Olen pitänyt mahdollisena, että Venäjän diktaattorilla Vladimir Putinilla on jokin keino ohjailla USA:n presidenttiä Donald Trumpia. Tämä johtuu kahdesta syystä: ensinnäkin tällaisesta on esitetty väitteitä jo kauan sitten ja toiseksi Trumpin toiminta Ukrainan sodassa viittaa päivästä toiseen Venäjän pussiin pelaamiseen juuri sillä tavalla kuin Putin haluaa.
Siksi oli mielenkiintoista kuulla, kun eilisillan uutiset kertoivat Iso-Britannian ulkopoliittisen instituutin arvostetun tutkijan Keir Gilesin näkemyksen asiasta. Hänen mukaaansa "hänen toimintapansa on niin selvä, että meidän pitää olettaa Donald Trumpin työskentelevän Moskovalle, ellei toisin todisteta".
Myös Euroopan suhteen Giles on varsin pessimistinen. Hänen - ja myös minun näkemykseni - mukaan Euroopan pitäisi kohentaa omaa sotilaallista kykyään ja saada rintama pitämään Ukrainassa sen sijaan, että päätyisimme myöhemmin sotimaan lähempänä kotinurkkia.
Giles ei kuitenkaan pidä tätä todennäköisenä, vaan uskoo, että "Euroopan valtiot jatkavat puhumista, kokouksia ja jahkailua, kunnes tulevaisuudestamme päätetään ilman meitä". Pelkään pahoin, että hän on oikeassa myös tässä asiassa.
* * *
Tänään saimme sitten yhden vastauksen. Siitä kertoneen artikkelin otsikon mukaan "Maailman nuorin valtio vajoamassa pikavauhtia sotaan – YK: ”Tänä iltana kuilun partaalla".
Itse jutussa kerrottiin, että Etelä-Sudanissa käytiin vuosina 2013–2018 sisällissota, jossa kuoli noin 400 000 ihmistä. Eikä Etelä-Sudan ole toiminut sen jälkeen kansakuntaa eheyttäen kuten Suomi vuoden 1918 tapahtumien jälkeen, vaan maa on jälleen ajautumassa kohti uutta konfliktia presidentti Kiirin ja varapresidentti Macharin välillä.
Ensin mainittu nimittäin otti ja pidätytti jälkimmäisen - ja oli tehnyt samaa jo aiemmin tämän poliittisille ja sotilaallisille liittolaisille, joten odotettavissa on jälleen maan sisäisen sotimisen kiihtyminen. Tässä ei sinänsä ole mitään outoa puhuttaessa afrikkalaisista, kuten ei siinäkään, että Etelä-Sudanin talouden tuottoja on alusta asti ohjailtu sen johtajien salaisille pankkitileille.
Niinpä lienee selvää, että eteläsudanilaiset jatkavat elämäänsä köyhyydessä ja kärttävät YK:n tukemana meitä maksamaan omaa elämänsä. Tai ainakin kartuttamaan kulloisenkin johtajansa sveitsiläistä pankkitiliä.
Tekstit
