Lumikokkare, koira ja väestötieto

Ilta-Sanomat kertoi ikävästä tilanteesta, jossa lastenrattaita työntävän äidin koiraa oli heitetty jäisellä lumikokkareella. Heittäjät olivat yläkouluikäisiä ja mahdollisesti Helsingin Roihuvuoren yläasteen oppilaita. 

Uutinen ei avannut heittäjien taustaa sen enempää, joten mieleeni juolahti katsoa Suomen Perustan tekemästä faktasivusta, paljonko Roihuvuoressa asuu muita kuin suomalaisia alle 16-vuotiaita. Heidän osuutensa oli vuonna 2020 peräti 43,5 prosenttia - ja nykyisin todennäköisesti selvästi korkeampi. 

Tarkemmin jaoteltuna faktasivulta löytyi myös tieto, jonka mukaan alle 16-vuotiaista 19,7 prosenttia on niin sanotuista isoista pakolaismaista (Irak, Somalia, Afganistan ja Syyria). Lisäksi muista Lähi-idän maista oli 5,7 prosenttia ja kategoriasta "kaikki muut ulkomaat" - eli Etelä- ja Väli-Amerikka, Afrikka ja Itä-Aasia - on 8,8 prosenttia.

En tietenkään osaa sanoa onko näillä tilastotiedoilla mitään tekemistä koiraan osuneen lumikokkareen kanssa. Enkä myöskään väitä, että lumikokkareen heittäminen koiraan olisi erityisen vakava rikos, vaikka ikävää sellainen tietenkin on. 

Ajattelin kuitenkin, että tapaus on syytä kirjata ylös siltä varalta, että siitä tulisi joskus myöhemmin puhetta tai tekijöistä tarkempaa tietoa. Lisäksi olisi mukavaa, jos lehdistömme omaksuisi tavan, jossa se kertoisi tämän kaltaisista tapauksista kaiken relevantin tiedon - eli esimerkiksi sen, onko niiden taustalla kantasuomalaisia vai maahanmuuttajia - niin ihmisten ei tarvitsisi spekuloida asialla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?
Huumeita, zombeja, tyttöjä ja tappajia sekä ruotsalaisia palautuslentoja

Velkaa, kustannuksia ja maahanmuuttoa

Suomen valtiontalous velkaantuu tänä vuonna 12 176 226 000 euroa. Se on 2 147,40 euroa per suomalainen lisää vuoden 2024 lopun velkatilanteeseen, jonka mukaan velkaa oli 29 995 euroa per nokka. 

Toisin sanoen tämän vuoden lopussa keskimääräinen nelihenkinen suomalaisperhe on ottanut valtiovallan toimesta vastuulleen yhteensä 128 568 euron velkataakan. Onko se sitten paljon tai vähän, jää meidän itse kunkin pohdittavaksi. Samoin kuin se, että pitäisikö asialle tehdä enemmän tai vähemmän kuin Petteri Orpon (kok) hallitus on suunnitellut tekevänsä.

* * *

Suomen Perustan mukaan Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta saapuneet maahanmuuttajat maksavat elinaikanaan suomalaisille veronmaksajille keskimäärin 700 000 euroa per nokka. Samankaltaiseen tulokseen on päädytty myös esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa, joten ainakin laskelman suuruusluokka pitänee paikkansa. 

Myös tätä kustannusta voi itse kukin pitää joko suurena tai pienenä, sillä eihän 700 000 ole kuin 12,3 senttiä per suomalainen. Toisaalta viime vuonna myönnettiin turvapaikka esimerkiksi 218 syyrialaiselle ja 223 somalille. Näiden 441 henkilön elinaikanaan aiheuttamat kustannukset suomalaisille tulevat siten olemaan yhteensä 308,7 miljoonaa euroa eli 54 euroa per suomalainen eli 216 euroa per nelihenkinen perhe.

* * *

Yhdysvalloissa monet ovat kyllästyneen laittomiin maahanmuuttajiin, mikä lienee yksi tärkeimmistä syistä sille, että Donald Trumpista tuli Yhdysvaltain presidentti. Valtaan noustuaan tämä ryhtyi välittömästi toimiin heidän poistamiseksi maasta, kuten ehdinkin kirjoittaa jo viime viikolla. 

