Oikeus ratkaisee saako Halla-ahoa kutsua fasistiksi

Poliittisella vasemmistolla on ollut tapana haukkua kanssaan eri mieltä olevia natseiksi tai fasisteiksi. Näin tekivät myös vasemmistolainen koomikko Iikka Kivi ja helsinkiläinen varavaltuutettu Aino Tuominen (vihr) kirjoitellessaan sosiaalisessa mediassa puhemies Jussi Halla-ahosta (ps).

Näiden väitteiden takia puhemies teki poliisille rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta ja sen seurauksena syyttäjä on nostanut syytteen mainittuja koomikkoa ja varavaltuutettua vastaan. Heistä ensimmäinen ei ole halunnut kommentoida asiaa, mutta jälkimmäinen avasi suunsa tavalla, joka on hyvin valaiseva. 

* * *

Ensinnäkin Tuominen väitti, että "on suomalaisen demokratian kannalta ikävää, jos johtavien poliitikkojen tekemää politiikkaa ja linjaa ei voi kommentoida". Hän ei siis ilmeisesti ymmärtänyt, ettei syyte koske sinänsä hänen poliittista kommenttiaan vaan puhemiehen virheellistä leimaamista äärimmäisen negatiivisella termillä.

Wikipedian mukaan "fasismissa autoritaarinen äärinationalismi ja johtajavaltaisuus yhdistyivät korporatistiseen järjestelmään, joka nähtiin 'kolmantena tienä sosialismin ja kapitalismin välillä'. Fasistit vastustivat sekä liberaalidemokratioita että kommunismia...  Fasistit tavoittelivat totalitaristista, valtion kontrolloimaa ja puolueen johtamaa valtiota".

Tätä taustaa vastaan voidaan tarkastella Tuomisen väitettä, jonka mukaan "en ole käyttänyt termiä loukatakseni, vaan kuvaillakseni hänen poliittista kantaansa". Halla-aho ei kuitenkaan ole koskaan tavoitellut edellisessä kappaleessa mainitsemiani asioita. 

Tästä esimerkkinä mainittakoon, että noustuaan Perussuomalaisten puheenjohtajaksi vuonna 2017 hän asetti ainoaksi ehdoksi puolueen jatkamiselle Juha Sipilän (kepu) hallituksessa aiemmin sovitun ohjelman toteuttamisen. Tämä ei kuitenkaan kelvannut pääministerille, joka kieltäytyi toteuttamasta oman hallitusohjelmansa maahanmuuttopoliittista osuutta.

Toisena esimerkkinä mainittakoon, että Halla-aho linjasi vuonna 2020 puolueensa nuorisojärjestöön liittyen, että "puolueen johto on tehnyt täysin selväksi sekä puolueen sisäisesti että julkisuuteen, että fasistisilla ja kansallissosialistilla linjauksilla ei ole tilaa perussuomalaisissa." Lisäksi hän ilmoitti, että "fasistisilla ja kansallissosialistisilla linjauksilla ei ole sijaa perussuomalaisissa emmekä hyväksy sitä, että edes itsenäinen nuorisojärjestö perussuomalaisten logon alla tekee tällaisia ulostuloja".

On siis aivan selvää, ettei Tuomisen käyttämä termi millään tavalla kuvaile Halla-ahon poliittista kantaa. Eikä sitä voi siitä syystä pitää asiallisena sananvapauden käyttönä vaan pikemminkin virheelliseksi ja kohteensa kunniaa loukkaavaksi tarkoitettuna leimasanana.

* * *

Tätä taustaa vastaan on mielenkiintoista, että Tuomisen mukaan "jo se, että johtava poliitikko tekee hänen poliittiseen linjaansa kohdistuvasta termistä yksittäisessä twiitissä rikosilmoituksen, on omiaan kaventamaan kaikkien suomalaisten sananvapautta". 

Tämä on tietenkin vakava syytös, koska sananvapaus on keskeinen osa toimivaa yhteiskuntaa. Minun on kuitenkin vaikea nähdä, että poliitikkojen leimaaminen poliittisesti latautuneella ja virheellisellä iskusanana olisi keskeinen tai edes tarpeellinen osa sananvapautta. 

Edelle kirjoittamastani huolimatta toivon kuitenkin, ettei oikeus tuomitsisi Iikka Kiveä tai Aino Tuomista minkäänlaiseen rangaistukseen valheellisesta leimakirveestään, vaan ojentaisi heitä lempeällä kädellä - kuin pikkulapsia - siitä, että toisten nimitteleminen ja heistä valehteleminen on tuhmaa. 

