Suomen on valmistauduttava Kiinan vaikutusvallan kasvuun itärajan takana

Putinin kolmen päivän erityisoperaatio on johtanut venäläiset ahdinkoon. Esimerkiksi autojen polttoainetta saa vain pitkän jonotuksen kautta, sillä Ukrainan iskut maan öljynjalostamoihin ovat heikentäneet oleellisesti Venäjän öljyntuotantoa. Lisäksi se on vaatinut järkyttävän suuren inhimillisen hinnan kuolleina ja haavoittuneina sotilaina – minkä seurauksena Putinin epäillään suunnittelevan jopa liikekannallepanoa. 

Nämä eivät silti ole ehkä kaikista merkittävimpiä seurauksia erityisoperaatiosta, sillä Uutissuomalaisen julkaiseman artikkelin mukaan Kiina pyrkii tekemään Venäjästä itselleen eräänlaisen vasallivaltion. Se tarkoittaisi tilannetta, jossa maan pohjoinen naapuri olisi riippuvainen Kiinasta, enemmän yhteydessä Kiinaan, pitäisi Kiinaa mallina ja modernin ajattelun lähteenä. 

Artikkelin mukaan kiinalaiset ovat tästä syystä pitäneet yhteyttä sellaisiin venäläisiin, joiden he arvelevat nousevan merkittäviin asemiin Putinin jälkeen. Ja samalla he ovat hidastelleet tämän toivomusten täyttämisen kanssa ja vaatineet esimerkiksi Siperiasta Kiinaan johtavan kaasuputken rakentamiseksi sopimusta, jossa heille myytäisiin kaasua kansainvälisten hintojen sijaan Venäjän paljon halvempaan sisämarkkinahintaan. 

Kun vielä otetaan huomioon venäläisjoukkojen etenemisen pysähtyminen – ja paikoin jopa perääntyminen – on Ukraina osoittautumassa yhä selvemmin Putinin Waterlooksi. Eikä Kiinalla liene minkäänlaisia estoja tilanteen maksimaaliselle hyödyntämiselle. 

* * *

Jos ja kun Venäjä ajautuu sotansa seurauksena Kiinan vasallivaltioksi olisi Suomessa viimeistään nyt kysyttävä, mitä se tarkoittaa sen luoteiselle naapurille eli Suomelle. Lisääkö vai vähentääkö kiinalainen vaikutusvalta Moskovan Suomeen kohdistamaa turvallisuusuhkaa?

Selvää on tietenkin, että rauhan tultua kaupankäynti itärajan yli helpottuu, mutta tuleeko se olemaan luonteeltaan samanlaista kuin ennen erityisoperaatiota? Vai tuleeko siihen jonkinlainen kiinalainen vivahde? Ja jos tulee, niin onko se Suomelle hyvä vai huono asia?

En ole huomannut asiantuntijoiden, virkamiesten tai poliitikkojen pohtivat näitä kysymyksiä. Ja siksi kehotan heitä tekemään näin pikaisesti, jotta voimme mahdollisimman tehokkaasti hyödyntää avautuvat mahdollisuudet ja samalla välttää edessä vaanivat sudenkuopat. 

Eihän politiikka lopultakaan ole muuta kuin mahdollisuuksien taidetta, jossa onnistunut ennakointi on jo puoli voittoa? Tämä koskee ja on aina koskenut erityisesti Suomen idänpolitiikkaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin harhautus, eskalaatio vai kuolema?

Ukraina nolasi Vladimir Putinin
Kiinalainen juttu

Putinin Venäjän tulevaisuus

Euroopan Unioni on lopultakin herännyt siihen, että monet ukrainalaiset miehet käyttävät sen pakolaispolitiikkaa sotilaskarkuruuden välineenä. Ja siksi komissio on – Uutissuomalaisen mukaan – ehdottanut, ettei asevelvollisille ukrainalaismiehille myönnettäisi jatkossa tilapäistä suojelua EU:ssa.

Toivoa sopii, että ehdotus käsitellään EU:n byrokraattisessa apparaatissa nopeammin kuin vaikkapa kellonaikojen vääntelemisen lopettamisesitys. Ja lopputuloksena Ukrainan miehistöpula helpottaisi juuri nyt, kun sotatilanteet ovat muutenkin kääntymässä ukrainalaisille niin suosiollisiksi, että jopa venäläisten sotilaat tunnustavat olevansa lopussa ja haluavat varoittaa Putinia mahdollisesti tulossa olevasta "suurkatastrofista". 

* * *

Venäläisten sotilaiden esille tuleminen sekä krimiläisten reaktiot ukrainalaisten menestykseen osoittavat Moskovan hallinnon pitäneen kansalaisensa uutispimennossa erityisoperaation kohtaamista ongelmista. Tämä palauttaa mieleeni vuoden 1940, jolloin suomalainen sensuuri piti huolen siitä, että kansalaisilla oli liian optimistinen kuva talvisodan tilanteesta ja sen seurauksena he kokivat sodan lopputuloksen vieläkin epäreilumpana kuin se todellisuudessa oli.

Sama ongelma on nyt käsissä myös Vladimir Putinilla ja hänen hallinnollaan. Heidän on todella vaikea selittää alamaisilleen, miksi ukrainalaiset kykenevät tuhoamaan venäläistä infrastruktuuria siihen mittaan, ettei tavallisella kansalla ole edes polttoainetta autoihinsa. 

Jos ja kun kapinahenki leviää myös jatkossa venäläisten sotilaiden parissa, on hallinnolla käsissään akuutti kriisi, joka heikentää maan armeijan toimintaedellytyksiä ennestään. Ja siten heikentää sen sotilaallista menestystä vielä nykyisestäkin. 

