Halla-aho otti kantaa väitteisiin

Jussi Halla-aho (ps) otti kantaa entisiksi valtiomiehiksi kutsumiensa Jari Lindströmin ja Simon Elon väitteeseen, jonka mukaan hän olisi heti puheenjohtajaksi tultuaan suositellut Laura Huhtasaarta ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Halla-ahon mukaan "väite on helposti osoitettavissa valheeksi. Siitä on huomautettu tiedotusvälineille toistuvasti, mutta silti sitä kierrätetään. Tämä on hyvä osoitus todellisuuskäsityksen hajoamisesta ja polarisoitumisesta. Jos väite sopii haluttuun narratiiviin, se on totta, vaikkei olisi."

Todisteeksi väitteelleen hän tarjosi videon ensimmäisestä puheestaan puolueen puheenjohtajana. Siinä hän sanoi, ettei puheenjohtaja tee puoluetta, vaan jäsenistö. Ja näin tulee olemaan myös jatkossa. Huhtasaaresta hän ei mainitse sanaakaan. 

Halla-aho otti kantaa myös väitteisiin, joissa hänet yhdistetään natsien Thule-järjestöön. Väite tällaisesta yhteydestä sisältyy hänen mukaansa Lauri Nurmen tuoreeseen kirjaan - ja sen tarkoituksena on leimata perussuomalaiset natseiksi. Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä Halla-aho ei ole koskaan edes osallistunut kyseisen lukupiirin toimintaan. 

Kolmanneksi Halla-aho mainitsi Elon väitteen, jonka mukaan "Jussi Halla-ahon puheenjohtajuuden myötä sisulaiset ovat puolueessa johdossa kaikilla sen tasoilla". Hänen mukaansa tämäkin on luikuria, sillä "pikaisella vilkaisulla puolueen tai eduskuntaryhmän johdossa tai puoluehallituksessa ei ole yhtäkään Sisun jäsentä".

Twitterissä Halla-aholta kysyttiin edelle , että miksei hän ole suostunut Nurmen pyyntöön yhteisestä julkisesta tapaamisesta, jos kerran tämän väitteet poikkeavat niin selvästi hänen omista näkemyksistään. Siihen Halla-aho vastasi ihmettelemällä, että miksi hänen pitäisi markkinoida Nurmen kirjaa.

Vastaukseksi Hallo-aho sai kommentin, jonka mukaan kyseessä ei ole kuka tahansa kirjailija, vaan mm. presidentti Niinistö on tavannut tämän. Siihen Halla-aho reagoi linkittämällä jutun, jonka otsikon mukaan "Presidentti Niinistö suositteli ammatinvaihtoa hänestä kriittisen kirjan tehneelle Lauri Nurmelle".

Itse jutussa käsiteltiin keskustelutilaisuutta, jossa presidenttiä pyydettiin kertomaan, mitä virheitä Nurmen hänestä tekemässä kirjassa on. Tämä vastasi toteamalla, että "niin, meillä on ymmärtääkseni vain 40 minuuttia aikaa". 

Tähän voinee todeta vain sen, että onneksi Nurmen lailla muunneltua totuutta levittämällä pahaa oloaan hoitavilla Elolla tai Lindströmillä ei ole senkään vertaa aikaa suomalaisen politiikan huipulla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halla-aholle tehtiin ongelma faktoja valikoimalla
Halla-ahon Twitter-tilin sulkemisesta
Simon Elo muunteli olkiukkoa

Kotouttamisen haaveet

Yleisradio kertoi, ettei vuoden 2015 kansainvaelluksen myötä maastamme turvapaikan saaneista ole työllistynyt juuri kukaan. Asia saattaa liittyä siihen, että suurimmat oleskeluluvan saaneet tulijaryhmät olivat saman uutisen mukaan irakilaiset, afgaanit, syyrialaiset ja somalit.

Jutussa kerrottiin työministeri Jari Lindströmin (sin) suulla, että tulijoiden kotoutumisen seuranta on retuperällä. Yle kyseli asian perään ja sai tiedon, että suurin osa tulijoista osallistuu tällä haavaa erilaisiin koulutuksiin: työssä on aniharva, eikä haastetta ainakaan vähennä se, että tulevaisuudessa myös oleellisesti paremmin koulutetun kantaväestön uudelleenkoulutus on tekoälyn tulemisen takia pakko hoitaa samaan aikaan.