Näin siksi, että rangaistus tekisi Kivestä ja Tuomisesta - ainakin omiensa joukosta - sananvapauden marttyyreitä. Eikä se olisi hyväksi sen enempää suomalaiselle politiikalle kuin sananvapaudellekaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta
Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus
Onko X äärioikeistolainen propagandakanava, kuten Timo Harakka väittää?

Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus

Olemme edelleen maailman onnellisin kansa. Tai ainakin tyytyväisin. 

Tyytyväisiä lienevät suomalaiset rotatkin, joiden elämää on evolutiobiologi Tuomas Aivelon mukaan helpottanut poikkeuksellisen leuto talvi. Eikä niitä ole helppo pyydystää ainakaan loukuilla. 

Mutta mitä pitäisi ajatella apulaispormestari Paavo Arhinmäestä (vas), joka haluaa rajata osan suomalaisista kirjastojen käytön ulkopuolelle näiden poliittisten näkemysten perusteella. 

Eikä hän ole ainoa, sillä - Arhinmäen mukaan - "kuusi ja puoli vuotta sitten ensin valtuusto ja sitten kaupunginhallitus on päättänyt, että kaupungin tiloja ei anneta rasistiseen tai fasistiseen tarkoitukseen. Ja nyt Helsingin poliisi on sitä mieltä, että demokraattisesti tehty päätös on väärä ja kaupungin pitäisi muuttaa linjausta siitä, että fasisteille ja rasisteille ei anneta tiloja."

* * *

Taustalla on siis taannoinen sinimustien lukupiiri, jota poliittinen vasemmisto - Arhinmäen pyynnöstä - lähti häiritsemään taaten sille valtakunnantasoisen näkyvyyden. Ja josta poliisin edustaja on ihmetellyt, että sen vastamielenosoittajat eivät kannata mielenosoitusvapautta äärioikeistolle, vaikka ovat siitä itse huolissaan.

Asiaan otti kantaa myös pormestari Juhana Vartiainen (kok) joka on kertonut, että "meillä on selvä yhteinen linjaus kaupungilla ja kirjaston johdolla. Kirjasto on avoin tila, jonne kaikki saa tulla, mutta jos järjestetään yleisötilaisuutta, jota mainostetaan julkisesti, silloin ei tarvitse antaa tilavarausta sellaiselle toiminnalle, joka on rasistista ja yhdenvertaisuuden vastaista".

* * *

Pormestarin apulaisineen luulisi huomanneen, että järjestyshäiriötä puheena olevassa tilanteessa eivät aiheuttaneet sinimustat lukupiiriläiset vaan äärivasemmistolaiset mielenosoittajat. Ja kaiken järjen mukaan laillista menoa kannattavien poliittisten päättäjien luulisi tuomitsevan erityisesti heidän toimintansa.

Tästä syystä voi ihmetellä Arhinmäen ulostuloa. Ja sitä, ettei pormestari Vartiainen ole tehnyt pesäeroa järjestyshäiriöitä aiheuttaneeseen apulaiseensa. Tai puolustanut selkein sanoin kaikkien helsinkiläisten sananvapautta.

Ehkä Vartiaisen ja Arhinmäen kannattaisi tutustua tähän blogiin tai ainakin lukea ajatuksella sen kuvaus, jossa todetaan yksinkertaisesti, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus".

Samalla he voisivat pohdiskella mikä merkitys Suomen perustuslaissa turvatulla sananvapaudella on siihen, että me tosiaankin olemme jo kahdeksatta vuotta maailman onnellisin kansa. Ja selvittää julkisesti koko Suomen kansalle, miksi he haluavat muuttaa tätä asiantilaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan
Totalitaristiset huligaanit ja rakkauden sanoma
Onko tarkka tieto terrorismiepäillyn taustasta merkki suomalaismedioiden muutoksesta?

Björn Wahlroos ja Javier Milei - kuin kaksi marjaa

Verkkouutisissa oli juttu Björn Wahlroosin näkemyksistä. Se sisälsi melkoista ruoskaa viime aikojen suomalaisille päättäjille. Suosittelen lukemaan koko jutun, mutta kopioin tähän herkullisimmat palat. 

Taloustilanteesta. "Pidän tämänhetkistä taloustilannetta vakavampana kuin 1990-luvun alun talouskriisiä... Ei budjettitasapaino koskaan leikkauksilla korjaannu, vaan se korjaantuu talouskasvulla. Suuri probleema on, että meillä ei ole ollut talouskasvua 15 vuoteen."

Hallituksesta. "Meillä on nyt porvarihallitus, joka ensimmäistä kertaa vuosiin ymmärtää, että tilanne on vakava ja ymmärtää myös osin, miksi se on vakava ja suunnilleen, mitä pitäisi tehdä".

Ay-liikkeestä. "Yksittäiset ay-johtajat ymmärtävät, että tässä tarvitsisi tehdä jotain, mutta kun ne pannaan kaikki samaan huoneeseen, niin se johtava yhteinen näkemys on sitten jotain aivan muuta".

Perussuomalaisista. "Osa Perussuomalaisten johdosta on intellektuelleinta poliittista johtoa, mitä pystyt tänään suomalaisesta puoluekentästä löytämään. Perussuomalaisten johto on erittäin raikas tuuli ummehtuneessa suomalaisessa poliittisessa debattihuoneessa."

Euroopan Unionista. "Eurooppalainen regulaatiohulluus on kilpaillulle taloudelle kymmenen kertaa vaarallisempi kuin amerikkalaiset monopolit".

Liian korkeasta verotuksesta. "Kun joku varakas perhe tai yksilö alkaa suunnitella perintöään ja muuttaa ulkomaille, siinä ei mene pelkästään perintövero vaan siinä menevät pääoma- ja ansioverot samalla, jos henkilö on vielä töissä. Perintövero tuottaa sen efektin, että häipyy paljon muutakin verotusta."

Verokilpailusta. "Irlanti on vetänyt puoleensa valtavan määrän amerikkalaisia yhtiöitä ja niiden eurooppalaisia holdingyhtiöitä, joka on tuottanut Irlannille valtavan renessanssin... verokilpailu on entisestään koventunut. Suomi ei näytä edes ymmärtävän, että kilpailu on käynnissä."

Vihreästä siirtymästä. "Suurin osa tästä niin sanotusta vihreästä siirtymästä ja siihen liittyvistä investoinneista on täyttä huuhaata... Se tulee johtamaan katastrofiin tuulivoiman liian rakentamisen ja konkurssien kautta."

Talouselämän tukemisesta. "Lupaus siitä, että aletaan tukea osaa talouselämästä, kuten vihreää siirtymää, on kuin kärpäspaperi. Se tuo puoleensa kaikkein nopeimmin mutta myös kaikkein epäluotettavimmin toimivat kansainväliset sijoittajat."

* * *

Kun nyt sitten pääsin sitaattien makuun, niin otanpa vielä muutaman mehevän lainauksen Argentiinan tuoreelta presidentiltä Javier Milein puheesta, joka aiheutti sikäläisessä oppositiossa nikottelua. Suosittelen katsomaan koko edellä olevassa linkissä olevan englanniksi tekstitetyn videon, mutta tässä muutama herkkupala englannista vapaasti suomeksi käännettynä ja järjesteltynä loogisemmin kuin itse puheessa. 

Tästä hetkestä. "Vuosikymmenten epäonnistumisten, köyhtymisen, rappion ja anemian jälkeen aloitamme virallisesti jälleenrakennuksen polun".

Ideologiasta. "Ne ideat, jotka epäonnistuivat Argentiinassa, ovat samoja ideoita, jotka ovat epäonnistuneet koko planeetalla, koska kaikkialla missä niitä on kokeiltu, ne ovat olleet taloudellinen epäonnistuminen, sosiaalinen epäonnistuminen ja kulttuurinen epäonnistuminen. Lisäksi ne ovat vaatineet miljoonien ihmisten hengen. Sen opin jotkut voisivat nimetä vasemmistolaiseksi sosialismiksi, kommunismiksi, fasismiksi, mutta me kutsumme sitä kollektivismiksi. Se on ajattelutapa, joka laimentaa yksilön valtion vallan hyväksi... ja perustuu oletukseen, että valtio on tärkeämpi kuin kansakunnan yksilöt."

Uskomuksista. "Epäonnistumisen keskeinen osa on ollut valtion puuttuminen kansalaisten elämään. Tästä uskomuksesta, että poliitikot ovat ylemmän olennon asemassa ja heidän on hallittava jokaisen kohtaloa, nousee esiin institutionaalinen tukiranka, joka tekee mahdottomaksi työskennellä, käydä kauppaa, liikkua tai saada koulutusta ilman heidän lupaansa".

Historia. "Viimeisen 100 vuoden aikana poliitikot ovat olleet kiireisiä laajentamaan valtion valtaa argentiinalaisten kustannuksella. Tämä valtion laajeneminen on liittynyt historian suurimpaan valtion tuhoamiseen. Maassamme, joka oli 1900-luvun alussa vauraudessaan maailman ensimmäinen, on viimeisten 100 vuoden aikana ollut loputon kriisien kierto, joiden kaikilla juurilla on sama syy: valtion talousvaje."

