Tarttuvako iranilaiset tilaisuuteen?

Yhdysvaltojen ja Israelin isku Iraniin on ollut voimakas ja tuhoisa Teheranissa hirmuvaltaa pitäneille. On kuitenkin selvää, ettei valta vaihdu ilman iranilaisten omaa aktiivisuutta. 

Tässä suhteessa oli mielenkiintoista huomata, että Iranista on ilmaantunut sosiaaliseen mediaan video, joissa ihmiset ovat käyneet hallinnon edustajien kimppuun. Yksi tapaus ei tietenkään riitä kaatamaan hallintoa, mutta se kertoo siitä, että kynnys on ylitetty ja esimerkki annettu. 

Nähtäväksi siis jää, seuraavatko iranilaiset laajemmin annettua esimerkkiä vai tyytyvätkö he vain seuraamaan tilannetta ja toivomaan parasta, kunnes vanha valta jälleen saa otteen ja vanha meno jatkuu. Vai tarttuvatko he tilaisuuteen ja syöksevät islamistit vallasta, ja samalla ehkä myös islaminuskon, sillä suurin osa heistä ei ole syvästi uskonnollisia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Vaihtuuko Iranissa valta?
Mitä seuraavaksi, Iran?
Tunisia on matkalla kohti nykyaikaa

Itävalta on kieltämässä muslimihuivit lapsilta

Itävalta on kieltämässä islamilaiset päähuivit alle 14-vuotiailta lapsilta. Lisäksi siellä on suunnitteilla nuorille musliminaisille jonkinlaisia voimaantumisohjelmia, vanhempainiltoja ja toimenpiteitä tukemaan nuoria tyttöjä heitä islamilaisen moraalin nimissä huivia käyttämään painostavia nuoria islamistimiehiä vastaan. 

Tätä tyttöjen alistettua asemaa vastaan suunnattua toimenpideohjelmaa vastustetaan luonnollisesti sillä perusteella, että Itävallassa saattaa olla nuoria tyttöjä, jotka nauttivat muslimihuivin pitämisestä. Ja samaan hengenvetoon puhutaan sukupuolten tasa-arvosta, jota huivikiellon väitetään loukkaavan. 

Jokainen järkevä ihminen luonnollisesti ymmärtää, että muslimihuivipakko loukkaa kaikkien musliminuorten tasa-arvoa, mutta huivikielto loukkaisi enimmilläänkin vain harvojen ääriuskonnollisten tyttöjen oikeuksia. Toisin sanoen huivikiellon vastustamisessa on kyse yksinkertaisesti vain yrityksestä väärinkäyttää länsimaista tasa-arvokäsitystä islamistisen partiarkaatin ylläpitämiseksi. 

Nähtäväksi siis jää, onnistuvatko itävaltalaiset vapauttamaan musliminaiset islamilaisten muslimimiesten - ja ilmeisesti valitettavan usein myös islamististen teokraattien aivopesemien naisten - pakkovallasta. 

Toki voimme myös ihmetellä, että mahdetaanko myös Suomessa puuttua jonain päivänä muslimityttöjen ja -naisten kokemiin tasa-arvoloukkauksiin. Toistaiseksi sitä on kuitenkin pyritty lähinnä ainoastaan tukemaan kehittelemällä erilaisia erityisratkaisuja - kuten omia uimavuoroja - kauniimpaa sukupuolta edustaville muslimeille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallan vaalit muistuttivat EU:n maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta
Burkini, hygienia ja naisten alistaminen
Burkineista ja naisten tasa-arvosta

Maahanmuuttajat ovat kirjavaa joukkoa

Suomen uutiset kertoi brittitutkimuksesta, jonka mukaan poliittinen vasemmisto ei voi enää luottaa siihen, että maahanmuuttajat äänestäisivät vaaleissa poliittista vasemmistoa. Jutun mukaan koulutettu ja sitä myötä taloudellisesti menestyvä intialais- tai kiinalaistaustainen britti on nimittäin usein poliittiselta kannaltaan konservatiivi.

Tämän ei pitäisi olla kovin yllättävää, koska Britannian Konservatiivipuolueen nykyinen ja edellinen puheenjohtaja ovat maahanmuuttajataustaisia. Mutta itse raportissa oli muitakin mielenkiintoisia asioita, jotka oli listattu siitä kertovalla nettisivulla.

Sen mukaan olemme käännekohdassa etnisten vähemmistöjen äänestyskäyttäytymisen suhteen. Eikä siksi pidä tehdä liian suoria oletuksia siitä, kuinka heikosti oikeisto menestyy tai kuinka hyvin vasemmisto pärjää etnisten vähemmistöjen keskuudessa Britanniassa. Siten Työväenpuolue ei voi enää jatkossa luottaa siihen, että etniset vähemmistöt tukisivat heitä yhtenäisenä ryhmänä. 