Edelleen jutussa kerrottiin, että kielikoulutuksiin on kuukausien jono. Tässä yhteydessä täytyy kysyä, että kuka on vastuussa asiasta. Koska kielitaito on ensimmäinen edellytys työnsaannissa (vai kuka työllistää ihmisen, jonka kanssa ei pysty kommunikoimaan kuin tulkin välityksellä?) ei Suomen kielen - eikä myöskään kulttuurin - oppiminen kuulu niihin asioihin, joissa kannattaa säästää.

Työllistymisen kautta turvapaikanhakijan lasku suomalaiselle veronmaksajalle nimittäin pienenee aivan oleellisesti. Suomen perusta laski aikanaan, että nämä ihmiset maksavat keskimäärin 700 000 euroa elämänsä aikana. Keskeinen syy siihen on se, että he työllistyvät heikosti ja elävät siksi käytännössä koko elämänsä sosiaaliturvan varassa.

Tässä puhutaan siis jo turvapaikan saaneista ihmisistä. Eli heistä, jotka ovat saaneet luvan olla maassamme ja nauttia täysimääräisesti sosiaaliturvastamme.

Siksi on hyvä, että työ- ja elinkeinoministeriö työstää parhaillaan selvitystä kotoutumisen onnistumisesta. Vielä parempi olisi, jos se järjestäisi ilman tutkimustakin itsestään selvät kieli- ja kulttuurikoulutusasiat kuntoon.

Yle  haastatteli myös Espoon maahanmuuttajapalveluiden johtavaa sosiaalityöntekijää Jenni Lemercieriä. Hänellä tuntui valitettavasti olevan enemmän hurskaita toiveita kuin realistisia näkemyksiä kotouttamisesta.

Kuten edellä jo totesin, ei ole realistista ajatella, että omilla rahoillaan yritystä pyörittävä henkilö palkkaisi ihmisen, jonka kanssa ei pysty luontevasti kommunikoimaan. Kuitenkin Lemercier tuntui toivovan - ellei suorastaan vaativan - sellaista.

Siinä hän oli kuitenkin oikeassa, ettei asioita helpota se, että ympäri maata sijoitetut kehitysmaalaiset muuttavat suuriin asutuskeskuksiin. Realismia osoitti myös se, että sekä ministeri että sosiaalityöntekijä ymmärsivät turvapaikan saaneiden hakeutumisen samoille asuinalueille ongelmaksi.

Sen sijaan kantaväestölle osoitettu vaatimus ystävyyssuhteiden luomisesta tulijoiden kanssa on epärealistista: toki joitakin halukkaita sellaiseenkin löytyy - ja havaintojeni mukaan myös miehille seurustelu- ja seksikumppaneita - mutta pääsääntöisesti ihmiset eivät lähde tarkoituksella ystävystymään tuikituntemattomien, kielitaidottomien ja outoja tapoja noudattavien ihmisten kanssa.

Ystävyyssuhteen syntyvät pikemminkin kotoutumisen kautta. Kun tullaan tutuksi naapureina tai työtovereina syntyvät ystävyyssuhteetkin ilman erityistä yrittämistä. Itse asiassa niiden yleisyys voisi olla yksi ministeri Lindströmin kaipaamista kotoutumistoimien onnistumisen indikaattoreista.

Yhteenvetona kaikesta edelle kirjoittamastani totean, että maahanmuuttopolitiikan umpikujan välttämiseksi on vain kaksi keinoa. Ensimmäinen on rajojen sulkeminen humanitaarisilta pakolaisilta ja toinen tänne tulleiden integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan siten, että he osaavat kieltä, elättävät itsensä ainakin pääosin omalla työllään eivätkä erotu muista ihmisistä kovin oleellisella tavalla.

Erityisesti suomalaiseen yhteiskuntaan sopimattomat tavat (naisten alistaminen, työaikana tapahtuvat paastoamiset ja moneen kertaan vuorokaudessa tapahtuvat uskonnolliset sessiot, piittaamattomuus Suomen laeista ja niin edelleen) olisi syytä karsia pois kotouttamistoimien aikana. Tai saattaa tulijoiden ymmärrys sellaiselle tasolle, että he ymmärtävät itsekin luopua sellaisista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS yksisilmäisten asialla
Kuinka väestökato kesytetään?
Tuhoaako maahanmuutto ihmisten tasa-arvon Tanskassa?

Hyvä, että Perussuomalaiset hajosi

Tämän päivän uutispommi oli se, että Jussi Halla-ahon ja hänen kannattajiensa haltuun ottama Perussuomalaiset hajosi kahteen ryhmään. Niistä suurempi joukko lähti omille teilleen ja pienempi jäi Halla-ahon johtamaan vanhaan puolueeseen. Tällä hetkellä eronneessa Uusi vaihtoehto -ryhmässä on 23 jäsentä vetäjänään Simon Elo.