* * *

Tällä kaikella voi olla suorastaan dramaattinen vaikutus Putinin hallinnon toimintaedellytyksille, jota tälläkään hetkellä ei taida suojata mikään muu kuin varteenotettavan opposition puuttuminen. Seikka, jota tekee myös Venäjän tulevaisuuden ennakoimisen vaikeaksi. 

Näin ollen Putinin erityisoperaation lopputuloksena voi olla mitä tahansa palatsivallankaappauksesta täydelliseen anarkismiin ja jopa Venäjän valtakunnan hajoamiseen. Toki todennäköisin vaihtoehto on ensiksi mainitsemani, mutta tuskinpa kukaan ennusti vuoden 1917 alussakaan, että bolshevikit syrjäyttäisivät ja murhaisivat Venäjän tsaarin perheineen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa

Sodankäynnin suuri muutos

Ukraina nolasi Vladimir Putinin

Jäätyvää energiantuotantoa

Yle kertoi syyn tämänhetkisiin korkeisiin sähkön hintoihin. Se on tuulimyllyjen jäätyminen, minkä seurauksena ne eivät tuota sähköä odotetulla tavalla juuri nyt, kun sitä tarvittaisiin. 

Ongelma on akuutti, sillä tänään pörssisähkön  korkein varttituntihinta on 43,17 senttiä kilowattitunnilta. Ongelma on myös fataali, sillä se syntyy juuri sellaisina hetkinä, jolloin kotitalouksien sähköntarve on korkeimmillaan - johtuen tietenkin monien talojen sähkölämmityksestä.

Myllyjen jäätyminen lienee myös esimerkki siitä, kuinka vihreään energiasiirtymään lähdettiin maassamme ilman riittävää ymmärrystä. Tai – mikäli jäätyminen oli tiedossa – uhmaten tosiasioita, mikä on inhimillisen typeryyden ehdottomasti järjettömin muoto.

* * *

Tässä tilanteessa me nyt joka tapauksessa olemme ja on sähköyhtiöiden ja viime kädessä valtion tehtävä huolehtia siitä, ettei nyt nähty tilanne muutu käytännöksi sitten kun maamme sähköntuotannosta vielä nykyistäkin suurempi osa tuotetaan tuulimyllyillä. Vaihtoehtoja toki on useita.

Tuulimyllyllä tuotetun energian osuutta koko sähköntuotannosta voitaisiin rajoittaa esimerkiksi lainsäädännöllä. Tämä pienentäisi säistä riippuvan sähköntuotannon osuutta koko energiantuotannosta ja pakottaisi yhtiöitä etsimään vaihtoehtoisia – tuotantovarmempia – tapoja tuottaa sähköä. 

Vaihtoehtoisesti tuulimyllyihin voitaisiin vaatia rakennettavaksi jäätymistä estävät rakenteet tai toimintatavat. Se vähentäisi tuulimyllyillä tuotetun energian taloudellista kannattavuutta ja ohjaisi sähköntuotantoa varmempiin tuotantotapoihin, jotka eivät ehkä edistäisi yhtä paljon vihreää siirtymää kuin tuulienergia. 

Molemmat edellä esittämäni vaihtoehdot tarkottaisivat kuluttajalle mitä todennäköisimmin vuoden keskimääräisen sähkönhinnan nousua, mutta samalla parantaisivat sähköntuotannon ennakoitavuutta ja sen riittävyyttä kaikissa sääoloissa. Siksi meidän suomalaisten ja koko yhteiskuntamme on päätettävä, kumpaa haluamme energiantuotannoltamme: varmuutta vai halpaa keskihintaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallinen hetki Suomen vihreässä siirtymässä
Muutama kommentti Teemu Keskisarjan listaan
Mika Anttonen ja vihreä siirtymä

Heittääkö Sofia Virta haasteen Minja Koskelalle?

Yleisradion tuoreen gallupin mukaan Suomen suosituimpana puolueena jatkaa SDP, jota kannattaa edelleen noin neljännes maan asukkaista. Toisena jatkaa päähallituspuolue Kokoomus, jolle antaisi äänensä yli viidennes suomalaisista. 

Näillä näkymin nämä kaksi puoluetta tulevat kilpailemaan seuraavissa eduskuntavaaleissa pääministerin paikasta, sillä kolmantena majailevan Keskustan nousu jäi lyhyeksi ja puoluetta kannattaa jälleen vain alle 14 prosenttia suomalaista. Siten sille olisi ensi vaalikaudella tarjolla periaatteessa enintään hallituksen apupuolueen paikka, mutta toisaalta puheenjohtaja Antti Kaikkoselle (kepu) saattaa tarjoutua mahdollisuus valita kahdesta suuresta ja siten kiristää tulevaan hallitusohjelmaan merkittävä määrä omia tavoitteita. 

Gallupin kaksi oleellisinta tulosta olivat kuitenkin Perussuomalaisen kannatuksen putoamisen loppuminen - kuten itse ennakoin jo kaksi viikkoa sitten - sekä Vasemmistoliiton kannatuksen kasvu Vihreiden kustannuksella. Näin ollen Petteri Orpon (kok) hallituksen selvässä kasvussa olleet sisäiset jännitteet jäänevät lopulta suhteellisen pieniksi ja toisaalta suomalaisen laitavasemmiston punaväri on kirkastumassa vihreän kustannuksella. 

Tämä saattaa ärhäköittää Sofia Virtaa (vihr) entistä räväkämpään suunsoittoon ja mahdollisesti suuntaamaan taisteluhaasteita hallituksen sijasta Minja Koskelan (vas) suuntaan. Nähtäväksi siis jää, syntyykö tästä jopa pysyvä railo laitavasemmiston keskelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kompostintarkastuksista uuteen punamultahallitukseen
Hakaristiryijy

Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen