Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iikka Kivi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iikka Kivi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. heinäkuuta 2025

Oikeus ratkaisee saako Halla-ahoa kutsua fasistiksi

Poliittisella vasemmistolla on ollut tapana haukkua kanssaan eri mieltä olevia natseiksi tai fasisteiksi. Näin tekivät myös vasemmistolainen koomikko Iikka Kivi ja helsinkiläinen varavaltuutettu Aino Tuominen (vihr) kirjoitellessaan sosiaalisessa mediassa puhemies Jussi Halla-ahosta (ps).

Näiden väitteiden takia puhemies teki poliisille rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta ja sen seurauksena syyttäjä on nostanut syytteen mainittuja koomikkoa ja varavaltuutettua vastaan. Heistä ensimmäinen ei ole halunnut kommentoida asiaa, mutta jälkimmäinen avasi suunsa tavalla, joka on hyvin valaiseva. 

* * *

Ensinnäkin Tuominen väitti, että "on suomalaisen demokratian kannalta ikävää, jos johtavien poliitikkojen tekemää politiikkaa ja linjaa ei voi kommentoida". Hän ei siis ilmeisesti ymmärtänyt, ettei syyte koske sinänsä hänen poliittista kommenttiaan vaan puhemiehen virheellistä leimaamista äärimmäisen negatiivisella termillä.

Wikipedian mukaan "fasismissa autoritaarinen äärinationalismi ja johtajavaltaisuus yhdistyivät korporatistiseen järjestelmään, joka nähtiin 'kolmantena tienä sosialismin ja kapitalismin välillä'. Fasistit vastustivat sekä liberaalidemokratioita että kommunismia...  Fasistit tavoittelivat totalitaristista, valtion kontrolloimaa ja puolueen johtamaa valtiota".

Tätä taustaa vastaan voidaan tarkastella Tuomisen väitettä, jonka mukaan "en ole käyttänyt termiä loukatakseni, vaan kuvaillakseni hänen poliittista kantaansa". Halla-aho ei kuitenkaan ole koskaan tavoitellut edellisessä kappaleessa mainitsemiani asioita. 

Tästä esimerkkinä mainittakoon, että noustuaan Perussuomalaisten puheenjohtajaksi vuonna 2017 hän asetti ainoaksi ehdoksi puolueen jatkamiselle Juha Sipilän (kepu) hallituksessa aiemmin sovitun ohjelman toteuttamisen. Tämä ei kuitenkaan kelvannut pääministerille, joka kieltäytyi toteuttamasta oman hallitusohjelmansa maahanmuuttopoliittista osuutta.

Toisena esimerkkinä mainittakoon, että Halla-aho linjasi vuonna 2020 puolueensa nuorisojärjestöön liittyen, että "puolueen johto on tehnyt täysin selväksi sekä puolueen sisäisesti että julkisuuteen, että fasistisilla ja kansallissosialistilla linjauksilla ei ole tilaa perussuomalaisissa." Lisäksi hän ilmoitti, että "fasistisilla ja kansallissosialistisilla linjauksilla ei ole sijaa perussuomalaisissa emmekä hyväksy sitä, että edes itsenäinen nuorisojärjestö perussuomalaisten logon alla tekee tällaisia ulostuloja".

On siis aivan selvää, ettei Tuomisen käyttämä termi millään tavalla kuvaile Halla-ahon poliittista kantaa. Eikä sitä voi siitä syystä pitää asiallisena sananvapauden käyttönä vaan pikemminkin virheelliseksi ja kohteensa kunniaa loukkaavaksi tarkoitettuna leimasanana.

* * *

Tätä taustaa vastaan on mielenkiintoista, että Tuomisen mukaan "jo se, että johtava poliitikko tekee hänen poliittiseen linjaansa kohdistuvasta termistä yksittäisessä twiitissä rikosilmoituksen, on omiaan kaventamaan kaikkien suomalaisten sananvapautta". 

Tämä on tietenkin vakava syytös, koska sananvapaus on keskeinen osa toimivaa yhteiskuntaa. Minun on kuitenkin vaikea nähdä, että poliitikkojen leimaaminen poliittisesti latautuneella ja virheellisellä iskusanana olisi keskeinen tai edes tarpeellinen osa sananvapautta. 

Edelle kirjoittamastani huolimatta toivon kuitenkin, ettei oikeus tuomitsisi Iikka Kiveä tai Aino Tuomista minkäänlaiseen rangaistukseen valheellisesta leimakirveestään, vaan ojentaisi heitä lempeällä kädellä - kuin pikkulapsia - siitä, että toisten nimitteleminen ja heistä valehteleminen on tuhmaa. 