Myös oikeistoa ja vasemmistoa kannattavien henkilöiden demografia on hyvin erilainen valkoisten ja ei-valkoisten äänestäjien keskuudessa - ja koulutetut maahanmuuttajat ovat jopa konservatiivisempia kuin valkoiset. Etnisillä vähemmistöillä on myös keskenään suuri määrä erimielisyyksiä valtion roolista: nämä erot ovat monissa tapauksissa jopa suurempia kuin valkoisten ja ei-valkoisten väestön välillä. 

On myös joukko asioita – kuten maahanmuutto ja monikulttuurisuus – joihin etniset vähemmistöt suhtautuvat paljon positiivisemmin kuin muu Britannian väestö. Toisaalta tietyillä etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla äänestäjillä on paljon ennakkoluuloja toisia vähemmistöryhmiä kohtaan, ja vähemmistöryhmien välillä on myös huomattavia eroja rasismikokemuksissa.

Vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden usein syvä uskonnollisuus on ristiriidassa valkoisen Britannian kasvavan sekularismin kanssa. Toisaalta etniset vähemmistöt ja valkoiset britit jakavat kuitenkin yhteisiä näkemyksiä siitä, mikä on poliittisesti tärkeää, mitä he haluavat hallitukselta, mitkä kulttuurilaitokset ovat merkittäviä, mitä brittiläinen kulttuuri on tai mitä brittiläisyys tarkoittaa.

Olisi mielenkiintoista nähdä samankaltainen tutkimus suomalaisista etnisistä vähemmistöistä. Jakautuvatko niihinkin kuuluvat ihmiset oikeiston ja vasemmiston kannattajiin, vai kannattavatko lähes yksimielisesti viimeksi mainittuja? 

Entä onko niillä eroja rasismikokemuksissa? Tai jakavatko he kantaväestön kanssa näkemyksen suomalaisen kulttuurin luonteesta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iso-Britannian konservatiivien tummanruskea naisjohtaja
Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa
Kansallisen itsekäsityksen manipuloinnista

Onko karismaattinen guru uskottavampi kuin tieteentekijä?

Nykymaailmassa on monilla tahoilla tarve kertoa ihmisille valeuutisia - esimerkkinä vaikka presidentti Putin tai erilaiset salaliittoporukat. Näin siitä huolimatta, että kokonaisuuden kannalta olisi kaikkien etu, että ihmiset ja yhteisöt tekisivät päätöksiään tosiasioiden perusteella. 

Siksi kaikissa vähänkin vauraammissa maissa on organisoitu tutkimusta, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa maailmasta ja maailmankaikkeudesta. Toisaalta ihmiset ovat taipuvaisia täyttämään tiedontarvettaan myös erilaisilla uskomuksilla tai kokonaisilla uskonnollisilla oppirakennelmilla. Niinpä maailmassa on tuhansia erilaisia uskontoja suurista maailmanuskonnoista mitä omituisempiin lahkoihin, erilaisiin uususkontoihin ja kaikenlaisten gurujen vetämiin yhden asian oppirakennelmiin. 

Nämä seikat tulivat mieleeni kun eteeni sattui tutkimus, jossa oli selvitetty erilaisten tietolähteiden luotettavuutta ihmisten silmissä. Siinä haluttiin ymmärtää, kuinka yksittäisten ihmisten uskonnolliset maailmankuvat vaikuttavat heidän luottamukseensa erilaisiin tiedonlähteisiin. 

Asiaa selvittääkseen tutkijat pyysivät yli 10 000 internetin käyttäjää 24 maasta lukemaan fiksulta kuulostavia, mutta kuitenkin todellisuudessa merkityksettömiä lausuntoja näyttäen samalla kuvaa tekstin oletetusta lähteestä. Kuvat taas oli valittu siten, että niissä oleva henkilö oli ulkonäöltään helposti tunnistettavissa joko hengelliseksi tai tieteelliseksi auktoriteetiksi. 

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että maasta tai uskonnollisuudesta riippumatta osallistujat pitivät tutkijaksi tunnistetun hahmon absurdeja väitteitä uskottavampina kuin henkiseltä johtajalta tuleviksi kuvittelemiaan väitteitä. Tämä lainalaisuus oli kuitenkin heikompi niillä ihmisillä, jotka olivat ilmoittautuneet vahvasti uskonnollisiksi - eli heidän luottamuksensa tieteeseen, verrattuna uskonnollisiin väitteisiin, oli heikompi kuin muilla ihmisillä. Lisäksi tutkijat havaitsivat viitteitä siihen, että ihmiset ponnistelisivat enemmän sellaisen viestin tulkitsemiseen, jonka lähteeseen he luottavat.

