Hölmöläisten kotimaa

Yle kertoi Vantaan Myyrmäen muuttuneen levottomaksi. Tarkemmin sanottuna artikkelissa todettiin, että huumekauppaa käydään kaikkialla. Myös tavallisia ihmisiä oli haastateltu: kaksi heistä oli virolais- ja kaksi irakilaistaustaisia. 

Poliisin mukaan huumekauppiaita on "kaikista taustoista, niin kantasuomalaisia, maahanmuuttajia kuin toisen polven maahanmuuttajiakin" - ja he ovat yhä nuorempia. Myös teräaseita on paljon - ja niiden joukossa tuliaseita, joista osa on 3d-tulostettuja.

Myyrmäessä asuu 1 251 isoista pakolaistamista ja 384 muista lähi-idän maista tullutta asukasta. Heistä yhteensä 579 on alle 16-vuotiaita. Se on 45 prosenttia Myyrmäen samanikäisten kantasuomalaisten nuorten määrästä.

Kuulostaa siis lähes viidentoista vuoden takaiselta Ruotsilta, vaikka Myyrmäkeä ei ole ainakaan aikaisemmin pidetty mitenkään ongelmallisena lähiönä. Eikä suomalainen poliisi tai hälytysajoneuvon kuljettaja pelkää viidentoista vuoden takaisten länsinaapurikollegoidensa tavoin.

* * * 

Toimittaja Pertti Rönkön mukaan Saksassa pelätään, että maan joulutoreilla nähtäisiin tänä vuonna islamistisia terrori-iskua. Taustalla on se tosiasia, että kahdeksan vuotta sitten tunisialainen turvapaikanhakija ajoi varastamallaan rekalla berliiniläiselle joulutorille murskaten kymmeniä ihmisiä. 

Poliisi oli toki saanut varoituksia kuorma-autoilijan, mutta sen virkamiehet arvelivat tämän olevan vain harmiton huumekauppias. Niinpä mies oli vapaalla jalalla ja ilman seurantaa - eli saattoi valmistautua tekoonsa moskeijassa ja kaikessa rauhassa. 

Tällä hetkellä Saksan viranomaisten pelkoa terrorismista lisää se, että maassa on vapaana yli kaksisataa erittäin vaaralliseksi luokiteltua islamistia. Niinpä maan sisäministeri Nancy Faeser on pyytänut ihmisiä noudattamaan joulumarkkinoilla suurta varovaisuutta. 

Keskusrikospoliisinkin mielestä uhka on erittäin korkea, mutta se on todennut virkavallan nykyisten voimavarojen olevan riittämättömiä valvomaan kaikkia joulutorilla kävijöitä. Eikä valvonnan järjestämistä ainakaan helpota se, ettei ihmisiä saa ratsata pelkästään kansallisuudesta, rodusta ja uskonnosta kertovan profiilin perusteella, vaikka islamistisen uhkan tapauksessa sellainen olisi perusteltua ja helpottaisi valvontaa aivan oleellisesti.

Siksi on kysyttävä, että jos Myyrmäki alkaakin kuulostaa 2010-luvun alun Ruotsilta, niin miltä Saksa sitten kuulostaa? Ettei vain hölmöläisten kotimaalta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Syyrialaista, algerialaista ja mustaa väkivaltaa Euroopassa
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa

Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta

Helsingin sanomat kertoi pari päivää sitten helsinkiläisestä yläkoulusta, jota noin kymmenpäinen poikajoukko terrorisoi. Tilanne siellä - Pukinmäen koulunkäyntialueella - on mennyt niin pahaksi, että jopa opettajat pelkäävät. 

Tämä johtuu siitä, että koulussa esiintyy päivittäin väkivaltaa, varastelua ja huorittelua. Myös koulun irtaimistoa rikotaan ja kivet lentävät myös opettajia kohti. Yhden opettajan autoon on kohdistettu ilkivaltaa. 

HS:n mukaan koulussa on yhteensä noin tuhat oppilasta, joista 700 ongelmalliseksi muuttuneessa toimipisteessä. Rehtorin mukaan "olemme jatkuvasti tuoneet esiin huolemme oppilaiden käytöksestä, mutta emme saa tukea ongelmien hoitamiseen". 

Niinpä hän on ohjeistanut opettajia ottamaan tarvittaessa yhteyden suoraan poliisiin, joka on käynyt koululla useampia kertoja. Tilanne ei kuitenkaan ole korjaantunut edes virkavallan toimin, joten on hyvinkin mahdollista, että osa opettajista päättää lähitulevaisuudessa vaihtaa työpaikkaansa. 

* * *

Poikajoukon koostumuksesta HS on totutusti vaiennut. Itse pidän kuitenkin todennäköisenä, että kyse on viime kädessä Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana harjoitetun maahanmuuttopolitiikan hedelmistä. 

Tämä arveluni johtuu siitä, että tässä kirjoituksessa käyttämäni tilastotiedon perusteella kyseisen koulun oppilasalueella - Pukinmäki, Tapaninkylä ja Malmi -vain 71 prosenttia alle 16-vuotiaista on etnisesti suomalaisia ja lopuista noin kolmanneksen tausta on niin sanotuissa isoissa pakolaismaissa (Irak, Somalia, Afganistan ja Syyria). 

Koulunkäyntialueen tilanne on sikälikin väestötieteellisesti mielenkiintoinen, että koko alueen väestöstä vain 4,9 prosentin tausta on isoissa pakolaismaissa ja etnisesti suomalaisia on vielä 82,3 prosenttia. Isoissa pakolaismaissa juurensa omaavan nuorison noin kaksinkertainen osuus väestön etnisessä koostumuksessa - verrattuna koko väestöön - tarkoittaa kuitenkin sitä, että kehitysmaataustaisten ihmisten määrä tulee kasvamaan seuraavien vuosien kuluessa varsin nopeasti Pukinmäen koulunkäyntialueella. 

* * *

Edelle kirjoittamani johdatti minut tarkastelemaan myös koko Helsingin tilannetta. Sen kaikista asukkaista 82,3 prosenttia on edelleen suomalaistaustaisia ja vain 3,2 prosenttia on peräisin isoista pakolaismaista. Alle 16-vuotiaiden osalta tilanne on kuitenkin varsin erilainen, sillä heistä 7,0 prosenttia on peräisin isoista pakolaismaista ja suomalaistaustaisia on enää vain 76,4 prosenttia. 

Etnisesti pakolaismaalaisten suuri osuus nuorista verrattuna vanhempiin ikäluokkiin selittyy etnisten ryhmien välisillä syntyvyyseroilla. Suomalaisperheissä ei lapsia hankita juuri lainkaan - tai jos hankitaan, niin vain yksi tai kaksi, kun taas maahanmuuttajien parissa pirttiviljely on selvästi tuottavampaa. 

Tämä tulee luonnollisesti johtamaan ajan myötä pääkaupunkimme kehitysmaalaistumiseen, kuten ilmiön edelläkävijäkaupunginosista nähdään jo tänä päivänä. Esimerkiksi Itäkeskuksen koulunkäyntialueella etnisesti suomalaisten alle 16-vuotiaiden osuus on enää 52,3 prosenttia, kun heitä on koko väestöstä vielä 71,7 prosenttia. Vastaavat luvut suurista pakolaismaista tulleille ovat 17,4 ja ja 7,0 prosenttia.

Vantaan Hakunilassa väestö on vaihtumassa vielä Itäkeskustakin nopeammin. Siellä etnisesti suomalaisten osuus on laskenut alle 16-vuotiaista jo 37,5 prosenttiin kun heitä on koko alueen väestöstä vielä niukka enemmistö eli 56,8 prosenttia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Milloin Suomessa ylittyy miljoonan muslimin raja?
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Selittääkö mystinen marginaali naisiin kohdistuvan väkivallan ja koululaisten poissaolojen kasvun?

Sosialisteja - onko niitä?

Eduskunnassa kuultiin eilen mielenkiintoinen puheenvuoro. Tarkoitan SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Tytti Tuppuraisen kommenttia siihen, kun Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) kommentoi sosialistien talouspolitiikkaa. Hän nimittäin väitti, että "tässä salissa ei ole sosialisteja, täällä on sosiaalidemokraatteja". 

