Jääkarhupopulaatioiden genetiikkaa
WWF valeuutisten sylttytehtaana
Mainio uutinen jääkarhuille ja muille huolestuneille
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
SDP:n häirintäkohu näyttää aktivoineen Nasima Razmyarin (sd) saalistajan vaistot. Afgaanitaustainen kansanedustaja ei nimittäin ole antanut tukeaan puolueen johdolle, vaan pitää "riippumatonta selvitystä erityisen tärkeänä, jotta spekuloinnin sijaan voimme keskittyä todellisten ongelmien korjaamiseen".
Näin hän haastoi avoimesti puolueensa johtoa – röyhkeää Antti Lidtmania ja kiusaamisesta epäiltyä Tytti Tuppuraista – ilmoittautumalla vaihtoehdoksi vähintäänkin eduskuntaryhmän, mutta mahdollisesti jopa puolueen puheenjohtajan, himoitulle paikalle.
Nähtäväksi tietenkin jää, onnistuuko Razmyar tavoitteessaan. Ja siksi on mielenkiintoista pohtia, miltä suomalainen poliittinen kenttä vaikuttaisi, mikäli maan suosituimman puolueen johtoon nousisi afgaanitaustainen nainen.
* * *
Asiasta ei liene minkäänlaista tutkimusnäyttöä, mutta maltillisena vasemistopuolueena demareiden joukossa on edelleen paljon varsin myötämielisesti maahanmuuttajiin suhtautuvia ihmisiä. Toisaalta joukossa lienee myös sellaisia – lähinnä perinteisissä duunariammateissa toimivia miehiä – jotka eivät tosipaikan tullen sittenkään katsoisi hyvällä Razmyaria puolueen johdossa.
Niinpä voisi olettaa, että puolueen kannattajista osa jättäisi äänestämättä Razmyarin puoluetta ja siirtyisi joko muiden puolueiden – Vihreiden, keskustan tai Kokoomuksen – kannattajaksi tai jättäisi kokonaan äänestämättä. Toisaalta aivan yhtä lailla maahanmuuttajataustaisen naisen vetämä demaripuolue saattaisi hyvinkin saada kannattajia muista puolueista, lähinnä Vasemmistoliitosta ja Vihreistä, joiden suosio maahanmuuttajien joukossa on tällä hetkellä suuri.
Näiden siirtymisten loppusaldoa on vaikea ennakoida, mutta lopputuloksena olisi joka tapauksessa SDP:n siirtyminen kohti vasenta äärilaitaa. Sen sijaan mahdollinen puolueen kannatuksen nousu nostaisi paineita maahanmuuttajataustaisten poliitikkojen nostamiseksi myös Vasemmistoliiton ja Vihreiden johtoon.
Vastaavasti demareiden kannatuksen laskiessa muiden vasemmistopuolueiden ensimmäisten maahanmuuttajataustaisten johtajien nousu puolueidensa johtajiksi siirtyisi kauemmas tulevaisuuteen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Piika aatelismiehen tiellä
Onko Tytti Tuppurainen työpaikkakiusaaja?
Ovatko Veronika Honkasalo, Nasima Razmyar ja Sofia Virta antisemitistejä vai ihmisoikeusadvokaatteja?
Sosiaalisessa mediassa on innostuttu kommentoimaan sitä kun Antti Lindtman (sd) työnsi avustajan kädellään pois puolueen tiedotustilaisuuden aluksi sanomatta tälle sanaakaan. Kyseinen avustaja kertoi Ilta-Sanomille, ettei asiassa ollut mitään erikoista: "en vain huomannut, että puheenjohtajat tulivat niin pian sieltä selkäni takaa".
Luulen että tapaus kuvaa – mitä ilmeisimmin aivan erinomaisesti – sitä tapaa, jolla demarieliitti suhtautuu alaisiinsa. Puuttui vain 1800-luvun aatelismiehen suuhun luontevalta kuulostava kommentti piialleen: "eikö Tiina osaa siirtyä sivuun, kun herrasväki saapuu".
Jos Lindtmanin käytös olisi ollut toisenlaista – siis nykyajan normaalia – olisi hän pysähtynyt hetkeksi, suonut avustajalle tämän havahtuessa hyväksyvän nyökkäyksen ja kiittänyt tätä hyvin tehdystä työstä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, joten otan näkemäni vihjaukseksi – ellen suorastaan epäsuoraksi todisteeksi – siitä, mitä SDP:n eduskuntaryhmässä – ja miksei yleisemminkin puolueen piirissä – on viime aikoina tapahtunut.
Päivän aiempi merkintä:
Onko Tytti Tuppurainen työpaikkakiusaaja?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Tytti Tuppurainen työpaikkakiusaaja?
Opposition talouspoliittiset vaihtoehdot
Suomen populistinen tulevaisuus
Suomen Yleisradio on päättänyt palauttaa henkilöstölleen niin sanotut tulospalkkiot. Niistä luovuttiin taannoin muun muassa siksi, että johtajien hulppeat palkkiot herättivät ihmetystä ja valtionradiomme budjetin kasvua hillittiin.
Ylen johdon palkkojen tasosta ja bonusten vaikutuksesta antaa kuvan se, että viime lokakuussa toimitusjohtajana aloittaneen Marit af Björkesteinin kuukausipalkka on 26 000 euroa, jonka päälle hänen on mahdollista saada vuosibonuksena noin 47 000 euroa.
Tavallisella toimittajalla on toki pienemmät tulot, ja lienee odotettavissa myös, että bonus osuu heidän kohdalleen harvemmin kuin johtajille. Nähtäväksi jää, toteutuvatko nämä odotukset.
Omalta osaltani ihmettelen asiaa sikäli, että Yle toimii budjettirahoitteisena, eikä bonusten perusteena voi siten käyttää yritysmaailmassa vakiintuneita taloudellisia mittareita, jotka palkitsevat yritysten nettotulokseen positiivisesti vaikuttaneita onnistumisia. Näin ollen mielivallan riski on – lievästi sanottuna – sekä todellinen että suuri.
Tästä ongelmasta kertonee se, ettei myöskään Ylen henkilöstö ole ilahtunut palkkioiden palauttamisesta, ei ainakaan työntekijöiden ammattijärjestön (YOT) kyselyn mukaan, sillä suurin osa pitää kannustinjärjestelmää epäoikeudenmukaisena. Ja palkitsemisen perusteita jopa mielivaltaisina.
Näin ollen vaikuttaa siltä, ettei Ylen kannustimilla tule olemaan yhtiön toimintaan positiivista vaikutusta, vaan pikemminkin päinvastoin. Ja siksi on kysyttävä, että onko yhtiön – omistajan eli veronmaksajien etua vaalimaan valittu – hallintoneuvosto tehtäviensä tasalla? Vai pitäisikö sinne löytää nykyistä pätevämpää väkeä?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksei Ylen toimittajalta voi vaatia kauhalla?
Havaintoja sukupuolten välisistä eroista ja Ylen katsojiin vaikuttamisesta
Ylen porsastelu näyttäisi ajaneen seinään
Suomen Perusta on julkaissut raportin, jonka mukaan maahanmuuttajataustaisten ihmisten osuus väestöstä on Helsingissä 20 %, Espoossa 25 % ja Vantaalla 30 %. Lisäksi se toteaa, että maahanmuuttajataustainen väestön osuus alle 16-vuotiaista on yli puolet jo 15:lla pääkaupunkiseudun asuinalueella.
Eri lähiöiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Maahanmuuttajia on erittäin paljon esimerkiksi Vuosaaressa, kun taas esimerkiksi Ullanlinnassa ja Pakilassa osuus jää hyvin pieneksi. Näin pääkaupunkiseudun alueet eriytyvät nopeasti toisistaan.
Maahanmuuttajia asuu erityisesti vuokra-asunnoissa, mitä kuvaa se, että heidän osuutensa ARA-vuokra-asuntojen asukkaista on melkein kaksinkertainen verrattuna heidän väestöosuuteensa. Näissä asunnoissa he ovat enemmistönä 16 pääkaupunkiseudun asuinalueella.