Tutkijat nimesivät havaintonsa Einstein-ilmiöksi. Ja loppukaneetissaan he totesivat, että on runsaasti esimerkkejä, jotka osoittavat, että tiede toimii tärkeänä uskottavuuden vihjeenä. Esimerkiksi Donald Trumpin veljentyttären sukuhistoriakirjaa koristaa uskottavuutta lisäävä teksti "Mary L. Trump, PhD", kosmeettisten tuotteiden mainokset sisältävät usein tieteeseen viittavia väitteitä kuten "kliinisesti todistettu" tai "ihotautilääkärien suosittelema" ja jopa tupakkateollisuus on vedonnut tieteeseen esimerkiksi maniostamalla, että "lääkärit polttavat Cameleita enemmän kuin muita savukkeita". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen korrektius ja väestötieteellinen tieto
Hölynpölyä
Suomalaiset ovat lähes immuuneja huuhaalle

Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen jopa keksittyjä perusteluja sisältänyt ristiretki veteraanipoliitikko Päivi Räsästä (krist) vastaan on saamassa uuden vaiheen sen jälkeen, kun Turun arkkihiippakunnan naispuolinen piispa oli kirjoittanut aiheesta valtakunnansyyttäjän kantaa myötäilevän kolumnin. 

Tämän aamun Helsingin sanomissa nimittäin kaksi pohjalaista pastoria kyseli mielipidekirjoituksessaan sitä, kuinka Raamattua saa tulkita. Ja muistuttavat, että "kristilliset kirkkokunnat ovat kautta aikojen nähneet Raamatun olevan ennen kaikkea Jumalan sanaa. Yksittäinen jae tulkitaan suhteessa Raamatun kokonaisuuteen. Pyrkimys on toimia Raamatun ohjeiden mukaan – myös eettisten ja moraalisten."

He kiinnittävät - aivan oikein - huomiota siihen, että Räsäsen valtakunnansyyttäjän hampaisiin joutuneet kirjoitukset ovat yhdenmukaisia laajalti kristittyjen parissa omaksutun raamatuntulkinnan kanssa. Ja että "Suomessa ja maailmalla on lukuisa määrä kristittyjä ja kristillisiä kirkkokuntia, jotka tulkitsevat Raamattua samansuuntaisesti kuin Räsänen. Tämänkaltainen tulkintatraditio on vuosituhansia vanha."

Lisäksi kirjoittajat muistuttavat, että kristilliset kirkkokunnat ovat kautta aikojen nähneet Raamatun olevan ennen kaikkea Jumalan sanaa. Siten kolumnin kirjoittaneen piispan näkökulma on heidän maailmankuvassaan todennäköisesti jopa harhaoppinen todetessaan, että se olisi vain "vivahteikas ja kertomus­perinteeltään rikas kirjakokoelma." Ja "samalla... kristittyjen pyhä kirja."

Kahden pastorin mielipidekirjoituksen luettuani vakuutuin siitä, että Räsäsen tapaus on sekä sananvapaus, mutta ennen muuta uskonnonvapauskysymys. Ja uskonnonvapaudesta perustuslakimme puolestaan sanoo yksiselitteisesti, että "jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."

Vaikka itselläni ei ole pienintäkään uskoa yliluonnollisiin olioihin, pidän kuitenkin tärkeänä lainsäädäntömme noudattamista. Ja siinä suhteessa yksi avainpelureista on valtakunnansyyttäjä, jonka tulisi tuntea tuo lainsäädäntö kuin omat taskunsa - ja toimia sen ohjaamana. Näin myös uskonnonvapauskysymyksissä.

Jos maastamme kuitenkin halutaan poistaa uskonnonvapaus, sen ei tule tapahtua oikeusteitse vaan lainsäätämisjärjestyksessä. Uskonnonvapauden osalta se tarkoittaa perustuslain säätämisjärjestystä. Siitä puolestaan vastaa Suomen eduskunta, eikä valtakunnansyyttäjällä ole siinä asiassa päätösvaltaa. Ei myöskään kirkkojen piispoilla tai edes oikeusistuimilla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raija Toiviaisen ristiretki ajoi karille - ja eläkeikäkin lähestyy
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle
Valtakunnansyyttäjä Toiviaisen kyvyt eivät riitä

Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle

Suomen uutiset kertoi, että amerikkalaiset professorit ovat pyytäneet maan hallintoa asettamaan taloudellisia pakotteita valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle, koska tämä on loukannut Päivi Räsäsen (krist) oikeuksia. Kirjeessä todetaan Raija Toiviaisen rikkovan muun muassa YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen artiklaa 18, jossa todetaan kaikille ihmisille kuuluva ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus. 

