Asia saattaa ola kuten Rydman sanoo tai sitten ei. Sen sijaan oli äärimmäisen mielenkiintoista, mitä hän kertoi suomalaisten poliitikkojen yhteistyön tekemisen motiiveista.
Rydman nimittäin kertoi, että "todellisuudessa pelätään vain yhteistyön vaikutusta omaan julkikuvaan. Politiikkojen piirissä käydään aika paljon keskusteluja, että keiden toimijoiden, henkilöiden tai puolueiden kanssa yhdessä näyttäytyminen tukee tai haittaa poliittista profiloitumista."
Toisin sanoen Rydman vahvistaa sen yleisen epäilyn, etteivät suomalaiset poliitikot suinkaan ole kansakunnan, vaan oman menestyksensä asialla. Tämä on äärimmäinen harmi esimerkiksi juuri nyt kun maata johtaa Petteri Orpon persu-allergian takia ns. huulipunahallitus.
Siis juuri se Sanna Marinin (sd) johtama punaviherhallitus, jonka takuumiehenä on Katri Kulmunin tuhon tiellä oleva Keskusta. Ja jonka talouspolitiikka on kerta toisensa jälkeen todettu kelvottomaksi - viimeksi näin kävi vain muutama päivä sitten.
Tässä tilanteessa minulla on kolme toivetta. Niistä ensimmäinen koskee Keskustan tulevaisuutta - se on käynyt tarpeettomaksi suomalaisessa politiikassa ja joutaa siksi kadota. Näin etenkin siksi, että puolueella on ollut äänestäjiä kohtaan pitkäaikainen asennevamma, joka on johtanut tunnettuun "kepu pettää aina" -sanontaan, jonka yhdestä ilmentymästä kirjoitin jo yhdeksän vuotta sitten.
Toinen toiveeni on yhteinen Rydmanin kanssa: Kokoomuksen ja Perussuomalaisten on tullut aika löytää toisensa. Vain siten voimme saada Suomeen ensi vaalien jälkeen hallituksen, jolla on edellytykset saada kuntoon sekä maan talous- että sen turvallisuuspolitiikka.
Kolmanneksi minulla on toiveena Sanna Marinin hallituksen terästäytyminen edes sen verran, ettei sen seuraaja joutuisi lähtemään sellaisilta savuavilta raunioilta, mihin sen poliittinen agenda näyttäisi juuri nyt johtavan.
* * *
Lopuksi pari sanaa Brexitistä eli viimeöisestä EU:n supistumisesta yhdellä jäsenmaalla. Itse tapaus on sikäli mielenkiintoinen, että poislähtijä on ollut koko Unionin edullisimmassa asemassa: sillä on ollut alennettu jäsenmaksu ja oma valuutta. Näin se on pystynyt hyötymään laajasta kotimarkkinasta, mutta samalla reagoimaan vaikeuksien iskiessä valuuttakurssista joustamalla.
Nähtäväksi siis jää, miten Britannian tulevaisuudelle käy jatkossa. Lähteekö sen talous nousuun vai syöksyykö se taantumaan?
Itselleni tämä on erityisesti tärkeä merkki Unionin jäsenmaiden saamista eduista. Jos Britannia romahtaa, on meidän täällä Pohjantähden alla syytä pitää tiukasti omasta jäsenyydestämme. Jos ei, lienee EU-jäsenyyttä jatkossa turha markkinoida ainoana taloudellisesti kestävänä vaihtoehtona isänmaallemme.
Entä Skotlanti: uusitaanko siellä kansanäänestys kuningaskunnasta eroamiseksi? Ja seuraako siitä uuden pohjoismaita lähellä olevan EU-jäsenen syntyminen. Jos näin käy olisi asia tietenkin meidän kannaltamme aivan erinomainen ainkain, jos Suomi pysyy myös jatkossa Unionin jäsenmaana.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Brexit varmistui
Ville Rydman kaipasi tervettä järkeä
Uuden Ajan Uljas Kansojen Vankila?
Tekstit
"...jonka takuumiehenä on..." Tarkoitit kai "takuuhenkilönä"?
VastaaPoistaTerveisin politrukki
Tosta Brexitistä: meppi Henna Virkkunen nillittää toisaalla tällä blogialustalla kuinka: "on rehellistä sanoa suoraan, että kansanäänestyksen tulos perustui pitkälti puutteelliselle tiedolle sekä täysin katteettomille lupauksille, joita niiden antajien on äärimmäisen vaikea toteuttaa." Tuostahan on pääteltävä, että suomalaisille -94 annetut tiedot liittymisen seurauksista olivat täydellisiä ja oikeita,ja kaikki lupaukset on pidetty vimosen päälle! Just joo prkl.
