Mika Anttonen ja vihreä siirtymä

ST1:n omistaja Mika Anttonen lateli tämän aamun lehdessä näkemyksiään vihreästä siirtymästä. Koska kyseessä on vakavasti otettava henkilö, olisi hänen näkemyksillensä annettava arvoa myös Suomessa. 

Anttosen mukaan fossiilisen energian osuus "ei... ole pienentymään päin. Silti poliitikot, maailman bisnesjohtajat ja muut tärkeät ihmiset kertovat vuodesta toiseen, kuinka he ovat sitoutuneet puolentoista asteen skenaarioon. Eihän se ole toteutumassa ollenkaan!" 

Hän totesi aurinko- ja tuulienergian epävakauden takia tarvittavista säätövoimalaitoksista sen, ettei kukaan halua rakentaa kaasuturbiinivoimaloita, joita käytetään ainoastaan silloin, kun ei tuule. Ja yllytti toimittajaa - ja kaikkia vihreään siirtymään kiirehtimään vaativia - ehdottamalla, että "tee siitä investointisuunnitelma ja vie se yhtiön hallitukselle. Katsotaan, miten mahtaa käydä. Et tiedä käyttötunteja, et tiedä hintaa. Mutta tiedät, että tällaista tarvitaan, jotta järjestelmä pysyy pystyssä."

Kaiken kaikkiaan vihreään siirtymään liittyy megalomaaninen ongelma, koska - Anttosen mukaan - "meiltä puuttuu kaikki. Ihan ihmisetkin puuttuvat. Näitä pitää jonkun tehdä."

Hän totesi myös vihreään siirtymään pikaista siirtymistä äänekkäimmin vaativista tieteen edustajista, että "siellä ei tarvitse olla yhtään ilmastotieteilijää, kun tehdään tiekarttaa voimalaitoksien rakentamiseen... he eivät voi tulla kertomaan, miten nopeasti tänne voidaan rakentaa voimaloita, koska he eivät tiedä siitä mitään."

Anttonen kertoi myös toivovansa, että "talous voi kasvaa samaan aikaan kun vähennetään päästöjä ja energiankulutusta. Mutta mikään fakta ei tue sellaista tilannetta. Ei ole sellaista innovaatiota keksitty, että näin voisi tehdä."

Hän totesi lisäksi, että koska ilmakehä on yhteinen, vaikutukset pitää aina katsoa globaalisti. Siten "Euroopan omia päästöjä kannattaisi Anttosen mukaan vähentää sitä tahtia kuin uudet innovaatiot antavat myöten", mutta "ei silmät kiiluen, että ollaan maailman ykkönen jossain vuosiluvussa. Vaan rationaalisesti, niin kuin on järkevää. Ja sitten pistetään kunnianhimo sinne Afrikkaan ja Aasiaan. Jos siellä rakennetaan tuhat uutta hiilivoimalaa, meidän touhuilla ei ole hirveästi merkitystä."

Edelle kirjaamani öljymiljonäärin näkemykset lienevät kaikille järkensä säilyttäneille itsestäänselvyyksiä. Siitä huolimatta Suomen ja Euroopan Unionin vallanpitäjät uhoavat oman hiekkalaatikkonsa toimilla. 

Ja siksi heidän ajamansa ihmisten elintasoa vääjäämättä laskevat muutokset eivät edes toteutuessaan tule tekemään maailmasta sen parempaa. Siksi onkin syytä toivoa, että ilmastotieteilijöiden mallit - ja siten myös heidän luomansa uhkakuvat - eivät sittenkään perustuisi tosiasioihin, eivätkä siitä syystä tulisi toteuteumaan ennustetulla tavalla. 

Siihen liittyen lienee tässä yhteydessä syytä mainita, että noiden mallien mukaan nopeimmin lämpenevän arktiksen merijää on saavuttanut kuluvan vuoden minimilaajuutensa. Se on kuitenkin aika kaukana vuoden 2012 lukemista - eli koko tilastohistorian pohjakosketuksesta - jolloin pohjoisen merijään minimilaajuus supistui noin 72 prosenttiin tämänvuotisesta. Toisin sanoen napajää oli noin kolmanneksen laajempi kuin kymmenen vuotta sitten. 

Näiden vuosien väliin jäävät myös vuodet 2007, 2008, 2010, 2011, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019 ja 2020. Toisin sanoen 1980-luvulta 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle asti nopeasti sulaneen pohjoisen napajään tämänvuotinen laajuus oli vasta tilastohistorian 12. pienin - eikä sen katastrofaalisen nopeasta sulamisesta näyttäisi olevan juuri nyt viitteitä. Sellaiseen ei viittaa myöskään pohjoisen merijään paksuus, joka jäi tämän vuoden minimikohdassaan suurimmaksi sitten vuoden 2018.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?
Vihreän siirtymän hintalappuja
Pari kommenttia Jussi Halla-ahon ilmasto-ohjelmaan