Suo siellä, vetelä täällä

Ylen uutisten mukaan valtionhallintoa organisoidaan uudelleen rankalla kädellä. Tämä kuulostaa nykyisessä taloustilanteessa oikean suuntaiselta päätökseltä, mutta mieleni tekee kuitenkin lausua pari kommenttia tähän liittyen. Näin siksi, että uutisessa on muutamia huolestuttavia piirteitä.

Niistä ehdottomasti ensimmäinen ja tärkein on se, että uutisen mukaan "kukaan ei pohdi sitä, mikä vaikutus uudistuksilla on, mutta tehokkuutta haetaan."

Tämä kuulostaa suorastaan pelottavalta: ihan kuin olisi tarkoitus tehdä iso uudistus ison uudistuksen vuoksi. Sellaisessa menee helposti lapsi pesuveden mukana; tai tulee tehdyksi näennäissäästöjä. 

Jälkimmäisiin saattaa viitata se, että valtio on jo nyt suunnitellut "säästävänsä" siirtämällä tehtäviään kunnille (esimerkki jos toinenkin). Julkisen talouden kannalta tämä on parhaimmillaankin nollasummapeliä, ja pahimmillaan tarjoaa mahdollisuuden maahanmuuttobisneksen kaltaiseen julkisten rahavirtojen kuppaamiseen.

Toivon siis sydämestäni, että Suomen hallituksella ja eduskunnalla on jatkossa tarkoitus pohtia sitä, mitä vaikutuksia uudistuksilla on kokonaisuuden kannalta. Väärinymmärryksen välttämiseksi ilmoitan tarkoittavani tällä sitä, että valtion tulee pienentää puhtaita hallintokuluja yksinkertaistamalla byrokratiaa (esimerkki) sekä lopettaa/vähentää toissijaisia (esimerkki) tai kokonaisuuden kannalta haitallisiksi osoittautuneita tehtäviä (esimerkki jos toinenkin), joihin rekrytoidut henkilöt voidaan samalla siirtää kortistoon etsimään tuottavaa työtä yrittäjänä tai yksityisen sektorin palveluksessa.

Toinen huolestuttava piirre uutisessa on se, että "sisäiset palvelut tilataan yhdestä paikasta". Tämä voi tietenkin monessa tapauksessa olla järkevää, mutta esimerkiksi yhtenä kohteena mainitussa hankintojen kilpailutuksessa matka hankinnan tarvitsijasta sen tilaajaan kasvaa entisestään. Näin hankintaan liittyvä syvempi osaaminen jää valtio-organisaatiossa hyödyntämättä.

Tällöin on vaarana se, että jo muutenkin ylikorostunut suora hankintahinta korostuu entisestään itse hankinnan käyttötarpeen ja siihen liittyvien riskien hallinnan kustannuksella. Tuloksena tästä on helposti se, että valtio tekee kelvottomia hankintoja näennäisen halvalla, mikä ei liene ainakaan veronmaksajan etu.

Kolmas kulmakarvoja kohottava piirre uutisointiin liittyen on se, että uudistuksen seurauksena "pääministerin ja pääministeripuolueen asemaa vahvistetaan". Jos ja kun näin käy, lienee uudistuksella syvällinen vaikutus suomalaiseen demokratiaan. 

Jo nyt vaalijärjestelmämme suosii suuria ja sorsii pieniä puolueita. Sen mukaisesti osa äänestäjäkunnasta äänestänee varmuuden vuoksi vanhoja puolueita, vaikka ohjelmallisesti jokin muu puolue olisi lähempänä omaa näkemystä (esimerkki). 

Tällä on suomalaisen demokratian uudistumisen kannalta negatiivinen vaikutus; ja mikäli politiikka polarisoituu entistä enemmän pääministerin ympärille muuttuu vaalikäyttäytyminen yhä enemmän äänestykseksi pääministeristä. Tällaisen kehityksen loogisena seurauksena on ajan mittaan kaksipuoluejärjestelmään siirtyminen, mistä on selvät merkit Ruotsissa, jonka sanotaan Ylen uutisessa olevan tämän keskittämisuudistuksen esikuvana.