Ja toden totta. SDP:n poliittisessa ohjelmassa ei ole mainittu kertaakaan sanaa sosialismi. Eikä tätä sanaa löydy myöskään Vasemmistoliiton puolueohjelmasta. Eikä Vihreiden poliittisesta ohjelmasta. Lienee siis niin, ettei Suomen eduskunnassa tosiaankaan ole sosialistiseksi tunnustautuvia puolueita, vaikka ainakin yksi kommunisti - Anna Kontula (vas) - löytyykin.

* * *

Wikipedian mukaan sosialismi on "vasemmistolainen poliittinen aatesuunta, jossa pyritään työläisten aseman parantamiseen ja kansantalouden julkiseen ohjaukseen". Lisäksi - edelleen Wikipedian mukaan - Euroopan parlamentissa "SDP:n edustajat istuvat sosialistien ja demokraattien ryhmässä (S&D)... Kansainvälisesti puolue kuuluu muun muassa Progressiiviseen allianssiin ja Sosialistisen internationaalin. Puolue on juuriltaan työväenliike ja on edustanut aikaisemmin varsinkin teollisuustyöläisiksi luettuja palkansaajia. Puolueella on ollut kytkös ammattiyhdistysliikkeeseen, jonka vastapuolena työmarkkinoilla ovat varsinkin suuria teollisuusyrityksiä edustavat työnantajajärjestöt."

Toisaalta kolmannessa wikipedia-artikkelissa kerrotaan, että "1900-luvun jälkipuoliskolta alkaen sosiaalidemokratian valtavirta on irtautunut varsinaisesta sosialismista ja muuttunut aiempaa maltillisemmaksi. Sosiaalidemokratia tarkoittaa nykyaikana yhä enemmän hyvinvointivaltioon pyrkivää sekataloutta tai sosiaalisin perustein ohjattua markkinataloutta."

Lienee siis niin, että vaikka SDP usein puhuukin työntekijöiden aseman parantamisesta, on tiiviissä yhteistyössä ay-liikkeen kanssa, kannattaa tuoreessa vaihtoehtobudjetissaan verotuksen kiristämistä ja sen progression kiristämistä ja ihmisten asioiden hoitamista julkisen sektorin kautta - siis askeleita kohti sosialistista yhteiskuntajärjestystä - sekä kuuluu europarlamentissa ryhmään, jonka nimessä on sana "sosialistien", sitä ei voi pitää sosialistisena siinä mielessä, että ilmaisisi suoraan halua sosialisoida Suomen talouden. 

Sen sijaan Vasemmistoliitossa vaikuttava Anna Kontula on kertonut olevansa kommunisti. Wikipedian mukaan "kommunismi tarkoittaa yhteiskuntajärjestelmää, jossa vallitsee tuotantovälineiden ja hyödykkeiden yhteisomistus, sekä poliittista ideologiaa, joka pyrkii tällaisen yhteiskunnan luomiseen... Sosialismi määritellään samansisältöisesti mutta sillä erolla, että yhteisomistukseen pyritään ottamaan vain tuotannontekijät, ei hyödykkeitä."

Siten Tuppuraisen kommentin alkuosa - ettei eduskunnassa olisi lainkaan sosialisteja - on sikäli harhaanjohtava, että kommunistiksi tunnustautunut Anna Kontula kannattaa Wikipedian määritelmän mukaan kaikkia sosialistien yhteiskunnallisia tavoitteita. Ja niiden lisäksi vielä enemmänkin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosialistinen ja kapitalistinen kateus
Synnyttääkö maahanmuutto Suomeen kansallisen sosialistipuolueen?
Se siitä sitten, mutta entäs kommunismi?

Putin odottaa Trumpin valtaannousua tietämättä, mitä diilimestari tarjoaa?

Suomen puolustusvoimien entinen tiedustelupäällikkö, kenraali Harri Ohra-aho kertoi sosiaalisessa mediassa, että Venäjän rupla menetti eilen arvostaan yli neljä prosenttia. Myös inflaatio on laukannut, kuten itsekin kirjoitin toissapäivänä. Lisäksi elintarvikkeita on laitettu ruokakaupoissa lukkojen taakse varkauksien vähentämiseksi.

Tässä tilanteessa Venäjän keskuspankki suunnittelee ohjauskorkonsa nostamista ensi kuussa 21 prosentista 23 prosenttiin. Asuntolainaa venäläiset saavat  - edelleen ohra-ahon mukaan - suomalaisittain varsin kovalta kuulostavalla 28 prosentin korolla. 

Tämä kaikki kertoo presidentti Vladimir Putinin Ukrainan erikoisoperaation valtavasta hinnasta tavallisille venäläisille. Mutta myös siitä, kuinka hyvin Venäjän kansa on sopeutunut kurjaan kohtaloonsa kelvottomien johtajien vallan alla. 

Sopeutumista on auttanut se, että kuluvana vuonna Venäjän sotatilaan siirtynyt talous on kasvanut useilla prosenteilla. Nyt sen kehitys on Suomen Pankin mukaan kuitenkin pysähtymässä, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että teollisuustuotannon, rakennusalan, palveluiden ja vähittäiskaupan kasvu on alkanut hidastua. Siten on odotettavissa, että koko Venäjän talouskasvu alkaa hyytyä jo tämän vuoden puolella. 

Vastaava kehitys aiheuttaisi länsimaissa levottomuuksia, mutta nähtäväksi jää, miten tämä kurjuus vaikuttaa Putinin asemaan. Neuvostoliitossa suurimman osan elämänsä eläneen vanhan virolaisen kollegaani mukaan venäläiset ovat tottuneet kurjuuteen, eivätkä siksi nouse helposti poliittista johtoaan vastaan. 

Toisaalta Venäjällä on nähty myös yksi maailmanhistorian suurista vallankumouksista. Sen yhtenä tärkeänä taustatekijänä oli juuri laukalle lähtenyt inflaatio ja talouden taantuminen. 

* * *

Mielenkiintoinen Venäjä-uutinen oli myös se, että Iso-Britannian ulkomaantiedustelua aiemmin johtanut Christopher Steele kiisti viime päivinä usein kuullut näkemykset, joiden mukaan Ukrainan sotatilanne olisi kääntynyt Putinille suotuisaksi. Hänen mukaansa venäläiset ovat suurista tappioistaan huolimatta edenneet varsin vähän, mikä aiheuttaa kasvavaa hermostuneisuutta Kremlissä.

Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota ukrainalaisille toimitettujen uusien aseiden vaikutukseen sodan kulkuun. Niillä on viime aikoina pystytty tuhoamaan monia venäläisille oleellisia asevarikkoja ja komentopisteitä, mutta iskujen merkitys venäläisten toimintakykyyn on vielä arvoitus. 

Saattaakin olla niin, että Vladimir Putin odottaa hermostuneena sitä päivää, kun Donald Trump nousee USA:n presidentiksi. Ja toivoo, että tämän tarjoama diili rauhaksi olisi hänelle edullinen ja tarjoaisi siten mahdollisuuden irrottautua kiusalliseksi osoittautuneesta erikoisoperaatiosta.

Tässä mielessä panin tyytyväisenä merkille sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkön kommentin, jonka mukaan "Trump saattaa vähentää Ukrainan tukea radikaalisti tai lisätä sitä. Tai tehdä jotain uutta sodassa, kuten esimerkiksi poistaa aseiden käytön poliittisia rajoituksia."

Aiemminhan on puhuttu paljon siitä, että Trump olisi riski ukrainalaisille, koska hän saattaisi vaatia näitä tekemään rauhan huonoilla ehdoilla. Itse olen pitänyt alusta asti mahdollisena myös Käihkön nyt ilmaisemaa linjaa eli nähnyt yhdeksi vaihtoehdoksi sen, että USA:n tuleva presidentti vaatisi yksinkertaisesti - USA:n entistä vahvemman väliintulon uhalla - Putinia vetämään joukkonsa Ukrainasta. 

Toistaiseksi emme tietenkään tiedä, mitä Trumpin päässä liikkuu ja minkälaista rauhansopimusta hän ehdottaa. On kuitenkin syytä panna merkille presidentti Volodymyr Zelenskyin rauhalliset kommentit sen jälkeen, kun hän oli tavannut USA:n tulevan presidentin. Hänhän ei ollut - oman kertomansa mukaan - "kuullut mitään, mikä olisi näkemyksiämme vastaan".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin kuolemanvakava uhka
Syttyykö kolmas maailmansota?
Former President Donald Trump is Also the Upcoming President – But What Does It Mean?