Tuoreen tiedon mukaan Trump aikoo sijoittaa peräti 30 000 rikoksiin syyllistynyttä laitonta maassaolijaa pahamaineiseen Guantanamon vankilaan. Tähän mennessähän presidentin hallinto on lähettänyt heitä ainoastaan kotimaahansa - ja huolehtinut tarvittaessa kovin keinoin siitä, että nämä otetaan siellä myös vastaan.

* * *

Päätän tämän maahanmuuttoon liittyvän asiakokoelmani toteamalla, että jopa Helsingin sanomat on lopulta taipunut huomioimaan Ruotsin maahanmuuttajiin liittyvien räjähdysten uutisointiin. Tosin mainitsematta jutussaan sanallakaan tapahtumien yhteydestä humanitaariseen maahanmuuttajiin tai heidän etniseen alkuperäänsä.

Mutta mitähän meidän pitäisi ajatella veroilla rahoittamastamme Ylestä, jonka suunnasta on kuulunut kovaa valitusta sen jälkeen, kun sen rasitusta veronmaksajille hiukan kevennettiin. Se ei nimittäin ole vielä pukahtanuut sanaakaan Ruotsin tapahtumista, vaikka PT-media uutisoi asiasta jo viime perjantaina. 

Siksi on kysyttävä Yleisradion johdolta, että onko tämä esimerkki siitä luotettavasta journalismista, jonka takia meidän tulisi jatkaa Yleisradion rahoitusta entisellä tasolla? Vai onko kyseessä sittenkin vain Ylen toimituskunnan poliittisesta - tai suorastaan orwellilaisesta - päätöksestä salata suomalaisilta poliittisesti kiusallisia tosiasioita. 

JK kello 7.45. Huomasin juuri PT-mediasta, että tunnetun ruotsalaisen maahanmuuttajataustaisen rikollispomon Kurdiketun setä on ammuttu eilen. Tästä seuraa epäilemättä ruotsalaisen väkivallan kiihtyminen tulevina päivinä ja viikkoina. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Javier Milei and the Great Western Opportunity
Trump säätää maahanmuuttoa, mutta joutuuko EU maksamaan?
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

 

Strategisen tutkimuksen neuvoston maahanmuuttopoliittinen esitys kaatui

Suomalaisen tieteen rahoituspolitiikasta on syntynyt pieni myrsky vesilasissa. Tarkoitan tällä Suomen Akatemian kautta jaettavia soveltavan tutkimuksen määrärahojen - eli strategisen tutkimuksen rahoituksen - tämän vuoden teemoihin, jollaiseksi ehdotettu maahanmuuttotutkimus ei saanut hallitukselta vihreää valoa. 

Tästä tosiasiasta pillastui poliittinen vasemmistomme. Esimerkiksi MTV3:ssa Nasima Razmyar (sd) kritisoi hallitusta siitä, että "työnjako on aina tähän saakka ollut selvä: Strategisen tutkimuksen neuvosto esittää tutkimuksen teema-alueet ja hallitus vahvistaa niiden rahoituksen. Poliitikot ovat pysyneet tontillaan, eivätkä ole ottaneet kantaa STN:n itsenäisesti valitsemiin tutkimusaiheisiin."

Tosiasia kuitenkin on, että strategisen tutkimuksen neuvosto nimenomaisesti esittää tutkimusaiheita ja hallituksella on valta hyväksyä tai hylätä niitä. Tämä marssijärjestys ilmenee selkeästi laista, jonka mukaan "Akatemian yhteydessä toimii strategisen tutkimuksen neuvosto, jonka tehtävänä on: 1) tehdä valtioneuvostolle aloite strategisen tutkimuksen keskeisistä teema-alueista ja painopisteistä; 2) päättää strategisen tutkimustoiminnan ohjelmarakenteesta valtioneuvoston teema-alueita ja painopisteitä koskevaan päätökseen perustuen; 3) päättää tutkimushankkeiden valinnasta yhteiskunnallisen merkityksen, vaikuttavuuden ja tutkimuksen laadun perusteella; 4) vastata tutkimushankkeiden seurannasta ja vaikuttavuuden arvioinnista."