VastaaPoistaYhteiskunnallisessa ajattelussa ollaan menetetty sekä päämäärärationalismi että muutkin tiedolliset sisällöt. Ainoastaan reaktiivisuus -- leimasanojen nakkeleminen -- ja identiteettipolitiikka ovat jäljellä. Eli ollaan rakentamassa durkheimilaisia "negatiivisia kultteja" -- ihmiset määrittelevät itsensä "kielteisestä käsin", eli kokevat vahvistautumista siitä että ottavat etäisyyttä johonkin maagiseen "pahaan". Tämä sitten tulee näkyviin myös siinä että "uhriajattelun" mekanismit jylläävät, ja esimerkiksi kansainvaeltajien mukana tulevaa raakaa väkivaltarikollisuutta ei nosteta esiin, vaan suhtaudutaan vaeltajiin kuin nimenomaan he poikkeuksetta olisivat uhreja ja tarvitsisivat ylimitoitettua erityissuojelua.
VastaaPoistaTällaisen ajattelun vallitessa esimerkiksi ministereiden henkilökohtaiset mutta epäsuorat taloudelliset edut jäävät kuvan ulkopuolelle, eikä heidän kannonottojensa ja toiminnan motivaatiota osata epäillä. Heidän ei tarvitse jäävätä itseään kysymyksissä, joissa he kuitenkin ovat valinneet puolensa esimerkiksi omien profiloitumisvaikeuksien pohjalta, tai sitten vaikkapa lähisukulaisten taloudellisia etuja ajaen.
Ja koko tämä yleisen ajattelukyvyn romahtaminen tapahtuu mitä ylevöitetyimpien, ihanteellisten "ihmisarvo- ja -oikeusideologioiden" nimissä. Ja on tietysti ihan naurettavassa määrin sukupuolittunutta propagandaa, mistä vihreän eduskuntaryhmän ja hallituksen sukupuolijakaumat antavat groteskin todistuksen.
Mitä Brexitiin tulee, siinä vahvistettu journalistinen propagandalinja tulee vain vahvistumaan. Kuka katsoi viime yönä YLE:n löhetyksen, jossa varsin naisvaltainen kommentaattori- ja reportteriparvi taas kerran kaikin tavoin käänteli Brexitia kuin ainakin kielteistä kulttia jonka epämääräinen populistiporukka on vastoin kaikkia viisaita "asiantuntijoita" onnistunut lopulta ajamaan läpi. Suora lähetys Lontoosta jätti esimerkiksi Nigel Faragen -- jonka henkilöön aika paljon brexitin mielialoista liittyy -- puheen lähettämättä, ja Boris Johnsonin aiemmin nauhoitettua puhetta kehystettiin maininnoilla siitä miten ovela ja älykäs tämä -- mitä ilmeisimmin ihan väärällä asialla oleva -- poliitikko on.
Lähetys oli propagandistisuudessaan YLE:ä räikeimmillään. Mihin he vielä yltävätkään, kun kostonhimo nousee ja vakiintuu toimittajaressukoiden sisäänlämpiävissä uskonlahkoissa ihan legitimoiduksi journalistiseksi hyveeksi.
Wille Rydmanin arvot maahanmuuttopolitiikassa on hyvin lähellä Perussuomalaisia.
VastaaPoistaJoistain maahanpyrkijöistä on monenlaista haittaa, se on tunnustettava. Emme voi olla maailman sosiaalitoimisto!
Kyse ei myöskään ole rasismista, muukalaisvihasta eikä eristäytymisestä muusta maailmasta.
Liian erilaiset kulttuurit ja uskonnot eivät vaan sovellu saman maan sisälle.
Muutenkin avoimien rajojen politiikka on osoittanut turmiollisuutensa.
Huulipuna-toimittajien peppukivun täyteiset päivät: "Britanniaa jättää EU:n ha Trumpin syytteet jälleen kaatumassa:
VastaaPoistaValtavirran toimittajat eivät ainoastaan palvele maksavaa isäntäänsä, vaan he ovat itsekin omaksuneet globalisaation "voittajien" antinationalistisen asenteen. He eivät enää kerro asioista niin kuin ne ovat vaan niin kuin he toivoisivat niiden olevan.
Kun kansallismielinen Lega-puolue lisäsi vajaa viikko sitten Pohjois-Italian Emilia-Romagnassa pidetyissa paikallisvaalessa kannatustaan 15 prosenttia ja vasemmisto menetti samalla paikkoja, Yle tulkitsi tämän populistipuolueen tappioksi. Ylen punavihreän toimittaja Jenna Vehviläisen analyysissä Italian Sardiiniliike laittoi kampoihin oikeistopopulisteille – Salvini hävisi paikallisvaalit Lega-puolueen tappiona pidetään sitä, että vasemmisto pystyi hupenevasta kannatuksestaan huolimatta pitämään niukasti enemmistönsä. Pienessä ovat toimittajien ilon aiheet nykyään. Huvittavinta mielipidekirjoituksessa on se, kuinka valtamedian prostituutiti panee toivonsa demokraattisia oikeuksia halveksuvalle ulkoparlamentaariselle häirikköjoukolle.
