Irlantilaiset ovat kyllästyneet turvapaikkasirkukseen

MTV3 kertoi, että Irlannin hallitus aikoo ruveta palauttamaan turvapaikanhakijoita Britanniaan. Lyhyessä ja varsin hämärässä uutisessa kerrottiin, että Iso-Britannian pääministerin mukaan tämä osoittaa maan niin sanotun Ruanda-lain toimivan. 

Lyhyt juttu jätti paljon kysymysmerkkejä ja siksi turvauduin google-hakuun löytäen artikkelin, jossa kerrottiin lain säätämisen johtaneen siihen, että parempaa elintasoa hakevien turvapaikanhakijoiden virta kääntyi kuin taikaiskusta Britanniasta Irlantiin. Niinpä lain läpimenon jälkeen Irlantiin saapuneista turvapaikanhakijoista peräti neljä viidestä on tullut Pohjois-Irlannista.

Suomessa on jäänyt uutispimentoon myös se, että irlantilaiset ovat muutenkin perin kyllästyneitä turvapaikkasirkukseen. Sikäläinen maahanmuuttokeskustelu on muuttunut ajoittain väkivallaksi ja ihmiset ovat pystyttäneet mielenosoituksellisia leirejä, joiden tarkoituksena on osoittaa irlantilaisten saaneen tarpeekseen. 

Viimeksi linkittämässäni jutussa yksi leiriläisistä kertoi, että "kyse ei ole rasismista. Kyse on siitä, millaisen rasituksen se aiheuttaa yhteisölle ja paikallisille palveluille tässä paikassa. Sitä se kaikki on, vanhempien huolestumista."

Jutussa mainitaan myös, että ihmiset pelkäävät poliisin käyttävän väkivaltaa heitä kohtaan. Huoli ei ole aiheeton, sillä näin on käynyt joissain muissa paikoissa, joissa ihmiset ovat protestoineet maassa tähän asti harjoitettua turvapaikkapolitiikkaa vastaan. 

Irlantilaisten mielenosoitukset ovat siitä huolimatta keränneet runsaasti osallistujia, kuten tämä video osoittaa. Se herättää kysymyksen siitä, että voisiko Eurooppa sittenkin herätä ja alkaa lopulta puolustamaan omaa sekä lastensa tulevaisuutta ja länsimaista kulttuuriaan? Niin Suomessa kuin muuallakin. 

Sivistynein tapa puolustautua on vaaleisssa äänestäminen. Siltä osin seuraava mahdollisuus on eurovaaleissa, joissa äänensä voi antaa joko elintasopakolais- tai eurooppalaismyönteiselle ehdokkaalle.

Irlannin osalta on huomattava, että maan johtava konservatiivipuolue Fine Gael on vaatinut eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan muuttamista samaan suuntaan kuin Iso-Britannia on juuri tekemässä. Tosin sillä erolla, ettei Irlanti aio brittien tapaan päättää yksinään, mikä maa on turvallinen käytettäväksi turvapaikanhakijoiden säilyttämiseksi. 

Fine Gael kuuluu EU-parlamentissa samaan EPP-ryhmään kuin Suomen Kokoomus ja Kritillisdemokraatit. Mutta turvapaikkapolitiikassa se on lähempänä meidän Perussuomalaisiamme kuin muita suomalaispuolueita. Ja tullee siten vaikuttamaan tulevan EU:n maahanmuuttopoliittisiin linjauksiin merkittävästi, koska EPP lienee parlamentin suurin ryhmä myös vaalien jälkeen.

Toisin sanoen eurovaalien tulos on tänä vuonna tärkeämpi kuin ehkä koskaan ennen. Ja siksi olisi tärkeää, että kaikki suomalaiset käyttäisivät äänioikeuttaan - siis myös ne, jotka eivät ole sitä syystä tai toisesta sitä tehneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijoiden lennätyksiä Euroopasta Afrikkaan
Euroopan siirtyminen oikealle jatkui
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun

Putin osoitti Suomen perustuslain vanhentuneisuuden

Yle keksi nimittää Martti Koskenniemeä tittelillä "maan johtava oikeusoppinut". Se kuulostaa kyllä komealta, mutta kuvaa huonosti hänen taisteluaan Venäjän hybridivaikuttamisen puolesta.

Tämä kävi ilmi samasta jutusta, jonka mukaan Koskenniemi totesi, etteivät Suomen perustuslain ihmisoikeuksien perusteet salli edes rajattuja poikkeuksia perusoikeuksiin. Ja siksi itäisen diktaattorin junailemaa hybridioperaatiota vastaan suunniteltu laki on ristiriidassa sen kanssa.

Koskenniemen Putinin puolesta taisteleminen kävi ilmi hänen arvellessaan, että - ilmeisesti kansainvälinen - "yleisö alkaa tirskua, jos ihmisoikeuksia rikkovan lain jälkeen edelleen puhuisimme, kuin olemme tehneet". Toisin sanoen hän painosti Suomen hallitusta ja eduskuntaa ottamaan puolustautumatta vastaan itänaapurin hyökkäyksen, jotta voisimme jatkossakin toimia maailmanparantajana kansainvälisillä areenoilla. 