Nyt käsillä oleva tilanne koskee siis kohtaa 1, jossa STN on valmistellut teema-alueita ja painopisteitä hallitukselle, joka on kuitenkin katsonut, ettei maahanmuuttoon liittyvä esitys ole kelvollinen ja on siksi päättänyt siirtää tämän aiheen tutkimuksen ensi vuodelle. Tähän valtioneuvostolla on täysi oikeus, sillä eihän laissa muuten todettaisi, että STN "tekee aloitteen" valtioneuvostolle. Ellei näin olisi, lukisi laissa, että "STN päättäisi" tutkimuksen keskeisistä teema-alueista ja painopisteistä. 

Sinänsä Razmyarin valitus siitä, että "on täysin poikkeuksellista, että poliitikot ylipäänsä asettavat ehtoja tieteelliselle tutkimukselle" pitänee paikkansa - eli aiemmat hallitukset eivät ole käyttäneet oikeuttaan hylätä STN:n esityksiä, vaan ovat olleet tyytyväisiä niihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Petteri Orpon (kok) hallitus olisi jotenkin ylittänyt poliittisen intervention rajan tieteessä - kuten Razmyar asian ilmaisi. Sen sijaan nykyinen valtioneuvosto on ensimmäinen, joka on käyttänyt ottanut sille kuuluvaa hylkäysoikeutta poliittisesti ohjatun soveltavan tutkimuksen niin sanotun kilpaillun rahoituksen päätöksenteossa.

Toivoa sopii, että STN onnistuu ensi vuodeksi tuottamaan sellaisen maahanmuuttopoliittisen tutkimuksen esityksen, joka täyttää hallituksen vaatimukset. Onhan selvää, että Suomessa tarvitaan tutkittua tietoa maahanmuuton kaikilta alueilta, jotta siihen liittyvät hyödyt saadaan maksimoitua ja haitat minimoitua koko yhteiskunnassa. 

Jälkimmäisen osalta olisi erityisen tärkeää, että ohjelman yhteydessä selvitettäisiin eri maahanmuuttajaryhmiin liittyvät kustannukset, jottei enää tarvitsisi erityisesti humanitaarisen maahanmuuton osalta turvautua Suomen perustan tai Pauli Vahteran (ps) - sinänsä hyvin tehtyihin - laskelmiin, vaan poliittisen päätöksenteon pohjaksi saataisiin luvut, joiden kiistäminen epämääräisin poliittisin perustein ei olisi mahdollista edes poliittiselle vasemmistolle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisten ja Kokoomuksen traumat
Juho Romakkaniemi piirsi kuvan valtionvelasta
Tanskalainen maahanmuuttajatilasto avaa kansanryhmien eroja

Taitavaa journalismia Jussi Halla-ahon puheista

Kuntavaalien lähestyessä myös Helsingin sanomat on ottanut käyttöön taitavimmat keinonsa. Tarkoitan siis sellaisia, joissa asiasisällöltään puolueeton uutisointi johtaa tarkoituksella haluttuun eli väärään johtopäätökseen enimpien lukijoiden mielissä. 

Tästä erinomaisena esimerkkinä toimi lehden juttu Jussi Halla-ahon (ps) väitteestä, jonka mukaan pienipalkkaiset työperäiset maahanmuuttajat siirtyvät nopeasti nauttimaan sosiaalietuuksia. HS:n strategian ymmärtämiseksi täytyy muistaa, että suurin osa lukijoista näkee pelkän otsikon ja seuraavaksi suurin otsikon lisäksi ingressin. Sen sijaan aika harva lehtijuttu tulee luetuksi kokonaan.

Kun tarkastelemme edelle linkittämääni juttua nähdään jo ingressistä, että "Halla-ahon väitettä tukee perussuomalaisten ajatushautomon selvitys, jonka mukaan työn perässä Suomeen muuttaneiden työllisyys heikkenee melko nopeasti. Kelan tilastot sosiaalietuuksista taas antavat varsin toisenlaisen kuvan."

Toisin sanoen pelkän otsikon ja ingressin lukeneet saavat mitä todennäköisesti jutusta käsityksen, jonka mukaan Halla-aho on puhunut pötyä ja Suomen Perustan selvitys on lööperiä. Ja kuten muistamme edeltä, aika moni myös lopettaa jutun lukemisen tähän. 