En tiedä onko esityksellä minkäänlaisia läpimenon mahdollisuuksia. Minun nähdäkseni olisi kuitenkin suomalaisen oikeudenkäytön kannalta tervehdyttävää, mikäli Toiviainen saisi USA:n hallinnolta professorien esittämän näpäytyksen. Onhan hän selkeästi lähtenyt vainoamaan Räsästä tämän perinteisen kristinuskon ja Raamatun mukaisen näkemyksen takia. 

Enkä toivo tätä siksi, että millään tavalla jakaisin Räsäsen näkemyksiä. Päinvastoin, en pidä jumalien olemassaoloa mitenkään todennäköisenä, enkä etenkään näe minkäänlaisia perusteita sille, että Raamatun kaltainen sekava kirja olisi Jumalan sanaa tai että se sisältäisi tähän päivään sopivia käsityksiä ihmisten seksuaalisuudesta.

Sen sijaan pidän sananvapautta yhtenä tärkeimmistä kelvollisen yhteiskunnan edellytyksistä. Ja siksi myös sellaisia näkemyksiä, joita en itse kannata, on voitava sanoa ääneen elleivät ne sisällä suoranaista yllytystä ihmisiä tai kansanryhmiä vastaan. 

Räsäsen julki tulleet kommentit eivät sellaista sisällä, eikä valtakunnansyyttäjällä siksi ole perusteita ajojahdilleen. Eikä myöskään suomalaisella medialla näy olevan sen vertaa tarvetta sananvapauden puolustamiseen, että se olisi selkein sanoin kertonut Toiviaiselle, miksi tämän toiminta on sanan- ja uskonnonvapauden vastaisuutta.

Niinpä näyttää siltä, että tässä tilanteessa suomalainen yhteiskunta tarvitsee ulkopuolista puuttumista sanan- ja uskonnonvapauden turvaamiseksi yhteiskunnassamme. Ja siksi amerikkalaisprofessorien kannanoton läpimenolla Yhdysvaltain hallinnossa olisi tervehdyttävä vaikutus koko suomalaiseen yhteiskuntaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lainsäädäntömme on vajonnut lasten ymmärryskyvyn tasolle
Kuinka poistaa harhainen kultti tuhoamasta yhteiskuntaamme?
Valtakunnansyyttäjä Toiviaisen kyvyt eivät riitä

Kolme kysymystä USA:n iskuista Irakiin

Yhdysvallat teki viime yönä jo toisen iskun Irakiin. Ensimmäisessä se oli onnistunut tappamaan erittäin merkittävän iranilaisen kenraalin Qassem Suleimanin sekä irakilaisen Hashed al-Shaabin varajohtajan. Nyt kohteena oli samaisen järjestön varsinainen johtaja, mutta irakilaisten ensitietojen mukaan isku kuitenkin epäonnistui kohdistuttuaan väärin.

Amerikkalaisten toimet herättivät mielessäni muutaman vastausta vailla olevan kysymyksen. Kirjaan ne tähän muistiin siltä varalta, että niihin tultaisiin aikanaan saamaan selvyyttä.

Ensimmäinen havaintoni oli presidentti Donald Trumpin johtaman Yhdysvaltain uusi doktriini, jossa pyritään täsmäiskuin tuhoamaan vieraan valtion johtavia toimijoita. Toiminta vaikuttaa samankaltaiselta kuin 9/11 terrori-iskun jälkeen käydyn terroisminvastaisen sodan tehokkaaksi osoittautunut taktiikka, jossa täsmäiskuin tapettiin sekä Al Qaidan että ISIS:in johtajat, ja saatiin heidän järjestöjensä toiminta sitä kautta lähes lamautumaan länsimaissa.

Tämä herätti kysymyksen siitä, että toimiiko sama taktiikka myös tunnustetun islamilaisen valtion johtajiin. Iranilaisten ensireaktiot eivät viittaa siihen, vaan siellä on vannottu koston nimiin.

Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka paljon iranilaisten ylin johto arvostaa elämäänsä suhteessa uskonsa lujuuteen eli luvassa olevaan 72 neitsyen paratiisiin. Eli näemmekö kostoiskujen sarjan vai sittenkin vain hulvatonta älämölöä ilman konkreettisia toimenpiteitä?

Toinen havaintoni liittyi Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaan; tarkemmin sanottuna syksyllä järjestettäviin presidentinvaaleihin. Kysymys kuuluu, että ajatteliko Trump Irakiin tekemistään iskuista päättäessään niiden lisäävän hänen kannatustaan toiselle presidenttikaudelle. Ja onko tuo vaikutus todellakin hänen kannaltaan positiivinen, vai sittenkin päinvastainen?