Seksikirja pojille

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on todennut, että ruotsalaisen kirjailijan ja seksuaalikouluttajan Inti Chavez Perezin seksiopas "Respektiä – Seksikirja pojille" on sopimaton lapsille. Kyse on siis siitä kirjasta, joka on jaettu kaikkiin Suomen yläkouluihin ja jossa yksi väliotsikoista kuuluu, että "kuinka kullin saa syvälle suuhun".

En ole lukenut tuota kirjaa, mutta julkisten tietojen perusteella se tosiaan kuulostaa varsin sopimattomalta. Näin siitäkin huolimatta - tai ehkä juuri siitä syystä - että kohderyhmänä olevat murrosikäiset pojat ovat epäilemättä löytäneet internetin pornovideot jo vuosia aikaisemmin. Luultavasti viimeistään samassa iässä kun minun ikäpolveni poikalapset löysivät pornolehdet.

Lapsiasiavaltuutetun mukaan "on tärkeää, että seksuaalikasvatus on laadukasta, sitä on tarjolla kaikille ja aikuiset osaavat käsitellä asioita ikätasoisesti yhdessä nuorten kanssa". 

Tähän on sinänsä helppo yhtyä, mutta vielä tärkeämpää olisi opastaa nuoria miehenalkuja siihen, että he ymmärtäisivät, ettei sukupuoliyhteyden ole tarkoitus olla tyttöjen - tai homoseksuaalisissa akteissa vastaanottavan partnerin - hyväksikäyttöä tai teknistä suorittamista, vaan molempien osapuolten yhteiseen tahtoon perustuva läheinen kontakti ja rakkauden osoitus. 

Siksi on syytä huomata myös kirjan kirjoittajan näkemys, jonka mukaan sen "tärkein harjoitus on istua ja miettiä, mitä oikeasti haluaa seksiltä, ja kirjoittaa se ylös. Sen jälkeen toiveitaan pitäisi verrata siihen, mitä näkee pornossa. Siinä voi nähdä oman seksuaalisuuden ja internetin tarjoaman mielikuvan eron."

Tarkoitus siis on - ainakin tämän kommentin valossa - oikein hyvä, vaikka epäilenkin vahvasti, etteivät murrosikäiset pojat istu eivätkä mieti, puhumattakaan siitä, että he kirjoittaisivat halujaan ylös tai vertailisivat toiveitaan pornoon. Kyllä he lukevat kirjaa nimenomaisesti oppaana seksuaaliseen aktiin ja käyvät läpi todennäköisesti vain ja ainoastaan juuri siihen liittyvät sivut. 

Sen seurauksena kirjan vaikutus on todennäköisemmin seksuaalisen suorittamisen ja välineellistämisen ylikorostuminen suhteessa kumppaniin kohdistuvaan rakkauteen tai hellyyteen. Ja siten seurauksena saattaa olla pahimmillaan myös kestävän parisuhteen luomiseen tarvittavan kyvyn heikkeneminen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksi ei jakaudu tasaisesti - eikä siitä seuraa lapsia
Paljastuvatko seksuaalisesti häiriintyneet kulttuurit?
Tasa-arvovaltuutetun kannanotto salolaiskoulun tapaukseen on virheellisesti perusteltu

Putinin kuolemanvakava uhka

Presidentti Vladimir Putinin hyökkäyssota Ukrainassa näkyy myös kotirintamalla eli tavallisten venäläisten arjessa. Tuoreiden tietojen mukaan esimerkiksi voin hinta on noussut 30 prosenttia ja perunoiden hinta 65 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Virallisten ennusteiden mukaan maan inflaation arvellaan nousevan tänä vuonna kahdeksaan prosenttiin, mutta todellisuudessa se lienee jopa 22 prosenttia.

Tämä kaikki toi mieleeni lokakuun vallankumouksen, jossa Vladimir Leninin johtamat kommunistit eli bolshevikit ottivat vallan sosiaalidemokraateilta eli menshevikeiltä vain puoli vuotta sen jälkeen, kun Tsaari Nikolai II oli syösty vallasta. Näiden johtama hallitus nimittäin paikkasi ensimmäisen maailmansodan sotamateriaalihankintojen takia syntynyttä rahapulaa painattamalla valtavan määrän ruplia, mikä johti lyhyessä ajassa hintojen nelinkertaistumiseen.  

Se taas johti ihmisten ostovoiman heikkenemiseen, ruokapulaan ja työttömyyteen. Sekä niiden kautta lopulta uuteen vallankumoukseen.

Toistaiseksi Venäjän sota Ukrainassa ei ole aiheuttanut yhtä hurjaa inflaatiota kuin reilu sata vuotta sitten nähtiin. Mutta suunta on joka tapauksessa Putinin vallan ja hallinnon kannalta väärä. Ja mikäli inflaatio jatkaa edelleen kiihtymistään - mikä on vähintäänkin todennäköistä - on se myös kuolemanvakava uhka Venäjän diktaattorille itselleen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pietari Suuren reinkarnaatio, Pohjois-Korea ja NATO-optio
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta
Maailmantilanne vaatii pystyviä johtajia

Häpeällisen vähäinen 250 miljardin dollarin lahja

Kuten kaikki tiedämme, on jouluaatto tasan kuukauden kuluttua. Ja että silloin saapuu joulupukki jakamaan lahjoja kaikille kilteille lapsille - ja jakaa niitä vähän tuhmemmillekin - eikä vaadi vastineeksi mitään.

Tiedämme myös, että jotkut lapset kirjoittavat sivukaupalla lahjatoiveita ja pettyvät, kun eivät saakaan kaikkea toivomaansa. Tämä tuottaa joulupukille - ja hänen tontuilleen pahan mielen - mutta siitä huolimatta hän palaa vuoden kuluttua uusien lahjojen kanssa.

Ilmeisesti kehittyvissä maissa ja saarivaltioissa on kuultu joulupukista ja arveltu, että länsimainen veronmaksaja on sen inkarnaatio. Ja siksi niiden asukkaat haluavat lahjaksi riihikuivaa rahaa - ja vieläpä tuplasti enemmän kuin sen 250 miljardia dollaria, jonka länsimaat olivat perjantaihin mennessä luvanneet.

Näin voisi ajatella ainakin siitä, että rahaa saamassa olleiden kehittyvien maiden ja saarivaltioiden edustajat kävelivät ulos ilmastokokouksen neuvotteluista YK:n ilmastokokouksessa Azerbaidzhanin Bakussa, koska heidän mielestään 250 miljardin dollarin "ehdotukset ovat häpeällisiä". Niin sanotut kansalaisjärjestöt ilmeisesti jakoivat tämän näkemyksen, koska ne vaativat, että on "parempi jättää koko sopimus tekemättä kuin tehdä huono sopimus, ja tämä on hyvin, hyvin huono sopimus". 

O tempora, o mores! Eikö ahneudella ole mitään häpyä eikä rajaa?

Tämän näytelmän jälkeen olisin halunnut Suomen vetävän tarjouksensa pois ja ilmoittavan, ettei suomalainen veronmaksaja ole joulupukki. Eikä hän jaa rahojaan sellaisille ihmisille, jotka halveksivat hänen lahjaansa. Ja vieläpä sellaista hyvän tahdon osoitusta, jonka maksamiseksi hänen pitäisi ottaa uutta lainaa entisten päälle.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kokouksessa nostettiin ilmastorahoituksen määrää vielä 50 miljardilla. Näin siitä huolimatta, että maailman 45 vähiten kehittyneen maan ryhmä ilmoitti tyytymättömyytensä tämänkin lahjan kokoon. 

Siis vähän kuin pikkulapsi, joka pettyy joululahjaksi saamiinsa kymmeneen lahjapakettiin koska joulupukille osoitetulle listalle oli kirjattu sata toivetta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eksistentiaalinen uhka ja älyllinen epärehellisyys
Voiko kehitysmaalaiset lahjoa, Maria Ohisalo?
Marinin hallituksen hinta

Ottawan sopimuksesta irtautuminen olisi vaikuttava teko rauhan puolesta

Ottawan miinakieltosopimus on Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1997 saanut kansainvälinen valtiosopimus, joka kieltää henkilömiinojen eli jalkaväkimiinojen käytön, valmistuksen, myynnin, varastoinnin ja kuljetuksen. Suomi liittyi siihen mukaan vuonna 2012. 