Lopputuloksesta. "Tuloksena on maa..., joka tuhlaa niin paljon, ettei edes maailman korkein verotaakka riitä kattamaan kustannuksia."

* * *

Minulle jäi sellainen käsitys, että nämä kaksi herraa ovat kuin kaksi marjaa. Ja heillä molemmilla on meille kerrottavana vakava viesti. 

Kuten Wahlroos edellä kuvasi, on Suomi on viimeisen viidentoista vuoden aikana ajettu samaan pisteeseen kuin Argentiina oli ehkä joskus 1940-luvulla. Siis edelleen varsin vauras valtio, joka on holtittoman taloudenpidon seurauksena luisumassa taloudelliseen syöksykierteeseen. 

Siksi täällä Pohjantähden alla ei kannata enää jatkaa samojen virheiden tekemistä kuin Etelän ristin alla on tehty viimeisen sadan vuoden ajan. Lopputuloshan olisi epäilemättä täsmälleen samanlainen kuin presidentti Milein johtoonsa saamassa konkurssipesässä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikan talous, maahanmuuttokriittinen vasemmisto ja houkuttelevasti pukeutuva adonis
Vaalit osoittivat miksi Viron talous kohenee, mutta Suomen ei
Järki voitti oudossa näytelmässä

Se siitä sitten, mutta entäs kommunismi?

Perussuomalaiset nuoret ovat keränneet siipiensä suojaan - ja suorastaan johtotehtäviin - väkeä, jonka vaikutus itse järjestöön ja myös emopuolueeseen on pelkästään haitallinen. Tällainen on ollut erityisesti 2. varapuheenjohtaja Toni Jalonen, joka 1930-luvulta tuttua aatetta julistaessaan nousi jälleen otsikoihin.  Ja jonka typerä Twitter-kirjoittelu vei jo aiemmin järjestöltä isot tukirahat.

Arvoisa lukija tietänee Jalosen Virossa pitämässään puheessa julistautuneen fasistiksi. Sen seurauksena häntä ollaan nyt erottamassa koko perussuomalaisesta liikkeestä, koska kyseinen aate ei vastaa puolueen linjaa. Jo Jalosen aiempi kannanotto Twitterissä johti siihen, että puolue on hakemassa määräysvaltaa myös nuorisojärjestössään - sellaista sillä ei tällä hetkellä ole.

* * *

Lähdin kuitenkin kirjoittamaan tätä blogimerkintää hiukan toisesta asiasta. Helsingin Sanomien Nyt-liite nimittäin kertoi, että Jalosen fasistiksi julistautuminen oli herättänyt Twitterissä keskustelua, jossa kauhisteltiin fasismia, mikä synnytti kommunismin vastakauhistelua. Sen aikana jotkut keskustelija olivat pitäneet huomion siirtämisen kommunismiin fasismin vähättelynä, toiset taas ovat rientäneet muistuttamaan kommunismin kuolonuhreista.

Tässä yhteydessä vihervasemmistolainen osapuoli keksi mielestään loistavan vertauksen, jonka mukaan kommunismia voi nähdä joka paikassa ja löi läskiksi. Eli syntyi meemi, jonka käynnisti erään nimimerkin viserrys "ota lähin kirja kätöseesi ja avaa se sattumanvaraisesti. Poimi ensimmäinen näkemäsi lause ja lisää loppuun 'mutta entäs kommunismi'?"

Taustalla on kuitenkin vakava asia. Kommunismihan on jo pitkään noussut keskusteluun puhuttaessa 1900-luvun haitallisista aatteista - niin myös tässä blogissa.

Käytännössä sen esille ottaminen fasismikeskustelun yhteydestä johtuu siitä, että vaikka sekä kommunismi, natsismi että fasismi ovat kaikki äärimmäisen synkän historian omaavia, on toisen maailmansodan voittajiin lukeutuva kommunismi edelleenkin poliittisesti korrekti aate, jonka nimiin jopa suomalaiset kansanedustajat edelleen vannovat. Jopa niin korrekti, että ainakin joitain valtamediamme toimittajilta on sen uhrien valtava määrä päässyt hämärtymään.

Tässä yhteydessä olikin mielenkiintoista huomata, että nyt myrskyn silmässä oleva Toni Jalonen selitti tarkoittavansa fasismilla jotain muuta kuin 1900-luvun historia osoitti. Hän sanoi ajattelevansa "fasismia ennen maailmansotaa, italialaistyyppistä vahvaa kansallisidentiteettiä, että kansa työskentelee yhdessä omaksi hyväkseen".