Olen toki lähtökohtaisesti laillisuusperiaatteen kannalla ja uskon kyllä Koskenniemiä siinä, että hallituksen esittämä rajalaki on ristiriidassa perustuslain kanssa eli siinä mielessä laiton. Johtopäätösten suhteen olen kuitenkin johtavan oikeusoppineemme kanssa eri mieltä. 

Tällaisia tapauksia vartenhan on olemassa jopa kansanviisaus. Sen mukaan "hätä ei lue lakia" - ja juuri siitähän Suomen nykyisessä tilanteessa on kyse. Puolustautumisesta naapurivaltion käynnistämässä hybridisotatilanteessa.

Siksi ehdotetun rajalain perustuslainvastaisuudesta tulisi tehdä aivan erilainen johtopäätös kuin se saivartelu, jota Koskenniemi julisti. Eli todeta maamme perustuslaki vanhentuneeksi ja käynnistää siksi sen uudistamisprosessi mahdollisimman pikaisesti, jotta myös ehdotettu rajalaki sopisi sen tarjoamiin raameihin. 

Tavoitteena tuossa uudistamisessa tulisi olla laillisen puolustautumisen mahdollistaminen kaikenlaisten aggressioiden edessä. Siis myös - ja etenkin - sellaisissa tilanteissa, joissa hyökkääjä väärinkäyttää ihmisoikeuksia omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. 

Huomautan tässä lisäksi, ettei perustuslain vanhentuneisuus riipu hybridisodan laajuudesta. Sen puutteellisuushan tuli todellisuudessa esille jo silloin, kun ensimmäinen Venäjän masinoima turvapaikanhakija astui rajan yli vaatimaan turvapaikkaa, ja siellä toimittiin perustuslain mukaisesti ottamalla - itsetuhoisesti - tämän hakemus vastaan siitä huolimatta, että sen vastaanottanut rajavartija, eduskunta, hallitus, tasavallan presidentti ja koko kansa tiesivät kyseisen turvapaikahakijan olevan Putinin taisteluväline, joka oli osoitettu Suomea vastaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rajalain valmistelu paljasti hyödyllisen idiootin
Länsimaiden viivyttely maksetaan sotilaiden verellä
Arkkipiispan rasismi, Jani Mäkelän määritelmä ja todellisuus

Viikon jännitysnäytelmä vaatii paljon poppareita

Viime viikon suuri jännitysnäytelmä oli RKP:n ja Perussuomalaisten välinen kissanhännänveto maahanmuuttopolitiikasta. Se ratkesi, kuten nyt tiedämme, Petteri Orpon voittoon ja reaktioista päätellen RKP:n vasemmistosiiven jonkinasteiseen tappioon. Hyvä näin.

Kuluvan viikon suuri jännitysnäytelmä liittyy puolestaan Ukrainan mahdolliseen vastahyökkäykseen maahan tunkeutuneita venäläisjoukkoja vastaan. Siihen suuntaan on ollut epäilyjä jo pitkään ja viimeksi eilen Ukrainan tiedustelupäällikkö vihjaisi operaation alkavan aivan lähiaikoina. Siis ehkäpä jo tällä viikolla.

Jos ja kun tämä hyökkäys alkaa, me tilanteita turvallisista kodeistamme seuraavat voimme kiinnittää huomiotamme kolmeen seikkaan. Niistä ensimmäinen on venäläisten sotilaiden taistelutahto - eli pyrkivätkö he puolustautumaan kaikin keinoin vai säntäävätkö pakoon kuin aropuput.

Toinen ja kolmas seurattavista asioista riippuvat ensimmäisestä. Jos kuitenkin oletetaan venäläisten pyrkivän yhtä urheaan vastarintaan kuin ukrainalais-venäläiset joukot aikanaan Raatteen tiellä, voimme toisena mielenkiinnon kohteena seurata kuinka tehokasta Ukrainalle toimitettu länsimainen aseistus on suhteessa venäläiseen. Eli onko se niin ylivoimaista kuin meille on uskoteltu, vai mahdollistaako venäläinen sotakalusto sittenkin merkittävän vastarinnan.

Jos sitten käy niin, että venäläiset luikkivat karkuun tai heidän kalustonsa on kelvotonta suhteessa Ukrainalle toimitettuun aseistukseen, tulee olemaan äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, miten venäläinen yhteiskunta kestää tappion. Ja aivan erityisesti, horjuuko Vladimir Putinin asema, vai kestääkö se loppuun asti kuten tappiollisen sotansa viimeisinä päivänä itsensä hengiltä ottaneen Adolf Hitlerin aikanaan. 

Näitä odotellessa kannattaa kuitenkin varata paljon poppareita, sillä hyökkäyksen alkamispäivä on visusti varjeltu salaisuus - ja siitä päivittäin puhuminen todennäköisesti pelkkää psykologista sodankäyntiä. Tosiasia kuitenkin on, että ukrainalaisten on aloitettava hyökkäyksensä ennalta varoittamatta, mutta kesän aikana, sillä syksyllä se pysähtyy joka tapauksessa viimeistään maaston käydessä mahdottomaksi tehokkaalle sodankäynnille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän erikoisoperaation erikoisin vaihe on alkamassa
Venäläisten stressi kasvaa kunnes Ukraina iskee
Is the moral of Russians collapsing