Kolmas seikka, joka ansaitsee tulla tässä mainituksi, on Irakin tulevaisuus. Maassa on sekä surtu että iloittu iskujen takia. Kysymys kuuluu, että ajavatko nyt nähdyt amerikkalaisiskut irakilaiset entistä syvempiin keskinäisiin ongelmiin, vai yhdistävätkö ne maan kansalaiset talvisodan suomalaisten tapaan yhdeksi rintamaksi amerikkalaisia ja länsimaita - tai vaihtoehtoisesti maan asioita jatkuvasti hämmentäviä iranilaisia - vastaan.

Näillä ajatuksilla jään odottelemaan tulevia uutisia Iranin ja Irakin suunnalta. Ja tietenkin myös Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjoiden edistymisestä ja tuloksellisuudesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuurisen sotajoukon syvin olemus
Suuria itämaisia sotasankareita
Iranin suurähettiläs

JK kello 12:03. Ylen uuden uutisen mukaan Yhdysvallat on kieltänyt tehneensä uutta iskua. Myöskään Irakin armeijalla ei ole tietoa toisesta iskusta. Jäädään siis seuraamaan miten uutisointi etenee.

Edistyksellisiä kulttuuriuutisia

Tänä aamuna luin kaksi äärimmäisen mielenkiintoista länsimaisen kulttuurin traditioihin liittyvää uutista. Niistä ensimmäinen liittyi suomalaisen sotasankarin Carl Gustaf Mannerheimin hahmoa hyödyntävään taidenäyttelyyn ja toinen kristinuskon perusoppeihin.

Mannerheim-uutinen oli jatkumoa jo pitkään Suomessa vaikuttaneeseen taidesuuntaukseen, jossa maamme merkittävintä sankarimyyttiä halutaan vetää lokaan yhteiskunnallisen edistyksellisyyden nimissä. Tällä kertaa kyse on taideteoksesta, jossa Mannerheim-hahmo kävelee ruumiskasan päällä.

Valitettavasti en näe teoksen tehneen taiteilijan tuotoksessa mitään omaperäistä. Onhan Suomen kolmeen kertaan pelastanut sankarimme ehditty jo aiemmin esitellä sekä homona että tummahipiäisenä afrona, joten kyse on lähinnä jo puhtaaksi kaluttuun luuhun palaamisesta.

Itselleni oleellinen kysymys tässä asiassa on se, että mitä tämä itsensä toistaminen kertoo suomalaisen taiteen tasosta?

Aamun toinen kulttuuriuutinen puolestaan kertoi paavin päättäneen muuttaa Isä meidän -rukouksen sanamuotoja, koska kreikankielinen alkuteksti ei vastaa hänen omaa käsitystään Jumalan luonteesta. Kyse on siitä, ettei paavi katso jumalansa saattavan ihmisiä kiusaukseen, vaan pyrkii pikemminkin estämään sitä.

Itselläni ei ole uskoa jumaliin sen enempää katolisen kuin minkään muunkaan uskomusjärjestelmän mukaisesti. Näin ulkopuolisena tuntuu kuitenkin oudolta, että maailman tunnetuin kirkonmies asettaa oman näkemyksensä uskontonsa pyhän tekstin luoman kuvan yläpuolelle.

Näin toimiessaan paavi taitaa olla aikamme lapsi, sillä onhan jo pitkään tiedetty ihan tavallisten sekularisoituneiden suomalaisten poimivan uskonnoista omaan maailmankuvaansa sopivia palasia ja tekevän niistä itselleen opinkappaleita. Näin paavi ohjaa myös katolista kirkkoa kohden nykyaikaista viipaleuskontoa, jolla ei enää ole juurikaan vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen, mutta joka ohjaa koko yhteiskuntaa kohti entistä tukevampaa arvorelativismia.

Siis sitä arvorelativismia, jonka yhtenä ilmentymänä on edistyksellisenä itseään pitävien taiteilijoiden tarve häpäistä kerta toisensa jälkeen muiden ihmisten kunnioittamia ihmisiä ja arvoja. Kuten tässä kirjoituksessa siteeratun ensimmäisen kulttuuriuutisen taiteilija luodessaan Mannerheimista ruumiskasan päällä kävelevän murhaajan.