Varsinaisen tekstin alussa Halla-ahon väitettä avataan hiukan, minkä jälkeen se kumotaan Petteri Orpon (kok) suulla. Ja jälleen monet lukijat jättävät tekstin lukemisen tähän. 

Seuraavasi käydään hiukan läpi sitä, minkälaisia työperäisiä maahanmuuttajia Suomessa toimii. Ja sitten siirrytään tarkastelemaan vuodelta 2014 peräisin olevaa Tilastokeskuksen haastattelututkimusta, jonka mukaan työperäisten maahanmuuttajien työllisyysaste olisi oleellisesti suurempi kuin kantaväestön. Ja jälleen katoaa lukijoita.

Tätä seuraa kuvaus siitä, kuinka Suomen Perustan aivan erilaiset luvut on saatu. Ja sitä taas työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehen arvelu, että tutkimuksessa on mukana humanitaarisia maahanmuuttajia. 

Tämän Suomen Perustan tutkija Samuli Salminen myöntää, mutta toteaa merkityksettömäksi virhelähteeksi, minkä virkamies puolestaan kiistää. Ja taas kyllästyi moni lukija.

Tämän jälkeen siirrytään Kelan virkamiehen keräämiin lukuihin, jotka ovat erilaisia kuin Suomen Perustalla ja viittaavat siihen, että työperäisten maahanmuuttajien työllisyys alenisi aika vähän päätyen samalle tasolle kuin kantasuomalaisten. Tätä taas Salminen ei usko, minkä saa tietää jo aika pieni osa HS:n lukijoista.

Jos heistä kuitenkin joku jaksaa kahlata jutun loppuun asti, löytää hän muotoilun jonka mukaan "on mahdotonta sanoa varmasti, pitääkö Halla-ahon väite työperäisten maahanmuuttajien nopeasti heikkenevästä työllisyydestä paikkansa vai ei". Ja lopuksi todetaan, että asiaa aiotaan tutkia lisää monella taholla.

Näin toimii siis Helsingin sanomat silloin kun se haluaa aivan oikeasti vaikuttaa lukijoidensa ajatuksiin. Lehti ei syyllisty tökeröön valehteluun eikä edes muunnellun totuuden kertomiseen kiusallisia seikkoja pois jättämällä. 

Sen sijaan lehden toimituskunnan parhaimmisto pelaa hyvin tuntemillaan todennäköisyyksillä siten, että lukija saa lehden linjan mukaisen käsityksen käytännössä kaikissa tapauksissa paitsi silloin, jos hän tulee lukeneeksi koko jutun loppuun. Vaikka tämä toimintatapa onkin iljettävää lukijan harhaanjohtamista, en silti voi olla ihailematta sitä taitoa, jolla se on toteutettu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien taloudellinen merkitys riippuu tulijaryhmästä
HS johti lukijoitaan harhaan
Mediatesti mielipidepamfletti - tiedonvälittäjä -akselilla

Mielen selvennys

Viime aikoina on poliittisen keskustelun keskiössä ollut Turkin päätös lähettää vierasmaalaisia vaikka aseilla uhaten Kreikan rajalle. Myös minä olen kirjoittanut aiheesta ja etenkin rajatilanteen heijastumisesta Suomen politiikkaan moneen kertaan, viimeksi eilen.

Tänä aamuna päätin erään eilen itselleni tapahtuneen sattumuksen seurauksena valaista hiukan omaa näkemystäni humanitaarisesta maahanmuutosta. Siis erityisesti siitä, mitä ja miksi ajattelen niin kuin ajattelen maailman hädänalaisten tai sellaisiksi ilmoittautuneiden auttamisesta.

Asiasta oli haastateltu myös kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemeä, jonka mukaan kaikille taattu turvapaikan hakemisoikeus ei "ole lainkuuliaisuudesta tai pykälien noudattamisesta kiinni, vaan arvoista". Valaistakoon siis minun arvojani, joiden en suuressa mittakaavassa usko poikkeavan paljonkaan Koskenniemen arvoista globaalissa mittakaavassa - ovatpahan vain vähemmän irti käytännön todellisuudesta.