Sopimuksen taustalla on maailmalla yleinen vastuuton miinojen käsittely, jonka seurauksena esimerkiksi vuodesta 1999 vuoden 2004 syyskuuhun asti siviileille sattui kymmeniä tuhansia onnettomuuksia. Myös Suomessa kuoli toisen maailmansodan jälkeen ihmisiä saksalaisten Lapin sodan aikana pohjoisessa kylvämiin miinoihin. 

Suomen armeijan ohjesäännöt velvoittivat kuitenkin - ennen vuotta 2012 - merkitsemään miinakentät maastoon sekä dokumentoimaan niiden sijainnin siten, että kentät voidaan tarvittaessa purkaa turvallisesti. Tästä syystä suomalaiset miinat eivät ole koskaan olleet samanlainen ongelma kuin kansainvälisistä tilastoista voitaisiin päätellä.

* * *

Ukrainan sota on osoittanut miinankieltosopimuksen järjettömyyden. Tarkoitan sitä, että venäläiset käyttävät hyväkseen Ukrainan kuulumista kyseisen sopimuksen piiriin lähettämällä taisteluihin massiivisia jalkaväkiyksiköitä. Se ei olisi tehokasta, mikäli maasto olisi miinoitettu jalkaväkeä vastaan.

Suomen Ottawan sopimukseen liittymisen taustalla oli maan historian kelvottomimman presidentin - Tarja Halosen - sekä rauhanjärjestöjen ja silloisen ulkoasiainministeriön tahto, jonka toteuttamista puolustusministeriö ei saanut torjuttua. Siksi Suomen puolustusvoimat joutuisivat täsmälleen samaan tilanteeseen ukrainalaisten kanssa, mikäli Venäjä päättäisi suunnata maahamme hyökkäyksen - koska massiivisten jalkaväkiyksiköiden hyökkäystä vastaan ei olisi käytettävissä jalkaväkimiinojen tarjoamaa passiivista hidastetta. 

Yhdysvaltain väistyvä presidentti Joe Biden - tai ainakin hänen hallintonsa - on nyt todennut tilanteen mahdottomuuden ja lähetti ukrainalaisille miinoja. Mikäli ne menevät tehokkaaseen käyttöön, vaikeutuu venäläisten eteneminen rintamilla oleellisesti. Ja samalla niin sanottu miinakauhu heikentää entisestään hyökkääjien taistelutahtoa ja -kykyä.

Tämä sai ilmeisesti myös puolustusvoimain komentajan Janne Jaakkolan avaamaan suunsa miinoista. Hänen mukaansa niiden käyttöön ottamisesta uudelleen tulisi Suomessa aloittaa keskustelu, johon liitettäisiin myös pohdintaa "kaikista muistakin esimerkiksi teknologian kehittymisen myötä tulevista vaihtoehdoista, joista voi olla hyötyä Suomen turvallisuuden ja puolustuksen kehittämisessä".

* * *

Olkoon tämä blogimerkintä siis suomalaisen siviilin kannanotto tähän keskusteluun. Eli totean selväsanaisesti, että minä - aikanaan varusmieskoulutuksessa myös miinojen käyttöön perehtyneenä - ilmaisen tässä mielipiteeni.

Tai oikeastaan vaatimukseni. Eli vaadin, että Suomen hallitus ja eduskunta ottavat puolustusvoimain komentajan ehdotuksen tosissaan ja käynnistävät mahdollisimman pikaisesti prosessin, jolla Suomi irtautuu Ottawan sopimuksesta. Sekä ryhtyy kiireesti toimenpiteisiin palauttaakseen Suomen armeijalle kyvyn torjua massiivinen jalkaväkihyökkäys hyödyntäen passiivista aseistusta eli jalkaväkimiinoja sekä muita vastaavia taistelukeinoja. 

Erityisenä perusteluna vaatimukselleni esitän, että mahdollisen hyökkäyksen sattuessa vihollisella olisi suomalaisiin nähden moninkertainen miesylivoima: Suomen armeijan sodan ajan koko on 280 000 miestä ja naista, joita vastaan Venäjällä on asettaa 2,2 miljoonaa sotilasta. Tämän eron tasoittamiseksi jalkaväkimiinat ovat erinomainen ja halpa keino, joka lisäisi pelkällä olemassaolollaan kynnystä hyökkäyssodan aloittamiseksi maatamme vastaan. 

Toisin sanoen jalkaväkimiinojen uudelleen käyttöön ottaminen vahvistaisi rauhan säilymistä Suomen ja Venäjän välillä. Eli olisi vaikuttava teko rauhan puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuen Alexander Stubbia ja Jussi Niinistöä
Ottawan sopimus täytäntöön!
Ottawan sopimuksesta, Wikipediasta ja kansalaisten mielenkiinnon suuntaamisesta

Onko Ylen toimittaja narsisti?

Ylen nettisivuja katsoessani aloin epäillä, että yhdellä Yleisradion toimittajalla olisi äärivasemmistolaisuudesta versonut narsistinen luonnehäiriö. Siis mielisairaus, jonka keskeinen piirre - Wikipedian mukaan - on "antagonismi eli toisten henkilöiden vastustaminen, vastakkaisuus. Häiriötasoinen narsisti usein janoaa valtaa ja julkisuutta. Narsistin muihin yksilöihin kohdistamat hyökkäykset ja vahingonteot voivat täyttää poliittisen väkivallan määritelmän."

Valtiorahoitteisen radioyhtiömme toimittaja Inka Haukka aiheutti epäilyni tämän asian osalta jutussaan, johon hän valitsi antagonismiin viittaavan kuvan USA:n uudesta oikeusministeristä, Pam Bondista. Siis sellaisen otoksen, jossa kohteena oleva Donald Trumpin valitsema ministeri näyttäytyy mahdollisimman vastenmielisenä. 

Valittavana olisi toki ollut parempiakin kuvia. Ja sellaisia luonnollisesti käytettiin sellaisissa medioissa, joiden toimitusta ei näyttäisi vaivaavan narsismi. Vai mitä arvoisa lukijani arvelee seuraavasta kuvasarjasta.

Yleisradio/Inka Haukka:

West Virginia Watch:

Foreign Policy:

Bloomberg:

Financial Times:

Wikipedia:

Jätän arvoisan lukijani arvioitavaksi sen osuiko epäilyni Ylen toimittajan narsismista oikeaan. Joten eipä tällä kertaa muuta. Paitsi muistutus siitä, että kirjoitin jo aamulla blogimerkinnän, joka löytyy täältä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi
Feministisiä mielenterveysongelmia

Onko maallamme malttia vaurastua?

Markkinatalous johtaa eroihin ihmisten varallisuuteen - joskaan ei likimainkaan yhtä tehokkaasti kuin aikanaan teki 1600-luvun ruotsalainen feodaalivaltio. Tästä syystä perityt omaisuudet poikkeavat toisistaan huomattavasti, mikä näkyy myös valtiolle maksettavissa perintöveroissa. 

Tuoreen tiedon mukaan noin 42 prosenttia perinnönsaajista joutui vuonna 2021 maksamaan saamisistaan perintöveroa. Heistä vain alle kymmenen prosenttia sai vähintään 200 000 euron perintöosuuden, mutta he maksoivat vajaat 60 prosenttia kaikkien perintöverojen yhteenlasketusta arvosta. Jos katsotaan kaikista suurimpia perintöjä, niin noin 0,2 prosenttia kaikista perinnönsaajista maksoi 19 prosenttia perintöveroista. 

Alla olevaan kuvaan (lähde) on merkitty maksuosuudet ikäluokan mukaan jaoteltuna. Siitä nähdään, että suurimmat perinnöt ja siten myös kovimmat verot osuvat 45-64-vuotiaille suomalaisille. 

Toisin sanoen juuri nämä työelämän loppupuolelle ehtineet suomalaiset saavat sekä suurimmat perinnöt että maksavat niistä eniten rahaa valtion kassaan. Samalla he tulevat tasoittaneeksi suomalaisten välistä tulonjakoa.  

* * *

Veroista saatua rahaa käyttävät Suomessa ennen kaikkea valtio, hyvinvointialueet ja kunnat. Näistä ensimmäinen ja viimeinen keräävät menoihinsa veroja, mutta hyvinvointialueet elävät valtion budjettirahoituksella. 