Tässä genressä ei tosiasioilla - kuten Mannerheimin ansioilla kriisitilanteissa tai Raamatun alkuperäisillä teksteillä ja niiden pohjana olleilla alkuperäisillä uskonnollisilla käsityksillä - ole merkitystä, vaan oleellisempaa ovat ihmisten subjektiiviset arvot, näkemykset ja tavoitteet. Siis sellaiset kuin taiteilijoiden parissa yleisesti vallitseva poliittinen edistyksellisyys ja huomionkipeys tai kirkon helpompi lähestyttävyys eli suurempi houkuttelevuus potentiaalisten kymmenysten maksajien parissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko taiteesta provosoituminen kulttuurinen tai suorastaan geneettinen eikä uskonnollinen ominaisuus?
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden
Taideuutisia

HS, sateenkaari, vähemmistöt ja tasa-arvo

Helsingin Sanomat otti tänään kantaa seksuaalisten vähemmistöjen puolesta "käärimällä" itsensä sateenkaarilippuun. Tasa-arvon lisäksi lehti perusteli tempaustaan sillä, että "sivistyneessä maassa myös vähemmistöjen asemasta pidetään huolta".

HS kertoi myös, että vähän toisenlaisen vähemmistön juhlaan on saapunut jo 46 000 vierasta ja viikonloppuun mennessä sinne odotetaan kaikkiaan 75 000 vierasta. Kyseessä on jo pitkään etenkin Pohjois-Suomessa vaikuttanut uskonnollinen vähemmistö. Ja myös seksuaalinen siinä mielessä, että siinä missä Pride-porukka suuntaa seksuaalisuutensa siten, ettei coituksesta synny lapsia, tämä vanhoillislestadiolaisten joukko tekee päinvastoin.

Odotan jännityksellä kuinka vähemmistöjen asemasta huolta tänään varsin näyttävästi pitävä yksityisen mediamme suurin ja kaunein kunnioittaa tätä toista vähemmistöä, sillä kyllä kai tasa-arvoon kuuluu molempien ääripäiden kohtelu samalla tavalla? Vai mitä, päätoimittaja Kaius Niemi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmisarvoinen yhteiskunta, jossa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo saattavat toteutua
Kun tiukille menee, niin uroskin poikii
Homoseksuaalien urheilijoiden turvallisuus on taattava myös tulevaisuudessa

Helluntaiseurakunnat muutoksen edessä

Turvapaikanhakijat ovat löytäneet Suomessa yleisimmän luterilaisen kirkon lisäksi myös helluntaiseurakunnan. Siihen liittymisen taustalla voi tietenkin olla aito uskoontulo tai sitten motiivina on turvapaikan saamisen todennäköisyyden kasvattaminen.

Maahanmuuttovirasto yrittää luonnollisesti selvittää kummasta on kysymys, mutta lienee turvallista olettaa, että tulijoita riittää kumpaankin kategoriaan. Samalla on todettava, että mikäli kääntyminen islamista kristillispohjaisiin uskontoihin on todellista, on se parhaimmillaan merkki halusta kotoutua uuteen kotimaahan.

Suomessa on noin 45 000 helluntailaista ja 250 seurakuntaa. Suurimpaan niistä kuuluu 3 600 uskovaista. Toisin sanoen monet seurakunnista ovat varsin pieniä, keskimäärin 180 henkilöä, joten uusien jäsenten virran vaikutukset niiden elämään näkyvät nopeasti.

Jatkossa onkin mielenkiintoista nähdä muuttuuko uushelluntailaiset myös kulttuurisesti samankaltaiseksi kuin seurakunnan aiemmat jäsenet. Vai muuttuuko helluntaiseurakuntien elämä kohti uusien jäsenten vanhaa kulttuuritaustaa.

Samoin on mielenkiintoista nähdä, ovatko kääntymykset pysyviä, vai hakevatko uuskristityt omaa uskonnollista kotiaan vaihtamalla seurakunnasta ja kirkosta toiseen. Joka tapauksessa on selvää, että helluntailaisuus on maassamme murroksen edessä.

Luterilainen kirkko on monin verroin suurempi. Siksi tulijoiden vaikutus siihen näkyy hitaammin. On kuitenkin selvää, etä se mikä näkyy helluntaiseurakunnissa ensin, tulee myöhemmin näkymään myös luterilaisessa kirkossa.

Tämä kaikki kuitenkin sillä varauksella, etteivät uskonnonvaihtonsa seurauksena turvapaikan saaneiden uushelluntailaisten uskonnolliset kääntymykset jää lyhytaikaisiksi. Mikäli tämä vaihtoehto osoittautuu pääsäännöksi, voidaan todeta maahanmuuttoviraston epäonnistuneen pahasti tehtävässään löytää tulijavirrasta aidosti uskonnollisen herätyksen saaneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi uskovaisia pidetään moraalisempina kuin ateisteja?
Seurakunnat demonstroivat maahanmuuttopolitiikkaa vastaan
Muhammedin opetusten pitkä ja synkkä varjo

Tunisia on matkalla kohti nykyaikaa

Yle julkaisi eilen uutisen, jonka mukaan Tunisia on astunut pitkän askeleen kohti tasa-arvoa. Siellä on nimittäin päätetty, että musliminainen voi halutessaan mennä avioliittoon ei-muslimin kanssa.