Eli kyllä, minusta hädässä olevaa tulee lähtökohtaisesti auttaa. Ja kyllä, apua pitää voida pyytää jos on vaikeuksissa. Ja kyllä, ihmisen ihon väri, uskonto tai sukupuoli eivät sellaisenaan saa estää avunpyyntöä eikä hänen mahdollisuuksiaan rakentaa elämäänsä Suomessa.

Mutta toisaalta, yhtä tärkeää kuin itse auttaminen on se, ettei auttajan hyvää tahtoa saa käyttää väärin. Auttajaa ei voi myöskään velvoittaa menemään niin pitkälle, että hän tai hänen läheisensä joutuvat hankaluuksiin. Niinpä auttajan tulee saada vapaasti päättää millä tavoin hän auttaa lähimmäistään tai jättääkö kokonaan auttamatta.

Palataan siis Turkin rajalle. Sieltä on tulossa paikallisen sulttaanintekeleen ehdotuksesta tai jopa pakottamana tuhansia - ja mikäli EU:n rajat aukeavat ehkä jopa miljoonia ihmisiä - jotka ovat asuneet tuossa EU:n jäseneksikin ehdolla olevassa varsin turvallisessa maassa jopa vuosia.

He ovat pääosin afgaaneja, joilla ei pitkään Turkissa asuneina ole turvapaikantarvetta Euroopasta. Sellaista ei ole myöskään joukossa olevilla pakistanilaisilla, iranilaisilla, bangladeshilaisilla tai marokkolaisilla. Omien edelle kirjoittamieni näkemysteni luokittelussa koko joukko on siis käyttämässä väärin - joko Turkin painostamana tai ilman - eurooppalaisten hyvää tahtoa.

Lisäksi tiedämme vuoden 2015 kriisistä, että näiden ihmisten joukossa EU:n alueelle saapuisi naisten ja lasten turvallisuutta uhkaavia henkilöitä, joista vain pieni osa pystyy tai haluaa huolehtia omasta toimeentulostaan länsimaisessa yhteiskunnassa. Pahimmillaan - kuten Ruotsissa on nähty - heidän joukostaan nousee koko pohjoismaisen yhteiskunnan järjestystä uhkaavia rikollisjengejä. Toisin sanoen heidän ottamisensa maahamme aiheuttaisi pysyvän turvallisuus- ja taloudellisen taakan.

Lisäksi he aiheuttavat kulttuuris-yhteiskunnallisen ongelmaan halutessaan pitää jopa kotimaataan tiukemmin kiinni omasta kulttuuristaan - kuten Suomessa jo pitkään olleiden somaleiden kohdalla on nähty - minkä seurauksena sekä kyky sulautua pohjoismaiseen elämäntapaan että työelämään heikkenevät entisestään. Tämä johtaa etnisesti erottuvien epäluuloja herättävien väestönosien syntymiseen, joka johtaa niiden ja valtaväestön väliseen polarisaatioon ja sitä kautta epävakautta lisäävään poliittiseen turbulenssiin.

Siksi tämän joukon osalta en näe suurta ongelmaa siinä, ettei heille edes myönnetä oikeutta hakea turvapaikkaa. Tai ainakin, että tuo pyyntö evättäisiin välittömästi sen esittämisen jälkeen jo rajalla. Siten he ovat se primus motor, jonka takia spontaanista turvapaikanhakuoikeudesta luopumiseen eli nykyisen kansainvälisen sopimuksen muuttamiseen on pakottava käytännön tarve.

Turkin ja Kreikan rajalla olevien joukossa pienenä vähemmistönä olevilla syyrialaisilla saattaa kuitenkin olla todellinen turvapaikantarve. Valitettavasti syyrialaistenkin osalta on muistettava, että he ovat pääosin sellaisen kapinahankkeen kannattajia, joiden suurin innoittaja oli uskonnollinen fanatismi. Suurin osa heistä on ISIS:in kalifaatin tai Ql-Qaidaan liityksissä olevien terroristijärjestöjen taistelijoita ja heidän perheenjäseniään - muutenhan he voisivat palata turvallisesti takaisin kotimaahansa.

