Ylen päätoimittajan luottamus tulisi mitata

Perussuomalaiset nosti esille Yle Kioskin nuorille suunnatun vaalikoneen. Heidän mukaansa se "johdattelee ja tuputtaa poikkeuksellisen voimakkaasti valmista mielipidettä siitä, mikä on oikea vastaus".

Kävin katsomassa tuota "vaalibottia" ja sen nähtyäni asiasta oli helppo olla samaa mieltä perussuomalaisten kanssa. Puolueen nuoret ovat tehneet asiasta tiedotteen ja kansanedustaja sekä Ylen hallintoneuvoston jäsen Jari Ronkainen (ps) on todennut, että kantelu Julkisen sanan neuvostolle "olisi kuitenkin täysin hyödytöntä, sillä JSN on miehitetty saman ideologian kannattajilla, puheenjohtajanaan entinen Vihreän Langan päätoimittaja Elina Grundström".

Lopulta puolueen vähän tunnettu ehdokas Ossi Tiihonen päätti toimia ja teki vaalikoneesta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Nähtäväksi jää kuinka tämä reagoi siihen, mutta toimivaltaa hänellä ei tässä asiassa ole.

Näin siksi, että Ylen kuten kaikkien muidenkin medioiden linjasta vastaa viime kädessä päätoimittaja. Siten myös verorahoitteisella mediallamme on vapaus tuottaa propagandaa siinä kuin muillakin mediataloilla niin kauan kuin päätoimittaja nauttii omistajan luottamusta.

Vaalibottikeskustelussa olisi siten nostettava tikun nokkaan vaalikoneesta vastaavan päätoimittajan asema ja luottamus valinnasta vastaavan Ylen hallituksen parissa. Sekä tietenkin myös Ylen hallintoneuvostossa, joka (tai jonka ainakin pitäisi) käyttää omistajan eli veronmaksajien ääntä yhtiössä.

Tässä suhteessa on mielenkiintoista se, että nykyinen päätoimittaja Jouko Jokinen antoi ymmärtää heti valituksi tultuaan tavoitteenaan olevan poliittinen vaikuttaminen totuudenmukaisen tiedottamisen sijasta. Se oli rohkeaa ja näköjään myös rehellistä puhetta, joka olisi aikanaan ansainnut enemmänkin julkisuutta.

* * *

Palataan lopuksi vielä itse vaalibottiin. Poliittisesta punavihervärikylläisyydestään huolimatta siinä oli nimittäin se hyvä puoli, että botin tekijät näyttäisivät (jälleen kerran) erehtyneen lipevän nuoleskeluyrityksen kautta tosiasiallisesti halveksumaan nuoria ja heidän ajankäyttöään. Vaalikone kun eteni kysymyksestä toiseen hitaasti kuin etana, enkä usko kovinkaan monen nuoren viitsivät odotella hiljalleen ilmaantuvia tekstinpätkiä siten kuin vaalibotin tekeminen heiltä edellyttäisi.

Niinpä sen merkitys nuorten (saati vanhempien) ihmisten äänten ohjailussa jäänee marginaaliseksi. Mutta siitä huolimatta on hyvä, että asia on nostettu esille.

Toivottavasti nyt nostettu vaalikone tuo poliittiseen keskusteluun myös yleisemmän kysymyksen Yleisradion tehtävästä toimia koko kansalle - myös nuorille - puolueetonta ajankohtaistietoa ja -palveluita tarjoavana mediatalona toimittajiensa maailmankatsomusta propagoivan sylttytehtaan sijasta. Ja johtaa siihen, että seuraava eduskunnan valitsema hallintoneuvosto ymmärtää ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin tämän asiantilan muuttamiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle maksumuurin taakse?
Jos meilläkin järjestettäisiin kansanäänestys Yle-verosta...
Poliittinen Yle

Poliittinen Yle

Viime aikoina on kohistu naisten tasa-arvosta. Jopa niin, että tulin itsekin ottaneeksi siihen kantaa.

Nyt asia nousi jälleen esille Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan tulevan johtajan Jouko Jokisen kautta. Hänen mukaansa "päämäärä on tässä tärkeä. Ihan sama, vaikka eduskunnan puhemiestä kutsuttaisiin suurvisiiriksi. Ei sillä ole merkitystä, kunhan tavoite on selkeä."

Verovaroin rahoitettuun toimeensa ryhtyvä Jokinen sanoo siis aivan suoraan, että hänen tavoitteenaan on poliittinen vaikuttaminen totuudenmukaisen tiedottamisen sijasta - neutraalissa mediassahan asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä ilman tavoitteena olevia päämääriä.

On kuitenkin hyvä, että mies puhuu suoraan ja kiertelemättä. Näin kenenkään ei tarvitse kuvitella Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmatuotannon pyrkivän objektiivisuuteen vaan jokainen voi tarkastella sitä arvostetun kollegani Yrjöperskeleen lanseeraama Epäilyksen Piru apunaan.

Mitä tulee tasa-arvoon, oli aamun Helsingin Sanomissa juttu aiheeseen liittyvän vakavuusasteikon toisesta päästä. Siinä haastateltiin tunnettua muslimikäännynnäistä Pia Jardia, joka on jutun otsikon mukaan sitä mieltä, että mies on perheen pää ja huivittomuus syntiä.

On jännittävä nähdä, miten Yle ottaa Jokisen kaudella kantaa Jardin kannattamiin tasa-arvonäkemyksiin. Tuomitaanko ne selkeäsanaisesti sovinismina vai ollaanko asiasta hiljaa, koska "ei sillä ole merkitystä, kunhan tavoite on selkeä".

Tai Iltalehden kautta alkujaan Fenix ry:n ja viimeksi Nasima Razmyarin esille nostamaan maahanmuuttajatyttölasten kulttuurisidonnaiseen silpomiseen. Tai naisiin kohdistuvan seksuaaliseen väkivaltaan ja siihen liittyviin eri piirteisiin.

Toivotan siis uusvanhan poliittisen Ylen ajankohtaistoimituksen tervetulleeksi. Samalla lupaan kommentoida, mikäli poliittinen tarkoitushakuisuus lipsahtaa suoranaisen valehtelun puolelle tasa-arvo- tai missä tahansa muissakaan aiheissa.

Onhan verovaroin toimivalta mediatalolta lupa odottaa sellaista uutisointia, joka valaisee asioiden kaikki puolet - näin siitä huolimatta, että toimituskunta ilmoittaa itse avoimesti toimivansa poliittisin motiivein.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antoiko Yle tahallaan väärän vaikutelman?
Sanoilla on merkitystä
Kallion autoilutapaus ja institutionalisoitunut poliittinen korrektius

JK kello 9:20. Tämän kirjoitettuani luin kansanedustaja Leena Meren (ps) näkemyksestä, jonka mukaan " Yle ei ole erityisasemassa ja varsinkin kun katsoo joitakin ohjelmia sekä toimittajien ajoittain ilmenevää asenteellisuutta niin peräänkuulutan tasapuolisuutta. Median pitää jakaa tietoa ja tuoda erilaisia mielipiteitä esille eikä toimittaja saa ryhtyä itse poliitikoksi ajamaan omia agendojaan. Erityisesti silloin kun toimitaan verovaroilla." Kuten tästäkin blogikirjoituksesta ilmenee, jaan näkemyksen Meren kanssa.