Toimittajien lapselliselta mieliharmilta ei voinut välttyä viime yönä kun Iso-Britannia erosi vihdoin ja viimein Euroopan Unionista. Yle tv 1:n viime öinen Brexit-lähetys olikin suurta tahattoman komiikan ilotulitusta kun kaikki toimittajat ja tarkoin valitut asiantuntijat surkuttelivat Britannian EU-eroa. Jo heidän kasvonsa ja ilmeensä kertoivat kärsimyksen täyteisistä unettomista öistä asian tiimoilta.
Silmiinpistävintä lähetyksessä oli se, että kaikki toimittajat Ylen studiossa, Helsingin yöelämässä, Brysselissä, Lontoossa, Edinburgissa ja Pohjois-Irlannin Londonderryssä olivat naisia. Myös studioon raahatut "asiantuntijat" olivat enimmäkseen naisia kuten Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen ja Vihreiden tuore EU-meppi Alviina Alametsä. Kummallisen naisituksen taustalla lienee joku statement, jolla kai haluttiin hieroa valkoisen nationalistisen heteromiehen naamaa. Naisvieraiden lisäksi studioon kutsutut Helsingin yliopiston asiantuntijat olivat arvattavasti fanaattisia EU-federalisteja.
Ylen studiossa ei kuultu ainuttakaan kritiikkiä EU:n tominnasta ja perusteista, vaan kaikesta syytettiin Britannian "tyhmää eropäätöstä"..."
Koko artikkeli: http://ylewatch.blogspot.com/2020/02/toimittajien-peppukivun-tayteiset.html
Kalergi-suunnitelma
Tarjotaan adressin allekirjoittamisella Arkadianmäellä oleileville tilaisuus näyttää, ovatko he KANSAN-edustajia vai vain "kansan"-edustajia:
VastaaPoista"Suomen pohjavesiä ei saa myydä ulkomaalaisomistukseen!",
https://www.adressit.com/oikeuspohjaveteen
Aikanaan on sitten syytä muistaa niiden nimet, jotka osoittivat olleensa vain "kansan"-edustajia.
Kalergi-suunnitelma
"Kokoomuksen ja Perussuomalaisten on tullut aika löytää toisensa."
VastaaPoistaToivottomalta se näyttää ainakin tämän uutimen valossa:
https://www.is.fi/politiikka/art-2000006392294.html
Kokoomusta on nimitelty jo hyvän aikaa Vihreiden kravattiosastoksi.
Artikkelin perusteella puolueessa todellakin on aivan liikaa väkeä, joiden poliittinen koti on todellisuudessa Vihreissä.
Iltalehden suorittama kysely on tuottanut toisenlaisen tuloksen:
Poistahttps://www.msn.com/fi-fi/uutiset/politiikka/iltalehden-kysely-enemmist%c3%b6-kokoomusvaikuttajista-voisi-l%c3%a4hte%c3%a4-hallitukseen-perussuomalaisten-kanssa/ar-BBZycDb?li=BBr5KbI&ocid=mailsignout
Siltä näyttää Juha Ahvionkin kuvauksen perusteella:
VastaaPoista”Näyttää siltä, että perinteisesti kokoomuksen aatemaailman yhteenvetona käytetyn koti, uskonto ja isänmaa -kolmikannan kaikki elementit ovat nykyisen punavihreän ja Open Borders -internationalistisen ja HLBTIQ- ja velkaelvytyskokoomuksen pahimpia inhokkeja ja kauhistelun esineitä. Pidetään mielessä sekin, että kansallisen kokoomuksen puheenjohtaja Orpo julisti viime vuonna Suomen kansallisvaltiollisen itsenäisyyden satavuotisuutta juhlistaneessa veteraanijuhlassa, että kansallismielisyydestä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.
Jos vertailukohdaksi otetaan 1950–1970-lukujen kokoomuspuolue ja sen silloiset merkittävät ja aidosti konservatiiviset päivänpoliittiset vaikuttajat, näyttäytyy nykykokoomus johtavine vasemmistoliberaaleine kellokkaineen erittäin rappeutuneelta ja kulttuurimarxilaisen eetoksen läpitunkemalta. Nykykokoomuksen virallisten kannanottojen perusteella voidaan todeta, että niiden mukaan arvioituna takavuosikymmenien kansalliskonservatiivinen ja isänmaalliskristillinen kokoomuspuolue ja sen selkärankaiset edustajat kuten esimerkiksi Olavi Lähteenmäki, Margit Borg-Sundman, Tuure Junnila ja Pentti Mäki-Hakola näyttäytyvät lähinnä nykykokoomuslaisen sekulaarin humanistisen globalismin ja rajattoman raha ja yksilön mielihyvä ratkaisee -eetoksen arkkivihollisina, jollaisista nykykokoomusjohtajien mukaan koko maailma mitä ilmeisimminkin täytyy – mieluiten ”vapaakaupan” varjolla pystytetyn jonkinlaisen maailmanhallituksen voimakeinoin – vapauttaa pikimmiten. ” – http://oikeamedia.com/o1-69712
Kalergi-suunnitelma