Näiden ihmisten kohdalla on siis kyse sekä auttajan huijaamisesta että valtavan turvallisuusriskin aiheuttamisesta vastaanottajamaassa. Asiaa ei helpota se, että turvapaikan tarvetta harkitsevalla ihmisellä on käytännössä ylivoimainen tehtävä erotella mahdollisesti joukossa olevia kohtaloonsa syyttömiä ja siis viattomia pakolaisia niistä, jotka ovat liikkeellä oman uskonnollis-poliittisen fanatisminsa seurauksena. Lopputuloksena autettavan riesaksi pääsee auttamisen tarpeessa olevien lisäksi terroristeja, murhaajia, raiskaajia ja uskonkiihkoilijoita, kuten myös Suomessa on nähty vuoden 2015 tapahtumien seurauksena.

Kaiken edelle kirjoittamani lisäksi on syytä huomata humanitaarisen auttamisen kustannukset. Tarkimman käytettävissä olevan laskelman perusteella näiden ihmisten auttaminen tulisi maksamaan auttajalleen - tulijan kansallisuudesta riippuen - useita satoja tuhansia euroja henkeä kohti pelkästään suorina kustannuksina.

Siten maamme hallituksen jonkin aikaa sitten tekemä päätös 175 hengen tuomisesta Suomeen kustantaa meille veronmaksajille varovasti arvioiden 35 ja pahimmillaan jopa yli 100 miljoonaa euroa. Jos siis päättäisimme EU:n maiden välisenä taakanjakona ottaa Kreikasta vastaan esimerkiksi 10 000 pakolaista, olisi kustannus jotain kahden ja seitsemän miljardin euron välillä - siis Suomen valtion budjetin yhdelle vuodelle varattujen maatalous- tai opetus- ja kulttuurimenojen luokkaa.

Siksi näen, että hädässä olevien ihmisten auttamisen tulisi tapahtua mahdollisimman lähellä heidän kotiaan. Auttamiseen käytettävien summien suuruutta määritettäessä olisi myös huolehdittava siitä, etteivät ne ylitä taloudellista kestokykyämme. Toisin sanoen auttaminen ei voi perustua velkarahaan ainakaan pidemmällä aikavälillä.

Edelle kirjoittamani mukaisesti olemme tulleet tässä maailmantilanteessa sellaiseen tilanteeseen, jossa inhimillisestä hädässä olevien ihmisten auttamisesta pois maailman kriisipesäkkeistä on tullut käytännön mahdottomuus ellemme halua tuhota omaa tulevaisuuttamme. Sen sijaan voimme tehdä edelleen paljon hyvää, mikäli luovumme käytännössä lähinnä ns. moraaliposeerausta edistävästä turvapaikkajärjestelmästä ja suuntaamme siihen käyttämiämme varoja hädänalaisten kotiseudun kehittämiseen ja pakolaisleirien välittömien elinolosuhteiden turvaamiseen. Sekä etenkin kriisiytyvien alueiden perimmäisen ongelman eli väestöräjähdyksen lopettamiseen tähtääviin tehokkaisiin toimiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kai Mykkänen asettui Halla-ahon kannalle
Maahanmuuton raskas taakka
Aloittiko Helsingin Sanomat asiallisen maahanmuutto-uutisoinnin?

Aloittiko Helsingin Sanomat asiallisen maahanmuutto-uutisoinnin?

Muutama päivä sitten julkaistiin tutkimus suomalaisten asenteista maahanmuuttoon. Yksi sen tuloksista oli valtamedian täydellisestä epäonnistumisesta kertova asiallisen keskustelun puute.

Helsingin Sanomat näyttäisi aamun lehden perusteella ottaneen ihmisten näkemyksen tosissaan ja kirjoittaneen maahanmuutosta totuttua monipuolisemmin. On siis syytä tarkastella kuinka asiallisia lehden kirjoitukset lopulta olivat.

* * *

Ensimmäinen silmiini osunut uutinen oli otsikoitu "Lapsiin kohdistuneita pahoinpitelyjä paljastui aiempaa enemmän – joka viides pahoinpitelyrikoksen uhri on alle 18-vuotias." Uutisen sisältä löytyi kuitenkin myös maahanmuuttaja-asiaa.