Tässä asiassa parasta on se, että Suomen hallitus voi viedä aloittamansa uudistukset loppuun, eikä maa ajaudu kataislaiseen stagnaatioon. Näin säilyy maan vakaus ja orastava talouskasvu voi jatkua ilman poliittista disturbanssia tai hallitusohjelmaan muutoksia vaatineita RKP:tä tai Kristillisdemokraatteja. Tämä on kaikkien suomalaisten etu.

Toiseksi parasta tässä asiassa on se, että soinilaiset ja halla-aholaiset tulevat seuraavissa eduskuntavaaleissa mittauttamaan kannatuksensa erikseen. Näin saa vastauksensa monia jo pitkään askarruttanut kysymys vuosien 2011 ja 2015 jytkyvaalien todellisista syistä. Olivatko ne seurausta Suomen holtittomasta maahanmuuttopolitiikasta vai kenties yleinen protesti maamme eliittiä vastaan. Tiedämme vuonna 2019.

Tässä yhteydessä on huomattava, että yksi Sipilän mainitsemista perusteista halla-aholaisten pudottamiseksi hallituksesta oli EU-kriittisyys. Siksi lienee selvää, että Uusi vaihtoehto -ryhmää erottaa EU-kriittisistä halla-aholaisista vähäisemmän maahanmuuttokriittisyyden lisäksi EU-federalismi.

Kolmanneksi parasta soinilaisten lähdössä oli se, että Suomessa tehtiin historiaa. En nimittäin usko, että koskaan aiemmin on hallituspuolue hajonnut ja irtautuva ryhmä jäänyt hallitukseen. Eikä kai hallituksesta ole myöskään ennen eilistä erotettu puoluetta, joka on vaatinut hallitusohjelman noudattamista. Tuplahistoriaa, josta riittää kertomista lapsenlapsillekin!

Neljäntenä positiivisena asiana esille nousi nyt Perussuomalaisista lähteneiden osoittama usko Timo Soinin kykyyn selviytyä tilanteesta voittajana. Ei liene nimittäin epäilystä siitä, että näkemyksiltään Halla-ahoa aiemmin läheisesti peesannut Sampo Terho tai Jussi Niinistö eivät olisi laskeneet kummassa ryhmässä heidän polittinen tulevaisuutensa olisi turvatumpi. On se maisterismiehen nauttima luotto vankka!

Entä surkeat puolet? Mikäli kansainvaellus kehitysmaista räjähtää uudelleen, ei nykyhallituksesta liene sen pysäyttäjäksi. Eikä myöskään vastustamaan EU-eliitin pitkään ajamaa tulonsiirtoa hyvinvoivalta pohjoiselta Välimeren rannoille. Sen tuntee suomalainen veronmaksaja aikanaan tilipussissaan, elleivät sitten joidenkin muiden maiden hallitukset torppaa asiaa.

Lopuksi vielä kommentti seteliselkärankaispuheeseen. Veikko Vennamon aikanaan sen yhteydessä tarkoittama puoluetuki ei siirry uuden ryhmän käyttöön, joten sikäli uuteen ryhmään lähteneiden nimitteleminen ei ole oikeutettua. Toisaalta ainakin paikkansa säilyttäneet ministerit (Soini, Terho, Lindström, Mattila ja Niinistö) voidaan nähdä seteliselkärankaisina, koska näin toimien he säilyttivät valtioneuvoston jäsenelle kuuluvan korkean palkan ja mojovat edut.

On tämä jännittävää. Tuskin jaksan odottaa, mitä huomenna tapahtuu...

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaiset ulos, mutta kuka astuu sisään ja mitä siitä seuraa?
Kaataako Halla-ahon valinta hallituksen?
HS sondeerasi Vapaavuoren puheita

Ministeri Lindström: tässä lisää keinoja maahanmuuttajien kotouttamiseen

Ministeri Jari Lindströmin (ps) mukaan turvapaikanhakijoiden tulisi tehdä jotain saamansa avun vastineeksi. He voisivat olla mukana heti alusta saakka esimerkiksi risusavotoissa. Näin jalkapallon peluu, kännykän näprääminen ja muu puuhastelu korvautuisivat kotoutumista edistävällä työnteolla.

