Jäätyvää energiantuotantoa

Yle kertoi syyn tämänhetkisiin korkeisiin sähkön hintoihin. Se on tuulimyllyjen jäätyminen, minkä seurauksena ne eivät tuota sähköä odotetulla tavalla juuri nyt, kun sitä tarvittaisiin. 

Ongelma on akuutti, sillä tänään pörssisähkön  korkein varttituntihinta on 43,17 senttiä kilowattitunnilta. Ongelma on myös fataali, sillä se syntyy juuri sellaisina hetkinä, jolloin kotitalouksien sähköntarve on korkeimmillaan - johtuen tietenkin monien talojen sähkölämmityksestä.

Myllyjen jäätyminen lienee myös esimerkki siitä, kuinka vihreään energiasiirtymään lähdettiin maassamme ilman riittävää ymmärrystä. Tai – mikäli jäätyminen oli tiedossa – uhmaten tosiasioita, mikä on inhimillisen typeryyden ehdottomasti järjettömin muoto.

* * *

Tässä tilanteessa me nyt joka tapauksessa olemme ja on sähköyhtiöiden ja viime kädessä valtion tehtävä huolehtia siitä, ettei nyt nähty tilanne muutu käytännöksi sitten kun maamme sähköntuotannosta vielä nykyistäkin suurempi osa tuotetaan tuulimyllyillä. Vaihtoehtoja toki on useita.

Tuulimyllyllä tuotetun energian osuutta koko sähköntuotannosta voitaisiin rajoittaa esimerkiksi lainsäädännöllä. Tämä pienentäisi säistä riippuvan sähköntuotannon osuutta koko energiantuotannosta ja pakottaisi yhtiöitä etsimään vaihtoehtoisia – tuotantovarmempia – tapoja tuottaa sähköä. 

Vaihtoehtoisesti tuulimyllyihin voitaisiin vaatia rakennettavaksi jäätymistä estävät rakenteet tai toimintatavat. Se vähentäisi tuulimyllyillä tuotetun energian taloudellista kannattavuutta ja ohjaisi sähköntuotantoa varmempiin tuotantotapoihin, jotka eivät ehkä edistäisi yhtä paljon vihreää siirtymää kuin tuulienergia. 

Molemmat edellä esittämäni vaihtoehdot tarkottaisivat kuluttajalle mitä todennäköisimmin vuoden keskimääräisen sähkönhinnan nousua, mutta samalla parantaisivat sähköntuotannon ennakoitavuutta ja sen riittävyyttä kaikissa sääoloissa. Siksi meidän suomalaisten ja koko yhteiskuntamme on päätettävä, kumpaa haluamme energiantuotannoltamme: varmuutta vai halpaa keskihintaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallinen hetki Suomen vihreässä siirtymässä
Muutama kommentti Teemu Keskisarjan listaan
Mika Anttonen ja vihreä siirtymä

Apple joutuu oikeuteen, mutta löytyykö todisteita?

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna, että Apple on haastettu Ranskassa oikeuteen vanhojen puhelimien hidastamisesta päivityksen yhteydessä. Taustalla on laki, jonka mukaan myytävien laitteiden niin sanottu suunniteltu vanheneminen on kielletty.

Kyseessä on kuluttajien oikeuksien ja kestävän kehityksen kannalta merkkitapaus, sillä kulutustavaroiden historiassa on useita kertoja havaittu pyrkimys nopeuttaa erilaisten tavaroiden kiertoa. Tunnetuin esimerkki lienee ns. hehkulamppuhuijaus 1920-luvulta, jonka seurauksena lamppujen kestoikää lyhennettiin tarkoituksella.

Julkisuudessa on ollut useita muitakin esimerkkejä tavarakierron nopeuttamiseksi keinotekoisesti. Lisäksi samaan lopputulokseen pyritään lanseeraamalla kuluttajien tajuntaa erilaisia trendejä eli muotivillityksiä, joiden seurauksena esimerkiksi vaate- tai automyyntiä on saatu lisätyksi.

Trenditietoisuuden lanseeraamisessa ei tietenkään ole mitään laitonta, vaan kyse on lähinnä kuluttajan ohjailemisesta hänen ajatusmaailmaansa vaikuttamalla. Ilmiö on samankaltainen kuin esimerkiksi median pyrkimys ihmisten maailmankatsomuksen muokkaamiseen valitsemalla uutisoitavia aiheita ja niiden käsittelyyn liittyviä näkökulmia.

Mutta jos palataan Appleen. Se oli viime vuonna maailman toiseksi arvokkain brändi, minkä vahvistaa yrityksen tuotteita käyttävien ihmisten merkkiuskollisuus: noin 90% iPhonen käyttäjistä valitsee uudeksi puhelimekseen Applen. Sen seurauksena yrityksen tuotteiden tarkoituksellisen hidastamisen voi nähdä erittäin kannattavana toimena - kynnys laitteen vaihtamiseen laskee ja uuden valinta osuu mitä todennäköisimmin saman yrityksen uudempaan malliin.

