympiavoittaja Sami Jauhojärvi kotoisin hiukan pohjoisempaa Ylitorniosta.
Koko suomalaisen maastohiihdon tulevaisuuden menestys pohjautuu karunkilaisten hiihtoihmisten kaltaisten vapaaehtoisten toimijoiden työn pohjalle; ilman heitä ei olisi hiihtäjiä eikä ilman hiihtäjiä laduilla nähtäisi Suomen kansaa sykähdyttäviä hetkiä.
Merkittävää tässä on, ettei Suomessa ole tapana maksaa hiihtoseurojen nuorison parissa toimiville ohjaajille minkäänlaista palkkaa. Esimerkiksi Espoon Hiihtoseura palkkasi ensimmäisen seuravalmentajansa, nykyisin maajoukkueen palveluksessa toimivan, Teemu Pasasen vasta viitisen vuotta sitten. Suomen parhaisiin kilpahiihtoseuroihin (eilen toisena viestissä) kuuluva Vantaan Hiihtoseura puolestaan näyttää palkanneen ensimmäisen valmentajansa Joona Viholaisen vasta tälle kaudelle.
Toisin sanoen suomalaisille lähes vuosisadan arvokisamenetystä tuonut talvinen kansallislajimme on perustunut puhtaasti vapaaehtoistoimintaan. Siihen nähden tulokset ovat oleet suorastaan loistavia.
Kiitos siis kaikille hiihdon parissa toimineille vapaaehtoisille: olette löytäneet hienon harrastuksen, joka tuottaa iloa koko penkkiurheilevalle kansallemme. Siis nuorisotyötä parhaimmillaan!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi norjalaiset ovat niin ylivoimaisia?
Seuratkaa Tour de Skillä myös Perttu Hyvärisen suoritusta
Muuttaako Professorin ajatus maastohiihdon maailmancupin kilpailujärjestelmää?
En tällä kertaa kuitenkaan kirjoita huippuhiihdosta, sillä silmiini osui pieni uutinen pohjoisesta Karugin kylästä Tornion kaupungissa. Sen mukaan kylässä järjestetään viikottain karkkihiihdot lapsille, joita osallistuu kilpailuihin parhaimmillaan yli puolen sataa.
Lukema on melkoinen, kun huomioidaan Karungin kylän koko: siellähän asuu vain noin 650 asukasta. Jos koko 22000 asukkaan Tornion kaupungissa lapset hiihtäisivät samalla innolla, osallituisi kaupungin lastenhiihtoihin lähes 1700 lasta. Tai miljoonan asukkaan pääkaupunkiseudulla lähes 80000 toisistaan suksilla mittaa ottavaa keskenkasvuista.
Näin ei kuitenkaan ole. Pääkaupunkiseudun lastenhiihtojen suhteen menestyksellisimmän hiihtoseuran, Espoon Hiihtoseuran, järjestämiin lasten hiihtokilpailuihin näyttäisi osallistuvan sadan ja kahdensadan välillä oleva hiihtäjämäärä. Muut pääkaupunkiseudun seurat saavat yhteensä liikkeelle hiukan vähemmän pikkuhiihtäjiä.
Hienoa työtä tämäkin, mutta ei varmasti koko pääkaupunkiseudun lahjakkuuspotentiaalia keräävää. Ainakin lajien välinen kilpailu vie osansa sillä etenkin joukkuelajit houkuttelevat. Ja ehkäpä Helsingin seudun kiireinen elämänrytmi aiheuttaa puutetta myös vapaaehtoisista.
Mutta kyllä Karungin kylässäkin on muiden lajien aiheuttamaa kilpailua, sillä Tornion kokoisessa kaupungissa myös joukkuelajiseurat toimivat tehokkaasti. Niinpä karunkilaisten lasten innostus liittyy epäilemättä erityisesti paikallisten hiihtoihmisten aktiivisuuteen.
Vasta aika kuitenkin näyttää, kuinka moni Karungin karkkihiihtoihin osallistuvista lapsista valitsee kilpahiihdon omaksi lajikseen ja päättää katsoa mihin omat kyvyt riittävät. Toisaalta ainakaan lähiseutujen esikuvasta se ei liene kiinni. Onhan toinen vuoden urheilija eli olympiavoittaja Sami Jauhojärvi kotoisin hiukan pohjoisempaa Ylitorniosta.
Koko suomalaisen maastohiihdon tulevaisuuden menestys pohjautuu karunkilaisten hiihtoihmisten kaltaisten vapaaehtoisten toimijoiden työn pohjalle; ilman heitä ei olisi hiihtäjiä eikä ilman hiihtäjiä laduilla nähtäisi Suomen kansaa sykähdyttäviä hetkiä.
Merkittävää tässä on, ettei Suomessa ole tapana maksaa hiihtoseurojen nuorison parissa toimiville ohjaajille minkäänlaista palkkaa. Esimerkiksi Espoon Hiihtoseura palkkasi ensimmäisen seuravalmentajansa, nykyisin maajoukkueen palveluksessa toimivan, Teemu Pasasen vasta viitisen vuotta sitten. Suomen parhaisiin kilpahiihtoseuroihin (eilen toisena viestissä) kuuluva Vantaan Hiihtoseura puolestaan näyttää palkanneen ensimmäisen valmentajansa Joona Viholaisen vasta tälle kaudelle.
Toisin sanoen suomalaisille lähes vuosisadan arvokisamenetystä tuonut talvinen kansallislajimme on perustunut puhtaasti vapaaehtoistoimintaan. Siihen nähden tulokset ovat oleet suorastaan loistavia.
Kiitos siis kaikille hiihdon parissa toimineille vapaaehtoisille: olette löytäneet hienon harrastuksen, joka tuottaa iloa koko penkkiurheilevalle kansallemme. Siis nuorisotyötä parhaimmillaan!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi norjalaiset ovat niin ylivoimaisia?
Seuratkaa Tour de Skillä myös Perttu Hyvärisen suoritusta
Muuttaako Professorin ajatus maastohiihdon maailmancupin kilpailujärjestelmää?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