Vaikka ministeri tuskin onkaan lukenut tätä blogia, sisältyy hänen nyt julki tuoma ajatuksensa noin viiden vuoden takaiseen kirjoitukseeni kotouttamisesta. On siis syytä palauttaa mieleen muutkin tuolloin esittämäni kotouttamiskeinot, joiden uskoisi olevan hyväksi niin turvapaikanhakijoille kuin koko Suomellekin.

Eli tässä vielä mietittäväksi tuolloin kirjoittamani ehdotukset. Vapaasti käytettäväksi.

"Mikäli vastaanottokeskuksissa edellytettäisiin ja järjestettäisiin maahanmuuttajille pakollista työtä asumisen ja ruuan korvaamiseksi, saisivat tulijat välittömästi kosketuksen suomalaiseen työkulttuuriin. Toiminnan ei tarvitsisi olla taloudellisesti kannattavaa tai edes sinänsä kovin järkevää. Se kun maksaisi itsensä ajan myötä takaisin, mikäli yhteiskuntaan integroituminen nopeutuisi tai integroituneiden määrä kasvaisi nykyisestä. Työntekopakko myös karsisi turvapaikanhakijoiden joukosta mahdolliset työtä vieroksuvat turvapaikkashoppailijat, mikäli sellaisia on.

Itse näen erittäin suuren ongelman myös siinä, ettei vastaanottokeskuksissa ole riittäviä resursseja suomen kielen ja kulttuurin opetukseen. Näistä ei pitäisi missään tilanteessa tinkiä. Tässä on selkeästi asia, johon sijoitetut budjettivarat tulevat moninkertaisina takaisin. Mikäli päteviä opettajia ei ole tarjolla, olisi epäpätevien opettajienkin käyttö parempi kuin asian rempalleen jättäminen. Näiden asioiden opiskelun tehokkuutta voitaisiin lisätä vielä pitämällä niissä kohtuullista edistymistä edellytyksenä taskurahan saamiseen.
 
Nykyisin perheenyhdistäminen muodostaa yhä suuremman osan humanitaarisesta maahanmuutosta. Sitä voitaisiin rajoittaa tehokkaasti edellyttämällä perheenyhdistäjältä kykyä elättää perheensä Suomessa. Samalla maahanmuuttaja saisi hyvän porkkanan kotoutumiseen. Käytännössä voitaisiin yhdistämisen edellytyksenä pitää esimerkiksi kahden vuoden yhtäjaksoista työuraa, jonka ajalta ei ole nostettu sosiaalitukia. Samalla voitaisiin luopua veronmaksajien varoilla tapahtuvasta perheen lennättämisestä Suomeen".

Edelle kirjoitettuun tulee vielä lisätä tosiasioihin perustuvan maailmankuvan opetus, johon sisältyy niiden syiden esille tuominen, miksi islamilainen maailma on sellainen kuin on. Siis epäinnovatiivinen, epätasa-arvoinen ja teknisesti jälkeenjäänyt (islamilaisuus, sukulaisavioliitot, korruptio), olisikin koossa varsin hyvä paketti, jonka pohjalta tulijoiden kulttuurinen valmius sopeutua uuteen kotimaahansa paranisi oleellisesti nykyisestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Moskeijahanke paljastaa alastoman totuuden

Maahanmuutosta rikastuttava voimavara

Jari Lindströmin vajavainen ymmärrys

Suomeen saatiin viime vaalien jälkeen oikeusministeri, joka on pariinkin otteeseen ilmaissut voivansa harkita kuolemantuomiota. Viimeksi terrorismirikoksista.

Ministeri on tietenkin oikeassa siitä, että on paljonkin rikoksia, joista kuolemantuomio olisi teon vakavuuteen nähden jopa riittämätön rangaistus. Ja hän on oikeassa myös siinä, että vakava terroriteko on yksi sellaisista rikoksista.

Samalla ministeri unohtaa, ettei kuolemantuomiosta pidättäytyminen liity mitenkään rangaistusasteikkoon tai rikosten vakavuuteen. Sen sijaan taustalla on tieto rangaistuksen peruuttamattomuudesta.

Eli jos oikeus on jostain syystä erehtynyt, ei virhettä voi enää korjata herättämällä teloitettu kuolleista. Sen sijaan elinkautisvangin voi vapauttaa ja maksaa korvauksen menetetyistä vuosista. Sekään ei tee tehtyä tekemättömäksi, mutta ainakin elämä voi jatkua oikeusvirheen paljastumisen jälkeen.