Maahanmuuttajat eivät myöskään ole tuoneet rikkautta pääkaupunkiseudulle, sillä heidän tulonsa jäävät selvästi kantaväestöä alhaisemmiksi. Vuosina 2020—2022 pääkaupunkiseudulle muuttaneiden ulkomaalaistaustaisten palkat ovat olleet Helsingissä 54,1 %, Espoossa 50,1 % ja Vantaalla 53,1 % kantaväestön palkkatuloista – siis vain hiukan yli puolet. Tämä on luonnollisesti johtanut erilaisten yhteiskunnallisten tukien runsaaseen käyttöön, mikä rasittaa pääkaupunkiseudun kaupunkien julkista taloutta.
* * *
Minusta oli myös mielenkiintoista, ettei Yleisradio tehnyt – ainakaan ennen tämän blogitekstin kirjoittamista – juttua Suomen Perustan raportista. Tosin ei sellaista tehnyt myöskään Helsingin sanomat tai MTV3:kaan. Eikä edes Uutissuomalainen, Demokraatti tai Kansan uutiset.
Nähtäväksi jää, julkaiseeko joku tai jotkut näistä medioista ehkä myöhemmin lukijoilleen tiedon Suomen Perustan tutkimuksen tuloksista. Olisihan tutkittu tieto erittäin tärkeää ihmisten luodessa itselleen käsitystä maahanmuuton vaikutuksista Suomessa.
Positiivista tässä suhteessa oli kuitenkin se, että Kokoomuksen Verkkouutiset huomioi raportin samoin kuin – luonnollisesti – Perussuomalaisten Suomen Uutiset. Valitettavasti nämä mediat eivät liene kovin suosittuja sen väestönosan piirissä, jonka käsitykset maahanmuutosta ovat kaikkein ruusuisimmat.
Siksi suomalainen maahanmuuttokeskustelu ja siinä käytetyt argumentit – ainakin sen kannattajien puolella – pyörinevät myös tulevaisuudessa pikemminkin mielikuvien ja ennakkoluulojen kuin tutkitun tiedon varassa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hakunila on Suomen Mogadishu
Espoon Finnoossa on asuntoja, jotka kaipaavat asukkaita
Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista
Tanskalainen tutkija Jacob Nielsen Arendt antoi suomalaisille maahanmuuttopoliittisia neuvoja. Niiden mukaan kotoutumisessa tulisi yhdistää työ, kielikoulutus ja ammatillinen opetus sopivassa suhteessa.
Hän myös huomautti, ettei kielikoulutusta saisi laiminlyödä muiden asioiden kustannuksella. Näin huolehdittaisiin myös maahanmuuttajien jälkikasvusta, sillä vanhempien paikallisen kielen osaaminen vaikuttaa myönteisesti maahanmuuttajien lapsiin.
Nämä seikat ovat tavallaan itsestäänselvyyksiä, mutta on hyvä, että ne tuodaan esille näin suoraan. Samalla on muistettava, ettei kielen oppiminen ole viime kädessä maahanmuuttoviranomaisten vastuulla, vaan pikemminkin tulijalle kuuluva oikeus ja velvollisuus.
Toisaalta juuri tämän velvollisuuden tähdentäminen kuuluu viranomaisille. Samoin kuin kielen opiskelun mahdollistaminen suomalaisessa yhteiskunnassa niin humanitaarista suojelua hakeville, täällä työtä tekeville kuin heidän perheenjäsenilleenkin.
Tässä mielessä on hyvä, että Petteri Orpon hallitus on juuri säätänyt lain, jossa määrätään, ettei Suomen kansalaisuutta voi saada, ellei hakijalla ole näyttöä maamme ainakin yhden kansalliskielemme riittävästä osaamisesta.
Toisaalta ainakin itsestäni on selvää, ettei tämä ole riittävä kannustin kaikille maahamme saapuneille henkilöille. Siksi kannattaisi harkita myös maassamme vain väliaikaisesti elävien ihmisten oleskeluluvat kytkettäisiin kansalliskielten osaamiseen – ainakin silloin, kun kyse on niin sanotusta humanitaarisesta maahanmuutosta, jonka kustannuksista vastaavat suomalaiset veronmaksajat.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari ajatusta somaleiden miljardihuijauksesta
Kotoutumistukea maahanmuuttajille
Ovatko integroituneet arabit positiivinen asia?