Näin siksi, että rangaistus tekisi Kivestä ja Tuomisesta - ainakin omiensa joukosta - sananvapauden marttyyreitä. Eikä se olisi hyväksi sen enempää suomalaiselle politiikalle kuin sananvapaudellekaan. 

torstai 7. lokakuuta 2021

Ylen punavihreä sitoutuneisuus herätti ihmetystä

Sosiaalisessa mediassa nousi eilen kriittinen keskustelu Ylen ohjelmatarjonnasta, jossa haastateltiin "eri alojen asiantuntijoita ja ilmastokysymyksissä aktiivisia mielipidevaikuttajia". Käytännössä haastatellut olivat kaikista asioista liikuttavan samanmielisiä eli erittäin punavihreitä. 

Keskustelijoiden taustoihin kiinnitti huomiota toimittaja Sanna Ukkola, joka ihmetteli sitä kun "Elokapina vaatii ilmastotekoja, joten Yle kysyy aktivisteilta, koomikko Iikka Kiveltä ja Suvi Auviselta, mitä tarttis tehdä. Yle mitä ihmettä puuhaatte?"

Samasta ilmiöstä esitti huolensa Ilta-Sanomien Tapio Sadeoja, joka yhdisti - aivan oikein - nykyjournalismin 1970- ja 1980-luvun Yleen. Seuraavaksi lainaus hänen kirjoituksestaan.

"Koko 1970-luvun, kuten 1980-luvun alunkin, yhteiskunnallinen ilmapiiri oli tukahduttava. Se heijastui myös journalismiin, jos sitä nyt journalismiksi aina saattoi kutsua. Elettiin suomettumisen ja YYA-Suomen synkintä aikaa... Monien tiedotusvälineiden sisällä käytiin kovia ideologisia taisteluita, joissa taistolaiset ja heidän hengenheimolaisensa yrittivät vaientaa toisin ajattelevat journalistit. Usein onnistuivatkin, keinoinaan mm. eristäminen, mustamaalaaminen ja savustaminen. Monet toimittajat vaikenivat ja alistuivat itsesensuuriin... Oli vain yksi totuus, eikä siitä sopinut poiketa."

Ukkolan ja Sadeojan ilmaisema huoli nykyjournalismin tilasta ei tietenkään ole uusi asia teille, arvoisat lukijani. On kuitenkin virkistävää, että vielä löytyy toimittajia, jotka eivät alistu orwellilaiseen woke- ja känselöintikulttuuriin, vaan jaksavat muistuttaa lehdistön tehtävästä monipuolisen tiedon jakajana ja vallan vahtikoirana. 

Valitettavasti veroautomaatin varassa elävän - ja siten tulosvastuusta vapaan - Yleisradion toimituskunta on tälle kritiikille kuuro. Sen saattoi eilen todeta paitsi kyseiden median tarjoamasta sisällöstä, myös sen piiristä tulleesta vastauksesta eilisessä Twitter-keskustelussa.

Siinä Ylen Helsingin toimitus ei ollut edes ymmärtävinään heihin kohdistuvaa kritiikkiä vaan loihe twiittaamaan, että "Olemme pahoillamme mikäli aiheutimme tästä aiheesta väärän mielikuvan. Tarkoituksemme oli kysyä asiasta aktiivisesti keskustelleilta henkilöiltä näkemyksiä Ylen antamiin väitteisiin Elokapinan esiin nostamista teemoista...  Yle siis ei väitä, vaan Yle esittää julkisessa keskustelussakin esilletulleita väitteitä eri alojen asiantuntijoille ja vaikuttajille herättääkseen keskustelua kyseisen teeman ympärille."

Tästä - ja käytännössä kaikesta muustakin Ylen toiminnasta - ei voi vetää kuin yhden johtopäätöksen. Se on vaatimus seuraavalle hallitukselle (nykyisellehän ei kannata) Yle-veron lopettamisesta ja Ylen toimituskunnan siirtämisestä sellaiseen todellisuuteen, jossa kykenemättömyys poliittiseen tasapuolisuuteen johtaa resurssien kapenemiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vastinetta puolen miljardin Yle-verolle
Puolueiden kannatus ei vastaa niiden näkyvyyttä Ylen A-studiossa
MTK:n puheenjohtaja: Ylen journalismi on ideologisesti värittynyttä

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!