Malttaako Madagaskar olla seuraamatta Haitin tietä?

Tuoreiden tietojen perusteella näyttäisi siltä, että Madagaskarissa olisi valta vaihtumassa ilman demokraattista prosessia. Tai ainakin sellaista yrittää Capsat-niminen osasto, joka koostuu hallinnollisissa ja teknisissä tehtävissä toimivista upseereista.

Taustalla ovat jo jonkin aikaa jatkuneet nuorten johtamat väkivaltaiset presidentin vastaiset mielenosoitukset, joissa on kuollut useita ihmisiä. Presidentti Andry Rajoelina on asiasta kertoneen uutisen mukaan edelleen maassa ja on valmis yhteistyöhön kapinallisten kanssa. 

Madagaskar on monikulttuurinen yhteiskunta, jonka väestö polveutuu malaji-indonesialaisista, arabeista, afrikkalaisista, intialaisista ja ranskalaisista. Heistä 52 prosenttia harjoittaa luonnonuskontoja, 41 prosenttia kristittyjä ja seitsemän prosenttia muslimeita. Maan viralliset kielet ovat ranska ja malagassi.

Vuoden 2003 arvion mukaan maan väestöstä väestöstä vajaa 70 prosenttia osaa lukea, mutta Wikipedian mukaan se kuuluu silti maailman köyhimpiin valtioihin sijoittuessaan henkeä kohden lasketun bruttokansantuotteen perusteella Sudanin ja Malawin väliin sijalle 186. Eikä asiaa ole ainakaan auttanut se, että sen maanviljelijöitä ovat viime vuosina kiusanneet toistuvat kuivuuskaudet. 

Toivoa tietenkin sopii, ettei Madagaskar ajaudu veriseen sisällissotaan, vaan kapinalliset ottavat presidentin ehdotuksen yhteistyöstä vastaan ja pyrkivät sitä kautta saamaan valtionsa kasvu-uralle sen sijaan, että siellä toistuisi toisen köyhän saarivaltion – Haitin – synkkä kohtalo. 

Jäädään siis seuraamaan tilanteen kehittymistä. Ja toivotaan parasta.

Päivän aiempi merkintä:

Hiiriä ja maahanmuuttajia

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä on Haitin satoja vuosia jatkuneen kurjuuden perimmäinen syy?
Murheellinen kujanjuoksu jatkuu
Arabialaistaustaiset villikissat

Häpeällisen vähäinen 250 miljardin dollarin lahja

Kuten kaikki tiedämme, on jouluaatto tasan kuukauden kuluttua. Ja että silloin saapuu joulupukki jakamaan lahjoja kaikille kilteille lapsille - ja jakaa niitä vähän tuhmemmillekin - eikä vaadi vastineeksi mitään.

Tiedämme myös, että jotkut lapset kirjoittavat sivukaupalla lahjatoiveita ja pettyvät, kun eivät saakaan kaikkea toivomaansa. Tämä tuottaa joulupukille - ja hänen tontuilleen pahan mielen - mutta siitä huolimatta hän palaa vuoden kuluttua uusien lahjojen kanssa.

Ilmeisesti kehittyvissä maissa ja saarivaltioissa on kuultu joulupukista ja arveltu, että länsimainen veronmaksaja on sen inkarnaatio. Ja siksi niiden asukkaat haluavat lahjaksi riihikuivaa rahaa - ja vieläpä tuplasti enemmän kuin sen 250 miljardia dollaria, jonka länsimaat olivat perjantaihin mennessä luvanneet.

Näin voisi ajatella ainakin siitä, että rahaa saamassa olleiden kehittyvien maiden ja saarivaltioiden edustajat kävelivät ulos ilmastokokouksen neuvotteluista YK:n ilmastokokouksessa Azerbaidzhanin Bakussa, koska heidän mielestään 250 miljardin dollarin "ehdotukset ovat häpeällisiä". Niin sanotut kansalaisjärjestöt ilmeisesti jakoivat tämän näkemyksen, koska ne vaativat, että on "parempi jättää koko sopimus tekemättä kuin tehdä huono sopimus, ja tämä on hyvin, hyvin huono sopimus". 

O tempora, o mores! Eikö ahneudella ole mitään häpyä eikä rajaa?