Lausunto muistuttaa kovasti kansanedustaja Anna Kontulan (vas) julistusta omasta kommunismistaan. Hänen mukaansahan "ihmiset voisivat paremmin, jos nykyistä suurempi osuus toiminnoista järjestettäisiin yhteisomistuksen ja itseisarvoisen työn varaan".

Tarkoitan tällä sitä, että molemmat näyttävät luulevan, ettei heidän aatteessaan ole sinänsä mitään vikaa, vaan ongelma johtuu sen jonkinlaisesta väärästä toteutuksesta. Näin siitä huolimatta, että etenkin kommunismin osalta aatteen soveltamista on yritetty kymmenissä eri valtioissa - ja kaikissa yhtä huonolla menestyksellä. Fasismista on toki vähemmän kokemusta, mutta ei sitäkään ole sovellettu missään ilman kansalaisten oikeuksia alistavaa hirmuhallintoa.

Toni Jalosen osalta toivon, että hän hakeutuu itse pois demokratiaa kunnioittavan puolueensa liepeiltä ja jättää politiikan sitä paremmin ymmärtävien vastuulle. Tai mikäli hän haluaa jatkaa politiikassa ryhtyy toimiin perustaakseen omaa aatettaan kannattavan puolueen, jolle en toivo menestystä.

Fasismin ja kommunismin (sekä myös natsismin) osalta toivon, että virallinen Suomi tai ainakin valtamedia suhtautuisi tasavertaisesti kaikkiin historiansa aikana tuhoisiksi osoittautuneisiin totalitaristisiin aateisiin riippumatta siitä olivatko ne toisessa maailmansodassa voittajien vai tappion kärsineiden puolella. Näin erityisesti siksi, että suomalaiset muistaisivat myös tulevaisuudessa niiden verisen historian ja osaisivat siten varoa näiden aatteiden reinkarnaatioita. Tämä koskee myös Anna Kontulaa ja Toni Jalosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aatteet kuin kaksi marjaa
Perussuomalaisten nuoret ja hallinnon tasa-arvoinen toiminta
Miksei toimittaja tiennyt Stalinin kymmenien miljoonien uhrien määrää?

Ei pidä provosoitua kun provosoidaan

Presidentti Mauno Koivisto totesi kerran, ettei pidä provosoitua kun provosoidaan. Ohje on hyvä ja edelleenkin ajankohtainen.

Meillä on siitä kaksi tuoretta esimerkkiä. Ensimmäinen on suurvaltajohtaja Donald Trumpin päätös siirtää USA:n suurlähetystö Tel Avivista Jerusalemiin. Asialla ei ole kuin symbolinen merkitys, joten sillä ei voi olla muuta kuin provosointivaikutus.

Ja provokaatio johtikin välittömästi palestiinalaisten provosoitumiseen. Heidän suullaan julistettiin "raivon päivät" ja yleislakko. Ja mikä pahinta, lopulta väkivaltainen mellakointi johti kahden ihmisen ampumiseen. Ei olisi kannattanut provosoitua.

Samalla mellakointi siirtänee entistä kauemmaksi palestiinalaisten toiveen toteutumisen. Siis sen toiveen, jonka mukaan heidän ja juutalaisten välinen kesto-ongelma ratkaistaisiin jakamalla ns. Pyhä maa molempien kesken.

Toinen esimerkki provosoitumisesta provosoinnin takia löytyi itsenäisyyspäivän tapahtumista, joiden yhteydessä vasemmistolainen provosoi uusnatseja ja sai köniinsä. Siinä tapauksessa ensi katsomalta tyhmintä näytti olevan herkästi väkivaltaan sortuvan joukkion provosoiminen, mutta epäilemättä loppupeleissä suurin kärsijä on uusnatsiliike, jonka sulkeminen yhteiskunnan ulkopuolelle saanee tapahtuneen takia entistä laajemman hyväksynnän.

Näidenkään kahden tapahtuman johdosta ei voi todeta muuta kuin sen, että tyhmästä päästä kärsii koko joukko. Olivat he sitten Pyhän maan arabeja tai suomalaisia kansallissosialisteja.

Mutta hyvä niin. Jokaiselle ansionsa mukaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Polarisaation ensimmäiset uhrit ovat empatia ja ihmimillisyys
Muhammedin opetusten pitkä ja synkkä varjo
Islamilainen maahanmuutto muokkaa länsimaiden politiikkaa