Ehkäpä ministeri ei tiedä, että oikeuksille sattuu erehdyksiä. Näin on USA:ssa, missä kuolemantuomittuja on jälkikäteen todettu syyttömiksi, Samoin Suomessa on tapahtunut vastaavia erehdyksiä. Niitä siis tapahtuu aivan varmasti myös tulevaisuudessa - otimme me kuolemantuomion käyttöön tai emme.

Oikeusministerimme Jari Lindströmin (ps) olisikin hyvä ymmärtää, ettei oikeusvaltiossa voi olla käytäntöjä, joissa syyttömän ihmisen elämä voidaan tuhota peruuttamasti vain erehdyksen takia. Siksi oikeusvaltiossa ei voi myöskään olla kuolemantuomiota.

Ei edes siksi, että sellaisen ansaitsevia rikollisia on. Eikä siksikään, että kuolemantuomio on yhteiskunnalle halvempi ratkaisu kuin elinikäinen vankeus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekikö ministeri Lindström mestarillisen avauksen vai oman maalin?
Oikeuskäytäntömme ajaa lainsäätäjän yli ja muuttaa rikokset kauppatavaraksi

Hallitus seisoo tumput suorana tulijavirran edessä

Päällee kaatuva turvapaikkasirkus on nostanut esille suomalaisen edunvalvonnan kurjimmat puolet. Enkä nyt tarkoita perjantaiksi suunniteltua mielenosoituslakkoa, jossa ei ole kyse edunvalvonnasta vaan valtansa puolesta pelkäävän ay-liikkeen johtoportaa lihasten pullistelusta.

Tarkoitan juristien aloituspaikkojen tiukkaa rajaamista. Asian nosti epäsuorasti esiin ministeri Jari Lindström, joka totesi Suomeen tarvittavan "kolminumeroisen" määrän juristeja selvittämään kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden valituksia.

Määrärahan noiden juristien palkkaamiseen valtio varmasti saa jostain - ellei muuten niin velaksi. Mutta löytyykö Suomesta juristeja? Ellei löydy, niin syyttävä sormeni suuntautuu suoraan lakimiesliittoon, joka on pyrkinyt minimoimaan suomalaisten juristien koulutusmäärät, jotta alan palkkataso säilyisi korkeana. Näin huolimatta juristikoulutuksen edullisuudesta suhteessa muihin korkeakoulututkintoihin.

Koska juristien tarve on nyt räjähtänyt käsiin, eikä siihen liene lähivuosina helpotusta, ehdotan että Suomen hallitus ohjeistaisi oikeustieteelliset tiedekunnat kouluttamaan kertatoimena Lindströmin mainitseman kolminumeroisen määrän juristeja. Opiskelijat voitaisiin ajan säästämiseksi valita vaikkapa kesäisten pääsykokeiden parhaiden opiskelupaikaa vaille saaneiden joukosta, jolloin he voisivat aloittaa opintonsa vielä tänä vuonna ottaen muutaman viikon opiskelleet kiinni esimerkiksi joululoman aikana. Näin heidät saataisiin mahdollisimman nopeasti oikeusistuimien käyttöön ja purkamaan valitussumaa.

Päätös tästä tulisi tehdä heti, koska jokainen hylätty turvapaikanhakija on Suomen valtion elätettävänä niin pitkään kuin hänen valituksensa saadaan käsitellyksi. Siis jopa vuosia.

Tai vielä mieluummin hallitus ja eduskunta voisivat muuttaa lakia ja määrätä, että kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat palautetaan lähtömaahansa odottamaan valituksen käsittelyä. Tässä ratkaisussa on kuitenkin periaatteellisia ongelmia; ei voida ajatella, että turvapaikanhakija palautettaisiin sinne, missä häntä vainotaan. Siis mikäli vaino on todellinen ja turvapaikantarve viime kädessä perusteltu.

Ja ainakahan olisi mahdollista heikentää Suomen vetovoimatekijöitä. Esimerkiksi turvapaikkahakemusten käsittelyn ja perheenyhdistämisen edellytysten muuttaminen vastaamaan vaikkapa tanskalaisia käytäntöjä lopettaisi mitä todennäköisimmin maahamme suuntautuvan irakilaisten vyöryn kuin seinään. Tälle ei pitäisi olla esteitä.

Lopuksi en voi olla toteamatta, että minusta on varsin ikävää seurata, kuinka maan hallitus seisoo tumput suorina päälle kasautuvan ongelman edessä. Tokihan se teki jokin aika sitten oikeansuuntaisia linjauksia, mutta ei näytä kiirehtivän niiden toimeenpanon kanssa.