Uutisen mukaan Tunisin Manouban yliopiston tutkija ja feministi Dalenda Larguèche kommentoi hyväksyttyä ehdotusta seuraavin sanoin: "tässä uudessa Tunisiassa olemme esimerkki arabimaailmalle sekä muille naisille ja muslimimaille".

Sen lisäksi, että kyseessä on kaikin puolin hyvä uutinen, se kertoo karua kieltään siitä, millä tasolla naisten tasa-arvo on muslimimaissa. Eikä tämä uutinen tarkoita, että tasa-arvo olisi Tunisiassakaan vielä valmista: sielläkin perheen tytär voi edelleen periä vain puolet siitä, minkä poika perii.

Tunisiassa maata johtava presidentti Beji Caid Essebsi on kuitenkin ilmoittanut haluavansa muuttaa myös perimisoikeuden tasa-arvoiseksi - kuten kaiken muunkin. Jo nyt maassa on naisille annettu oikeus hakea passia, avata pankkitili ja perustaa yritys. Lisäksi moniavioisuus kiellettiin siellä ensimmäisenä arabimaista.

Nykyhallinnon toimet näyttävät viisailta ja ovat kannatettavia. Samalla kiinnitin kuitenkin huomiotani presidentin varovaisuuteen: hän ei halua tehdä päätöksiä, jotka järkyttäisivät tunisialaisia. Sehän oli ainoa arabikevään aikana valtaa vaihtanut maa, joka ei ajautunut missään vaiheessa sekasortoon. Nähtäväksi jää, kuinka käy presidentin tasa-arvoa ajavan uudistuspolitiikan kanssa.

Selvää lienee ainakin se, että tasa-arvo ärsyttää suunnattomasti maan uskonnollis-konservatiivista väestönosaa. On kuitenkin toivottava, että muinaisen Karthagon paikalla sijaitsevan valtion presidentti tietää mitä tekee ja osaa mitoittaa uudistuspolitiikkansa siten, ettei tuloksena ole islamistinen vallankumous ja paluu keskiajalle.

Viime kädessä asian ratkaisee tunisialaisten enemmistö. Jos se todella haluaa siirtää valtionsa nykyaikaan, on shariaan vetoavat uskovaiset pidettävä aisoissa ja jatkettava tasa-arvon lisäksi myös muiden maailmankatsomukseen liittyvien asioiden uudistamista. Se tarkoittaa islamilaisten näkemysten työntämistä yhä syrjempään ihmisten omaksi asiaksi ja niiden korvaamista tieteellisellä maailmankuvalla ja siihen perustuvalla sekulaarilla lainsäädännöllä yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.

Jos maan hallinto ja kansa onnistuvat tässä, saattaa Tunisiasta tulla ihan oikea esimerkki muulle muslimimaailmalle. Tämä olisi tärkeä jo siksikin, että asemaa pitkään hallinnut Turkki on ajautunut yhä syvemmälle islamilaista kiihkoa hyödyntävään diktatuuriin, josta pois pääseminen nykyisen presidentti Erdoganin elinaikana ei näytä todennäköiseltä.

Jään siis suurella mielenkiinnolla seuraamaan Tunisian tulevia tapahtumia. Maan hallinnon siirtyminen aatteellisesta keskiajasta nykyaikaan tarjoaa eväitä myös taloudelliseen kehitykseen. Siinä auttaa se, että väestönkasvu on afrikkalaisittain kohtuullista, alle prosentin vuodessa. Ja naisten tasa-arvoistuessa se painunee vieläkin alemmas.

On siis toivottava, että Tunisian hallinto onnistuu tavoitteissaan ja kansa hyväksyy ne. Juuri nyt näyttää hyvältä - toivottavasti myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Skuuppiaineksia Välimeren rahavirroista
Annamari Sipilä heräsi musliminaisten tasa-arvo-ongelmaan
Kuinka vallankäyttö, islam, terrori ja maahanmuutto ohjaavat tulevaisuuttamme?

Islam on riski myös kantasuomalaiselle nuorisolle

Suojelupoliisin Tuomas Portaankorva kertoi, että Suomesta on lähtenyt naisia ISISin hallitsemille alueille. Ulostulon taustana on aiempi uutinen, jonka mukaan ISISin propaganda kertoi kristityksi syntyneen suomalaisnaisen radikalisoituneen ja muuttaneen sen hallitsemalle alueelle.

Vaikka jälkimmäisen uutisen todenperäisyydestä ei olekaan varmuutta, on jo aiemmin ollut tiedossa, että ISIS on houkutellut myös kantasuomalaisia nuoria. Ilmiö ei siis ole sinänsä uusi.