On siis äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, mitä ranskalainen oikeusistuin päättää: hyväksyykö se puhelinten tarkoituksellisen hidastamisen ja sille annetun selityksen laitteiden paremmasta toiminnasta kylmässä. Vai katsooko se laitteen toiminnan tarkoituksellisen hidastamisen tavoitteena olleen ensisijaisesti myynnin edistämisen.

Itse uskon, että Applen tarkoituksena on ollut yksiselitteisesti myynnin edistäminen, mutta oikeuden tehtävä ei ole tehdä päätöksiä uskomusten vaan tosiasioiden perusteella. Siten syyttäjältä pitäisi todennäköisesti löytyä muitakin todisteita puhelinten tarkoituksellisesta hidastamisesta kuin se sinänsä kiistaton tosiasia, että tehty päivitys on hidastanut niiden toimintaa.

Nähtäväksi jää, löytyykö sellaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen matkapuhelimen dilemma
Toistaako historia itseään?
Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas

Asiakas on aina oikeassa - vai onko?

Asiakas on aina oikeassa, joten yrityksen menestyksen tärkein menestystekijä on asiakkaan tyytyväisenä pitäminen. Vai onko?

Yksi toimimattoman markkinatalouden ikävimmistä ilmiöistä on sellaisen bisneksen tekeminen, joka johtaa kuluttajan saaman palvelun heikkenemiseen tai suorastaan hänen halveksuntaansa. Sellaisia ovat vuosien saatossa olleet monenlaiset liiketoimet, joista seuraavassa muutama esimerkki.

Yksi kuluttajaa halveksivan liiketoiminnan laji on tuotteen myynnin edistäminen tuottamalla lyhytikäisiä tuotteita. Sellaisesta tunnetuin esimerkki lienee kuuluisa lamppuprojekti, jossa hehkulampusta kehitettiin oikein työllä ja vaivalla aiempaa lyhytikäisempi, jotta kauppa kävisi paremmin. Tämän mahdollisti lampunvalmistajien kartelli.

Toinen laji on lähinnä vihreän ideologia perusteella vaihtaa heikosti toimiva tuote paremman tilalle. Pysyäksemme lamppumaailmassa, on tästä erinomainen esimerkki hehkulamppujen vaihtaminen hitaasti syttyviin  energiansäästölamppuihin.

Vaihdoksella sanotaan torjuttavan ilmastonmuutosta, mutta samalla on markkinoille tuotu selvästi kalliimpi valaistusvaihtoehto ja jopa uusi ongelmajätteen lähde. Samalla saatiin myös sähköyhtiöiden riskit kasvuun. Energiasäästölamppu on tavallisen kuluttajan mielestä niin paljon huonompi valaisin kuin hehkulamppu, että se saatiin ihmisten käyttöön ainoastaan lain pakottamana.

Kolmas kuluttajan halveksuntaa osoittava liiketoiminnan laji on aiemmin vapaiden palveluiden siirtäminen maksullisiksi. Tästä viimeksi esille noussut tapaus on jääkiekon MM-kilpailut, joiden seuraaminen esimerkiksi internetissä on kartellisopimuksen tyyppisesti kielletty ja itse ohjelma viety maksulliseksi. Vielä edellisissä MM-kilpailuissa kaiken näki TV-lupamaksun hinnalla.

En itse ole kiinnostunut jääkiekosta, enkä valittaisi tästä lainkaan, mikäli maksukanaville siirtyvän viihteen sijalle olisi saatu jollain tavoin kiinnostavaa ohjelmaa. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan esimerkiksi vapaasti katsottavan MTV3:n (jonka maksukanavilla kilpailut näytetään) ohjelmisto on lähinnä halvalla tuotettua täyteohjelmaa. Tästä ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että yhtiön tavoitteena on katsojien rahastus heidän palvelemisensa sijaan.

Pahin kaikista kuluttajaa halveksivista liike-elämän lajeista on kuitenkin kuluttajien suoranainen huijaaminen. Esimerkiksi jonkin tuotteen myyminen siten, ettei kuluttaja edes tiedosta sellaista ostaneensa. Tästä paras kohtaamani esimerkki on ollut Zed plus, josta kirjoitin jo aiemmin.

Edelle kirjoittamani lista ei ole mitenkään täydellinen, vaan itse asiassa pelkkä jäävuoren palanen. Silti jo esittämistäni esimerkeistä käy ilmeiseksi, että kaikissa tapauksissa yhteisenä nimittäjänä on puhdas ahneus, joka on saanut täyttymyksensä voimakkaalla vapaan kilpailun rajoittamisella. Ja on toteutettu joko kartellin tai lainsäädännön avulla. En ole mikään yltiöliberaali, mutta ei tämä rajoitettu eli toimimaton kilpailukaan vaikuttaisi olevan mikään kovin hyvään lopputulemaan johtava tie.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vantaa, kaavoitus ja maan ansiottoman arvonnousun uusjako
Kultainen kädenpuristus
Zed plus