Homoseksuaalien oikeudet Nigerissä

Tuoreen uutisen mukaan Länsi-Afrikassa sijaitseva Niger on kriminalisoinut samaa sukupuolta olevien väliset suhteet. Sen seurauksena homoseksuaalisuutta harjoittavat ihmiset voidaan tuomita jopa kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen sekä sakkoihin.  

Lisäksi laissa sanotaan, että "LHBTQ-tekoihin" ryhtymisen yrittämisestä voidaan rangaista samalla mitalla. Eikä siinä kaikki, sillä myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestöjen toimintaan osallistumisesta voi saada yhtä rankan rangaistuksen. 

* * *

Syyksi uuteen lakiin on mainittu se, etteivät samaa sukupuolta olevien suhteet ole maan sosiaalisten ja kulttuuristen arvojen mukaisia. Nähtäväksi siis jää, miten erilaiset suomalaiset järjestöt ja kansalaisvaikuttajat reagoivat nigeriläisiin arvoihiin ja kulttuuriin. 

Eli nähdäänkö Helsingin kaduilla sateenkaariväkeä osoittamassa mieltään nigeriläisten homoseksuaalien puolesta tai tuomitsevatko suomalaiset poliitikot Nigerin hallituksen toimet? Vai nousevatko nigeriläiset itse päätöksen seurauksena maan sotilashallintoa vastaan?

* * *

Itse kyllä luulen, ettei nigeriläisten homoseksuaalien asia ainakaan täällä Suomessa kiinnosta oikeasti ketään. Eivätkä sen enempää poliitikot kuin sateenkaariväkikään innostu protestoimaan asiasta.

Omalta osaltani totean, että seksuaalisuus on jokaisen ihmisen oma asia, eikä sen pitäisi kuulua kenellekään muulle kuin asianosaisille, mikäli siihen ei liity väkivaltaa, pakottamista tai hyväksikäyttöä. Tämä pätee niin Suomessa kuin Nigerissäkin, ja siksi ilmaisen tässä paheksuntani maan sotilashallituksen toiminnan johdosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko homoseksuaalisuus luonnollinen ja terve seksuaalisuuden variaatio?
Miljardeja EU:sta etelään
Nigeriläiset ja vastuukysymys

Kehitysmaalaisten maahanmuutto johtaa kehitysmaalaistyyppisiin ongelmiin

Eilinen päivä toi julkisuuteen sen, että lähinnä kehitysmaalaisen taustan omaavien maahanmuuttajien varassa pyöriviin Wolt-kuljetuksiin on liittynyt ikäviä piirteitä. Lähettien käyttämien tilien määrä on pienempi kuin halukkaiden määrä, minkä seurauksena sellaisen omistavat, mutta muihin hommiin siirtyneet, henkilöt ovat ryhtyneet vuokraamaan niitä eteenpäin. 

Vaikka kaikki tapahtuisi laillisesti ja verot maksaen, liittyy tähän toimintatapaan ongelmia, joista edelle linkittämäni Ylen uutinen kertoi. Eikä asiaa ainakaan paranna se, että näihin kuvioihin liittyy usein myös veronkiertoa ja lähettien epätervettä kilpailutusta. 

Nähtäväksi jää, miten asia etenee, sillä ainakin jotkut ravintolat ovat esille tulleiden asioiden seurauksena päättäneet lopettaa ruuan myymisen Woltin kautta. Nähtäväksi kuitenkin jää, yleistyykö tämä protesti niin laajaksi, että sillä olisi jotain todellista merkitystä. 

Omalta osaltani totean, että tämäkin tapaus osoittaa kuinka kehitysmaalaisten maahanmuutto tuottaa yhteiskuntaan kehitysmaalaistyyppisiä ongelmia. Nähtäväksi jää, onnistutaanko niitä tavalla tai toisella korjaamaan: onhan kuitenkin lähtökohtaisesti parempi, että maahanmuuttajat tekevät leipänsä eteen työtä sen sijaan, että elelisivät maassamme pelkillä sosiaalituilla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Työttömyyttä ja valonpilkahduksia
Kehitysmaalaisten maahanmuutto on pysyvästi haitallista
Maahanmuuton harvoin mainittu kuluerä

Mustaa hallintoa

Haiti on läntisen pallonpuoliskon köyhin valtio, jonka talouskasvu on ainakin viimeisen neljännesvuosisadan ollut olematonta. Samalla se on myös ainoa läntisen pallonpuoliskon maa, jossa valtaa pitävät Saharan eteläpuolisesta Afrikasta peräisin olevat ihmiset. Syynä siihen on 1800-luvulla tapahtunut valkoihoisten kansanmurha.