Siksi juuri maan hallituksen johtamalla valtionhallinnolla on keskeinen asema julkisessa rahankäytössä. Siis sekä menojen hallinnassa, että myös verotettavien tulojen tuottamisessa. Viimeksi mainittujen osalta keskeistä on talouskasvu - joka hyvin hyrrätessään luo lisätuloja, mutta takkuillessaan aiheuttaa rahanpuutetta. 

Siksi on hyvä huomata, että nykyinen - Petteri Orpon hallitus - aloitti valtakautensa kesäkuun 20. päivänä vuonna 2023. Sekä nähdä alle kopioimani tuore tilastokuva, jonka mukaan Suomen työpäiväkorjattu talouskasvu syöksyi juuri silloin negatiiviseksi. 

Saman tilaston mukaan Suomen talous kääntyi lopulta jonkinlaiseen kasvuun kesäkuussa 2024. Näistä kahdesta käänteestä ensimmäinen johtui Sanna Marinin (sd) ja jälkimmäinen Orpon hallituksen aikaisista tapahtumista. Tämä on kiistämätöntä, joskin muutoksiin ovat vaikuttaneet muutkin seikat kuin näiden hallitusten toimet.

Nähtäväksi siis jää, miten nämä tilastot vaikuttavat suomalaisten sekä suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen. Pysyykö maan talouden nenä pinnalla jatkossakin - kuten pääministeri eilen vakuutti - vai vaipuuko se uudelleen pinnan alle. 

* * *

Tässä suhteessa yksi keskeinen seikka on suomalaisten työllistyminen. Tilastojen mukaan työttömyysaste on kasvussa ja noussut viimeisen 12 kuukauden aikana 7,5 prosentista 8,4 prosenttiin. Talouden kannalta sitäkin merkittävämpi on kuitenkin työllisyysaste, joka on samana aikana laskenut 77,8 prosentista 76,4 prosenttiin - eivätkä lähiaikojenkaan odotukset ole kummoiset, vaikka julkisen sektorin keventäminen parantaakin yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä. 

Tämä kevennys on kuitenkin tärkeä parannus aiempaan, sillä työllisyystilastojen ja sitä kautta talouskasvun kannalta keskeistä osaa näyttelevät yritysten investoinnit sekä innovaatio- ja kilpailukyky. Niiden suhteen varsin oleellisia ovat myös alkaneet työmarkkinaneuvottelut, joissa määritetään suomalaisen työn kustannustaso lähivuosiksi. Sekä toisaalta myös työnteon motivaatio, jota osaltaan ylläpitää reilu tulonjako.

Jos lopputulos on linjassa yritysten tuottavuuden kanssa, saattaa muutos Suomen taloudessa tapahtua hyvinkin nopeasti. Ja päinvastoin, mikäli palkkataso nostetaan yli työn tuottavuustason tai ajaudutaan pitkiin työtaistelutoimiin, saadaan Suomen talouden nousua odottaa vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Siksi on kysyttävä presidentti Kekkosen tapaan, että onko maallamme malttia vaurastua. Tosin tällä kertaa keinona ei voi olla jo valmiiksi korviaan myöden velkaantuneen valtion rahoittama teollistaminen, vaan yksityisen sektorin toimintaedellytyksistä huolehtiminen. Ja suomalaisten yhteen hiileen puhaltaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihme on tapahtunut
Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla
Työmarkkinaneuvotteluissa tarvitaan tosiasioiden tunnustamista ja niiden huomioon ottamista

Vasemmistoliitto ryhtyy, mutta Keskusta, Vihreät ja SDP vasta harkitsevat ryhtymistä muslimien tukipuolueeksi

Suomeen on tarkoitus ottaa ensi vuonna kiintiöpakolaisia muun muassa Venezuelasta ja Kongosta. Minja Koskelan johtama Vasemmistoliitto asettui kuitenkin vastahankaan esittämällä hallitukselle epäluottamusta siitä, ettei se aio ottaa kiintiöpakolaisia Afganistanista ja Irakista. 

Näistä väestöryhmistä irakilaisista työttömien osuus on Suomessa suurempi kuin työllisten ja afgaanienkin työttömyysaste on yli 50 prosenttia. Irakilaiset ja afgaanit syyllistyvät myös muita väestöryhmiä useammin seksuaalirikoksiin. Toisin sanoen ne ovat maita, joista on aiemmin saapunut Suomeen erityisen heikosti integroituvia ihmisiä.

* * *

Minun täytyy tunnustaa, etten ymmärrä Minja Koskelan ja hänen puoluetovereidensa ajatuksen logiikkaa. Onko heillä siis tarkoituksena maksimoida maahanmuuton haitat vai jokin muu tavoite?

Yksi mahdollisuus vasemmistoliittolaisten käytökselle voisi tietenkin olla muslimimaahanmuuttajien kosiskelu, jotta puolueen kannatus nousisi sitä mukaa kun muslimien osuus Suomen väestöstä kasvaa. Jos näin on, niin heidän olisi hyvä huomata, että tämän väestönosuuden kasvaessa muslimit tulevat perustamaan oman puolueensa, ja siirtyvät sen tueksi.

Näin on jo käynyt Ruotsissa, missä maahanmuuttajapuolue on jo ehtinyt saada 54 vaalipiirissä yli kymmenen prosentin kannatuksen. Eivätkä nämä äänet ole pois porvaripuolueilta, vaan aiemmin maahanmuuttajien etuja ajavaksi profiloituneilta Sosiaalidemokraateilta.

* * *

Sosiaalidemokraateista puheen olleen. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen on sanonut, että SDP:n eduskuntaryhmä saattaa hyvinkin yhtyä Vasenmmistoliiton epäluottamuslauseeseen. Vihreät ja Keskusta kokoontuvat asian tiimoilta tänään, joten myös ne harkitsevat ryhtymistä ajamaan irakilaisten ja afgaanien määrän kasvattamista Suomessa. 

Erityisesti ihmettelen, että keskusta edes harkitsee tässä asiassa osallistumista. Onhan sen uskollisin kannattajakunta kuitenkin vanhoillista - ja kristittyä - väkeä, joka tuskin katsoisi hyvällä puolueen ryhtymistä suomalaisen yhteiskunnan islamilaistamiseen. Ja saattaisi sellaisessa tilanteessa harkita siirtymistä erityisesti Perussuomalaisten taakse. 

Jääkäämme siis seuraamaan, mitä kuluva päivä tuo tullessaan. Saako Vasemmistoliitto seuraa muista puolueista, vai jääkö se yksinään ajamaan irakilaisten ja afgaanien asettamista kristittyjen kongolaisten ja venezuelalaisten edelle kiintiöpakolaisvalinnassa. Ja leimautuu sitä kautta entistä vahvemmin muslimien tukipuolueeksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tukevasti tiellä kohti surkastumista
Synnyttääkö maahanmuutto Suomeen kansallisen sosialistipuolueen?
Ongelmamaista tulevien turvapaikanhakijoiden kansainvaellus Suomeen on kiihtynyt

Juutalaisia, homoja, nuoria ja lapsia monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Berliinin poliisipäällikkö Barbara Slowik suositteli juutalaisia ja homoja välttämään turvallisuutensa vuoksi tiettyjä arabienemmistöisiä alueita. Tässä ei tietenkään ole mitään erikoista, koska kaikki vähänkään tosiasioita seuraavat ihmiset tietävät hyvin, millainen on muslimien enemmistön suhtautuminen kumpaankin mainittuun ihmisryhmään. 

Suomen Vantaalla taas ei ole varoiteltu ketään muista ihmisistä, mutta Ilta-Sanomat kertoi, että siellä nuorisoporukka oli yrittänyt ryöstää kaupan. Mukana oli ollut myös alaikäisiä. 

Jutussa ei kuvattu ryöstön yrittäjiä, mutta Vantaan Sanomat kertoi muutama vuosi sitten, että "Länsimäki on kiva alue" ja että Vantaan kaupunginosista suhteellisesti eniten vieraskielisiä asuu Länsimäessä, 46,3 prosenttia väestöstä". Siten me emme tiedä, oliko näillä asioilla jotain tekemistä ryöstön kanssa.

Keski-Uusimaa-lehti puolestaan kertoi pari päivää sitten Keravalla tapahtuneesta vakavasta väkivaltatapauksesta, jossa useampi lapsi oli käynyt viisivuotiaan kimppuun tavalla, joka olisi voinut johtaa vakaviin seurauksiin. Tapausta oli jutun mukaan selvitelty asiallisesti ja - sinänsä omituisen suomalaisen käytännön tapaan - uhri oli vaihtanut päiväkotia.