Tällainen tavallinen keski-ikäinen professori ei voi kuin hämmästellä sitä, kuinka täydellisesti nuoriso voi mennä sekaisin. Toki nuoret ovat aina tehneet tyhmyyksiä, mutta ISISin riveihin liittyminen tarkoittaa kyllä aivan uuden tason saavuttamista: koko nuori elämä on varmuudella pilattu, jos edes henki säästyy.

Ja minkä puolesta? Brutaalin aavikkouskonnon, jonka piirissä vallitsee tosiasioiden kanssa jyrkässä ristiriidassa oleva käsitys omasta paremmuudesta muihin ihmisiin nähden. Ja mielikuvituksellinen tuonpuoleinen palkkio, johon sisältyy oikeus raiskata 72 neitsyttä.

Suomalaisen yhteiskunnan olisi tässä yhteydessä ymmärrettävä, että tämä pieni osa nuorisostamme on menettänyt elämänhallintansa nähdyllä tavalla vain siksi, että maahamme on otettu vastaan joukoittain islaminuskoisia maahanmuuttajia. Ilman tuota "hyväntekeväisyyttä" nämä ihmiset eivät olisi sortuneet nähtyihin tyhmyyksiin.

Ensimmäinen suuri erä muslimeita saapui maahamme vuonna 1990, minkä jälkeen islaminuskoisten ihmisten virta on jatkunut katkeamattomana. Samalla yhä useampi kantasuomalaisnuori on kiinnostunut maahanmuuttajien uskonnosta ja vahvasti keskiaikaisia piirteitä omaavista kulttuurista.

Tämän kehityksen ääripäinä ovat ISISiin lähteneet suomalaisnuoret sekä toisaalta muslimimiesten kanssa avioituneet suomalaisnaiset, jotka joutuvat elämään valitsemansa kulttuurin ehdolla myös silloin, kun avioliitto on epäonnistunut. Tai tulevat jopa tapetuiksi.

Koska on joka tapauksessa mahdotonta tyhjentää Suomi muslimeista, on meidän pyrittävä minimoimaan kantasuomalaisten nuorten ajautuminen heidän uskonnostaan juontaviin ongelmiin. Siihen ei ole helppoa tietä, mutta ainakin asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä olisi suotavaa niin lastenkasvatuksessa kuin myös julkisessa mediassa.

Pidemmällä aikavälillä meidän tulisi löytää keinot myös muslimiyhteisön sekularisoimiseksi. Ja samalla huolehtia kaikin muinkin keinoin siitä, ettei maamme uskonnollinen muslimiyhteisö kasvaisi nykyisestä vaan pikemminkin supistuisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Islam on vaikeuksissa Afganistanissa
Sunniva Drake muuntelee irakilaista totuutta
Terrorismi kuriin itsesensuurilla ja muslimiyhteisöjen tuella

Miksei perustuslaki suojele islamista eronneita

Yleisradio kertoi uskonnosta irtautuneista muslimeista. Verovaroin tehty juttu on yllättäen äärimmäisen mielenkiintoinen ja suosittelen siihen tutustumista.

Tässä blogissa haluan nostaa jutusta esille yhden seikan, eli musliminaisten huivipakon. Näin siksi, että silloin tällöin kuulee väitettävän, että muslimihuivin pitäminen olisi vapaaehtoista (vaikkapa täällä).

Ylen jutusta käy kuitenkin selvästi ilmi, ettei näin ole monissakaan muslimiperheissä. Edes islamin hylänneet naiset eivät uskalla riisua huiviaan.

On siis selvä, että huivinkäyttöpakkoa käytetään islamissa naisten alistamiseen. Ja sellaisena se on tulkittavissa jopa perustuslain vastaiseksi esimerkiksi seuraavien kohtien perusteella (oleelliset kohdat on alleviivattu).

"Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella"

"Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen."

"Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."

Oleellinen kysymys tässä tilanteessa onkin seuraava: miksei Suomessa noudateta musliminaisten oikeuksien suhteen perustuslakia?

Varsinkin, kun islamista eronnut haastateltu "kertoo tietävänsä tapauksista, joissa vanhemmat, jotka pelkäävät lapsiensa viettävän epäislamilaista elämää, saattavat lähettää jälkikasvunsa pois Suomesta opiskelemaan Koraania ja islamia."

Mikäli nämä muslimit ovat Suomen kansalaisia, voidaan myös heidän kohtelunsa tulkita perustuslain vastaiseksi. Siinä nimittäin todetaan seuraavaa.

"Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan."

On siis syytä kysyä sitäkin, miksei Suomen perustuslaki suojaa uskostaan luopuneita muslimiperheiden lapsia, vaan sallii näiden vanhempien terrorismin heitä kohtaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?
Terrorismin anatomiaa
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?