Artikkelissa kerrottiin, että ulkomaalaistaustaiseen henkilön kohdistuneen rikoksesta epäilty rikoksentekijä oli ulkomaalaistaustainen 72 prosentissa tapauksista. Syntyperäiseen suomalaiseen kohdistuneen rikoksen tekijä oli puolestaan suomalainen 89 prosentissa tapauksista.

Seksuaalirikoksissa epäilty tekijä oli ulkomaalaistaustainen 42 prosentissa tapauksista. Toissa vuonna vastaava luku oli noin 20 prosenttiyksikköä pienempi.

Katsoin mielenkiinnosta mitä artikkelin pohjana käytetty Tilastokeskuksen tiedote kertoi rikoksista. Se olikin oikea runsauden sarvi, joka saattaisi kiinnostaa arvoisaa lukijaani. Suosittelen siis avaamaan yllä olevan linkin.

Tähän totean ainoastaan, että HS uutisoi rikokset asiallisesti ja oikein. Näin kansalaiset saivat aineksia asialliseen keskusteluun ja maan suurin päivälehti hoiti roolinsa tiedonvälittäjänä moitteettomasti - kuten asian tietysti kuuluu ollakin.

Kaiken kaikkiaan esitetyt luvut ovat kantasuomalaisten kannalta hyvin huolestuttavia: he joutuvat suhteettoman usein pienen ulkomaalaisväestön rikollisuuden kohteiksi ja lisäksi ulkomaalaisten välillä rehottaa rikollisuus, joka ajan myötä saattaa johtaa uussuomalaisten ryhmien ääriainesten väliseen vihanpitoon samaan tapaan kuin on tapahtunut Ruotsissa.

Kaiken kaikkiaan on syytä todeta, että huonosti maahanmuuttajia kohtaan käyttäytyvien suomalaisten typeryydet ovat saaneet suhteettoman paljon huomiota ja siten peittäneet alleen todelliset ongelmat. Jatkossa olisikin syytä kiinnittää enemmän huomiota maahanmuuttajien rikollisuuteen. Sekä ryhtyä toimiin asiantilan korjaamiseksi.

* * *

HS:n toisessa uutisessa paneuduttiin uussuomalaisten työllistyminen. Jutun mukaan etenkin somalialaisten ja irakilaisten turvapaikanhakijoiden työllistyminen Suomessa on heikkoa.

Tämä ei tietenkään ole tätä blogia pidempään seuranneille mikään uutinen, mutta on hienoa, että HS on uutisoinut karun totuuden myös suurelle yleisölle ja siten katsonut tarpeelliseksi palvella maksavia asiakkaitaan myös tällä tavalla.

Jutussa oli mukana kuva, jonka mukaan vähintään 15 vuotta Suomessa asuneiden irakilaisnaisten työllisyysaste on reilusti alle puolet ja miestenkin vain puolet kantasuomalaisten vastaavasta. Samankaltaiset lukemat kuvaavat myös 15 vuotta maassamme asuneiden somaleiden työllistymistä. Lyhyempään maassamme asuneiden työllistymisaste on vielä huonompi.

Jutun mukaan on siis syytä todeta, että ainakin näiden kahden maahanmuuttajaryhmän edes kohtuullisen kattava työllistäminen Suomeen on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Siten he jäävät vaille työn tarjoamia mahdollisuuksia omanarvontunnon kohottamiselle ja kotoutumiselle. Sillä voi olla kauaskantoiset negatiiviset seuraukset koko yhteiskunnan kannalta.

* * *

Samassa artikkelissa käsiteltiin myös maahanmuuttajien aiheuttamia kustannuksia suomalaisille veronmaksajille. Lähteeksi kelpuutettiin Suomen Perustan teettämä selvitys, jonka sanottiin kertoneen Suomeen tulleen somalin tai irakilaisen aiheuttavan keskimäärin 10 000 euron vuosikustannukset.

Yhteenvetona artikkelissa haastatellun Vattin taloustieteilijän mukaan tärkein numero pakolaiskriisissä on arvioitu oleskeluluvan saavien määrä: 10 000 henkeä. Sen voi suhteuttaa siihen, että Suomessa syntyy joka vuosi 60 000 lasta. ”Tämä ei ole mitätön asia, mutta ei missään mielessä Suomen kohtalonkysymys.”

