Vihatekojen sarja jatkuu Helsingissä

Mitä kertoo suomalaisesta demokratiasta se, että maan neljänneksi suosituimman puolueen omaisuutta tuhotaan kerta toisensa jälkeen? Ovatko tekijät ylpeitä aikaansaannoksistaan vai osaavatko he hävetä aamukohmelossaan?

Entä mikä on tekijöiden motivaatio? Halveksia noin 14 prosenttia kansasta vai alleviivata omaa typeryyttänsä? Vai osoittaa lapsellisella tavalla halveksuvansa suomalaista demokratiaa?

Vai ilmaisevatko he kenties tällä tavalla, etteivät arvosta graffiteja taiteenlajina? Elleivät sittenkin ole vain vain hakemassa narsistista julkisuutta?

Ilmaisen tässä kirjoituksessani syvän halveksuntani niitä idiootteja kohtaan, jotka ovat tärvelleet helsinkiläisen puoluetoimiston eteen asetetun luvallisen taideteoksen. Toisin sanoen ottaneet käyttöönsä omankädenoikeuden.

Tämän ja sitä edeltäneiden vihatekojen seurauksena suomalainen yhteiskunta on siirtynyt pienen askeleen kohti anarkiaa. Sen loogisena lopputuloksena on yhteiskunta, jossa vallitsee oikeusvaltion sijasta omankädenoikeus.

Se on viime kädessä vahvimman oikeutta, eikä sellaisen vallitessa kenelläkään ole kivaa. Ei etenkään toisten omaisuutta töhrivillä heikkolahjaisilla.

Mutta tätä nämä töhrijät eivät tietenkään ymmärrä. Eihän sitä ymmärtänyt Venäjän vallankumouksellisia tukenut köyhälistökään vuonna 1917.

Nyt nähty teko on jälleen kerran osoitetus siitä, että kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Tuohinen, analyysisi sisältää omituisuuksia
Ja taas uusi vihateko Helsingissä
Jälleen vihateko Helsingin keskustassa