Valitettavasti maan tilanne ei näyttäisi olevan paranemassa, vaikka se saikin uuden pääministerin, joka ilmoitti tärkeimmäksi tehtäväksi turvallisuuden palauttamisen. Tuore uutinen nimittäin kertoi USA:n viranomaisten kieltäneen kaikki siviililennot Haitiin 30 päivän ajaksi, sekä lisäksi maan ilmatilan käyttämisen alle kolmen kilometrin korkeudessa.

Toki tässä tilanteessa olisi suotavaa ja toivottavaa, että Haitin pääministeri pystyisi lunastamaan lupauksensa ja osoittamaan myös haitilaisten pystyvän luomaan valtion, joka ei - nykytilanteen lailla - eroaisi muiden kansanryhmien hallitsemista läntisen pallonpuoliskon maista. Valitettavasti en kuitenkaan olisi valmis lyömään senttiäkään vetoa hänen onnistumisensa puolesta. Enkä varsinkaan Haitin siirtymisestä vakaalle uralle kohti toimivaa demokratiaa ja sitä tukevaa talouskasvua.

* * *

Mosambik on puolestaan eteläisen Afrikan valtio, jossa käytiin lokakuun lopulla vaalit. Niiden jälkeen maassa on nähty levottomuuksia, joissa on kuollut ainakin 21 ihmistä. Syynä ovat epäilyt maata hallitsevan - alkujaan marxilais-leninistisen - Frelimon vaalivilpistä.

Levottomuuksien seurauksena Etelä-Afrikka sulki Mosambikin vastaisen rajansa ensin kokonaan, mutta on sittemmin vapauttanut tavaraliikenteen. Tuoreen tiedon mukaan Mosambikin oppositiojohtaja on kuitenkin yllyttänyt kannattajiaan kohdistamaan protesteja erityisesti taloudellisesti merkittäviin paikkoihin, kuten maan ja provinssien pääkaupunkeihin, satamiin ja rajoihin. 

Siten väkivaltaisuuksia lienee tiedossa myös lähipäivinä. Nähtäväksi kuitenkin jää, seuraako niistä Mosambikin vajoamiseen samanlaiseen sekasortoon kuin Haiti tai vaikkapa pohjoisemmassa Afrikassa sijaitseva Sudan.

Nostin Mosambikin esiin siksi, etten ole havainnut sen tuoreimmista tapahtumista uutisoidun Suomessa lainkaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikan historiallisen ankara kuivuus ja väestönkasvu
Vasemmistolaisia vaalikiemuroita
Auttaako kenialaisten johtama monikansallinen joukko?

Rajatilanne natisuttaa USA:n liittovaltiota

Viime aikojen tapahtumat Suomen itärajalla ovat osoittaneet, että rajat ovat ihmisille tärkeitä. Tai ainakin niiden halutaan toimivan esteenä ei-haluttujen ihmisten liikkumiselle.

Monet arvoisista lukijoistani lienevät myös tietoisia siitä, että erityisesti USA:n etelävaltiolaiset ovat tuohduksissaan etelärajansa vuotamisesta. Jopa niin pitkälle, että he ovat toimittaneet Meksikosta tulleita ihmisiä pohjoiseen demokraattien hallitsemille alueille, joissa rajojen auki pitämistä kannattavat ainakin valtaapitävät poliitikot.

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että Newsweek-lehdessä oli juttu, joka kertoi teksasilaisille tehdystä mielipidekyselystä. Siihen vastasi 814 äänioikeutettua 1.–3. helmikuuta kuluvaa vuotta.

Sen tulokset osoittivat, että 44 prosenttia ihmisistä oli aiempaa valmiimpia tukemaan Teksasin itsenäisyyttä etelärajalla vallitsevan tilanteen vuoksi. Vastaajista 35 prosenttia sanoi, ettei rajatilanne vaikuta heihin millään tavalla ja 16 prosenttia vastasi, että se vähentää heidän haluaan tukea osavaltion eroa Yhdysvalloista.