Sielläkin oli esiintynyt väkivaltaa, johon oli kuitenkin puututtu tiukemmin kuin ensimmäisessä päiväkodissa. Ja väkivallan kierteen syntyminen oli ilmeisesti saatu katkeamaan.

On tietenkin järkyttävää, etteivät lapset ole turvassa suomalaisissa päiväkodissa, vaan niihinkin on levinnyt ilmiöitä, jotka on aiemmin liitetty lähinnä kouluihin. Oman mausteensa tälle tarinalle antoi lisäksi väkivallan kohteeksi joutuneen lapsen äidin kommentti päiväkotien tilanteen yleisestä kehityksestä.

Hän ei pidä "normaalina, että kahdessa päiväkodissa aivan eri puolilla Keravaa ilmenee näin kovaa väkivaltaa. Jokin roti tähän on saatava." 

Lisäksi - ja tästä syystä tartuin aiheeseen - äiti näkee ilmiön taustalla osittain myös sen, että nykyään on paljon erilaisia kulttuureita ja lapsia eri taustoista. Ja sen seurauksena "vanhemmilla on niin erilaisia kasvatustyylejä". 

Lisäksi on ilmoitti, että "en usko, että kaikki sopeutuvat suomalaiseen kulttuuriin ja siihen, että täällä ei hyväksytä väkivaltaa ollenkaan". Eikä siihen valitettavasti pysty uskomaan myöskään allekirjoittanut. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat ovat kirjavaa joukkoa

Sukurutsa on nostettava pöydälle
Syyrialaista, algerialaista ja mustaa väkivaltaa Euroopassa

Ihme on tapahtunut

Nyt on tapahtunut ihme. Luin nimittäin suomalaisen poliitikon kirjoittaman alusta loppuun järkevän tekstiin.

Tarkoitan valtiovarainministeri Riikka Purran kirjoitusta, jossa hän sparrasi meitä suomalaisia löytämään keinoja, joilla maamme talous saataisiin kasvuun. Lähtökohdaksi hän otti yritysten velvoitteiden, raportoinnin ja muun hallinnollisen taakan vähentämisen enemmän kuin hallitusohjelmassa on jo sovittu. 

Purran mukaan "kasvutoimet eivät voi eivätkä saa olla höttöä". Ja siksi hän haastoi "yrityskentän tuottamaan ehdotuksia kahdeksikymmeneksi toimeksi hallinnollisen taakan ja yrittämisen byrokratian poistamiseksi nopealla aikataululla". 

Mielenkiintoisin kohta Purran kirjoituksessa oli ehdotus, jonka mukaan työn verotusta kevennettäisiin kautta linjan vuonna 2026, jos BKT ja investoinnit ovat kasvaneet riittävästi. Hallitus voisi siis sitoutua keventämään työn verotusta, jos yrityskenttä tekee tarpeeksi investointeja parin vuoden sisällä. 

Toisin sanoen valtiovarainministeri ehdotti yrityksille kollektiivista investointiporkkanaa. Ja työntekijöille ahkeruusporkkanaa, jotka voisivat vaikuttaa omaan verotukseensa tekemällä tulosta aiempaa ahkerammin - mutta vain, mikäli tarpeeksi moni tekee näin.

Valtiovarainministerin esityksen ajankohta ei liene sattumaa, sillä Teollisuusliiton työehtosopimus on päättymässä kuun vaihteessa ja Hakaniemestä on jo kuultu lakkovaroitus. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka paljon Purran ehdotus vaikuttaa työmarkkinaosapuoliin.

Voisi kuitenkin kuvitella, että tällainen kollektivismiin perustuva ehdotus sopisi erityisesti joukkovoimaansa ja työntekijöiden etua korostavalle ay-liikkelle. Mutta jostain syystä kuitenkin epäilen, ettei näin ole. Ellei muuten, niin siksi, että aloite tuli perussuomalaiselta ministeriltä. 

Joka tapauksessa valtiovarainministerin ehdotus on luovinta, mitä olen pitkään aikaan kuullut suomalaiselta poliitikolta ja ministeriltä. Ja siksi toivon sen ottamista vakavasti harkintaan sekä politiikan että työelämän pelikentillä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta
Kyselyn mukaan paikallinen sopiminen lisää työpaikkoja ja talouskasvua
Työmarkkinasyksy alkaa pessimistisissä merkeissä

Syttyykö kolmas maailmansota?

Lehtitietojen mukaan USA:n väistyvä presidentti Joe Biden on antanut ukrainalaisille luvan iskeä amerikkalaisohjuksilla Venäjän puolelle. Kansanedustaja ja sotatieteiden tohtori Jarmo Limnell (kok) on pitänyt päätöstä hyvänä.

Näin siksi, että "itsenäisyyttään puolustava Ukraina on joutunut taistelemaan 'sodan nyrkkeilykehässä' toinen käsi selän taakse sidottuna. Nyt vapautuu toinenkin käsi."

Venäjällä asiasta ei sen sijaan innostuttu, vaan siellä jatkettiin uhkailulinjalla. Sikäläinen poliitikko Vladimir Dzhabarov nimittäin soitteli suutaan sanomalla, että "tämä on hyvin suuri askel kohti kolmannen maailmansodan alkua".

On siis kysyttävä, että onko nyt syttymässä - ei enempää eikä vähempää kuin - kolmas maailmansota, jonka ainakin minun nuoruudessani pelättiin tuhoavan koko ihmiskunnan ja siinä sivussa kaikki korkeammat elämänmuodot? Vai todistammeko jälleen pelkkää venäläistä retoriikkaa?

Ensin on todettava, etteivät Vladimir Putinin aiemmat Ukrainan länsiapuun liittyvät uhkailut ole toteutuneet. Ja toiseksi huomautettava Venäjän kärsivän varmuudella tappion, mikäli tilanne eskaloituu siiten, että se saa täysimittaisessa sodassa vastaansa USA:n. Näin siksi, että maiden sotilasteknologiassa on valtava ero, kuten länsiteknologiaa käyttävän Israelin isku venäläisasein varustettua Irania vastaan osoitti. 

Toisaalta on muistettava, ettei asialla ole juurikaan merkitystä, mikäli Venäjä päättää käyttää ydinaseita. Vaikka onkin selvää, että niistä suurin osa tai jopa kaikki saadaan tuhotuksi, aiheuttaisivat mahdollisesti läpi pääsevät ohjukset niin suurta tuhoa, ettei sodassa lopultakaan ole voittajia. 

Lisäksi on selvää, ettei Venäjällä ole kykyä torjua mahdollista länsimaista vastaiskua ydinaseilla, joten siellä syntyvät tuhot olisivat järkyttävän suuret. Ja siksi ydinaseilla tehtävä isku ei voi olla vastuullisen Venäjän johdon keinovalikoimassa ennen kuin äärimmäisessä - eksistentiaalisen uhan muodostavassa - tilanteessa. 

Sellaista Ukrainalle lahjoitettujen konventionaalisilla taistelukärjillä varustettujen amerikkalaisohjusten käyttäminen Venäjällä ei missään tapauksessa muodosta. Eikä järkevästi toimiva Venäjän johto tule siitä syystä turvautumaan ydinaseisiin. 

Siksi onkin kysyttävä, että onko Vladimir Putin ja muu Venäjän johto järkevää? Ja toivottava, että vastaus kaikista sen aiemmin nähdystä toimista huolimatta on "kyllä".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rauha vai ei - kas siinäpä vasta kysymys
Ukraina värvää 160 000 sotilasta, mutta kääntääkö se sodan kulun?
Aiheuttaako venäläiskapinallisten hyökkäys ongelman Ukrainalle?

Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla

SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman antoi Petteri Orpon (kok) hallitukselle täyslaidallisen. Hänen mukaansa sen valtiovarainministeri Riikka Purra on "onnistunut pelottelemaan kaikki...  Paitsi ihmiset, myös yritykset. Puuttuu usko tulevaisuuteen, tilalla on pelko huomisesta. Sakset ovat vieneet paikan vasaralta ja tietokoneelta. Suomi menee nyt väärään suuntaan".

Lisäksi hän arveli, että kun hallituksen "aika menee muukalaisilla ja maahanmuutolla pelotteluun, ei ymmärrys riitä antamaan vastausta investoreille, mistä työntekijät tehtaille tulevat kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua". Eikä Lindtman siis ilmeisesti ollut edes vilkaissut hallitusohjelmaa, johon istuva hallitus on sitoutunut.