Edes Ruotsin vastaista rajaa ei ole suljettu, vaikka joka päivä sieltä valuu maahamme satoja ihmisiä, jotka rasittavat maamme taloutta 13200 euroa per vuosi per nokka - eli kasvattavat valtion vuosimenoja muutaman miljoonan joka päivä eli noin sata miljoonaa joka kuukausi eli hulppean miljardin joka vuosi. Se vastaa noin kahta prosenttia valtion vuosimenoista, eli kyse ei todellakaan ole pikkurahoista edes valtion varoissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demokratian ja korporatismin yhteenotto - kansa maksaa
Loistavia uutisia
Ruotsalaiset rikkovat avoimesti EU-sopimuksia ja kuljettavat elintasopakolaisia Suomeen

Neljän vuoden tuomio anonyymille pedofiiliraiskaajalle

Helsingin Sanomat kertoo eilisestä Rovaniemen hovioikeuden päätöksestä, jossa kaksi raiskausta, viisi törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, kaksi lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja huumausainerikoksia tehneelle miehelle oli luettu neljän vuoden vankeustuomio. Kolttostensa aikana hän tuli myös levittäneeksi yhdelle uhreista Klamydian.

Helsingin Sanomat ei kerro tekijän nimeä uhrien suojelemiseksi. Hyväksyn tämän, mutta sen sijaan jäin ihmettelemään, miksi pedofiiliraiskaajasta ei kerrota mitään muuta kuin ikä (ja sekin ilmeisesti vuodella väärin) ja että hän näytti ikäistään nuoremmalta.

Koska selvitin asian muualta internetistä, annettakoon nyt kuitenkin nuo tiedot. Kaiffari oli syntynyt jo kesäkuussa 1994 ja oli nimensä ja valokuvan perusteella valkoihoinen kantasuomalainen. Tämä tapaus ei siis sisälly humanitaarisen maahanmuuton kustannuksiin suomalaiselle yhteiskunnalle ja vahvistaa usein kuullun mantran, että raiskaavathan suomalaisetkin.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että Afrikasta ja Lähi-Idästä peräisin olevat miehet raiskaavat kertaluokkaa useammin kuin kantaväestö. Siinä mielessä nyt annetulla tuomiolla ei tule olla merkitystä Suomessa noudatettavan maahanmuuttopolitiikan linjauksiin.

Joka tapauksessa täytyy kiittää siitä, että hovioikeus korotti käräjäoikeuden tuomiota. Neljän vuoden istunto ei ehkä vaikuta raiskauksen uusimisriskiin (noin kolmannes palaa vankilaan syystä tai toisesta), mutta ainakin se pitää tämän lasten sarjaraiskaajan vuoden poissa sairaasta harrastuksestaan.

Lisäksi vankeinhoitolaitoksella on vuosi enemmän aikaa terapoida miestä kohden terveempää seksuaalisuutta. Kai silläkin joku merkitys on?

Yleiseltä kannalta toivon, että Rovaniemen hovioikeuden päätös viittaa seksuaalisen väkivallan rangaistuskäytäntöjen kiristämiseen. Tämähän on ilmeisesti myös asiasta vastaavan ministerin tahto. Vain täysin arkimaailman realiteeteista pihalla oleva median lemmikkivasemmistofeministi tuntuu olevan kahden vaiheilla oman näkemyksensä kanssa. Siitä ei kuitenkaan ole syytä välittää, sillä hän ja hänen puolueensa edustaa vain marginaalista osaa väestöstä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaaja voi olla kuka tahansa - entä sitten?
Tapanilan joukkoraiskaajien tuomio vetää hiljaiseksi
Salaperäinen raiskaaja lietsoo rasimia

Feministis-rasistinen kuolemantuomio

Afganistanissa väkijoukko kiihottui taannoin tappamaan naisen, koska joku pani liikkeelle huhun, jonka mukaan tämä olisi polttanut Koraanin. Murhaajien harmiksi joku videoi tapahtuneen ja tiedosto levisi internetin kautta läpi maailman. Niinpä asia jouduttiin käsittelemään afganistanilaisessa tuomioistuimessa, joka totesi teon kuolemantuomion arvoiseksi.

Kuolemantuomiota pidetään Suomessa ja muuallakin Euroopassa yleisesti sivistymättömänä. Ja onhan se kiistatta ongelmallinen peruuttamattomuutensa takia - virheellistä tuomiotahan ei ole mahdollista perua. Siksi minäkään en kannata sitä missään tilanteessa.