Tämän näytelmän jälkeen olisin halunnut Suomen vetävän tarjouksensa pois ja ilmoittavan, ettei suomalainen veronmaksaja ole joulupukki. Eikä hän jaa rahojaan sellaisille ihmisille, jotka halveksivat hänen lahjaansa. Ja vieläpä sellaista hyvän tahdon osoitusta, jonka maksamiseksi hänen pitäisi ottaa uutta lainaa entisten päälle.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kokouksessa nostettiin ilmastorahoituksen määrää vielä 50 miljardilla. Näin siitä huolimatta, että maailman 45 vähiten kehittyneen maan ryhmä ilmoitti tyytymättömyytensä tämänkin lahjan kokoon. 

Siis vähän kuin pikkulapsi, joka pettyy joululahjaksi saamiinsa kymmeneen lahjapakettiin koska joulupukille osoitetulle listalle oli kirjattu sata toivetta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eksistentiaalinen uhka ja älyllinen epärehellisyys
Voiko kehitysmaalaiset lahjoa, Maria Ohisalo?
Marinin hallituksen hinta

Ehdotus poliitikoille Arto Nybergin ohjelman lopettamisen johdosta

Yle on päättänyt lopettaa suositun Arto Nybergin keskusteluohjelman. Katsojia sillä oli lähes puoli miljoonaa vuodesta toiseen, joten kyse ei missään tapauksessa ollut niin sanotusta kansan tahdosta. 

Ehkä enemmänkin siitä, ettei Nyberg ole tuputtanut haastatteluissa omia tai vasemmalle kallellaan olevia poliittisia näkemyksiä, vaan on antanut jokaisen studioon kutsutun vieraan tuoda esille oman tarinansa.

Nyberg voi tietenkin halutessaan vaihtaa kanavaa - uskon, että kaikilla kilpailijoilla on halu ottaa hänet ja lähes puoli miljoonaa katsojaa siipiensä suojaan. Enkä siksi tässä pohdi asian tätä puolta.

Sen sijaan teen ehdotuksen siitä, että Ylen rahoitus sidottaisiin jatkossa eli vuoden 2027 jälkeen ainakin osittain kanavan katsojamääriin. Näin voitaisiin varmistaa, ettei Yle toimitus irtaudu kokonaan suomalaisten todellisuudesta täyttäessään sille kuuluvia velvollisuuksia ja toteuttaessaan toimittajiensa intohimoja. 

Jätän ehdotukseni vapaasti hyödynnettäväksi kaikille suomalaisille poliitikoille - puolueeseen katsomatta.

* * *

Noin muuten olen sitä mieltä, että eräät irakilaiskaksoset olisi palautettava takaisin sinne, mistä he aikanaan tulivatkin. Tätä mielipidettäni vahvistivat uutiset ruotsinlaivalla tapahtuneesta raiskauksesta, Ranskalaisista ampumistapauksista sekä vantaalaisesta kunniamurhasta. Eikä itähelsinkiläinen ohjetaulukaan varsinaisesti puhu heidän maassaolonsa puolesta

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ylen taitavaa propagandaa

Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta
Yle myötäili mafiamaista valtaa Pohjois-Suomessa käyttäviä ympäristöjärjestöjä

Pyhän maan joululahja

Kristillisessä - ja nykyisin maallistuneempienkin länsimaisten ihmisten -  joulussa korostuvat yli 2 000 vuoden takaiset tapahtumat nykyisen Israelin alueella sekä niiden muistoksi annettavien lahjojen antaminen. Siksi haluan tänä jouluna muistaa niin sanotun Pyhän maan asukkaita ehdotuksella pysyvän rauhan saamiseksi heidän välilleen.

Uudenlainen ratkaisu tarvitaan kahdesta syystä. Niistä ensimmäinen on Israelin luonne juutalaisvaltiona ja toinen vuoden 1948-49 tapahtumissa suunnattoman virheen - arabikansojen ehdotuksesta kotiensa jättämisen - tehneen palestiinalaisväestön harjoittama terroristinen väkivalta juutalaisia kohtaan, jotka molemmat ovat estäneet rauhan solmimisen Pyhän maan asukkaiden välille.

Siten ratkaisua on haettava siltä pohjalta, että Israelin luonne juutalaisvaltiona säilyy, mutta samalla palestiinalaisten harjoittama terroristinen toiminta loppuu. Nämä ehdot eivät toteudu nykyisin paljon esillä olevassa kahden valtion mallissa, eivätkä etenkään juutalaiset ole kiinnostuneet myöskään sellaisesta yhden valtion mallista, jossa terrorismia vuodesta toiseen harjoittaville palestiinalaisille annettaisiin Israelin kansalaisuus. 