Siellä kun sanotaan selvin sanoin, että "työperusteinen maahanmuutto on Suomen talouskasvun ja palvelujen turvaamisen kannalta erittäin tärkeää... ensisijaisesti huolehditaan Suomessa jo olevien työttömien työnhakijoiden työllistymisestä. Lisäksi hallitus täydentää työvoimaa ensisijaisesti EU- ja ETA-alueelta. Työperäisen maahanmuuton painopisteenä kolmansista maista ovat korkeakoulutetut ja työntekijät sellaisilla aloilla, jotka voidaan aidosti todentaa työvoimapula-aloiksi." 

Toisin sanoen hallitus on - toisin kuin Lindtmanin demarit - tunnistanut sen, etteivät maahan niin sanottuina humanitaarisina pakolaisina saapuneet kehitysmaalaiset tuota Suomelle positiivista nettotulosta. Siksi maahanmuuttoa on ohjattava ja rajattava siten, että se palvelee suomalaisen elinkeinoelämän tarpeita, ei aiheuta saatavia hyötyjä suurempia kustannuksia, eikä johda yhteiskunnan kehitysmaalaistumiseen. 

* * *

Lindtman ihmetteli myös, että "olemme vuosikausia kuulleet oikeiston suunnalta, kuinka Suomi on ollut milloin Kreikan, Venezuelan tai Pohjois-Korean tiellä. Koska kuulemme näiltä politiikan kommentaattoreilta, että Purran ja Orpon johdolla Suomi on kohta Sudanin tiellä?"

Tähän tarttui Kokoomuksen Sinuhe Wallinheimo sosiaalisessa mediassa ihmettelemällä sitä, että "Lindtman vertasi Suomen tilannetta Sudaniin. Rohkea vertaus, kun Suomi on lähes maailman huippua kaikilla mittareilla. Vaikea ymmärtää, miten tilanne täällä voisi edes etäisesti muistuttaa sotaa ja humanitaarista kriisiä, joka riivaa Sudania." 

No eihän Suomi tietenkään muistutakaan Sudania millään tavalla - vaikka taloutemme ei tänä vuonna kasvakaan - mutta SDP:n poliittisen ohjelman vaatimusta, jonka mukaan "Suomen on kannettava oma vastuunsa pakolaisuuden osalta" seuraamalla sellaiseenkin tilanteeseen olisi ehkä mahdollista päästä. 

Tästä on nähtävissä esimakua läntisestä naapurimaastamme. Ja lisäksi Haitin tapaus viittaa vahvasti siihen, että vanha sanonta afrikkalaisten mukanaan tuomasta Afrikasta saattaa hyvinkin pitää sisällään ikävän totuuden.

* * *

Sudanista puheen ollen huomasin, että SDP:n Britannialainen sisarpuolue eli vallassa oleva Työväenpuolue on aikonut kaksinkertaistaa apunsa sisällissotaa käyvälle Sudanille. Maan ulkoministerin mukaan "sudanilaiset tarvitsevat lisää apua, ja siksi Britannia tarjoaa suuresti kaivattua ruokaa, suojaa ja koulutusta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville".

Toisin sanoen ruokaa ja suojaa tarjoavat brittidemarit huolehtivat siitä, että Sudanin väestönkasvu voi jatkua myös sisällissodan oloissa, vaikka se onkin hidastunut aiemmasta 2-3 prosentin tasosta tämän vuoden 0,8 prosenttiin. Tosin syynä ei liene niinkään syntyvyyden romahtaminen vaan maastamuutto, johon viime vuonna osallistui 1,5 miljoonaa sudanilaista.

Toki on ymmärrettävää, että britit haluavat auttaa entisen siirtomaansa asukkaita jollain tavalla. Ruuan rahtaaminen on kuitenkin pitkällä aikavälillä täsmälleen yhtä järkevä toimenpide kuin housuihin kuseminen talvipakkasella.

Tosin ei meillä suomalaisillakaan ole syytä rintojen röyhistelyyn. Näin siksi, ettei meidän tarvitse mennä kuin edelliselle hallituskaudelle, kun Suomessa tehtiin - SDP:n johdolla - sellaista talouspolitiikkaa, johon edellä esittämäni vertaus sopii aivan yhtä hyvin kuin Brittien ruokatoimituksiin Sudanissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mustaa hallintoa
Suomalaisista paljastui järkyttävä totuus
Hallitus toimii ja oppositio räksyttää

Oliko Petteri Orpon hallitus viimeinen naula poliittisen liikkeen arkkuun?

Harry "Hjallis" Harkimon johtama oppositiopuolue Liike Nyt on nykyisen porvarihallituksen aikana hankalassa asemassa. Näin siksi, että hallitus tekee tosiasiallisesti varsin samansuuntaista politiikkaa, jota Harkimo ja hänen puolueensa itsekin haluaisivat tehdä. Eikä Harkimon puolue sen takia saavuta helposti medianäkyvyyttä. 

Nettisivujensa mukaan harkimolaiset tavoittelevat esimerkiksi EU:n keskushallinnon vallan supistamista, hallintokulujen vähentämistä terveydenhuollossa, sähkötuotannon omavaraisuutta, ruuantuotannon tekemistä kannattavaksi, suomalaiskoulujen tason nostamista ja valikoivaa maahanmuuttoa. Kaikki sellaisia asioita, jotka sisältyvät tavalla tai toisella myös Petteri Orpon (kok) kabinetin hallitusohjelmaan. 

Tällaisessa tilanteessa puolueen on vaikea saada näkyvyyttä ja sitä kautta kannatusta. Niinpä harkimolaisten kannatus on pudonnut toissakevään eduskuntavaalien 2,4 prosentista vain 1,1 prosenttiin. Siis alle puoleen.    

On ilmeistä, että tämä huolettaa Harkimoa, joka ongelman ratkaistakseen on terävöittänyt poliittista retoriikkaansa ja äärevöittänyt puolueen tavoitteita. Sen merkkinä hän ehdotti eilisen Ilta-Sanomien jutun mukaan perintöveron poistamista, ruoan arvonlisäveron pudottamista 5 prosenttiin, tuloverotuksen alentamista, kotitalous­vähennyksen korottamista, menojen jäädyttämistä nykyiselle tasolle, yhteisöveron laskemista 15 prosenttiin, yritystukien pudottamista, skaalausrahaston perustamista investoinneille ja koko Suomen julistamista "erityis­talousalueeksi".

Nähtäväksi jää, onnistuuko puheiden terävöittäminen nostamaan Harkimon joukkojen näkyvyyttä ja kannatusta. Selvää kuitenkin on, että talousvaatimuksillaan puolue siirtyy hiukan vielä Liike Nytiäkin pienemmän Liberaalipuolueen suuntaan.

Talousliberalismi on sinänsä ihan hyvä aate, mutta siltä suunnalta ei Suomessa löydy juurikaan äänestäjiä, eikä siten merkittävää lisäkannatusta puolueelle. Siten saattaa hyvinkin käydä niin, että Petteri Orpon hallituksen syntyminen ja Liike Nytin jääminen sen ulkopuolelle oli viimeinen naula poliittisen harkimolaisuuden arkkuun. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisista paljastui järkyttävä totuus
Vain Perussuomalaiset ja Liike Nyt ovat kansan linjoilla kulttuurikysymyksessä
Ylen uutistoimitus ei ymmärrä olemassaolonsa ainoaa oikeutusta

Maahanmuuttajat ovat kirjavaa joukkoa

Suomen uutiset kertoi brittitutkimuksesta, jonka mukaan poliittinen vasemmisto ei voi enää luottaa siihen, että maahanmuuttajat äänestäisivät vaaleissa poliittista vasemmistoa. Jutun mukaan koulutettu ja sitä myötä taloudellisesti menestyvä intialais- tai kiinalaistaustainen britti on nimittäin usein poliittiselta kannaltaan konservatiivi.

Tämän ei pitäisi olla kovin yllättävää, koska Britannian Konservatiivipuolueen nykyinen ja edellinen puheenjohtaja ovat maahanmuuttajataustaisia. Mutta itse raportissa oli muitakin mielenkiintoisia asioita, jotka oli listattu siitä kertovalla nettisivulla.