Olen tässä asenteessani valtavirtaa, sillä suomalaisten äärimmäisen negatiivinen suhtauminen kuolemantuomioon näkyy siinä kiihottuneisuudessa (esimerkki jos toinenkin), joka seurasi sitä kun työ- ja oikeusministeri Jari Lindström oli kertonut pitävänsä kuolemantuomiota sopivana rangaistuksena esimerkiksi Anders Breivikin kaltaisen joukkomurhaajan tapauksessa.

Tätä taustaa vastaan oli jännittävää huomata, että nyt kun Afganistanilainen oikeus on muuttanut joukkolynkkaajien tuomion länsimaisittain hyväksyttäviksi kymmenen ja 20 vuoden vankeusrangaistuksiksi, ovat naisasia-aktivistit tuominneet kuolemantuomioiden peruuttamisen.

Jäänkin suurella mielenkiinnolla odottamaan median ja yksityisten bloginpitäjien tuomiota naisasia-aktivistien ihmisoikeusnäkemykselle. Vai onko sittenkin niin, että suomalainen media kyllä hyväksyy kuolemantuomion afganistanilaiselle lynkkaajalle, mutta ei kuitenkaan pohjoimaiselle joukkomurhaajalle. Ei kai sentään, sillä sellainenhan olisi selvää rasismia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeuskäytäntömme ajaa lainsäätäjän yli ja muuttaa rikokset kauppatavaraksi
Tapanilan joukkoraiskaajien tuomio vetää hiljaiseksi
Muslimisoituva Suomi ja naisrauha

Tekikö ministeri Lindström mestarillisen avauksen vai oman maalin?

Akateemisessa todellisuudessani moni on ihmetellyt paperitehtailla ja laboranttiopiskelijana kannuksensa hankkineen Jari Lindströmin nimitystä oikeus- ja työministeriksi. Etenkiin kun mies on avoimesti kertonut poliittiseksi innoittajakseen edesmenneen Tony Halmeen.

Toki Lindsröm on jo näyttänyt kykyjään toimiessaan edellisessä eduskunnassa reilun vuoden ajan Perussuomalaisten ryhmänjohtajana. Ja tietenkin oman puolueensa piirijärjestön puheenjohtajana. Mutta siitä huolimatta nimitystä on siis yleisesti ihmetelty.

Tänään Lindström sitten pudottikin varsinaisen pommin vaatimalla työnantajajärjestöjä aktiivisuuteen yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseksi. Muussa tapauksessa hallitus voi palauttaa työnantajille Kela-maksut hoidettaviksi.

Ilmeisesti Lindströmin avaus on asiasisällöltään varsin painava, sillä EK:n Jyri Häkämies reagoi heti yhtä lapsellisesti kuin työntekijäpuolen edustajat aiemmin yhteiskuntasopimusvaatimuksiin. Eli ryhtymällä pohdiskelemaan kuinka paljon Kela-maksujen palauttaminen työnantajile maksaisi.

Minä en usko hetkeäkään, että Lindströmin tarkoituksena on palauttaa työnantajien harteille Kela-maksuja. Sen sijaan hän yrittää löytää keinot siihen, että työelämäjärjestöt lopultakin ryhtyisivät yhdessä miettimään, mitä ne voisivat tehdä Suomen talouselämän virkistämiseksi. Sen aikaansaamiseksi kun tarvitaan molemmat osapuolet.

Pääministeri Sipilä sen enempää kuin valtiovarainministeri Stubb tai puheenjohtaja Soinikaan eivät ole tätä kirjoitettaessa ottaneet kantaa Lindströmin ulostuloon. Toivon sillä kuitenkin olevan heidän hyväksyntänsä, koska muussa tapauksessa uuden hallituksen lupaavasti alkanut taival tai ainakin sen toimintakyky saattaa katketa viime aikoina rummutetun keskinäisen luottamuksen katoamiseen.

Sinänsä on harmi, ettei Kela-maksujen siirtoa työnantajille huomattu ottaa mukaan jo hallitusohjelmaan. Silloin se ei olisi vaikuttanut yhtä selvästi uhkaukselta kuin näin esitettynä. Tyylipisteitä Lindströmille ei siis voi kovin paljon antaa, mutta sillä ei ole väliä mikäli uhkaus johtaa koko kansakuntaa hyödyttävän yhteiskuntasopimuksen syntyyn.