Siksi tässä tilanteessa tarvitaan luovaa ajattelua. Mutta ensin on odotettava nyt käynnissä olevan sodan loppumista, jotta rauhan esteistä suurin eli palestiinalaisten terroristijärjestö Hamas poistuu näyttämöltä. 

Sen jälkeen on istuttava neuvottelupöytään, jossa ovat edustettuina Israelissa asuvat juutalaiset ja palestiinalaiset sekä Jordania, Egypti ja mahdolliset muut arabimaat sekä neuvotteluiden puolueettomat välittäjät. Lopputuloksena on hyväksyttävä ratkaisu, jossa palestiinalaisille annetaan vapaus joko muuttaa pois Israelista Jordaniaan, Egyptiin tai muihin arabimaihin tai vaihtoehtoisesti jäädä odottamaan juutalaisvaltion kansalaisuutta. 

Arabimaihin muuttaville palestiinalaisille tulee antaa kansalaisuus esimerkiksi viiden vuoden kuluttua maahan asettumisesta edellyttäen, että he täyttävät sen ehdot ja käyttäytyvät asiallisesti. Sen sijaan Israelin alueella elämisen valitsevat jäisivät toistaiseksi ilman kansalaisuutta, mutta sen myöntäminen taattaisiin heille lähtökohtaisesti 30 vuoden kuluttua. 

Lähtökohtaisesti siksi, että kansalaisuuden ehdoksi asetettaisiin palestiinalaisterrorismista luopuminen. Koska se tuskin kuitenkaan onnistuisi sormia napauttamalla, olisi rakennettava väkivallasta luopumiseen kannustava kehikko. 

Siksi olisi päätettävä, että jokaisesta palestiinalaisten tekemästä terroriteosta sopimuksen voimassaolon ensimmäisen vuoden aikana kansalaisuuden myöntämistä siirrettäisiin eteenpäin yhdellä viikolla. Vastaavasti sopimuksen toisesta vuodesta kymmenenteen vuoteen jokainen terroriteko siirtäisi kansalaisuuden saamista yhdellä kuukaudella. Tämän jälkeen seuraavan kymmenen vuoden jaksolla jokainen terroriteko siirtäisi kansalaisuuden saamista yhdellä ja siitä eteenpäin viidellä vuodella.  

Tällainen järjestelmä tarjoaisi palestiinalaisille nykyisestä umpikujasta ulos vievän tien, mutta myös vahvan motivaation pidättäytyä terroristisista teoista. Väkivallan loppumisen seurauksena myös luottamus Israelin juutalaisten ja palestiinalaisten välillä kasvaisi vuosi vuodelta ja johtaisi vähä vähältä vahvistuvaan taloudelliseen integroitumiseen, joka vahvistaisi edelleen rauhanomaista kehitystä.

* * * 

Edelle kirjaamassani ehdotuksessa on oleellista se, että ajanjakso on pitkä eli minimissäänkin 30 vuotta. Oletettavasti varsin suuri osa palestiinalaisista ei jäisi Israeliin odottamaan näin pitkää aikaa, vaan valitsisi mieluummin muuttamisen johonkin arabimaahan, jossa täysien kansalaisoikeuksien saaminen onnistuisi oleellisesti lyhyemmässä ajassa. Näin Israelin luonne juutalaisvaltiona ei vaarantuisi, vaikka jäljelle jäävät palestiinalaiset saisivatkin kansalaisuuden. 

Pitkä ajanjakso on oleellinen myös siksi, että kolmen vuosikymmenen aikana ehtii kasvaa myös kokonaan uusi sukupolvi palestiinalaisia ja juutalaisia, joiden elämää ei varjosta jatkuva väkivalta ja sorto, vaan rauhanomainen rinnakkaiselo. Tämä johtaa etnis-uskonnollisten rajojen merkityksen vähenemiseen, mikä vahvistaa yhteiskuntaa ja johtaa lopulta tilanteeseen, jossa palestiinalaisille myönnettävä kansalaisuus ei aiheuta ylitsepääsemättömiä reaktioita myöskään juutalaisten parissa.

Ja näin rauha saapuu lopulta myös kristillisen joulun syntysijoille! Ja sielläkin asuville ihmisille tulee rauha ja hyvä tahto toisiaan kohtaan. 

Tällä ehdotuksellani toivotan hyvää joulua kaikille lukijoilleni! Sekä myös Pyhän maan asukkaille, joiden toivon pitävän lahjastani!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikein hyvää ja salaista joulua!
Nauttikaa joulusta!
Joulumuisto