Palestiinalaisvaltion syntymisen edellytykset ovat katoamassa

Israel aloitti eilen uuden hyökkäyksen Gazan alueella sen jälkeen, kun maan asevoimat oli ottanut yhteen terroristijärjestö Hamasin taistelijoiden kanssa. Operaation tavoitteena on Gazan kaupungin valtaaminen.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei Egyptin ja Qatarin ehdottama aselepo - jonka Hamas ehti jo hyväksyä - tule toteutumaan. Israelin mukaan se johtuu siitä, että maan armeija laskee aseensa vasta sitten, kun Hamas on vapauttanut kaikki panttivankinsa. 

Jos ja kun näin on, voivat gazalaiset syyttää uusista kärsimyksistään edelleen ensisijaisesti Hamasia, jolle Israelin kiristäminen panttivankien avulla näyttäisi olevan tärkeämpää kuin rauhan aikaansaaminen. Ja sen hintana gazalaisten kurjuus tulee jatkumaan myös seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana. 

* * *

Pyhän maan alueella nähtiin tällä viikolla myös toinen päätös, jolla saattaa olla vielä Gazan tapahtumiakin suurempi merkitys. Israel nimittäin päätti uuden siirtokunnan rakentamisesta Jerusalemin itäpuolelle. 

Mikäli päätös toteutetaan, katkeaa yhteys Jerusalemin ja Länsirannan välillä. Tämän seurauksena - etenkin huomioiden Gazan tilanne - näyttää itsenäisen palestiinalaisvaltion syntyminen entistäkin kaukaisemmalta. Tai oikeastaan mahdottomalta. 

* * *

Näin ollen historiallisen Palestiinan alueella 1900-luvun alussa lordi Arthur Balfourin julistuksesta alkanut kehitys saavuttaisi päätepisteensä, jossa koko Palestiina siirtyisi yksiselitteisesti juutalaisten hallintaan. Ja palestiinalaisten tulisi - toisin kuin Balfourin julistuksessa edellytettiin - tyytyä osaansa toisen luokan ihmisinä tai löytää uusi kotimaa jostain muualta. 

Kuten olen aiemminkin todennut, olisi tässä asiassa voinut käydä toisinkin. Tarjottiinhan palestiinalaisille vuonna 1947 noin puolta koko Palestiinan alueesta, mutta ympäröivät arabimaat päättivät toisin. Ja vielä vuonna 2000 heille tarjottiin Länsirannan ja Gazan aluetta, mutta silloinen palestiinalaisjohtaja Jasser Arafat halusi enemmän. 

Kaiken tämän lopputuloksena on nyt siis tultu Hamasin lokakuussa 2023 tekemän terrori-iskun kautta tilanteeseen, jossa palestiinalaisten oman valtion syntymisen edellytykset ovat lopullisesti katoamassa heidän käsistään. Jos olisin ilkeä, kysyisin palestiinalaisilta, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä? 

* * *

Koska en kuitenkaan ole, teen rakentavan ehdotuksen. Se kuuluu näin: miten olisi, jos Hamas laskisi aseensa, vapauttaisi panttivankinsa ja lähettäisi johtajansa tuomittavaksi rikoksistaan Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen. 

Ehdotan myös, että tämän jälkeen terroristeista riippumattomat palestiinalaisjohtajat tarjoutuisivat neuvottelemaan Israelin hallituksen kanssa Länsirannan - ja mahdollisesti myös Gazan - alueelle perustettavasta demilitarisoidusta valtiosta, jonka turvallisuudesta vastaisi Israel. Ja huolehtisin siitä, että arabimilitarismin reinkarnaatio tässä uudessa valtiossa estettäisiin - tarvittaessa vaikka Israelin asevoimien intervention avulla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Vedenpään raportti Flow-festivaaleista oli kuin Hamasin propagandalehtisestä
Israel haluaa Gazaan uuden arabihallinnon
Pelihimo ja takapiru

Vandaalien vaatimukset

Huomasin tänään pienen uutisen, jonka mukaan palestiinalaisia tukevat aktivistit vandalisoivat historiallisen maalauksen Englannissa, Cambridgen yliopistossa. Vuonna 1914 maalattuun tauluun oli kuvattu Ison-Britannian entinen pääministeri lordi Arthur Balfour, joka muistettaneen parhaiten vuoden 1917 Balfourin julistuksesta, jossa Britannia ilmoitti tukevansa ”kansallisen kodin” perustamista juutalaisille Palestiinaan.

Balfour ei tietenkään enää elä, eikä hänellä ole siksi minkäänlaista merkitystä päivän politiikassa. Siten aktivistien vandalismi ei vaikuta piiruakaan käynnissä olevaan sotaan Israelin ja palestiinalaisten välillä. 

Taulun tuhoaminen kuitenkin hävitti yhden korvaamattoman taideteoksen ja oli siten kulttuurivihamielinen teko. Lisäksi se osoitti tekijöidensä olevan fanaattisia henkilöitä, joiden käyttäytymistä ohjaavat primitiiviset vaistot samaan tapaan kuin pikkulasta tämän heittäytyessä huutaen maahan, mikäli ei saa tahtoaan läpi.

Vertaus on siinäkin mielessä osuva, ettei järkevä ihminen noudata maahan huutamaan heittäytyvän lapsensa vaatimusta. Eikä sellainen myöskään taivu tässä puheena olevien fanaattisten aktivistien mahdollisiin poliittisiin toiveisiin, vaan jättää ne omaan lapselliseen arvoonsa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Feministinen paljastus
Yhteiskunnan kuplautumisen advokaatit Terike Haapoja ja Eero Yli-Vakkuri
Onko taiteesta provosoituminen kulttuurinen tai suorastaan geneettinen eikä uskonnollinen ominaisuus?