Sen mukaan olemme käännekohdassa etnisten vähemmistöjen äänestyskäyttäytymisen suhteen. Eikä siksi pidä tehdä liian suoria oletuksia siitä, kuinka heikosti oikeisto menestyy tai kuinka hyvin vasemmisto pärjää etnisten vähemmistöjen keskuudessa Britanniassa. Siten Työväenpuolue ei voi enää jatkossa luottaa siihen, että etniset vähemmistöt tukisivat heitä yhtenäisenä ryhmänä. 

Myös oikeistoa ja vasemmistoa kannattavien henkilöiden demografia on hyvin erilainen valkoisten ja ei-valkoisten äänestäjien keskuudessa - ja koulutetut maahanmuuttajat ovat jopa konservatiivisempia kuin valkoiset. Etnisillä vähemmistöillä on myös keskenään suuri määrä erimielisyyksiä valtion roolista: nämä erot ovat monissa tapauksissa jopa suurempia kuin valkoisten ja ei-valkoisten väestön välillä. 

On myös joukko asioita – kuten maahanmuutto ja monikulttuurisuus – joihin etniset vähemmistöt suhtautuvat paljon positiivisemmin kuin muu Britannian väestö. Toisaalta tietyillä etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla äänestäjillä on paljon ennakkoluuloja toisia vähemmistöryhmiä kohtaan, ja vähemmistöryhmien välillä on myös huomattavia eroja rasismikokemuksissa.

Vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden usein syvä uskonnollisuus on ristiriidassa valkoisen Britannian kasvavan sekularismin kanssa. Toisaalta etniset vähemmistöt ja valkoiset britit jakavat kuitenkin yhteisiä näkemyksiä siitä, mikä on poliittisesti tärkeää, mitä he haluavat hallitukselta, mitkä kulttuurilaitokset ovat merkittäviä, mitä brittiläinen kulttuuri on tai mitä brittiläisyys tarkoittaa.

Olisi mielenkiintoista nähdä samankaltainen tutkimus suomalaisista etnisistä vähemmistöistä. Jakautuvatko niihinkin kuuluvat ihmiset oikeiston ja vasemmiston kannattajiin, vai kannattavatko lähes yksimielisesti viimeksi mainittuja? 

Entä onko niillä eroja rasismikokemuksissa? Tai jakavatko he kantaväestön kanssa näkemyksen suomalaisen kulttuurin luonteesta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iso-Britannian konservatiivien tummanruskea naisjohtaja
Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa
Kansallisen itsekäsityksen manipuloinnista

Työmarkkinaneuvotteluissa tarvitaan tosiasioiden tunnustamista ja niiden huomioon ottamista

SAK:n jäsenliitot ilmoittivat eilen pyrkivänsä kymmenen prosentin palkankorotuksiin seuraavan kahden vuoden aikana. Sekä pienimpiin palkkoihin vieläkin suuremmat nostot, sillä liittojen mukaan korotusten tulisi olla vähintään 250 euroa.

Tässä on aika helppo nähdä revanssin hakeminen hallituksen aiempiin tekemiin työelämän muutoksiin. Eikä näkymä varmaankaan ole kokonaan väärä.

Toisaalta on myös totta, että Suomen inflaatio laukkasi kohtuullisen voimakkaasti Sanna Marinin hallituskaudella, mikä vähensi palkkojen ostovoimaa. Ja siten ammattiliittojen korkeille vaatimukselle on olemassa myös kiistatonta reaalitaloudellista perustaa.

Sitten on vielä kolmas asia, joka on - tai ainakin sen pitäisi olla - kumpaakin edellä mainitsemaani seikkaa tärkeämpi. Se on suomalaisten yritysten kilpailukyky, joka on viime vuosina heikentynyt suhteessa muihin maihin. 

On myös huomattava, että yrityksillä on eroa. Osalla menee edelleen hyvin (esimerkki) ja toiset elävät konkurssiuhan alla (esimerkki). Ja siksi niiden palkanmaksukyvyssä on suuria eroja. Siten kymmenen prosenttia kaikille palkansaajille veisi monelta työntekijältä työpaikan - ja yrityksiltä tulevaisuuden.

SAK:n liittojen ilmoitus herätti odotetusti kauhistelua työnantajaleirissä. Eikä eilinen Ylen A-studiossa käyty keskustelu Jarkko Elorannan ja Jyri Häkämiehen välillä tarjonnut juurikaan rakentavia aineksia sovun saamiseksi. 

Toivoa kuitenkin sopii, että molemmat osapuolet - siis työnantajien ja työntekijöiden edustajat - pystyisivät löytämään neuvotteluteitse ratkaisun, johon kaikki osapuolet pystyisivät tyytymään. Se edellyttäisi kuitenkin molemminpuolista tosiasioiden tunnustamista sekä käytettävien argumenttien rehellisyyttä ja niiden huomioon ottamista. Sekä järjen käyttöä.

Pahintahan Suomelle ja suomalaisille olisi tässä tilanteessa pitkällinen lakkosuma, joka pitkittäisi jo taittumassa olevaa taloudellista taantumaa sekä ajaisi heikoimmassa tilanteessa olevat yritykset ja alat suoranaiseen kaaokseen ja konkurssiin. Toivottavasti tämä ymmärretään molemmilla puolilla neuvottelupöytää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselyn mukaan paikallinen sopiminen lisää työpaikkoja ja talouskasvua
Iranilaista perheväkivaltaa ja käänne parempaan
Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle

Mustaa hallintoa

Haiti on läntisen pallonpuoliskon köyhin valtio, jonka talouskasvu on ainakin viimeisen neljännesvuosisadan ollut olematonta. Samalla se on myös ainoa läntisen pallonpuoliskon maa, jossa valtaa pitävät Saharan eteläpuolisesta Afrikasta peräisin olevat ihmiset. Syynä siihen on 1800-luvulla tapahtunut valkoihoisten kansanmurha.

Valitettavasti maan tilanne ei näyttäisi olevan paranemassa, vaikka se saikin uuden pääministerin, joka ilmoitti tärkeimmäksi tehtäväksi turvallisuuden palauttamisen. Tuore uutinen nimittäin kertoi USA:n viranomaisten kieltäneen kaikki siviililennot Haitiin 30 päivän ajaksi, sekä lisäksi maan ilmatilan käyttämisen alle kolmen kilometrin korkeudessa.

Toki tässä tilanteessa olisi suotavaa ja toivottavaa, että Haitin pääministeri pystyisi lunastamaan lupauksensa ja osoittamaan myös haitilaisten pystyvän luomaan valtion, joka ei - nykytilanteen lailla - eroaisi muiden kansanryhmien hallitsemista läntisen pallonpuoliskon maista. Valitettavasti en kuitenkaan olisi valmis lyömään senttiäkään vetoa hänen onnistumisensa puolesta. Enkä varsinkaan Haitin siirtymisestä vakaalle uralle kohti toimivaa demokratiaa ja sitä tukevaa talouskasvua.

* * *

Mosambik on puolestaan eteläisen Afrikan valtio, jossa käytiin lokakuun lopulla vaalit. Niiden jälkeen maassa on nähty levottomuuksia, joissa on kuollut ainakin 21 ihmistä. Syynä ovat epäilyt maata hallitsevan - alkujaan marxilais-leninistisen - Frelimon vaalivilpistä.

Levottomuuksien seurauksena Etelä-Afrikka sulki Mosambikin vastaisen rajansa ensin kokonaan, mutta on sittemmin vapauttanut tavaraliikenteen. Tuoreen tiedon mukaan Mosambikin oppositiojohtaja on kuitenkin yllyttänyt kannattajiaan kohdistamaan protesteja erityisesti taloudellisesti merkittäviin paikkoihin, kuten maan ja provinssien pääkaupunkeihin, satamiin ja rajoihin. 

Siten väkivaltaisuuksia lienee tiedossa myös lähipäivinä. Nähtäväksi kuitenkin jää, seuraako niistä Mosambikin vajoamiseen samanlaiseen sekasortoon kuin Haiti tai vaikkapa pohjoisemmassa Afrikassa sijaitseva Sudan.

Nostin Mosambikin esiin siksi, etten ole havainnut sen tuoreimmista tapahtumista uutisoidun Suomessa lainkaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikan historiallisen ankara kuivuus ja väestönkasvu
Vasemmistolaisia vaalikiemuroita
Auttaako kenialaisten johtama monikansallinen joukko?