HS:n toimituksen kantaa selvensi aamun lehden näkökulmakirjoitus, joka päättyi seuraaviin sanoihin: "mikä arvo sille pitäisi antaa, että Suomi auttaa 10 000 ihmistä pakenemaan vainoa? Olisiko esimerkiksi 100 miljoonaa euroa vuodessa liikaa siitä, etteivät tuhannet ihmiset joudu kidutuksen kohteiksi tai tule surmatuiksi?

Kellään ei ole oikeaa vastausta. Tämä kuitenkin lienee se tärkein punninta pakolaiskriisin kustannuksia ja hyötyjä mietittäessä."

* * *

Nämä kaksi kirjoitusta voidaankin sitten nähdä huomattavasti kyseenalaisempina kuin ensimmäiseksi analysoimani kirjoitus.

Ensinnäkin Suomen perustan laskelman mukaan irakilaisen tai somalin nettokustannus julkiselle taloudelle ei ole 10 000 vaan noin 12 400 euroa vuodessa. Tämä muuttaa HS:n artikkelissa mainitun 100 miljoonaa 124 miljoonaksi euroksi vuodessa.

Toiseksi on huomattava, että 10 000 maahanmuuttajaa vuodessa on 20 000 maahanmuuttajaa kahdessa vuodessa. Siten edellä mainittu 124 miljoonaa muuttuu 248 miljoonaksi kahdessa vuodessa, 1,24 miljardiksi kymmenessä ja 6,2 miljardiksi 50 vuodessa. Siis yhtä vuotta kohti.

Kolmanneksi tulisi ymmärtää, että 10 000 maahanmuuttajalle syntyvät lapset tulevat aikanaan maksamaan keskimäärin saman 12 400 euroa vuodessa. Siten myös heidän aiheuttamansa kustannukset suomalaisille veronmaksajille on lisättävä maahanmuuton kokonaishintaan.

Neljänneksi. Olen osoittanut kirjoituksessani huhtikuussa 2015, että Suomen perustan laskelmat eivät sisällä likimainkaan kaikkia maahanmuuton aiheuttamia kustannuksia. Siihenhän ei ole laskettu esimerkiksi raiskattujen naisten pilalle menneen elämän, juutalaisen seurakunnan turvallisuuden takaamisen tai kouluttamattoman kantasuomalaisen nuoren positiivisen diskriminaatioon seurauksena saamatta jääneen työpaikan ja siitä seuraavan syrjäytymisen kustannuksia.

Viidenneksi. 10 000 maahanmuuttajaa vuodessa on noin 17 prosenttia suomalaisesta vuosiluokasta, ja päälle tulevat heidän Suomessa syntyvät lapsensa. Siten 10 000 ihmisen vuotuinen maahanmuutto muuttaisi yhdessä ihmisiässä suomalaisen yhteiskunnan väestön ja kulttuurin oleellisesti nykyisestä poikkeavaksi - mitä todennäköisimmin lähemmäksi sitä, minkä seurauksena irakilaiset, somalit ynnä muut humanitaariset maahanmuuttajat ovat lähteneet pakomatkalleen.

* * *

Yhteenvetona totean, että Helsingin Sanomien tämän päivän yritys uutisointinsa asiallistamiseksi on johtanut puolittaiseen onnistumiseen. Se on hyvä alku, mutta edelleen toimituksen työtä näyttäisivät häiritsevän liian voimakkaat henkilökohtaiset poliittiset näkemykset ja toimittajien huono perehtyneisyys asiaansa.

En kuitenkaan tyrmää lehden yritystä. Tämän aamun lehti oli joka tapauksessa erkkomedian aiempaan todellisuuteen verrattuna pitkä askel yksisilmäisestä propagandasta kohti asiallista tiedonvälitystä. Toivottavasti tämä on merkki lehden toimituksellisesta uudistumisesta ja pyrkimyksestä kohti valoisampaa tulevaisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat valotti varovasti Ruotsin arkea
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia
Helsingin Sanomat valehtelee jälleen