Oma valtio ei sinänsä olisi uutta teksasilaisille, sillä osavaltio oli itsenäinen vuodesta 1836 - jolloin se irtautui Meksikosta - aina Yhdysvaltoihin liittymiseensä asti vuonna 1845. Lisäksi se kuului vuodesta 1861 Etelävaltioiden liittoon, mutta palautui sisällissodan jälkeen osaksi Yhdysvaltoja.

Tässä yhteydessä on hyvä huomata ero Teksasiin ja Suomeen - ja ylipäänsä EU:n alueelle - pyrkivien maahanmuuttajien välillä. Meksikon kautta USA:an tulevat ovat peräisin ympäri maailmaa ja maahan päästyään ryhtyvät tekemään töitä. Laitonta sellaista toki, mutta kuitenkin hankkimaan oman elantonsa itse.

Sen sijaan Suomeen saapuvat laittomasti rajojamme ylittävät humanitaariset pakolaiset ovat peräisin pääosin Afrikasta ja Lähi-idästä. Ja heidän tulemisensa motiivina - tai ainakin lopputuloksena - on siirtyminen sosiaaliturvalla eläjäksi. Toisin sanoen kantaväestön työn tuloksista nauttijoiksi.

Sinänsä en pidä todennäköisenä, että Teksasissa syntyisi kovin voimakasta itsenäisyysliikettä, enkä etenkään siihen, että se ihan aidosti ryhtyisi itsenäiseksi. Sen sijaan hämmästelen suomalaisten lammasmaista nöyryyttä humanitaarisen maahanmuuton edessä.

Siihen kohdistuneet protestithan ovat parhaimmillaankin olleet vain internetissä puhisemista ja pienimuotoisia mielenosoituksia siitä huolimatta, että maahamme kohdistuva humanitaarinen maahanmuutto on muodostunut sekä taloudelliseksi taakaksi että - suuremmissa kaupungeissa - yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti horjuttavaksi tekijäksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten marjanpoiminnasta saisi kiinnostavaa?
Oliko Trump rasisti puhuessaan persläpimaista?
Hyvin kotoutuneita somaleita

Äänestämättä jättäminen ei ole validi protesti

Eero Paloheimo, tekniikan tohtori ja entinen vihreä poliitikko, ehdotti mielipidekirjoituksessa vaalitulosten hylkäämistä, mikäli äänestysaktiivisuus jää alle 50 prosentin. Ajatusta hän perusteli äskettäisillä aluevaaleilla, joissa nähdyn kansalaisten passiivisuuden hän arveli johtuneen siitä, ettei uudella hallintoportaalla ollut kansalaisten hyväksyntää. 

Paloheimo on oikeassa siinä, että alhainen äänestysaktiivisuus johtaa demokratian vääristymiseen. Sen seurauksenahan yhteiskunnallisiin ratkaisuihin vaikuttavat vain niiden näkemykset, jotka vaivautuvat äänestämään. 

Toisaalta voidaan kysyä, että mikäli henkilö jättää äänestämättä, hän antaa tarkoituksellisesti vallan niille, jotka sen tekevät. Sitä paitsi kukaan ei tiedä, miksi niin moni jätti käymättä vaaliuurnilla: oliko se Paloheimon väittämää protestia järjestelmää vastaan, vaikeutta valita omaa ehdokastaan vai - ja tämä on tärkeä huomata - silkkaa laiskuutta. 

Oma näkemykseni on, ettei äänestysaktiivisuudelle pidä panna rajoja, koska elämme vapaassa yhteiskunnassa, jossa laiskuutta ei ole kriminalisoitu. Siksi äänestämättä jättäminen ei ole validi protesti järjestelmää vastaan. 

Sen sijaan sellaiseksi voitaisiin katsoa tyhjän tai muuten hylättäväksi tulevan äänen antaminen. Sitä ei voi tulkita laiskuudesta johtavaksi, joten sen painoarvo olisi aivan toinen kuin äänestämättä jättäminen. 

Ja mikäli hylättävien äänten määrä kasvaisi kymmeniin prosentteihin, olisi poliittisen eliitin vaikea väittää vaalitulosta oikeutetuksi. Ja sen myötä paine järjestelmän korjaamiseen tai johonkin muuhun kansalaisia tyydyttävään muutokseen kasvaisi kestämättömän suureksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aluevaalien tuloksesta
Äänikoikeus vaati ihmishenkiä, mutta sen käyttäminen ei kiinnosta
Vihreillä on seuraavissa vaaleissa kohtalon hetki