Kaikkien pitäisi tässä tilanteessa muistaa, että viime kädessä talouden tehostuminen on niin työnantajan kuin työntekijänkin etu. Ja etenkin isojen poikien pöydissä ilman edustajaa olevien työttömien ja muiden yhteiskunnan haavoittuvimpien tuki ja turva. Konkurssitaloudestahan eivät hyödy kuin onnekkaat keinottelijat ja hämärämiehet.

Mutta katsotaan nyt, kuinka peli etenee. Ryhtyvätkö kaikki puhaltamaan samaan hiileen vai tekikö Lindström ensimmäisessä julkisuuteen nousseessa avauksessaan ainoastaan oman maalin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Professorin panostussuunnitelma-ajatuksia
Nyt on tekemisen meininki!
Saate hallitusneuvottelijoille

JK Juha Sipilä ei ilmeisesti ollut tietoinen Lindströmin avauksesta. Hallituksen sisäistä luottamusta tämä ulostulo tuskin kuitenkaan lisää, vaikka Sipilä (ja myös Stubb) adoptoisikin avauksen. Jäädään siis odottamaan jatkokertomusta.

HS ajaa maahanmuutto-asioissa vähemmistön diktatuuria

Jussi Halla-aho sähköisti suomalaisen poliittisen keskustelun antamalla Lännen Medialle haastattelun. Siinä Perussuomalaisten eurovaali-ääniharava vaati maahanmuutto-politiikan ottamista puolueen agendan keskiöön.

Puolueen puheenjohtaja Timo Soini vastasi, ettei maahanmuuttopolitiikasta saa revittyä rintamalinjoja puolueen sisälle. Sen sijaan puolueella on monta tärkeää asiaa hoidettavanaan, joista maahanmuuttopolitiikan järkeistäminen on yksi. Ja Halla-aho on niissä asioissa "yksi parhaista".

Seuraavaksi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jari Lindströn asettui Halla-ahon kannalle, ja totesi puolueen jättäneen maahanmuutto-asiat liian vähälle huomiolle käytännön politiikassa. Näyttääkin siltä, että perussuomalaiset ovat tässä asiassa hyvin yhtenäisiä.

* * *

Tänä aamuna Helsingin Sanomat jatkoi soinilaisten vastaista vaalikampanjaansa väittämällä pääkirjoituksensa otsikossa että "Halla-aho suuntaisi kohti oppositiota, Soini ei". Kirjoituksessa annetaan ymmärtää, että maahanmuutto-asioiden esillä pitäminen on sellainen asia, jonka seurauksena puolueella ei ole mitään asiaa hallitukseen.

Näkemys on lievästikin sanottuna outo, sillä Suomen kansasta yli puolet haluaisi kiristää maahanmuuttopolitiikkaa. Ja Perussuomalaiset on ainoa omilla ansioillaan eduskuntaan päässyt puolue, joka tässä asiassa ajaa kansan enemmistön toivetta.

Tätä taustaa vastaan HS:n kirjoitus onkin sangen outo. Eikö lehden pääkirjoitustoimittaja ymmärrä, että demokratiassa jokainen puolue menee vaaleihin omalla asialinjallaan, jolle kansa antaa tukensa tai sitten ei.

Suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä katsotaan vasta vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa mistä asioista hallituskoalition puolueet voivat päästä yhteisymmärrykseen. Eli mitä asioita eri puolueiden asialistoilta voidaan toteuttaa ja mitä ei.

Huomioiden kansan enemmistön näkemyksen, en usko maahanmuuttopolitiikan järkeistämisen olevan mitenkään ylivoimainen este perussuomalaisten hallitustaipaleelle. Piemminkin asian luulisi olevan päin vastoin.

Tästä kaikesta herääkin kysymys siitä, miksi Helsingin Sanomat ajaa kansan enemmistön vastaista politiikkaa niin vahvasti, että valehtelee maahanmuuttopolitiikan järkeistämisvaatimuksen johtavan automaattisesti oppositioon. Ikään kuin lehti haluaisi ainoan kansan tahtoa maahanmuuttoasioissa ajavan isomman puolueen pitävän ns. turpansa kiinni.

Itse asiassa vaikuttaa siltä, että HS on suorastaan vähemmistön diktatuurin advokaatti. Vähän kuin Neuvostoliiton aikainen Pravda (suom. Totuus) kauan sitten.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ja taas uusi vihateko Helsingissä
Helsingin Sanomat valehtelee jälleen
Helsingin Sanomat aloitti vaalikampanjansa
Jyväskylän dosentti ehdottaa suomalaisten aivopesua