Demokratiassa kaikenlaiset uudistukset ovat tietenkin sallittuja enemmistön äänillä. Erityisesti vaalijärjestelmään syvästi muuttavien päätösten takana soisi kuitenkin olevan kansan todellisen tahdon. Siksi olisi tärkeää sanoa selvästi myös tämän uudistuksen suomalaista politiikantekoa polarisoiva tavoite, jotta kansa voisi ottaa siihen kantaa. 

Kaiken edelle kirjoittamani olen tuonut esille siinä toivossa, että edelle kirjaamani seikat eivät jäisi huomaamatta päätöksentekijöiltä eivätkä kansalta. Näin valtiohallinnon uudistamisessa voidaan toivoakseni välttyä ainakin edellä kirjaamiltani ongelmilta ja siitä tulee koko valtiontaloutta oikeasti tehostava muutos. Tämä olisi kaikkien etu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Miten työntekijästä saadaan puristettua viimeinenkin pisara?

Kovia säästöjä, mutta voiko kukaan olla enempää sekaisin kuin vihervasemmisto?

Neuvoja Suomen tulevaisuuden takaamiseksi

Miten työntekijästä saadaan puristettua viimeinenkin pisara?

Esimiehen, yrittäjän tai hallintoihmisen on hyvä tietää millä keinolla työntekijöistä saa eniten irti. Tieto on valtaa, ja tässä tapauksessa sen avulla voidaan tuottaa työsuorituksia, liikevoittoa tai julkisia palveluita. Näin voidaan turvata koko organisaation tulevaisuus ja siinä sivussa myös oma työpaikka.

Onko esimiehen syytä siis harrastaa kovaa vahtimista ja selän takana kyttäämistä? Vai pyrkiä etsimään rajojen haastamista ja aiheuttaa stressiä vihjailemalla silloin tällöin aikataulujen kiireellisyydestä? Tai ehkä sittenkin pitäisi rakennella erilaisia lomakkeita, joihin voi merkitä työsuoritukset minuutin tarkkuudella, jotta työntekijä itsekin näkisi, että vielä on parantamisen varaa?

Vai pitäisikö sittenkin vain tähdätä työntekijöiden tyytyväisenä pitämiseen ja luottaa että he hoitavat hommansa kun siihen annetaan mahdollisuus?

No nyt olemme saaneet tutkitun vastauksen. Sen mukaan työntekijöistä saa eniten irti kun pitää heidät tyytyväisinä ja ilmapiirin hyvänä. Eli tässä pätee se, mitä olen aina epäillytkin: tyytyväinen ihminen hoitaa työnsä parhaiten.

Työnantajan tai hänen edustajansa kannattaa siis kaikissa tilanteissa pyrkiä miellyttävään ja välittävään työilmapiiriin. Näin saadaan työntekijästä puristettua viimeinenkin pisara irti, eikä se edes tunnu pahalta.

Toivottavasti nyt saatu tieto kantautuu kaikkien esimiesten ja hallintoihmisten korviin. Samalla itsekin veronmaksajien elättinä muistutan, että Suomen valtionhallinnossa yksi tyytymättömyyttä aiheuttavista johtamiskuvioista ovat ainaiset organisaatiomuutokset. Näin on ilmeisesti myös monissa yksityisen sektorin työpaikoissa.

Kannattaisikohan Suomessa siis keskittyä nykyistä enemmän itse tekemiseen kuin hallintouudistusten läpi viemiseen? Näin ehkä saataisiin lopulta kuriin myös mm. eilisiin säästöpäätöksiin johtanut jatkuva valtiontalouden heikkeneminen - tyytyväisten ja tehokkaiden työntekijöiden kääntäessä verokertymän kasvuun, työttömyyden laskuun sekä julkisen palvelutuotannon tehokkuuden nousuun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kovia säästöjä, mutta voiko kukaan olla enempää sekaisin kuin vihervasemmisto?
Neuvoja Suomen tulevaisuuden takaamiseksi
Uutta tietoa viherpesusta